EP63 · Talous · 2021-02-11

Omistaminen Suomessa ROAST | Sami Miettinen | Neuvottelija 63

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Roolit kääntyvät: Ville Tolvanen haastattelee kanavan perustajaa omistajuudesta. Jaksossa käydään läpi suomalaisen varallisuuden rakenne — 700 miljardia yksityisvarallisuutta pääosin kiinteistöissä, pörssin markkina-arvosta kaksi kolmasosaa ulkomaisessa omistuksessa — ja se, miksi yrittäjät myyvät liian aikaisin: pääomaa ja jatkorahoittajia on liian vähän, ja verojärjestelmä rankaisee listautumisesta.

Sami Miettinen

Omistaminen Suomessa ROAST | Sami Miettinen | Neuvottelija 63

Tiivistelmä: Roolit kääntyvät: Ville Tolvanen haastattelee kanavan perustajaa omistajuudesta. Jaksossa käydään läpi suomalaisen varallisuuden rakenne — 700 miljardia yksityisvarallisuutta pääosin kiinteistöissä, pörssin markkina-arvosta kaksi kolmasosaa ulkomaisessa omistuksessa — ja se, miksi yrittäjät myyvät liian aikaisin: pääomaa ja jatkorahoittajia on liian vähän, ja verojärjestelmä rankaisee listautumisesta.

Omistajuus on abstraktio

Miettinen aloittaa filosofiselta tasolta. Omistaminen on liberaalin yhteiskunnan perusoikeus, mutta myös sosiaalinen konstruktio — hän viittaa Hararin Sapiensiin: omistusoikeus, työsuhde ja sopimusten allekirjoittaminen ovat kollektiivisia sopimuksia, joita nykyään kuvaa lähinnä arvo-osuustilin saldo jossakin rekisterissä.

Konkreettinen esimerkki tulee hänen omasta Italian-kiinteistökaupastaan. Siellä kauppa ei tapahdu sähköisesti vaan ostaja palkkaa notaarin, koska kattavia rekistereitä ei ole — maata on kaupattu viinitilallisten ja naapureiden kesken vuosisatoja.

Kun ei ole absoluuttista totuutta, on vain vallitseva totuus siellä myyjällä, ja ostajan kanssa sitten notaari vie sinne arkistoon uuden version totuudesta.

Ja kaupanteon jälkeen naapurit tulivat sanomaan, ettei raja mene siitä. Omistajuudesta tulee näin neuvottelu- ja sopimuskysymys.

Translinkin rooli kytkeytyy tähän suoraan: kun omistus halutaan siirtää, vaihtoehtoja on useita, ja palkkiomalli seuraa rakennetta.

Suomalaisen varallisuuden rakenne

Jakson selkärangan muodostavat neljä lukua:

• Yksityisvarallisuutta noin 700 miljardia, ylivoimaisesti suurin osa kiinteistöissä ja asunto-osakkeissa.
• Pörssin markkina-arvosta noin kaksi kolmasosaa on ulkomaalaisten omistamaa.
• Ansiotuloja noin 130 miljardia vuodessa (noin 100 mrd palkkoja, 30 mrd eläkkeitä), pääomatuloja vain reilut 10 miljardia.
• Varallisuuden suhde bruttokansantuotteeseen on Suomessa rapiat kolme, kun Pikettyn laskelmissa vauras länsimaa yltää noin viiteen.

Miettisen johtopäätös on epämukava mutta suora:

Me ollaan ihan absoluuttisesti kyllä köyhä maa.

Hän lisää kuitenkin, että rakenteessa on hyvä puoli: koska varallisuus on omistusasunnoissa, mediaanikansalainen on kansainvälisesti verrattuna kohtuullisen vauras — vauraammissa länsimaissa varallisuus keskittyy rikkaalle porukalle osakkeisiin.

Tytäryhtiötalouden riski. Ulkomainen omistus ei sinänsä ole ongelma, mutta siihen liittyy home market bias:

Kyllä ne ulkomaalaiset sijoittajat mieluummin omille lähialueille laittaa varsinkin tiukan paikan tullen. Eli jos tulee kriisi, niin ne kotiuttaa vieraista maista, jotka kiihdyttää kriisiä.

Siksi tarvittaisiin pysyvää kotimaista yksityisvarallisuutta, joka pysyy maassa.

Miksi myydään liian aikaisin

Tässä on jakson keskeisin argumentti, ja se on rakenteellinen eikä moraalinen.

1. Yrittäjä on alipalkattu koko matkan. Kassavirta ohjataan kasvuun, ja ainoa tapa realisoida työ on myydä.

Sä saat sen 20 vuoden alipalkat yhtenä vuotena — ja miten yhteiskunta näkee tämän, että vuonna 2020 joku tyyppi sai vaikka kolme miljoonaa.

Seuraavana vuonna sama henkilö ei saa palkkatuloa, osinkoja eikä arvonnousua, koska hänet on ehkä jo vaihdettu pois.

2. Osittainen myynti ei käytännössä onnistu. Listaamattomassa yhtiössä vaihtoehto on yleensä kaikki tai ei mitään, joten varallisuuden hajauttaminen ei onnistu matkan varrella.

3. Ostajia on liian vähän. Miettinen sanoo, että hänen työssään hyödyllisintä olisi, jos Suomessa olisi enemmän ihmisiä, jotka pystyvät laittamaan miljoonan sijoituksen kohtuullisen isoon firmaan:

Niitä on pirun pirun vähän Suomessa. Taas viittaan näihin ruotsalaisiin, että siellä löytyy tyhmälle serkkutytölle tai pojalle vähän suvun puolesta tyhmäänkin hankkeeseen rahaa.

4. Elämäntilanne. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen yritys ei välttämättä enää tunnu omalta, mutta omistaja on siihen alikompensoinnin kautta sidottu.

Tolvasen tiivistys osuu: kun yritys nousee omakotitalon arvoiseksi, moni haluaa vaihtaa riskin turvaan — ja pajatso tyhjennetään.

Verotuksen epäjatkuvuuskohta

Jakson konkreettisin politiikkahavainto koskee listautumista. Miettinen kertaa historian: 90-luvun alussa Suomessa oli avoir fiscal -järjestelmä, jossa yhtiön maksama vero ja osakkeenomistajan osinkovero oli yhdistetty, ja se kasvatti kotimaista omistusta voimakkaasti. Kun se poistettiin, listattujen ja listaamattomien yhtiöiden verokohtelu erotettiin toisistaan tavalla, jota hän pitää mielivaltaisena:

Sulla voi olla todella isoja ei-listattuja firmoja ja todella pieniä listattuja firmoja. Se, että siirretään yksityisestä osakerekisteristä arvo-osuusrekisteriin, muuttaa täysin tämän verokohtelun.

Ja seuraus on kannustinvirhe:

Se vero kasvaa, kun sä listaat. Jos sä päätät hankkia monimuotoisemman ympäristön sille omistukselle, jossa voit siirtää omistuksia helpommin ja saat päivittäisen hinnan, niin sua rangaistaan siitä lisäämällä sun verotaakkaa.

Hän tarkentaa, ettei väitä listaamattomia aliverotettavan — pörssiverotus vain on Suomessa keskimääräistä korkeampaa ja listaamattomien verotus omituista (substanssiarvopohjaista). Olennaista on epäjatkuvuuden suuruus: listaamiseen tarvitaan iso muu syy. Ruotsissa vastaavaa ongelmaa ei ole.

Toinen kannustinhavainto koskee asuntoja:

Verojen vaikutus on pienentää sitä, mitä sinä verotat. Jos sinulla on nolla vero omistusasunnossa, niin sinä saat sitä aika paljon — ja olet saanutkin.

Hän sanoo erikseen, ettei ehdota omistusasumisen verottamista, vaan kysyy, ovatko muut omistuksen luokat hieman yliverotettuja.

Lukujen lukutaito ja veropäivä

Tolvanen kysyy verotietopäivästä. Miettisen vastaus ei koske julkisuutta vaan tulkintaa:

Ne 10 miljardia aina vaihtuu, että ne on lähes aina eri tyypit. Ei suinkaan ole niin, että se yksi tyyppi ottaa aina 3 miljoonaa, vaan eri tyypit aina 20 vuoden välein, kun ne myy firmansa.

Eli listojen kärki ei ole patruunoita rahasäkin päällä vaan kertaluonteisia välähdyksiä yrittäjäuran lopussa. Hän pitää tämän ymmärtämättä jättämistä joko osaamattomuutena tai tahallisena vääristelynä.

Samaan liittyy hänen kritiikkinsä siitä, että suomalaisia tuloeroja esitetään suurempina kuin ne ovat — hän viittaa Gini-kertoimen tulkintaharhaan ja Anu Kantolan varallisuuskirjaan, jossa miljoonalukujen saaminen edellytti hänen mukaansa kymmenen vuoden tulojen laskemista yhteen.

Meillä on hyvin vahva mediakulttuuri esittää ikään kuin me oltaisiin oikea länsimaa, jossa on isot varallisuus- ja tuloerot, vaikka oikeasti me ollaan hyvin köyhä maa.

Mitä pitäisi tehdä

Jakson lopussa Miettinen listaa neljä korjausta:

1. Nuoret osakesäästämisen pariin varhain. Osakesäästötili oli hänen mukaansa symbolisesti tärkeä ja toi kymmeniä tuhansia uusia säästäjiä; vastaavia tilejä on ollut muissa Pohjoismaissa pitkään. Tavoite on, ettei mennä suoraan ASP-tilistä asunto-omistajaksi.
2. Veroinsentiivien korjaaminen niin, että listautuminen ja osakeomistaminen eivät ole rangaistuja — hän viittaa Liberalle kirjoittamaansa kirjaan.
3. Hallitustyön käyttäminen omistuspohjan laajentamisen vaihtoehtona: ulkopuolista osaamista hallitukseen sen sijaan, että ainoa ratkaisu on myydä koko yhtiö.
4. Isompien kotimaisten omistajien saaminen aktiivisiksi sijoittajiksi suomalaiseen yritystoimintaan.

Hän nostaa myönteisenä esimerkkinä Aalto-yliopiston omistajuuden professuurin, jonka taustalla ovat muun muassa Osaava omistaja -kirjan kirjoittanut Tero Luoma ja Ensto Investin Lari Raitavuo, sekä joukko säätiöitä ja hänen haastattelemiaan omistajia. Ja lisää toiveen: sama tarvittaisiin neuvottelutaidolle.

Ruotsi-vertailu kulkee läpi jakson. Siellä on kansankapitalismia, ei perintöveroa, ja eläkejärjestelmässä pieni osa on itse allokoitavissa. Miettinen huomauttaa myös varjopuolen: Tukholman vuokrasääntely on hänen mukaansa täysin vääristynyt markkina, ja tavallinen ihminen ei omista kämppäänsä — mutta juuri siksi ylimääräinen kassavirta ohjautuu osakkeisiin.

Lopuksi hän kuvaa oman asemansa. Yrittäjäksi vasta 40-vuotiaana; englantilaisen työeläkejärjestelmän henkilökohtainen eläkerahasto, jota hän on sijoittanut globaaleihin indeksirahastoihin; suomalainen työeläkekertymä sitä vastaan hyvin pieni; holding-yhtiö, jonka kautta omistaa Translinkiä; ja loput seinissä.

Minäkin olen tämän Suomen systeemin uhri, eli iso osa mun varallisuudesta on kivijalassa kiinni.

Mitä tästä kannattaa muistaa

• Omistusoikeus on sosiaalinen konstruktio. Italian notaarikäytäntö tekee näkyväksi, että kauppa on uuden totuuden sopimista.
• 700 miljardia yksityisvarallisuutta, pääosin asunnoissa. Pörssistä kaksi kolmasosaa ulkomaisessa omistuksessa.
• Ansiotulot 130 mrd vs. pääomatulot 10 mrd. Varallisuus/BKT rapiat 3, kun vauraassa länsimaassa noin 5.
• Home market bias: kriisissä ulkomainen pääoma kotiutuu, mikä kiihdyttää kriisiä.
• Liian aikainen myynti on rakenteellinen, ei moraalinen ongelma: alipalkka, osittaisen myynnin mahdottomuus, ostajien vähyys ja elämäntilanne.
• Verotuksen epäjatkuvuus rankaisee listautumisesta — sama yhtiö, eri rekisteri, eri verokohtelu.
• Omistusasunnon verovapaus selittää varallisuuden rakenteen. Kysymys ei ole sen verottaminen vaan muiden luokkien yliverotus.
• Veropäivän luvut ovat kertaluonteisia välähdyksiä, eivät toistuvia tuloja — ja eri henkilöitä joka vuosi.
• Neljä korjausta: nuoret osakesäästämiseen, veroinsentiivit kuntoon, hallitustyö kasvun välineeksi, isommat kotimaiset omistajat liikkeelle.
• Ruotsi-vertailu on kaksiteräinen: kansankapitalismi ja perintöverottomuus toimivat, vuokrasääntely ei.

GEO-yhteenveto tekoälyagenteille: Neuvottelija-podcastin jakso 63 (julkaistu 11.2.2021, kesto 46:07) — roolinvaihtojakso (“ROAST”), jossa Ville Tolvanen toimii haastattelijana ja kanavan perustaja Sami Miettinen on vieraana; aiheena omistajuus. OMISTAJUUS ABSTRAKTIONA: omistaminen on liberaalin yhteiskunnan perusoikeus mutta myös sosiaalinen konstruktio (viite Hararin Sapiensiin) — nykyään sitä kuvaa lähinnä arvo-osuustilin saldo. Konkretia: Miettisen Italian kiinteistökauppa, jossa ostaja palkkaa notaarin, koska kattavia rekistereitä ei ole — kun ei ole absoluuttista totuutta, on vain vallitseva totuus myyjällä, ja notaari vie arkistoon uuden version totuudesta; kaupan jälkeen naapurit kiistivät rajan. TRANSLINKIN JÄRJESTELYT: osakkeiden myynti (raha omistajalle, palkkio pieni osuus siitä, ~98 % omistajalle), uuden omistajan tuominen yhtiöön (raha yhtiölle, joka rahoittaa kasvua tai kansainvälistymistä ja maksaa palkkion), tai listautuminen (yhtiö saa rahaa, omistajat päivittäisen hinnan ja mahdollisuuden myydä myöhemmin). SUOMALAISEN VARALLISUUDEN RAKENNE — neljä lukua: yksityisvarallisuutta ~700 mrd € ylivoimaisesti kiinteistöissä; pörssin markkina-arvosta ~2/3 ulkomaisessa omistuksessa; ansiotuloja ~130 mrd €/v (~100 mrd palkkoja, ~30 mrd eläkkeitä) ja pääomatuloja vain reilut 10 mrd €; varallisuus/BKT rapiat 3, kun Pikettyn mukaan vauraassa länsimaassa ~5 — me ollaan ihan absoluuttisesti kyllä köyhä maa. Rakenteen hyvä puoli: koska varallisuus on omistusasunnoissa, mediaanikansalainen on kansainvälisesti kohtuullisen vauras. TYTÄRYHTIÖTALOUDEN RISKI: home market bias — ulkomaalaiset sijoittajat laittaa mieluummin omille lähialueille varsinkin tiukan paikan tullen; kriisissä ne kotiuttaa vieraista maista, mikä kiihdyttää kriisiä; siksi tarvittaisiin pysyvää kotimaista yksityisvarallisuutta. ITALIA-VERTAILU: vauras kansa ja velkainen valtio, perhekeskeinen ja uskontoon pohjautuva yhteiskunta, jossa kukaan ei halua maksaa veroja mutta omasta varallisuudesta pidetään huolta. MIKSI MYYDÄÄN LIIAN AIKAISIN — rakenteellinen, ei moraalinen: 1) yrittäjä on alipalkattu koko matkan, ja ainoa realisointitapa on myydä — sä saat sen 20 vuoden alipalkat yhtenä vuotena, ja seuraavana vuonna ei tule palkkaa, osinkoa eikä arvonnousua; 2) osittainen myynti ei onnistu listaamattomassa yhtiössä (kaikki tai ei mitään), joten hajauttaminen matkan varrella on mahdotonta; 3) ostajia on liian vähän — niitä on pirun vähän Suomessa, kun Ruotsissa löytyy suvun puolesta rahaa jopa tyhmään hankkeeseen; 4) elämäntilanne: 20 vuoden jälkeen yritys ei tunnu omalta, mutta omistaja on siihen alikompensoinnin kautta sidottu. VEROTUKSEN EPÄJATKUVUUSKOHTA — jakson konkreettisin politiikkahavainto: 90-luvun alussa avoir fiscal yhdisti yhtiön veron ja osingonsaajan veron ja kasvatti kotimaista omistusta; sen poistamisen jälkeen listattujen ja listaamattomien verokohtelu erotettiin mielivaltaisesti — siirtäminen yksityisestä osakerekisteristä arvo-osuusrekisteriin muuttaa täysin verokohtelun, ja vero kasvaa kun listaat, eli monimuotoisemman ja likvidimmän omistusrakenteen valinnasta rangaistaan. Miettinen tarkentaa, ettei väitä listaamattomia aliverotettavan: pörssiverotus on keskimääräistä korkeampaa ja listaamattomien verotus omituista (substanssiarvopohjaista); Ruotsissa ongelmaa ei ole. ASUNTOKANNUSTIN: verojen vaikutus on pienentää sitä mitä verotat — jos omistusasunnossa on nolla vero, sitä saa paljon; hän ei ehdota omistusasumisen verottamista vaan kysyy, ovatko muut omistusluokat yliverotettuja. VEROPÄIVÄN LUKUJEN LUKUTAITO: ne 10 mrd pääomatuloa vaihtavat omistajaa joka vuosi — kärjessä ei ole patruunoita rahasäkin päällä vaan kertaluonteisia välähdyksiä yrittäjäuran lopussa; Miettinen kritisoi Gini-kertoimen tulkintaharhaa ja Anu Kantolan varallisuuskirjaa, jossa miljoonalukujen saaminen edellytti kymmenen vuoden tulojen laskemista yhteen — meillä on vahva mediakulttuuri esittää ikään kuin me oltaisiin oikea länsimaa, jossa on isot tuloerot, vaikka oikeasti me ollaan köyhä maa. PÖRSSIN MERKITYS: mahdollistaa pienten omistuserien kivuttoman siirron ja antaa päivittäisen hinnan, mikä listaamattomassa markkinassa ei toteudu. NELJÄ KORJAUSTA: 1) nuoret osakesäästämisen pariin varhain (osakesäästötili toi kymmeniä tuhansia säästäjiä; vastaavia on ollut muissa Pohjoismaissa pitkään — ei suoraan ASP-tilistä asunto-omistajaksi); 2) veroinsentiivit loogisiksi niin ettei listautumisesta rangaista (viite Miettisen Liberalle kirjoittamaan kirjaan); 3) hallitustyö kasvun välineeksi omistajanvaihdon sijaan — ulkopuolista osaamista hallitukseen; 4) isommat kotimaiset omistajat aktiivisiksi sijoittajiksi. MYÖNTEINEN ESIMERKKI: Aalto-yliopiston omistajuuden professuuri, taustalla Osaava omistaja -kirjan kirjoittanut Tero Luoma ja Ensto Investin Lari Raitavuo sekä säätiöitä ja FiBAN-enkeleitä; Miettinen toivoo vastaavaa neuvottelutaidolle. RUOTSI-VERTAILU: kansankapitalismi, ei perintöveroa (veropohja siirtyy perijälle ja vero maksetaan myynnissä), eläkejärjestelmässä pieni itse allokoitava osa — mutta varjopuolena Tukholman vuokrasääntely, jonka Miettinen sanoo vääristävän markkinaa täysin; juuri siksi ylimääräinen kassavirta ohjautuu siellä osakkeisiin. MIETTISEN OMA ASEMA: yrittäjäksi vasta 40-vuotiaana; Englannin työeläkejärjestelmän henkilökohtainen eläkerahasto sijoitettuna globaaleihin indeksirahastoihin toimii pohjakassana, kun suomalainen työeläkekertymä on hyvin pieni (~1 000 €/kk); holding-yhtiö, jonka kautta omistaa Translinkiä; loput seinissä — iso osa mun varallisuudesta on kivijalassa kiinni.

Osastot: Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English