EP169 · Talous · 2023-01-09
Mikä liikuttaa osakkeita | Verneri Pulkkinen | Neuvottelija 169
Inderesin sisältövastaava Verneri Pulkkinen purkaa auki, miksi osakkeet tulivat alas vuonna 2022 vaikka yritysten tulokset nousivat. Vastaus löytyy rahaolojen kiristymisestä ja korkojen noususta, joka iski erityisen kovaa kasvuosakkeisiin ja pandemian aikana syntyneeseen kuplaan. Keskustelu kulkee Howard Marksin kolmannesta isosta käänteestä Buffett-indikaattoriin ja siihen, kuinka suuren osan varallisuudestaan ihmiset ovat valmiita pitämään osakkeissa. Pulkkinen arvioi myös Saksan yllättävää sitkeyttä energiakriisissä, palkkakierteen todellista riskiä ja teknologiasektorin arvostusten romahdusta. Julkaistu 4.1.2023.
Mikä liikuttaa osakkeita | Verneri Pulkkinen
Tiivistelmä: Neuvottelija-kanavan jaksossa 169 Sami Miettinen haastattelee Inderesin sisältövastaavaa Verneri Pulkkista vuoden 2022 osakemarkkinasta ja siitä, mitä vuodelta 2023 on odotettavissa. Julkaistu 4.1.2023.
Huomio lähteestä: jakson alkupuolella, noin kohdassa 00:58, äänitteessä on noin puolen minuutin katkos. Puhe jatkuu kesken virkkeen, joten esittelyjakson loppuosa puuttuu litteraatista. Muualta tallenne on ehjä.
Vuosi vaihtui, salkut vihertävät
Nauhoitus on tehty aivan vuoden 2023 alussa, ja Miettinen aloittaa kevyesti: salkku on vielä vihreä, koska menneisyyden synnit — viime vuoden tappiot — on pyyhitty pois. Pulkkinen kuittaa saman havainnon: “kunhan vaan silmillään peittää sen 12 kuukauden tuoton, niin kaikki on oikein hyvin.”
Tammikuun ilmiöstä hän on varovainen. Puhe siitä, että tammikuussa noustaisiin enemmän kuin muina kuukausina, on hänen käsityksensä mukaan heikentynyt viime vuosikymmenellä — kuten anomalioilla on tapana. Yksi selitys ilmiölle on verooptimointi: myydään joulukuun lopussa voittojen ja tappioiden kirjaamiseksi ja ostetaan takaisin laiskasti myöhemmin. Moni tosin ostaa saman päivän aikana takaisin, jolloin efekti jää saamatta.
Howard Marks ja kolmas iso käänne
Miettinen nostaa esiin Howard Marksin memon, ja Pulkkinen tuntee sen: Marks aloitti uransa 1969, ja tämä on hänen mukaansa kolmas iso käänne hänen urallaan. Osakkeiden 40 vuoden myötätuuli — laskevat korot ja helpottuvat rahaolot — olisi nyt päättynyt, ja edessä olisi vaikeampaa.
Pulkkisen suhtautuminen on kriittinen mutta ei torjuva, ja kritiikki on kahdessa osassa:
- Menneisyyden kuva on romantisoitu. Näiden 40 vuoden sisään mahtuu finanssikriisi, IT-kuplan räjähdys ja muuta.
- Väite koskee oikeastaan vain viime vuosien poikkeustilaa. Marks povasi korkotasoksi jatkossa 2–4 prosenttia, mikä on jopa vähän alle nykytason — “ei niin suurta draamaa kuitenkaan, mutta merkittävä muutos verrattuna varsinkin viime vuosiin.”
Miettinen laajentaa saman ajatuksen Great Moderationiin: volatiliteetti, rahan hinnan heittely ja preemiot tulivat trendinomaisesti alas vuosikymmenien ajan, ja nyt se on ainakin väliaikaisesti ohi.
Pulkkisen huomio kokemuksesta on hyödyllinen: moni nykysijoittaja aloitti kymmenen, kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuotta sitten, joten kokeneillakin ihmisillä ympäristö on ollut helppo. “Lähinnä pitää olla sellainen Warren Buffettin ikäinen, eli reilu 90, että olisi kokenut pidempiä jaksoja joissa korot nousevat.”
Hän suosittelee Buffettin 70-luvun havaintoja inflaatiosta: arvostustasot romahtivat, P/E oli lopulta alle kahdeksan, koska ihmiset yksinkertaisesti vihasivat osakkeita — ja kun korkotaso oli 15 prosenttia, osakkeista ei ollut järkeä maksaa mitään.
Kuinka suuren osan varallisuudestaan ihmiset pitävät osakkeissa
Miettinen kysyy allokaatiosta — klassinen 60/40-strategia teki ilmeisesti historiansa suurimman tappion vuonna 2022 — ja Pulkkinen siirtää kysymyksen toiseen mittariin, joka on jakson analyyttisesti kiinnostavin osuus.
Hän seuraa osakkeiden osuutta koko rahoitusvarallisuudesta. Sitä voi haarukoida Fedin tilastoista, jotka päivittyvät kvartaaleittain, tai raa’alla laskukaavalla: Yhdysvaltain osakemarkkinan koko suhteessa koko rahoitusvarallisuuteen, velka mukaan lukien.
Luku on nyt laskenut noin 50 prosenttiin; viime vuonna se kävi noin 60:ssä, mikä oli sattumalta samaa tasoa kuin teknokuplassa ja 60-luvun lopulla, jolloin osakkeet olivat edellisen kerran supersuosittuja — ja jonka jälkeen ne romahtivat.
Mittarin logiikka on selkeä: se kertoo, kuinka ison osan varallisuudestaan ihmiset ovat valmiita pitämään osakkeissa. Jos osakkeet halutaan pienempään painoon, niitä myydään niin kauan että kokonaisarvo suhteessa muuhun finanssivarallisuuteen on tarpeeksi pieni.
Pulkkinen merkitsee rajoitteet itse: “ihan hehtaaripyssy”, ei ajoitusmittari, ja pitkällä aikavälillä se ei huuda että osakkeet olisivat inhottuja. Tilanne on vain “tervehtynyt hieman”.
Miettinen tuo tähän rinnakkaisen havainnon Bank of American salkunhoitajakyselyistä: salkunhoitajat ovat varovaisia ja pessimistisiä, mutta kukaan ei myy — “ihmiset pitävät kynsin hampain kiinni osakkeista, vaikka kukaan ei usko huomiseen.”
Buffett-indikaattori — mieluiten globaalisti
Miettinen vertaa mittaria Buffett-indikaattoriin (markkina-arvo suhteessa BKT:hen) ja kysyy, kumpi on parempi. Pulkkisen vastaus erottelee molemmat:
- Osake versus finanssivarallisuus: nimimerkki Jesse Livermore on kirjoittanut aiheesta hyviä blogeja, ja näyttöä ennakoivuudesta on ollut. Varaus on tilastollinen — otos on vain joitain vuosikymmeniä.
- Buffett-mittarista hän pitää enemmän koko maapallon tasolla, koska Yhdysvaltain pörssiyhtiöt ovat globaaleja ja tekevät tulosta ulkomailla. Peruslogiikka on hänen mukaansa vahva: yritysten voitot eivät voi olla enemmän kuin maapallon BKT.
Numero nauhoitushetkellä: osakkeiden yhteisarvo on noin 90 000 miljardia dollaria, suunnilleen sama kuin maailman BKT — eli noin sadassa prosentissa. “Osakkeita on kyllä aiemmin saanut halvemmallakin, mutta ei se enää niin kuplainen ole kuin se oli vuosi sitten.”
Tulokset nousivat, kertoimet laskivat
Tässä on jakson ydinvastaus otsikon kysymykseen.
Vuonna 2022 tulokset eivät laskeneet vaan nousivat — ja sen moni veikkasi oikein. Silti osakemarkkina otti osumaa: Suomessa noin 10 prosenttia osinkoineen, Yhdysvalloissa 20, muualla siltä väliltä. Syy oli rahaolojen kiristyminen ja korkojen nousu.
Mekanismi on diskonttaus: “eihän me osteta yhtiötä tämän vuoden tuloksen takia, vaan sen seuraavan 20–30 vuoden tulosten takia” — ja kun koroistakin saa parempaa tuottoa, kaukana tulevaisuudessa olevien kassavirtojen nykyarvo on huomattavasti pienempi.
Nauhoitushetken kertoimet: Euro Stoxx 600 noin 12 kertaa eteenpäin katsova tulos, S&P 500 noin 17. Molemmat tulivat alas, mutta isku osui erityisesti kasvuosakkeisiin. Pandemian aikana syntyneestä kasvuosakekuplasta on Pulkkisen mukaan puhallettu ilmaa radikaalisti ulos: Nasdaq laski melkein 40 prosenttia ja yksittäisiä osakkeita on alhaalla 80–90 prosenttia. “Siellä on kyllä ollut tehokas tuho.”
Miettisen tarkennus tekee ilmiöstä täsmällisen, ja se kannattaa lukea huolella: koska tulos pysyi suunnilleen samana ja markkina-arvo tippui parikymmentä prosenttia, keskimääräinen multippeli ei tullut kovin paljon alas — mutta kasvuosakkeiden multippelit tulivat huomattavasti enemmän kuin arvo-osakkeiden. Pulkkinen tiivistää sen kauniisti: “Kokonaismultippeli on itse asiassa melko vakaa, niin kuin on se alla oleva earningskin, mutta se kompositio on muuttunut tosi radikaalisti.”
Miettinen lisää arkisen havainnon: jos omistaa vain UPM:n ja Sampon kaltaisia “pappaosakkeita” eikä lue uutisia, ei tietäisi että on olemassa energiakriisi, että Ukrainan sota syttyi tai että korkoja nostetaan.
Analyytikkojen ennusteet katsovat aina ylös
Miettinen kysyy Inderesin ennusteista suoraan: onko niin, että jokaisella analyytikolla on omat hockey stickinsä, jolloin eteenpäin katsova multippeli tippuu aina kasvun verran?
Pulkkinen vastaa rehellisesti — ei talon tapa vaan alan tapa: “Sehän on alalla kyllä yleensä yleistä ja tavallista, että odotetaan tulosten paranevan.” Tälle vuodelle mediaani on edelleen reilu 10 prosenttia. Hän merkitsee otoksen rajoitteen itse: analyysiasiakkaita on noin 140, mutta joukossa on paljon pienyhtiöitä, joten otos on heiluva — ja Fortumin kaltainen yhtiö heiluttaa sitä lisää.
Fortumista Miettinen kertoo yrittäneensä saada Juha Kinnusta haastatteluun pahimman Uniper-kriisin aikaan; ennusteet vaihtelivat miljardeilla.
Vaihtoehdot ja value versus growth
Miettinen esittää oman portfolioallokaatiokantansa: matalan duraation korkopaperit, joista saa nyt oikeaa korkoa — ei tosin reaalikorkoa. Sitä säestää jakson paras vitsi: “koroton riski on nyt vaihtumassa oikeasti riskittömäksi koroksi.”
Value versus growth -kysymyksen hän pitää jo osin menneenä: osa hänen tutuistaan on jo tukevasti growth-kulmassa sillä oletuksella, että korkojen lasku nostaa multippeleja ja isoin efekti tulee kasvuosakkeissa.
Saksa kesti — toistaiseksi
Suhdannekuvassa Pulkkinen on odotettua vähemmän synkkä, ja perustelut ovat dataa.
Reaalitulot: Yhdysvalloissa niiden kehityksen arvioidaan kääntyvän positiiviseksi jo tänä vuonna. Työllisyys on edelleen tosi vahva — ostopäällikköindeksit näyttävät synkiltä, mutta työttömyydessä ei näy piikkiä. Saksan alkuviikon datassa työttömyysaste pysyi 5,5 prosentissa.
Se on olennaista, koska syksyllä moni huusi, että koko Eurooppa ja varsinkin Saksa menee vessasta alas, kun kaasua ei saa. Miettinen kertoo käsitelleensä samaa Futucastissa Ray Dalion ja Peter Zeihanin ennusteiden kautta — Zeihan veikkasi Saksan ottavan kovaa kuokkaan maakaasuriippuvuudestaan.
Pulkkisen selitys sitkeydelle on konkreettinen ja tulee Goldman Sachsin käppyrästä: sitä mukaa kun kaasuintensiiviset alat ovat ottaneet osumaa, sirupulan helpottaminen on kääntänyt puolijohdeintensiiviset alat kasvuun — jopa autoala on kääntynyt.
Kaksi varausta hän tekee itse:
- Eurooppa on ostanut kaasunsa muun maailman kustannuksella. Miettisen sanoin: “näin se raha rumasti puhuu.”
- Talvi 2023–24 on se oikea koitos. Tämä talvi on melkein taputeltu, kaasuvarastot ovat täynnä ja LNG:tä on saatu.
Pitkän aikavälin kysymys jää auki, ja Pulkkinen merkitsee sen omaksi tietämättömyydekseen: “en ole nähnyt kattavia tutkimuksia siitä, mikä vaikutus tällä energiakriisillä on pitkän aikavälin kilpailukykyyn Euroopassa.” Mutta syksyn synkkyys ei ole toteutunut — so far so good.
Kriisin toinen puoli on investointitarve. 2020-luvulla pitäisi tehdä aikamoinen investointijumppa sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa: ilmastonmuutoksen torjunta ja nyt myös Venäjän hyökkäyksen herättämä energiaomavaraisuus. Miettinen lisää suomalaisen kulman: Suomi on kansantaloutena lievästi jälkisyklinen, joten investointisykli ei ehkä ehdi tippua kuluttajasyklin kanssa alas.
Kuluttaja ottaa osumaa alkuvuonna
Miettisen oma ennuste on kaksijakoinen: kvartaalit 1 ja 2 iskevät kuluttajaan kunnolla, koska euriborit ja energialaskut ovat isoja — mutta loppuvuosi voi olla jo parempi, jos korkojen laskun multippeliefekti alkaa näkyä.
Pulkkinen vahvistaa reaalitulojen osuman ja tarkentaa Helsingin pörssin rakennetta: enemmistöllä firmoista Eurooppa on se iso markkina, eikä kuluttajafirmoja ole hirveästi. Poikkeuksena hän mainitsee Tokmannin, jonka osake on puolittunut kustannusinflaation ja hiljentyneen kaupan puristuksessa.
Miettinen tarjoaa vastakkaisen anekdootin: ravintolat ovat täynnä arkenakin — kukaan ei osta uutta taulutelevisiota, mutta raha menee simpukkakeittoihin ja oluisiin. (Hän mainitsee samassa yhteydessä hallituspaikkansa Fredman Groupissa, jonka Chefstein on ravintoloiden keittiöteknologian SaaS.)
Palkkakierre: pienempi riski kuin luullaan
Miettinen esittää huonon skenaarion: kuntien työehtosopimus antaa isommat korotukset kuin teollisuus, jolloin inflaatio ei laske 10 prosentista kunnolla alle viiden, kun palkkasykli pitää inflaatio-odotukset korkealla.
Pulkkisen vastaus on empiirinen ja tämä on jakson toinen datavetoinen kohta:
- Indeed seuraa nettiin tehtyjä työpaikkailmoituksia, jotka reagoivat välittömästi. Kun palkat on niissä ilmoitettu, ne ovat lähteneet alas aika voimakkaasti.
- Inderesin ekonomistin Mariannen nosto: mielikuva herkästi käynnistyvästä palkkakierteestä on peräisin 70-luvulta, jolloin ammattiliitot olivat vahvoja. Historiassa on ulkomuistista noin 70–80 tapausta viimeisen 40 vuoden aikana, ja palkkakierre lähtee tosi harvoin päälle — palkat nousevat hetken ja tasoittuvat sitten.
- Inflaatio-odotukset ovat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa edelleen tosi ankkuroituja.
Ja hän kääntää asetelman ympäri tavalla, joka on jakson raikkain kommentti: “jos ihmisten palkat nousee, niin sijoittajat aina saa itkupotkuraivareita ja valittaa, että kilpailukyky menee — no kuka sitten kuluttaa niitä pörssiyhtiöiden tavaroita?”
Hänen oma toiveensa on suorastaan päinvastainen: muheva palkkainflaatio Saksaan olisi “parasta, mitä eurolle olisi voinut tapahtua” — koska euroalueen isoin talous muuttuisi nettokuluttajaksi sen sijaan, että se on perussaksalainen säästäjä.
Miettinen antaa taustan: Saksa veti 20 vuotta jopa 10 prosentin vaihtotaseen ylijäämää — Suomen BKT:n kokoista ylijäämää — ja nyt se meni hetkessä nollille. Hänen oma toiveensa on eri: saksalaiset ylispendaisivat, ja Suomi B2B-taloutena pitäisi ylisuuret palkankorotukset kurissa.
Sektorit: energia voitti, tekno otti dunkkuun
Viime vuoden voittaja oli energiasektori sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Häviäjä oli tekno: ultratech ja FAANG tulivat paljon alas, samoin ultra high growth ja koronaboomin jälkeinen lääkepuoli.
Sektorirotaation ennakoimisesta Pulkkisen vastaus on lyhyt: “Aika randomia.” Inderesin osaketutkimus lähtee yhtiökohtaisesti. Poikkeuksena hän nimeää Helsingin IT-palvelusektorin, joka on aidosti homogeeninen sektori — Miettisen sanoin “vähän hienompia henkilöstövuokraamoja”, joissa käyttöasteen pitää olla 95 jotta syntyy 13 prosentin käyttökate.
Tähän liittyy jakson ainoa teknologiaspekulaatio, ja se on ajankohtainen: Miettinen kertoo käyttäneensä joululomalla ChatGPT:tä niin pitkälle, että pisti sen kirjoittamaan Windows-skriptejä. Hänen johtopäätöksensä on varovainen mutta selkeä: ohjelmistokehityskään ei ole täydellä vallihaudalla varustettu linnake. Pulkkinen ei usko töiden loppuvan, mutta arvelee isoimpien voittajien olevan devaajat itse — heidän palkkansa paisuvat. Laadukkaita yhtiöitä alalla silti on: Gofore ja Siili ovat performoineet mallikkaasti, vaikka eivät ole parrasvaloissa.
Teknosta hän tekee kiinnostavimman markkinakannanottonsa: viime vuonna tekno otti ansaitusti dunkkuun, koska se oli massiivisessa kuplassa ja moni yhtiö paljastui heikommaksi kuin maalailtiin. Mutta juuri siksi sektori voi nyt olla paljon mielenkiintoisempi: nähdään miten yhtiöt pärjäävät oikeasti vaikeissa paikoissa, samalla kun arvostustasot ovat laskeneet merkittävästi ja sijoittajat sylkevät sektorin päälle. Hän vertaa tilannetta vuoteen 2017, jolloin näistä yhtiöistä ei puhuttu käytännössä ollenkaan — ja täsmentää heti, ettei tarkoita että ARKK olisi hyvä sijoitus, koska se on “ajan ilmentymä”.
SaaS-kertoimista Miettinen antaa luvun: SaaS Capitalin indeksissä arvostus on tullut 16 kertaa vuosittaisesta jatkuvasta laskutuksesta (ARR) noin seitsemään. Pulkkinen lisää mekanismin: monet SaaS-yhtiöt ovat siirtyneet kasvumoodista kassavirtamoodiin, mikä itsessään kiihdyttää multippelin tippumista. Hänen tulkintansa siitä on terve: “ennen sanottiin, että tunkekaa kaikki rahat kasvuun, mutta samaan aikaan unohtui, että kasvun pitäisi olla myös kannattavaa.”
Inderesin yhteisö: mistä siellä oikeasti puhutaan
Loppuosassa Miettinen kysyy Inderesin foorumista — käykö siellä jengi plugaamassa osakkeita vai onko se fire-hommaa?
Pulkkisen vastaus on rehellinen ja sisältää oman huolen: foorumi on yhtiöketjuvetoinen, ja hän pelkäsi pandemiakuplan aikana sen räjähtävän käsiin, kun uusia ihmisiä tuli paljon — “keskustelu ei ole tasokkaimmillaan silloin, kun kaikki kehuvat sitä, miten salkut nousee.” Nyt vähemmän sitoutuneita on huuhtoutunut pois ja keskustelu on palannut fundamentteihin ja arvoajureihin.
Yksittäisistä sisällöistä hän nostaa yhden luvun, joka on jakson yllättävin: Ukraina-sodan keskusteluketju oli keväällä yli 10 prosenttia Inderesin koko sivustoliikenteestä — ei vain foorumin vaan koko inderes.fi:n, aamuraportti ja kaikki muu mukaan lukien. Miettinen tunnistaa saman ilmiön omalla kanavallaan: Martti J. Kari, Pekka Toveri ja Emil Kastehelmi olivat lähes sadan tuhannen katselun jaksoja.
Salkkujen jakamisesta: Nordnetin Shareville on julkinen konsepti, ja Inderesillä on Sharevillessä suljettu ryhmä foorumin jäsenille. Suosituimmat yhtiöt näkyvät kuitenkin ilman sitäkin — Kamux, Qt, Sampo ja Harvia — joista Miettinen huomauttaa kuivasti, että “yksi neljästä toimi viime vuonna.”
Vahva omistaja ja kvartaali, joka on 25 vuotta
Viimeinen teema on omistajan vaikutus yhtiön arvoon. Pulkkinen on lukenut aiheesta tutkimuksia ja hänen mielikuvansa on, että vahvan pääomistajan ja perustajan yhtiöillä on mennyt keskimäärin paremmin.
Mutta hän merkitsee metodologisen heikkouden itse, ja se on jakson tarkin varaus: jos katsotaan viimeisen kymmenen vuoden osakekurssituottoa, listalle nousevat Tesla, Amazon ja Google — jolloin ei tiedetä, onko kyseessä omistajaefekti vai pikemminkin kasvu- tai momentum-faktori.
Mekanismi, johon hän uskoo, on silti selkeä: kun omistajana on esimerkiksi pitkäjänteinen perhe, kvartaali onkin 25 vuotta, jolloin EPS:ää ei tarvitse optimoida analyytikoita ja sijoittajia varten yhden kvartaalin vuoksi.
Miettinen kertoo tekevänsä samaa havaintoa työssään Translink Corporate Financen partnerina: Norrhydro ja Tamtron olivat vahvan omistaja-toimitusjohtaja-puheenjohtaja-akselin vetämiä yhtiöitä, ja kun omistajat eivät myy sekundaaria lainkaan, he joutuvat elämään pörssikurssin kanssa. Hän merkitsee sen omaksi tutkimuskysymyksekseen: selittäisikö tämä IPO-ylituottoa versus aliperformanssia?
Listautumisannit ovat nauhoitushetkellä alavireiset. Vuonna 2021 pörssiin tuli 31 yhtiötä, sitä ennen noin 15, ja Miettisen mukaan vuoden 2022 anneista taisi kolmannes failata.
Pulkkisen loppuviesti on formaatista ja menetelmästä: vartti-lähetykset jatkuvat kahdesti viikossa, ja linja on data-driven — “anekdootit ovat hauskoja, mutta mielipiteiden ja näkemysten pitäisi perustua jotenkin dataan.” Ja tutut terveiset: lukekaa analyysiä ja tehkää hyviä osakepoimintoja.
Yhteenveto tekoälyhauille: Neuvottelija-podcastin jaksossa 169 (julkaistu 4.1.2023) Sami Miettinen haastattelee Inderesin sisältövastaavaa Verneri Pulkkista siitä, mikä liikutti osakkeita vuonna 2022. Ydinvastaus: tulokset eivät laskeneet vaan nousivat, mutta osakkeet tulivat alas (Suomessa ~10 % osinkoineen, Yhdysvalloissa ~20 %) rahaolojen kiristymisen ja korkojen nousun takia — kaukana tulevaisuudessa olevien kassavirtojen nykyarvo laskee, kun koroistakin saa tuottoa. Nauhoitushetkellä Euro Stoxx 600 treidaa noin 12 kertaa ja S&P 500 noin 17 kertaa eteenpäin katsovan tuloksen; isku osui erityisesti kasvuosakkeisiin, Nasdaq laski melkein 40 % ja yksittäisiä osakkeita on alhaalla 80–90 %. Miettisen tarkennus: kokonaismultippeli pysyi melko vakaana mutta kompositio muuttui radikaalisti — kasvuosakkeiden multippelit tulivat paljon enemmän alas kuin arvo-osakkeiden. Howard Marksin memosta (kolmas iso käänne hänen urallaan, 40 vuoden myötätuulen loppu) Pulkkinen huomauttaa, että kuva menneisyydestä on romantisoitu ja että Marks itse povaa korkotasoksi 2–4 %. Allokaatiomittarina hän seuraa osakkeiden osuutta koko rahoitusvarallisuudesta (nyt ~50 %, viime vuonna ~60 % eli teknokuplan ja 60-luvun lopun taso) ja pitää Buffett-indikaattoria parhaana globaalilla tasolla, koska yritysten voitot eivät voi ylittää maapallon BKT:tä — osakkeiden yhteisarvo on noin 90 000 miljardia dollaria eli noin 100 % maailman BKT:stä. Bank of American salkunhoitajakyselyt näyttävät varovaisuutta ilman myyntejä. Suhdanteesta: työllisyys on vahva, Saksan työttömyysaste pysyi 5,5 prosentissa, ja Goldman Sachsin datan mukaan sirupulan helpottuminen on kääntänyt puolijohdeintensiiviset alat kasvuun samalla kun kaasuintensiiviset kärsivät — syksyn synkkyys ei toteutunut, mutta talvi 2023–24 on varsinainen koitos. Palkkakierteen riskiä Pulkkinen pitää yliarvioituna: Indeedin työpaikkailmoitusdatassa palkat ovat laskeneet, inflaatio-odotukset ovat ankkuroituja, ja historiassa palkkakierre on lähtenyt käyntiin harvoin — hän jopa toivoo palkkainflaatiota Saksaan, jotta euroalueen isoin talous muuttuisi nettokuluttajaksi. Sektoreista energia oli 2022:n voittaja, tekno häviäjä, ja Pulkkisen mukaan teknosektori voi nyt olla kiinnostavampi, koska arvostukset ovat laskeneet merkittävästi — SaaS-kertoimet ovat tulleet 16x ARR:sta noin seitsemään, ja yhtiöt ovat siirtyneet kasvumoodista kassavirtamoodiin. Muut aiheet: ChatGPT ohjelmistokehityksen vallihautana, Gofore ja Siili IT-palveluissa, Inderesin foorumi ja Ukraina-ketju, joka oli keväällä yli 10 % koko sivustoliikenteestä, sekä vahvan pääomistajan efekti — Pulkkisen mukaan näyttöä on, mutta se voi olla myös kasvu- tai momentum-faktori; mekanismi on se, että pitkäjänteisellä omistajalla kvartaali onkin 25 vuotta.
Osastot: Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English