--- title: "Jääkiekko, World of Mouth | Saku Tuominen | Neuvottelija 191" summary: "Saku Tuominen — yrittäjä, tietokirjailija ja ravintoloitsija — käy läpi 16. kirjansa Jääkiekkokirja (Tämä ei ole), jonka hän kirjoitti Liigan viestintäjohtajan Tuomas Nyholmin kanssa. Ydinväite on, ettei menestyvän valmentajan ytimessä ole voittaminen vaan luottamus: kuka tahansa voittaa hetkellisesti, mutta vuodesta toiseen voittaminen vaatii koko organisaation läpäisevän luottamuksen ilmapiirin. Jaksossa selitetään viivelähtö, keskialueen trap ja painekarvaus, kerrotaan Jukka Jalosen 12-minuuttisesta pelikirjasta — jonka ydin selviää kolmessa minuutissa ja jota vastaan pelaaminen on silti vaikeaa — ja arvioidaan Nokia-areenan tuoma kilpailuetu Tampereelle. Toinen puoli on ravintola-appi World of Mouth, jossa kukaan ekspertti ei saa suositella omaa paikkaansa, ja kolmas HundrED sekä havainto opetusalan poikkeuksellisesta siiloutumisesta. Julkaistu 8.5.2023." datePublished: 2023-05-08 dateModified: 2023-05-08 lang: fi section: economy sections: ["economy","tools"] authors: ["Sami Miettinen"] tags: ["Neuvottelija","EP191","Saku Tuominen","Tuomas Nyholm","Jääkiekko","Luottamus","Valmentaminen","World of Mouth","HundrED","Ravintolat","Johtaminen","NHL","Liiga"] englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/ep191-jaakiekko-world-of-mouth-saku-tuominen/ canonical: https://ai.neuvottelija.fi/economy/ep191-jaakiekko-world-of-mouth-saku-tuominen/ --- # Jääkiekko, World of Mouth | Saku Tuominen | Neuvottelija 191 # Jääkiekko, World of Mouth | Saku Tuominen > **Tiivistelmä:** > Jaksossa 191 Sami Miettinen haastattelee **Saku Tuomista** — yrittäjää, tietokirjailijaa > ja ravintoloitsijaa — hänen 16. kirjastaan *Jääkiekkokirja (Tämä ei ole)* (Otava 2023), > jonka hän kirjoitti Liigan viestintäjohtajan **Tuomas Nyholmin** kanssa. Keskustelu alkaa > luottamuksesta valmennuksen ytimenä, kulkee NHL:n ja Liigan pelitapaerojen kautta > ravintola-appi World of Mouthiin ja päättyy HundrEDiin sekä kevään 2023 ennusteisiin. > Julkaistu 8.5.2023. --- ## Kirja, joka ei ole jääkiekkokirja Tuominen aloittaa selittämällä kirjan kikkailevan etuotsikon. *Jääkiekkokirja (Tämä ei ole)* käsittelee jääkiekkoa, mutta sen teemat on tarkoitettu kestämään siirto lajin ulkopuolelle: miten ihmisille annetaan palautetta, miten toimitaan kun tulee vaikeuksia, miten huono kierre katkaistaan, miten voittajaksi kehitytään. Kirjoittajien tavoite oli, että samat asiat toimivat lasten kasvatuksessa, ihmisten johtamisessa tai flow-tilan saavuttamisessa. **Formaatti on kirjan omaperäisin ratkaisu.** Tuominen ja Tuomas Nyholm — urheilutoimittaja, Samu Haberin ja Jarkko Ruudun elämäkertojen sekä dekkareiden kirjoittaja, kaksikymmentä vuotta jääkiekkotoimittajana ja nykyään Liigan viestintäjohtaja — haastattelivat noin kymmentä valmentajaa, huippupelaajaa, asiantuntijaa ja GM:ää ja kysyivät nimenomaan ne asiat, joita he itse halusivat tietää: koska otetaan aikalisä, miten maalivahdin vaihtamisesta päätetään, huudetaanko erätauolla, miten palautetta annetaan, kuinka paljon valmentaja voi muuttaa peliä erän aikana. Vastauksista suodatettiin yksi kuvitteellinen "valmentajan ääni", ja kirjassa kysymykset ja vastaukset ovat molempien tekijöiden kirjoittamia. Miettinen yrittää kaksi kertaa saada Tuomisen myöntämään, että kysyjän ääni on hänen — ja lopulta kysymys ratkeaa äänikirjan puolella: kysymykset lukevat Tuominen ja Nyholm puoliksi, ja valmentajaa lukee näyttelijä. ## Luottamus voittamisen ytimessä Jakson läpi kulkeva teema on se, jonka Tuominen sanoo tulleen vastaan lähes kaikissa haastatteluissa: menestyvän valmentajan menestyksen ytimessä ei ole voittaminen vaan **luottamus**. Kuka tahansa voi voittaa hetkellisesti; vuodesta toiseen voittaminen vaatii joukkueeseen ja koko organisaatioon aidon luottamuksen ilmapiirin — pelaajat luottavat valmentajiin, valmentaja pelaajiin, työnantaja valmentajaan — ja sen, ettei kaikkea kyseenalaisteta koko ajan. Miettinen tunnistaa saman oman kirjansa *Uusi neuvotteluvalta* (Juhana Torkin kanssa) luottamustilistä ja huomauttaa hieman huvittuneena, että hän oli 15 vuotta sitten ylpeä keksiessään luottamuksen olevan maailman perusta — ja nytkin keskustelu alkaa luottamuksesta. Tuomisen kaksi esimerkkiä ovat konkreettisia. **Leijonissa** aiemmin NHL:stä tuleva pelaaja saattoi kyseenalaistaa pelitavan; nyt ani harva tekee niin, koska kaikki ovat nähneet sen johtavan vuodesta toiseen menestykseen. **Tapparassa** uusi, Ruotsista tullut valmentaja sanoo olevansa hullu, jos hän lähtee vaihtamaan pelitapaa, jonka takana on kymmenen vuoden pitkäjänteinen työ — ja josta on syntynyt luottamuksen ilmapiiri, joka näkyy finaaleissa Pelicansia vastaan: kovassa paikassa ydinviesti on luottaa siihen, mikä on tuonut tähän asti. ## Suljettu vai avoin sarja Miettinen kysyy suoraan, miksi Liiga on suljettu, kun Kiekko-Espoo ja Jokerit olisivat nousemassa. Tuominen erottelee kaksi näkökulmaa rehellisesti: **puhtaana urheiluromantikkona** avoin sarja olisi kivempi, koska kilpailullisuutta olisi sarjan molemmissa päissä; mutta taloudellinen yhtälö on kaikkea muuta kuin ongelmaton, koska loikka Mestiksestä Liigaan on valtavan iso eikä siirtymä ole helppo pitää aidosti toimivana. Hän jättää asian auki huomauttamalla, että NHL toimii erinomaisesti suljettuna ja Ruotsin sarja avoimena — esimerkkejä on molemmista. Henkilökohtaisella tasolla hän on IFK-mies mutta pelasi koko nuoruutensa Kiekko-Espoossa ja oli neljä vuotta sen A-nuorten kapteeni. Espoolaisen kiekon tila viimeiset kuusi–seitsemän vuotta on tehnyt hänet surulliseksi, ja hän pitäisi Kiekko-Espoon nousua Liigaan suurena asiana suomalaiselle kiekolle — samoin kuin Jokereiden paluuta, koska IFK–Jokerit on samalla tavalla hieno paikallispeli kuin Islanders–Rangers tai Tappara–Ilves. **Jakson terävin rakenteellinen havainto koskee halleja.** Pääkaupunkiseudulla, jossa asuu yli miljoona ihmistä, on yksi Liiga-joukkue ja pari puolikokoista areenaa. Nokia-areena on Tuomisen sanoin rahantekokone, mutta hänen mielestään sen todellinen innovaatio on sijainti: kaksi minuuttia rautatieasemalta, keskellä kaupunkia, vastoin tapaa rakentaa hallit hieman kauemmas. Täyden hallin rahavirta kumuloituu, ja Tappara ja Ilves saavat siitä hänen arvionsa mukaan valtavan kilpailuedun seuraaviksi 5–6 vuodeksi. Miettinen lisää, että Helsinki on ainoa paikka, jossa omia hankkeita puukotetaan. ## NHL, Liiga ja pelitavan nousu Tuominen myöntää NHL:n olevan ylivoimaisesti maailman kiinnostavin sarja, ja perustelee sen syvyydellä: kolmos- ja nelosketjun pelaajalaatu on hirveän hyvä. Keskustelu käydään keväällä 2023, kesken pudotuspelien, ja se tekee siitä ajankuvana kiinnostavan. **Pelitavan merkitys korostuu.** New Jersey voitti New Yorkin tähdet; Seattle, täysin nimetön joukkue, pudotti Coloradon ja piti Dallasia tiukoilla; Torontolla on nimekkäämpi joukkue kuin Floridalla ja se on silti tappiolla. Sama pätee Liigassa: ani harva olisi lyönyt vetoa sen puolesta, että Pelicans on finaalissa ja pelaa hyvin Tapparaa vastaan. Suomalaispelaajien osalta Tuomisen huomio on, että hyviä NHL-pelaajia on aina ollut — Kurrit, Tikkaset ja Selänteet — mutta nyt ydinjoukko on poikkeuksellisen kova: Miro Heiskanen, Roope Hintz, Mikko Rantanen, Sasha Barkov, Sebastian Aho ja Patrik Laine ovat kaikki NHL:n kirkkaimpia tähtiä samaan aikaan. Miettinen tunnustaa pitävänsä Sebastian Ahoa joskus jopa Rantasta parempana, ja Tuominen nostaa Floridan Luostarinen–Lundell-ketjun jopa Barkovin ketjua parempana sillä hetkellä. ## Viivelähtö, trap ja Jalosen kaksitoista minuuttia Jakson tekninen ydin on kysymys siitä, mitä *viivelähtö* tarkoittaa. Tuominen selittää sen osana sitä, mitä Suomessa kutsutaan "meidän peliksi". Termi sai huonon maineen 5–7 vuotta sitten, kun lähdöt olivat valtavan hitaita — tultiin maalin taakse, odoteltiin ja pyöriteltiin. Nyt tavoitteena on lähteä **kontrolloidusti**: kerätään joukkue yhteen, saadaan syöttösuunnat kohdalleen ja ylitetään keskialue niin, että syöttösuuntia on paljon ja pelissä on rytmi. Tappara on hänen mielestään valtavan hyvä rytmittämään peliä, samoin Leijonat. NHL:ssä sama ei toimi samalla tavalla, koska kaukalo on pienempi ja yksilöt ovat isommassa roolissa: jos siellä yrittää jatkuvaa viivelähtöä, hyökkäävä joukkue tulee niin kovaa päälle, ettei alta pääse. Siellä peli käännetään heti ja taklataan kaikki päälle. Euroopassa vastakkain ovat **viivelähtö ja keskialueen trap**, ja ratkaisevaa on, kumpi on parempi ylittämään tai tukkimaan keskialueen. Kolmas termi on **painekarvaus**: sen sijaan että mennään yhdellä päälle, mennään vaikka kolmella, kunhan ei pelata itseään ulos. Kirjan kiusoittelevin yksityiskohta on, että tekijät näkivät **Jukka Jalosen koko 12-minuuttisen pelikirjan** mutta lupasivat olla jakamatta sitä. Tuominen kertoo sen rakenteen: pelissä usein toistuvia tilanteita, kustakin viisi–kuusi esimerkkiä, ja Jalonen käy ne pelaajien kanssa läpi hyvä esimerkki / huono esimerkki -parina. Hänen johtopäätöksensä on paras yksittäinen havainto koko jaksossa: **Leijonien pelin ydinasiat voi käydä läpi kolmessa minuutissa, kaikki maailman valmentajat tietävät ne — ja silti sitä vastaan pelaaminen on hirveän vaikeaa.** Vastaesimerkkinä hän tarjoaa Kari Jalosen, tšekkien valmentajan, jolla oli todennäköisesti yhtä hyvä pelikirja hallussaan, mutta jonka joukkueeseen tuli Pastrnakin kaltaisia tähtiä toteamaan, ettei tämä ole heidän tapansa pelata. Miro Heiskanen taas pelaa Dallasissa aivan eri peliä kuin Leijonissa. Ero on siinä, saako valmentaja pelaajat noudattamaan pelitapaa. ## Vanhan liiton johtamisopista kohti valmentajakoulutusta Kysymys vanhasta liitosta tuottaa jakson selvimmän johtamisopillisen jakson. Tuomisen mukaan kyse ei ole niinkään pelitavasta vaan siitä, miten ihmisiä kohdellaan: vanha malli on "vähän tuntemattoman sotilaan johtamisoppi" — huudetaan, heitetään tavaroita, pakotetaan tekemään. Uusi pelaajapolvi vastaa siihen pyytämällä perusteluja. Nykyvalmennus menee pääsääntöisesti positiivisen kautta, mikä ei tarkoita pehmeyttä vaan asiallista palautetta ja ihmisten kasvattamista. Hän nimeää Tommi Niemelän, Jussi Tapolan ja Ville Peltosen esimerkkeinä siitä, miten pelaajista puhutaan. Hannu Jortikasta hän puhuu kunnioittavasti mutta selvästi: todella hyvä valmentaja, jonka lähestymistapa ihmisten johtamiseen ei kuitenkaan ole yksi yhteen siirrettävissä tähän päivään. **Pelaajataustaisista valmentajista** hän on yksiselitteinen: lähes kaikki huippuvalmentajat ovat pelanneet jonkin verran. Ville Peltonen on hänelle kiinnostavin esimerkki, koska tämä suhtautuu valmentamiseen samalla huippukilpaurheilijan otteella kuin aikanaan pelaamiseen — lukee ihmisen mieltä, positiivista palautetta, growth mindsetia ja psykologiaa, keskustelee, kokeilee ja kehittää. ## Kulttuuri on hitaampi kuin kausi IFK:n tilanteesta Tuominen antaa kaksi ristiriitaista mutta rehellistä lukemaa: kolmen viimeisen vuoden aikana pronssipelissä lähes joka vuosi, kaksi pronssia ja yksi neljäs — ei päällisin puolin katastrofi, mutta jokainen organisaation jäsen tietää, että kyse on pienestä alisuorittamisesta. Hän nostaa hattua siitä, ettei Ville Peltosta erotettu vaikean kauden jälkeen, kuten moni joukkue olisi tehnyt. Vertailukohtana ovat **Tappara** (kymmenessä vuodessa yhdeksän kertaa finaalissa) ja **Pelicans**, jonka menestys ei hänen mukaansa synny nyt vaan on syntynyt kymmenen vuotta sitten, kun Janne Laukkasen johdolla lähdettiin rakentamaan kulttuuria. **Lukko** rakentaa vuodesta toiseen kilpailukykyistä joukkuetta pienellä budjetilla, ja **TPS** tekee kritiikistä huolimatta pitkäjänteistä työtä monella osa-alueella — peli, organisaation rakentaminen, juniorityö, jopa somepelit ja pride-konsertit. Hänen mallinsa on se, ettei tähtiä osteta joka kausi, vaan alhaalta tulee vahva nuori pohja. Tapparan uudesta ruotsalaisvalmentajasta hän tekee jakson kiinnostavimman ennusteen: kyseessä on ehdottomasti huippuvalmentaja, mutta hänen edustamansa kulttuuri — pelaajille paljon vapauksia — on melkein yö ja päivä sen kanssa, mikä on ollut Liigan, Leijonien ja Tapparan pelitapa. Tuomisen arvio on, että **Tappara saattaa olla ensi kaudella haavoittuvampi kuin vuosiin**, ja että kulttuurien kohtaaminen on juuri nyt suomalaisen kiekon kiinnostavimpia asioita. ## World of Mouth: ravintolaoppaiden Spotify Kolmas intohimo on ruoka. Tuominen on osakkaana kolmessa ravintolassa — Savoy, Palace ja Cafe Savoy — mutta hänen päätyönsä on ravintola-appi **World of Mouth**, jonka tavoitteena on olla maailman paras ravintolasovellus, koska sellaista ei ole. **Malli on yksinkertainen ja sen kriittinen sääntö on rehellisyyssääntö.** Sovellus tunnistaa maailman huippuasiantuntijoita, jotka suosittelevat omia paikkojaan muille — mutta kukaan ekspertti ei koskaan voi suositella omaa ravintolaansa. Tuominen ei siis voi suositella Savoyta, Palacea eikä Cafe Savoyta. Ekspertteinä on viiden viime vuoden maailman parhaiden ravintoloiden vetäjiä: Mauro Colagreco Mirazurista, René Redzepi Nomasta, Rasmus Kofoed Geraniumista. Luvut jakson nauhoitushetkellä: **75 000 käyttäjää**, noin **10 000 suositusta noin 2 000 kaupungissa**, satoja uusia käyttäjiä päivässä, suurin maa Yhdysvallat noin 32 prosentin osuudella. Lontoossa 306 suositusta, Helsingissä noin 200, Napolissa 11. Kun Netflixin *Somebody Feed Philin* juontaja Phil Rosenthal mainitsi sen suosikkisovelluksekseen, käyttäjiä tuli heti parikymmentätuhatta lisää. **Nopeus on tuotteen ydin.** Kun Kööpenhaminaan avataan kuuma uutuus, se on sovelluksessa viikon sisällä; yksi Tallinnan avaus oli siellä neljä päivää avaamisen jälkeen, kun Michelin tulee perässä vuosien päästä jos silloinkaan. Sama koskee Helsingin tutkan alla olevia paikkoja. Positiointi tulee Savoyn remontin suunnitelleen **Ilse Crawfordin** design-johtajalta, jolta Tuominen kysyi maailman johtavaa ruokatrendiä. Vastaus oli: *everyone is a foodie now*. Tässä kulttuurissa TripAdvisor on monelle liian mainstream ja Michelin joillekin liian staattinen — World of Mouth haluaa olla niiden väliin, **ravintolaoppaiden Spotify**. Ja ruokalajien koko kirjo kuuluu siihen: Helsingistä mukana ovat sekä Hopia, Karjalan piirakat ja Eromangan lihis että Palace. Seuraava askel on tekoäly. Tuomisen tavoite on, että noin vuoden sisällä sovelluksessa on vahva AI-elementti, joka oppii tuntemaan käyttäjän ja osaa Miamissa yhden napin painalluksella kertoa, mitkä seitsemän lähipaikkaa todennäköisesti miellyttävät — ja tunnistaa eron sen välillä, onko kyseessä bisnespalaveri vai rempseämpi ilta. ## Fine dining ei ole kuolemassa, mutta jokin on Kysymykseen kolmen tähden meiningin hiipumisesta Tuominen vastaa täsmällisesti. Fine diningin kuolemasta puhutaan aina, ja kolmen tähden ravintoloita mahtuu maailmaan jatkossakin. Se mikä on kuolemassa on **keinotekoinen, lähes renessanssihovin tapainen keittäminen**, jossa on järjettömiä raaka-aineita järjettömällä hinnalla, usein tappiollisena, ja jossa sata ihmistä tekee kaksikymmentä ruokaa. Kestävä versio on se, jossa keittiössä on järkevä määrä ihmisiä ja raaka-aineet ovat järkeviä — ja jossa toiminta on kannattavaa. Palace on hänen esimerkkinsä: Eero Vottonen tiimeineen tekee upeaa työtä, ja sen lisäksi paikka tekee tulosta, mikä on kahden tähden paikkojen joukossa maailmanlaajuisesti harvinaisuus. Kun René Redzepi sanoo fine diningin olevan kuolemassa, koska se on tappiollista, Tuomisen vastaus on: osa on, osa ei. Sivuhuomiona syntyy jakson yllättävin ESG-fakta. Kun Palacessa, Savoyssa ja Cafe Savoyssa on tehty mittauksia, hävikkiä ei ole käytännössä lainkaan — ei siksi että mitattaisiin, vaan siksi että raaka-aineet ovat hyviä ja tiedetään, kuinka paljon ihmisiä tulee. Miettinen kysyy vastapainoksi, mahtuuko huippukeittiöön anturiteknologiaa — hän on Fredman Groupin hallituksessa, jonka Chefstein-appi vie teknologiaa keittiöön. Tuomisen vastaus on, että huippuravintolassa mitataan jo nyt aika paljon: kypsyyksiä, aikoja ja muuta. ## Neuvottelut, Wahlroos ja pitkät lounaat Miettinen palaa omaan kirjaansa: yli kymmenen vuotta sitten hän kysyi **Nalle Wahlroosilta**, pitääkö nuoren investointipankkiirin stereotypia paikkansa, että kaikki neuvotellaan Savoyn kabinetissa. Wahlroosin vastaus oli, että fine dining neuvottelupaikkana on mennyt muodista. Tuominen on eri mieltä nykytilanteesta: Savoyn seitsemäs kerros uudistettiin kokonaan, ja se, että ihmiset tulevat syömään hyvin ja keskustelemaan rauhassa pitkään, on vahvasti muodissa. Mikä on harvinaistunut, ovat neljän–viiden tunnin lounaat — joita **Helena Puolakka** usein toivoo takaisin ja joita Tuomisen mukaan voisi tehdä joskus ihan hyvää. ## HundrED ja opetuksen siiloutuminen Jakson viimeinen aihe on **HundrED**, jonka hallituksen puheenjohtaja Tuominen on ja jonka toiminnanjohtaja on Lasse Leponiemi. Organisaatio on kokonaan non-profit, eikä siihen liity kaupallista kiihdyttämötoimintaa. Se tunnistaa opetusinnovaatioita ja auttaa niitä leviämään: joka vuosi valitaan **sata innovaatiota, jotka ovat impactful and scalable** — tutkitusti toimivia ja jo useampaan kuin yhteen maahan skaalautuneita. HundrED toimii yli sadassa maassa ja on käynyt läpi tuhansia innovaatioita, ja se oli avaamassa Geneveen keskusta, joka tutkii nimenomaan **implementaatiota**: miksi jokin innovaatio on levinnyt vaikka Latinalaisessa Amerikassa kaikkiin kouluihin ja miksi toinen, upea innovaatio ei leviä minnekään. Tuomisen diagnoosi on jakson toinen laajasti siirrettävä havainto: **opetus on poikkeuksellisen siiloutunut ala.** Melkein millä tahansa muulla bisnesalueella hyvä idea leviää — Netflix leviää, Uber leviää, Wolt leviää — mutta opetuksessa ani harva leviää maasta toiseen. Hän uskoo tämän muuttuvan jossain vaiheessa, mutta se ei ole vielä muuttunut. Miettinen kytkee aiheen omaan työhönsä: hän on tehnyt yrityskauppoja kaikilla kolmella Tuomisen alueella. Jääkiekossa myytiin **Suora Broadcast** ruotsalaiselle Olssonin perheen yhtiölle, joka striimaa Suomen jääkiekko-ottelut, ja EdTechissä Translinkin tiimi oli myymässä **Studeoa**, lukiopuolen kolmanneksi suurinta oppimateriaalikustantajaa, saksalaiselle Klettin perheelle. ## Ennusteet keväältä 2023 Jakso päättyy veikkauksiin, ja ne kannattaa lukea ajankuvana. **NHL:** Tuominen uskoo Floridan pudottavan ennakkosuosikki Toronton ja arvelee, että itäfinaali voisi olla Carolina–Florida — Carolina olisi muuten varmaan mennyt finaaliin, mutta sillä on paljon loukkaantuneita. Lännessä Edmonton nojaa hänen mielestään liikaa tähtiin, Las Vegas on pelottavan kova, ja Dallas voittaa todennäköisesti Seattlen. Florida–Dallas olisi hänen mukaansa kaikkien aikojen suomalaisfinaali: Heiskanen, Hakanpää, Lindell, Hintz, Lundell, Luostarinen ja Barkov. Ja jos pitäisi valita seuraavan sarjan voittaja Tapparan ja Floridan väliltä, hän valitsisi erittäin paljon mieluummin Floridan — "Tappara on saanut ihan riittävästi". **MM-kisat:** kotikisojen voittaminen toistamiseen on vaikea ajatus ja siihen liittyy tiettyjä kirouksia, mutta Jalosen sementoitu pelitapa, Rantasen ja Kakon kaltaiset supertähdet ja maalissa mahdollisesti Euroopan paras maalivahti tekevät Suomesta selkeän mestarisuosikin. Ennuste on **Suomi–Ruotsi-finaali, jonka Suomi voittaa**, vaikka Kanada on aina kova ja Ruotsi hyvällä valmennuksella hirveän kova. Loppu palaa alkuun. Suomen pelitavan ydin on silloinkin luottamus, kun peli on tappiolla — ja se, että tuleeko veskarille huono peli tai meneekö joku veto sisään, on juuri se, mikä tekee jääkiekosta hienoa. ## Huomio lähteestä Jakso on litteroitu MacWhisperilla eikä transkriptiossa ole puhujamerkintöjä. Koska vieraita on vain yksi, puhujat erottuvat luotettavasti, ja nimetyt attribuutiot perustuvat transkriptin evidenssiin. Transkriptiossa ei ole katkoja. Puhdistettu tekstitys korjaa huomattavan määrän urheilu- ja ravintolamaailman erisnimiä, jotka automaattinen litterointi väänsi; niistä nimistä, joita ei pystytty varmistamaan, on säilytetty transkription muoto. ## Katso jakso Nauhoitus on Neuvottelija-kanavalla: [Jääkiekko World of Mouth | Saku Tuominen | Neuvottelija 191](https://www.youtube.com/watch?v=R9u42jion0I).