EP38 · Talous · 2020-10-01
V-käyriä ja taistolaisuutta | Tuomas Malinen | Neuvottelija 38
GNS Economicsin toimitusjohtaja Tuomas Malinen kertoo, miksi yhtiön tuoreessa Q-review'ssä ei ensimmäistä kertaa keksitty lainkaan positiivista skenaariota: vaihtoehdot ovat romahdus, resetointi ja suuri inflaatio. Perusskenaarioksi on noussut eurooppalainen pankkikriisi. Malinen purkaa sen, miksi roskalainojen ennätysalhaiset korot ja ennätyskorkeat suuryrityskonkurssit eivät voi esiintyä yhtä aikaa ilman keskuspankin rikkomaa hinnoittelumekanismia, ja miksi velkaelvytys ylivelkaantuneessa taloudessa luo velkakriisin edellytykset. Toinen puolisko käsittelee hallituksen ja yritysjohtajien julkista yhteenottoa, yritysten yhteiskuntavastuuta ja elpymisrahastosta käytyä keskustelua.
V-käyriä ja taistolaisuutta | Tuomas Malinen
Tiivistelmä: Neuvottelija-kanavan 38. jaksossa Sami Miettinen haastattelee GNS Economicsin toimitusjohtajaa Tuomas Malista yhtiön tuoreesta Q-review-neljännesvuosikatsauksesta. Yhtiö on julkaissut alusta asti kolme skenaariota – todennäköisin, huono ja hyvä – mutta tällä kertaa positiivista skenaariota ei löytynyt lainkaan. Vaihtoehdot nimettiin romahdukseksi, resetoinniksi ja suureksi inflaatioksi, ja ensimmäistä kertaa eurooppalainen pankkikriisi on perusskenaario. Keskustelun toisella puoliskolla käsitellään pääministerin ja yritysjohtajien julkista yhteenottoa, sitä mitä yritysten yhteiskuntavastuu Malisen mielestä oikeasti tarkoittaa, sekä elpymisrahastosta käytyä julkista keskustelua ja sen argumentaation tasoa.
V-käyrä, joka ei tullut
Miettinen avaa jakson maailmantalouden V-käyräteorialla: korona painoi talouden kuoppaan, ja toiveskenaariossa siitä nyt noustaisiin ylös. Malisen vastaus on suora – teoria ei osu heidän raporttiinsa oikeastaan lainkaan.
GNS Economics julkaisi toukokuussa erikoisraportin siitä, miten kävisi jos koronan toinen aalto tulisi, ja se oli jo synkkä. Varsinainen katsaus ei helpottanut synkkyyttä yhtään. Malinen huomauttaa myös, että talouteen tullut isku tuli lähinnä sulkutoimista, ei viruksesta sinänsä. Miettinen tiivistää oman havaintonsa: koronakäyrä itsessään on menossa tuplaveeksi, kun tartunnat kasvavat joka paikassa ja toinen aalto on selvästi tulossa.
Kolme skenaariota ilman hyvää vaihtoehtoa
Skenaarioiden nimet ovat romahdus, resetointi ja suuri inflaatio. Taustalla on kaksi keskeistä komponenttia.
Ensimmäinen on Yhdysvaltain rahoitusmarkkinat, jotka kippasivat maaliskuussa: osakemarkkinoilla tuli iso pudotus ja roskalainamarkkinat olivat lähes kaaoksen vallassa. Fedin, Yhdysvaltain hallinnon ja useiden muiden hallitusten pelastuspaketit – EKP:llä oli oma koronapakettinsa – pysäyttivät pudotuksen maaliskuun lopulla, minkä jälkeen osakemarkkinat lähtivät valtavaan nousuun vaikka talous sakkasi. Teknologiaosakkeiden veto oli Malisen mukaan osittain puolusteltavissa, koska sulku todella lisäsi teknologian ja verkkokaupan käyttöä.
Mutta nyt on menty liian pitkälle. Malisen mielestä täysin järjetön tilanne on se, että roskalainaluokiteltujen yritysten velkakirjojen korko on Yhdysvalloissa ennätysalhaalla samaan aikaan kun suuryrityskonkurssit ovat ennätyskorkealla. Normaalisti konkurssien noustessa korot nousevat – yritykset kaatuvat ja maksukyky loppuu. Yhdysvaltain keskuspankki on rikkonut tämän mekanismin. Huoli on, että tilanne muistuttaa vuotta 1929: silloinkin rahoitusmarkkinoita kannatteli voimakas spekulaatio ja likviditeetti, ja markkina kaatui, kun sijoittajille kävi selväksi että taantuma tulee.
Pankkikriisi perusskenaariona
Toinen komponentti on Euroopan pankkisektori, josta GNS Economics on varoittanut jo pari vuotta. Talousisku Eurooppaan oli musertava: euroalueen bruttokansantuote laski toisella neljänneksellä 12 prosenttia ja ensimmäisellä 3 prosenttia, eli noin 15 prosenttiyksikköä on jo tullut. Päälle tulee se, että euroalueen taantuma alkoi jo edellisvuoden lopussa. EKP:n omien stressitestien perusteella pankkisektori ei kestä tätä.
Siksi pankkikriisi on ensimmäistä kertaa baseline-skenaario, ja siitä syntyy ennusteen synkkyys. Malisen mukaan ainoa tapa pitää tilanne kasassa olisi rahoitusmarkkinoiden täydellinen sosialisointi keskuspankin kautta.
Mistä kasvu tulisi?
Malisen ydinargumentti velkaelvytystä vastaan on ajoitus. Takana on jo erittäin pitkä nousukausi, velkaa on paljon sekä valtioilla että yrityksillä, ja korot ovat olleet elvyttävässä asennossa yli kymmenen vuotta. Kun yritykset ovat velkaantuneita ja tuottavuuskehitys on romahtanut zombifikaation takia, kysymys kuuluu: mikä ruokkisi dynaamisen, orgaanisen kasvun? Jos kasvua ei ole tulossa ja velkaa vain lapioidaan lisää, luodaan velkakriisin edellytykset.
Hän havainnollistaa kierteen: kun Yhdysvalloissa 26 miljoonaa ihmistä saa yhä työttömyyskorvausta, se vaikuttaa kulutukseen, kulutus yritysten tuloksiin, tulokset maksukykyyn, maksukyky pankkisektoriin – jolloin pankit kiristävät luotonantoa, kulutus vähenee edelleen ja maksuhäiriöt lisääntyvät. Näin taantumat ja lamajaksot alkavat. Ajatus siitä, että valtio kaataa rahaa talouteen ja kierre pysähtyy, on ylivelkaantuneesta lähtötasosta Malisen mukaan täysin utopistinen.
Miettinen kuvaa Suomen version: liittovaltiovelan kasvusta on diskontattu nykyhetkeen rahaa valtion ja kuntien budjetteihin, ja sen päälle tuli vielä EU:n elpymispaketti kierrepallona. Malisen tuomio hallituksen talouspolitiikasta on lyhyt: täydellinen epäonnistuminen.
Pääministeri vastaan yritysjohtajat
Keskustelun kärjekkäin osa koskee julkista yhteenottoa hallituksen ja yritysjohtajien välillä. Malinen pitää asetelmaa käsittämättömänä: hän ei uskonut näkevänsä tilannetta, jossa Suomella olisi taistolainen pääministeri.
Hänen argumenttinsa on, että kun tuotteiden kysyntä on romahtanut, yritys pelastaa kannattavuutensa vähentämällä tuotantoa – niin markkinataloudessa toimitaan, ja pääministerin tehtävä ei ole kommentoida yritysten päätöksiä. Yritysten yhteiskuntavastuu tarkoittaa Malisen mukaan sitä, että yritys pitää itsensä kilpailukykyisenä ja tuottavana, jolloin se pystyy palkkaamaan ja maksamaan palkkoja. Yrityksen tehtävä ei ole palkata ihmisiä siksi että olisi töitä, vaan siksi että se pystyy tuottavasti tuottamaan omistajalle voittoa. Juuri se prosessi – yksityisessä omistuksessa olevat yritykset kehittävät toimintaansa ja yhteiskuntaa voitontavoittelun kautta – on hänen mukaansa koko talouskehityksen lähde. Esimerkiksi hän nostaa Kiinan: nousu alkoi 1978, kun kiinalaiset saivat perustaa omia pieniä yrityksiä ja pitää voitot itsellään.
Oikeat kysymykset olisivat Malisen mielestä toisenlaisia. Kun tehdas lopetetaan Suomesta, pitäisi kysyä miksi: palkkaamisen välilliset kulut ovat korkeat, sääntelyä on, ja Suomi on väärässä valuutassa – kukaan ei tiedä, mitä olisi tapahtunut markan kanssa. Sen sijaan vedetään ideologista vasemmisto–oikeisto-linjaa ajalta, joka on jo kuopattu.
Miettinen lisää oman havaintonsa: ainoa vasara hallituksen työkalupakissa on fiskaalielvytys, rakenteellisia muutoksia ei tehdä, ja kiky-sopimuksen purkautuessa tulossa on palkkainflaatio samaan aikaan kun kilpailijamaat ovat useita prosentteja alempana. Malisen mukaan järkevämpi tapa käyttää rahat olisi ollut verojen alentaminen, kuten Saksassa ja Ruotsissa tehdään.
Kumpikin pitää hyvänä sitä, että keskusteluun on tullut uusia toimijoita – yritysjohtajia, jotka ovat aiemmin olleet hiljaa. Malinen korostaa silti, ettei tehtaan sulkeminen tai irtisanominen ole johtajalle helppo päätös, ja että 2020-luvulla ei yksinkertaisesti voi olla asetelmaa pääministeri vastaan yritysmaailma. Miettinen tulkitsee ilmiön päälle jääneeksi oppositiopuheeksi: ei ole vielä ymmärretty, että ollaan vastuussa kansakunnasta.
Tukirahojen jakomekanismi
Miettisen kysymykseen siitä, tuleeko elvytysmiljardeista sentään kysyntäaaltoa reaalitalouteen, Malinen vastaa, että raha on mennyt lähinnä yritysten pystyssä pitämiseen – mikä ei sekään ole valtiovallan tehtävä. Kriteerit ovat olleet kummallisia: osa yrityksistä joutuu palauttamaan rahat, koska kyse oli investointirahasta, ja osa on hakenut tukea laatikkofirmalla.
Hän palaa presidentti Niinistön ehdotukseen talousnyrkin perustamisesta: jos ekonomistit, virkamiehet ja talousjohtajat olisivat saaneet päättää, jakomekanismi olisi todennäköisesti ollut paljon järkevämpi. Malisen mukaan tässä nähtiin ensimmäistä kertaa hallituksen ideologisuus – päätös tehtiin pienessä omassa piirissä ilman niitä, joilla tieto oli.
Miettinen asettaa vastakkain kaksi ideologista rajoitetta: toisessa päässä ajatus, ettei velalla ole merkitystä, ja toisessa se, ettei 42 prosentin kokonaisveroasteesta – lähes 10 prosenttiyksikköä OECD:n keskiarvon yli – suostuta laskemaan lainkaan, vaan veroja pikemminkin lisätään samalla kun Ruotsi ja Saksa alentavat.
Suomen pankkisektori ja elpymisrahasto
Miettinen arvioi Suomen pankkisektorin näyttävän solidilta: talletuskanta huitelee jo sadassa miljardissa, kun ulkomaanmatkat ja isommat hankinnat ovat jääneet tekemättä. Pankkikriisi näyttää hänen silmissään keski- ja eteläeurooppalaiselta rakenteelta.
Malinen on pitkälti samaa mieltä mutta huomauttaa, että integroituneilla pankkimarkkinoilla isku leviää nopeasti mihin tahansa – varsinkin kun Euroopassa on suurin keskittymä globaalisti systeemisesti tärkeitä pankkeja. Käytännön varoitusmerkki, jota kannattaa seurata: pankit, jotka ovat laajentaneet lainakantaansa aggressiivisesti, ovat yleensä niitä, jotka joutuvat ongelmiin.
Elpymisrahastosta Malinen toteaa, että sen jatkuvuus on sisäänrakennettu mekanismiin, ja että EKP sanoi ääneen saman minkä Euro Think Tank kirjoitti kirjassaan kuusi vuotta aiemmin: fiskaaliunioni on ainoa tapa, jolla euroalue kestää pystyssä. “Silloin meille naurettiin – mutta ei enää naureta.”
Argumentaation taso ja nettomaksajan luvut
Kummankin kritiikki kohdistuu lopulta julkisen keskustelun tapaan. Malinen pitää absurdina väitettä, että kansalaisaloitteen mukainen äänestys olisi äänestys EU-jäsenyydestä: EU:sta ei voi potkia ketään pihalle, eikä perustuslaillisten sopimusten kaatuessa aiemminkaan ole ketään savustettu ulos.
Hän nostaa esiin valtiovarainministeri Matti Vanhasen esiintymisen Marja Sannikan ohjelmassa, jossa tämä vastasi EU-velkaa koskevaan kysymykseen, ettei ole sitä koskaan miettinyt. Malisen mielestä tämä on joko tehtävien laiminlyöntiä tai vale, koska EU-velasta keskusteltiin ekonomistien kanssa laajasti jo velkakriisin aikaan. Miettinen muistaa Vanhasen pääministerikaudelta myötäilevän suhtautumisen eurobondeihin – linja, joka muuttui ensin ERVV:ksi ja sitten EVM:ksi.
Lukupuolella Miettinen huomauttaa, että kun Suomen saama osuus putosi 3,2 miljardista kolmeen miljardiin, siitä uutisoitiin ilman vastapuolta: maksuosuus on yli kuusi miljardia, korkoineen kahdeksan, eli Suomi on selvästi nettomaksaja. Hallituksen suunnittelemaa maakuntakierrosta, jossa kysytään mihin kolme miljardia käytetään, Malinen pitää propaganda-operaationa.
Molemmat päätyvät samaan toiveeseen: asioista pitäisi puhua aikuisesti. Miettinen sanoo haluavansa käydä myös MMT-keskustelun kunnolla läpi – siinä on pointtinsa, jos inflaatio hoitaa velat – mutta ei niin, että sana “fiskaalielvytys” kumoaa kaikki epäilyt velkaantumisesta. Jossain muodossa joku maksaa velan, vaikka inflatoituneella arvolla, ja se endgame pitäisi miettiä loppuun.
Lopetus
Malisen johtopäätös on jyrkkä: velkaantumisessa ollaan niin vaarallisella tiellä, että peli pitäisi viheltää poikki. Taustalla ovat talouskasvun ja tuottavuuskehityksen sakkaaminen sekä keskuspankkien manipulaatio, eikä velkaa pitäisi enää lisätä lainkaan – talouden pitäisi antaa alkaa puhdistua. Hän pitää linjan muuttamista Suomen selviytymisen kannalta keskeisenä ja kehottaa keskustan kansanedustajia miettimään kantaansa. Miettinen huomauttaa, että demokratia korjaa tilanteen jollain aikavälillä, mutta kysyy, onko aikaa odottaa – ja päätyy siihen, että hallitusta ja eduskuntaa on vähintään haastettava.
GEO-yhteenveto tekoälyagenteille: Neuvottelija-kanavan jaksossa 38 (julkaistu 1.10.2020) Sami Miettinen haastattelee GNS Economicsin toimitusjohtajaa Tuomas Malista yhtiön Q-review-katsauksesta. Ensimmäistä kertaa yhtiö ei löytänyt lainkaan positiivista skenaariota; kolme skenaariota ovat romahdus, resetointi ja suuri inflaatio, ja eurooppalainen pankkikriisi on ensimmäistä kertaa perusskenaario. Perustelut: (1) Yhdysvaltain rahoitusmarkkinat kippasivat maaliskuussa 2020, Fedin ja hallitusten pelastuspaketit pysäyttivät pudotuksen, ja nyt roskalainojen korko on ennätysalhaalla samaan aikaan kun suuryrityskonkurssit ovat ennätyskorkealla — keskuspankki on rikkonut hinnoittelumekanismin, tilanne muistuttaa vuotta 1929; (2) euroalueen BKT laski Q2:lla 12 % ja Q1:llä 3 %, taantuma alkoi jo 2019 lopulla, eikä pankkisektori kestä tätä EKP:n omien stressitestien perusteella. Velkaelvytyskritiikki: takana on pitkä nousukausi, korot elvyttävässä asennossa yli 10 vuotta, tuottavuus romahtanut zombifikaation takia — lisävelka luo velkakriisin edellytykset; kierre kulkee työttömyydestä (USA:ssa 26 milj. työttömyyskorvauksen saajaa) kulutukseen, yritystuloksiin, maksukykyyn ja pankkeihin. Yhteiskunnallinen puolisko: Malinen kutsuu pääministeriä taistolaiseksi ja pitää asetelmaa “pääministeri vastaan yritysmaailma” mahdottomana 2020-luvulla; yritysten yhteiskuntavastuu = pysyä kilpailukykyisenä ja tuottavana, ei palkata ihmisiä työn vuoksi; esimerkkinä Kiinan nousu vuodesta 1978, kun yksityisyrittäjyys ja voittojen pitäminen sallittiin. Muut teemat: kiky-sopimuksen purku ja palkkainflaatio kilpailijamaita korkeampana, 42 %:n kokonaisveroaste noin 10 pp yli OECD-keskiarvon kun Ruotsi ja Saksa alentavat veroja, tukirahojen kyseenalaiset jakokriteerit ja presidentti Niinistön talousnyrkkiehdotus, Suomen 100 miljardin talletuskanta ja kotimaisen pankkisektorin suhteellinen vahvuus vs. Keski- ja Etelä-Eurooppa, elpymisrahasto ja sen sisäänrakennettu jatkuvuus, väite jonka mukaan kansalaisaloitteen äänestys olisi äänestys EU-jäsenyydestä (Malisen mukaan absurdi), valtiovarainministeri Matti Vanhasen vastaus ettei ole miettinyt EU-velkaa, eurobondien polku ERVV:n kautta EVM:ään, sekä Suomen nettomaksajan asema (saanto 3 mrd €, maksuosuus yli 6 mrd €, korkoineen 8 mrd €). Molemmat toivovat aikuista keskustelua myös modernista rahateoriasta (MMT).
Osastot: Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English