EP177 · Talous · 2023-02-26
Tietokannat MariaDB | Patrik Backman | Open Ocean #neuvottelija 177
Open Oceanin Patrik Backman kertoo, miten MySQL:stä tuli internetin kirjahylly ja miksi MariaDB piti perustaa, kun Oracle osti Sunin mukana myös maailman suosituimman avoimen tietokannan. Jakso käy läpi MariaDB:n SPAC-listautumisen hinnoitteluikkunan, joka ehti sulkeutua ennen pörssiin menoa, ja avaa kasvuyhtiön arvonmäärityksen mittarit: ARR-kerroin, Rule of 40, Net Revenue Retention ja churn. Portfoliokeisseinä Truecaller, Supermetrics, Leadoo, Nosto, AppGyver ja MindsDB — ja sivupolkuna alkuvuoden 2023 ChatGPT-innostus. Juontaja kertoo olevansa itse pieni sijoittaja Leadoossa. Julkaistu 26.2.2023.
Tietokannat MariaDB | Patrik Backman
Tiivistelmä: Jaksossa 177 Sami Miettinen haastattelee Open Oceanin Patrik Backmania avoimen lähdekoodin tietokannoista, SaaS-yhtiöiden arvonmäärityksestä ja aikaisen vaiheen sijoittamisesta. Backman oli MySQL:ssä vuodesta 2000 vuoteen 2008 ja on nykyään MariaDB:n taustalla olevan rahaston puolella. Julkaistu 26.2.2023.
Sidonnaisuus. Juontaja Sami Miettinen kertoo jaksossa olevansa itse pieni sijoittaja Leadoossa, joka käsitellään yhtenä portfoliokeissinä. Hän on myös Translink Corporate Financen partneri, ja Translink ja Open Ocean toimivat samassa osoitteessa Mikonkatu 1B:ssä.
Tietokanta on kirjahylly
Jakson paras yksittäinen selitys on Backmanin vertaus, ja se kannattaa lukea ennen muuta: tietokanta on kirjahylly. Dataa jäsennetään kirjoiksi, kirjat laitetaan hyllyyn, ja hyllystä saa datan nopeasti ulos. Kun internet-sivulle halutaan näyttää jotain sisältöä, se otetaan sieltä hyllystä ja sinne myös päivitetään lisää.
Tämä selittää, miksi MySQL:stä tuli se mitä siitä tuli. 1990-luvun lopulla Michael “Monty” Widenius päätti muiden perustajien kanssa laittaa tietokannan ilmaiseksi nettiin avoimena lähdekoodina — Backmanin mukaan Linuxin inspiroimana. Tavoite oli, että se on internetiä varten mahdollisimman nopea, luotettava, tehokas ja ilmainen.
Ajoitus osui. Internet kasvoi, ja internetissä on valtavasti tekstiä ja dataa, joka pitää jonnekin survoa. Backmanin sanoin kaikki ekatkin Amazonit ja Facebookit ja YouTubet laittoivat datansa MySQL:ään ja ottivat sen sieltä ulos voidakseen näyttää nettisivuillaan jotain. Miljoonia käyttäjiä jo 2000-luvun alussa, koska se oli nopein, helpoin — ja lähtökohtaisesti ilmainen.
MySQL 50 hengestä miljardin eksittiin
Backman tuli MySQL:ään opiskelujen jälkeen 2000-luvun alussa. Yhtiö oli perustettu 1995, suomalais-ruotsalainen, ja siinä oli silloin 50 henkeä. Kun hän lähti 2008, väkeä oli 600, liikevaihtoa vajaat 100 miljoonaa ja eksitti noin miljardi.
Sivuhuomiona jaksossa kulkee kulttuurihistoriaa: MySQL:llä keskusteltiin sisäisesti avoimilla kanavilla ympäri maailmaa — IRC:llä — ja siellä kritisoitiin ruohonjuuritasolta saakka esimiehiäkin. Backman rinnastaa sen suoraan Slackiin, jota Miettinen kuvaa työpaikkademokratiaksi: tittelistä riippumatta voi kommunikoida, kun sähköposti on samassa suhteessa jäykkää.
Miksi MariaDB piti perustaa
Tapahtumaketju on lyhyt ja sen logiikka on tärkeä.
MySQL myytiin 2008 Sun Microsystemsille. Sunilla meni huonosti, ja Oracle osti Sunin. Backmanin luenta Larry Ellisonin motiivista on suora: Oracle halusi Sunin nimenomaan siksi, että MySQL oli niin suosittu tietokantana maailmalla. Oracle oli — ja on yhä — maailman suurin tietokantayhtiö, joka tekee kymmeniä miljardeja myyntiä sillä, että suuret yhtiöt käyttävät sen tietokantaa tärkeisiin asioihin.
Markkinoilla syntyi vastareaktio. Asiakkaat, käyttäjät ja vanhat työntekijät olivat sitä mieltä, että näin kaupallinen ja ajoittain kova toimija ei voi ottaa riippumatonta ja vapaata toimintaa haltuunsa. Siinä nähtiin mahdollisuus, ja MariaDB perustettiin.
Mekaniikka on avoimen lähdekoodin peruslogiikkaa: otettiin viimeisin vakaa avoin MySQL-versio ja lähdettiin parantamaan ja tuotteistamaan sitä eteenpäin. Versio on sittemmin eriytynyt. Backmanin argumentti riippumattomuudesta on käytännöllinen, ei ideologinen: Oraclella on syy olla kehittämättä MySQL:ää kilpailemaan omien isojen järjestelmiensä kanssa, joten se on rajoitettu siinä, minne se alustaa vie. MariaDB voi viedä tuotettaan kaikkiin tarpeisiin.
Backman on rehellinen mittasuhteista: MySQL on yhä suositumpi. MariaDB on vaihtoehto, noin 20 miljoonaa käyttäjää, yksi maailman kymmenestä suurimmasta tietokannasta.
SPAC, jonka hinnoitteluikkuna sulkeutui
Tämä on jakson kiinnostavin rahoitusmekaaninen kohta, ja Miettinen ottaa sen esiin suoraan: HS Visionin analyysistä sai sen kuvan, että yhtiö olisi suunnilleen arvoton pörssilistautumisen jälkeen.
Backman ei kommentoi yhtiön sisäisiä asioita — hän ei ole enää hallituksessa, ja listatun yhtiön pitää itse hoitaa tiedottamisensa — mutta hän avaa mekanismin.
SPAC hinnoiteltiin vuosi ennen listautumista, kun markkinat olivat erittäin korkealla. Mukana oli paljon sijoittajia, jotka olivat luvanneet rahaa. Kun loppuvuodesta mentiin pörssiin, kertoimet olivat tulleet alas. Sijoittajat päättelivät täysin loogisesti, ettei samaa 14:n kerrointa saada, ja ottivat rahansa ulos.
Backmanin johtopäätös on se, että kyse ei ollut kenenkään väärinkäytöksestä:
Ei tässä kukaan mitään tahallaan rikkonut, mutta se vaan meni noin.
Miettinen muotoilee saman rakenteellisesti — SPACin luonteeseen kuuluu, että hinnoittelu kiinnitetään etukäteen, ja jos hinnoitteluikkuna rikkoutuu, mekanismi ei yksinkertaisesti toimi. Dilaatiota ei tullut, koska osakkeita ei annettu, mutta toivottua rahoitusta ei myöskään saatu.
Luvut, sellaisina kuin Backman ne esittää: arvostus oli vuotta aiemmin noin 700 miljoonaa, mikä on kerroin 14 noin 50 miljoonan myyntiin. Jakson nauhoitushetkellä pörssiarvostus oli 250 miljoonaa, eli viisi kertaa. Backman sanoo sen suoraan omistajan äänellä:
Se on totta kai meille pettymys ja mielestämme aivan liian alhainen.
Hänen perustelunsa on, ettei kurssi ota huomioon 20 miljoonan käyttäjäkuntaa ja sitä, mitä se tuo tulevaisuudelle. Miettisen vastaus tähän on terve skeptisyys — “huolestuttaa tällainen eyeball-valuaatio” — ja siihen Backman toteaa, että kyse oli välietapista.
Mitä ostaja katsoo: neljä mittaria
Miettinen käy läpi ne mittarit, joita Translink käyttää arvonmäärityksissä yrityskaupoissa. Tämä osuus on jakson käyttökelpoisin, jos oma firma on myynnissä.
ARR-kerroin. Annual recurring revenue eli vuosittainen jatkuva laskutus. Kompleksinen arvo tiivistetään yhteen multippeliin. Miettinen korostaa kuulijoille, että ARR on äärettömän paljon arvokkaampaa kuin liikevaihto: kun asiakassuhde on kerran voitettu, se toistaa tilausta tulevaisuuteen, kun taas tavallisessa firmassa myynti pitää tehdä joka vuosi vähän uudestaan.
Rule of 40. Kannattavuuden ja kasvun summa. Jos näiden kahden parametrin summa ei klaaraa neljääkymmentä, iso osa ostajista karkaa pois. Se toimii sanity checkinä firman laadulle: voi tehdä kasvua, kannattavuutta tai niiden yhdistelmää.
Net Revenue Retention ja churn. Asiakaspito ja sen karkeampi mittari, asiakaspoistuma. Nyrkkisääntönä viisi prosenttia churnia on jo tosi hyvä.
Gross margin. Miettinen sanoo hinkkaavansa tätä usein, koska pikkufirmoilla ei ole CFO:ta eikä kovin hyvää excelöintiä, ja kannattavuus lasketaan hassusti — esimerkiksi tietokantakulut jäävät ottamatta mukaan.
Backman vahvistaa listan kypsälle, noin viisi miljoonaa plus tekevälle SaaS-firmalle. Mutta hän lisää siihen sijoittajan näkökulman, joka on olennaisesti eri:
Meillä VC-sijoittajana on vähän toinen näkökulma. Jos ihan hyvin menee, niin ainakin sata kertaa pitäisi kasvaa.
Ja tässä tulee jakson tarkin havainto kasvusijoittamisesta. Ensimmäisen kymmenkertaistumisen voi yleensä perustella metriikoilla muutaman vuoden sisään. Vaikein osa-alue on seuraava kymmenkertaistuminen — miljoonasta kymmeneen on eri laji kuin kymmenestä sataan. Silloin joudutaan vaikeaan analyysiin siitä, miltä tiimi näyttää, onko sillä edellytyksiä johtaa yhtiötä siihen suuntaan ja onko ambitiota palkata ydintiimin lisäksi ihmisiä, jotka vievät kymmenestä sataan.
Open Oceanin sijoitusfokus
Open Ocean tulee mukaan aikaisessa vaiheessa: tyypillisesti kun yhtiössä on noin viisi henkilöä ja ensimmäinen versio tuotteesta on saatu markkinoille. Fokus on koko Euroopassa, ja kohteina ovat datasoftaa tekevät yhtiöt — jotain innovatiivista ja älykästä datan ympärillä tuotteen sisällä, mutta tuotteistettuna niin, että se on helppokäyttöinen ja helppo ottaa käyttöön ja siten tehokkaasti skaalattavissa.
Miettinen käyttää SaaS-koulutuksissaan esimerkkinä Slackia, jossa Accel laittoi 1,5 miljoonaa ja Salesforce osti yhtiön 25,4 miljardilla dollarilla. Backman pitää sitä oikeana kuvana parhaasta mahdollisesta: tuote voi olla alussa hyvin yksinkertainen — “se viestitellään toinen toisilleen” — mutta jos siitä rakennetaan laaja hyödyllinen tuote yrityksille, sen voi kaupallistaa laajasti.
Tarkennus jaksossa esitettyihin lukuihin. Salesforcen Slack-kaupan julkinen yritysarvo oli noin 27,7 miljardia dollaria, ja Accelin ensisijoitus tehtiin noin viiden miljoonan dollarin A-kierroksella. Ero on elävän keskustelun tavanomaista epätarkkuutta, eikä se muuta argumenttia — Accelin kokonaistuotto Slackista on julkisen tiedon mukaan ollut miljardiluokkaa.
Truecaller: miksi se skaalautui juuri Intiassa
Portfolion tarinoista tämä on paras, koska se on markkinaspesifi eikä yleinen.
Truecaller näyttää soittajan nimen. Kun Open Ocean tapasi yhtiön yli kymmenen vuotta aiemmin, sillä oli miljoona käyttäjää ja miljoona numeroa. Sijoitushetkellä kolme miljoonaa. Jakson nauhoitushetkellä satoja miljoonia; liikevaihto lähes 200 miljoonaa ja pörssiarvo pari miljardia.
Miettinen kysyy, miksei tästä tullut Fonectaa. Backmanin vastaus on, että Fonecta Callerin ensimmäinen versio oli itse asiassa lisensoitu Truecallerilta, ja Fonectalla oli Suomessa yksinoikeus — Truecaller sai toimia kaikkialla muualla.
Ja sitten se varsinainen syy:
Syy siihen, että se oli niin suosittu Lähi-idässä ja Intiassa, oli se, että siellä vastaanottaja maksaa puhelinsoitosta.
Kun vastaaminen maksaa, ei haluta vastata tuntemattomaan numeroon — ja noilla markkinoilla ei ollut muuta tapaa tietää, kuka soittaa. Tuotteen arvo ei ollut teknologiassa vaan siinä, että laskutusmalli teki siitä välttämättömän.
Loppu on alustatalouden kaarta: ensimmäiset viisi vuotta ei-kaupallisena, käyttäjät alkoivat luoda profiileja, tuotetta käytettiin jopa deittaukseen, ja siitä tuli laajempi identiteettialusta. Kaupallistaminen alkoi vasta viitisen vuotta ennen jakson nauhoitusta.
Supermetrics: t-paita ja kannattavuus päivästä yksi
Supermetrics on data-integrointityökalu. Käytännössä: jos tekee digitaalista markkinointia Googlessa, Facebookissa ja LinkedInissä ja haluaa nähdä, miten kampanja meni, se tuo analyysidatan yksinkertaiseen paikkaan — Google Sheetsiin tai Exceliin. Backman huomauttaa, ettei bisneskäyttäjä halua sitä tietokantaan; tietokanta on liian kompleksinen, Sheets ei.
Syntytarina on jakson hauskin. Kymmenkunta vuotta aiemmin Googlella itsellään ei ollut työkalua, jolla Google Analyticsin dataa sai Google Sheetsiin — kaksi saman firman tuotetta, eikä siltiä väliä saanut. Mikael oli tilaisuudessa, jossa Googlen edustaja sanoi, että jos joku ratkaisee tämän, hän saa minulta t-paidan.
Siinä meni muutama kuukausi, ja sitten Mikael käveli sen teepaidan kanssa kaupungilla.
Yhtiö oli kannattava päivästä yksi, ja Backmanin mukaan yrittäjän oma perustelu oli yksinkertainen: firman tehtävä on tuottaa voittoa. Kiehtovin yksityiskohta on se, että Open Oceanin sijoitussumma makaa yhä yhtiön tilillä — rahaa ei ole tarvittu. Sijoittaja tuli mukaan omistajaksi ja kumppaniksi, ei rahoittajaksi.
Skaalaus näkyy kahdessa suunnassa: datalähteitä oli alussa viitisen, nyt noin sata; kohteita oli Google Sheets, nyt myös Google Data Studio ja Snowflake. Jatkuvaa laskutusta noin 60 miljoonaa, henkilöstöä reilut 300.
Nauhoitushetkellä tuoreena uutisena yhtiöllä oli kaksi johtajaa: Anssi Rusi oli tullut mukaan vuoden alusta, ja työnjako oli, että Mikael keskittyy tuotteeseen ja teknologiaan, Anssi kaupalliseen puoleen. Backmanin perustelu on määrällinen — kun yhtiö kasvaa tällaisiin mittoihin ja jatkaa kasvua ympäri maailmaa, yhdelle henkilölle aika ei yksinkertaisesti riitä.
Leadoo, teksti-TV ja soitto viiden minuutin päästä
Sidonnaisuus. Miettinen kertoo tässä kohtaa olevansa itse pieni sijoittaja Leadoossa. Hän sanoo laittaneensa kiinni kymppitonnit ja toivovansa yhtiölle hyvää vähän itsekkäistäkin syistä.
Leadoo tekee kotisivujen konversiota: interaktiivinen botti, jolle voi klikkaamalla kertoa mitä etsii, sen sijaan että pitäisi kirjoittaa chatti-ikkunaan. Sillä ohjataan käyttäjää antamaan itsestään enemmän tietoa, mikä auttaa myynnin voittamisessa. Nauhoitushetkellä noin kuuden miljoonan jatkuva laskutus ja kansainvälistyminen menossa Ruotsiin ja Englantiin.
Backman löysi yhtiön teksti-TV:stä. Hän oli joskus yli kymmenen vuotta aiemmin laittanut ensimmäisissä nettiä tukevissa mobiililaitteissa teksti-TV:n aloitussivuksi — NHL-tulosten takia — ja se oli jäänyt sinne. Vuonna 2019 etusivulla luki, että nyt älykkäät botit tulivat kotisivuille.
Sitten seuraa se osa, jonka takia tarina kannattaa kertoa. Backman laittoi perustaja Mikael Koskelle sähköpostia, ja tämä soitti viiden minuutin kuluttua: “Terve, terve Patrik. Voidaanko tavata huomenna?” Vuorokaudessa Koski oli rakentanut yhtiöstä esityksen, jota Backman kuuli jälkeenpäin, ettei ollut ollut olemassakaan. Reaktionopeus oli se signaali.
Miettinen kertoo oman versionsa samasta ajatuksesta ja kutsuu sitä omaksi commercial DD:ksi: hän katsoi, kuka on Leadoon isoin asiakas, soitti tälle — ja sattui olemaan oman tyttären hyvän kaverin isä — ja kysyi, onko tämä oikeasti hyvä juttu. Vastaus palasi muutaman kyselyn jälkeen: kyllä tämä tuntuu toimivan.
Nosto, AppGyver ja MindsDB
Nosto. Kymmenen vuoden yhteistyö perustajien kanssa. Alussa viisi henkeä ja noin 100 000 vuosittainen laskutus; nauhoitushetkellä 30 miljoonaa. Tuote on yksi tekninen rivi koodia verkkokaupan sivuille, jonka jälkeen se seuraa kaikkea mitä kävijät tekevät ja muokkaa sisältöä, tarjontaa ja tarjouksia dynaamisesti sen mukaan, mitä se käyttäjästä ymmärtää. Backmanin esimerkki: jos katsot auton renkaita, se voi tarjota pumppua. Sama logiikka kuin Amazonin “ne jotka ostivat tätä, katsoivat myös tätä”, mutta suoraan kauppapaikkaan integroituna.
AppGyver. Myytiin pari vuotta ennen jaksoa SAP:lle, Euroopan lähes suurimmalle ohjelmistoyhtiölle. Tuotteella kuka tahansa voi rakentaa mobiilisovelluksen, johon saa mukaan älykkyyttä ja dataa firman järjestelmistä — enterprise-sovellus tunneissa tai päivissä. Backman nostaa perustajat Marko Lehtimäen ja Henri Vähäkainun esiin esimerkkinä siitä, että visio kantaa: “hei, että näin tämä tulee tehdä.” Keskustelu laajenee siihen, että Suomessa on yllättävän paljon tätä osaamista — Miettinen mainitsee Unityn, ja Backman huomauttaa, että Unityssä on Applifier mukana.
MindsDB. Koneoppimista tietokannan sisällä. Backmanin selitys on konkreettinen: jos tietokannassa on tauluja säästä — onko aurinkoista, mikä on lämpötila — ja toisaalla jäätelömyyntiä, joka yleensä korreloi, niin tällä voi luoda ennustemalleja siitä, miltä ensi vuoden jäätelömyynti näyttää. Tuote ei ole kuluttajille vaan tietokantakehittäjille, jotka haluavat tuoda ennustettavuutta omaan koodiinsa. Jakson nauhoitusta edeltävänä päivänä oli julkistettu, että Benchmark — yksi johtavista yhdysvaltalaisista sijoittajista — tuli mukaan ja johti A-kierroksen. MindsDB oli jo integroinut ChatGPT:n.
ChatGPT helmikuussa 2023
Jakso on nauhoitettu ChatGPT-innostuksen ensimmäisinä kuukausina, ja se näkyy.
Backmanin oma demo oli joulupöydässä: hän pyysi livenä kiitospuheen värssymuodossa, riimeillä. Tuli kuusi lukua, ja sitten sitä pystyi iteratiivisesti täydentämään — laita mehevä joulukinkku mukaan, laita nämä kolme kissaa jotka ovat pöydän alla, laita tämä hyvä valkoviini. Puheen pystyi lopuksi pitämään aika vakuuttavasti.
Mutta hän kertoo myös virheen, ja se on jakson paras yksittäinen anekdootti. Samassa joulupöydässä kysyttiin, miksi Messi ei ole voittanut Euroopan mestaruutta:
Chat vastasi, että valitettavasti Argentiina ei ole karsiutunut lopputurnaukseen.
Backmanin liikeidea kuulijoille on konkreettinen ja pitää lukea 2023:n kontekstissa: sen, joka haluaa yrittäjäksi ja osaa vähän koodata, kannattaisi perustaa ohjelmistotukifirma, joka hyödyntää ChatGPT:tä koodin tekemiseen. Perinteiset koodausprojektit voi tehdä ainakin tuplasti nopeammin, ja silloin voi pyytää kolme neljäsosaa hinnasta ja lähteä kilpailemaan.
B2B vai B2C
Pieni mutta hyödyllinen tarkennus jakson lopussa. Miettinen kertoo käyttäneensä B2C-esimerkkejä kauan, kunnes huomasi ihmisten ajattelevan niitä tavoiteltavana bisnesmallina. Todellisuudessa SaaS-yhtiöt operoivat pääosin B2B:ssä, ja hänen kokemuksensa on, että B2B SaaS on huomattavasti helpompaa myydä kuin B2C SaaS. Backmanin selitys: B2C:ssä kilpailu muuttuu nopeasti kovaksi, ja silloin markkinointiin ja sisältöön pitää laittaa törkeästi rahaa. Netflix oli alussa aika yksin; nyt kilpailijoita on kymmenittäin. Suomalaisena B2C-esimerkkinä mainitaan WordDive.
Mitä jaksosta jää käteen
Kolme asiaa.
Avoin lähdekoodi on kilpailuasema, ei periaate. MariaDB:n olemassaolon peruste ei ole aatteellinen vaan rakenteellinen: Oraclella on liiketaloudellinen syy olla kehittämättä MySQL:ää kilpailemaan omien järjestelmiensä kanssa. Riippumaton forkki myy sitä, mitä omistaja ei voi luvata.
SPACin hinnoitteluikkuna on mekanismi, ei skandaali. Hinta kiinnitetään vuotta ennen listautumista. Jos kertoimet tulevat siinä välissä alas, sijoittajien rationaalinen vastaus on lunastaa rahansa, eikä yhtiö saa hakemaansa rahoitusta. Lopputulos näyttää epäonnistumiselta ja on sitä rahoituksen osalta, mutta syy on ajoituksessa eikä toiminnassa.
Toinen kymmenkertaistuminen on eri laji kuin ensimmäinen. Miljoonasta kymmeneen pääsee metriikoilla. Kymmenestä sataan pääsee vain, jos tiimissä on edellytykset ja ambitio palkata itseään parempia ihmisiä — ja tämä on Backmanin mukaan venture capitalin vaikein arvio.
Osastot: Tekoäly ja talous + Työkalut ja toteutukset · Markdown: index.md · In English