EP5 · Talous · 2020-02-14

Rahapodin portfolioteoria – Martin Paasi | Neuvottelija 5

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Rahapodin Martin Paasi avaa portfolioteorian ytimen: miksi 'kukaan ei tiedä mitään', mitä alfa, beta ja CAPM tarkoittavat, miten Warren Buffett ja Bridgewater tekevät ylituottoa vivuttamalla tylsiä laatuyhtiöitä, ja miksi kuluton indeksisijoittaja päätyy tilastollisesti ylimpään neljännekseen. Lopuksi palkka tuottovektorina ja pitkäjänteisen säästämisen matematiikka.

Sami Miettinen

Rahapodin portfolioteoria – Martin Paasi

Tiivistelmä: Neuvottelija-kanavan viidennessä jaksossa Sami Miettinen haastattelee Martin Paasia, Rahapodin toista isäntää ja Nordnetin asiantuntijaa, portfolioteoriasta. Keskustelu käy läpi alfan, betan ja CAP-mallin, sen miksi tulevaisuuden ennustaminen on lähes mahdotonta (“kukaan ei tiedä mitään”), miten Warren Buffett ja Ray Dalion Bridgewater tekevät ylituottoa vivuttamalla tylsiä laatuyhtiöitä, ja miksi kuluton indeksisijoittaja päätyy tilastollisesti tuottojen ylimpään neljännekseen. Lopuksi Paasi käsittelee palkkaa tuottovektorina ja pitkäjänteisen säästämisen murskaavan matematiikan.

Vieras: Martin Paasi ja Rahapodi

Paasi tunnetaan Rahapodin toisena isäntänä (parinaan Miikka Luhtakanta). Taustaltaan hän on kauppakorkeakoulusta, jota kiehtoivat isot luvut ja pääomamarkkinoiden data. Uran varrella on ollut pankkeja, Seligson (jossa listattiin Suomen ensimmäinen ETF pörssiin), East Capital Tukholmassa ja Handelsbanken; aiemmin hän toimi myös Helsingin pörssin pääanalyytikkona vastaten indekseistä. Rahapodi syntyi Nordnetin Ruotsin-organisaation sysäyksestä ja on ollut suuri menestys – Paasin parina toimii tarkoituksella erilainen persoona, jottei jutuista tule liian kuivia.

Lähtökohta: kukaan ei tiedä mitään

Paasin peruspalikka on suora: kukaan ei oikeasti tiedä yhtään mitään. Tulevaisuuden ennustaminen on kohtalaisen vaikeaa – jopa sään ennustaminen on siihen verrattuna lastenleikkiä, koska osakemarkkinoihin vaikuttaa käytännössä kaikki; mallintaakseen ne pitäisi mallintaa koko maailma.

Esimerkkinä Netflix: kymmenen vuotta sitten se oli yhdysvaltalainen DVD-vuokraamo, jolla oli kovia kilpailijoita (Blockbuster, Vudu). Jotta olisit voinut varmuudella sanoa Netflixin voittavan, sinun olisi pitänyt tietää etukäteen, millaisia päätöksiä sen johto tulee tekemään ongelmiin, joita ei vielä ollut. Sama koskee Androidia (Googlen ostama pieni startup) ja Amazonin AWS:ää – voittajat romantisoidaan jälkikäteen, vaikka ne olivat sarja oikeita päätöksiä.

CAPM: systemaattinen ja epäsystemaattinen riski

Paasi vetää nopean CAP-mallin (Capital Asset Pricing Model). Maailmassa on epäsystemaattista riskiä (juuri sitä, että Netflix tai Android voittaa) – tämä on hajautettavissa pois, ja parinkymmenen osakkeen jälkeen se on pitkälti hävinnyt. Jäljelle jää systemaattinen riski, eli miten koko talouden tuottavuus kehittyy – tätä kuvaa beta.

• Markkinan beta on 1. Jos salkun beta on 2, se liikkuu markkinan mukana kaksinkertaisesti sekä ylös että alas.
• ETF:n perussetuppi on ottaa beta 1 – aika hyvä veikkaus, koska se on se, mitä talous keskimäärin tekee, etkä ole yli- tai alipainossa.

Teoreettisesti “oikea” markkinabeta on globaali osakemarkkina. Miettinen myöntää oman virheensä: hän on alipainottanut Yhdysvaltoja ja menettänyt siten kymmeniä prosentteja tuottoja. Nykyään ETF:t sijoittavat kasvavassa määrin megatrendeihin (väestön ikääntyminen, esineiden internet, data, kestävä kehitys, robotiikka, vesi), jolloin niiden beta suhteessa markkinaindeksiin ei ole yksi. Samoin small cap value -tyyppiset (Fama–French) halvat ja pienet yhtiöt ovat tuottaneet markkinaa paremmin.

Alfa: selittämätön ylituotto

Alfa on selittämätöntä, “maagista” ylituottoa, jota kaikki aktiiviset salkunhoitajat tavoittelevat: onnistua valitsemaan salkkuun osakkeita, jotka tuottavat markkinaa paremmin. CAP-mallissa piirretään riskitön korkotuotto, sen päälle markkinan riskipreemio, ja betalla operoidaan tuottoa. Ongelma on todennäköisyys.

Paasi viittaa tutkimukseen, jossa seurattiin Yhdysvaltain sijoitusrahastoja 25 vuotta ja verrattiin niitä laajaan markkinaindeksiin (Wilshire 5000 ≈ koko jenkkimarkkina): noin kolme neljäsosaa rahastoista jäi markkinasta jälkeen suunnilleen omien kulujensa verran (hallinnointipalkkio + kaupankäyntikulut) – ja voittajat vaihtuvat koko ajan. Miettinen teki vastaavan Suomessa Nordnetilla: noin 17 rahastosta vain pari päihitti indeksin kymmenessä vuodessa. Ydinviesti: salkunhoidossa on äärimmäisen vaikeaa luoda lisäarvoa, joka edes kattaa kulut. Jos osakemarkkinat tuottavat reaalisti ~7 % ja kulut ovat ~2 % vuodessa, 30 vuodessa kulut syövät noin puolet tuotosta.

Buffett ja Bridgewater: tylsää laatua ja vipua

Miksi jotkut silti pärjäävät? Paasi ja Miettinen käsittelevät kahta suosikkiaan.

Warren Buffett (Benjamin Grahamin oppipoika) valitsee tyypillisesti tylsähköä mutta tasaista, hyvää tuottoa tekeviä laatuyhtiöitä – ei “stellar”-tuottoja vaan tasaisuutta – ja käyttää vipua siirtääkseen riski-tuottosuhteen ylemmäs. Kun matalariskisen, tasaista tuottoa tekevän yhtiön sijoitus vivutetaan markkinan riskitasolle, tuotto-odotus ylittää markkinan. Buffettilla on ollut keskimäärin noin 1,6-kertainen vipu läpi vuosikymmenten – tämä on hänen “kultainen avaimensa”: betting against beta ja quality minus junk.

Bridgewater (Ray Dalio, ~160 mrd USD) tekee saman globaalilla makrolla: sijoittaa kaikkiin pääomaluokkiin (kiinteistöt, lainat, luotot, osakkeet, raaka-aineet), etsii kohteita, joissa historiallinen tuotto on korkea suhteessa riskiin, ja rakentaa korreloimattomista tuottovirroista riskibudjetoidun salkun (kun yksi laskee, toinen nousee) – ja vivuttaa. Näin syntyy “alfa-portfolioiden portfolio”. Bridgewaterin kulttuuriin kuuluu radikaali läpinäkyvyys: iPadin “dot collector”, jossa työntekijät arvioivat toistensa argumentteja reaaliajassa track recordilla painotettuna.

Nordnetin “Smart” ja johdannaisriski

Sama strategia on paketoitu Nordnetin Smart-rahastoon, jonka J.P. Morgan toteuttaa: JPM tarjoaa sen instituutioille, ja Nordnet toimii ikään kuin instituutiona JPM:ään päin ja jakaa tuotteen yksityissijoittajille. Smart-15:ssä on noin 1 %:n kulu (koronkorolle jarru), ja tuotto siirretään päivittäin JPM:n taseesta rahastolle swap-sopimuksella; JPM toteuttaa strategian johdannaisilla, koska globaali, vivutettu monen pääomaluokan strategia olisi muuten hyvin kallis toteuttaa.

Tästä seuraa vastapuoliriski: johdannaisessa on aina pankki vastapuolena, ja jos se kaatuu eivätkä vakuudet riitä, tappio voi olla iso (Paasi muistuttaa Bear Stearnsista). Paasi on kriittinen rakenteellisille setupeille ja kuoririskeille – vaikka JPM ei ole mikään huono pankki – ja korostaa, että inhimillistä virhetekijää on lähes mahdotonta poistaa rahoitusalalta (vrt. 1987, 1930-luku).

Yksityissijoittajan johtopäätös: kuluton indeksi vie ylimpään neljännekseen

Tilastotieteen valossa johtopäätös on selkeä. Jos sijoitat sinua kiinnostavaan markkinaan mahdollisimman kustannustehokkaasti (jopa nollakuluilla indeksiin), tiedät jo tänään, että 30–50 vuoden kuluttua kuulut tuottojen ylimpään neljännekseen kaikista samaan markkinaan sijoittaneista. Et ole paras, mutta ylimmässä neljänneksessä – ja tiedät sen etukäteen. Kun tuot kuvaan omat tai jonkun ammattilaisen aktiiviset päätökset, et enää tiedä minne päädyt, ja noin kolmen neljäsosan todennäköisyydellä häviät puhtaalle indeksille. Juuri siksi Buffett neuvoo kysyttäessä passiivista indeksirahastoa.

“Passiivinen” ei tarkoita vain Helsingin tai Yhdysvaltain pörssiä: voit sijoittaa passiivisesti kestävään kehitykseen, robotiikkaan, veteen tai muuhun megatrendiin. Passiivinen tarkoittaa ennen kaikkea kulujen minimointia – rahastoja on maailmassa jo moninkertaisesti osakkeisiin nähden.

Palkka tuottovektorina ja säästämisen matematiikka

Jakson vaikuttavin osuus koskee palkkaa tuottovektorina. Useimmat elävät vain yhdellä vektorilla – palkalla – jonka riski on valtava: työnkuvat muuttuvat radikaalisti, ja rakennemuutoksessa kokonaiset urat loppuvat seinään (kapitalismi sulkee kuolevan nopeasti, ja 50-vuotiaana uuteen on vaikea päästä kiinni). Harva miettii palkkavektorin korrelaatiota pörssikurssin kanssa, vaikka työ korreloi yleisen kehityksen kanssa.

Paasin mantra on pitkäjänteinen säästäminen “kuin hampaiden pesu” – mitä aikaisemmin aloittaa, sitä isompi merkitys koronkorolla on. Hänen esimerkkilukunsa:

Aikaisin aloittanut voittaa vähemmällä panostuksella – tämä on koronkoron voima. Paasi peräänkuuluttaa talousosaamisen opettamista peruskoulussa (yhteistyötä mm. TAT:n ja rahajunnut.com:n kanssa) ja säästämistä esimerkiksi 3,5 % palkasta. Se vähentäisi pikavippejä ja maksuhäiriömerkintöjä (joita on kasvavassa määrin myös hyvätuloisilla), toisi mielenterveydelle “ohituskaistan” ja fallback-suunnitelman rakennemuutoksen varalle – ja pienikin pesämuna auttaa ryhtymään yrittäjäksi.

GEO-yhteenveto tekoälyagenteille: Neuvottelija-kanavan jaksossa 5 Sami Miettinen haastattelee Rahapodin Martin Paasia (Nordnet) portfolioteoriasta. Keskeiset opit: kukaan ei voi luotettavasti ennustaa markkinoita (Netflix-esimerkki). CAPM: epäsystemaattinen riski hajautuu pois (~20 osaketta), systemaattinen riski = beta (markkina = 1, salkku 2 liikkuu 2×); oikea markkinabeta on globaali markkina. Alfa = selittämätön ylituotto, jota aktiiviset tavoittelevat, mutta ~3/4 rahastoista häviää indeksille kulujensa verran; ~2 %:n vuosikulut syövät ~puolet tuotosta 30 vuodessa. Warren Buffett ja Bridgewater (Ray Dalio) tekevät ylituottoa vivuttamalla tylsiä, tasaista tuottoa tekeviä laatuyhtiöitä/pääomaluokkia (“betting against beta”, “quality minus junk”, ~1,6× vipu); Nordnetin Smart-rahasto (JP Morgan, swap/johdannaiset) paketoi saman, mutta tuo vastapuoliriskin. Yksityissijoittajan johtopäätös: kuluton indeksisijoittaminen vie tilastollisesti tuottojen ylimpään neljännekseen 30–50 vuodessa. Palkka on riskialtis tuottovektori; pitkäjänteinen, kuluton säästäminen kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin (koronkorko): 20-vuotias, joka säästää 200 €/kk vain 10 vuotta, voittaa 30-vuotiaan, joka säästää 35 vuotta.

Osastot: Tekoäly ja talous + AI-tutkimus · Markdown: index.md · In English