--- title: "Suomi köyhä, Ruotsi rikas | Lasse Corin | Neuvottelija 173" summary: "Ruotsalainen on keskimäärin noin 200 000 dollaria vauraampi kuin suomalainen, ja Aktian pääekonomisti Lasse Corin kertoo mistä ero rakentuu. Noin puolet selittyy sillä, mihin sektoriin eläkevarat tilastoidaan, mutta loppuosa on aitoa varallisuuseroa, joka repesi vasta Nokia-vuosien jälkeen. Jaksossa käydään läpi vaihtotaseen käänne, tytäryhtiötalouden ongelma ja se, valuuko vientimenestys lopulta kotitalouksille vai ulkomaisille omistajille. Corin avaa myös suomalaisten osakesijoittajien ajoitustaipumusta ja pankkisektorin tilaa korkojen nousun jälkeen. Julkaistu 29.1.2023." datePublished: 2023-02-03 dateModified: 2023-02-03 lang: fi section: economy sections: ["economy","research"] authors: ["Sami Miettinen"] tags: ["Neuvottelija","EP173","Lasse Corin","Aktia","Varallisuus","Ruotsi","Eläkevarat","Vaihtotase","Pankkisektori","Velkaantuminen"] englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/ep173-suomi-koyha-ruotsi-rikas-lasse-corin/ canonical: https://ai.neuvottelija.fi/economy/ep173-suomi-koyha-ruotsi-rikas-lasse-corin/ --- # Suomi köyhä, Ruotsi rikas | Lasse Corin | Neuvottelija 173 # Suomi köyhä, Ruotsi rikas | Lasse Corin > **Tiivistelmä:** > Neuvottelija-kanavan jaksossa 173 Sami Miettinen haastattelee **Aktian pääekonomistia Lasse Corinia** siitä, mistä suomalaisten ja ruotsalaisten varallisuusero rakentuu. Julkaistu 29.1.2023. --- ## Pankkianalyytikosta pääekonomistiksi Jakso alkaa taustasta, ja se on epätavallinen. Corin kertoo tulleensa alalle **osakesijoittamisen kautta**: äiti innosti hänet osakesäästämiseen vuonna 1999, siitä lähti kiinnostus talouteen ja hakeutuminen Hankenille. Rahoituksen ja yritysjohtamisen sijaan pääaineeksi muuttui kansantaloustiede — *"se numeropuoli veti aika pitkälle."* Ura kulki **SEB:n suuryritysrahoituksen yritysanalyytikkona** (sama talo, jossa Miettinen on ollut), sieltä **Finanssivalvontaan pankkianalyytikoksi** ja edelleen **OP-ryhmään kilpailija-analyysiin**. Kun headhunter soitti pääekonomistin tehtävästä, ensireaktio oli epäusko: *"ootko sä ihan katsonut mun CV:tä?"* Hän myöntää epäröineensä, koska moni kansantaloustieteilijä tekee ekonomistin töitä alusta asti. *"Kyllä siinä alussa jännitti aika paljon"* — ja hän piti itselleen orientaatiokurssin ja kertasi vanhoja oppeja. Miettinen antaa taustalle merkityksen: kaupalliselta puolelta tuleva pääekonomisti tuottaa erilaista, konkreettisempaa havaintoa kuin perinteinen järjestöekonomisti. ## Ruotsin velkavipu — ja käänteinen uutinen Ensimmäinen kysymys koskee sitä, että **ruotsalaisten kotitalouksien ja kiinteistösijoitusyhtiöiden velkavipu on isompi kuin Suomessa**. Corinin vastaus alkaa myönnytyksellä: *"Ruotsalaiset ovat vauraampia. Sitä tosiasiaa ei pääse yli eikä ympäri."* Mutta sitten hän kääntää kysymyksen ajankohtaiseksi, ja se on jakson ensimmäinen kiinnostava havainto: **varallisuusero saattaa olla juuri nyt kapenemassa** — ja nimenomaan siksi, että Ruotsissa on käytetty enemmän velkaa ja korot ovat nousseet. Vaikutus tulee kahta kanavaa: - **Asuntojen hinnat tippuvat Ruotsissa nopeammin kuin Suomessa.** - **Pörssi**: Tukholman kiinteistösijoitusskene on aivan eri kokoluokkaa kuin Helsingissä, ja nämä yhtiöt ovat kansallisesti suosittuja osakkeita. Ne ottavat tässä ympäristössä paljon takkiin, ja koska niiden paino pörssissä on iso, isku näkyy suoraan kotitalouksien varallisuudessa. Miettinen lisää valuuttakulman: kruunu kelluu, mutta korkopolitiikassa **Fed menee ensin, EKP vastentahtoisesti perässä ja kruunu vielä kolmantena** — mikä pakottaa isompiin liikkeisiin, mutta tuo markkinaheilunnan kautta joustoa hyvässä ja pahassa. ## Onko Ruotsi hyötynyt euron ulkopuolelta? Kysymykseen Corin vastaa myöntävästi mutta merkitsee heti sen rajat: **Tanska on sitonut valuuttansa euroon, ja siellä menee taloudellisesti erittäin hyvin.** Hänen pointtinsa on, että **Ruotsin menestyksen taustalla on muitakin tekijöitä kuin valuuttapolitiikka**. Miettinen kehittelee kansallisen valuutan ideaa hauskan analogian kautta: **kruunu on eräänlainen kansantalouden kokoinen lounasseteli**, jolla on itsessään karsinointihyötyä — kotimaista kysyntää nostava ja tuontia vähentävä vaikutus, vaikka kurssi olisi kiinnitetty. Hän merkitsee itse, että vaikutus voi olla lähinnä psykologinen, koska rahan voi rajalla vaihtaa. Corinin vastaus siirtää painon rakenteisiin: Tanskassa on **logistiikkaa, tuulivoimaa ja lääketeollisuutta** — yrityksiä, jotka ovat globaalisti huippuja. *"Tämä kertoo isompaa tarinaa talouden menestyksestä."* ## 200 000 dollarin ero — ja mistä puolet siitä tulee Tässä on jakson ydin. Miettinen esittelee mittarin: **Credit Suissen Global Wealth Databook**, joka on hänen mielestään paras vertailu, koska se laskee varallisuuden **aikuista kohti** — kun esimerkiksi EKP:n tietokanta vertailee kotitalouksia, joissa on eri maissa eri määrä jäseniä (Suomessa 1,95 henkilöä). Data on hänen sanoillaan **itseruoskivaa**: Suomi olisi jopa **200 000 dollaria aikuista kohti jäljessä kaikkia Pohjoismaita**, ja lähimmät verrokit olisivat Portugali ja Kreikka. Corinin vastaus ei kiistä lähtökohtaa — *"Faktahan on se, että muut Pohjoismaat ovat vauraampia. Siihen debattiin on turha käyttää aikaa."* — mutta erittelee eron rakenteen, ja tämä on jakson tärkein tekninen selitys. Selitys on **tilastointitekninen**. Rahoitustilinpito laskee kansantalouden taseen ja jakaa sen sektoreihin, ja ero syntyy siitä, **mihin sektoriin eläkevarat kirjataan**: - **Suomessa työeläkelaitokset kirjataan osaksi julkista sektoria.** - **Ruotsissa eläkevarat kirjataan kotitaloussektorille** eli näkyviin ihmisten varallisuutena. Corin kertoo laskeneensa vaikutuksen uudestaan nimenomaan Credit Suissen standardilla (per aikuinen, dollareissa): **noin 100 000 dollaria siitä 200 000 dollarin erosta on tätä eläkevarojen tilastointieroa.** Mutta — ja tämä on olennaista — **jäljelle jää vielä 100 000 dollaria, ja se on aitoa varallisuuseroa.** ## Milloin ero repesi Corin ohjaa huomion samassa raportissa olevaan aikasarjaan, ja se muuttaa tulkinnan: **2000-luvun alussa Suomi ja Ruotsi olivat aika rinta rinnan** — ja eläkekorjauksen jälkeen Suomi oli keskimäärin jopa vähän edellä. Kysymys on siis, mitä sen jälkeen tapahtui. Corinin teesi on **vaihtotase ja Nokia-vuodet**: - **2000-luvun ensimmäiset kymmenen vuotta** Suomella oli vahva vaihtotaseen ylijäämä. Suomi vaurastui vientisektorin kautta. - **Nokian tarun päättyminen ja finanssikriisi** ajoittuvat samaan nippuun, ja siihen päättyy myös vaihtotaseen ylijäämä — se on ollut sen jälkeen jopa vähän negatiivinen. - **Ruotsissa vaihtotaseen ylijäämä on jatkunut samalla tavalla.** Corin mainitsee, että **Vesa Vihriälä** on päätynyt samankaltaiseen tulkintaan, kun Miettinen esitti kelan Futucastissa. ## Miettisen vastaväite: tytäryhtiötalous Tässä kohtaa jakso muuttuu kiistaksi, ja se on sen paras osuus, koska molemmat argumentit ovat kunnollisia. Miettisen vastaväite on omistusrakenteessa: **Suomen pörssistä ulkomaalaisomistus on noin kaksi kolmasosaa**, joten vaihtotaseen ylijäämästä syntyvä hyöty **valuu yritysten voittojen kautta ulkomaille**. Hän lisää toisen kanavan: **palkat ovat ehkä liian pieniä** — Suomessa, Ruotsissa ja varsinkin Saksassa — jolloin vientimenestys ei valu palkkasummana kansalaisten varallisuudeksi. *"Se lisää yritysten voittoja, mutta ei välttämättä valu ihan suoraan henkilötileille."* Corin myöntää omistuskanavan suoraan: jos omistuksesta iso osa on ulkomailla, yritys jakaa voittoja ulkomaille. Mutta hän luettelee kanavat, joita pitkin hyöty silti tulee kotimaahan: - **Kannattavat vientiyritykset pystyvät maksamaan parempaa palkkaa**, ja palkat valuvat kotitalouksille. - **Ne maksavat enemmän veroja**, jotka palautuvat julkisen sektorin palkkoina ja tulonsiirtoina. - **Voitonjaosta** osa menee eläkeyhtiöille, rahastojen omistajille ja suoraan osakkeenomistajille osinkoina. *"Kyllä sitä yritysten luomaa hyvää valuu aika paljon eri kanavia kautta kotitalouksille."* Silti hän vahvistaa Miettisen rakennehavainnon: **Ruotsi on vähemmän tytäryhtiötalous kuin Suomi**, ja Suomi–Ruotsi-fuusiot menevät Tukholman eduksi. Ruotsin vientisektorissa on kokonaisia toimialoja, joita meillä ei ole — **henkilöautot, kaivosteollisuus** — ja **pankkeja on paljon enemmän**. ## Eläketilastointi kaunistaa myös valtiontaloutta Miettinen laajentaa eläkekysymyksen julkiseen talouteen, ja hänen väitteensä on kriittinen: **eläkesektorin positiivinen kassavirta on vuosikymmeniä toiminut budjettialijäämän tilkkeenä EDP-laskennassa**, jolloin valtiontalous on näyttänyt paremmalta kuin se on ollut — *"vuosikymmenen verran huonompi valtiontalous kuin ihmiset ovat ajatelleet"* — ja nyt tuo virta on kääntymässä negatiiviseksi. Hän esittää myös, että **Suomi on tässä EU:ssa poikkeus**, ja merkitsee sen itse tarkistettavaksi väitteeksi: *"korjatkaa katsojat ja kuulijat, jos olette eri mieltä."* Corinin tarkennus historiallistaa asian: **valinta tehtiin jo kauan ennen kuin eurosta oli puhettakaan.** Hän erottaa myös kaksi laskentaa: julkisen sektorin omaan alijäämään työeläkeyhtiöiden rahavirrat eivät vaikuta, mutta **EU-laskennassa kolmen prosentin alijäämäsääntöön ne vaikuttavat**. Sääntöjen kyttääminen lopetettiin korona-aikana, ja hän arvelee niiden palaavan ainakin modifioituna. Hänen oma kritiikkinsä koskee koko kehikkoa, ja se nousee hänen pankkitaustastaan: kyse on **luottoriskistä** — mikä on riski, kun lainataan rahaa valtiolle. *"Yrityksen luottoriskin arviointi oli tosi monimutkaista, ja siinä on paljon liikkuvia osia. Kun katsotaan valtiota ja julkista sektoria, niitä on vielä enemmän."* Siksi on kömpelöä sitoa julkisen talouden kestävyys vain kahteen tekijään. Miettinen vetää tilastoinnista loogisen johtopäätöksen: jos **200 miljardin työeläkevarat oikeasti kuuluvat valtiolle**, niin äärimmäisessä kriisissä ne sosialisoitaisiin valtion taloutta tukemaan. Hän vertaa Lontoon 13 vuoden aikana kertyneeseen yksityiseen eläkkeeseensä, joka on **juridisesti hänen** vaikka Britannian valtio kaatuisi, ja pitää suomalaista kollektivisoitua järjestelmää siltä osin epäterveenä. Corin painottaa sanaa **äärimmäinen**. Ja Miettinen kääntää sen positiiviseksi: se ehkä **parantaa Suomen luottokelpoisuutta**, koska järjestelmä on tietynlainen viimekätinen lainanantaja keskuspankin lisäksi. ## Pääomamarkkinan koko Miettisen jatkokysymys sitoo varallisuuden pääomamarkkinaan: **Ruotsi on Euroopan vahvin pääomamarkkina** (ehkä Britannian jälkeen), ja Suomen suhteellinen köyhyys näkyy siinä. Corin ottaa tässä kannan, joka on jakson terävin arvolause: jos varallisuusero lähtisi umpeutumaan, **Suomeen tulisi vääjäämättä myös enemmän rikkaita** — ja Miettinen huomauttaa, että sitä ei täällä pidetä hyvänä asiana. Corinin lisäys on rehellinen: harha on siinä, että luullaan meidän olevan **yksilötasolla** vauraita, kun oikeastaan vain valtio on ollut kohtuullisen hyvässä kunnossa — *"sekään ei enää ole totta."* Yritysrahoitukseen se vaikuttaa suoraan. Miettisen mukaan **Suomessa on isompi likviditeettiriski vieraassa pääomassa**, koska pankkeja on vähän ja pääomamarkkina ohut. Corin vahvistaa: Ruotsissa on **merkittäviä rahoitustahoja enemmän**, kun Suomessa suurimmat kotimaiset sijoittajat ovat aina työeläkeyhtiöitä. *"Olisi ihan tervettä, että niiden kylkeen tulisi myös muita tahoja."* Miettinen kertoo omasta työstään Translink Corporate Financen partnerina — **Tamtronin ja Norrhydron listautumiset** — ja hämmästelee sitä, että **OP lopetti oman pääoman markkinatoimintansa**: *"Suomen suurin pankki ei tarjoa oman pääoman markkinapalveluita."* Corin ehdottaa lievennystä: **pääoma- ja rahoitusmarkkinat ovat globalisoituneet muita enemmän**, joten ulkomaisia tarjoajia on. Miettisen vastaus sulkee kohdan, ja se on käytännön havainto: **home market bias on hirveä** — *"yritäpä myydä jotain First North -yhtiötä CalPERSille."* Ulkomainen pääoma korvaa suomalaisen Wärtsilän kokoluokassa, mutta ei kymmenien miljoonien saati satojen tuhansien tasolla. ## Ostetaanko osakkeita oikeaan aikaan? Corinin toinen tutkimushavainto koskee **suomalaisten kotitalouksien osakeostojen ajoitusta**. Aineisto on sama rahoitustilinpito, jossa näkyy ostojen ja myyntien nettoutus kvartaaleittain 90-luvun lopusta lähtien. Havainto: **kun pörssi on tullut kunnolla alas, kotitaloudet ovat lähteneet ostamaan** — selvimmin IT-kuplan aikaan ja finanssikriisin jälkeen. Se ei sinänsä ole rahoitusteorian vastaista, mutta hän merkitsee varauksen: **jos aina yrittää ajoittaa markkinaa, pitkässä juoksussa yleensä häviää.** Toinen havainto on kielteinen: **vahvaa viitettä säännöllisestä, tasaisesta säästämisestä ei löydy** — dippien välit ovat hajanaisia. Miettinen kysyy vuoden 2022 dipistä, ja Corin näkee siinä lievää nettovirtaa. **Koronadipissä paluu oli niin nopea, ettei siihen ehtinyt mukaan** — hän myöntää saman itsestään. Miettinen kertoo oman ratkaisunsa: nopea indeksishorttipositio maaliskuussa 2020 pienelle osalle salkkua, jonka hän likvidoi osittain voitolle ja jäi kokonaisuutena hieman miinukselle suojauksesta. Molemmat päätyvät samaan linjaan: **hyvien yhtiöiden etsiminen pitkään omistettavaksi**, ei syklien arvailu. ## Pankit korkojen nousun jälkeen Miettinen esittää kehyksen, joka on hänen pitkäaikainen kantansa: **eurooppalaiset pankit olivat huono sijoitusluokka, koska negatiivinen korko on pankkivero** — ne joutuivat maksamaan siitä ilosta, että joutuvat tallettamaan keskuspankkiin. Corinin arvio nykyhetkestä on kaksijakoinen: - **Korkokatteet ovat vahvistuneet** korkojen nousun myötä, mikä parantaa kannattavuutta. - **Sijoitusmarkkinan heikkous syö palkkiotuottoja** ja rasittaa toiselta suunnalta. - Odotus kohdistuu siihen, **mitä luottotappioille ja niiden varauksille tapahtuu.** Mutta hänen mielenkiintoisin havaintonsa on isossa kuvassa, ja se on hänen mukaansa vähän puhuttu: **EKP:n tilastoissa pankkisektorin järjestämättömien saamisten määrä on vähentynyt viiden vuoden aikana tosi voimakkaasti, etenkin Etelä-Euroopassa.** Johtopäätös: **euroalueen pankkisektori kohtaa nykyisen epävarmuuden paljon paremmassa asemassa kuin se olisi kohdannut viisi vuotta sitten.** Hän jättää auki kysymyksen siitä, miksi tervehdyttäminen kesti finanssikriisin jälkeen näin kauan. Miettinen antaa suomalaisen vertailuluvun: **Suomessa järjestämättömät saamiset ovat olleet prosentin luokkaa**, kun Etelä-Euroopassa oltiin pahimmillaan yli kymmenessä. ## Velkamentaliteetti: Suomi, Ruotsi ja jingle mail Corin ei tulkitse eroa pelkäksi riskienhallinnaksi vaan **velkamentaliteetiksi**: - **Suomalaiset ovat paljon varovaisempia.** Vaikka laina-ajat ovat pidentyneet, ajatus on, että velka maksetaan kokonaan pois. - **Ruotsissa lyhennystahti on maltillinen** — ja lyhentäminenkin on pitkälti viranomaisen pakottamaa — ja tietyn rajan jälkeen lainaa ei periaatteessa tarvitse enää lyhentää. Miettinen lisää kolmannen mallin: **anglosaksisessa maailmassa vakuus on rajattu.** Suomessa asunto on ensisijainen vakuus, mutta jos se ei riitä, otetaan muutkin tulot — kun taas Yhdysvalloissa on **jingle mail**: heität avaimet kuoressa pankille ja lähdet. *"Sehän fundamentaalisti muuttaa tätä moral hazard -peliä."* Corin lisää jingle mailiin yksityiskohdan, joka kertoo finanssikriisin kaaoksesta: velanhoito lopetettiin ja avaimet lähetettiin, mutta **koska pankeissa oli hässäkkä, taloissa saatettiin asua kuukausia ilmaiseksi** ennen kuin joku tuli häätämään. Yhdysvaltain nykytilanteesta Miettinen välittää **Tero Kuittisen** havainnon paikan päältä: **kuluttajakäyttäytyminen on aika holtitonta**, kulutusluottoa otetaan paljon eikä korko-, energia- ja vuokrasokkiin ole varauduttu. ## Pori, ja mitä Corin tutkii seuraavaksi Kevennyksenä Corin vahvistaa Pori-taustansa — *"aina kun puhutaan, ei sitä edes tarvitse kysyä"* — ja kertoo käyneensä Porissa ruotsinkielistä koulua. Hänen tilastohavaintonsa siitä on jakson hauskin: **Porin ruotsinkielinen lukio on tilastojen valossa paras, jos haluaa NHL:ään** — neljä pelaajaa on päässyt sieltä, ja koska lukio on äärettömän pieni, suhdeluku on korkea. Lopuksi hän kertoo, mitä tutkii nyt: **suomalaista asuntolainamarkkinaa ja kotitalouksien velkaantuneisuutta**, ja nimenomaan konepellin alle katsomista sen sijaan että toistetaan lukua "130 prosenttia käytettävissä olevista tuloista". Kaksi havaintoa hän antaa ennakkoon: - **Käänne oli tosi nopea.** Uusien asuntolainojen määrä tippui puoleen, ja velkasuhde kääntyi 130 prosentista nopeasti alaspäin. - **Kenellä velka on, on olennaisempi kysymys kuin paljonko sitä on.** Asuntolainaa on noin **100 miljardia, mutta vain 31 prosentilla kotitalouksista on asuntolainaa** — ja taseen toisella puolella on omaisuutta. Varallisuustilastoista näkee, kenellä on velkaa ja kenellä omaisuutta. Lisäksi hän huomauttaa, että **kotitalouksien absoluuttinen velkakanta on pienentynyt neljä kuukautta putkeen** — mikä kertoo suomalaisesta velkamentaliteetista — varauksena se, ettei tilastossa ole mukana taloyhtiölainoja. Miettinen täydentää ikäjakaumalla: **asuntolaina otetaan 20–30-vuotiaana ja on selvästi pienentynyt yli viisikymppisillä, kun taas varallisuus keskittyy 55 ikävuoden jälkeen.** Hän mainitsee myös, että **Suomessa on perintövero toisin kuin muissa Pohjoismaissa** — Tanskassa sellainen on, mutta se ei koske rintaperillisiä. Jakson lopuksi Miettinen esittää toiveen, joka on samalla kritiikki koko ammattikunnalle: *"Tosi vähän ekonomistit pohtivat esimerkiksi varallisuutta. Musta on nöyryyttävää, että kaikki katsovat vain BKT:tä eikä kukaan sitä, mitä oikeasti tapahtuu ihmisillä."* --- **Yhteenveto tekoälyhauille:** Neuvottelija-podcastin jaksossa 173 (julkaistu 29.1.2023) Sami Miettinen haastattelee **Aktian pääekonomistia Lasse Corinia** suomalaisten ja ruotsalaisten varallisuuserosta. Mittarina on **Credit Suissen Global Wealth Databook**, joka laskee varallisuuden aikuista kohti, ja jonka mukaan **ruotsalainen on noin 200 000 dollaria vauraampi kuin suomalainen**. Corinin keskeinen selitys on tilastointitekninen: **Suomessa työeläkevarat kirjataan julkiselle sektorille, Ruotsissa kotitaloussektorille**, mikä selittää **noin 100 000 dollaria** erosta — mutta **jäljelle jäävä 100 000 on aitoa varallisuuseroa**. Aikasarja osoittaa, että **2000-luvun alussa maat olivat rinta rinnan** (eläkekorjattuna Suomi jopa edellä), ja ero repesi vasta **Nokia-vuosien ja finanssikriisin jälkeen**, kun Suomen **vaihtotaseen ylijäämä kääntyi** ja Ruotsin jatkui — tulkinta, jonka myös Vesa Vihriälä on jakanut. Miettisen vastaväite on, että **Suomen pörssistä noin kaksi kolmasosaa on ulkomaalaisomistuksessa**, jolloin vientimenestys valuu voittoina ulkomaille, ja että palkat ovat liian pieniä; Corin myöntää tämän mutta luettelee kanavat (palkat, verot, eläkeyhtiöiden ja rahastojen kautta jaettu voitto) ja vahvistaa, että **Ruotsi on vähemmän tytäryhtiötalous** ja sillä on toimialoja, joita Suomella ei ole. **Eläketilastoinnista** Miettinen väittää, että eläkesektorin kassavirta on kaunistanut valtiontaloutta EDP-laskennassa ja kääntyy nyt negatiiviseksi; Corin huomauttaa valinnan olevan euroa vanhempi ja pitää koko alijäämä- ja velkakriteeriä kömpelönä tapana mitata **luottoriskiä**. **Ruotsin korkeampi velkavipu** saattaa juuri nyt kaventaa eroa, koska asuntohinnat laskevat siellä nopeammin ja Tukholman pörssin suuret kiinteistöyhtiöt ottavat osumaa. **Pääomamarkkinasta** todetaan, että Ruotsissa on merkittävästi enemmän rahoitustahoja, kun Suomessa suurimpia kotimaisia sijoittajia ovat työeläkeyhtiöt, ja Miettinen huomauttaa **OP:n lopettaneen oman pääoman markkinatoimintansa** sekä siitä, että ulkomainen pääoma ei korvaa kotimaista pienissä kokoluokissa (**home market bias**). Rahoitustilinpidon datasta Corin havaitsee, että **kotitaloudet ostavat osakkeita isojen dippien jälkeen** (IT-kupla, finanssikriisi) mutta säännöllisestä säästämisestä ei ole vahvaa viitettä. **Pankkisektorista** hän nostaa vähän puhutun havainnon: **järjestämättömät saamiset ovat vähentyneet voimakkaasti etenkin Etelä-Euroopassa**, joten euroalueen pankit kohtaavat epävarmuuden paremmassa kunnossa kuin viisi vuotta sitten; korkokatteet vahvistuvat, mutta luottotappiot ovat avoin kysymys. **Velkamentaliteetissa** suomalaiset lyhentävät velkansa pois, ruotsalaiset eivät, ja Yhdysvalloissa vakuus on rajattu (**jingle mail**). Corin kertoo tutkivansa seuraavaksi kotitalouksien velkaantuneisuutta rakenteellisesti: **asuntolainaa on noin 100 miljardia, mutta vain 31 prosentilla kotitalouksista on asuntolainaa**, ja **absoluuttinen velkakanta on pienentynyt neljä kuukautta putkeen**.