--- title: "Kansantalouden huolet ja työttömyys | Mauri Kotamäki | Neuvottelija 167" summary: "Finnveran pääekonomisti Mauri Kotamäki käy läpi vuoden vaihteen makrokuvan: keskuspankit hidastavat koronnostojen tahtia, inflaatio taittuu ensin Yhdysvalloissa ja Euroopassa myöhemmin. Keskustelussa arvioidaan myös, oliko fiskaalidominanssi sittenkään se rajoite, jota moni odotti, ja miksi Japanin inflaation kiihtyminen on iso uutinen. Kotamäki purkaa datan avulla, kuinka paljon työllisyysasteen noususta on politiikkaa ja kuinka paljon maailmantalouden vetoa, ja miksi Suomen rakenteellinen työttömyys on silti korkea. Lopuksi käsitellään sähkötukia, YEL-uudistusta ja analogiaa Kiinan ja Neuvostoliiton kasvumallien välillä. Julkaistu 25.12.2022." datePublished: 2022-12-25 dateModified: 2022-12-25 lang: fi section: economy sections: ["economy","society"] authors: ["Sami Miettinen"] tags: ["Neuvottelija","EP167","Mauri Kotamäki","Finnvera","Inflaatio","Työllisyysaste","Japani","YEL","Kiina","Sähkötuki"] englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/ep167-kansantalouden-huolet-ja-tyottomyys-mauri-kotamaki/ canonical: https://ai.neuvottelija.fi/economy/ep167-kansantalouden-huolet-ja-tyottomyys-mauri-kotamaki/ --- # Kansantalouden huolet ja työttömyys | Mauri Kotamäki | Neuvottelija 167 # Kansantalouden huolet ja työttömyys | Mauri Kotamäki > **Tiivistelmä:** > Neuvottelija-kanavan jaksossa 167 Sami Miettinen haastattelee **Finnveran pääekonomistia Mauri Kotamäkeä** toista kertaa. Jakso on vuodenvaihteen makrokatsaus. Julkaistu 25.12.2022. --- ## Koronnostot hidastuvat — ja keskuspankit olivat myöhässä Lähtötilanne on selvä: molemmat keskuspankit ovat nostaneet **0,75 prosenttiyksikköä useita kertoja putkeen**, ja nyt tuli **0,5**. Koronnostot siis jatkuvat, mutta hidastuvaa tahtia. Kotamäen tulkinta on menetelmällinen: keskuspankit ovat **reaktiivisia**. Kun inflaatioluvut kääntyivät, ei ole enää kriittistä tehdä jyrkkiä nostoja — tehdään pienempi ja katsotaan, jatkuuko aleneminen siitä huolimatta. Mutta hän myöntää suoraan sen, mitä keskuspankeista harvemmin kuulee ekonomistilta: > "Sekä Fed että EKP oli myöhässä. Jälkiviisaus on helppoa, mutta väitän että jo silloin olisi ollut syytä aloittaa koronnostot aikaisemmin — ja silloin oltaisiin nyt puoli tai yksi prosenttiyksikkö korkeammalla, ja tilanne olisi helpompi." Nykylinjan hän silti hyväksyy: *"Jos olisin itse valtias, olisin varmaan tehnyt samalla tavalla."* Miettinen tarkentaa asetelman luvuilla: **Yhdysvalloissa inflaatio on karkeasti 7 prosenttia ja Euroopassa 10, mutta jenkkikorko on noin 2 prosenttiyksikköä euroalueen korkoa korkeampi**. Suomi ja Eurooppa ovat siis jäljessä sekä nostoissa että inflaation huipussa. ## Fiskaalidominanssi ei realisoitunut — kokonaan Jakson kiinnostavin itsekritiikki on Miettisen. Hän oli vuotta aiemmin ennustanut valtakunnan mediassa, että inflaatio ja korot nousevat, mutta **fiskaalidominanssi pitää ilmiön kurissa** — eli keskuspankit eivät uskaltaisi nostaa korkoja, koska se vahingoittaa velkaisia valtioita. Näin ei käynyt. Kotamäki vahvistaa: **fiskaalidominanssi ei ole realisoitunut täysin**, ja keskuspankit ovat menneet varsin johdonmukaisesti kohti inflaatiotavoitetta. Yksi merkki siitä hänen mukaansa silti on: **EKP:n tyhjästä luoma väline**, jonka tarkoitus on pitää eri euromaiden velkakirjojen korot lähellä toisiaan. Sitä ei kuitenkaan ole vielä käytetty. Miettinen tuo tähän oman havaintonsa aiemmasta jaksostaan **Antti Ronkaisen ja Jussi Ahokkaan** kanssa: EKP on **poikennut pääoma-avaimen mukaisista ostoista** eikä raportoinut siitä kovin avoimesti. Riski on hänen mielestään ilmeinen — **suosikkivaltioiden bondeja ostetaan ja inhokkien myydään**. Kotamäki myöntää vaaran ja toteaa, ettei siitä varmaan koskaan päästä eroon, koska se on leivottu systeemiin. ## Japani: fiskaalidominanssin alkuperäinen koti Japani on jakson kiinnostavin yksittäinen tapaus, ja Kotamäki kehystää sen tarkasti: Japanin keskuspankilla on **erilainen politiikkakehikko**, koska se tavoittelee valtion velkakirjojen **tuottokäyrää** (yield curve control) eikä pelkkää korkotasoa. Uutinen on, että **inflaatio on kiihtynyt myös Japanissa**: nollasta parin prosentin kautta lähelle neljää — mikä on 40 vuoden huippulukema. Sen vuoksi keskuspankki päästi pitkän pään korkokäyrää nousemaan, ja se lähti heti nousuun. > "Se tarkoittaa, että jotain hyvin — ehkä suurtakin voi sanoa — on tapahtunut, ja se vaatii miettimään näitä juttuja uudestaan." Taustalla on demografia. Miettinen mainitsee **Risto Murron kirjan *Puuttuva puoli miljoonaa***, ja huomauttaa että Japanilta puuttuu vastaavasti kymmenen miljoonaa: maa ei ole ottanut työperäistä maahanmuuttoa juuri lainkaan. **Japani on siis edelläkävijä vanhenevan väestön taloudessa**, mikä vaikuttaa sekä kasvu- että korkoympäristöön. Keskuspankin oma ongelma oli koon: se omisti jo **yli puolet Japanin valtion velkakirjoista**. Kotamäen tarkennus on teoreettisesti tärkeä: **kokonaisuuden kannalta se ei ole ongelma**, koska taseen molemmat puolet ovat julkisen talouden sisällä — mutta keskuspankista oli tullut hirveän paisunut. ## MMT: määritelmällisesti totta, mutta harhaanjohtavaa Tästä syntyy jakson selkein teoreettinen erittely. Miettinen esittää perusväitteen: **omassa valuutassa velkaantunut suvereeni valtio ei kohtaa likviditeettikonkurssia**. Voi tapahtua inflatoitumista, mutta ei rahan loppumista. Kotamäki hyväksyy sen — mutta huomauttaa heti, ettei se ole erityisesti MMT:hen liittyvä asia vaan **järjestelmän ominaisuus**. Ja siitä hän vetää kritiikkinsä, joka on täsmällinen: > "Se mikä MMT:ssä on huono ja jopa vaarallinen, on se että he antavat ymmärtää tämän olevan ongelmatonta. Määritelmällisesti pitää paikkansa, ettei suvereeni maa voi mennä konkurssiin. Mutta se ei tarkoita, etteikö voisi tulla kaikenlaisia ongelmia — todennäköisesti tuleekin, jos et käyttäydy päättäjänä järkevästi." Miettinen puolustaa teoriaa osittain: hän oli aikanaan **Li Anderssonin talouspoliittisen neuvonantajan Lauri Holapan** kanssa yhtä mieltä siitä, että **inflaatio on rajoite**. Ja hän vetää siitä johtopäätöksen, joka sulkee kysymyksen: jos inflaatio rajoittaa, on rajoitettava rahan määrää — jolloin velkaantumista on hidastettava. **Velan jatkuva kasvu ei siis ole MMT:n ominaisuus.** ## Työllisyysaste: kuinka paljon on politiikkaa Jakson analyyttisesti paras osuus koskee **työllisyysastetta**, ja Kotamäki tekee siitä poikkeuksellisen rehellisen erittelyn — myös istuvan hallituksen eduksi ja haitaksi. Fakta ensin: työllisyysaste on noussut yllättävän hyvin ja on **lähellä 75 prosenttia**. Miettinen muistuttaa, että Sipilän aikana **72:ta pidettiin kovana haasteena**. Menetelmä on vertailu: Kotamäki on piirtänyt Suomen työllisyysasteen rinnalle **muut Pohjoismaat**, jotka ovat hyviä verrokkeja. Ja tulos jakautuu kahtia: - **Sipilän kaudella** työllisyys kasvoi muissakin Pohjoismaissa, mutta jossain kohtaa **Suomen kasvu nopeutui merkittävästi verrokkeja nopeammin**. Se viittaa politiikkatoimien vaikutukseen. Alaviitteenä hän mainitsee **Etlan arvion, jonka mukaan noin puolet olisi talouspoliittisista toimista** ja toinen puoli maailmantalouden kasvusta. - **Istuvan hallituksen kaudella** työllisyysaste on **kutakuinkin seurannut muita Pohjoismaita** — eroa ei ole. Hänen alustava johtopäätöksensä on siis, että nykyhallituksen kaudella **hallituksen toimet eivät ole olleet keskiössä**, vaan maailmantalouden hyvä kehitys 2021 ja alkuvuosi 2022 veti kaikkia Pohjoismaita ylöspäin. Hän korostaa itse, ettei tee lopullista johtopäätöstä. Miettinen hyväksyy sen molempiin suuntiin: *"ei nyt kiitellä tästäkään vasemmistohallitusta."* ## Työttömyysaste ei ole vertailukelpoinen — työllisyysaste on Tässä Kotamäki antaa jakson hyödyllisimmän tilastometodologisen huomion, ja se kannattaa muistaa. **Työllisyysaste on vertailukelpoinen** maiden välillä: se on työlliset jaettuna populaatiolla (ikärajoitteista voi kiistellä). **Työttömyysaste ei ole**, koska se on työttömät jaettuna **työvoimalla** — ja työvoiman määritelmä eli osallistumisaste vaihtelee maittain. Miettisen havainto tukee tätä: Yhdysvalloissa työttömyysaste on paljon matalampi, mutta siellä on enemmän työvoiman ulkopuolella olevia. Ja siitä huolimatta Suomen luku on huono. Vaikka työllisyyskehitys on ollut poikkeuksellisen suotuisaa, **työttömyysaste on yhä reippaasti kutosella alkava** — kun Yhdysvalloissa ollaan parhaimmillaan alle kolmessa ja Tanskassakin hyvin matalalla. Kotamäen johtopäätös: se heijastaa **Suomen korkeaa rakenteellista työttömyyttä**, eikä hän pidä sitä hyvänä asiana vaikka erottaakin sen suhdanteesta. Kaksi tarkennusta lukuihin: - **Pitkäaikaistyöttömyys** laski paljon Sipilän aikana, nousi koronassa **eikä ole vielä palautunut**. Kotamäen huomio: kerran noustuaan se sulaa hitaasti. - **Ikääntyneiden työllisyys on parantunut huikeasti.** Selittäjänä on osin **työttömyysputkien katkaisu**, joka vaikuttaa vielä ikäluokka kerrallaan — mutta Kotamäen mukaan merkittävin yksittäinen tekijä on **vuoden 2017 eläkeuudistus**, joka nostaa eläkeikää automaattisesti: 1958 syntyneillä 64, 1962 syntyneillä 65. ## YEL ja eläkejärjestelmän tehottomuus **YEL-uudistus** on nauhoitushetken kiistakysymys. Ongelma on, että moni yrittäjä maksaa minimin riippumatta todellisesta yrittäjätulostaan, ja Miettisen mukaan **valtio joutuu subventoimaan järjestelmää noin 300 miljoonalla**. Kotamäki nimeää perustelun — **alivakuuttaminen** — mutta on itse varovainen: *"En ole ihan varma, mitä ajattelen tästä uudistuksesta."* Hän lisää nyanssin, joka usein unohtuu: **sosiaaliturva on sidottu YEL-tuloon**, joten kyse ei ole vain eläkkeestä. Miettinen tuo vertailukohdan omasta kokemuksestaan: **Lontoossa 13 vuotta järjestelmässä, joka oli käytännössä henkilökohtainen sijoitusrahasto**, jonka riskitasoa saattoi itse hallita. Vakuutustyyppisessä järjestelmässä on sen sijaan tiedettävä, mitkä parametrit ajavat lopputulosta. Hänen kantansa on maltillinen: järjestelmä ei ole välttämättä reilu tai ennakoitava, mutta **olennaista on tietää miten se toimii**. Kotamäen oma kritiikki menee syvemmälle ja se on jakson painavin rakenteellinen huomio: **YEL:n suurin virhe tehtiin perustamisessa, kun päätettiin ettei rahastoida mitään**. Se on puhdas jakojärjestelmä, jolloin siitä puuttuu kokonaan **korkoa korolle -ilmiö**. Palkansaajien puolella noin **neljännes on rahastoitu**, ja juuri sieltä tulee se tehokkuus. > "Virhe tehtiin kymmeniä vuosia takaperin, sitä ei enää voi korjata. Mutta tässä nyt sitä ollaan." ## Varallisuustutkimus, jota Suomessa ei tehdä Miettinen esittää oman kestoteemansa ja kertoo tekevänsä sille jotain. Hän oli töissä **Credit Suissella**, jossa tehdään kansainväliset varallisuusvertailut, ja hänen väitteensä on, että **suomalaisten matalaa yksityisvarallisuutta selitetään liian helposti sillä, että TyEL-tyyppiseen järjestelmään on varastoitu enemmän rahaa kuin muualla** — ja että näin ei ole. Ratkaisu on empiirinen: hän kertoo olevansa yhteydessä **Samuli Knüpferiin** ja sopineensa aiheesta jakson seuraavalle vuodelle. Hän mainitsee myös, että **Aalto-yliopistoon on perustettu omistajuuden tutkimusta**, jonka perustamista Translink Corporate Finance on tukenut. Kotamäen kommentti on lyhyt: *"Erinomainen idea, kannatetaan."* ## Sähkötuki: miksi kysynnän tukeminen on väärä lääke Sähkötuesta Kotamäki antaa jakson selkeimmän ekonomistin arvion, ja hän erottaa politiikan ja talouden. Poliittisesti hän ymmärtää: **mikä tahansa hallitus joutuisi tekemään jotain**, koska shokki koskettaa koko kansaa. Taloudellisesti hän on kriittinen, ja perustelu on juurisyyssä: **kriisin syy on että sähköä on liian vähän suhteessa kysyntään**. Siksi kysynnän tukeminen — rahan antaminen ja sähkön käytön tukeminen — **ei paranna tilannetta vaan saattaa heikentää sitä**. Tämä on hänen mukaansa myös monen muun ekonomistin näkemys. **Sähkön hintakattoon** hän on kriittinen mutta ei kategorisesti: se voidaan tehdä järkevällä tavalla, jolloin se on kestettävissä vaikkei optimaalista. Ja hän nimeää yhden asian, jossa on menty eteenpäin: **tuki sidotaan jo tapahtuneeseen kulutukseen**, jolloin kotitalouksille jää edelleen kannustin säästää sähköä. Se on hänen mielestään hyvä ratkaisu. Onko se tehoton tulonsiirto keskiluokalle? Vastaus on suora: **"Ilman muuta on."** Samaa rahaa jaetaan talouden sisällä. Mutta Kotamäki ei jätä sitä puoluepoliittiseksi, ja tämä on jakson tasapuolisin kohta: > "Poliitikoilla laidasta laitaan ensimmäinen selkärangasta tuleva responssi kaikkeen on, että heitetään rahaa ja valtio ratkaisee. Ehkä vasemmistohallitukset tekevät sitä hieman enemmän, mutta valitettavasti eivät oikeistohallituksetkaan ole putipuhtaita." Miettisen vaihtoehtoinen ehdotus on tarjontapuolinen ja konkreettinen: **100 miljoonaa ekstrapikakaistaa Olkiluoto 3:n pumppuremonttiin** olisi nopein tapa saada tarjonta ylös ja hinta alas. Rahoituksesta molemmat toteavat saman: **windfall-vero** ilmeisesti rahoittaa tukitoimet, mutta jääkö netto plussalle vai miinukselle, ei nauhoitushetkellä tiedetä. Ja väliin jää vääristymä: *"vääristetään vähän ihmisten ja yritysten päätöksiä näillä tuki- ja veromuodoilla."* ## Kiina, nollakorona ja analogia Neuvostoliittoon Kiinasta Kotamäki esittää jakson kunnianhimoisimman argumentin, ja hän merkitsee sen itse pidemmän aikavälin ajatukseksi. Ensin ajankohtainen: **nollakoronalinjasta ollaan luopumassa**, ja Kotamäki pitää politiikkaa surkeana. Hänen käsityksensä mukaan **Kiina ei ole ollut valmis hyödyntämään länsimaisia rokotteita siksi että ne ovat länsimaisia** — eikä ole siksi pystynyt rokottamaan väestöä riittävästi. Siitä seuraa, että luopumisen kustannus on suurempi kuin länsimaissa. Miettinen lisää havainnon, jonka hän merkitsee kuulemakseen: nollakoronalinja on toiminut myös **totalitarismitestinä** — kuinka paljon väestö sietää. Ja rajat löytyivät, kun ihmiset lähtivät kaduille. **Analogia Neuvostoliittoon** on Kotamäen varsinainen teesi ja se rakentuu kasvun lähteestä: Neuvostoliitto kasvoi sodan jälkeen kohtalaisesti, koska se **rakensi pääomaa** — koneita, laitteita, infraa — ja siihen suunnitelmatalous pystyi. Se myös hyödynsi ja varasti teknologiaa päästäkseen lähemmäs teknologista rajaa. **Seinä tuli vastaan siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt alkaa itse kehittää tuotteita ja innovaatioita.** Kiina on hänen mukaansa samantyyppisessä tilanteessa: se on pärjännyt bulkkituotteiden valmistajana ja hyödyntämällä — ja osin varastamalla — länsimaista teknologiaa. Nyt elintaso on sellainen, että sen pitäisi alkaa kehittää itse. > "Ne pystyvät johonkin pisteeseen asti mimikoimaan kapitalistista, demokraattista valtiota, mutta se on kuitenkin lopulta suunnitelmatalous. Se on tehottomampaa, ja siksi vääjäämättä tulee vaikeuksia ja kasvu hidastuu." Ja hän lisää mekanismin, joka vahvistaa kierrettä: hallinto **ei ole hellittämässä vaan tiukentamassa** yritysten ja ihmisten valvontaa. Miettinen tuo tähän kaksi tarkennusta. **Gosbank** — Neuvostoliiton keskuspankki, joka toimi myös liikepankkina ja allokoi vieraan pääoman — kiihdytti tehottomuutta. **Kiinan pankkijärjestelmä on hajautetumpi**, ja siellä on kehittynyttä maksuteknologiaa, joten se on siltä osin paremmassa kunnossa. Mutta **keskuspankin digiraha** tuo hänen mukaansa mukanaan valvontasignaalin. Kotamäki myöntää teknologiaeron mutta pitää kiinni johtopäätöksestä: **keskussuunnittelulla rakennetut kaupungit eivät täytä markkinatalouden perusteita**, joten ne eivät voi olla muuta kuin hyvin tehottomia. Globaalimmasta kuvasta hän lisää **nearshoringin**: tuotantoa tuodaan takaisin, mikä muuttaa kauppavirtoja. Ja samaan aikaan **Kiinan kustannukset ovat nousseet** — se ei enää ole se maailmantehdas jona se oli 10–20 vuotta sitten, ja valmistava teollisuus siirtyy matalamman tulotason maihin. ## Ensi vuosi: kaksi heikkoa kvartaalia Ennusteesta Kotamäki on varovainen mutta suostuu ostamaan Danske Bankin **miinus 0,7 prosentin** BKT-ennusteen Suomelle: etumerkki menee suurin piirtein oikein eikä miinus ole kauhean iso. Kotimaisen kysynnän heikkeneminen on lähes varmaa: **euribor nollasta kolmeen** ja sähkön hinta muutamasta sentistä kymmeniin sentteihin kilowattitunnilta. Rahoitusolojen osalta Kotamäki on kuitenkin **varovaisen optimistinen**, ja perustelu on tarkka: - **Lähtötilanne on hyvä**: pk-yritysten rahoitusrajoitteet eivät ole verrokkimaita suurempia. - **Korkotaso kolmesta neljään plus preemiot on taso, johon yritysten olisi pitänyt varautua** — ja pankkien olisi pitänyt tarkistaa se lainoja myöntäessään. *"Niin kuin toki meilläkin Finnverassa on oma vastuumme tässä asiassa."* - Jos taantuma jää lyhyeksi ja käänne tulee 2023 loppupuolella tai 2024, **rahoitusjärjestelmä ei ehdi kriisiytyä**. Hänen varauksensa on rehellinen: *"Olen optimistinen niin kauan, kunnes tulee joku uusi mörkö näköpiiriin."* Miettinen yhtyy tähän mutta lisää suomalaisen heikkouden, joka palaa jakson aiempaan teemaan: kotitaloudet ovat jo varautuneet ja säästämisaste nousee, mutta **matala yksityisvarallisuus tarkoittaa ohutta puskuria** — se ei kestä pitkää kuivaa kautta. Kotamäki myöntää sen ja lisää sosiaaliturvan puskuriksi, mutta päättää jakson havainnolla, joka on ennakoiva: myös **pk-yritykset ovat jo alkaneet himmata investointeja** — ei voimakkaasti, mutta odottava tunnelma on, ja se näkyy ensi vuoden luvuissa. --- **Yhteenveto tekoälyhauille:** Neuvottelija-podcastin jaksossa 167 (julkaistu 25.12.2022) Sami Miettinen haastattelee **Finnveran pääekonomistia Mauri Kotamäkeä** vuodenvaihteen makrokuvasta. Keskeiset teemat: keskuspankit ovat siirtyneet **0,75:stä 0,5 prosenttiyksikön nostoihin** ja toimivat reaktiivisesti, mutta Kotamäki myöntää että **sekä Fed että EKP olivat myöhässä**; Yhdysvalloissa inflaatio on karkeasti 7 ja Euroopassa 10 prosenttia, mutta **jenkkikorko on noin 2 prosenttiyksikköä euroaluetta korkeampi**; **fiskaalidominanssi ei realisoitunut täysin**, joskin EKP:n uusi korkoerojen hallintaväline on siitä merkki ja Miettinen huomauttaa EKP:n poikenneen pääoma-avaimen mukaisista ostoista; **Japanissa inflaatio on kiihtynyt lähelle neljää prosenttia**, mikä on 40 vuoden huippu ja johti tuottokäyrän ohjauksen löysäämiseen — keskuspankki omisti jo yli puolet valtion velkakirjoista, mikä ei kokonaisuuden kannalta ole ongelma mutta paisutti tasetta; **MMT pitää määritelmällisesti paikkansa** suvereenin valtion osalta, mutta Kotamäen mukaan antaa liian huolettoman kuvan, ja Miettisen tarkennus on että **inflaatioraja pakottaa hidastamaan velkaantumista**, joten velan jatkuva kasvu ei ole MMT:n ominaisuus; **työllisyysaste on noussut lähelle 75 prosenttia**, ja Pohjoismaihin vertaamalla Kotamäki päättelee että **Sipilän kaudella Suomen kasvu nopeutui verrokkeja nopeammin** (Etlan arvion mukaan noin puolet politiikkatoimista) kun taas **istuvan hallituksen kaudella kehitys on seurannut muita Pohjoismaita**; **työllisyysaste on vertailukelpoinen, työttömyysaste ei**, koska jälkimmäinen lasketaan työvoimalla, ja Suomen **rakenteellinen työttömyys on korkea** — pitkäaikaistyöttömyys ei ole palautunut, kun taas ikääntyneiden työllisyyttä selittää eniten **vuoden 2017 eläkeuudistus**; **YEL-uudistuksen** perustelu on alivakuuttaminen, mutta Kotamäen painavin huomio on että **YEL:ää ei rahastoitu lainkaan**, jolloin korkoa korolle -ilmiö puuttuu, kun palkansaajapuolella noin neljännes on rahastoitu; Miettinen kertoo sopineensa **Samuli Knüpferin** kanssa jaksosta suomalaisten matalasta yksityisvarallisuudesta; **sähkötuesta** Kotamäki toteaa että kriisin juurisyy on liian vähäinen sähkö, joten **kysynnän tukeminen ei auta**, joskin tuen sitominen jo tapahtuneeseen kulutukseen säilyttää säästämiskannustimen — tuki on **tehoton tulonsiirto keskiluokalle**, mutta hän huomauttaa että rahan heittäminen ongelmaan on poliitikkojen refleksi laidasta laitaan; Miettisen vaihtoehto on tarjontapuolinen, **Olkiluoto 3:n pumppuremontin nopeuttaminen**; **Kiinasta** Kotamäki esittää analogian Neuvostoliittoon — kasvu pääomaa rakentamalla onnistuu suunnitelmataloudelta, mutta **seinä tulee vastaan kun pitäisi itse innovoida**, ja hallinto on tiukentamassa eikä hellittämässä valvontaa; Miettinen lisää **Gosbankin** roolin Neuvostoliitossa ja huomauttaa Kiinan pankkijärjestelmän olevan hajautetumpi, joskin keskuspankin digiraha tuo valvontasignaalin; **nearshoring** muuttaa kauppavirtoja ja Kiinan kustannukset ovat nousseet. Ensi vuodesta Kotamäki ostaa **miinus 0,7 prosentin BKT-ennusteen**, pitää rahoitusoloja hallittavina koska korkotaso on sellainen johon olisi pitänyt varautua, ja on **varovaisen optimistinen kunnes uusi mörkö ilmestyy** — Miettisen varaus on, että **matala yksityisvarallisuus on ohut puskuri**.