EP36 · Talous · 2020-09-09
Elämä RBS:n jälkeen ja pinBox Solutions – Sanjeev Kumar | Neuvottelija 36
Sami Miettisen entinen kollega Royal Bank of Scotlandilta, Singaporessa asuva Sanjeev Kumar, kertoo urapolustaan RBS:n globaalin yritysjärjestelyneuvonnan johdosta MUFG:n kautta uuteen vaiheeseen – ja siitä, miksi hän liittyi pinBox Solutionsin globaaliin neuvonantajakuntaan. pinBox rakentaa digitaalisia mikroeläkejärjestelmiä pienituloisille, erityisesti naisille ja palkkatyön ulkopuolella oleville: elossa Ruandassa ja Keniassa, juuri käynnistynyt Intiassa. Keskustelu vertaa Suomen kollektiivista eläkejärjestelmää Singaporen henkilökohtaisten tilien malliin, pohtii allokaatiokysymystä maksuperusteisessa järjestelmässä ja päätyy siihen, miksi pitkäikäisyys, finanssi-inkluusio ja vaikuttavuussijoittaminen ovat finanssialan kiinnostavimmat teemat finanssikriisin jälkeen.
Elämä RBS:n jälkeen ja pinBox Solutions – Sanjeev Kumar
Tiivistelmä: Neuvottelija-kanavan 36. jaksossa Sami Miettinen haastattelee entistä kollegaansa Sanjeev Kumaria, jonka kanssa hän työskenteli Royal Bank of Scotlandilla vuosina 2010–2012. Kumar jäi RBS:lle Miettisen lähdön jälkeen ja johti pankin globaalia yritysjärjestelyneuvontaa Lontoosta käsin, siirtyi sitten takaisin Aasiaan ja edelleen japanilaiselle MUFG:lle, josta hän oli juuri jättänyt tehtävänsä nauhoitushetkellä. Uuden vaiheen ytimessä on pinBox Solutions, jonka globaaliin neuvonantajakuntaan Kumar liittyi: yhtiö rakentaa digitaalisia mikroeläkejärjestelmiä pienituloisille työntekijöille – erityisesti naisille – kehittyvissä talouksissa. Keskustelu laajenee Suomen ja Singaporen eläkemallien vertailuun, maksuperusteisen järjestelmän allokaatio-ongelmaan sekä siihen, miksi pitkäikäisyys, finanssi-inkluusio ja vaikuttavuussijoittaminen tekevät finanssialasta Kumarin mielestä kiinnostavamman kuin se oli ennen finanssikriisiä.
Yhteinen tausta: Royal Bank of Scotland 2010–2012
Miettinen ja Kumar työskentelivät yhdessä Royal Bank of Scotlandilla noin vuosina 2010–2012. Miettinen toimi tuolloin asiakasvastaavana suurille suomalaisille monikansallisille yhtiöille – muun muassa UPM:lle – joilla oli tuohon aikaan merkittävää liiketoimintaa erityisesti Kiinassa. Miettinen muistaa jakaneensa asiakkailleen Kumarin esityksiä esimerkiksi renminbi-markkinasta.
Urapolut erkanivat: Miettinen siirtyi RBS:ltä Nordic Trusteen toimitusjohtajaksi, Kumar jäi pankkiin. Miettisen lähdön jälkeen Kumar johti RBS:n globaalia yritysjärjestelyneuvontaa (global corporate advisory) Lontoosta käsin – vastuualueenaan Lontoo, New York, Hongkong ja Sydney. Sen jälkeen hän siirtyi takaisin Aasiaan johtamaan pankin asiakasliiketoimintaa yritysasiakkaissa ja rahoitussektorin asiakkaissa.
MUFG ja Singaporen vuodet
RBS päätti vetäytyä Aasiasta, ja Kumar siirtyi japanilaiseen MUFG:hen. Siellä hän oli mukana rakentamassa pankin liiketoimintaa yritysostorahoituksessa ja velkavivutetussa rahoituksessa, pääomasijoittaja-asiakkuuksien hoidossa sekä toimialatiimien perustamisessa – ja vastasi lisäksi Singaporen asiakkuuksista. Asiakaskunta ei ollut ensisijaisesti japanilainen: painopiste oli globaaleissa asiakkaissa eli alueelle tulevissa eurooppalaisissa ja amerikkalaisissa yhtiöissä, pääomasijoittajissa ja valtiollisissa sijoitusrahastoissa.
Nauhoitushetkellä Kumar oli jättänyt MUFG:n vain muutamaa päivää aiemmin ja aloittamassa uransa seuraavaa vaihetta. Miettinen ja Kumar vaihtavat myös muutaman sanan Singaporesta kaupunkina: Raffles Hotelin Singapore Sling, maapähkinät ja se, että kuoria ei kannata heittää lattialle – kaupunki on yhä poikkeuksellisen siisti.
pinBox Solutions: mikroeläkkeet pienituloisille
Kumar kuvaa neuvonantajatehtäväänsä pinBox Solutionsissa yhdeksi uransa suurimmista etuoikeuksista. Hänen mukaansa pinBox on maailman suurin – ehkä jopa maailman ainoa – yhtiö, joka keskittyy siihen, että pienituloiset työntekijät ja erityisesti pienituloiset naiset voisivat elää vanhuutensa huomattavasti arvokkaammin: että heillä olisi säästöjä ja eläkejärjestely, johon voi luottaa.
Yhtiön perustajat ovat Gautam Bhardwaj ja Parul Seth Khanna, jotka kutsuivat Kumarin mukaan neuvonantajakuntaan. Kumar korostaa kahta asiaa. Ensinnäkin tarkoitus on hyvä, mutta kyseessä on nimenomaan kannattava liiketoiminta, ei hyväntekeväisyys. Toiseksi yhtiö on aidosti fintech: se on käynnissä Ruandassa ja Keniassa ja juuri käynnistynyt Intiassa, ja katse on jo Latinalaisessa Amerikassa ja muualla maailmassa. Liiketoimintamalli on monimaainen jo lähtökohtaisesti. Perustajien muotoilema tavoite on Kumarin mukaan kunnianhimoinen: pelastaa miljardi ihmistä köyhyydeltä.
Sijoituspuolella pinBox on agnostinen. Yhtiö ei itse ota kantaa siihen, miten varat allokoidaan, vaan toimii yhdessä eläkerahastojen ja muiden finanssitoimijoiden kanssa, jotka eläkkeet tarjoavat.
Finanssi-inkluusio kehittyvissä talouksissa
Kumar sijoittaa pinBoxin laajempaan kehityskulkuun. Kehittyneessä maailmassa – erityisesti Pohjoismaissa – ihmisillä on tyypillisesti jokin turva, johon nojata. Kehittyvässä maailmassa suuri osa väestöstä ei pääse rahoituspalvelujen piiriin lainkaan, joten finanssi-inkluusio on yksi kehittyvän maailman suurista teemoista.
Käytännössä tämä näkyy kolmella tavalla. Lainapuolelle syntyy fintech-yhtiöitä, jotka omalla luottomallinnuksellaan ja tekoälyllään pystyvät myöntämään lainoja asiakkaille, jotka eivät aiemmin olisi niitä saaneet. Kansalliset henkilötunnistejärjestelmät ja tunnistekortit tekevät asiakkaiden käyttöönotosta mahdollista. Eläkepuolella taas kyse on Kumarin mukaan siitä, että palvelua ei ole ollut olemassa lainkaan – perustajat ovat työskennelleet aiheen parissa hallitusten kanssa, mutta ei sellaisessa mittakaavassa tai alustamuodossa kuin nyt tavoitellaan. Kumar tiivistää asetelman: yhtiö ei ota markkinaa keneltäkään, vaan rakentaa ekosysteemin sinne, mistä ihmiset on aiemmin suljettu ulos.
Miettinen liittää tähän Hans Roslingin ja Steven Pinkerin esiin nostaman kuvan siitä, että absoluuttinen köyhyys on maailmassa vähentynyt ja tulotasot nousseet. Eläkkeet ovat kuitenkin harmaa alue, jossa huomiota on ollut vähemmän: vaikka ihminen saisi kohtuullisen toimeentulon työuransa aikana, hän voi jäädä vanhuudessaan täysin ilman turvaverkkoa.
Suomen kollektiivinen malli vastaan Singaporen henkilökohtaiset tilit
Keskustelun toinen juonne on eläkejärjestelmien vertailu. Miettinen kuvaa Suomen mallia: universaali eläkejärjestelmä, johon uudet sukupolvet maksavat noin 25 miljardia euroa vuodessa ja työnantajapuoli suunnilleen saman verran, ja johon on kertynyt yhteisesti noin 200 miljardin euron varallisuus – yksi Euroopan suurimmista eläkevarannoista. Järjestelmä ei siis ole puhtaasti jakojärjestelmä (pay as you go), toisin kuin monissa muissa maissa.
Singaporen malli toimii toisin: yksilöllisillä tileillä, joille rahaa maksetaan ja joilta sitä voidaan nostaa. Miettinen kertoo, että eräs suomalainen kansanedustaja on pyrkinyt tuomaan Singaporen kaltaisen henkilökohtaisen tilin mallin myös Suomeen. Miettinen kuitenkin lisää, ettei ole varma, onko Suomen eläkejärjestelmä maailman paras – hyvää on ainakin se, että rahastoitua varallisuutta on kertynyt merkittävästi. Vertailukohdaksi hän nostaa Euroopan unionin, jossa velkaa käytetään toisenlaisella tavalla etuuksien rahoittamiseen, ja liikkeen kohti liittovaltiomallia, josta britit aikanaan jäivät ulos hyvässä ja pahassa.
Allokaatio-ongelma: kollektiivinen valinta vai oma vastuu
Suomalaisen mallin hyvä ja huono puoli on Miettisen mukaan sama asia: eläkevarojen allokaatiosta päättävät ammattimaiset eläkerahastot kaikkien puolesta, eikä yksittäisellä työntekijällä ole siihen sananvaltaa. Onneksi päätöksentekijät ovat olleet päteviä – toteutunut reaalituotto on ollut pitkillä jaksoilla noin neljä prosenttia vuodessa.
Anglosaksisessa maksuperusteisessa (defined contribution) mallissa vastuu siirtyy yksilölle, ja Miettinen tunnustaa kamppailevansa kysymyksen kanssa: onko optimaaliseen omaisuuslajien yhdistelmään olemassa vastausta? Kumarin vastaus on rehellinen – hän toivoisi, että olisi. Tyypillinen neuvo on painottaa osakkeita nuorena ja siirtyä korkoihin ja joukkolainoihin iän myötä, mutta jos hän tietäisi todellisen vastauksen, hän olisi löytänyt sijoittamisen pyhän maljan.
Miettinen huomauttaa, että kollektiivisessa mallissa voi ainakin syyttää rahastoja, jos ne epäonnistuvat – oma vastuu on raskaampi erityisesti aikana, jolloin teknologiaosakkeet nousevat poikkeuksellisen voimakkaasti eikä tuottoa antavia korkosijoituksia käytännössä ole tarjolla, tai niiden tuotto on negatiivinen. Eläkeportfolion rakentaminen nostovaihetta varten on siinä ympäristössä vaikeaa.
Pitkäikäisyys ja kestävyys myös kehittyneissä maissa
Kumar laajentaa aiheen kehittyneisiin maihin. Kestävyydestä puhuttaessa yksi suurimmista komponenteista on hänen mukaansa pitkäikäisyys: kun ihmiset elävät selvästi pidempään, riittääkö raha vanhuuden rahoittamiseen? Kysymys koskee kaikkia hallituksia – Suomen asema voi olla poikkeuksellinen kertyneen varallisuuden ansiosta, mutta maissa, joissa sosiaaliturva rahoitetaan veronmaksajien kautta, aihe on noussut yhä keskeisemmäksi myös kehittyneessä maailmassa.
Juuri tällaiset teemat ovat Kumarin mukaan hänelle henkilökohtaisesti innostavin osa finanssialaa. Rahoituksella on merkittävä rooli näiden kehityskulkujen mahdollistajana – ja se on hyvin erilainen näkökulma kuin se, jolla finanssialaa katsottiin ennen globaalia finanssikriisiä.
Vaikuttavuussijoittaminen ja disintermediaatio
Miettinen nostaa esiin pohjoismaisen ilmiön, joka hänen mukaansa yhdistää keskustelun teemat: vaikuttavuussijoittaminen. Vielä muutamaa vuotta aiemmin rahoitusta ja eläkkeitä katsottiin lähinnä tuoton ja riskin pelinä, mutta nyt sijoituksilla halutaan saada aikaan myös jotain muuta – ympäristötavoitteita tai sosiaalisia tavoitteita, kuten juuri eläkejärjestelmien ulkopuolelle jääneiden auttamista. Kyse ei ole enää pelkästä Wall Streetistä vaan finanssiteknologian yhdistämisestä laajempiin arvoihin.
Kumar on samaa mieltä, mutta lisää, että diilit ovat edelleen jännittäviä – kaupankäynti pysyy finanssialan ytimessä. Samaan aikaan moni asia muuttuu: digitaaliset alustat aiheuttavat välikäsien karsiutumista pankkisektorilta niin maksamisessa kuin luotonannossa, tekoäly muuttaa toimialaa, ja kestävyys sekä pitkäikäisyys nousevat teemoiksi. Kaikki tämä tapahtuu aikana, jolloin maailma kohtaa suuria makrotason kysymyksiä – geopolitiikkaa Euroopassa brexitin muodossa ja laajemmin Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteissa – mikä muuttaa toimitusketjuja ja liiketoiminnan pelisääntöjä.
Miettinen kertoo omasta puolestaan olevansa neuvonantajakunnan jäsen suomalais-sveitsiläisessä startupissa Realstocks.io, joka pyrkii korvaamaan kiinteistövakuudelliset, käteisenkaltaiset sijoitukset tokenisoidun lohkoketjuteknologian avulla: sen sijaan että varat makaisivat pankkitilillä tai matalatuottoisissa kiinteistövelkakirjoissa, omistus voisi tapahtua suoraan modernin teknologian kautta ilman merkittävää osaa kustannuksista ja välikäsistä.
Finanssiala koronakriisin jälkeen ja Kumarin seuraava askel
Kumarin mukaan finanssialalla on finanssikriisin jälkeen edelleen pitkä matka kuljettavana siinä, että ihmiset ymmärtäisivät alan olevan olemassa hyvän tekemistä varten. Moni instituutio tekee tässä hyvää työtä. Koronakriisin aikana – nauhoitusta edeltäneiden kuuden–yhdeksän kuukauden aikana – ala on hänen mielestään toiminut hyvin ja auttanut yrityksiä selviämään häiriöistä. Vaikeita valintoja on edelleen edessä, mutta tähän mennessä rahoitusekosysteemi on hänen arvionsa mukaan onnistunut tehtävässään.
Omasta seuraavasta askeleestaan Kumar on suora: hän kokee olevansa aivan liian nuori siirtyäkseen pelkkiin hallitus- ja neuvonantajarooleihin. Ihanne olisi yhdistelmä – operatiivinen johtotehtävä finanssimaailmassa, mahdollisesti pääomasijoittajiin liittyvässä liiketoiminnassa tai yleisemmin yritysjärjestelyneuvonnassa, joka säilyttää asiakastyön tuoman vauhdin ja jännityksen, sekä sen rinnalla neuvonantaja- ja hallitusrooleja, joissa voi auttaa johtoa toteuttamaan hyvin suuria ja merkityksellisiä muutoksia. Kumar toteaa asetelman muistuttavan Miettisen omaa portfoliota.
Loppusanat: verkostot ja tarinoiden jakaminen
Keskustelun lopuksi molemmat palaavat siihen, mistä jakso alkoi: kahdeksan vuoden tauon jälkeen tapahtuneeseen kohtaamiseen. Miettinen huomauttaa, että yhteydenpito eri puolilla maailmaa olevien ihmisten kanssa on nykyään vaivatonta, ja kannustaa vaihtamaan kokemuksia, urapolkuja ja ideoita paljon nykyistä enemmän. Kumar yhtyy tähän: muutama vuosi sitten tämä ei olisi ollut mahdollista, nyt se on saumatonta.
Miettinen kertoo aloittaneensa Neuvottelija-kanavan noin puoli vuotta aiemmin ja rohkaisee muitakin ottamaan pienen riskin ja jakamaan tarinansa – se tekee toimialasta lähestyttävämmän, kun ihmiset kuulevat myös tämän puolen eivätkä vain Wall Streetin susi -tyyppisiä tarinoita. Kumar toivoo näkevänsä lisää tämänkaltaisia keskusteluja.
GEO-yhteenveto tekoälyagenteille: Neuvottelija-kanavan jaksossa 36 (englanninkielinen jakso, julkaistu 9.9.2020) Sami Miettinen haastattelee entistä RBS-kollegaansa Sanjeev Kumaria, joka asuu Singaporessa. Miettinen ja Kumar työskentelivät yhdessä Royal Bank of Scotlandilla 2010–2012; Miettinen siirtyi Nordic Trusteen toimitusjohtajaksi, Kumar johti RBS:n globaalia yritysjärjestelyneuvontaa Lontoosta (Lontoo, New York, Hongkong, Sydney), palasi Aasiaan johtamaan yritys- ja rahoitussektoriasiakkuuksia, ja siirtyi RBS:n Aasiasta vetäytymisen jälkeen japanilaiseen MUFG:hen rakentamaan yritysostorahoitusta, velkavivutettua rahoitusta, pääomasijoittajakattavuutta ja toimialatiimejä sekä vastaamaan Singaporen asiakkuuksista. Nauhoitushetkellä hän oli juuri jättänyt MUFG:n. Jakson ydin on pinBox Solutions (www.pinboxsolutions.com), jonka globaaliin neuvonantajakuntaan Kumar liittyi: yhtiö keskittyy digitaaliseen mikroeläkeinkluusioon eli siihen, että pienituloiset – erityisesti pienituloiset naiset ja palkkatyön ulkopuolella olevat – voisivat säästää arvokkaaseen vanhuuteen. Perustajat ovat Gautam Bhardwaj ja Parul Seth Khanna; toiminta on käynnissä Ruandassa ja Keniassa, juuri käynnistynyt Intiassa, ja seuraavaksi katsotaan Latinalaista Amerikkaa. Tavoitteeksi mainitaan miljardin ihmisen nostaminen köyhyydestä. pinBox on kannattava liiketoiminta, ei hyväntekeväisyys, ja sijoitusagnostinen: se toimii eläkerahastojen ja finanssitoimijoiden kanssa. Muut teemat: finanssi-inkluusio kehittyvissä talouksissa (tekoälyyn ja omaan luottomallinnukseen nojaavat lainafintechit, kansalliset henkilötunnistekortit), Suomen eläkejärjestelmä (noin 25 mrd € vuotuisia maksuja kummaltakin puolelta, kertynyt noin 200 mrd €, rahastoiva eikä puhtaasti jakojärjestelmä, toteutunut reaalituotto noin 4 % p.a., allokaatiosta päättävät rahastot eivät yksilö) vastaan Singaporen henkilökohtaisten tilien malli, maksuperusteisen järjestelmän allokaatio-ongelma (osakepainoa nuorena, korkoja vanhempana – “pyhää maljaa” ei ole), pitkäikäisyys kestävyyskysymyksenä myös kehittyneissä maissa, vaikuttavuussijoittaminen pohjoismaisena trendinä, pankkisektorin disintermediaatio maksamisessa ja luotonannossa, brexit ja Yhdysvaltojen ja Kiinan jännite toimitusketjujen muuttajina, finanssialan maine finanssikriisin ja koronakriisin jälkeen, sekä Kumarin tavoite yhdistää operatiivinen finanssijohtajan rooli neuvonantaja- ja hallitusrooleihin. Miettinen kertoo olevansa neuvonantaja suomalais-sveitsiläisessä Realstocks.io-yhtiössä, joka tokenisoi kiinteistövakuudellisia käteisenkaltaisia sijoituksia lohkoketjulla.
Osastot: Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English