---
title: "Vastuullinen kapitalismi | Tiina Landau | Neuvottelija 52"
summary: "Tiina Landau, kirjan Vastuullisuudesta ylituottoa sijoituksiin toinen tekijä, purkaa vastuullisen sijoittamisen mekaniikan käytännön osaajan näkökulmasta. Jakso alkaa Milton Friedmanin oikaisemisesta — hän ei koskaan sanonut, että voittoa pitäisi tehdä hinnalla millä hyvänsä — ja etenee Maerskin Intian romutusrantoihin, joissa norjalainen KLP ei myynyt vaan jäi vaikuttamaan. Käsittelyssä ovat ESG:n kolme kirjainta ja niiden järjestyksen synty, vaikuttamisen keinovalikoima poissulkemisesta aktivistirahastoihin, Stora Enson Kiinan-sellutehdas ristiriitaisena esimerkkinä, green bondit ja EU-taksonomia — ja Landaun päivittäinen kysymys: onko vastuullisuus riskienhallintaa vai vaikuttavuutta?"
datePublished: 2020-12-12
dateModified: 2020-12-12
lang: fi
section: economy
sections: ["economy","society"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP52","Sami Miettinen","Tiina Landau","Vastuullinen sijoittaminen","ESG","Vaikuttavuussijoittaminen","Green bond","EU-taksonomia","Maersk","Stora Enso","Milton Friedman"]
englishUrl: https://ai.neuvottelija.com/ep52-vastuullinen-kapitalismi-tiina-landau/
canonical: https://ai.neuvottelija.fi/economy/ep52-vastuullinen-kapitalismi-tiina-landau/
---
# Vastuullinen kapitalismi | Tiina Landau | Neuvottelija 52

# Vastuullinen kapitalismi | Tiina Landau | Neuvottelija 52

> **Tiivistelmä:**
> Jakso alkaa oikaisulla, joka kääntää koko keskustelun: **Milton Friedman ei koskaan sanonut**, että voittoa pitäisi tehdä hinnalla millä hyvänsä. Hän vastusti sitä, että kerätään rahaa osakkeenomistajilta ja jaetaan se jollekin muulle — aikana, jolloin vastuullisuus tarkoitti hyväntekeväisyyttä.
>
> Jakson kantava kysymys on Landaun oma, ja hän sanoo miettivänsä sitä päivittäin: **onko vastuullisuus riskienhallintaa vai vaikuttavuutta?** Vastauksesta seuraa käytännön politiikka, koska riskienhallinta vetäytyy vaikeista maista ja vaikuttavuus menee niihin.
>
> Ja jakson paras yksittäinen keissi on **Maersk ja Intian romutusrannat**, koska siinä sijoittaja ei myynyt vaan jäi kysymään — ja kävi lopulta paikan päällä toteamassa tilanteen.

**Lukuohje.** Landau korjaa heti alussa esittelyn: hän ei ole tutkija vaan **käytännön osaaja**; tutkijaosuus kirjassa on Hanna Silvolan. Hän puhuu jaksossa toimialasta eikä nykyisestä työnantajastaan nimeltä. Miettinen puolestaan avaa oman taustansa: hän oli Pöyry Capitalilla metsäteollisuuden parissa, teki Translinkissä yrityskauppoja Stora Ensolle ja piti helmikuussa Castrén & Snellmanin seminaarissa esityksen vastuullisesta yrityskaupasta — se selittää sekä hänen esimerkkinsä että hänen kriittisen kulmansa.

---

## Friedman, oikaistuna

Jakso alkaa siitä, mistä tämä keskustelu Suomessa yleensä alkaa: väitteestä, että yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Landaun oikaisu on jakson tärkein yksittäinen väite:

> Kun hän tokaisi nämä kuuluisat lauseensa, niin silloin ajateltiin, että vastuullisuus on sitä hyväntekeväisyyttä. Eli hän ajatteli, että ei pidä kerätä rahaa niiltä osakkeenomistajilta ja sitten jakaa sitä jollekin muulle. **Hänhän ei missään vaiheessa sanonut, että pitäisi tehdä sitä voittoa hinnalla millä hyvänsä.**

Ja siitä seuraa johtopäätös, joka poistaa oletetun ristiriidan: **klassinen taloustiede ei sulje vastuullisuutta pois.** Vastuullista liiketoimintaa voi tehdä sen sisällä, ja monesti se on hyvinkin kannattavaa.

Miettinen myöntää lähtökohtansa suoraan — hän on pitänyt ESG:tä *maailman tylsimpänä asiana* — ja jakso on rakennettu sen ympärille, että hän kysyy epäilijän kysymykset ääneen.

## Maersk, Intian rannat ja se, mitä sijoittaja teki

Kirjan keissi, jonka Miettinen nostaa parhaaksi: **Intian rannikon romutustelakat**, joilla laivoja puretaan käsityövoimin. Menetelmä on nimeltään *beaching*: nousuvedellä laiva ajetaan rantaan, laskuvedellä se jää siihen ja purkaminen alkaa.

Landau tarkentaa mittasuhteen, ja se on jakson karuin luku: ala on Intiassa **paljon vaarallisempi kuin intialainen kaivostyö** — moninkertaisesti enemmän kuolemia. Standardit terveydessä, turvallisuudessa ja ympäristöasioissa vaihtelevat telakoittain.

Mutta se, miksi keissi on kirjassa, on sijoittajan käytös. Norjalainen **KLP** ei myynyt osakkeitaan vaan **alkoi selvittää**, mistä on kyse, ja lähti mukaan kehittämään standardeja — ja kävi kirjan julkaisun jälkeen **paikan päällä todentamassa tilanteen**. Kansainväliseen laitokseen keissi on päivitetty.

Landau erottaa tässä kaksi näkökulmaa, joita ei pidä sekoittaa: Maerskin oma kertomus on, että Intiassa on tiettyjä telakoita, jotka ovat parantaneet toimintaansa, minkä vuoksi laivoja voidaan taas vuosien tauon jälkeen viedä sinne romutettavaksi. Sijoittajan kertomus on toinen. **Todistustaakka on yrityksellä.**

## Kumpi tulee ensin, tuotto vai vastuullisuus?

Miettinen esittää kysymyksen kylmän kapitalistin muodossa, ja Landaun vastaus on tarkempi kuin kysymys: **kumpi vaan voi olla ensin**, ja molemmat reitit on mitattu.

**Reitti 1 — valikointi.** Jos ostaa jälkimarkkinoilta niiden vastuullisimpien yritysten osakkeita, suoraa vaikuttavuutta ei juuri ole: yritys sai rahansa annissa, sen jälkeen osakkeet siirtyvät taskusta toiseen. Kerrannaisvaikutus voi syntyä, jos kyllin moni suosii samoja yhtiöitä. Mutta **tutkimuksessa on havaittu, että näihin sijoittamalla voi saada parempaa tuottoa** — eli tuotto tulee ensin ja vaikuttavuus ehkä myöhemmin.

**Reitti 2 — vaikuttaminen.** Maerskin kaltainen tapaus, jossa sijoittaja vaikuttaa koska haluaa vastuullisuutta. Sekin johtaa Landaun mukaan parempiin tuottoihin: **kun vaikuttaminen onnistuu, tuotot ovat parempia erityisesti ensimmäisen vaikuttamisvuoden aikana.**

Ja hän tekee heti kirjan nimeä koskevan varauman, joka on rehellisyyttä eikä vaatimattomuutta: kirjan nimi *ei* tarkoita, että kaikki vastuullisuus olisi aina tuottavaa — vaan että **tällä tavalla voi tehdä tuottoa**, ja juuri näissä kohdissa hyötyjä on havaittu eniten.

## E, S ja G — ja miksi järjestys on tuo

Landau avaa kirjaimet: **E** environmental, ympäristövastuu. **S** social — ihmisoikeudet, vastuu yhteiskunnasta, työelämän oikeudet, tuoteturvallisuus. **G** governance, hyvä hallinto — hallituksen riippumattomuus, sisäpiirikäytännöt, lahjonnan vastaisuus.

Käsite syntyi **vuonna 2006**, kun YK:n tukemat vastuullisen sijoittamisen periaatteet laadittiin. Ja tässä jakso tarjoaa anekdootin, jonka Landau merkitsee itse kuulopuheeksi: järjestyksestä keskusteltiin paljon, ja YK:n ympäristöohjelma oli tyytyväinen siihen, **ettei E päätynytkään ensimmäiseksi** — koska niin päästiin yhteisen pöydän ääreen. *Näin minulle on kertonut henkilö, joka väittää olleensa paikalla.*

Olennainen ero, joka jää useimmilta huomaamatta: **yritykset puhuvat yritysvastuusta, jossa governance ei ole ollut mukana.** ESG ottaa mukaan sen, mikä on sijoittajalla ollut huomion kohteena jo pitkään.

## Vastuullinen yrityskauppa — kaatuuko kauppa siihen?

Miettinen kertoo pitäneensä aihetta keinotekoisena, kun hänelle annettiin se seminaariesityksen otsikoksi: eikö tämä ole vain järkevien KPI:iden ottamista mukaan kauppaan?

Landaun vastaus on jyrkempi kuin kysymys:

> Olen ollut itse sellaisissa yrityskaupoissa tekemässä vastuullisuus-DD:itä, **jotka ovat kokonaan kaatuneet** vastuullisuusseikkojen vuoksi.

Esimerkit ovat konkreettisia: yrityksen taso voi olla niin huono, että siihen liittyy hallitsemattomia riskejä; käytössä voi olla kemikaaleja, jotka mahdollisesti kielletään, jolloin koko liiketoiminnan jatko on uhattuna; tai löytyy merkittäviä vastuita, jotka ostaja haluaa rajata kaupan ulkopuolelle.

Ja se, mikä ei rajaudu: **juridiset vastuut voi rajata ulos, mainevastuita ei.** Landau lisää sijoittajapuolen version: jos ostaa juuri sen osan yhtiöstä, joka ajaa koko yhtiön esimerkiksi **Norjan eläkerahaston mustalle listalle**, pitää olla hyvin selkeä suunnitelma siitä, miten sieltä päästään pois.

Miettinen kuvaa oman kalvosettinsä logiikan: DD-vaiheessa on suppilo mahdollisuuksia, ja ESG toimii ennen kaikkea **poissulkevana esisuodattimena** — kohteisiin, jotka eivät ilmiselvästi sovi kehikkoon, ei lähdetä edes tekemään DD:tä.

## Vaikuttamisen keinovalikoima

Tämä on jakson käytännöllisin osuus, ja se etenee kevyimmästä raskaimpaan.

**Poissulkeminen.** Vanhin tekniikka: mustat listat. Landau huomauttaa, että se koskee yleensä hyvin pientä osaa sijoitusuniversumista, ja että nykyään puhutaan yhä enemmän myös mahdollisuuksista — yhtiöistä, jotka ratkaisevat kestävyysongelmia. Mutta poissulkeminen ei ole poistunut, koska **se tuo mukanaan pelotteen ja uskottavuustekijän**: vaikuttaminen puree paremmin, kun myyminen on aidosti vaihtoehto.

**Champion-valinta.** Toimialan sisältä valitaan ESG-kriteerein paras. Miettinen esittää tähän hypoteesin — että championina oleminen itsessään voisi korreloida ylituoton kanssa — ja Landau vahvistaa: *nehän on just ne, mitä tutkimuksissa on eniten sitä ylituottoa saavutettu.*

**Kysyminen.** Landaun mukaan aliarvioiduin keino. Pohjoismaiset sijoittajat järjestivät tilaisuuden, jossa isoja pohjoismaisia yrityksiä koulutettiin ihmisoikeuksista — ja *aika monella heräsi hetkinen, että pitäisikö meidän alkaa tehdä jotain*. Pelkkä kysymys ilman järkevää vastausta luo odotuksen, että ensi vuonna vastaus on olemassa. **Jos sijoittaja on iso ja tekee asiasta julkisen, pienikin vihjaus riittää.**

**Eskalaatio.** Äänenpainot kovenevat, jos jotain tulee ilmi. Viime kädessä: *me myydään kaikki osakkeet, jos ette laita tätä asiaa ratkeamaan.*

**Aktivististrategiat.** Perinteisesti hedge-rahastojen johtajanvaihdoksia, mutta nyt myös vastuullisuuden ajamista. Kirjan esimerkki on **Jana Partners**, joka esitti **Applelle**, että vanhempien pitäisi pystyä rajoittamaan lasten ruutuaikaa — **ja se meni läpi**, kun mukaan lähti **CalSTRS**, yhdysvaltalainen opettajien eläkerahasto. Uutta on juuri se, että isot instituutiot lähtevät näihin mukaan. Landau pitää sitä silti marginaalisena ja *raflaavana* strategiana.

Miettisen rinnastus: aiemmin tämä oli Wall Street -elokuvien **greenmailia**, uhkailua yrityskaupoilla taloudellisista syistä. Nyt sama pamppu on kädessä hyödyllisemmässä tarkoituksessa.

## Kaksi keissiä, joissa Miettinen on eri mieltä

Jakson arvokkain osuus on se, jossa haastattelija ei osta vastausta.

**FSC ja PEFC.** Metsäteollisuustaustastaan Miettinen kertoo ärsyyntyneensä siitä, että sijoittajapuoli lellitti **FSC**-sertifikaattia **PEFC**:n kustannuksella — vaikka FSC on kaupallisesti kilpaileva järjestö. Hänen epäilynsä: ymmärtävätkö sijoittajat mitä ajavat, vai onko kyse **regulatory capturesta**, jossa yksi järjestö onnistuu leimaamaan itsensä ainoaksi hyväksi?

Landaun vastaus on tarkka rajanveto, ja se on jakson paras yksittäinen selitys sijoittajan roolista:

> Ympäristöjärjestöjen tehtävä on tavallaan se ideaalimaailma. Sijoittajat ovat enemmän yritysten kanssa samassa veneessä — maailmassa, jossa tehdään kompromisseja. **Sijoittaja harvoin sanoo, että sun pitää tämä tietty sertifikaatti hankkia**, vaan kysyy, miten sä takaat kestävän metsänhoidon ja mitä käytäntöjä sinulla on.

Ja hän lisää huomion, joka on rehellinen ja epämukava: **mitä tahansa yritystä, jos tutkii tarpeeksi tarkasti, sieltä yleensä jotakin löytyy.**

**Stora Enso ja Kiinan sellutehdas.** Tämä on jakson pisin erimielisyys. Miettinen kertoo ihailleensa Stora Enson positiota maailman suurimpana nestepakkauskartongin valmistajana, ja että yhtiö oli menossa Kiinaan rakentamaan tehdasta, johon oli kerätty maankäyttöoikeuksia miljoonan hehtaarin verran ja jonka ympäristönormit olisivat olleet maailman parhaita. Puunhankintaketjusta löytyi väärinkäytöksiä, ja yhtiö vetäytyi sellulinjasta.

Miettisen kanta on, että **Kiinan kannalta tehtiin väärä päätös**: vastuullista selluteknologiaa ei viety sinne. Puunkäyttöketjussa tapahtui hyviä asioita, maailman sellutuotannossa huonoja.

Landau ei myönnä eikä kiistä, vaan tekee sen, mitä keissi hänen mukaansa on kirjassa tekemässä: se on esimerkki siitä, että **sijoittajillakaan ei ole keskenään samanlaisia odotuksia** — ja että sijoittajat harvoin puuttuvat strategisiin valintoihin. *Herättää ajatuksia, on edelleenkin mielenkiintoinen, ja kaikki voivat siitä oppia.*

## Riskienhallinta vai vaikuttavuus — jakson ydinkysymys

Miettinen vie erimielisyyden periaatteelliselle tasolle argumentilla, joka kääntää ESG-logiikan itseään vastaan: **Kiina on G-kirjaimella mitattuna huono**, joten länsimaisen yhtiön tuominen sinne parantaisi järjestelmän governancea. Jos ESG-kehikon varjolla jättäydytään pois vaikeista maista, jäljelle jäävät niiden omat rakenteet.

Landaun vastaus alkaa myöntämällä, että ollaan koko asian ytimessä:

> Tämä on se, mitä minä mietin päivittäin: **onko vastuullisuus riskienhallintaa vai onko se vaikuttavuutta?**

Ja jakauma on hänen mukaansa suoraviivainen:

| | seuraus |
|---|---|
| **Riskienhallinta** | ei lähdetä vaikeisiin ympäristöihin, koska länsimaiselta yritykseltä odotetaan kansainvälisten standardien noudattamista silloinkin, kun paikallinen laki sallii vähemmän |
| **Vaikuttavuus** | mennään — mutta se vaatii työtä, perehtymistä, osaamista ja maksaa jotakin |

Ja rehellinen lisäys, joka estää koko keskustelua muuttumasta saarnaksi: **kukaan ei mene vaikeaan maahan pelkän vaikuttavuuden vuoksi.** Siellä pitää olla liiketoimintalogiikka — kannattavaa liiketoimintaa ja vaikuttavuutta samaan aikaan.

## Vaikuttavuuden mittaaminen

Miettinen kytkee tämän aiempaan jaksoonsa **Marko Kyyrösen** kanssa, jonka Sparkmind sijoittaa koulutusteknologiaan — vaikuttavuutta, joka ei löydy suoraan ESG-kriteereistä.

Landau kuvaa oman turhautumisensa sijoittajapuolelta: analyyseissä katsottiin, **paljonko liikevaihtoa tulee mistäkin SDG-ratkaisusta**. Kiinnostavaa mutta epätyydyttävää, koska liikevaihto ei kerro, kuinka hyviä ratkaisut ovat. Suunta on kohti sitä, että katsotaan tieteellisestä artikkelista, mikä tämäntyyppisen ratkaisun vaikuttavuusseuraus on — mutta yrityskohtaista mittaria ei vielä ole.

Kyyrösen terveiset, jotka Miettinen välittää, tiivistävät ongelman: **määrällinen on helppo** (miljoona lasta sai sovelluksen), **laadullinen vaikea** (mitä sen lapsen osaamiselle tapahtui). Landau ei kiistä sitä mutta huomauttaa, että sekin on jo parempi kuin liikevaihtoluku, josta lähdettiin.

Ja hän nimeää skaalaongelman: **pääomasijoittaja, jolla on kymmenen tai parikymmentä yhtiötä, voi kehittää mittareita niiden kanssa. Portfoliosijoittaja, jolla on satoja tai tuhansia, tarvitsee tekoälyä tai sen, että yritykset alkavat itse raportoida.**

Tähän liittyy Miettisen jatkohuomio likviditeetistä: pääomarahastossa **jaloillaan ei voi äänestää** — on pakko vaikuttaa omistajana. Listatussa salkussa voi myydä. Se on kaksi eri vaikuttamislogiikkaa, ei vain kaksi eri omaisuusluokkaa.

## Green bondit ja EU-taksonomia

**Green bondit** syntyivät Landaun mukaan kysymyksestä, miten positiiviseen mahdollisuuteen voi sijoittaa myös velkakirjoissa — osakkeessa saa upsiden, bondissa vain kuponkinsa takaisin. Luottoriski ei niissä muutu, mutta osa liikkeeseenlaskijoista on asettanut niille tavoitteita.

Ja hän nostaa sivuvaikutuksen, joka on kiinnostavampi kuin instrumentti itse: **talousjohtaja on alkanut puhua vastuullisuustiimin kanssa** ehkä ensimmäistä kertaa tiiviisti, koska green bond vaatii strategisen tason keskustelua.

Käytännöt vaihtelevat: osalla on **eri vihreyden asteita** (*different shades of green* — dark green vai light green), osalla pelkkä leima siitä, että periaatteita noudatetaan; lisäksi on palveluntarjoajia, jotka reittaavat liikkeeseenlaskijoita erikseen.

**EU:n kestävyysluokittelu** eli taksonomia on jakson lopun sääntelyaihe. Landau kuvaa sen kaksi ominaisuutta: se on sidottu **EU:n strategisiin tavoitteisiin** — ja voi siis muuttua, jos ne muuttuvat — ja se menee **nykyistä lainsäädäntöä pidemmälle**. Avoin kysymys on, löytyykö kriteerit täyttäviä sijoituskohteita riittävästi vai jääkö luokittelu marginaaliseksi.

Mutta yksi muutos on hänen mukaansa varma: **enää ei voi vain sanoa, että meillä on kestävä rahasto** — se pitää perustella EU:n kriteeristöä vasten.

## Yksityissijoittajalle

Miettisen loppukysymys on käytännöllinen: Suomessa yksityishenkilöillä on vähän sijoitusvarallisuutta, mutta se on lähtenyt nousemaan — mitä voi tehdä?

Landaun ohjeet ovat konkreettisia:

1. **Vastuullisia rahastoja on sekä passiivisia** (sijoittavat vastuullisimpiin) **että aktiivisia** (valitsevat).
2. Kohteet voi tarkistaa: **MSCI** ja **Sustainalytics** julkaisevat sekä yritys- että rahastotason vastuullisuusluokituksia; **Morningstarin maapallot** ovat toinen nopea tarkistus.
3. Voi katsoa, **miten rahasto toimii aktiivisena omistajana** — rahastot yleensä kertovat siitä itse.
4. Voi etsiä yhtiöitä, jotka joko **ratkaisevat** jotakin vastuullisuushaastetta tai **tekevät nykyistä toimintaansa hyvin**.

Ja se, mikä on paras yksittäinen neuvo raporttien lukemiseen: **katso, onko siellä numeerisia tietoja ja tavoitteita.** Yksityiskohtainen tieto — montako auditointia, mikä kattavuus, millaisia havaintoja — kertoo, että prosessit ovat olemassa.

## Onko tämä viherpesua?

Miettinen esittää epäilijän kysymyksen suoraan: onko tämä ahneiden kapitalistien viherpesua, nauramista matkalla pankkiin?

Landaun vastaus lähtee rahan alkuperästä: iso osa siitä tulee **eläkeyhtiöistä, eli meidän kaikkien rahoista** — ja negatiiviset vaikutukset kaatuvat lopulta samalle yhteiskunnalle. Siksi hänen mielestään on aidosti iso pyörä lähtenyt liikkeelle.

Ja sitten hän tekee erottelun, joka on jakson filosofisin: hän ei ole varma, onko kyse **seurausetiikasta vai motiiveista** — mutta pitää kiinnostavampana sitä, **mikä seuraus on**. Motiiveja ihmisillä voi olla monenlaisia; havaittu vaikutus yrityksiin on olemassa.

## Green swans

Jakso päättyy kirjaviitteeseen, joka yhdistää kaksi lankaa. Miettinen kertaa maaliskuun 2020 jakson **Tuomas Malisen** kanssa, jossa käsiteltiin **Nassim Talebin** häntäriskiajattelua ja kapitalistisen järjestelmän haurautta mustan joutsenen edessä — ja esittää hypoteesin: **voisiko vastuullisuus toimia rokotteena hauraudelle?**

Landau kertoo lukeneensa juuri sinä vuonna kirjan **Green Swans**, jonka ajatus on tarkalleen tuo vastavoima:

> Jos nämä mustat joutsenet ovat sellaisia, jotka voivat aiheuttaa merkittäviä romahduksia, niin **nämä vihreät joutsenet ovat sellaisia vastavoimia, jotka voivat aiheuttaa merkittäviä ratkaisuja** ja muuttaa koko paradigmaa positiivisesti.

Ja koronavuoden havainto tukee sitä: **vastuulliset rahastot ovat pärjänneet erityisen hyvin suhteessa tavanomaisiin** — mikä on linjassa oletuksen kanssa, että vastuulliset yhtiöt kestävät taantumaa paremmin.

---

## Mitä jaksosta jää käteen

1. **Friedman-oikaisu poistaa väärän vastakkainasettelun.** Se ei ratkaise mitään yksittäistä kysymystä, mutta se siirtää keskustelun ideologiasta mekaniikkaan.
2. **Riskienhallinta vai vaikuttavuus on oikea kysymys.** Se ennustaa käytöksen: vetäydytäänkö vaikeasta maasta vai mennäänkö sinne. Ja Landau sanoo suoraan, ettei hänelläkään ole siihen valmista vastausta.
3. **Erimielisyydet jätettiin näkyviin.** Stora Enson Kiinan-päätös ja FSC/PEFC-kysymys jäävät auki, ja se on jakson ansio eikä puute.

## Aiheeseen liittyviä jaksoja

- [Oppiminen ja EdTech sijoituskohteena | Marko Kyyrönen | Neuvottelija 47](https://ai.neuvottelija.fi/economy/ep47-oppiminen-ja-edtech-sijoituskohteena-marko-kyyronen/) — vaikuttavuussijoittaminen ja sen mittaamisen ongelma.
- [Tasa-arvo ja sananvapaus | Ivan Puopolo | Neuvottelija 51](https://ai.neuvottelija.fi/yhteiskunta/ep51-tasa-arvo-ja-sananvapaus-ivan-puopolo/) — edellinen jakso, jossa Pörssiklubin sukupuolirajaus.
- [Päästökompensointi | Elina Kajosaari | Neuvottelija 56](https://ai.neuvottelija.fi/yhteiskunta/ep56-paastokompensointi-elina-kajosaari/) — vastuullisuuden mittaaminen toiselta kulmalta.
- [Perustili ja Vapauden voitto | Elina Valtonen | Neuvottelija 53](https://ai.neuvottelija.fi/economy/ep53-perustili-vapauden-voitto-elina-valtonen/) — seuraava jakso.