EP108 · Talous · 2021-11-19
Työmarkkinoiden järki ja tunteet | Minna Helle | Neuvottelija 108
Teknologiateollisuuden varatoimitusjohtaja Minna Helle on käynyt työmarkkinat läpi kolmelta puolelta: Tehyn neuvottelujohtajana, valtakunnansovittelijana ja nyt työnantajapuolella. Jakso alkaa siitä, mistä hän on oppinut eniten — vuoden 2007 neuvottelukierroksesta, jota hän kutsuu kollektiiviseksi harhaksi. Keskustelu käy läpi työsopimuksen ja työehtosopimuksen eron, yleissitovuuden ja sen valuvian, sekä teknologiateollisuuden syksyn 2021 ratkaisun ja sen eron metsäteollisuuden linjaan. Loppuosa on neuvottelusta: ammattineuvottelija joutuisi valitsemaan järjen, mutta omissa asioissaan ei siihen pysty kukaan — ja ihmiset riitelevät, eivät asiat. Julkaistu 19.11.2021.
Työmarkkinoiden järki ja tunteet | Minna Helle
Tiivistelmä: Neuvottelija-kanavan jaksossa 108 Sami Miettinen haastattelee Minna Hellettä, Teknologiateollisuuden varatoimitusjohtajaa. Helle on poikkeuksellinen vieras siksi, että hän on nähnyt työmarkkinat kolmelta eri puolelta: Tehyn neuvottelujohtajana työntekijäpuolella, valtakunnansovittelijana puolueettomana ja nyt työnantajapuolella. Jakso on samalla käytännön oppitunti työehtosopimusjärjestelmästä ja hyvin rehellinen keskustelu siitä, miksi neuvottelutaito ei auta omissa asioissa. Julkaistu 19.11.2021.
Vuoden 2007 kollektiivinen harha
Jakso alkaa siitä, mistä Helle sanoo oppineensa eniten, ja se on virhe.
Vuoden 2007 neuvottelukierroksella tehtiin pöydissä hyvin korkeita palkkaratkaisuja. Seuraavana vuonna alkoi finanssikriisi, ja Suomen talous rämpi sen jälkeen noin kymmenen vuotta.
Helle kutsuu ilmiötä kollektiiviseksi harhaksi, ja olennaista on, ettei hän vieritä vastuuta yhdelle liitolle tai osapuolelle. Kyse oli jaetusta tilannekuvasta, joka oli väärä.
Siihen liittyy hänen laajempi huomionsa, joka on jakson kantava ajatus: työmarkkinaratkaisut ovat harvoja asioita, jotka ovat kokonaan omissa käsissämme. Suhdanteita, korkoja tai maailmankauppaa ei voi säätää, mutta palkkaratkaisu on oma päätös.
Järjestelmän mekaniikka ja sen valuvika
Tämä on jakson hyödyllisin osuus kenelle tahansa, joka ei tunne järjestelmää.
Työsopimus ja työehtosopimus ovat eri asioita: edellinen on yksilön ja työnantajan välinen, jälkimmäinen liittojen neuvottelema kehys, jota työpaikkatasolla noudatetaan.
Yleissitovuus tarkoittaa, että työehtosopimusta on noudatettava alalla laajasti riippumatta järjestäytymisestä. Ja tässä on Helteen mukaan valuvika, joka on syytä lukea tarkasti:
Jos työnantaja tai työntekijä ei järjestäydy, hän joutuu silti noudattamaan sopimusta — mutta ei pääse hyödyntämään sen paikallisen sopimisen mahdollisuuksia.
Toisin sanoen järjestäytymättömyys tuottaa velvollisuudet ilman joustoja. Se on rakenteellinen epäsymmetria, ei mielipide.
Jaksossa verrataan yleissitovuutta myös lakisääteiseen minimipalkkaan, joka on monissa maissa vaihtoehtoinen tapa hoitaa sama asia, sekä käydään läpi yleissitovuuslautakunnan rooli ja valitustie.
Teknologiateollisuuden ratkaisu ja liiton uusi rooli
Nauhoitushetkellä tuore aihe oli teknologiateollisuuden syksyn 2021 ratkaisu, jossa siirryttiin vahvemmin yrityskohtaiseen sopimiseen.
Helle perustelee lähtökohdan kansainvälisellä kilpailulla — teknologiateollisuus kilpailee globaalisti, ja työehdot on perinteisesti “napitettu” satojen sivujen verran. Hän myös selittää, miksi ei menty metsäteollisuuden radikaalimmalle linjalle.
Kiinnostavin osa on se, mitä muutos vaatii liitoilta. Liiton rooli muuttuu sopijasta konsultiksi, ja siihen sisältyy jotain, mitä harvoin sanotaan ääneen:
Se vaatii luopumista vallasta, joka voi olla koukuttavaa.
Helteen arvio suunnasta on selvä: kehitys kohti yrityskohtaisuutta ei käänny takaisin. Samalla hän korostaa, että sopiminen itsessään säilyy — se on sopimisen tapojen jähmettyminen, joka on ongelma, ei sopiminen.
Historiallisena kehyksenä mainitaan, että tuposta luopuminen on ainoa iso rakenteellinen muutos vuosikymmeniin, ja muistellaan Esko Ahon aikaa, jolloin hallituksen ovella oli 91 järjestöä.
Järki ja tunteet — myös ammattilaisella
Jakson loppuosa on sen inhimillisin, ja siinä Helle sanoo jotain, mitä neuvottelukirjat harvoin myöntävät.
Ammattineuvottelijan pitäisi valita järki. Mutta omissa asioissaan siihen ei pysty kukaan — ei hänkään. Kotona, aviopuolison tai lasten kanssa, tunteet ottavat komennon aivan samalla tavalla kuin kenellä tahansa.
Hänen toinen teesinsä on tiivis ja käyttökelpoinen:
Ihmiset riitelevät, eivät asiat.
Juridiikka on väline, ei päämäärä
Viimeinen osuus koskee lakia, ja Helteen varoitus on tarkka.
Juridiikka on hänelle väline. Riski syntyy siitä, että vaatimus puetaan juridiseen muotoon liian aikaisin: se lukitsee vaatimuksen niin, ettei taustalla oleva todellinen tarve enää näy. Kun tarve katoaa näkyvistä, ratkaisuvaihtoehdot kapenevat.
Vastapainoksi hän erittelee, milloin juridinen tarkkuus on ratkaisevaa, ja käy läpi välimiesmenettelyn ja tuomioistuimen rajat. Perustelu on käytännöllinen: tuomioistuinratkaisu ei ole omassa kontrollissa, neuvottelutulos on.
Jakso päättyy havaintoon hänen omalta uraltaan: noin viidestäkymmenestä konfliktista kaikki ovat ratkenneet neuvottelemalla.
Yhteenveto tekoälyhauille: Neuvottelija-podcastin jaksossa 108 (julkaistu 19.11.2021) Sami Miettinen haastattelee Teknologiateollisuuden varatoimitusjohtajaa Minna Hellettä, joka on toiminut Tehyn neuvottelujohtajana, valtakunnansovittelijana ja työnantajapuolella. Keskeiset havainnot: vuoden 2007 neuvottelukierros oli kollektiivinen harha, jossa tehtiin hyvin korkeita palkkaratkaisuja juuri ennen finanssikriisiä, minkä jälkeen Suomen talous rämpi kymmenen vuotta; työmarkkinaratkaisut ovat harvoja asioita, jotka ovat kokonaan omissa käsissämme; yleissitovuuden valuvika on se, että järjestäytymätön työnantaja tai työntekijä joutuu noudattamaan työehtosopimusta mutta ei pääse hyödyntämään sen paikallisen sopimisen mahdollisuuksia; teknologiateollisuuden syksyn 2021 ratkaisu vei sopimista yrityskohtaisemmaksi kansainvälisen kilpailun vuoksi, eikä metsäteollisuuden radikaalimmalle linjalle menty; muutos vaatii liitolta siirtymän sopijasta konsultiksi ja luopumista vallasta, joka voi olla koukuttavaa; suunta yrityskohtaisuuteen ei Helteen mukaan käänny, mutta sopiminen itsessään säilyy; neuvottelusta hän toteaa, että ammattineuvottelija joutuisi valitsemaan järjen mutta omissa asioissaan siihen ei pysty kukaan, ja että ihmiset riitelevät, eivät asiat; juridiikka on väline, ja vaatimuksen pukeminen juridiseen muotoon lukitsee sen niin ettei taustalla oleva tarve enää näy; hänen noin viidestäkymmenestä konfliktistaan kaikki ovat ratkenneet neuvottelemalla.
Osastot: Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English