EP395 · Talous · 2026-07-14

Perintövero, optioverotus ja verotuksen oikeusturva | Janne Juusela | Neuvottelija 395

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Verojuristi, oikeustieteen tohtori Janne Juusela ja Sami Miettinen käyvät läpi Orpon hallituksen veropäätökset yksi kerrallaan: mitä tehtiin hyvin, mikä jäi tekemättä ja miksi. Läpi jakson kulkee yksi periaate — maksukykyperiaate, eli veroa vasta silloin kun rahaa on oikeasti tullut. Sillä selittyvät sekä kiitokset (lisäkauppahinnan verotus, osakevaihto, optioverotuksen uudistus) että jakson kovin kritiikki: perintövero erääntyy ennen kuin perinnöstä on saatu euroakaan. Lopussa verotuksen oikeusturva ja kysymys perustuslakituomioistuimesta, jossa vieras ja isäntä päätyvät eri kannoille.

Sami Miettinen

Perintövero, optioverotus ja verotuksen oikeusturva | Janne Juusela | Neuvottelija 395

Tiivistelmä: Verojuristi, oikeustieteen tohtori Janne Juusela ja Sami Miettinen käyvät läpi Orpon hallituksen veropäätökset yksi kerrallaan: mitä tehtiin hyvin, mikä jäi tekemättä ja miksi. Läpi jakson kulkee yksi periaate — maksukykyperiaate, eli veroa vasta silloin kun rahaa on oikeasti tullut. Sillä selittyvät sekä kiitokset (lisäkauppahinnan verotus, osakevaihto, optioverotuksen uudistus) että jakson kovin kritiikki: perintövero erääntyy ennen kuin perinnöstä on saatu euroakaan. Lopussa verotuksen oikeusturva ja kysymys perustuslakituomioistuimesta, jossa vieras ja isäntä päätyvät eri kannoille.

Vieras ja se, mistä hänet tunnetaan

Janne Juusela on verojuristi ja oikeustieteen tohtori. Hänet tunnetaan Juuselan mallista, osinkoverotuksen uudistusehdotuksesta, jonka hän laati vuonna 2014 ja jota lainattiin samana vuonna ilmestyneessä kirjassa Miten Suomi pelastetaan.

Lukijan on hyvä tietää tämä heti: vieras ei ole ulkopuolinen arvioija vaan osapuoli. Hänellä on nimikkomalli, jonka toteutumista hän kannattaa, ja hänen havaintonsa verovelvollisten käyttäytymisestä tulevat hänen omasta neuvonantotyöstään. Se tekee havainnoista arvokkaita mutta ei tee niistä mittaustuloksia. Tämä artikkeli erottaa ne toisistaan.

Yksi periaate, joka selittää koko jakson

Jakson kaikki kiitokset ja kaikki moitteet palautuvat samaan sääntöön, ja se kannattaa lukea ennen yksityiskohtia:

Maksukykyperiaate. Veroa peritään vasta silloin, kun verovelvolliselle on tosiasiallisesti tullut rahaa. Arvonnousua, jota ei ole realisoitu, ei veroteta.

Juusela muotoilee sen ammatillisena periaatteena eikä poliittisena vaatimuksena, ja se on tarkistettavissa jokaista uudistusta vasten erikseen: täyttyykö periaate vai ei.

Mitä hallitus teki hyvin

Ansiotuloverotuksen progressio

Juuselan mukaan tärkein yksittäinen toimi on ylimmän marginaaliveroasteen lasku — hänen lukunsa mukaan 59 prosentista 52 prosenttiin. Hän pitää sitä “hatun arvoisena suorituksena” ja sanoo silti, että tavoitteen pitäisi olla alle 50.

Hän tekee tähän erottelun, joka on olennainen ja joka julkisessa keskustelussa usein katoaa: Suomen ongelma ei ole pieni- tai keskituloisten verotus, joka on kansainvälisesti verrattuna tavanomaista, vaan lisätyön verotus ylimmillä asteilla.

Lisäkauppahinnan verotus

Yrityskaupassa sovitaan usein lisäkauppahinnasta, joka maksetaan vain jos ehdot täyttyvät. Aiemmin varainsiirtoveron kaltainen vero perittiin etukäteen koko oletetusta kauppasummasta, myös siitä osasta, jota ei ehkä koskaan makseta.

Uudistuksen jälkeen vero määräytyy vasta kun on selvää, toteutuuko lisäkauppahinta. Juusela kutsuu muutosta pieneltä kuulostavaksi tekniseksi uudistukseksi, joka silti tuo selkeyttä ja ennakoitavuutta — ja noudattaa maksukykyperiaatetta.

Käytännön seuraus, jonka hän nostaa esiin, on kiinnostavampi kuin itse veromuutos: se kannustaa rakenteisiin, joissa molempien osapuolten intressit pysyvät kaupan jälkeenkin samassa suunnassa, koska myyjän lopullinen hinta riippuu siitä, miten liiketoiminta jatkossa menee.

Osakevaihto

Vanhassa mallissa osakevaihdon käteisvastikkeen raja pakotti usein katkaisemaan omistusketjun: yrittäjä joutui realisoimaan, maksamaan luovutusvoittoveron ja ostamaan uudet osakkeet selvästi pienemmällä nettosummalla.

Muutoksia oli kaksi:

1. Käteisvastikkeen raja nousi 50 prosenttiin — laskettuna osakkeen nimellisarvosta, minkä Juusela huomauttaa rajoittavan hyödyn käytännön merkitystä.
2. Soveltamisala laajeni myös EU:n ulkopuolisiin yhtiöihin ja henkilöihin.

Periaate, jota molemmat palvelevat, on rollover: verotus siirtyy eteenpäin niin kauan kuin käteistä ei liiku. Sami Miettinen kertoo tästä oman muistonsa investointipankkiajalta, jolloin vanhan 10 prosentin rajan alla jouduttiin laskemaan sentin tarkkuudella, riittääkö käteisosuus tasausten maksamiseen.

Yhteisöveron kevennys

Yhteisöverokannan lasku 18 prosenttiin saa Juuselalta kiitosta, ja hänen perustelunsa on vaikutuskanava eikä kanta: se ohjaa investointeja, kasvua ja riskinottoa. Hän lisää kaksi varausta, jotka ovat merkityksellisiä:

• Verokanta ei ole ainoa komponentti. Veropohjan määrittely ja tulkintakäytäntö ratkaisevat yhtä paljon.
• Peruuttamisen riski. Hän sanoo suoraan, että joissain piireissä kevennyksen perumista on ehdotettu, ja pitää sitä huolestuttavana. Tämä on ennuste politiikan suunnasta, ei havainto.

Optioverotuksen uudistus

Jakson selkein esimerkki maksukykyperiaatteesta. Vanha malli verotti optiolla merkityn osakkeen merkintähetkellä ja ansiotulona, eli ennen kuin osakkeista oli saatu mitään rahaa. Uudistuksessa verotus siirtyy myyntihetkeen: merkintähetkeen asti kertynyt osuus verotetaan ansiotulona, sen jälkeinen arvonnousu pääomatulona.

Miettinen tekee tähän lisäyksen, joka on hänen omansa: vanha malli rankaisi juuri sitä ihmistä, jota kannustimen on tarkoitus palkita — perustajaa tai keksijää, jolla ei ole erillistä rahaa maksaa veroa osakkeista, joita hän ei ole myynyt.

Jakson kovin kritiikki: perintövero

Juuselan arvio hallituksen veropolitiikan suurimmasta miinuksesta on yksiselitteinen: perintö- ja lahjaverotusta ei uskallettu poistaa.

Argumentti, joka on rakenteellinen

Perintövero erääntyy ennen kuin perinnöstä on saatu rahaa. Kuolinpesän on tehtävä perunkirjoitus ja maksettava vero, vaikka omaisuus olisi kokonaan kiinni yrityksessä tai kiinteistössä. Se on sama maksukykyongelma, jonka kaikki jakson kiitetyt uudistukset korjasivat muualla — ja joka jätettiin tähän.

Hän nostaa esiin myös seurauksen, joka on helppo ohittaa: perinnönjättäjä joutuu suunnittelemaan kuolemaansa verotuksellisesti, ja listaamattoman yhtiön omistajan tapauksessa sekä omistus että vero laukeavat yhtä aikaa perillisille, joilla ei välttämättä ole mitään käsitystä kummastakaan.

Ruotsin malli

Vertailukohta on tarkistettavissa: Ruotsi poisti perintö- ja lahjaveron vuonna 2004. Ruotsalaisessa mallissa saanto ei katkaise verotuksellista ketjua — perillinen jatkaa edellisen omistajan hankintahinnasta, ja vero tulee vasta luovutuksesta, jolloin käteistä on käytettävissä.

Juusela liittää tähän väitteen vaikutuksista: ruotsalaisen tutkimuksen mukaan uudistus lisäsi pitkäjänteistä omistamista, yritysten kasvua ja riskinottoa. Väite on esitetty tutkimusviitteenä ilman yksilöintiä, ja se on tässä merkitty tarkistettavaksi.

Ehdotus, joka syntyy kesken jakson

Jakson konkreettisin hetki. Miettinen esittää suorassa lähetyksessä kompromissin, jonka hän sanoo pohjautuvan Riku Asikaisen ajatukseen ja jonka hän kertoo keksineensä keskustelussa kauppakamarin toimitusjohtajan kanssa:

Poistetaan perintövero, ja korvataan se noin 1,5 prosentin lahjaverolla jo eläessä tehtäviin siirtoihin rintaperillisille.

Perustelut, jotka hän antaa, ovat poliittisia eivätkä juridisia: muutos on verotuotoltaan pieni ja aikaistaa tuottoa, se on teknisesti pieni toimenpide, ja se mahtuisi vielä tämän vaalikauden sisään, vaikka perintöveron poisto sellaisenaan on poliittisesti lukossa.

Juusela pitää ehdotusta hyvänä. Kumpikaan ei esitä laskelmaa siitä, mitä se verotuotoille tekisi — se on ehdotuksen tarkistamaton kohta.

Väite, joka on syytä merkitä asiantuntijahavainnoksi

Juusela sanoo, että hänen työssään näkyy varakkaiden henkilöiden ja sukujen muutto pois Suomesta, ja että perintö- ja lahjaverotus on hänen arvionsa mukaan suurin yksittäinen syy siihen.

Tämä on jakson vaikutusvaltaisin väite, ja se on ammatillinen havainto eikä tilasto. Hän sanoo itse “uskaltaisin sanoa”, eli merkitsee sen arvioksi. Väite on periaatteessa tutkittavissa — muuttoliike ja sen perustelut ovat mitattavissa — mutta jaksossa ei esitetä mittausta.

Sukupolvenvaihdoshuojennuksista esitetään myös luku: Perheyritysten liiton laskelma, jonka mukaan huojennusten piirissä olisi noin 5,5 miljardin euron suuruusluokka. Luku on lähteellinen mutta yhden osapuolen tuottama.

Yksi kohta, jossa keskustelu kääntyy itseään vastaan

Jaksossa huomautetaan, että perintöveron poistoa on julkisessa keskustelussa vastustettu sillä, että poisto pakottaisi myymään omaisuutta. Juusela purkaa tämän kahdella lauseella: perintöveron takia ei tarvitsisi myydä mitään, koska veroa ei olisi — ja jos myy, myynti tuottaa sen käteisen, jolla luovutusvoittovero maksetaan.

Argumentti on looginen ja se on helppo tarkistaa. Se kannattaa poimia riippumatta siitä, mitä mieltä itse verosta on.

Osinkoverotus ja Juuselan malli

Nykyjärjestelmässä listaamattoman yhtiön osinko on kevyemmin verotettua kahdeksan prosentin tuottoon asti nettovarallisuudesta, tiettyyn euromääräiseen kattoon saakka. Juuselan mukaan tämä tuottaa kannustimen paisuttaa nettovarallisuutta — ja juuri siihen hallituksen uusi säännös puuttuu.

Hänen oma kantansa on, että oire hoidetaan mutta syy jää:

Juuselan malli: jaetun voiton kokonaisverokanta on aina sama kuin pääomatuloverokanta — 30 prosenttia — ja kaikkia yhtiöitä kohdellaan samalla tavalla riippumatta siitä, onko yhtiö listattu vai ei.

Historiallinen tausta on avoir fiscal -järjestelmä, jossa yhtiön ja osakkaan verotus muodosti yhden putken. Malli pyrkii simuloimaan saman lopputuloksen yksinkertaisemmin.

Miksi uudistus ei ole edennyt? Juuselan selitys on suora: neutraalia mallia vaativat tahot haluavat kokonaisveroasteen sinne, missä pörssiosinkojen kokonaisveroaste jo on — selvästi yli 40 prosenttia — ja hänen mallinsa taso on 30. Uudistus ei kaadu neutraaliuteen vaan tasoon. Se on osuuden hyödyllisin havainto, koska se selittää umpikujan.

Kansainvälinen vertailu ja inflaatio

Pääomatulon ylin verokanta on Suomessa 34 prosenttia. Juusela viittaa vertailuun, jonka mukaan se on Euroopan ja mahdollisesti maailman kolmanneksi korkein. Vertailun tekijä mainitaan, tarkkaa julkaisua ei.

Tähän liittyy huomio, joka pätee laskennallisesti riippumatta veron tasosta: luovutusvoittoa verotetaan nimellisenä. Pitkään omistetussa kohteessa osa “voitosta” on inflaatiota, jolloin reaalinen veroaste on nimellistä korkeampi — ja ääritapauksessa veroa maksetaan reaalisesti nollatuottoisesta tai tappiollisesta sijoituksesta. Miettinen rinnastaa tämän palkkaan, johon inflaatiokorjaus tehdään säännöllisesti.

Veropohja, tulkinta ja oikeusturva

Tämä on jakson toinen painava kokonaisuus, ja se on kokonaan verokannan ulkopuolella.

Juuselan väite on, että Suomen verojärjestelmän ongelma ei ole pelkästään taso vaan ennustettavuus:

• Käyttöomaisuusosakkeiden verovapaus on kiristynyt tulkinta- ja oikeuskäytännön kautta niin, että lopputulos on käytännössä binäärinen: joko verovapaus tai täysi vero. Rajanveto nojaa käsitteisiin, joiden sisältö on epäselvä, ja epäselvyyden hinta maksetaan rakenteina, jotka eivät lopulta hyödytä ketään.
• Yleistä veronkiertosäännöstä sovelletaan hänen mukaansa suhteettoman laajasti, mikä tuottaa epävarmuutta ja riitoja.
• Todistustaakka kääntyy käytännössä. Laista huolimatta vallitseva käytäntö on hänen mukaansa se, että epäselvä tilanne ratkeaa verovelvollisen vahingoksi.
• Ennakkoratkaisujen merkitys kasvaa juuri siksi — mutta niiden saaminen on vaikeutunut, ja hallinto-oikeusvaihe kestää vuodesta kahteen tai pidempään.

Näiden tueksi viitataan tuoreeseen ajatuspajan selvitykseen verotuksen oikeusturvasta. Selvitys on olemassa oleva lähde, mutta sen johtopäätöksiä ei jaksossa eritellä.

Perustuslakituomioistuin — kohta, jossa isäntä ja vieras ovat eri mieltä

Jakson paras keskusteluosuus, koska kumpikaan ei taivu.

Juuselan kanta: Suomesta puuttuu tehokas jälkikäteinen perusoikeuskontrolli. Ennakollinen valvonta lainsäätämisvaiheessa on olemassa ja se on tärkeää, mutta yksittäisen verovelvollisen tilanteessa tulkinta tehdään teknisillä pykälillä ilman, että suhteellisuusperiaate ja omaisuudensuoja saisivat todellista painoa. Hän kutsuu tätä institutionaaliseksi ongelmaksi, ei yksittäisten päätösten ongelmaksi — ja se on argumentin vahvin kohta, koska se ei riipu siitä, oliko jokin yksittäinen ratkaisu oikea.

Miettisen vastaväite: hän kertoo kannattaneensa ajatusta pitkään ja sitten muuttaneensa mieltään. Vastaväite on politisoitumisriski: tuomioistuin täytetään nimityksillä, ja lopputulos riippuu siitä, kuka siellä istuu. Hän havainnollistaa sen omalla esimerkillä — tuomioistuin voisi yhtä hyvin päätyä puolustamaan järjestelyä, jota hän itse pitää perustuslain vastaisena.

Juuselan vastaus on se, joka tekee osuudesta luettavan: mikään instituutio ei takaa oikeita lopputuloksia, ja yksittäisiä huonoja ratkaisuja tulee joka järjestelmässä. Kysymys on siitä, onko kontrollia lainkaan olemassa vai onko sen käyttö sattumanvaraista.

Erimielisyys jää auki.

Osuuteen liittyy kaksi sivupolkua, jotka on syytä merkitä havainnoiksi eikä väitteiksi: pörssiyhtiön lunastusriitaa koskeva esimerkki, jossa lunastushinta poikkesi pääkaupan hinnasta, ja välimiesmenettely kaupallisissa riidoissa — jonka etuina mainitaan nopeus, salassapito ja erikoistunut ratkaisija, ja haittana se, että sitovaa ratkaisukäytäntöä syntyy julkisuuden ulkopuolelle.

Siihen liittyy Miettisen laajempi huomio: kaupallinen erityisosaaminen on Suomessa keskittynyt yksityiselle puolelle, kun joissain maissa vastaava osaaminen istuu tuomioistuimessa.

Tekoäly juristin työssä

Jakson lopetus, ja siinä on kolme havaintoa, jotka eivät ole ennusteita vaan kuvausta nykytilasta.

1. Lähtötilanne oli jo hyvä. Oikeuslähteet — lainsäädäntö, oikeuskäytäntö, oikeuskirjallisuus — ovat olleet haettavissa jo ennen tekoälyä. Juusela huomauttaa tämän itse, mikä pienentää sitä muutosta, jota tekoälystä odotetaan.
2. Työkalut toimivat, valvonta ei ole poistunut. Hän kertoo kokeilleensa agenttipohjaista työkalua, joka kommentoi juridisia dokumentteja, ja sanoo suoraan, ettei päästäisi tärkeää dokumenttia ulos ilman juristin tarkastusta — koska työkalun oletukset eivät näy ja lähdeaineiston keskinäinen suhde voi mennä väärin.
3. Syväosaamisen arvo nousee, ei laske. Perustelu on operatiivinen: työkalun käyttöä pitää osata ohjata ja sen tulos pitää osata tarkistaa, ja kumpikin edellyttää sen ison kuvan hallintaa, jota työkalu ei tuota.

Ja lopuksi havainto, joka on jakson omaperäisin ja jota harvemmin kuulee: tekoäly laskee juridiikan tuottamisen kustannusta, mikä tekee kannattavaksi ajaa aiempaa epätodennäköisempiä vaateita. Siitä seuraa sekä enemmän riitoja että tarpeettoman laajoja aineistoja, jotka vastapuoli joutuu käsittelemään — jolloin tekoäly tuottaa välillä nettona lisätyötä eikä vähemmän työtä.

Väitteitä, jotka esitetään väitteinä

• Arvio siitä, että perintö- ja lahjaverotus on suurin yksittäinen syy varakkaiden muuttoon (ammatillinen havainto, ei mittaus).
• Ruotsin uudistuksen vaikutuksia koskeva tutkimusviite (lähdettä ei yksilöidä).
• Pääomaverokannan kansainvälinen sijoitus (vertailun tekijä mainitaan, julkaisu ei).
• 1,5 prosentin lahjaveron verotuottovaikutus (laskelmaa ei esitetä).
• Arvio siitä, että yhteisöveron kevennystä oltaisiin perumassa (ennuste).
• Sukupolvenvaihdoshuojennusten kokoluokka (yhden etujärjestön laskelma).

Mitä jaksosta jää käteen

1. Maksukykyperiaate on yksi testi, joka toimii koko verojärjestelmään. Jokaisen uudistuksen kohdalla voi kysyä saman kysymyksen: peritäänkö vero ennen vai jälkeen sen, kun rahaa tuli?
2. Perintöveron ongelma on ajoitus, ei taso — ja argumentti “poisto pakottaisi myymään” kääntyy itseään vastaan, koska ilman veroa ei ole pakkoa myydä.
3. Osinkoverouudistus ei kaadu neutraaliuteen vaan tasoon. Se selittää, miksi kaikki kannattavat yksinkertaisempaa mallia eikä mikään etene.
4. Verokannan rinnalla on toinen muuttuja: ennustettavuus. Tulkinnanvarainen veropohja maksaa yrityksille riippumatta siitä, mikä prosentti on.
5. Tekoäly voi lisätä juridista työtä eikä vähentää sitä — koska halvempi juridiikka tekee kannattavaksi ajaa asioita, joita ei ennen kannattanut ajaa.

Jakson kulku

• 00:00 — Vieraana verojuristi Janne Juusela
• 01:10 — Orpon hallituksen veropäätösten kokonaisarvio
• 02:11 — Marginaalivero laski 59 prosentista 52 prosenttiin
• 03:06 — Varainsiirtovero ja lisäkauppahinnan verotuksen järkeistys
• 04:36 — Lisäkauppahinnat ja riskinjako yrityskaupoissa
• 06:09 — Osakevaihdon uudistus ja käteisvastikeraja
• 07:50 — Massimuijapykälä ja nettovarallisuuden paisuttaminen
• 10:21 — Maksukykyperiaate verotuksen kulmakivenä
• 11:04 — Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotus
• 13:22 — Juuselan malli eli kokonaisvero 30 prosenttia
• 14:53 — Pääomatulovero ja inflaatio kansainvälisessä vertailussa
• 16:34 — Ruotsi poisti perintöveron vuonna 2004
• 17:45 — Hallituksen suurin miinus oli perintöveron säilyminen
• 18:19 — Ehdotus 1,5% prosentin lahjaverosta perustuen Riku Asikaisen ideaan
• 19:43 — Perintöveron maksukykyongelmat käytännössä
• 21:34 — Varakkaat muuttavat Suomesta perintöveron takia
• 24:33 — Sukupolvenvaihdokset ja huojennusten rajat
• 26:47 — Yhteisövero kevenee 18 prosenttiin
• 28:18 — Käyttöomaisuusosakkeiden verovapauden ongelmat
• 29:13 — Yleinen veronkiertosäännös ja ennustettavuus
• 31:11 — Optioverotuksen uudistus eli vero vasta myytäessä
• 35:20 — YEL ja arvioverotuksen kohtuuttomuus
• 36:10 — Verotuksen oikeusturvaongelmat ja EVA:n selvitys
• 38:33 — Lunastusriidat ja golfosakkeen erikoistapaus
• 40:14 — Oikeuskäytäntö ja ennakkopäätösten rooli
• 43:01 — Tarvitaanko Suomeen perustuslakituomioistuin
• 46:19 — Perusoikeudet ja omaisuudensuoja verotuksessa
• 48:58 — Välimiesmenettely kaupallisissa riidoissa
• 52:52 — Tekoäly muuttaa juristin työtä
• 57:04 — Juridinen spämmäys tekoälyn aikakaudella
• 59:25 — Loppusanat ja siirtyminen Neuvottelija Sisäpiiriin

Osastot: Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English