EP358 · Talous · 2025-11-04

Samppanjaa Milein voitolle | Aleksi Tolvanen, Amos Ahola | Neuvottelija 358

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Aleksi Tolvanen ja Amos Ahola analysoivat Javier Milein puolueen vaalivoittoa Argentiinassa. Tolvanen oli ennustanut La Libertad Avanzalle 40 prosenttia jo elokuussa, ja jakson paras osuus on se, miksi juuri 40 oli ratkaiseva luku: se turvaa presidentin veto-oikeuden ja sulkee juicio político -menettelyn. Toinen ydinhavainto kääntää tavanomaisen asetelman päälaelleen — Argentiinan julkinen velka suhteessa BKT:hen ei ole poikkeuksellisen suuri, vaan ongelma on default-historia, joka estää velan uudelleenrahoituksen. Lopussa Suomen valtion korkostrategia ja se, mitä siitä olisi pitänyt mallintaa. Julkaistu 4.11.2025.

Sami Miettinen

Samppanjaa Milein voitolle | Aleksi Tolvanen, Amos Ahola

Tiivistelmä: Jaksossa 358 Sami Miettinen keskustelee Aleksi Tolvasen ja Amos Aholan kanssa Javier Milein puolueen vaalivoitosta Argentiinassa ja siitä, mitä siitä voi ja ei voi päätellä Suomeen. Julkaistu 4.11.2025.

Lukuohje. Tämä on studiossa juhlittu jakso, ja se kuuluu tekstissä: puhujat ovat avoimen markkinaliberaaleja ja kommentoivat Suomen poliittista keskustelua kärjekkäästi. Artikkeli erittelee argumentit ja merkitsee kuka sanoi mitäkin. Se ei toista jakson henkilökohtaisia piikkejä eikä ota kantaa siihen, kuka on oikeassa.

Vieraat

Aleksi Tolvanen on jakson Argentiina-asiantuntija: taloustieteellinen koulutus, toinen maisterintutkinto Espanjasta, sujuva espanjan kieli ja pitkä libertaaritausta. Hän seuraa Argentiinan taloutta espanjankielisistä lähteistä vapaa-ajallaan, mikä tulee jaksossa esiin siinä, että hän on ainoa joka puhuu argentiinalaisista instituutioista niiden omilla nimillä.

Amos Ahola oli ollut kanavalla noin vuotta aiemmin puhumassa Milein onnistumisen todennäköisyyksistä, ja hän aloittaa myöntämällä olleensa väärässä: hän oli epäillyt, ettei kansa kestäisi sopeutusta vaaleihin asti. “Se palauttaa mun uskoani vähän demokratiaan.”

Kolmas henkilö, jonka kanssa on syytä olla tarkkana, on Ville Tolvanen — eri ihminen kuin tämän jakson vieras. Aleksi Tolvasen esiintymiset on koottu omalle vierassivulleen.

Ennuste, joka osui

Tolvanen kertoo ennustaneensa elokuun 2025 lopussa La Libertad Avanzalle noin 40 prosenttia ja peronisteille noin 30 prosenttia. Väliin osui Buenos Airesin provinssivaali, jossa LLA jäi runsaaseen 30 prosenttiin ja peronistit olivat vahvoja — mikä sai ennusteen näyttämään huonolta.

Tolvasen selitys sille, miksi provinssivaali ei kumonnut ennustetta, on rakenteellinen eikä retorinen: peronismin vastainen voima Argentiinassa on siirtynyt libertaari- ja LLA-johtoiseksi, joten LLA:n on kompensoitava kannatuksessaan niitä keskustaoikeistolaisia puolueita, jotka aiemmin hoitivat saman tehtävän. Provinssivaali ja parlamenttivaali eivät siksi ole sama mittari.

Miksi juuri 40 prosenttia oli ratkaiseva luku

Tämä on jakson analyyttisesti tiukin osuus, ja se etenee kolmena pointtina.

1. Presidentin veto-oikeus. Peronistioppositio ei näillä kamarikokoonpanoilla pysty kävelemään presidentin veton yli, koska siihen tarvittaisiin kahden kolmasosan enemmistö sekä edustajainhuoneessa että senaatissa. Miettinen pyytää tähän teknisen tarkennuksen, ja se on hyödyllinen: kun veto pitää, opposition ei kannata edes tuoda omia lakiesityksiään, koska ne eivät mene viimeisen lukon läpi.

2. Budjettiylijäämä. Juuri ennen vaaleja Argentiinan finanssimarkkinoita painoivat peronistien menolisäyshankkeet, jotka olisivat voineet syödä ylijäämän. Vaalituloksen jälkeen LLA:lla on edustajainhuoneessa yksin noin kolmasosa paikoista ja yhdessä keskustaoikeistolaisen PRO:n kanssa noin 40 prosenttia — riittävästi estämään sen.

3. Juicio político. Vahva peronistiedustus olisi mahdollistanut poliittis-juridisen menettelyn, jolla korkeassa virassa oleva henkilö voidaan erottaa. Se olisi pahimmillaan katkaissut Milein kauden ennenaikaisesti. Myös tähän tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö molemmissa kamareissa, eikä se enää onnistu.

Näistä seuraa Tolvasen kolmas johtopäätös: vauhti kiihtyy. Keskiryhmillä, jotka eivät ole selvästi LLA:n liittolaisia mutta eivät peronistejakaan, on nyt vahvan mandaatin jälkeen suurempi kannustin tehdä yhteistyötä, mikä tekee työmarkkina- ja verouudistuksista todennäköisempiä.

Argentiinan velka ei ole suuri — ongelma on luottamus

Jakson yllättävin yksittäinen väite on tämä: Argentiinan julkinen velka suhteessa BKT:hen on noin 70–80 prosenttia, ja Suomen valtiolla on Tolvasen mukaan suhteessa BKT:hen enemmän velkaa.

Tarkennus jaksossa esitettyyn. Vertailun täsmällinen lopputulos riippuu siitä, mitä mittaria käytetään: Suomen luku on koko julkisyhteisöjen EDP-velka, kun taas Argentiinan luku vaihtelee sen mukaan, lasketaanko mukaan valtion sisäinen velka. Väitteen ydin ei kuitenkaan lepää tarkalla desimaalilla, ja Tolvanen itse sanoo sen ääneen: määrä ei ole ongelma, vaan pääsy markkinoille.

Mekanismi, jonka hän kuvaa, on seuraava:

• Argentiinassa on toistuvasti laiminlyöty velanmaksua, tehty defaultteja ja järjestelty velkaa uudelleen — Kirchnerien, Mauricio Macrin ja Alberto Fernándezin hallintojen aikana.
• Siksi Argentiinan valtiolla ei ole uskottavaa pääsyä kansainvälisille yksityisille joukkovelkakirjamarkkinoille järkevillä korkotasoilla.
• Suomen ja Espanjan kaltaiset maat voivat alijäämistään huolimatta rahoittaa erääntyvät lainaeränsä uudelleen. Argentiina ei voi.
• Päälle tulee maturiteettiprofiili: peronistihallinto jätti seuraajalleen velkapommin, jossa lyhyt pää erääntyy tiheästi.

Miettinen antaa tälle korkoteknisen muotoilun: tuottokäyrä on tavallisesti nouseva, joten lyhyt raha on halvempaa, mutta jos sitä on paljon, sen rullaaminen on tuskallista, koska uudelleenrahoitus vyöryy jatkuvasti päälle. Hän muistuttaa, ettei tämä ole yksinomaan argentiinalainen ilmiö — Kreikka teki defaultteja ja rokkaa taas, ja Suomessakin on jouduttu jännittämään, kestääkö pokka, kun kaksi miljardia erääntyy.

Tästä seuraa myös se, miksi Milein hallinto ei ole valinnut uutta velkajärjestelyä: strategia on nimenomaan katkaista default-kierre ja normalisoida rahoitusasema, mikä on hitaampi mutta kestävämpi tie.

Yhdysvaltain swap-järjestely: vaalivaikuttamista vai maksuvalmiutta

Tässä puhujat ovat osittain eri linjoilla, ja jakso jättää erimielisyyden näkyviin.

Ahola myöntää suoraan, että kyse oli vaalivaikuttamista: “kyllähän se oli vaalivaikuttamista, ei siitä päästä mihinkään, ja se on lähtökohtaisesti ei ole kosheria.” Mutta hän esittää kaksi vastapainoa. Ensinnäkin keskuspankkien valuutanvaihtosopimukset ovat rutiinia — niitä tehtiin finanssikriisissä ja koronakriisissä. Toiseksi, jos peronistit olisivat voittaneet, rahoitus olisi tullut IMF:ltä, eikä lopputulos olisi ollut halvempi.

Tolvasen tarkennus on tekninen ja muuttaa kysymyksen luonteen: maksuvalmiusrahoitusta ei käytetä alijäämän rahoittamiseen, koska Milein hallinnon budjetti on ylijäämäinen. Se on likviditeettijärjestely, ei elvytystä — ja samalla diplomaattinen onnistuminen.

Miettinen lisää kolmannen näkökulman: järjestely ei ollut Yhdysvalloille huono diili vaan pikemminkin veto, joka peson vahvistuessa tuotti.

Mittarit: köyhyys ja inflaatio

Ahola esittää jakson terävimmän kysymyksen vastapuolelle: jos köyhyysmittari on laskenut ja inflaatio on alhaalla, eikö se kelpaa mittariksi edes niille, jotka pitävät pörssikursseja ja valtionlainan korkoa pelkkänä hapatuksena.

Tolvanen ankkuroi luvut: keskustelu käydään Argentiinan tilastokeskuksen INDECin luvuilla, ja viimeisin virallinen köyhyysraportti kattoi vuoden ensimmäisen puoliskon. Sekä köyhyys että äärimmäinen köyhyys olivat laskeneet, ja köyhyysaste oli noin 30 prosentissa. Vuoden jälkimmäiselle puoliskolle on olemassa Martín Rozadan ja kumppaneiden ennusteita, jotka viittaavat laskun jatkumiseen.

Miettinen luettelee muut samansuuntaiset indikaattorit: bruttokansantuote, dollarimääräisen valtionvelan tason vakautuminen, keskuspankin taseen korjaus, julkisten kulutusmenojen lasku ja yritystukien purku. Viimeinen on hänelle se, jolla on suora Suomi-yhteys: järjestö- ja yritystuet ovat mekanismi, jossa julkista rahaa jaetaan valikoiden, ja Argentiinassa yksittäisiä lakihankkeita oli käytetty täsmärahoituksen kanavana.

Suomi-vertaus: korkostrategia, jota ei mallinnettu

Jakson kotimainen kärki koskee valtion velanhoitoa. Miettisen esittämä väite on, että Suomessa siirryttiin strategiapäätöksellä kiinteistä koroista vaihtuviin sillä perusteella, että rahoitusteorian mukaan vaihtuva on pitkällä aikavälillä edullisempi — ja että päätöstä toteutettiin mekaanisesti silloinkin, kun korot olivat nollassa tai negatiivisia.

Hänen argumenttinsa ei ole, että teoria olisi väärä. Se on, että kaksi asiaa voivat olla yhtä aikaa totta: tuottokäyrä on tavallisesti nouseva, ja negatiiviset korot ovat historiallisesti harvinaisia. Jälkimmäinen olisi pitänyt mallintaa, koska juuri se teki pitkän koron lukitsemisesta poikkeuksellisen halpaa.

Kustannusarvio — “muutama miljardi, saattaa mennä kymppi” — on jaksossa arvio, ei laskelma, ja myös maininta siitä, että Matti Vanhanen olisi myöntänyt strategian olemassaolon, on puhujan muistikuva. Vertailukohdaksi mainitaan Sveitsi ja Itävalta, jotka pidensivät maturiteettiaan.

Missä puhujat ovat eri mieltä

Erimielisyydet ovat jaksossa pieniä mutta konkreettisia, ja ne kannattaa pitää näkyvissä.

• Milein tutkinnosta. Ahola tarjoutuu lyömään vetoa siitä, että Milei on taloustieteen tohtori. Tolvanen korjaa: kaksi maisterintutkintoa, ei tohtorintutkintoa. Tarkistettu: Tolvanen on oikeassa — Milein tutkinnot ovat maisteritason tutkintoja. Ahola ei jää siitä kiinni saivartelemaan, ja hänen oma lisänsä on, ettei tutkinto ja pätevyys aina korreloi.
• Swap-järjestelystä. Ahola pitää sitä lähtökohtaisesti sopimattomana mutta puolustettavana; Tolvanen kiistää koko kehyksen ja sanoo sen olevan maksuvalmiusinstrumentti. Kumpikaan ei siirry toisen kannalle.
• Vahvoista johtajista. Miettinen sanoo kannattavansa Suomeen dynaamisempaa järjestelmää kuin nykyinen, mutta merkitsee itse liberaalin ajattelun aukon: samat rakenteet, jotka päästivät Milein toteuttamaan ohjelmansa, ovat ne, jotka päästivät peronismin valtaan — ja Trumpin kohdalla hän sanoo menon menneen överiksi. Hän myös nostaa Ranskan esimerkiksi siitä, että vahva presidentti heikon parlamentin päällä voi johtaa umpikujaan.
• Demokratian toimivuudesta. Aholan lähtökohta oli, että kansa ei kestäisi sopeutusta; tulos osoitti päinvastaista. Hän sanoo sen ääneen sen sijaan, että selittäisi ennusteensa jälkikäteen oikeaksi.

Väitteitä, jotka esitetään väitteinä

• Suomen ja Argentiinan velkasuhteiden vertailu. Suuruusluokkavertailu, jonka lopputulos riippuu mittarista.
• Suomen korkostrategian kustannus. Arvio, ei laskelma; myös maininta ministerin myöntämisestä on muistikuva.
• Trumpin swapin tuotto Yhdysvalloille. Esitetään ilman lähdettä.
• “30 vuoden nollakasvu Suomessa” -trajektori. Miettisen oma skenaario, ei ennuste.
• Väite, että Suomessa on peronisteja jokaisessa eduskuntapuolueessa. Retorinen kärjistys, joka jaksossa myös merkitään sellaiseksi.

Mitä jaksosta jää käteen

Kaksi asiaa.

Ensimmäinen on ero velan määrän ja velan uudelleenrahoitettavuuden välillä. Se on kysymys, jota Suomen julkisessa keskustelussa käsitellään harvoin erikseen, koska Suomella ei ole toistaiseksi ollut syytä käsitellä sitä erikseen.

Toinen on parlamenttiaritmetiikka. Vaalitulosta ei tässä jaksossa lueta kannatusprosenttina vaan sen kautta, mitä se estää: veton kumoamisen, menolisäykset ja erottamismenettelyn. Se on tapa lukea vaalituloksia, joka toimii muuallakin kuin Argentiinassa.

Jakson kulku

• 00:00 — “¡Que las fuerzas del cielo nos acompañen y viva la libertad carajo!”
• 00:20 — Javier Milein vaalivoitto ja ennusteet
• 01:47 — Leikkausvertaus, yllätys äänestäjistä ja Yhdysvaltain swap-tuki
• 03:21 — Aleksi Tolvanen, Amos Ahola ja Sami Miettinen sapeloivat samppanjaa
• 03:58 — Median reaktiot, peronismin kritiikki ja historian tarve
• 06:21 — La Libertad Avanzan 40 prosentin merkitys parlamentissa
• 08:05 — Veto turvassa, menolisäysten pysähdys ja senaatin rooli
• 09:42 — Juicio político torjuttu — reformivauhti kiihtyy
• 11:36 — Vertailu Yhdysvaltoihin: presidenttivallan erot
• 13:15 — Vahvat johtajat ja Ranska-sivupolku
• 15:02 — Libertaarijohto välttämätön — yhteistyö oikeiston kanssa
• 17:14 — Markkinareaktiot: Merval alas syyskuussa, ylös lokakuussa
• 19:03 — Mittarit: köyhyys ja inflaatio laskussa
• 21:11 — Taseen korjaus, menoleikkaukset ja tukien purku
• 23:06 — INDECin köyhyysraportti ja laskeva trendi
• 25:18 — Swapit kriisivälineinä — mahdollinen tuotto Yhdysvalloille
• 27:07 — Velka vastaan luottamus: default-historian painolasti
• 29:36 — Likviditeettijärjestelyt ja ylijäämäbudjetti
• 31:28 — Suomen kriisivertaukset ja tavoite katkaista default-kierre
• 33:22 — Velkasuhde ei kerro kaikkea — rahoituksen normalisointi
• 35:10 — Sopeutuksen tempo ja peronistiperinnön purku
• 37:04 — Suomen korkostrategian virheet ja korkokäyrän liike
• 39:26 — Pitkän koron lukitus ja virkanimitysten vaikutus
• 41:33 — Ekonomistiroolit, Milein koulutus ja espanjankielinen kenttä
• 43:27 — Loppukauden näkymät: työmarkkinat, verotus, peso
• 45:46 — Loppukiitos ja siirto valuutta- ja kryptoaiheisiin Sisäpiirissä

Osastot: Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English