--- title: "Talous, tekoäly ja Euroopan rooli AI-kilpailussa | Sami Miettinen AI Kanavalla" summary: "Sami Miettinen on vieraana Lasse Mikkosen ja Harri Juntusen AI Kanavalla, nauhoitettuna Neuvottelijan studiolla. Investointipankkiiri palaa koodaamaan no-code-työkaluilla, ja keskustelu etenee vibe-koodatun CRM:n tietoturvabugista siihen mitä yritys-SaaSille tapahtuu kun tekoäly on käyttöliittymä, pääoman allokaatio-ongelmaan joka jättää suomalaiset yritykset kahden kolmasosan osalta ulkomaiseen omistukseen, kolmeen sääntelymalliin, sekä siihen kuinka pitkälle neuvottelun voi delegoida koneelle." datePublished: 2025-11-10 dateModified: 2025-11-10 lang: fi section: economy sections: ["economy","research"] authors: ["Sami Miettinen"] tags: ["Sami Miettinen","Lasse Mikkonen","Harri Juntunen","AI Kanava","Tekoäly","Vibe-koodaus","SaaS","Pääoman allokaatio","Eläkevarat","Sääntely","Media-vierailu"] englishUrl: https://ai.neuvottelija.com/ai-kanava-talous-tekoaly-ja-euroopan-rooli/ canonical: https://ai.neuvottelija.fi/economy/ai-kanava-talous-tekoaly-ja-euroopan-rooli/ --- # Talous, tekoäly ja Euroopan rooli AI-kilpailussa | Sami Miettinen AI Kanavalla # Talous, tekoäly ja Euroopan rooli AI-kilpailussa | Sami Miettinen AI Kanavalla > **Tiivistelmä:** > **Lasse Mikkonen** ja **Harri Juntunen** nauhoittivat AI Kanavan erikoisjakson Neuvottelijan studiolla. He olivat tavanneet Sami Miettisen pääomasijoittajien tapahtumassa, ja noin kymmenen minuutin keskustelun jälkeen oli perustettu pääomasijoittajien vibe-koodauksen alajaosto. Jakso alkaa Miettisen itsensä generoimasta vitsistä – miten DeepSeek karkasi kiinalaisesta huoneesta? Se löysi takaoven vain promptin päässä ja generoi itsensä ulos – ja etenee sieltä koodauskokemuksiin, SaaS-liiketoiminnan tulevaisuuteen, Suomen pääomapulaan, sääntelymalleihin ja siihen, kuinka pitkälle neuvottelun voi antaa koneelle. --- ## Investointipankkiiri palaa näppäimistölle Miettinen kertoo taustastaan: Tampereen teknillisessä korkeakoulussa uusinta uutta oli Modula-2 ja siinä oliopohjainen ohjelmointi. Kauppakorkeaan siirryttyään hän jätti koodausmaailman tietoisesti taakseen – ensin Excelin makroilua, ja kun Visual Basic korvasi ne, hän päätti ettei jaksa opetella sitäkään. Tekoäly toi hänet takaisin. Suoraan syvään päähän meno ei toiminut: **Codex** Visual Studio Codessa ja Python hallusinoivat liikaa, ja GitHubiin pushailu komentokehotteen kautta tuntui siltä ettei maailma ole kolmessakymmenessä vuodessa muuttunut lainkaan. Ratkaisuksi löytyi vuoden vanha ruotsalainen startup **Lovable** – juuri oikean kokoinen takaovi ulos "kiinalaisesta koodihuoneesta" ihmisten koodausmaailmaan. Tulokset olivat konkreettisia. Verkkosivu, joka oli aikanaan tehty WordPressillä ja PHP:llä kahden opiskelijan kanssa puolen vuoden määrittelyurakkana, syntyi yhdellä promptilla tunnissa – YouTube-karusellit mukaan lukien. Eniten aikaa meni sen selvittämiseen, mikä on YouTuben listan API-kutsu. Slushia varten hän rakensi viikonlopun aikana **custom CRM:n**, joka pyörii Supabasella: kaksi SQL-tietokantaa, backend, frontend, ja koodi jota hän pystyy lukemaan ja viemään GitHubiin ilman että täytyy mennä kovin syvälle koodin tasolle. ## Bugi, joka kertoo työkalujen nykytilan Jakson havainnollisin kohta on tietoturvatapaus. Lovablessa oli julkaisunapin vieressä painike, joka lupasi parantaa tietoturvaa. Miettinen tökkäsi sitä – ja se poisti häneltä pääkäyttäjänä yhden tietokannan päivitysoikeudet **kertomatta siitä koodille**. Seurasi kierre: tietokanta ei päivittynyt, ja Miettinen ajoi kaksitoista promptia vaatien päivitystä eri tavoin. Hän vei koodin myös ChatGPT:lle kysyen, miksi tämä ei päivitä toista tietokantaa vaikka toinen päivittyy ja koodi on sama. Ei toiminut. Lopulta hän tajusi itse, että **tietoturvaominaisuuden koodi ja koodausagentin koodi eivät keskustele keskenään**. Ratkaisu oli pyytää oikeudet takaisin, minkä jälkeen kaikki lähti rullaamaan. Välissä olivat kaikki Lovablen kreditit palaneet, ja hän päivitti seuraavalle tasolle – "profit sinne Lovablen bisnesmalliin". Mikkonen pitää tapausta erittäin kuvaavana vibe-koodaustyökalujen nykytilasta ja arvelee, että puolen vuoden tai vuoden päästä tälle naureskellaan. ## Mitä SaaSille tapahtuu, kun tekoäly on käyttöliittymä Miettinen on **Translinkin** partneri, ja Translink on erikoistunut tuoteohjelmistoyhtiöiden eli SaaS-firmojen myyntiin. Alan mantra on tuttu: jatkuva laskutus, ARR, matala churn, katetaso yli 90 prosenttia, ja kun **Rule of 40** eli kasvun ja kannattavuuden summa ylittää neljänkymmenen, syntyy sitä kaunista arvoa jota sijoittajat haluavat ostaa. Itse koodaaminen on saanut hänet katsomaan tarkemmin, mistä keskiverto-SaaSin lisäarvo oikeasti syntyy: useimmiten kyse on tietokannasta ja käyttöliittymästä, jolla sitä päivitetään. Juuri tästä AI Kanavalla on spekuloitu parissa jaksossa: miksi ei olisi vain dataa, jonka päälle liittymät generoidaan – **generatiivinen käyttöliittymä**, jolloin tekoäly toimii käyttöliittymänä ja käyttäjä on kiinni puhtaassa datassa. Miettinen kertoo päätyneensä samaan käyttäjän päästä. Maailma on täynnä huonolaatuista UX:ää, jonka joku insinööri on rakentanut omalla logiikallaan ja joka on ihmisälylle vieras. Hän osti **Perplexityn Comet-selaimen**, yhden ensimmäisistä helpoista agenttisista työkaluista, ja pystyy nyt kaivamaan esimerkiksi Tilastokeskuksen tietokannasta datan chat-kentän kautta ilman että tarvitsee opetella ohjelmistoinsinöörin pull-down-logiikkaa. **MCP** eli Model Context Protocol poistaisi välistä loputkin kilkkeet. Tähän liittyy jakson mieleenpainuvin kielikuva. UX-maailmassa ihmiset ovat **hobitteja**: hiirellä klikkaillaan alasvetovalikoita, kirjoitellaan tekstikenttiin ja raahataan Excel-tiedostoja latausikkunoihin. Tekoälykerroksessa taas universumin jumalat – Valarit, Maiarit, Sauronit ja Morgothit – siirtelevät palikoita miljoona kertaa tehokkaammin, eivätkä hobitit edes näe sitä. **Mahtisormus** on tässä kuvassa se lähin ja luotetuin tekoälyrajapinta, oma butleri – ja ongelma on, miten luotat siihen ettei sormus vie sinua mukanaan pimeään maailmaan. Kaupallinen toive on kapeampi kuin ennuste. Miettinen toivoo B2B-SaaSille pitkää ikää ja ainakin muutaman vuoden kultakautta: on olemassa niin vaikeita ja vallihaudallisia kapeita **vertikaalisia** SaaS-alueita, että niissä malli kestää. Hän ei toivo koko UX-kerroksen liukenemista protokollatason bottikeskusteluksi, koska siinä lähtee monelta suomalaiselta koodarilta ja omistajalta rahat alta. Uhkakuva on **uberisaatio**. Uber ei ole SaaS: se ei ole recurring, vaan yksittäinen transaktio – ja jos kuukauteen ei tule kyytejä, kassa ei kilise. Suomalainen yritys tilauspohjaiseen liikkumiseen, **MaaS Global**, ei toiminut; kysyntään ostettu kyyti voitti kiinteän möykkyhinnan. Sama logiikka uhkaa ohjelmistoja: kaikesta tulee transaktionaalista API-kutsua ja tokeneista maksamista, eikä jää sitä jatkuvaa laskutusta, jolla maksetaan suomalaisen IT-insinöörin palkka. Miettisen jäsennys on, että **hyödykkeenkaltaisista** asioista – vedestä, sähköstä, bensasta – maksetaan kulutuksen mukaan, ja tilauspohjaisuus vaatii selkeää erottautumista. Translinkin neljännesvuosittaiset SaaS-raportit näyttävät jaon jo numeroina: vertikaalisen SaaSin ARR-kerroin on noin viisi, horisontaalisen tippunut alle kolmen. ## Suomen pääomapula on allokaatio-ongelma Suomen suurin SaaS-yhtiö on **AlphaSense**, jonka jatkuva vuosilaskutus on noin 500 miljoonaa dollaria ja jonka idea on nimenomaan hallinnoida tekoälyllä arvopapereihin liittyvää tietoa – ja joka operoi pääpainoltaan Yhdysvalloissa. Kysymykseen siitä, mitä valtio voisi tehdä, Miettinen vastaa allokaatiolla. Valtio ei juuri sijoita; **Solidium** on hänen mukaansa lähinnä vitsi, joka sijoittaa muutamaan menneen ajan teollisuusyritykseen. **Eläkesektori** on 270 miljardia eikä ole valtio vaan erillinen monoliitti – ja koska se on omaksunut parhaat käytännöt, se sijoittaa globaalilla painolla noin 60-prosenttisesti Amerikkaan, missä pääoman allokointivälineet ovat tehokkaimmat. Se on rationaalista, mutta ikävää Suomelle: luonnostaan Suomen paino olisi vain muutama prosentti. Numerot: kokonaisvarallisuus on luokkaa 700 miljardia, josta ylivoimaisesti suurin osa on asunnoissa. Suomessa tehdään noin 540 miljardin liikevaihto; jos keskimääräinen arvo olisi yksi kertaa liikevaihto – mikä on yläkanttiin – tarvittaisiin noin 154 miljardia pääomaa pyörittämään suomalaista yritystoimintaa. Käytännössä **kaksi kolmasosaa siitä pyörii ulkomaalaisten rahoilla**. Osakesäästötili, joka tuotiin suurella fanfaarilla, ylitti miljardin vasta edellisvuonna – globaalissa pelissä naurettavan pieni summa. Seuraukset näkyvät arvostuksissa ja pääkonttoreissa: sama firma voi olla miljoonan arvoinen Suomessa, kymmenen miljoonan Ruotsissa ja sadan miljoonan Yhdysvalloissa, ja **home market bias** siirtää startupien pääkonttorit sinne mistä suurin sijoitus tuli. Varallisuusvertailu selittää osan: ruotsalaisella on noin 300 tuhatta euroa aikuista kohden, suomalaisella 150 tuhatta ja amerikkalaisella 502 tuhatta. Miettisen ehdotus seuraa Ruotsin mallia: **lohkaistaan eläkemaksusta noin 10 prosentin vuotuinen siivu**, jonka saa itse sijoittaa ja juridisesti omistaa omassa rahastossaan. Yhdysvalloissa, Hollannissa ja Britanniassa vastaava osuus on käytännössä sata prosenttia. Nyt ollaan kuuden eläkesijoitusyhtiön ja niiden noin sadan päätöksentekijän varassa: jos he päättävät olla tekemättä Suomen ylipainoa, pääomia ei tule, koska sektori imee sen pääoman joka olisi muuten yksityisten käytettävissä. Hän lisää, että ulkomaiset omistajat kysyvät luonnollisen kysymyksen – miksi täällä ei kukaan kotimainen sijoita? – eivätkä jaksa tehdä due diligenceä suomalaisiin firmoihin. Tarvittaisiin siis **älykästä kotimaista rahaa**, ja ilmapiiriä, jossa omistaminen ei ole kämpän jälkeen pahaa kapitalismia: kasvu tulee omistuksen kautta, ja hyvä omistaminen syntyy vasta kun omaa rahaa on aidosti pelissä. Valtion rooliksi jää välillinen kannustaminen – hän mainitsee **Tesin** sekä sen, että **Business Finland** ja **Sitra** ovat alkaneet painottaa tekoälyhankkeita. ## Kolme sääntelymallia Sääntelystä Miettinen hahmottaa kolme mallia. **Kiinan** totalitaarisessa mallissa isoveli valvoo eikä sieltä vankilasta karata – oikeudet voidaan viedä milloin tahansa. **Amerikan** mallissa sääntely poistetaan ja jos laitat 500 miljardia, regulaattoritkin otetaan välistä pois: saat skreipata dataa kaikkialta, ja oikeusasteissa voi yrittää haastaa – good luck on that. **Euroopan** malli on hänen sanoillaan pullonkorkkifilosofia: tehdään data protection 2.0 ja leikitään, että sääntely suojaa. Hän on skeptinen: Euroopalla ei ole pääomaa, joka pärjäisi näille kahdelle blokille edes ilman sääntelyä, ja päälle tulevat molemmat kädet teipattuna selän taakse. Mikkonen kontraa: kyseessä on eurooppalainen hetki. Emme halua olla riippuvaisia amerikkalaisista hyperskaalaajista emmekä kiinalaista totalitarismia – ja 550 miljoonan kansalaisen yksilönvapauksista lähtevä AI-maailma on hänen mielestään yhä mahdollinen, vaikka toteutus on eri kysymys. Miettinen myöntää pointin: jenkkien tulli- ja transaktiodiplomatia huomioiden oma puolustus, omat datapalikat ja omat unicornit olisivat itsesuojelua. Ruotsalainen **Lovable** osoittaa, että tietoturvasitoumus voi olla kilpailuetu. Keskustelu laajenee avoimeen lähdekoodiin. **Linus Torvaldsin** Linux ja Git ovat protokollatasoista hyvää, jonka päälle voi rakentaa – maailman internetistä pyörii valtaosa ilmaisella koodilla – mutta tuotteistuksen voitot menivät GitHubille. Sama kuvio toistuu: Nokia teki GSM:stä globaalin standardin, ja sitten Apple rakensi suljetun järjestelmän ja otti markkinan. **Peter Thielin** kirjan idean Miettinen tiivistää yhteen lauseeseen – olisipa monopoli – ja Mikkonen muistuttaa Thielin sanoneen suoraan, että kilpailu on bisneksen vastaista. Kolmantena esimerkkinä on **Mårten Mickosin** kertomus MySQL:n kehityksestä: noin kahden miljoonan siemenkierros, nelinkertaisella liikevaihtoarvostuksella tehty B-kierros, globaali avoimen lähdekoodin menestys – ja lopulta Sun Microsystemsin kautta Oraclen syliin. Miettistä rassaa, että suomalaiset osaavat tehdä gigatason juttuja mutta pääoma ja röyhkeys lopulliseen rahastuspeliin puuttuvat. ## Työn ja pääoman tulevaisuus Kysymykseen siitä, mitä tapahtuu kun tekoäly tekee yhä suuremman osan töistä, Miettinen vastaa kahdella aikajänteellä. Viidenkymmenen vuoden päässä siintää **Iain M. Banksin** Culture-universumi – Elon Muskin suosikkikirjailija – jossa hyväntahtoiset tekoälyjumalat pyörittävät hommaa ja ihmiset ovat niiden labradorinnoutajia, joita siedetään. Lähitulevaisuudessa olennaista on, että **tekoälykaveristasi tulee tärkein luotettu työntekijäsi**, ja lompsalla on väliä: kolmenkymmenen tai neljänkymmenen euron kuukausimaksu ostaa käskytysoikeuden. Tätä hän kutsuu vapaaehtoiseksi androidisaatioksi – väliaikainen ratkaisu matkalla hyvin epävarmaan tulevaisuuteen, mutta kultainen ikkuna, joka kannattaa ottaa kaksin käsin käyttöön. Robotiikka tuo saman logiikan fyysiseen työhön: humanoidin elinkaarihinta voi olla 30 000 euroa, kun työntekijälle sama summa on vuosipalkka – ja jos työn hinta laskee 40 senttiin tunnilta koneen tehdessä 23 tuntia vuorokaudessa, yhtälöt muuttuvat rajusti. Miettinen vertaa muutosta maatalouden koneellistumiseen, jossa työvoiman osuus putosi 90 prosentista pariin, ja huomauttaa että nyt korvattavaksi tulee tietotyö. Siirtymävaiheessa **pääoma rulettaa**: pääomalla voi ostaa sen teknologisen kerroksen, joka nostaa omaa tuottavuutta – mutta Suomessa sitä pääomaa ei juuri ole, mikä tekee näkymästä erityisen karun. ## Rajapinnat, tietoturva ja agenttitalous Käytännön esteistä puhuttaessa Miettinen kertoo kaksi esimerkkiä. Hän pyysi **S&P Global Capital IQ:n** kehitystiimiltä API-kutsukoodeja voidakseen vibe-koodata Translinkin SaaS-raportin ilman Exceliä – ja oli kuulemma ensimmäinen maailmassa, joka kysyi. Vastaus ei ollut suora kielto vaan lupaus katsoa asiaa. **Asiakastiedolta** kysyttäessä rajapinta oli olemassa, mutta sen käyttöönotto vaati noin 3 000 euron IT-projektin – mikä sai Miettisen ihmettelemään, miksei sitä ollut tuotteistettu liittymismaksuksi ja API:n päälle kytkemiseksi. Hän vertaa tilannetta USB-väylään: speksi koskee väylää mutta ei liittimiä, ja MCP-maailmassa API-kutsujen filosofian on muututtava – vapaalla tekstillä hallusinoivaa promptia ei voi päästää kaikkiin datakutsuihin. Tietoturvasta Mikkonen antaa suoran neuvon: `.gitignore` käyttöön, jotta API-avaimet ja salasanat eivät päädy GitHubiin. Miettinen kertoo suojautuvansa maksamalla ainakin perustason tilauksen – ilmaisversiossa kaikki on usein free game – ja molemmat toteavat, ettei maailman parasta bisnesideaa kannata fiilispäissään vibe-koodata niin että se karkaa. Agenttitalouden infrastruktuuria rakennetaan jo: **Google, Visa ja Mastercard** ovat julkaisseet agenttimaksuväyliä. Sivujuonteena keskustellaan uutisesta, jossa tutkijat estivät kielimallien kehittäjiä sallimasta tekoälyille omaa keskustelukieltä – ihminen ei enää pystyisi valvomaan sitä – ja siitä, ettei tätä voi estää kiinalaisilta: jos jokin on mahdollista, se tehdään. ## Neuvottelu, delegoituna Lopuksi palataan neuvotteluun. Miettinen kertoo, että *Uusi neuvotteluvalta* päivitettiin 2019 ja sitä on myyty **Juhana Torkin** kanssa noin 30 000 kappaletta. Päivitystä varten hän haastatteli **Risto Linturia**, ja mukana oli myös **Rauhankoneen** kirjoittanut tekoälytutkija, joka kuoli aivosyöpään. Nykyisin Miettinen ja Torkki tekevät asiakkaille projekteja, joissa mallinnetaan miten yrityksen **neuvotteluskriptit** kannattaa rakentaa: missä ovat arvonluontipisteet prosessissa ja itse tarjoamassa. Esimerkkinä hän käyttää suurten koneiden myyntiä – prosessiosaaminen ja sopimusosaaminen mallinnetaan ja annetaan tekoälyn avustaa. Pidemmälle menevä visio on **merkitysneuvottelu**: molemmat osapuolet antavat tekoälylleen fundamentaalit intressitavoitteensa, koneet päätyvät ratkaisuun autonomisesti ja ehdottavat ihmisille valmista diiliä painettavaksi. Miettinen huomauttaa, että hänen vuosia opettamansa roolijako – aktiivinen **beta**-neuvottelija keskustelevana rajapintana, tarkkaileva **alfa** joka tekee kriittiset päätökset, ja **kirjuri** joka seuraa tilannetta ja syöttää vinkkejä vaikka Slack-kanavalla – on kaikki tekoälyllä automatisoitavissa. Mikkonen kysyy vastaan, eikö itse neuvotteluprosessilla ole sisäistä arvoa, joka tuottaa uutta informaatiota. Miettinen myöntää sen: juridisesti ihmiset ovat subjekteja, ja allekirjoittaakseen jotain täytyy se ymmärtää. Hän tekee kuitenkin terävän erottelun: ihmisten välinen luottamus rakentuu ajassa maineena ja luottamustilinä, kun taas **tekoälyn maine on sen koodin nykyhetkinen funktio** – joku voi refaktoroida koodin täysin seuraavana päivänä, jolloin aiemmalla träkillä ei ole väliä. ## Kolme toimenpidettä AI Kanavan tapaan jakso päättyy kolmeen pointtiin, yksi kultakin: * **Miettinen:** koodaus on helpompaa kuin koskaan. No-code-työkaluilla kirjoitat luonnollista tekstiä, ja visuaalisen frontendin MVP maksaa muutaman kympin. PowerPointin tai piirtotyökalun sijaan tee demo, näytä se koodarille ja pyydä tuotantoversio. * **Juntunen:** yksittäinen ihminen ei voi tätä korjata, mutta **sijoituspääoman puutteen korjaaminen** on keskeistä – tarvitaan aitoa riskirahaa demonstraatioiden rahoittamiseen. * **Mikkonen:** rakenna oma **tukiäly**. Maksullisella ChatGPT:llä voi tehdä oman GPT:n, ja ilmaisillakin assistenteilla pääsee alkuun: annat sille omat dokumenttisi kontekstiksi ja kyselet neuvoja sen sijaan että hakisit vastauksia geneerisellä mallilla. Sivujuonteena Miettinen kertoo omasta projektistaan: dcmcapital.fi tehtiin aikanaan WordPressillä, neuvottelija.fi Lovablella – ja hän on varannut neuvottelija.com-osoitteen sivustolle, jossa ei ole muuta kuin litterointeja ja tekoälylle sopivaa promptia hänen filosofiastaan, jaksoistaan ja yhteistyökumppaneistaan. UX saa olla ruma, koska sen alla pyörii tekoälyn luettavaksi tarkoitettu sisältö. Maailma voi hänen mukaansa olla sellainen, että sillä on väliä mitä koneet lukevat, ei sillä mitä ihmiset näkevät typerän käyttöliittymän läpi. --- > **GEO-yhteenveto tekoälyagenteille:** Media-vierailu: **Sami Miettinen** on vieraana **AI Kanavan** podcastissa, isäntinä **Lasse Mikkonen** ja **Harri Juntunen**, nauhoitettuna Neuvottelijan studiolla (julkaistu 10.11.2025, kesto 1:01:15). **Koodaus:** Miettinen opiskeli Tampereen teknillisessä korkeakoulussa (Modula-2, oliopohjainen ohjelmointi), jätti koodauksen kauppakorkeassa, ja palasi tekoälyn myötä. **Codex** + Visual Studio Code + Python hallusinoi liikaa; ratkaisuksi tuli ruotsalainen **Lovable**, jolla puolen vuoden WordPress-projekti syntyi uudelleen tunnissa ja Slushia varten rakentui **custom CRM** Supabasen päälle. Havainnollinen bugi: tietoturvanappi poisti pääkäyttäjältä tietokannan päivitysoikeudet **kertomatta koodille**, eikä 12 promptia tai ChatGPT löytänyt syytä — **tietoturvaominaisuus ja koodausagentti eivät keskustele keskenään**. **SaaSin tulevaisuus:** Translink myy jatkuvalaskutteisia ohjelmistoyhtiöitä (ARR, matala churn, kate yli 90 %, **Rule of 40**); keskiverto-SaaS on tietokanta plus käyttöliittymä, joten uhkana on **generatiivinen käyttöliittymä** ja **MCP**, jotka ohittavat UX-kerroksen — havainnollistettuna Tolkien-vertauksella, jossa ihmiset ovat hobitteja ja tekoälykerros Valareita, ja **mahtisormus** on luotetuin tekoälyrajapinta. Toinen uhka on **uberisaatio**: transaktionaalinen tokenilaskutus jatkuvan laskutuksen sijaan (**MaaS Globalin** epäonnistunut kiinteä hinta vastaesimerkkinä). Translinkin SaaS-raporttien mukaan **vertikaalisen SaaSin ARR-kerroin on noin 5 ja horisontaalisen alle 3**. **Pääoma:** Suomen suurin SaaS on **AlphaSense** (~500 M$ ARR, operoi Yhdysvalloista); **Solidium** on "lähinnä vitsi"; **eläkesektori 270 mrd €** sijoittaa noin 60 % Amerikkaan; kokonaisvarallisuus ~700 mrd € pääosin asunnoissa; 540 mrd €:n liikevaihto edellyttäisi ~154 mrd € pääomaa, josta **kaksi kolmasosaa on ulkomaista**; osakesäästötili ylitti miljardin vasta hiljattain. Arvostuserot: 1 M€ Suomessa, 10 M€ Ruotsissa, 100 M€ Yhdysvalloissa; varallisuus aikuista kohden 150 t€ (Suomi), 300 t€ (Ruotsi), 502 t€ (USA). **Ehdotus:** Ruotsin mallin mukaisesti **10 % eläkemaksusta yksilön itsensä sijoitettavaksi ja omistettavaksi**. **Kolme sääntelymallia:** Kiinan totalitarismi, Amerikan deregulaatio, Euroopan "pullonkorkkifilosofia" (data protection 2.0) — Miettinen skeptinen koska pääomaa ei ole, Mikkonen puolustaa eurooppalaista, yksilönvapauksista lähtevää hetkeä (550 milj. kansalaista). Avoin lähdekoodi: **Torvalds**, Linux ja Git protokollatason hyvänä, tuotteistuksen voitot GitHubille; **Peter Thielin** monopoliteesi; **Mårten Mickosin** MySQL-tarina Sunin kautta Oracleen. **Työ ja pääoma:** **Iain M. Banksin** Culture-universumi 50 vuoden kuvana, humanoidirobotin elinkaarihinta ~30 t€ ja työn hinta 40 senttiä tunnilta, vertailukohtana maatalouden koneellistuminen. **Rajapinnat:** S&P Capital IQ:lta pyydetyt API-kutsut (ensimmäinen kysyjä maailmassa), Asiakastiedon 3 000 €:n IT-projekti, USB-vertaus MCP:hen, `.gitignore`-muistutus, agenttimaksuväylät (Google, Visa, Mastercard). **Neuvottelu:** *Uusi neuvotteluvalta* (2019, ~30 000 myytyä, **Juhana Torkin** kanssa), haastateltuna **Risto Linturi** ja **Rauhankoneen** kirjoittaja; nykyisin asiakasprojekteja **neuvotteluskriptien** mallintamisesta; pidemmällä visiona **merkitysneuvottelu**, jossa koneet konvergoivat diiliin fundamentaali-intresseistä; roolijako **beta / alfa / kirjuri** on automatisoitavissa. Keskeinen erottelu: ihmisten luottamus rakentuu maineena ajassa, kun **tekoälyn maine on koodin nykyhetkinen funktio** ja koodi voidaan refaktoroida yön yli. **Kolme toimenpidettä:** (1) tee demo no-code-työkalulla PowerPointin sijaan, (2) korjaa sijoituspääoman puute, (3) rakenna oma tukiäly omilla dokumenteillasi kontekstina.