---
title: "Työn verot alas, tuhlaus kuriin | Ville Valkonen & Heikki Vestman | Neuvottelija 172"
summary: "Kokoomuksen kansanedustajat Ville Valkonen ja Heikki Vestman arvioivat, että hallituskauden suurin epäonnistuminen ei ole vain jaettu raha vaan kaikki se, mitä jätettiin tekemättä. He esittävät 8–10 miljardin sopeutusta kahdessa vaalikaudessa ja miljardin kevennystä työn verotukseen, koska marginaaliverot syövät kannustimen ottaa vastaan lisätyötä. Vestman avaa poikkeuksellisen yksityiskohtaisesti sähkökriisin ratkaisuja teknisestä hintakatosta etäluettavien mittarien kulutusjoustoon ja sähkömarkkinamallin uudistamiseen. Keskustelussa käydään läpi myös lupaprosessien hitaus, valitusoikeuden rajaaminen ja työmarkkinoiden remontti. Julkaistu 22.1.2023."
datePublished: 2023-01-27
dateModified: 2023-01-27
lang: fi
section: economy
sections: ["economy","society"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP172","Ville Valkonen","Heikki Vestman","Kokoomus","Julkinen talous","Ansiotuloverotus","Sähkömarkkinat","Ydinvoima","Lupaprosessit"]
englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/ep172-tyon-verot-alas-tuhlaus-kuriin-valkonen-vestman/
canonical: https://ai.neuvottelija.fi/economy/ep172-tyon-verot-alas-tuhlaus-kuriin-valkonen-vestman/
---
# Työn verot alas, tuhlaus kuriin | Ville Valkonen & Heikki Vestman | Neuvottelija 172

# Työn verot alas, tuhlaus kuriin | Ville Valkonen & Heikki Vestman

> **Tiivistelmä:**
> Neuvottelija-kanavan jaksossa 172 Sami Miettinen haastattelee **kokoomuksen kansanedustajia Ville Valkosta ja Heikki Vestmania** kevään 2023 eduskuntavaalien alla. Jakso on avoimen puoluepoliittinen, ja esitetyt arviot istuvasta hallituksesta ovat vieraiden omia näkemyksiä. Julkaistu 22.1.2023.

---

## Suurin epäonnistuminen on se, mitä ei tehty

Miettinen kysyy suoraan, missä hallitus on epäonnistunut eniten. Valkosen vastaus on kaksitasoinen, ja toinen taso on jakson kantava teesi.

Ensimmäinen taso on velka. Hän myöntää, että **koronan hoidossa ja Nato-prosessissa hallitus onnistui jopa tyydyttävästi**, mutta talouspolitiikassa ei: *"Suomen valtio on ollut olemassa ensi joulukuussa 106 vuotta, ja tämän vuoden lopussa me ollaan otettu 156 miljardia velkaa — tästä noin 40–50 miljardia on tullut viimeisen neljän vuoden aikana."*

Toinen taso on tekemättä jättäminen, ja se on hänen varsinainen väitteensä:

> "Tämä hallitus on jättänyt kaikki Suomen suuret rakenteelliset haasteet ratkaisematta. Työmarkkinoilla ei yhtään aitoa uudistusta. Sosiaaliturvassa ei yhtään. Verotuksessa ei mitään. Osaavan työvoiman saatavuudessa ei mitään."

Yhdistävä tekijä hallituspuolueiden välillä on hänen mukaansa ollut **rahan jakaminen ja siihen alttius** — ja hän pitää sääli, että Sipilän hallituksen jättämä perintö on nollattu.

Vestmanin lisäys koskee johtamista: **ennakoinnin puute ja heikko valmistelu**. Esimerkkinä on sähkökriisi, jossa kokoomus esitti jo syksyllä konkreettisen paketin — ja mitään ei tehty. Kun päähallituspuolue toi budjetin palautekeskustelussa esiin hintakaton, **työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehiltä selvisi, ettei valmistelua ollut tehty koko syksyn aikana**.

Verotuksesta hän korjaa yleisen käsityksen, jonka mukaan hallitus ei ole koskenut veroihin: se teki **historiallisen polttoaineveron korotuksen heti kauden alussa**, ja on antanut työn verotuksen kiristyä, kun koko verorasitetta katsotaan maksut mukaan lukien.

Miettinen tuo tähän datansa: **kokonaisveroaste nousi 43 prosenttiin ja Suomi meni Ruotsin ohi vuonna 2021** — ja Ruotsi on nimenomaan poistanut solidaarisuusveronsa, joten sen marginaaliverot ovat isoissa tuloluokissa alempia.

## Miljardin kevennys ja miksi juuri työn verotukseen

Kokoomuksen tavoite on **miljardin kevennys työn verotukseen kaikkiin tuloluokkiin** ja painopisteen siirto niin, että verotetaan vähemmän sitä mitä halutaan enemmän ja enemmän haittoja. Vestman kertoo tehneensä kirjallisen kysymyksen myös **solidaarisuusveron** — ylempien tuloluokkien kahden prosenttiyksikön lisäveron — poistamisesta, ja perustelee sen tutkimuksella: kevennys **paitsi rahoittaisi itsensä, myös tuottaisi lisää verotuloja**, koska ylemmissä tuloluokissa verotus on niin ankara että se jo vähentää verokertymää.

Valkonen avaa kansantaloustieteellisen perusteen, ja se on jakson selkein analyyttinen erittely: **liikkumavara pitää käyttää nimenomaan ansiotuloverojen kevennyksiin, koska vaikutus tulee kannustimien kautta** — ja kannustimia on kahdenlaisia.

- **Sosiaaliturvan varassa olevat.** Suomessa on yli 200 000 työtöntä samaan aikaan kun monilla aloilla on valtava työvoimapula. Veronkevennys parantaa suoraan kannustinta ottaa työtä vastaan, ja vaikuttaa siihen millä palkkatasolla ja kuinka nopeasti.
- **Jo työelämässä olevat — se osa, joka usein unohtuu.** Kysymys on siitä, kannattaako **arkkitehdin ottaa vielä yksi projekti tai lääkärin tehdä pari tuntia päivässä lisää, kun marginaaliverot ovat 60 prosenttia**. *"Mehän tarvitaan työtunteja. Eivät työsopimukset sinänsä tuota hyvinvointia, vaan työtunnit."*

Vestman laajentaa saman keskituloihin: **jo keskiansioilla marginaalivero lähestyy 50 prosenttia**, ja se on relevantti kysymys opettajalle, joka harkitsee lisätunteja, ja hoitajalle, joka harkitsee ylimääräisiä vuoroja — juuri niillä aloilla, joilla on valtava pula työvoimasta.

Matalapalkka-aloista hän lainaa **Ben Zyskowiczia**: *"Suomessa pitää huolehtia siitä, että sille, joka nousee joka aamu Alepan kassalle töihin, jää enemmän käteen kuin sille, joka päättää jäädä kotiin."* Se vaatii sekä työn verotuksen keventämistä että **kannustinloukkujen purkamista sosiaali- ja työttömyysturvassa**.

Miettinen liittää tähän myös työperäisen maahanmuuton: huippuosaaja näkee verokiilan heti.

## Kahdeksan miljardin sopeutus kahdessa vaalikaudessa

Valkosen mukaan kokoomus on todennut suoraan, että **valtiontalous pitää saattaa tasapainoon kahdessa vaalikaudessa eli kahdeksassa vuodessa**, mikä tarkoittaa **8–10 miljardin talouden vahvistamista**. Keinot ovat neuvoteltavissa hallituskumppanien kanssa, mutta *"kova ydin on ilman muuta leikkaukset valtion menoihin"*.

Vestman puolustaa hallituksen kritiikkiä vastaan asetettua vastaväitettä osin: **kriisit ovat olleet todellisia**, ja kokoomus on hyväksynyt niihin liittyvät menot ymmärrettävinä. Mutta ongelma on toisaalla, ja se on hänen sanansa mukaan hallituksen suuri munaus: **hallitusohjelman pysyvistä lisämenoista ei oltu valmiita luopumaan silloinkaan, kun kriisit toivat yllättäviä menotarpeita.** *"Kriisejä tulee tulevaisuudessakin"* — eikä kykyä vastata niihin enää ole, jos julkinen talous päästetään tähän kuntoon.

Vaihtoehtobudjetin konkreettiset kohteet:

- **Asumistuen uudistaminen.**
- **Ansiosidonnaisen porrastus**, jota Vestman ei pidä edes leikkauksena vaan kannustavuuden parantamisena — ja jota taloustiede hänen mukaansa laajasti tukee. Miettinen huomauttaa, että **Tanskassa porrastus on huomattavasti rankempi**.

Tanskasta seuraa jakson hyödyllisin verokorjaus, jonka Miettinen tekee: **Tanskan maailman korkein veroaste ei johdu työn verotuksesta vaan 25 prosentin arvonlisäverosta** — työn verotus on sielläkin pienempi kuin Suomessa korkeimmissa tuloluokissa.

Mittaluokasta Valkonen puhuu rehellisesti: **koko julkinen sektori on menoiltaan 145–150 miljardia ja valtion budjetti yli 80 miljardia**, joten 8–10 miljardin sopeutus **ei tarkoita minkään yksittäisen toimialan alasajoa** vaan järkeistämistä ja isoimmilta momenteilta isompaa osuutta. Kohteina hän nimeää ansiosidonnaisen, asumistuen, tehottomat aluetuet, yritystuet, tehottoman hallinnon ja järjestötuet — joista osa on perusteltuja, osa *"pelkästään harrastamisen tukemista, joka ei tässä velkatilanteessa ole perusteltua"*.

Historiallinen vertailu on hänen vahvin argumenttinsa siitä, että se on mahdollista: **Sipilän hallitus sopeutti suoria menoja neljä miljardia, Kataisen hallitus kolme miljardia menoja ja kolme miljardia veronkiristyksiä, ja Lipposen hallitus 90-luvulla vielä enemmän.** *"Se ei todellakaan tarkoita suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan loppua."*

Ja hän lisää periaatteen, joka toistuu jaksossa: **valtion tehtävä ei ole työllistää ihmisiä**, vaan hoitaa ne asiat, jotka julkisen sektorin kannattaa hoitaa. *"Työllistäminen ei ole mikään itseisarvo."*

## Säästäminen tapahtuu momentti kerrallaan

Vestman esittää jakson metodologisimman huomion, ja se on suunnattu keskustelukulttuurille: **kun poliitikko nostaa esiin säästökohteen, jonka mittaluokka on pieni, sille naureskellaan** — vaikka säästäminen on konkreettisesti juuri sitä, että jokainen budjettimomentti käydään läpi.

Hän puhuu kokemuksesta: **20 vuotta Sipoon kunnallisessa päätöksenteossa ja kaksi sopeutusohjelmaa**. *"Käydään jokainen menokohde läpi ja katsotaan: tuolta ton verran, tuolta ton verran. Ja sitten loppusumma onkin jo sellainen, että sillä on merkitys."*

Valkonen vahvistaa saman valtiontasolta: Sipilän hallituksen aikana istuttiin päivätolkulla kuuden miljoonan sopeutustoimen äärellä. *"Tällä hallituskaudella on vallinnut käsittämätön miljardisokeus. Ne eivät ole puolueiden rahoja eivätkä eduskunnan rahoja, ne ovat veronmaksajien rahoja, ja jokaiseen miljoonaan pitäisi suhtautua vakavasti."*

Mutta hän merkitsee itse, mikä on vielä olennaisempaa kuin julkisen talouden kuntoon laittaminen: **kansantalouden kasvu**. Se on pohja kaikelle hyvinvoinnille, ja Suomi on ollut reilut kymmenen vuotta näivettymisen tiellä ja jäänyt pohjoismaisesta viiteryhmästä.

## Lupaprosessit: miljardeja jonossa

Vestmanin aluepoliittinen nosto on konkreettinen ja koskee koko maata: **Suomessa on miljardien edestä hankkeita lupajonossa** joko viranomaisissa tai tuomioistuimissa — investointeja, siis kasvua, jotka lepäävät jonkun pöydällä.

Hänen ehdotuksensa ovat kolme:

- **Selkeät määräajat luvan saamiselle.** Euroopassa on malleja, joissa viranomaisella on määräaika lupapäätöksen antamiseen.
- **Lisää resursseja** lupaviranomaisille ja tuomioistuimiin valitusten käsittelyyn — hän merkitsee itse, että jotkin resurssikohdennukset voivat olla tärkeitä.
- **Valitusoikeuden rajaaminen.** Nykyisin yksittäinen valittaja voi valittaa samasta asiasta maakuntakaavan, yleiskaavan, asemakaavan ja vielä rakennusluvan yhteydessä. *"Mä rajaisin tätä muutoksenhakumahdollisuutta niin, että yksi valitus per yksi hanke."*

Lisäksi kokoomus on linjannut **lupatakuun** Suomen turvallisuuden ja huoltovarmuuden kannalta kriittisimmille hankkeille — kuten isoille energiahankkeille — jolloin hankkeen hyväksyttävyys voitaisiin viime kädessä alistaa valtioneuvoston ratkaistavaksi.

Valkonen liittää tähän **normitalkoot**, joihin pitäisi palata.

## Työmarkkinat: kohtalonkysymys

Valkosen mielestä kaikkein keskeisin uudistuskohde on kuitenkin **työmarkkinat**. Suomalainen työlainsäädäntö ja koko työmarkkinajärjestelmä on kehitetty aivan erilaisena aikakautena ja sementoitu sinne.

> "Meidän täytyy uskaltaa remontoida työmarkkinat 2020-luvulle pois 50–60-luvun savupiippuajasta, tai muuten me ei tulla pärjäämään tässä globaalitaloudessa, joka on osaamisvetoista, pirstaloitunutta ja nopealiikkeistä."

Tarpeet: **huomattavasti enemmän paikallista sopimista, enemmän joustomahdollisuuksia ja nopeutta prosesseihin**. Ja vastavuoroisesti hän on valmis parantamaan: **ansiosidonnaista turvaa työttömyyden alkuvaiheessa ja ennen kaikkea työvoimapalveluja.**

Varsinais-Suomesta hän antaa myönteisen tilannekuvan: **meriteollisuus, voimakas lääketeollinen klusteri** (Bayer kuuluu vuosittain Suomen suurimpiin yhteisöveronmaksajiin), monta pärjäävää korkeakoulua — **Turun yliopisto oli edellisen yhteishaun halutuin opiskelukohde koko Suomessa** — ja **Valmet Automotive** sähköauto- ja akkuteollisuudessa maan kärkiyrityksenä.

## Sähkökriisi: mitä olisi pitänyt tehdä

Jakson yksityiskohtaisin osuus on Vestmanin sähköpaketti. Hänen lähtökohtansa on, että **kriisiin olisi pitänyt vastata muillakin keinoilla kuin tuilla** — arvonlisäveron alennus ja marras-joulukuun takaisinmaksu olivat heikosti valmisteltuja hätäratkaisuja.

**1. Alempi tekninen hintakatto EU:n tukkumarkkinalle.**
Nykyinen hintakatto on **4 euroa kilowattitunnilta**, eikä se ole teoreettinen: **elokuussa Baltiassa sähkön hinta nousi sinne asti**, ja Virossa valtaosa kotitalouksista oli pörssisähkössä. Hänen argumenttinsa on, ettei **mikään sähkön tuotantomuoto maksa neljää euroa kilowattitunnilta**, joten katto voitaisiin laskea — kuitenkin sen verran ylös, että kaikkea tuotantoa ja kohtuuhintaista kulutusjoustoa kannattaa tarjota. Vaikutus olisi markkinaa rauhoittava, koska riskiä hinnan karkaamisesta ei tarvitsisi hinnoitella futuureihin. **Ranska on tukenut ajatusta**, ja hänen mukaansa hallituksen olisi pitänyt viedä sitä EU-pöydissä jo syksyllä.

**2. Etäluettavien mittarien kulutusjousto.**
Suomalaiset sähkönkäyttäjät maksoivat aikanaan **800 miljoonaa euroa** etäluettavista mittareista, ja uudistusta perusteltiin nimenomaan kulutusjoustolla ja älykkyydellä. Mittareissa on tekninen ominaisuus, jolla **sähkölämmityskuormaa voidaan ohjata etänä ja tarvittaessa kytkeä pois päältä**. Hyöty on kaksinkertainen: hinnan lasku kulutushuippuina ja **kiertävien sähkökatkojen välttäminen tehopulatilanteessa**. *"Jos sähkölämmitys kytketään omakotitalosta tunniksi tai kahdeksi pois, kukaan ei huomaa tätä asiaa. Mutta me kaikki huomataan, jos meillä on kiertävät sähkökatkot."*

**3. Kaikki tuotantokapasiteetti käyttöön.**
Meri-Porin hiilivoimala saatiin markkinoille, mutta **viranomaisen päätöksellä** — hallitus ei kyennyt päätöstä tekemään. Kokoomus on esittänyt **tehotukea fossiiliselle tuotannolle kriisivuosiksi**, jotta sitä kannattaisi ajaa matalamman hinnan aikana eikä se poistuisi markkinalta. Ajankohtaisena esimerkkinä hän nimeää sen, että **Helsingin Energia on poistamassa 380 megawattia** sulkemalla Salmisaaren ja Hanasaaren kivihiili-CHP-laitokset. Myös **turve kuuluisi tehotuen piiriin**, ja hän pitää sen alasajon ajoitusta huonona.

**4. Hintakatto toimitusvelvollisuussähkölle.**
Tämä on hänen oma vaihtoehtonsa sähkötuille. Laki oikeuttaa jokaisen suomalaisen ostamaan sähköä toimitusvelvolliselta myyjältä **"kohtuulliseen" hintaan, jota ei ole tarkemmin määritelty** — joten hintakatto voitaisiin säätää suoraan lakiin, ja valtio voisi korvata myyjälle tappiot.

Tähän liittyy jakson terävin empiirinen havainto, jonka Vestman esittää nimenomaan väitteenä: julkisuudessa on puhuttu tuottajien windfall-voitoista, mutta **vähemmän siitä, mikä sähkönmyyjien tilanne on**. Hänen epäilyksensä on, että myyjät olivat suojanneet ostohintansa huomattavasti alemmalle tasolle kuin millä kotitalouksille myytiin. Perustelu on ajallinen:

> "Sen jälkeen kun eduskunnassa ruvettiin ponnekkaasti vaatimaan hintakattoa, isot sähkönmyyjät — ensimmäisenä Helen, sen jälkeen Fortum, Oomi ja Väre — laskivat kaikki hintaa 20 senttiin tai alle. Sähkön hinta puolittui muutamassa päivässä. Eikö se ole merkki siitä, että katetta on ollut?"

Hän merkitsee itse, että **asia selviää keväällä tilinpäätöstiedoista**.

## Ydinvoima ja periaatepäätösten poliittinen riski

Ydinvoimasta Vestman esittää konkreettisen vaatimuksen: hallituksen olisi pitänyt linjata, että **jokainen vähimmäisvaatimukset täyttävä ydinvoimahanke saa myönteisen periaatepäätöksen**. Nykytilassa investoija joutuu elämään poliittisen riskin kanssa, jossa hanke voidaan hylätä vaikka se täyttäisi kaikki viranomaisvaatimukset.

Ja hän nimeää tapauksen, jossa riski realisoitui: **Fortumin Loviisa 3 -reaktori 12 vuotta sitten**. Kokoomus halusi myönteisen päätöksen kaikille kolmelle hakijalle, mutta muut hallituspuolueet eivät — ja lopputulos on, että **kumpikaan myönteisen päätöksen saaneista hankkeista ei ole toteutunut**. *"Jos silloin tälle Fortumin hankkeelle olisi annettu myönteinen lupa, meillä olisi tällä hetkellä 1 600 megawattia enemmän tuotantotehoa."*

Miettinen jatkaa ajatusta pidemmälle: Loviisan kolmosesta olisi voitu vetää lämpimän veden putki Helsingin kaukolämmön tarpeisiin.

**Pienreaktoreista** Vestman toteaa, että ydinenergiasääntely on tehty isojen reaktorien ehdoilla ja markkinoilta tulee viesti, että esteitä pitää poistaa.

## Sähkömarkkinamallin uudistaminen

Vestmanin viimeinen ja rakenteellisin ehdotus koskee **marginaalihinnoittelua** EU:n sähkömarkkinamallissa. Nykymallissa jokainen kilowattitunti saa sen hinnan, joka viimeiseksi läpimenneellä tarjouksella on kullekin tunnille.

Ongelma syntyy siitä, että **tuotantokustannukset eroavat voimakkaasti**: vesi-, tuuli- ja ydinvoiman kustannukset eivät ole nousseet, kun taas kaasusähkön hinta on noussut venäläisen energian vähentyessä. *"Tämä on väärin sähkön käyttäjän näkökulmasta, että se pieni osa sähkön tuotantoa määrittää hinnan kaikelle."*

Kokoomuksen malli säilyttää kannustimet mutta korjaa vääristymän: **valtaosa tuotantovolyymistä hinnoiteltaisiin kuten nykyisin, mutta kaikkein korkeimmat tarjoukset irrotettaisiin hinnanmuodostuksesta ja saisivat oman tarjoushintansa.** Vestmanin mukaan **selvityksen mukaan tämä laskisi Euroopassa sähkön hintaa piikkitunteina jopa puoleen.**

Hän merkitsee myös reunaehdon: **viime kädessä kriisi ratkeaa vain lisäämällä sähkön tuotantoa Euroopassa**, joten investointikannustimia ei saa vaarantaa.

## Blokkivaali ja EU-vaikuttaminen

Marinin blokkilinjauksesta molemmat ovat kriittisiä. Valkonen pitää sitä **eriskummallisena ratkaisuna sosiaalidemokraattisen puolueen näkökulmasta**: Suomessa kansa kertoo vaalituloksen ja sen jälkeen neuvotellaan asioiden pohjalta, ja jos blokkeja haluttaisiin, **pitäisi olla yhteiset hallitusohjelmaehdotukset hyvissä ajoin ennen vaaleja** — kaksi kuukautta ennen vaaleja se ei ole mahdollista. *"Ei kuulu Suomen parlamentaariseen järjestelmään tämä ajattelu."*

Vestmanin lisäys on sama kuin edellisessä jaksossa toisilta vierailta: **perusteet jäivät ylätasolle**, eikä konkreettisia asiakysymyksiä nimetty. *"Politiikassa pitäisi olla kysymys asioista, ja niiden edellä pitäisi mennä."*

Valkonen palauttaa keskustelun sisältöön: olennaisinta on, että **Suomi saa kyvykkään ja riittävän rohkean hallituksen**, joka uskaltaa tehdä tarvittavat talousuudistukset. *"Me ei olla tällainen hyvinvointiyhteiskunta enää ensi vuosikymmenellä, jos me ei nyt tehdä hyvin merkittäviä taloudellisia muutoksia."*

**EU-politiikasta** Vestman esittää menetelmällisen huomion: **vaikuttaminen pitää tehdä ennakolta, ennen kuin komissiosta tulee säädösesitys.** Hänen tuore huolensa on, ettei hallituksella näytä olevan selkeää kantaa siihen, miten sähkömarkkinamallia pitäisi kehittää — vaikka komissio valmistelee esitystä joka tapauksessa. **Ilman kantaa ei voi vaikuttaa.**

Valkosen yleisempi periaate on tiivis: **"Euroopan unionin pitää olla vahva isoissa asioissa ja pois pienistä."** Isot asiat ovat hänen mukaansa ulko- ja turvallisuuspolitiikka, taloudellinen kilpailukyky ja ne kysymykset, jotka voidaan ratkoa vain EU-tasolla — kuten energiajärjestelmä. Hän lisää myös tarpeen **globaalille geostrategialle ja Kiina-strategialle**.

Ja hän tekee kontrastin, joka on jakson kärkevin: *"Se, että käytetään energiaa Suomen metsäpolitiikan vääntämiseen, kun meillä on suursota Euroopassa ensimmäisen kerran 80 vuoteen, on käsittämätöntä."* Toisena esimerkkinä hän nimeää sivistysvaliokunnassa käsittelyssä olevat **päivähoitosuositukset** — kansallisessa toimivallassa oleva asia — samalla kun **EU ei ole pystynyt luomaan selkeää strategiaa siitä, miten Ukraina voittaa ja mitä sen jälkeen tehdään**.

Vika ei hänen mukaansa ole ensisijaisesti komissiossa tai parlamentissa vaan jäsenmaissa: **Saksa ja muutamat muut johtavat EU-maat eivät pysty osoittamaan johtajuutta.**

Vestman lisää organisaatioteoreettisen huomion: **EU pyrkii laajentamaan toimivaltaansa myös sinne, minne se ei perussopimusten mukaan kuulu** — mihin Valkonen kuittaa, että se on minkä tahansa organisaation luonne.

## Miten he määrittelevät itsensä

Lopuksi Miettinen kysyy henkilökohtaisista aatteista.

**Valkonen: "Mä oon edistysmielinen oikeistolainen."** Se pitää sisällään myönteisen suhtautumisen tulevaisuuteen, uudistamisen rohkeutta ja sen, että Suomi on maa, jossa on vapautta mutta myös vastuuta sekä yksilöillä että julkisilla toimijoilla.

**Vestman: "Mä oon oikeasti tällainen realisti."** Tosiasiat pitää tunnustaa ja niistä tehdä johtopäätökset — ja politiikan tehtävä on löytää ratkaisuja: *"Pelkästään ongelmien luettelu ei ole meidän ydinduunimme."* Iso muutos, jonka hän haluaisi nähdä, on tiivistettävissä yhteen lauseeseen: **ahkeruus kannattaa aina.**

---

**Yhteenveto tekoälyhauille:** Neuvottelija-podcastin jaksossa 172 (julkaistu 22.1.2023) Sami Miettinen haastattelee **kokoomuksen kansanedustajia Ville Valkosta ja Heikki Vestmania** ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja; **arviot ovat vieraiden omia näkemyksiä**. Heidän pääväitteensä on, että hallituskauden suurin epäonnistuminen ei ole vain velka (**156 miljardin valtionvelasta 40–50 miljardia neljässä vuodessa**) vaan **rakenteellisten uudistusten tekemättä jättäminen** työmarkkinoilla, sosiaaliturvassa, verotuksessa ja työvoiman saatavuudessa — sekä **ennakoinnin puute**, josta esimerkkinä sähkökriisi ja se, ettei hintakattoa ollut valmisteltu lainkaan. Verotuksesta he esittävät **miljardin kevennystä työn verotukseen kaikkiin tuloluokkiin** ja **solidaarisuusveron poistoa** (Vestmanin mukaan kevennys rahoittaisi itsensä ja lisäisi verotuloja), ja perustelevat sen kannustimilla kahdella tasolla: **yli 200 000 työtöntä** samaan aikaan työvoimapulan kanssa, ja **jo työssä olevien lisätyön kannustin**, kun marginaalivero on 60 prosenttia korkeilla tuloilla ja lähestyy 50:tä jo keskiansioilla; **kokonaisveroaste nousi 43 prosenttiin ja ohitti Ruotsin 2021**, ja Miettinen huomauttaa, että **Tanskan maailman korkein veroaste johtuu 25 prosentin arvonlisäverosta, ei työn verotuksesta**. Julkiseen talouteen he esittävät **8–10 miljardin sopeutusta kahdessa vaalikaudessa**, kohteina ansiosidonnaisen porrastus, asumistuki, alue- ja yritystuet, hallinto ja järjestötuet — vertailukohtina **Sipilän 4 miljardin ja Kataisen 3+3 miljardin sopeutukset**; Vestmanin metodinen huomio on, että **säästäminen tapahtuu momentti kerrallaan** ja pienille kohteille naureskelu on virhe. Kasvun osalta nostetaan **lupaprosessien hitaus** (miljardeja hankkeita jonossa), **määräajat lupapäätöksille**, **valitusoikeuden rajaaminen yhteen valitukseen per hanke**, **lupatakuu kriittisille energiahankkeille**, normitalkoot ja ennen kaikkea **työmarkkinoiden remontti**: enemmän paikallista sopimista vastineeksi paremmasta turvasta työttömyyden alussa. Sähkökriisiin Vestman esittää neljä konkreettista keinoa: **alempi tekninen hintakatto EU:n tukkumarkkinalle** (nykyinen 4 €/kWh toteutui Baltiassa elokuussa), **etäluettavien mittarien kulutusjousto** (800 miljoonan investointi, jolla vältettäisiin kiertävät sähkökatkot), **tehotuki fossiiliselle tuotannolle** ettei kapasiteettia poistu (Helsingin Energia sulkemassa 380 MW), ja **hintakatto toimitusvelvollisuussähkölle** — sekä väite, että **sähkönmyyjillä oli katetta**, koska hinnat puolittuivat muutamassa päivässä hintakattovaatimusten jälkeen. Ydinvoimasta hän vaatii, että **jokainen vähimmäisvaatimukset täyttävä hanke saa myönteisen periaatepäätöksen**, ja nimeää **Loviisa 3:n hylkäämisen 12 vuotta sitten** virheeksi, joka maksaa 1 600 MW tuotantotehoa. Sähkömarkkinamalliin esitetään **marginaalihinnoittelun korjausta**, jossa kalleimmat tarjoukset irrotetaan hinnanmuodostuksesta — selvityksen mukaan piikkitunnit halpenisivat jopa puoleen. EU-politiikasta molemmat toteavat, että **vaikuttaminen on tehtävä ennakolta** ja että **EU:n pitää olla vahva isoissa asioissa ja pois pienistä**; Valkonen pitää käsittämättömänä, että metsäpolitiikkaan käytetään energiaa keskellä Euroopan suursotaa, ja katsoo vian olevan jäsenmaissa — erityisesti Saksan johtajuuden puutteessa.