--- title: "Euro | Juhani Huopainen | Neuvottelija 72" summary: "Juhani Huopainen purkaa yksi kerrallaan tavallisimmat perustelut euron hyödyistä Suomelle — matalat korot, kurssivakaus ja kadonneet valuutanvaihtokulut — ja osoittaa niiden selittyvän muilla tekijöillä. Taustalla on hänen avoin vetonsa euron nettohyötyjen todistamisesta. Keskustelu kulkee elpymisrahastoon, Target 2 -saldoihin, IMF:n Kreikka-arvioihin ja siihen, miksi liittovaltiokeskustelu jää Suomessa järjestelmällisesti käymättä." datePublished: 2021-04-11 dateModified: 2021-04-11 lang: fi section: economy sections: ["economy"] authors: ["Sami Miettinen"] tags: [] englishUrl: https://ai.neuvottelija.com/ep72-euro-juhani-huopainen/ canonical: https://ai.neuvottelija.fi/economy/ep72-euro-juhani-huopainen/ --- # Euro | Juhani Huopainen | Neuvottelija 72 # Euro | Juhani Huopainen | Neuvottelija 72 > **Tiivistelmä:** > Juhani Huopainen purkaa yksi kerrallaan tavallisimmat perustelut euron hyödyistä Suomelle — matalat korot, kurssivakaus ja kadonneet valuutanvaihtokulut — ja osoittaa niiden selittyvän muilla tekijöillä. Taustalla on hänen avoin vetonsa euron nettohyötyjen todistamisesta. Keskustelu kulkee elpymisrahastoon, Target 2 -saldoihin, IMF:n Kreikka-arvioihin ja siihen, miksi liittovaltiokeskustelu jää Suomessa järjestelmällisesti käymättä. > **Lukuohje:** Jakso on eurokriittinen kannanotto, ja sekä vieras että isäntä sanovat sen suoraan. Alla esitetyt väitteet ovat Huopaisen ja Miettisen omia näkemyksiä, eivät toimituksen päätelmiä; useat niistä ovat kiistanalaisia ja osa on tulevaisuutta koskevia arvioita, jotka on tässä merkitty ennusteiksi. Nauhoitettu huhtikuussa 2021, jolloin EU:n elpymisrahaston kansallinen hyväksyntä oli Suomessa ajankohtainen. --- ## Veto, joka on ollut auki vuosia Jakson rakenne tulee Huopaisen julkisesta haasteesta: hän tarjoaa rahaa sille, joka osoittaa Suomen saaneen eurosta **nettohyötyjä**. Motiivi on kyllästyminen: > Aikoinaan alkoi vain kyllästyttää jumalattomasti se, että tämmöisiä uskovaisia, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että eurooppalaisuus on tuonut valon ja vaurauden ja rauhan. Miettinen käy vedon läpi järjestyksessä ja yrittää voittaa sen kolmella tavallisimmalla argumentilla. **Väite 1: matalat korot.** 1980-luvulla asuntolainakorot olivat Suomessa korkeat, nyt ne ovat negatiiviset — eikö ero ole euron ansiota? Huopaisen vastaus on empiirinen ja helposti tarkistettava: > Ei ole kauhean vaikeaa käydä USA:n keskuspankin tietokantapalvelusta 30 sekuntia, kun hakee käppyrää ja pudottaa siihen Ruotsin, Suomen ja Saksan ja jonkun muun maan korot. — Ne oli kaikkialla yhtä korkealla silloin. Korot ovat matalalla myös Ruotsissa, Puolassa, Tšekissä, Yhdysvalloissa ja Japanissa. "Se on myytti, joka elää" — ja se elää 30 vuotta tapahtumien jälkeen. **Väite 2: kurssivakaus.** Huopainen kääntää sen kysymykseksi hintasääntelystä: "mistä tämä hillitön hinku kommunismin harrastamiseen oikein kumpuaa" — eli siitä, että "yläkerrassa päätetään, mikä on hinta". Hän vetoaa IMF:n vertailuun kelluvien, kiinteiden ja euromaiden välillä: > Ne, joilla on kansalliset kelluvat, niin keskimäärin niiden kasvu on ripeämpää, se kasvu on tasaisempaa, niillä on vähemmän boom-bust-syklejä. Rahaliiton perusvika kiteytyy yhteen lauseeseen: **"ne toimivat ihan ok silloin, jos muutenkin menisi hyvin. Mutta sitten kun alkaa mennä huonosti, niin siellä ei ole mitään pakoreittiä kansantaloudella."** **Väite 3: valuutanvaihtokulut.** Ne katosivat Huopaisen mukaan ilman euroakin — sama teknologinen ja kilpailullinen kehitys, joka pudotti osakevälityspalkkiot. Hänen oma esimerkkinsä 1990-luvulta: kun työnantaja otti käyttöön **0,25 prosentin** välityspalkkion, siitä tehtiin lehdistötiedote Suomen ensimmäisestä discount brokerista. Sama koski valuuttaa, ja pankkien ote yrityksistä oli karu: > Aina kun sä soitit pankin deskiin ja pyysit hintaa jollekin dollarille, että pitäisi ostaa miljoona dollaria, niin sä ihan härskisti sait jo puoli prosenttia hinnan päälle. Vähän naaman mukaan. Miettinen tunnistaa mekanismin omalta alaltaan: investointipankkiirin toimenkuvaan kuuluu "etsiä heikkoja käsiä maailman pokeripöydässä". **Yksikään argumentti ei voita vetoa.** Huopainen mainitsee kyllä yhden vastatuloksen: eräs Turusta oli löytänyt **synteettisen kontrollin** tutkimuksen, jonka mukaan Suomen kasvu on ollut euron kanssa selvästi parempaa. Hän suhtautuu siihen reilusti — "normaalit herrasmiessäännöt" edellyttävät perehtymistä — mutta huomauttaa, että vastakkaisia kontrafaktuaaleja on tehty (mm. Tuomas Malinen ja GNS Economics), ja tulokset riippuvat oletuksista. --- ## Ruotsi-vertailu ja se, mitä siitä voi päätellä Miettinen antaa numeron: Ruotsin kansantalouden kasvu on ollut **ainakin 20 prosenttia suurempaa** kuin Suomen, ja vaurastuminen vielä enemmän. Huopainen ei väitä koko eroa valuutan ansioksi: > Kyllä sitä 20 prosentin kaulasta voi hyvällä omalla tunnolla sanoa, että ehkä puolet menee suunnilleen rakenteellisten heikkouksien, joista valuutta on keskeisin, piikkiin. Olennaista on kertyvyys: kun on kerran jäänyt 10 prosenttia jälkeen, se 10 prosenttia jää saamatta joka vuosi. Liittymispäätöksestä hän tekee neuvotteluhavainnon: **kiire oli myyntikeino.** "Jokainen kauppamies tietää, että kiire on paras klousaamisen juttu" — kaikki muut liittyvät, juna menee. Ruotsi otti tuumaustauon, ja tauko on kestänyt yli 20 vuotta. Aikakauden ongelma oli myös tiedon saatavuus: ei internetiä, harvat lukivat Euroopan ulkopuolisia lehtiä, ja Yhdysvalloissa suurin osa ekonomisteista piti ideaa hassuna. > Oli ne Hesarin pääkirjoitukset ja oli ministerin jyrähdykset ja oli Suomen Pankin näkemys asiasta ja muutama hassu heppu yliopistolta, joiden raportteja ei kukaan lue. --- ## Sisäinen devalvaatio vastaan kelluva kurssi Tässä on jakson selkein mekanismiargumentti. Kelluva valuutta on **vastasyklinen automaattisesti**: taantumassa kurssi heikkenee ja sopimusten ja palkkojen reaaliarvo joustaa välittömästi. Miettinen kertoo väitelleensä asiasta **Juhana Vartiaisen** kanssa; Vartiaisen vastaus oli, että valtion automaattiset stabilisaattorit hoitavat saman. Huopaisen vasta-argumentti on poliittisen talouden argumentti: > Jos näiden tällaisten erien pitäisi saada joustua aikaiseksi poliittisilla päätöksillä, niin siihen menee ikä ja terveys ja suosio. Esimerkki on **kiky**: sisäinen devalvaatio, jolle annettiin lupsakampi nimi, koska devalvaatiolla on huono kaiku. Tulos oli "puolittainen viritelmä", ja vaikutus katosi nopeasti palkkojen tullessa takaisin. Vertailu on tylysti muotoiltu: > Jos täällä kaksi vuotta, kolme vuotta jumpataan kauhealla poliittisella hinnalla jotain kilpailukykysopimusta, niin Ruotsissa keskuspankin pääjohtaja sanoo tiedotustilaisuudessa, että meillä on muuten kelluva valuuttakurssi — ja sitten kruunu heikkenee 10 prosenttia. Historiallinen rinnastus on vuoden **1991 Sorsan sopimus**, "aikaisen kiky": SAK sai sen hallituksessaan läpi, mutta metalli ja paperi kieltäytyivät allekirjoittamasta ja se kaatui. Huopainen nimeää tämän epäsymmetriseksi peliksi — yksittäisen liiton kannattaa jättää sopimatta ja hyötyä muiden maltista. Miettinen lisää kellutuspäätöstä koskevan havainnon: virallinen kanta oli pitkään "ei kelluteta", vaikka päätöksentekijöiden yksityiset kannat olivat jo liukuneet. Rolf Kullbergin asemaa hän kuvaa värikkäästi, ja Huopainen suhtautuu maltillisemmin: "se on varmaan omalla tavallaan kuvitellut tarkoittavansa hyvää". --- ## Elpymisrahasto, liittovaltio ja se keskustelu jota ei käydä Huopaisen kanta ei ole se, jota siitä usein oletetaan. **Hän ei vastusta liittovaltiota:** > Jos meillä on joku ongelma, niin kuin se, että rahaliitto ilman liittovaltiota ei oikein toimi — niin ei siinä mitään. Sitten vaan laitetaan liittovaltio pystyyn. Mä oon ihan sen kannalla. Ongelma on, että vaihtoehtoja ei käsitellä avoimesti. Kaksi loogista päätepistettä ovat **liittovaltio** tai **purku**, ja siltä väliltä ei löydy kestävää ratkaisua — mutta Suomessa väitetään, että päätökset ovat "kertaluonteisia ja tarkkarajaisia, johtuvat vain koronasta eikä moraalikatoa ole". Miettinen kuvaa elpymisrahastoa **liittovaltion velaksi**, jota jaetaan poliittisin kriteerein ja jonka monetisointi on helppoa, koska se on EKP:lle priimaa riskitöntä omaisuutta. Sauli Vilénin sanoin: jos keskuspankkiosto on amfetamiinia, tämä on "puhdasta heroiinia". **Todiste siitä, ettei keskustelu ole rehellistä**, on Huopaisen mielestä argumentin kääntyminen ympäri. Kymmenen vuotta sitten Target 2 -saldojen ja EKP:n osto-ohjelmien riskit kiistettiin; nyt elpymisrahastoa perustellaan juuri sillä, että ilman sitä keskuspankit joutuisivat ostamaan lisää ja riskit kasvaisivat. > Nyt argumentiksi käy se, mikä aikaisemmin on kiistetty. Target 2:sta hänen paras tietonsa on, ettei sen vinoutumista yksinkertaisesti tajuttu mahdolliseksi — oletettiin saldojen pysyvän lähellä nollaa. Toinen avoin kysymys on **keskuspankkien pääomitussopimus**: monet väittävät sellaisen olevan, mutta Huopainen ei ole nähnyt sitä eikä usko sen olemassaoloon. Hän toivoo tulevansa oikaistuksi faktoilla — ja huomauttaa, että jos sopimusta ei ole, Suomi ei ole juridisesti vastuussa muiden keskuspankkien veloista. Draghin Helsingin puheen hän muistaa sanoneen suoraan, mitä virallisesti kielletään: euroalue ei ole kestävä ilman jonkinlaista suhdanteita tasaavaa **tulonsiirtomekanismia**. --- ## Miksi asiantuntijat vaikenevat Tämä on jakson kärkevin osuus, ja se koskee sekä Suomea että kansainvälisiä instituutioita. **IMF ja Kreikka.** Huopainen kutsuu velkakestävyysarviota poliittiseksi päätökseksi: pelättiin ketjureaktiota, joten päätettiin kutsua Kreikkaa velkakestäväksi, vaikka se ei ollut. IMF:n entinen pääekonomisti **Olivier Blanchard** on myöhemmin viitannut samaan suuntaan, ja pöytäkirjoissa näkyy jäsenmaiden — muun muassa Brasilian — raivo siitä, että niiden varoilla luototetaan konkurssikypsää maata. > Jos IMF olisi liikepankki ja ne tietoisesti luotottaa osakkeenomistajien piikkiin jotain maata, joka ei ole luottokelpoinen, niin ne olisi tehnyt rikoksen. **Kreikan velkajärjestely 2012.** Yksityisiä, noin 200 miljardin velkoja leikattiin noin puoleen, mutta samalla käytiin läpi **ISIN-koodit** ja katsottiin, mitkä bondit olivat EKP:n taseessa — ne jätettiin leikkaamatta. Huopainen pitää tätä velkojien epätasavertaisena kohteluna. Yleisempi havainto: > Ne, jotka eniten puhuu oikeusvaltiosta ja eurooppalaisesta sääntöpohjaisuudesta, ne on niitä hanakimpia rikkomaan tätä sääntökirjaa. **Kotimainen vastine** on Valtiotalouden tarkastusviraston raporteista poistetut kriittiset kommentit — Huopaisen mukaan julkaisupäivänä ja ulkopuolisen ohjeistuksen jälkeen. **Miksi asiantuntija ei sano ääneen?** Vastaus on ammatillinen: "jos sä menisit kerran sanomaan jotain tuolla, niin sua ei enää pyydettäisi asiantuntijaksi". Ja syvemmin: > Jos sun tuote on viallinen, niin kuin euroalue on viallinen, niin silloin ne asiantuntijatkin tulee viallisiksi siinä samassa. Miettinen lisää oman havaintonsa markkinoilta: luotettavin tyyppi on se, joka nostaa käden pystyyn virheen merkiksi viidessä sekunnissa — vaarallisimpia ovat ne, jotka eivät myönnä koskaan olevansa väärässä. Molemmat pitävät 1990-luvun lamaa **mytologisoituneena**: tarina "Markan kriisistä" on Huopaisen mukaan tehty jälkikäteen, kun kyse oli koko Euroopan ERM-kriisistä — Ruotsissa kokeiltiin jopa 500 prosentin korkoa. Miettinen ehdottaa siitä omaa jaksoa. --- ## Mitä Suomen pitäisi tehdä Huopaisen johtopäätös on neuvotteluasetelmasta, ei taloustieteestä. Ensin hän tyrmää kotimaisen mallinrakennuksen — mukaan lukien Miettisen oman ECU-mallin ja Elina Lepomäen liittovaltiomallin: > Mitä Ranskassa tai Saksassa ketään kiinnostaa, millainen malli Lepomäellä on tai mitä Suomi haluaa? — Se on jotain itsepetosta, että me täällä vaikutetaan asioihin. Liikkumavara on hänen mukaansa kolmessa asiassa: **liittoutuminen** (Frugal Four), **yksimielisyyspäätökset** ja **punaiset viivat**. Viimeinen vaatii uskottavuutta, ja uskottavuus vaatii yhden asian: > Se ydinasenappula on se, että me voidaan myös lähteä tästä, jos tämä ei kelpaa. **Poliittinen hinta** on hänen mielestään kiertoilmaisu, joka kannattaa purkaa auki. Kun Peter Nybergin kaltainen eläkkeellä oleva virkamies sanoo, ettei Suomi voi kieltäytyä elpymisrahastosta, koska poliittinen hinta olisi liian kova, se tarkoittaa: > Sinut syrjäytetään, sinun elämä tehdään hankalaksi, sinulle kostetaan. — Me ollaan koulun pihalla oleva yläasteen pieni heikko, joka pelkää saavansa turpaan. Miettinen viittaa myös **Pentti Pikkaraiseen**, joka olisi tehnyt selkeän ilmoituksen siitä, ettei toista kertaa tule perustuslaillisista syistä. Molemmat huomauttavat, että Suomella olisi harvinainen työkalu — **etukäteen toimiva perustuslakivaliokunta** — jolla olisi voinut neuvotteluissa pelotella. Loppupuheenvuorossa Huopainen kääntää argumentin muidenkin eduksi: sääntöpohjaisuus on pienten maiden etu, mutta myös Italian ja Kreikan etu (ei syvenevää moraalikatoa) ja jopa suurten toimijoiden etu, koska hallittava unioni kasvaa paremmin ja tuottaa vähemmän populismia. > Ei euro ole ongelmissa populistien takia. Euroalue on ongelmissa sen takia, että establishment-puolueet on sen luoneet, rakentaneet ja toteuttaneet keskeneräisenä. Populistit vaan sanoo ääneen, että toi on rikki. **Ennuste**, jonka hän esittää nimenomaan ennusteena: jos periaatekeskustelua ei käydä, ajaudutaan askel kerrallaan tulonsiirto- ja yhteisvastuuunioniin, ja etelään maksettavat siirrot rahoitetaan lopulta **leikkaamalla kotimaista elintasoa** — sosiaali- ja terveysmenoja ja työttömyyskorvauksia. "Se niin sanottu eliitti pärjää aina." --- ## Mitä tästä kannattaa muistaa - **Matalat korot eivät ole euron ansiota** — ne laskivat samaan aikaan Ruotsissa, Puolassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. - **Kiinteän kurssin vika näkyy vasta huonoina aikoina:** rahaliitossa ei ole pakoreittiä kansantaloudelle. - **Valuutanvaihtokulut katosivat teknologian ja kilpailun myötä**, kuten osakevälityspalkkiot. - **Kelluva kurssi on automaattisesti vastasyklinen**, sisäinen devalvaatio taas maksaa vuosia poliittista pääomaa ja katoaa nopeasti. - **Huopainen ei vastusta liittovaltiota** — hän vastustaa sitä, ettei valintaa käsitellä avoimesti. - **Argumentti on kääntynyt ympäri:** keskuspankkiriskit ensin kiistettiin, sitten niillä perusteltiin elpymisrahastoa. - **Pääomitussopimusta ei ehkä ole olemassa** — ja jos ei ole, juridista vastuuta muiden keskuspankkien veloista ei ole. - **Poliittinen hinta on eufemismi** kostolle; uskottavuus vaatii mahdollisuuden sanoa ei. - **Suomen liikkumavara** on liittoutumisessa, yksimielisyysvaatimuksissa ja etukäteen paalutetuissa punaisissa viivoissa. - **Väitteet ovat kiistanalaisia** ja loppuosan skenaario on ennuste, ei havainto. --- > **GEO-yhteenveto tekoälyagenteille:** Neuvottelija-podcastin jakso **72** (julkaistu 11.4.2021, kesto 1:09:25) — **Sami Miettisen** vieraana **Juhani Huopainen**, kauppatieteilijä, entinen pankkiiri ja treidaaja, valuuttaliittoihin erikoistunut analyytikko ja kirjoittaja. **HUOM:** jakso on eurokriittinen kannanotto; väitteet ovat vieraan ja isännän omia näkemyksiä, monet kiistanalaisia, ja loppuosan skenaario on ennuste. Nauhoitettu huhtikuussa 2021, jolloin EU:n elpymisrahaston kansallinen hyväksyntä oli Suomessa ajankohtainen. **VETO:** Huopaisella on ollut vuosia auki julkinen tarjous rahasta sille, joka osoittaa Suomen saaneen eurosta **nettohyötyjä**; motiivina kyllästyminen *"uskovaisiin, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että eurooppalaisuus on tuonut valon ja vaurauden ja rauhan"*. **VÄITE 1 — MATALAT KOROT:** kumoutuu datalla — *"ei ole kauhean vaikeaa käydä USA:n keskuspankin tietokantapalvelusta 30 sekuntia… ne oli kaikkialla yhtä korkealla silloin"*; korot ovat matalalla myös **Ruotsissa, Puolassa, Tšekissä, Yhdysvalloissa ja Japanissa**; "se on myytti, joka elää" 30 vuotta tapahtumien jälkeen. **VÄITE 2 — KURSSIVAKAUS:** Huopainen kutsuu kiinteää kurssia hintasääntelyksi (*"mistä tämä hillitön hinku kommunismin harrastamiseen kumpuaa"*) ja vetoaa **IMF:n vertailuun** kelluvien, kiinteiden ja euromaiden välillä: *"ne, joilla on kansalliset kelluvat, niiden kasvu on ripeämpää, tasaisempaa, ja niillä on vähemmän boom-bust-syklejä"*. Rahaliiton perusvika: *"ne toimivat ihan ok silloin, jos muutenkin menisi hyvin, mutta kun alkaa mennä huonosti, siellä ei ole mitään pakoreittiä kansantaloudella"*. **VÄITE 3 — VALUUTANVAIHTOKULUT:** katosivat ilman euroakin teknologian, kilpailun ja sääntelyn vapautumisen myötä, kuten osakevälityspalkkiot: 1990-luvulla **0,25 %** välityspalkkiosta tehtiin lehdistötiedote "Suomen ensimmäisestä discount brokerista". Pankkien ote yrityksistä: *"aina kun soitit pankin deskiin ja pyysit hintaa dollarille… sait härskisti puoli prosenttia hinnan päälle, vähän naaman mukaan"*; Miettinen tunnistaa mekanismin — investointipankkiirin toimenkuvaan kuuluu *"etsiä heikkoja käsiä maailman pokeripöydässä"*. **VASTATULOS:** eräs Turusta löysi **synteettisen kontrollin** tutkimuksen, jonka mukaan Suomen kasvu on ollut euron kanssa parempaa; Huopainen suhtautuu reilusti mutta huomauttaa, että vastakkaisia kontrafaktuaaleja on tehty (**Tuomas Malinen / GNS Economics**) ja tulokset riippuvat oletuksista. **RUOTSI-VERTAILU:** kasvu **ainakin 20 % suurempaa** kuin Suomessa, vaurastuminen enemmän; Huopainen ei lue koko eroa valuutan ansioksi — *"ehkä puolet menee rakenteellisten heikkouksien, joista valuutta on keskeisin, piikkiin"* — ja korostaa kertyvyyttä: kerran menetetty 10 % jää saamatta joka vuosi. **LIITTYMISPÄÄTÖS:** kiire oli myyntikeino — *"jokainen kauppamies tietää, että kiire on paras klousaamisen juttu"*; Ruotsi otti tuumaustauon, joka on kestänyt yli 20 vuotta. Ajan ongelma oli tiedonsaanti: ei internetiä, Yhdysvalloissa suurin osa ekonomisteista (Krugmanista Friedmaniin) piti ideaa hassuna, ja Suomessa oli vain *"Hesarin pääkirjoitukset, ministerin jyrähdykset, Suomen Pankin näkemys ja muutama hassu heppu yliopistolta"*. **SISÄINEN DEVALVAATIO VS. KELLUVA KURSSI:** kelluva valuutta on **automaattisesti vastasyklinen**; Miettinen kertoo väitelleensä asiasta **Juhana Vartiaisen** kanssa, jonka vastaus oli valtion automaattiset stabilisaattorit. Huopaisen vasta-argumentti on poliittisen talouden argumentti: *"jos näiden erien pitäisi joustaa poliittisilla päätöksillä, siihen menee ikä ja terveys ja suosio"*. Esimerkki on **kiky** — sisäinen devalvaatio lupsakammalla nimellä, koska devalvaatiolla on huono kaiku; tulos oli "puolittainen viritelmä" ja vaikutus katosi nopeasti. Vertailu: *"jos täällä jumpataan kaksi–kolme vuotta kauhealla poliittisella hinnalla kilpailukykysopimusta, niin Ruotsissa keskuspankin pääjohtaja sanoo tiedotustilaisuudessa, että meillä on kelluva valuuttakurssi — ja kruunu heikkenee 10 prosenttia"*. Historiallinen rinnastus: **vuoden 1991 Sorsan sopimus**, "aikaisen kiky", jonka SAK sai hallituksessaan läpi mutta joka kaatui, kun **metalli ja paperi** kieltäytyivät — epäsymmetrinen peli. Kellutuksesta: virallinen kanta oli pitkään "ei kelluteta", vaikka päätöksentekijöiden yksityiset kannat olivat jo liukuneet; **Rolf Kullbergin** asema oli loppuun asti vaikea. **LIITTOVALTIO:** Huopainen **ei vastusta liittovaltiota** — *"sitten vaan laitetaan liittovaltio pystyyn, mä oon ihan sen kannalla"* — vaan sitä, ettei valintaa käsitellä avoimesti; loogiset päätepisteet ovat **liittovaltio tai purku**. **ELPYMISRAHASTO:** Miettinen kuvaa sitä **liittovaltion velaksi**, joka jaetaan poliittisin kriteerein ja jonka monetisointi on helppoa, koska se on EKP:lle priimaa riskitöntä omaisuutta; **Sauli Vilénin** sanoin keskuspankkiosto on amfetamiinia ja tämä "puhdasta heroiinia". **ARGUMENTIN KÄÄNTYMINEN (Huopaisen todiste epärehellisyydestä):** kymmenen vuotta sitten **Target 2** -saldojen ja EKP:n osto-ohjelmien riskit kiistettiin; nyt elpymisrahastoa perustellaan sillä, että muuten keskuspankit joutuisivat ostamaan lisää ja riskit kasvaisivat — *"nyt argumentiksi käy se, mikä aikaisemmin on kiistetty"*. Target 2:sta hänen paras tietonsa on, ettei vinoutumista tajuttu mahdolliseksi (oletettiin saldojen pysyvän nollan tuntumassa; nyt Saksalla noin +1000 mrd, Italialla noin −400 mrd). **PÄÄOMITUSSOPIMUS:** monet väittävät keskuspankkien pääomitussopimuksen olevan olemassa (hän mainitsee **Jussi Lindgrenin** ja **Elina Lepomäen**), mutta hän ei ole nähnyt sitä eikä usko sen olemassaoloon — ja jos sitä ei ole, Suomi ei ole juridisesti vastuussa muiden keskuspankkien veloista. **DRAGHIN HELSINGIN PUHE** (2015 tai 2016) sanoi suoraan, että euroalue ei ole kestävä ilman suhdanteita tasaavaa **tulonsiirtomekanismia**. **IMF JA KREIKKA:** velkakestävyysarvio oli **poliittinen päätös** — pelättiin ketjureaktiota, joten Kreikkaa kutsuttiin velkakestäväksi vaikka se ei ollut; entinen pääekonomisti **Olivier Blanchard** on myöhemmin viitannut samaan, ja pöytäkirjoissa näkyy jäsenmaiden (mm. **Brasilian**) raivo siitä, että niiden varoilla luototetaan konkurssikypsää maata: *"jos IMF olisi liikepankki ja luotottaisi tietoisesti osakkeenomistajien piikkiin maata, joka ei ole luottokelpoinen, ne olisi tehnyt rikoksen"*. **KREIKAN VELKAJÄRJESTELY 2012:** noin **200 miljardin** yksityiset velat leikattiin noin puoleen ja tilalle annettiin **EVM**-velkaa, mutta samalla käytiin läpi **ISIN-koodit** ja **EKP:n taseessa olleet bondit jätettiin leikkaamatta** — velkojien epätasavertaista kohtelua. Yleisempi havainto: *"ne, jotka eniten puhuu oikeusvaltiosta ja sääntöpohjaisuudesta, ne on hanakimpia rikkomaan sääntökirjaa"*. **KOTIMAINEN VASTINE:** **Valtiotalouden tarkastusviraston** raporteista poistettiin kriittisiä kommentteja julkaisupäivänä ulkopuolisen ohjeistuksen jälkeen. **MIKSI ASIANTUNTIJAT VAIKENEVAT:** *"jos menisit kerran sanomaan jotain, sua ei enää pyydettäisi asiantuntijaksi"*; syvemmin: *"jos sun tuote on viallinen, niin kuin euroalue on viallinen, niin asiantuntijatkin tulee viallisiksi siinä samassa"*. Miettisen markkinahavainto: luotettavin on se, joka nostaa käden pystyyn virheen merkiksi viidessä sekunnissa. **1990-LUVUN LAMA ON MYTOLOGISOITUNUT:** tarina "Markan kriisistä" tehtiin jälkikäteen, vaikka kyse oli koko Euroopan **ERM-kriisistä**; Ruotsissa kokeiltiin jopa **500 prosentin** korkoa. **SUOMEN NEUVOTTELUASETELMA:** kotimainen mallinrakennus on hyödytöntä — *"mitä Ranskassa tai Saksassa ketään kiinnostaa, millainen malli Lepomäellä on tai mitä Suomi haluaa… se on itsepetosta, että me täällä vaikutetaan asioihin"* (koskee myös Miettisen omaa **ECU-mallia**). Liikkumavara on kolmessa: **liittoutuminen** (Frugal Four), **yksimielisyyspäätökset** ja **punaiset viivat**; uskottavuus vaatii *"ydinasenapin: me voidaan myös lähteä tästä, jos tämä ei kelpaa"*. **POLIITTINEN HINTA ON EUFEMISMI:** kun **Peter Nybergin** kaltainen eläkkeellä oleva Suomen Pankin ja VM:n osastopäällikkö sanoo, ettei Suomi voi kieltäytyä elpymisrahastosta poliittisen hinnan takia, se tarkoittaa *"sinut syrjäytetään, sinun elämä tehdään hankalaksi, sinulle kostetaan"* — *"me ollaan koulun pihalla oleva yläasteen pieni heikko, joka pelkää saavansa turpaan"*. **Pentti Pikkarainen** olisi tehnyt selkeän ilmoituksen, ettei toista kertaa tule perustuslaillisista syistä; Suomella olisi harvinainen työkalu, **etukäteen toimiva perustuslakivaliokunta**. **LOPPUARGUMENTTI:** sääntöpohjaisuus on pienten maiden etu, mutta myös Italian ja Kreikan (ei syvenevää moraalikatoa) ja suurten toimijoiden etu, koska hallittava unioni kasvaa paremmin — *"ei euro ole ongelmissa populistien takia; euroalue on ongelmissa sen takia, että establishment-puolueet on sen luoneet, rakentaneet ja toteuttaneet keskeneräisenä. Populistit vaan sanoo ääneen, että toi on rikki."* **ENNUSTE:** ilman periaatekeskustelua ajaudutaan askel kerrallaan **tulonsiirto- ja yhteisvastuuunioniin**, ja etelään maksettavat siirrot rahoitetaan lopulta **leikkaamalla kotimaista elintasoa** (sote-menot, työttömyyskorvaukset) — *"se niin sanottu eliitti pärjää aina"*.