Neuvottelija.AI

EP208 · Talous · 2023-08-22

Suomen talous ja toinen kylmä sota | Ville Valkonen | Neuvottelija 208

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Kokoomuksen kansanedustaja Ville Valkonen Sami Miettisen vieraana elokuussa 2023, kaksi kuukautta Orpon hallituksen aloituksen jälkeen. Jakso käy hallitusohjelman talousosuuden läpi järjestyksessä: asuntopolitiikka, kiinteistövero, työmarkkinat, sosiaaliturva, verotus ja se, mistä 6 miljardin sopeutus on tarkoitus koota. Kiinnostavin yksittäinen luku on perintövero — noin 800 miljoonaa vuodessa runsaan 110 miljardin verokertymästä — ja sen ympärille rakentuva kysymys siitä, mitä verolajin vaihtaminen maksaisi. Lopussa Valkosen pitkä puheenvuoro toisesta kylmästä sodasta. Vieras on sekä hallituspuolueen edustaja että asuntosijoittaja, ja molemmat on merkitty.

Sami Miettinen

Suomen talous ja toinen kylmä sota | Ville Valkonen | Neuvottelija 208

Tiivistelmä: Kokoomuksen kansanedustaja Ville Valkonen Sami Miettisen vieraana elokuussa 2023, kaksi kuukautta Orpon hallituksen aloituksen jälkeen. Jakso käy hallitusohjelman talousosuuden läpi järjestyksessä: asuntopolitiikka, kiinteistövero, työmarkkinat, sosiaaliturva, verotus ja se, mistä 6 miljardin sopeutus on tarkoitus koota. Kiinnostavin yksittäinen luku on perintövero — noin 800 miljoonaa vuodessa runsaan 110 miljardin verokertymästä — ja sen ympärille rakentuva kysymys siitä, mitä verolajin vaihtaminen maksaisi. Lopussa Valkosen pitkä puheenvuoro toisesta kylmästä sodasta. Vieras on sekä hallituspuolueen edustaja että asuntosijoittaja, ja molemmat on merkitty.

Vieras, ja kaksi kytköstä jotka on kerrottava

Ville Valkonen on kokoomuksen kansanedustaja ja esiintyy ohjelmassa kolmatta kertaa. Nauhoitus on 22.8.2023, noin kaksi kuukautta Petteri Orpon hallituksen aloituksen jälkeen.

Kaksi asiaa on syytä tietää ennen sisältöä, ja jakso kertoo molemmat itse:

  1. Hän on hallituspuolueen kansanedustaja, joka selittää oman hallituksensa ohjelmaa. Hän sanoo sen ääneen loppupuolella — isäntä toteaa hänen olevan “hallitusohjelman vanki”. Kyseessä on puolustuspuheenvuoro, ei riippumaton arvio.
  2. Hän on asuntosijoittaja ja työskennellyt aiemmin vuokranantajien edunvalvonnassa — ja jakson ensimmäinen kolmannes käsittelee asuntopolitiikkaa. Hän kertoo omistavansa viisi sijoitusasuntoa. Se ei tee hänen argumenteistaan vääriä, mutta lukijan on hyvä tietää se lukiessaan niitä.

Isäntä puolestaan merkitsee omat kohtansa itse: hän kutsuu useaa puheenvuoroaan “räntiksi”. Tämä artikkeli käyttää samaa erottelua.

1. Asuntopolitiikka — ja vastaus kahteen nimettyyn kritiikkiin

Jakso alkaa poikkeuksellisen hyvin: isäntä esittää toisen vieraansa esittämän kritiikin ja pyytää vastausta siihen. Kritiikki oli kaksiosainen — hallitus astuu kuntien varpaille pakottamalla kiinteistöveron minimitasoon, ja asumisoikeusjärjestelmä ajetaan alas.

Valkosen vastaus asumisoikeuteen on tarkempi kuin kritiikki: järjestelmää ei lakkauteta, sen laajentaminen pysäytetään. Ero on olennainen ja se on tarkistettavissa hallitusohjelmasta.

Perustelu on taloustieteellinen ja se on esitetty väitteenä, johon voi vastata:

Valtion tukema asuntotuotanto ei hänen mukaansa ole taloustieteellisesti perusteltua siinä laajuudessa kuin sitä on tehty, koska markkinat hoitavat asumisen valtaosalle. Julkinen tuki on perusteltu erityisryhmille — ihmisille, joilla on elämänhallintaan, mielenterveyteen, päihteisiin tai terveyteen liittyviä haasteita.

Vastaväitettä — että tarjontaa ei synny riittävästi ilman tukea, ja että “erityisryhmä” on liukuva käsite — ei jaksossa esitetä.

Kiinteistöveron minimitaso saa kaksi perustelua, ja ne ovat eri vahvuisia:

Hän myöntää myös kiinteistöveron ongelmallisuuden: se voi osua pienituloiseen, jolla on arvokas kiinteistö. Myönnytys on merkillepantava, koska se koskee hänen oman hallituksensa päätöstä.

Asuntomarkkinat, korot ja se mitä hän ei väitä

Osuus asuntosijoittamisesta on jakson rehellisin, ja syy on se, että hän kieltäytyy lupaamasta mitään:

Osuudessa mainitaan myös testi, joka on jakson älyllisesti kiinnostavin sivuhuomio: väite, jonka mukaan asumistuki ei nosta vuokratasoa, joutuu nyt koetukselle, kun asumistukia lasketaan. Kumpikaan ei väitä tietävänsä tulosta.

Kaavoitus

Lyhyt mutta konkreettinen kohta, ja se on jakson paras esimerkki sääntelyn purkamisesta ilman iskulauseita: kaupungin keskustan uudistaminen sisältää niin paljon yleistä etua, että tiukempi ohjaus on perusteltua — mutta standardoidussa kerrostalo- tai omakotituotannossa kauempana keskustasta sama ohjaus ei ole. Erottelu on hyödyllinen ja se ei ole puoluepoliittinen.

2. Talouspolitiikan kokonaisuus — mistä 6 miljardia kootaan

Jakson selkein osuus, koska Valkonen luettelee rakenteen eikä pelkkiä tavoitteita.

Kolme koria:

  1. Työmarkkinat. Hänen mukaansa työehtosopimuslainsäädäntöä ei ole uudistettu vuoden 1946 jälkeen — tämä pitää paikkansa, Suomen työehtosopimuslaki on vuodelta 1946. Tavoitteena vähemmän riskiä palkata ja joustavampi järjestely.
  2. Sosiaaliturva. Asumistuki, työttömyysturva, kannustinloukut.
  3. Kasvu ja työllisyys — hänen mukaansa tärkein, koska se vahvistaa veropohjaa eikä vain siirrä rahaa.

Mittakaava: noin 4 miljardia suorina sopeutustoimina ja 2 miljardia kasvu- ja rakennetoimista, yhteensä 6. Ja sitten myönnytys, joka on osuuden arvokkain kohta:

Se ei riitä. Tasapainoon tarvitaan hänen mukaansa myös seuraava vaalikausi.

Hallituspuolueen edustaja sanoo siis ääneen, ettei oma ohjelma riitä. Se on harvinaista ja se kannattaa merkitä.

Työllisyysarvio — noin 100 000 uutta työllistä ja työllisyysasteen lähentyminen pohjoismaista 80 prosentin tasoa — on hallituksen oma arvio, ja se on merkittävä sellaiseksi.

Verotus

Rakenne on selkeä ja se on tarkistettavissa: työn verotusta kevennetään reilusti yli puolella miljardilla, ja se rahoitetaan kulutus- ja haittaveroilla — tupakka, nikotiinipussit, alkoholi, alennetun arvonlisäverokannan nosto kymmenestä neljääntoista, sekä kiinteistövero. Keventäminen painottuu pieni- ja keskituloisiin ansiotuloihin, ja alaikäisten lasten vanhemmille on erillinen kevennys.

Valkonen tekee tähän kaksi tarkennusta, jotka pienentävät hänen oman puolensa väitettä:

Isännän oma pitkä väite koskee veroastetta: toteutunut 43,2 prosenttia vastaan valtiovarainministeriön ennustama 42,6 — ja hänen mukaansa ennusteet aliarvioivat systemaattisesti, mikä tuottaa toistuvan “vääjäämättä laskevan veroasteen” -argumentin uusien korotusten perusteluksi. Hän kertoo keskustelleensa asiasta ekonomistin kanssa. Luku 43,2 vastaa Suomen toteutunutta kokonaisveroastetta vuodelta 2022; ennusteen ja toteuman järjestelmällisestä erosta esitetty väite on kiinnostava mutta jaksossa todentamaton.

YEL ja eläkkeet

Lyhyt osuus, jossa Valkonen erottaa kaksi asiaa toisistaan: edellisen hallituksen YEL-uudistus oli hänen mukaansa paikkaus reaktiona siihen, ettei järjestelmä rahastoi — ja varsinainen eläkeuudistus valmistellaan erikseen laajassa yhteisymmärryksessä. Hän kertoo itse vastustaneensa aiempaa mallia yrittäjäjärjestön hallituksessa. Se on henkilökohtainen kytkös ja hän kertoo sen itse.

3. Perintövero — jakson paras yksittäinen laskelma

Tässä isännän “räntti” tuottaa numerot, jotka tekevät koko keskustelusta erilaisen:

Perintö- ja lahjaveron tuotto on noin 800 miljoonaa euroa vuodessa. Suomessa siirtyvien perintöjen kokonaismäärä on noin 6 miljardia vuodessa — hänen mukaansa pohjoismaiden pienin. Verokertymä kokonaisuudessaan on runsaat 110 miljardia.

Suuruusluokat ovat oikeaa kertaluokkaa. Niistä seuraa argumentti, joka ei vaadi kannanottoa veron oikeudenmukaisuuteen: perintövero on alle prosentin verokertymästä, joten verolajin vaihtaminen luovutusvoittoveroon ei ole fiskaalisesti suuri kysymys — ja siksi keskustelun kiihkeys ei selity tuotolla.

Valkosen vastaus on se, mikä tekee osuudesta hyvän, koska hän ei myötäile:

Hän lisää myös teknisen huomion, joka on aito: luovutusvoittovero kohdistuu eri tavalla kuin perintövero, mistä syntyy epäjohdonmukaisuuksia — joita voi korjata esimerkiksi hankintameno-olettamalla.

Tämä on jakson malliesimerkki siitä, miltä näyttää keskustelu, jossa kumpikin osapuoli on samalla puolella mutta eri mieltä.

4. Väestö, maahanmuutto ja se mitä molemmat myöntävät

Lyhyt mutta huomionarvoinen osuus. Valkosen mukaan ikääntyminen on Suomessa poikkeuksellisen voimakasta — hän mainitsee Ruotsin väestörakenteen terveemmäksi — ja se on kaiken muun haasteen takana: eläke-, hoiva- ja terveydenhuoltomenot kasvavat samaan aikaan kun syntyvyys on laskenut.

Johtopäätöksestä he ovat yhtä mieltä ja se sanotaan suoraan: työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan — ilman sitä maatalous ja pääkaupunkiseudun joukkoliikenne eivät toimisi jo nyt. Valkonen erottaa tämän muista maahanmuuton ulottuvuuksista ja toteaa, että hallituskumppanin painotukset ovat niissä toiset.

Merkitsen tämän, koska se on kohta, jossa hallituspuolueen edustaja sanoo eroavansa kumppaninsa linjasta — ja se on jakson toinen kohta, jossa oman puolen sisäinen jännite tunnustetaan.

5. Stubb, ja mitä presidentiltä pitäisi kysyä

Osuus presidenttiehdokkuudesta on kannanotto, ja se on merkitty sellaiseksi — mutta sen rakenne on hyödyllinen riippumatta siitä, ketä kannattaa:

Presidentin päätehtävä on ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Siksi ehdokasta on arvioitava sitä vasten. Valkonen sanoo suoraan: jos valittaisiin pääministeri tai valtiovarainministeri, hän kannattaisi jotakuta muuta.

Se on epätavallisen täsmällinen tapa perustella kannatus, koska se nimeää kriteerin ja rajaa sen.

Osuudessa palataan myös hallintarekisteriuudistuksen kohuun, ja tässä kannattaa lukea tarkasti, mikä on argumentti ja mikä on turhautuminen. Argumentti: muualla länsimaissa arvopaperien säilytys on kilpailtua, ja Suomessa monopolin puolustaminen perusteltiin riskeillä, jotka eivät hänen mukaansa vastanneet todellisuutta. Turhautuminen: toistuva huomautus siitä, ettei mitään ole opittu.

Isäntä tekee tästä yleisemmän havainnon, joka on jakson terävin mediakriittinen kohta: julkinen keskustelu on kohuvetoista, eikä kohu välttämättä liity siihen, mistä tosiasiallisesti päätetään.

6. Toinen kylmä sota

Jakson päättää Valkosen pitkä puheenvuoro, ja se on rakenteeltaan selkeä. Ydinväite:

Nykytilanne on vaarallisempi kuin kylmä sota, koska silloin kilpailu oli ensisijaisesti aatteellista ja sotilaallista — ja kommunismin taloudellinen kestämättömyys näkyi. Nyt kilpailu on ennen kaikkea taloudellista, ja vastapuoli on taloudellisesti vahva.

Perustelu on konkreettinen ja se on tarkistettavissa: Neuvostoliitto oli irrallaan maailmantaloudesta ja vei lähinnä energiaa ja mineraaleja. Kiina on maailman tehdas, jolla on kytkennät rahoitusmarkkinoihin, korkean teknologian tuotteisiin ja strategisiin raaka-aineisiin — ja monet kehittyvät maat ovat siitä taloudellisesti riippuvaisia riippumatta siitä, jakavatko ne sen arvomaailman.

Puheenvuoron loppu on retorinen ja se kannattaa lukea sellaisena — kyse on hänen mukaansa “koko ihmiskunnan sielusta”. Se on kannanotto, ei analyysi.

Mitä osuudesta puuttuu, ja merkitsen sen koska jakso ei: taloudellinen keskinäisriippuvuus toimii molempiin suuntiin, ja se on myös länsimaiden vipu — tätä vastakkaista luentaa ei käsitellä lainkaan.

Väitteitä, jotka esitetään väitteinä

Mitä jaksosta jää käteen

  1. Perintövero on alle prosentin verokertymästä. Se ei ratkaise kysymystä, mutta se siirtää sen pois fiskaalisesta argumentista — ja kumpikin puhuja hyväksyy luvun.
  2. “Se ei riitä.” Hallituspuolueen edustaja sanoo oman ohjelmansa jäävän vajaaksi ja vaativan seuraavan vaalikauden. Se on jakson rehellisin lause.
  3. Erottelu keskustan ja lähiön kaavoituksen välillä on käyttökelpoinen malli sääntelyn purkamisesta ilman että kaikki puretaan.
  4. Toinen kylmä sota on taloudellinen, ei aatteellinen — ja juuri siksi vastapuoli on vahvempi kuin edellinen. Vastalukema keskinäisriippuvuudesta jää esittämättä.

Jakson kulku

Osastot: Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English