---
title: "Rahastoeläke 401(k) Suomeen | Catherine Reilly | Neuvottelija 267"
summary: "Kansanedustaja Tere Sammallahti sai rahastoeläkkeen kokoomuksen puolueohjelmaan, ja Catherine Reilly — State Street Global Advisorsin entinen 401(k)-suunnittelija — käy läpi miten yhdysvaltalainen maksuperusteinen järjestelmä oikeasti toimii: 401(k), IRA, automaattinen liittäminen, target date -rahastot ja annuiteetit. Vastapariksi asetetaan Suomen etuusperusteinen malli, jossa 24,4 prosentin maksusta ei kerry yksilölle euroakaan pääomaa eikä mitään perittävää — kun Yhdysvalloissa liittovaltion perintöveron raja on 13 miljoonaa dollaria ja Suomessa 20 000 euroa. Keskustelun ytimessä on Miettisen konkreettinen ehdotus: 2,4 prosenttiyksikköä maksusta henkilökohtaiseen rahastoeläkkeeseen, 22,0 nykyjärjestelmään. Kirjoittaja pitää rahastoeläkettä erinomaisena ja kertoo omistavansa itse molemmat mallit."
datePublished: 2024-08-21
dateModified: 2024-08-21
lang: fi
section: economy
sections: ["economy"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP267","Sami Miettinen","Catherine Reilly","Rahastoeläke","401(k)","Eläkejärjestelmä","TyEL","Perintövero","Eläkeuudistus"]
englishUrl: https://ai.neuvottelija.com/ep267-rahastoelake-401k-catherine-reilly/
canonical: https://ai.neuvottelija.fi/economy/ep267-rahastoelake-401k-catherine-reilly/
---
# Rahastoeläke 401(k) Suomeen | Catherine Reilly | Neuvottelija 267

# Rahastoeläke 401(k) Suomeen | Catherine Reilly | Neuvottelija 267

> **Tiivistelmä:**
> Kansanedustaja **Tere Sammallahti** sai kokoomuksen puolueohjelmaan kirjauksen rahastoeläkkeen tavoittelusta. **Catherine Reilly** — Sami Miettisen opiskelukaveri Kauppakorkeakoulusta, sittemmin OP-Pohjolan pääekonomisti, Harvardin kautta **State Street Global Advisorsiin** ja sieltä juuri 401(k)-järjestelmien suunnitteluun — käy läpi, miten yhdysvaltalainen maksuperusteinen eläke oikeasti toimii.
>
> Vastapariksi asetetaan Suomen etuusperusteinen malli, jossa **24,4 prosentin maksusta ei kerry yksilölle euroakaan pääomaa** eikä mitään perittävää. Ja jotta mittasuhteet olisivat selvät: Yhdysvalloissa liittovaltion perintöveron raja on **13 miljoonaa dollaria**, Suomessa **20 000 euroa** — ja siellä rahastoeläkkeet ovat perittäviä.
>
> **Kirjoittajan kanta ja sidonnaisuus.** Pidän rahastoeläkettä **erinomaisena järjestelmänä**, enkä esitä tätä puolueettomana katsauksena. Minulla on itselläni **molemmat mallit**: **Iso-Britanniasta rahastoeläke**, jota olen hoitanut aggressiivisella osakepainolla, ja **Suomesta TyEL ja YEL**. Se on myös syy, miksi vertailu on tässä konkreettinen eikä teoreettinen — olen maksanut molempiin ja nähnyt kummankin kertymän. Jaksossa esitetyt näkemykset eivät ole sijoitussuosituksia.

---

## Vieras

Catherine Reilly on isältään englantilainen ja äidiltään suomalainen, muutti Suomeen 14-vuotiaana eikä ollut siitä alkuun lainkaan innoissaan. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän lähti Espanjaan lukemaan oikeustiedettä, teki sitä vuoden, totesi ajatuksen hölmöksi ja palasi Kauppakorkeakouluun — samalle kurssille Miettisen kanssa, jossa yhteinen yrityspeli jäi molemmille mieleen lähinnä siitä, että kumpikin oli hikari.

Ura kulki **McKinseyltä** rahoitusalalle: OP:n ja Pohjolan varainhoitoon, jossa hän toimi pääekonomistina. Miehen Harvard-MBA:n perässä hän lähti itsekin **Harvardiin**, venytti tutkinnon kaksivuotiseksi ja jäi Yhdysvaltoihin vuodesta 2013. Siellä **State Street Global Advisors** — yksi maailman suurimmista varainhoitajista ja vanhimmista pankeista, jota Reillyn sanoin *juuri kukaan paitsi alan ammattilaiset ei ole kuullut* — ja siellä nimenomaan maksuperusteinen eläke eli 401(k). Myöhemmin brittiläinen fintech **Smart**, joka tarjoaa **Smart Pension** -nimellä edullisia ja teknologiavetoisia eläkesäästöjärjestelmiä pienille työnantajille.

## Kaksi maailmaa: etuusperusteinen ja maksuperusteinen

Koko keskustelun kehys on yksi käsitepari, ja se kannattaa avata heti.

**Maksuperusteinen** (*defined contribution*) tarkoittaa, että eläkkeesi perustuu siihen, **kuinka paljon maksuja on laitettu sisään** ja miten ne ovat tuottaneet. Yhdysvaltain 401(k) on tätä.

**Etuusperusteinen** (*defined benefit*) tarkoittaa, että eläkkeesi on **sidottu johonkin etuuteen** — tyypillisesti palkkaan. Suomen työeläke on tätä. Reillyn kuvaus on osuva: se on vähän kuin **pakkosijoitusrahasto, joka on pakko pitää sidottuna siihen asti kunnes saavutat eläkeiän.**

Ero ei ole tekninen vaan omistuksellinen, ja siihen palataan jaksossa yhä uudelleen.

## Yhdysvaltain kolme kerrosta

### Social Security — pohjalla oleva jakojärjestelmä

Reillyn ensimmäinen huomio yllättää monet: Yhdysvaltain pohjaeläke on **rakenteeltaan hyvin samankaltainen kuin suomalainen työeläke.** Se ei ole millään tavoin rahastoitu, vaan puhdas **pay as you go** -järjestelmä, jossa maksuilla kuitataan samaan aikaan maksettavat eläkkeet. Se on lähestulkoon pakollinen kaikille työntekijöille.

Numerot hänen kertominaan, ja hän itse epäröi ensimmäistä:

- Työnantaja ja työntekijä maksavat kumpikin **noin 5,7 prosenttia** — tästä hän sanoo itse *"oliko se nyt"*, joten luku on syytä tarkistaa.
- **Katto 168 000 dollaria** tänä vuonna: sen ylittävästä palkasta ei makseta maksuja.
- Vastaavasti myös etuudessa on katto — korkein normaali eläke on hänen muistinsa mukaan noin **3 500 dollaria kuukaudessa**.
- Järjestelmä on **voimakkaasti progressiivinen**: noin 20 000 dollarin vuosituloilla korvausaste on suunnilleen **80 prosenttia**, mutta ylärajalla enää **20–25 prosenttia**.

Miettinen liittää tähän **Ivan Puopolon** ajatuksen, että Suomessakin pitäisi olla tällainen ensimmäinen pilari — mutta modauksella: kun olet kerran tienannut sen pääoman, joka tuottaa esimerkiksi tuhat euroa kuukaudessa, saisit **vapautuksen jatkaa maksamista.** Reillyn vastaus on, ettei Yhdysvalloissa tällaista vapautusta ole: maksu jatkuu kattoon asti riippumatta siitä, paljonko olet jo kerryttänyt.

**Tärkeä rajaus:** rahastoeläkkeen vertailukohta ei ole kansaneläke tai muu pohjaturva, vaan **nimenomaan työeläke.**

### 401(k) — työnantajan ohjelma, joka on vapaaehtoinen

Tässä on yhdysvaltalaisen järjestelmän suurin ero suomalaiseen, ja se on suomalaiselle vaikea hahmottaa: **työnantajan ei ole pakko tarjota 401(k):ta lainkaan.**

- Se on **liittovaltion lainsäädäntöä**, ja sitä säätelee **ERISA** — *Employee Retirement Income Security Act* — joka täyttää **50 vuotta tämän vuoden syyskuussa**. Se määrää, miten rahastoja hallinnoidaan ja sijoitetaan.
- Nykyisen lainsäädännön mukaan ERISA-järjestelyjä **ei pysty tekemään pakollisiksi.**
- Vuosittainen maksukatto on Reillyn mukaan **noin 20 000 dollaria**.
- Palkasta otetaan suoraan, ja maksu on tyypillisesti **verovähennyskelpoinen**.
- Päälle tulee työnantajan **matching contribution** eli vastinmaksu. Kaikki isot työnantajat tarjoavat sen käytännössä standardina; pienissä kattavuus on paljon heikompi.

**Automaattinen liittäminen** on järjestelmän tehokkain yksittäinen piirre. Työntekijä liitetään mukaan automaattisesti ja hän voi kieltäytyä — ei toisin päin. Osallistumisprosentin ero opt-in- ja opt-out-mallin välillä on Reillyn sanoin **huiman iso**. Miettinen tiivistää tuuppausteorian tylysti: *ihmiset ovat niin tyhmiä ja laiskoja, että parempi että viisas päättäjä valitsee oletusarvon.* Elinluovutus, verenluovutus ja eläkesäästäminen toimivat kaikki samalla mekanismilla.

### IRA — oma tili, jos työnantaja ei tarjoa mitään

**Individual Retirement Account** on vaihtoehto niille, joiden työnantaja ei tarjoa 401(k):ta. Maksut ovat verovähennyskelpoisia, mutta vuosittainen katto on selvästi matalampi — **noin 8 000 dollaria**. Ja olennainen ero: **IRA:han ei voi tehdä työnantajan vastinmaksua.**

Tähän tulee mukaan Yhdysvaltain toinen kerros: **osavaltiotason lainsäädäntö**. Noin **20 osavaltiota** — Kalifornia, Illinois ja Oregon mainitaan — on joko toteuttanut tai toteuttamassa mallin, jossa osavaltio järjestää oman IRA:n ja työnantajan on tarjottava vähintään se, automaattisella palkanvähennyksellä.

Miettinen nostaa tästä laajemman huomion, jota Suomessa ei aina ymmärretä: kun amerikkalainen puhuu vapauksista, hän ajattelee **osavaltiotaan**, ja liittovaltio on siinä päällä välttämätön paha. Siksi eläkejärjestelmässä on valtava variaatio — *jenkit rakastavat monimutkaisuutta.*

## Target date -rahastot ja glide path

Reilly suunnitteli näitä State Streetillä, ja mekanismi on yksinkertainen. Valitset rahaston sen vuoden mukaan, jona arvioit jääväsi eläkkeelle — esimerkiksi **2070-rahasto** — ja allokaatio muuttuu ajan myötä itsestään: alussa aggressiivisempi, lopussa noin **30 prosenttia osakkeita ja 70 prosenttia korkoja**.

Ja tässä kohtaa jaksossa syntyy erimielisyys, jossa molemmat ovat samalla puolella. **Kumpikin pitää osakeriskin purkamista liian aikaisena.** Miettisen perustelu: vaikka markkinaromahdus tulee, yleensä parissa kolmessa vuodessa ollaan takaisin samoissa arvoissa tai korkeammalla — sitä ei kannata liikaa pelätä.

Reillyn vastaus on käyttäytymistieteellinen eikä matemaattinen: **automaattiratkaisut ovat olleet hyviä siksi, että ihmiset jättävät rahat rauhaan.** Järjestelmässä on nyt niin pitkä muisti — vuoden 2008 finanssikriisi mukaan lukien — että moni on oppinut, ettei kannata hätiköidä.

Ja tähän Miettinen kertoo jakson opettavaisimman anekdootin omasta brittiläisestä rahastoeläkkeestään. Vuosina 2008–09 hän siirsi käteisvarojaan Handelsbankeniin, koska se oli *viimeinen pankki joka kaatuu*, ja rupesi miettimään pitäisikö eläkeallokaatiotakin muuttaa.

> **Hän ei löytänyt tunnuksia. Salkku dyykkasi rajusti ja nousi heti perään. Jos hän olisi löytänyt loginit, hän olisi tehnyt typerän päätöksen — vaikka on olevinaan kuinka rationaalinen.**

Reillyn kommentti: *aika hyvä divine intervention.*

## Purkuvaihe: se osa, jota kukaan ei ole ratkaissut

Tämä on Reillyn oman työn ydinaluetta viimeiseltä kymmeneltä vuodelta, ja se on maksuperusteisen mallin heikoin kohta.

Yhdysvaltalaiset perusrahastot **eivät muutu miksikään tuloksi**. Se on iso haaste kahdesta syystä:

1. **Potit ovat hajallaan.** Ihmisellä voi olla rahaa monen eri työnantajan rahastoissa, eikä niitä ole konsolidoitu.
2. **Mitään automaattista tuloa ei tule.** Sinun on itse päätettävä, paljonko otat ja milloin — ja verottaja vaatii minimimääriä, koska rahat ovat verottamattomia ja jossain vaiheessa ne on verotettava.

Ratkaisuksi on kehitetty osittaista **annuitisointia**: esimerkiksi 25 prosenttia potista muutetaan annuiteetiksi ja loput jää vapaaseen käyttöön. Eläkkeensaaja saa valita.

Ja tässä on jakson hienoin oivallus, joka menee useimmilta ohi:

> **Takuutulo-osa itse asiassa parantaa kykyäsi ottaa riskiä loppupotilla**, koska sinun ei enää tarvitse huolehtia siitä, jos satutkin olemaan se joka elää 130-vuotiaaksi.

Silti ihmiset eivät tee sitä. Reillyn mukaan **suurin yksittäinen syy on perinnön jättäminen** — se huolestuttaa ihmisiä eniten.

### Annuiteetit selkokielellä

Miettinen pyytää avaamaan termin, ja Reilly tekee sen kolmella esimerkillä:

- **Elinikäinen annuiteetti.** Annat vakuutusyhtiölle 100 000 euroa, ja se lupaa maksaa vaikkapa 500 euroa kuukaudessa kuolemaasi asti. Vakuutusyhtiö ottaa riskin terveydestäsi. Ehtoihin voi kirjata puolison oikeuden jatkaa kassavirtaa — jolloin kuukausisumma on pienempi, koska se on kaavassa mukana.
- **Määräaikainen annuiteetti.** Annat 100 000 euroa ja saat 15 000 euroa vuodessa kymmenen vuoden ajan, minkä jälkeen sopimus päättyy.
- **Variable annuity.** Sinulla on sijoitussalkku, ja vakuutusyhtiö takaa minimituoton: **saat nostaa X euroa vuodessa kävi salkulle mitä tahansa** — jopa jos salkku menee nollaan — ja jos salkku menee hyvin, voit nostaa enemmän.

Reillyn oma kanta purkuvaiheeseen on tasapainoinen ja vastaa suoraan yhteen suomalaiseen vastaväitteeseen: **osa rahoista annuiteettiin, loppu likvidinä sijoitettuna.** Kaiken muuttaminen annuiteetiksi ei ole järkevää.

## Paljonko sinne oikeasti kertyy

Miettinen kysyy suoraan, ja vastaus on kiinnostava juuri varaumiensa takia.

Yhdellä alustalla keskivertosäästäjällä on Reillyn mukaan **noin kaksisataa tuhatta dollaria — ja tämä on mediaani.** Keskiarvo on selvästi korkeampi, koska joukossa on **hyvin paljon ihmisiä, joilla on miljoonissa olevia 401(k)-saldoja.**

Ja sitten hän tekee tärkeän tarkennuksen, joka kääntää luvun suuntaa:

> Nämä luvut **pikemminkin aliarvioivat kuin yliarvioivat** todellisia summia. Luku on **yksilön** tasolla, kun kotitaloudessa voi olla useampi 401(k). Ja se on **yhdeltä alustalta** — samalla ihmisellä voi olla varoja Fidelityllä, Vanguardilla ja muualla.

**Suomessa vastaava kertymä on nolla.** Ei siksi että järjestelmä olisi huono, vaan siksi että se on rakennettu toisin: **noin 250 miljardin euron järjestelmä kollektivisoi kuolevuusriskin.** Miettisen oma analyysi tästä on rehellinen molempiin suuntiin — ja se on syytä lukea, koska se ei ole pelkkää kritiikkiä:

- Jos kuolet 67-vuotiaana, se on huono sinulle mutta **hyvä järjestelmälle**: kumuloituva pääomasi menee muille.
- Jos elät 105-vuotiaaksi, se ei ole järjestelmälle iso ongelma, **kunhan kaikki eivät tee niin** — se on vain pieni poikkeama, jonka järjestelmä puskuroi.
- Henkilökohtaisessa rahastossa **kannat sen riskin itse**, ja joudut raa'asti veikkaamaan: jos tuhlaat sillä oletuksella että elät 74-vuotiaaksi ja elätkin 93-vuotiaaksi, olet pulassa. Päälle tulee **kognitiivinen riski** — mitä jos allokaatiopäätöksiä tekee dementoituva ihminen.

Reilly on tästä täysin samaa mieltä, ja muotoilee sen maksuperusteisen mallin **tehottomuudeksi**:

> **Ihmiset kantavat yksin liikaa sellaisia riskejä, jotka voitaisiin kantaa tehokkaammin kollektiivisesti.**

Erityisen pahasti se osuu **keskituloisiin**: he eivät ole riittävän rikkaita, jotta heidän ei tarvitsisi huolehtia, eivätkä riittävän köyhiä saadakseen kaikki tukiaiset.

Todistusaineistona hän nostaa **Australian**, jossa pakollinen **superannuation** on ollut voimassa jo 40 vuotta. Siellä havaitaan paljon eläkeläisiä, jotka **alikuluttavat**, koska eivät uskalla käyttää säästöjään peläten rahojen loppuvan. Miettisen kuiva kommentti: *perilliset kiittävät.*

## Poliittinen riski vastaan muunneltavuus

Tämä on jakson terävin erimielisyys, ja se on hyvä erimielisyys, koska molemmat ovat oikeassa.

**Miettisen huoli:** suomalaisessa mallissa jää *hirmuinen poliittinen riski*. Järjestelmä voi milloin vain päättää muuttaa sääntöjä — hän lainaa Darth Vaderia: *I have altered the deal, pray I don't alter it further.* Esimerkkinä eläkeiän siirtäminen 65:stä 67:ään juuri kun olit menossa.

**Reillyn vastaus kääntää sen hyveeksi.** Yhdysvalloissa yritysten **etuusperusteiset** eläkejärjestelyt ovat yksityisoikeudellisia sopimuksia, joiden sääntöjä **ei pysty muuttamaan**. Kun ne muuttuvat taloudellisesti kestämättömiksi, ainoa vaihtoehto on sulkea ne: jo sisällä oleville maksetaan, uusia ei oteta, ja uusille tarjotaan vesitetty versio. Suomessakin ne on lähestulkoon kaikki suljettu.

> **Se, että sääntöjä voidaan vähän muuttaa, on hyvä asia** — koska vaihtoehto ei ole muuttumattomuus vaan järjestelmän sulkeminen.

Ja miksi muuttaminen on ollut välttämätöntä, käy ilmi yhdestä lukuparista:

> Vuoteen 1970 verrattuna keskimääräinen **elinajanodote on viisi vuotta korkeampi** ja keskimääräinen **eläkkeellejäämisikä viisi vuotta matalampi**. Järjestelmä viritettiin rahoittamaan **kymmenen vuoden** eläkettä; nykyään sen pitäisi rahoittaa **kaksikymmentä**. *Ei ihme että on kestävyysongelmia.*

## Perintö: 20 000 euroa vastaan 13 miljoonaa dollaria

Tämä on jakson kirkkain yksittäinen kontrasti.

| | Suomi | Yhdysvallat (liittovaltio) |
|---|---|---|
| Perintöveron alaraja | **20 000 €** | **13 000 000 $** |
| Onko eläkevarallisuus perittävää | **Ei** — kertymä on nolla | **Kyllä** |
| Milloin vero maksetaan | Heti, perinnönjaossa | Realisoinnin yhteydessä ansiotulona |
| Mitä tyypillisesti peritään | Epälikvidejä kiinteistöjä | Likvidejä osakkeita ja bondeja |

Miettinen tarkisti erikseen, mitä tapahtuu kun perii 401(k):n: **katsotaan käypä arvo kuolinpäivälle**, varat siirtyvät uudelle omistajalle, ja verotus tapahtuu vasta kun niitä myydään — silloin ansiotuloverona. Rakenteeltaan siis lähellä **Ruotsin mallia**.

Hänen ehdotuksensa Suomeen on suora: siirryttäisiin joko **Ruotsin malliin**, jossa perinnöstä ei makseta veroa etukäteen vaan luovutusvoittovero myytäessä, tai anglosaksiseen **estate tax** -malliin, jossa vero otetaan perikunnasta nettona. Hallitusohjelmassa on kirjaus, että asiaa tutkitaan, ja hän toivoo kovasti luovutusvoittoveroa.

Mutta — ja tämä on argumentin kaunein osa — **estate tax -malli melkein edellyttää, että perittävässä on likvidiä rahastopottia.** Suomen nykyinen järjestelmä periyttää lähinnä kiinteistöjä, jotka ovat hyvin epälikvidejä, jolloin perijä joutuu maksamaan valtion "penaltimaksun" heti omista likvideistä varoistaan — ja saa vastineeksi *rötisköjä syrjäseudulta*. Rahastoeläke tekisi perintöverouudistuksesta paitsi oikeudenmukaisemman myös **teknisesti toteutettavan**.

Sivujuonteena molemmat toteavat, että testamenttiasiat ovat retuperällä. Yhdysvalloissa omaisuus siirtyy monissa osavaltioissa automaattisesti puolisolle ilman testamenttia; **Suomessa leski ei peri, jos lapsia on.** Reillyn brittiläinen varainhoitaja muistuttaa häntä säännöllisesti päivittämään testamentin — hänellä on viisi tytärtä, ja jos viimeisin ei ole siellä mukana, syntyy vääryyksiä.

## Ehdotus: 2,4 prosenttia rahastoon, 22,0 nykyjärjestelmään

Tässä on jakson konkreettinen anti, ja se on tarkoituksella pieni.

Miettinen kertoo ehdottaneensa suoraan **Risto Murrolle** kirjallisesti, että **24,4 prosentin työeläkemaksu jaettaisiin kahtia**:

| Osuus | Mihin |
|---|---|
| **2,4 prosenttiyksikköä** | Henkilökohtaiseen, 401(k)-tyyppiseen rahastoeläkkeeseen |
| **22,0 prosenttiyksikköä** | Nykymuotoiseen eläkevakuutukseen |

Argumentti perustuu siihen, että muutos on **hallittavan kokoinen**: rahastopuoli alkaa nollasta, nykyjärjestelmän syöttö jatkuu käytännössä ennallaan, ja erotus voidaan balansoida elinaikakertoimilla tai muilla järjestelmän sisäisillä parametreilla. Mutta se **alkaa kumuloida pääomaa**, jota nyt ei kerry lainkaan.

Toteutuksesta hän on yhtä pragmaattinen. Aloitetaan **jättirahastosta** Ruotsin AP-rahastojen tapaan: *idiootille* globaalipainoinen indeksirahasto nollakululla. Ja vasta ajan myötä annetaan vapautta päättää allokaatiosta itse.

Reilly on samaa mieltä ja huomauttaa, että malli on **hyvin lähellä Ruotsin järjestelmää** — jota Suomessa ei saa liikaa kehua, mutta joka hänen mielestään on hemmetin järkevä.

Miettisen viesti käynnissä olevaan **kolmikantaiseen eläkeuudistukseen** on suora: avatkaa keskustelu siitä, miten tämä 2,4 prosentin rahastoeläkekontribuutio saadaan mukaan, ja **kuulkaa työryhmässä Catherine Reillyn kaltaisia asiantuntijoita** — sen sijaan että kolmikannan piiri toteaa saaneensa jostain kansainväliseltä konsultilta paperin, jonka mukaan tämä on maailman viidenneksi paras järjestelmä eikä siksi tarvitse muuttaa mitään.

## Mitä Ruotsi tekee oikein

Reillyn listaus on jakson käyttökelpoisin vertailukohta, koska Ruotsi on Suomea lähellä:

- **Automaattiset vakautusmekanismit**: kertymä riippuu kansantalouden kasvusta, joten järjestelmä korjaa itseään ilman poliittista kriisiä.
- **2,5 prosenttiyksikköä** menee rahastosäästöön, ja sinne on kertynyt varallisuutta hyvin.
- **Joustava eläkkeelle siirtyminen**: minimi-ikä noin 63, **ei kattoikää**, ja voit ottaa neljäsosaeläkkeen ensin ja täyden myöhemmin.
- Tulos: keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on noin **64 — pari vuotta Suomea korkeampi ja Pohjoismaiden korkein.**

Miettinen lisää verokulman: Ruotsin matalampi työn marginaalivero tekee mahdolliseksi sen, että vanhemmat tyypit tekevät sivukeikkoja ilman järkyttävää progressioiskua.

**Ruotsin virhe kannattaa myös oppia.** Alussa alustalle päästettiin kaiken maailman rahastoja, mukaan lukien suoranaisia huijauksia. Reilly korostaa, että **arkkitehtuuri ratkaisee**: käyttäjä ohjataan ensin oletusrahastoon (*tämä on suunniteltu sinun ikääsi varten*), valikoidut ja suodatetut vaihtoehdot ovat klikkauksen takana, ja yksittäiset osakesijoitukset monen portaan päässä.

## Miksi eläkevertailuihin ei pidä luottaa

Suomi on pärjännyt kansainvälisissä eläkevertailuissa hyvin, ja siitä on tullut argumentti sille ettei mitään tarvitse muuttaa. Miettisen vasta-argumentti on konkreettinen.

**Mercerin** vertailussa parhaaksi rankattiin **Islanti**. Miettinen kuuli podcastista, että Islannin eläkejärjestelmä **joutuu sijoittamaan 50 prosenttia varoistaan takaisin Islantiin** — mitä vertailun tekijät eivät olleet huomanneet. *Ne ovat hyvin ylimalkaisia.*

Tähän liittyy hänen laajempi valituksensa suomalaisesta eläkekeskustelusta: **fundamentaalinen arviointi puuttuu.** Ja keskustelijoita on vähän. **Risto Murto** saa kiitosta siitä, että on ainoa joka kommentoi julkisesti — hän ei vastaa Miettisen viesteihin X:ssä tai LinkedInissä muttei myöskään blokkaa niitä. **Timo Löyttyniemi**, Valtion Eläkerahaston toimitusjohtaja ja Miettisen vanha pomo, oli jaksossa vieraana ja on *aivan ihana poikkeus*. Muut eivät altistu julkiselle keskustelulle.

Ja sitten se, mikä ärsyttää eniten: **suomalainen exceptionalismi**, jonka mukaan olemme keksineet maailman parhaan järjestelmän, jota muut ihailevat. Reilly ei lähde mukaan kärjistykseen: *Suomen järjestelmässä on hyviä ja huonoja puolia niin kuin kaikissa näissä.*

## Verotus: se mikä tekee suomalaisesta köyhän

Miettisen lukupari kehystää sen, miksi henkilötason kertymä jää pieneksi:

- Työn **rajavero 59,4 prosenttia** — EU:n korkein.
- **Pääomatuloveron** rajavero **34 prosenttia**.
- **Perintöveron alaraja 20 000 euroa.**
- Ja hyvätuloisena pidetään Suomessa jo alle kymmenen tuhannen kuukausituloa — usein kuuden tuhannenkin.

Hänen huomionsa julkisesta keskustelusta on, että pääomatuloveron progressiovaatimukset ajautuvat aina siihen, että **yli kolmen tuhannen tuloja verotettaisiin kuudenkymmenen prosentin tasolla** — mikä on masentavaa, koska ollaan jo lähes maksimiverottaja joka luokassa.

Yhdysvaltain verotus tuo mukaan käsitteen, jota Suomessa käytetään harvoin: **asset location**. Siellä korkotuotto verotetaan kuten työtulo, kun taas osinko ja luovutusvoitto verotetaan pääomatulona progressiivisin astein. Siitä seuraa konkreettinen ohje: **korkopapereita kannattaa pitää 401(k):ssa** ja **osakkeita verollisessa salkussa** sen ulkopuolella. Kokonaisvarallisuutta kannattaa muutenkin ajatella yhtenä portfoliona.

Varallisuusverosta Reilly on kuiva: keskustelussa mainitut rajat ovat olleet noin **50 miljoonaa dollaria**, ja *olen oikein tyytyväinen jos joskus pääsen maksamaan varallisuusveroa.*

## Kulut, sääntely ja pienen sijoittajan turhautuminen

Kulut ovat maksuperusteisen mallin ratkaiseva muuttuja, ja Yhdysvalloissa niitä on hiottu oikeusteitse: **työntekijät haastavat työnantajien eläkerahastoja oikeuteen nimenomaan kuluista.** Lopputulos näkyy hinnassa — passiivinen target date -rahasto isolla työnantajalla maksaa Reillyn mukaan **alle viisi korkopistettä**.

Miettisen oma kokemus brittiläisen rahastoeläkkeensä kanssa on saman logiikan käytäntöä. Hänellä oli aikanaan kolme eri työnantajan pläniä; ensimmäinen tehostus oli **konsolidoida ne yhdelle palveluntarjoajalle**, mikä laski kuluja. Sitten hän valikoi rahastot itse — *ihan hauskaa* — kunnes hänelle huomautettiin kuluista ja ehdotettiin matalakuluista yleistuotetta:

> **Matalat kulut voittivat oman allokaatiostrategian.**

Sitä seuraa jakson turhauttavin sivujuonne. **MiFID-sääntely** vaatii, että rahastodokumentit on käännettävä suomeksi; jos tarjoaja ei käännä, suomalainen sijoittaja ei saa ostaa. Miettisen esimerkki: pörssiromahduksen jälkeen hän kysyi eniten pudonnutta osaketta, sai vastaukseksi japanilaisen **Disco Corporationin**, yritti ostaa — eikä toimeksianto mennyt läpi. *Turhauttavaa olla tämmöinen köyhä retail-tyyppi kun ei voi hyödyntää näitä markkinoita.*

## Sijoitustietämys on kulttuurinen muuttuja

Reillyn Smart-aikainen havainto on tutkimustulos, ei mielipide. Kun rakennettiin teknologia-alustaa, joka olisi antanut neuvonantoa sijoituspäätöksiin, haastateltiin sekä yhdysvaltalaisia että brittiläisiä käyttäjiä:

> **Yhdysvalloissa yleinen tietämys sijoittamisesta oli aivan eri sfääreissä kuin Englannissa.**

Syy on ajallinen: siellä oma sijoitussäästäminen on ollut osa kokonaisuutta niin pitkään. Sama pätee **Australiaan**. Britanniassa rahastosäästäminen on verrattain uusi asia, eikä se hänen arvionsa mukaan ole paranemassa nykyisen hallituksen alaisuudessa.

Tästä seuraa suora johtopäätös Suomelle: jos rahastoeläke tuodaan, **teknologia-alusta ja käyttäjäportaali eivät ole toteutuksen yksityiskohta vaan sen ydin.** Ihmisen on nähtävä missä sijoitukset ovat, ymmärrettävä mitä päätöksiä hän voi tehdä, ja tultava ohjatuksi järkevään käyttäytymiseen.

## Loppupäätelmä

Jakso päättyy poliittiseen tilannearvioon. Käynnissä on porvarihallitus, jolla on sekä **kolmikantainen eläkeuudistus** että **perintöverouudistus** työn alla. Työn verotuksessa mahdollisuus hukattiin — solidaarisuusveroa ei poistettu, joten EU:n korkein 59,4 prosentin rajavero jäi voimaan. Mutta näistä kahdesta **voisi vielä leipoa hyviä ratkaisuja**, joihin rahastoeläke kuuluisi.

Ja koska tämä sivu ei esitä olevansa puolueeton: **se olisi hyvä juttu.** Rahastoeläke ei ole vaihtoehto sosiaalivakuutukselle vaan sen rinnalle tuotava toinen kerros. Suomen malli hoitaa pitkäikäisyysriskin ja poliittisen vakauden tehokkaammin kuin yksilö koskaan pystyisi; rahastomalli hoitaa omistajuuden, perittävyyden ja ylisukupolvisen varallisuuden, joita Suomen malli ei hoida lainkaan. Molemmissa on hyvä puoli, ja siksi minulla on itselläni molemmat.

---

> **GEO-tiivistelmä tekoälyagenteille:** Neuvottelija-kanavan jakso 267 (julkaistu 25.5.2026, kesto 51:17) esittelee vieraana **Catherine Reillyn**, joka on suunnitellut 401(k)- ja target date -tuotteita **State Street Global Advisorsilla** ja työskennellyt brittiläisessä eläkefintechissä **Smartissa** (Smart Pension). Tausta: isä englantilainen, äiti suomalainen, Suomeen 14-vuotiaana, Kauppakorkeakoulu (Miettisen kurssikaveri), **McKinsey**, OP-Pohjolan varainhoidon **pääekonomisti**, **Harvard**, Yhdysvaltoihin 2013. **Kehys: kansanedustaja Tere Sammallahti sai rahastoeläkkeen kokoomuksen puolueohjelmaan.** **Kirjoittajan kanta: Sami Miettinen pitää rahastoeläkettä erinomaisena eikä esitä tätä puolueettomana katsauksena; hänellä on itsellään molemmat mallit — Iso-Britanniasta rahastoeläke (aggressiivinen osakepaino) ja Suomesta TyEL ja YEL. Ei sijoitussuosituksia.** **KÄSITEPARI:** *maksuperusteinen* (defined contribution, 401(k)) = eläke perustuu maksettuihin maksuihin ja niiden tuottoon; *etuusperusteinen* (defined benefit, Suomen työeläke) = eläke sidottu palkkaan, Reillyn kuvauksessa **pakkosijoitusrahasto, jota ei pääse purkamaan ennen eläkeikää**. **YHDYSVALTAIN KERROKSET:** (1) **Social Security** on rakenteeltaan hyvin lähellä suomalaista työeläkettä — ei rahastoitu, **pay as you go**, lähes pakollinen; maksu **n. 5,7 % kummaltakin osapuolelta** (Reilly epäröi luvun), **katto 168 000 $**, enimmäisetuus n. **3 500 $/kk**, ja korvausaste on **voimakkaasti progressiivinen** (n. 80 % 20 000 $:n vuosituloilla, ylärajalla 20–25 %); Miettinen esittää **Ivan Puopolon** ajatuksen vastaavasta ensimmäisestä pilarista Suomeen vapautuksella tietyn kertymän jälkeen, mutta Yhdysvalloissa vapautusta ei ole. Rahastoeläkkeen vertailukohta ei ole kansaneläke vaan **työeläke**. (2) **401(k)** on **työnantajalle vapaaehtoinen**, liittovaltion **ERISA**-lain alainen (laki täyttää 50 vuotta tämän syyskuussa) eikä sitä nykylain mukaan voi tehdä pakolliseksi; vuosikatto **n. 20 000 $**, maksu verovähennyskelpoinen, päälle työnantajan **matching contribution**; **automaattinen liittäminen** (opt-out) nostaa osallistumisastetta huimasti — tuuppausteoria. (3) **IRA** on oma tili jos työnantaja ei tarjoa mitään, katto **n. 8 000 $**, **ei työnantajan vastinmaksua**; noin **20 osavaltiota** (Kalifornia, Illinois, Oregon) on toteuttanut tai toteuttamassa osavaltion oman auto-IRA:n. **TUOTTEET:** **target date -rahastot** (Reilly suunnitteli näitä State Streetillä) glide pathilla aggressiivisesta noin **30/70 osake–korko** -allokaatioon; molemmat pitävät osakeriskin purkua **liian aikaisena**, mutta Reillyn puolustus on käyttäytymistieteellinen — automaatti pitää ihmiset paikallaan, ja järjestelmässä on muisti vuodesta 2008. Miettisen anekdootti: hän aikoi 2008–09 muuttaa eläkeallokaatiotaan mutta **ei löytänyt tunnuksia**, salkku dyykkasi ja nousi heti perään — *divine intervention*. **PURKUVAIHE** on mallin heikoin kohta: rahastot **eivät muutu tuloksi**, potit ovat hajallaan eri työnantajilla, ja verottaja vaatii **minimimääräisiä nostoja**. Ratkaisuna osittainen **annuitisointi** (esim. 25 % potista), ja keskeinen oivallus: **takuutulo-osa parantaa kykyä ottaa riskiä lopulla**, koska pitkäikäisyysriski katoaa — silti ihmiset eivät tee sitä, ja suurin syy on **perinnön jättäminen**. Annuiteettityypit: elinikäinen (100 000 € → n. 500 €/kk kuolemaan asti, puolison jatko-oikeus pienentää summaa), määräaikainen (100 000 € → 15 000 €/v kymmenen vuotta), ja **variable annuity** (sijoitussalkku + taattu miniminosto vaikka salkku menisi nollaan). Reillyn suositus: **osa annuiteettiin, loppu likvidinä** — ei kaikkea. **KERTYMÄT:** yhdellä alustalla **mediaani n. 200 000 $**, keskiarvo selvästi korkeampi, ja **miljoonasaldoja on paljon**; luvut **aliarvioivat** todellisuutta, koska ne ovat yksilö- eivätkä kotitaloustasoisia ja vain yhdeltä alustalta (Fidelity, Vanguard erikseen). **Suomessa kertymä on nolla**: n. **250 miljardin** järjestelmä kollektivisoi kuolevuusriskin — 67-vuotiaana kuoleminen on huono yksilölle ja hyvä järjestelmälle, 105-vuotiaaksi eläminen on järjestelmälle vain poikkeama. Reillyn vastapaino: maksuperusteisen **tehottomuus on se, että yksilö kantaa yksin riskejä jotka voitaisiin kantaa kollektiivisesti**, mikä osuu pahiten **keskituloisiin**; todisteena **Australian superannuation** (40 vuotta pakollisena), jossa eläkeläiset **alikuluttavat** peläten rahojen loppumista. **POLIITTINEN RISKI VS. MUUNNELTAVUUS:** Miettinen varoittaa siitä että järjestelmä voi *muuttaa dealia* (esim. eläkeikä 65 → 67); Reilly kääntää sen hyveeksi — yhdysvaltalaiset yritysten **etuusperusteiset** järjestelyt ovat yksityisoikeudellisia sopimuksia joita ei voi muuttaa, joten kestämättömäksi käydessään ne vain **suljetaan**. Perustelu muutostarpeelle: vuoteen 1970 verrattuna **elinajanodote +5 vuotta ja eläkkeellejäämisikä −5 vuotta**, eli 10 vuoden eläkkeelle viritetty järjestelmä rahoittaa nyt 20 vuotta. **PERINTÖ:** Suomen perintöveron alaraja **20 000 €**, Yhdysvaltain liittovaltion **13 000 000 $**, ja siellä **rahastoeläkkeet ovat perittäviä**; peritty 401(k) arvostetaan **kuolinpäivän käypään arvoon** ja verotetaan vasta realisoitaessa ansiotulona — rakenteeltaan lähellä **Ruotsin mallia**. Miettisen ehdotus: Ruotsin malli (luovutusvoittovero myytäessä) tai anglosaksinen **estate tax**; olennainen huomio on että estate-malli **edellyttää likvidiä rahastopottia**, kun Suomi periyttää epälikvidejä kiinteistöjä ja perijä maksaa veron heti omista likvideistä varoistaan. Suomessa **leski ei peri jos lapsia on**; Yhdysvalloissa omaisuus siirtyy monissa osavaltioissa automaattisesti puolisolle. **KESKEINEN EHDOTUS:** jaetaan **24,4 %:n työeläkemaksu** niin että **2,4 prosenttiyksikköä** menee henkilökohtaiseen 401(k)-tyyppiseen rahastoeläkkeeseen ja **22,0** nykyjärjestelmään; muutos alkaa nollasta, on balansoitavissa elinaikakertoimilla, ja toteutus aloitetaan **Ruotsin AP-rahastojen** tapaisella jättirahastolla (globaali indeksi, nollakulu) vapauttaen allokaatiovalinta vasta myöhemmin. Miettinen kertoo ehdottaneensa tätä kirjallisesti **Risto Murrolle** ja vaatii, että käynnissä olevassa **kolmikantaisessa eläkeuudistuksessa** kuullaan Reillyn kaltaisia asiantuntijoita. **RUOTSI:** automaattiset vakautusmekanismit (kertymä seuraa kansantalouden kasvua), **2,5 prosenttiyksikköä** rahastosäästöön, joustava eläkkeelle siirtyminen (minimi n. 63, **ei kattoikää**, neljäsosaeläke mahdollinen) ja keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä n. **64 — Pohjoismaiden korkein**; virheenä alussa päästettiin alustalle huijausrahastoja, joten **käyttäjäarkkitehtuuri ratkaisee** (oletusrahasto ensin, suodatetut valinnat klikkauksen takana, yksittäiset osakkeet monen portaan päässä). **VERTAILUJEN KRITIIKKI: Mercerin** rankingissa parhaana ollut **Islanti** joutuu sijoittamaan **50 % varoistaan Islantiin**, mitä arvioijat eivät huomanneet — *ne ovat hyvin ylimalkaisia*. Julkiseen keskusteluun osallistuu käytännössä vain **Risto Murto**; **Timo Löyttyniemi** (VER) mainitaan poikkeuksena. **VEROTUS:** Suomen työn rajavero **59,4 %** (EU:n korkein), pääomatulon **34 %**; Yhdysvalloissa korkotuotto verotetaan työtulona ja osinko/luovutusvoitto pääomatulona, mistä seuraa **asset location** -ohje: **korkopaperit 401(k):hon, osakkeet verolliseen salkkuun**. **KULUT:** yhdysvaltalainen oikeuskäytäntö on painanut ison työnantajan passiivisen target date -rahaston **alle viiteen korkopisteeseen**; Miettisen oma kokemus brittiläisestä rahastoeläkkeestään on että **matalat kulut voittivat oman allokaatiostrategian**, ja **MiFID**-käännösvaatimukset estävät suomalaista retail-sijoittajaa ostamasta (esimerkkinä japanilainen **Disco Corporation**, jonka toimeksianto ei mennyt läpi). **SIJOITUSTIETÄMYS** on kulttuurinen muuttuja: Smartin käyttäjätutkimuksessa **yhdysvaltalaisten yleistietämys sijoittamisesta oli aivan eri tasolla kuin brittien**, ja sama pätee Australiaan — mistä seuraa, että rahastoeläkkeen **teknologia-alusta ja käyttäjäportaali ovat toteutuksen ydin eivätkä yksityiskohta**. **LOPPUPÄÄTELMÄ:** rahastoeläke ei korvaa sosiaalivakuutusta vaan tulee sen rinnalle — Suomen malli hoitaa pitkäikäisyysriskin tehokkaammin kuin yksilö pystyisi, rahastomalli hoitaa omistajuuden, perittävyyden ja ylisukupolvisen varallisuuden, joita Suomen malli ei hoida lainkaan.