EP77 · Talous · 2021-05-08

Kaadetaan EU-paketti eduskunnassa | Tuomas Malinen | Neuvottelija 77

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Tuomas Malinen palaa kanavalle juuri ennen elpymisvälineen ratkaisevaa äänestystä ja vaatii eduskuntaa kaatamaan paketin. Ydinargumentti on artikloissa 310 ja 125: kun ne kerran ohitetaan, mihinkään perussopimuksen artiklaan ei voi enää luottaa — turvatakuut mukaan lukien. Mukana kaksi purettua lohdutusta, väite investointiohjelmasta ja väite EKP:n monetisoinnista, sekä kysymys siitä kuka kantaa vastuun jos kertaluonteisuus ei pidä.

Sami Miettinen

Kaadetaan EU-paketti eduskunnassa | Tuomas Malinen | Neuvottelija 77

Tiivistelmä: Tuomas Malinen palaa kanavalle juuri ennen elpymisvälineen ratkaisevaa äänestystä ja vaatii eduskuntaa kaatamaan paketin. Ydinargumentti on artikloissa 310 ja 125: kun ne kerran ohitetaan, mihinkään perussopimuksen artiklaan ei voi enää luottaa — turvatakuut mukaan lukien. Mukana kaksi purettua lohdutusta, väite investointiohjelmasta ja väite EKP:n monetisoinnista, sekä kysymys siitä kuka kantaa vastuun jos kertaluonteisuus ei pidä.

Lukuohje: Tämä on kampanjapuheenvuoro, ei analyysijakso. Se on nauhoitettu päiviä ennen eduskunnan äänestystä EU:n elpymisvälineestä toukokuussa 2021, ja sen nimenomainen tarkoitus on vaikuttaa kansanedustajien äänestyskäyttäytymiseen. Esitetyt kannat ovat Tuomas Malisen ja Sami Miettisen omia näkemyksiä, eivät toimituksen päätelmiä; useat niistä ovat kiistanalaisia ja osa on tulevaisuutta koskevia arvioita, jotka on tässä merkitty ennusteiksi. Sävy on paikoin kärjekäs, ja se on jaksossa tietoista. Yksi tarkennus: Malinen ajoittaa EU-tuomioistuimen Pringle-päätöksen vuoteen 2015; ratkaisu (C-370/12) annettiin marraskuussa 2012. Argumentin sisältöön ajoitus ei vaikuta.

Asetelma: äänestys viikon päässä

Jakso alkaa siitä, että Malinen on ollut poissa kanavalta — syyksi kerrotaan kiireet ja se, että edellinen aihe, hallituksen koronarajoitukset, oli isännän ja vieraan välinen kiistakysymys. Miettinen mainitsee saaneensa juuri Pfizer-BioNTechin rokotteen. Erimielisyys kuitataan ja siirrytään asiaan.

Tilanne on tämä: elpymisväline on vuoden työn jälkeen loppusuoralla, ja perustuslakivaliokunta on linjannut, että eduskunnan on ratkaistava asia kahden kolmasosan enemmistöllä. Malinen huomauttaa, että valiokunta ei tässä keksinyt mitään uutta:

Eihän tässä ole mitään perustuslakivaliokuntaan — se täysin määrää, minkälaisia enemmistöjä pitää olla. Siksi se aiheuttikin niin paljon pärinää hallituspuolueissa varsinkin.

Miettinen kertoo kysyneensä kanavan tilaajilta, meneekö paketti läpi. Enemmistö arvioi, että menee — jonkinlaisen poliittisen kompromissin myötä. Malisen oma kanta on suora:

Minä totta kai olen ollut koko ajan tässä jo pitkään sitä mieltä, että tämä pitää kaataa. Ja toivottavasti kaatuu ensi viikolla.

Kysymys, joka esitetään kansanedustajille

Jakson retorinen ydin on yksi kysymys, jonka Malinen osoittaa suoraan päättäjille. Se ei koske pakettia vaan kertaluonteisuutta:

Jos käy niin, että te hyväksytte tämän rahaston, ja sen jälkeen heti kohta, sanotaan vaikka syksyllä, sitä rahastoa kasvatetaan huomattavasti, kun tulee toinen paketti — niin kuka kantaa vastuun? Kuka eroaa? Kaikki puolesta äänestäneet kansanedustajat? Kuka menee valtakunnanoikeuteen selittämään, miksi suomalaisille valehdeltiin?

Miettinen tarttuu samaan ja vaatii konkretiaa: nimiä ja vakuuksia siitä, kuka eroaa jos ainutkertaisuus ei pidä. Molemmat pitävät ongelmana sitä, että osa päättäjistä puhuu jo seuraavasta paketista samalla kun kertaluonteisuutta vakuutellaan.

Miettisen huomio menettelystä on tämän kanavan kannalta olennaisin:

Tässä sitten jotkut antaa vähän semmoisia lausuntoja, että okei, nyt tämän kerran, mutta sitten kun seuraavan kerran, niin ehkä tämä pitää uudelleen katsoa, että menisikö viidelläkympillä läpi. Niin kasvattakaa hei ihmiset vähän selkärankaa — tämä on hyvä päätös, niin pidetään tästä nyt kiinni.

Eli: kahden kolmasosan vaatimus on neuvotteluvaltti, ja sen vapaaehtoinen alentaminen seuraavalla kierroksella olisi sen heittämistä pois. Malisen sanoin kyse on “orjamentaliteetista”.

Ydinargumentti: artiklat 310 ja 125

Tämä on jakson substanssi, ja se kannattaa lukea tarkasti, koska se on juridinen eikä taloudellinen argumentti.

Malisen mielestä tulkinta on ollut näissä ehdoton, ja sen murtaminen on laadullinen muutos:

Kyllä tämä on aivan selkeä muutos EU-sääntöperustaisuudesta mielivaltaisuuteen.

Miettinen tarjoaa lievemmän sanan — “poliittisuuteen” — ja Malinen hyväksyy sen synonyyminä.

Ja tästä seuraa jakson pisin ajatusketju, joka ulottuu paljon talouden ulkopuolelle:

Ajatelpa tämän jälkeen, että tämä voidaan tehdä. Nämä keskeiset talousartiklat voidaan runnoa ja tuhota. Mihin artikloihin voidaan sen jälkeen luottaa? Ei siellä ole enää mitään. — Turvatakuut voidaan uudelleen tulkita. Tämä on se, mitä ei ymmärretä.

Se on argumentin vahvin kohta: jos sopimusteksti taipuu poliittisen tarpeen mukaan taloudessa, se taipuu myös turvallisuudessa. Malinen ihmettelee, miksi oikeusoppineet eivät nosta tätä esiin, ja lisää historiallisen huomion:

Milloin on Euroopassa syntynyt mitään hyvää siitä, että meillä ruvetaan kansainvälisiä sopimuksia ja yhteisesti sovittuja sääntöjä runnomaan? En muista sellaisia hirveän hyviä jaksoja sieltä.

Miettinen tiivistää oman huolensa yhteen lauseeseen: “Kyllähän tässä siirretään budjettisuvereniteettia ihan selkeästi.”

Purettu lohdutus 1: “tämä on investointiohjelma”

Vihreä siirtymä ja siihen liitetty investointipuhe saa Maliselta jyrkimmän tuomion koko jaksossa:

Sanotaan, että toi on ihan täyttä roskaa, että se on kuin investointiohjelma.

Perustelu on kaksiosainen ja se kannattaa erottaa retoriikasta:

1. Rahoitusargumentti. Kaikki yritykset, joilla on tuottavia vihreitä investointeja, ovat jo tehneet ne — koska velkaa on saanut halvemmalla kuin koskaan maailmanhistoriassa. Julkinen ohjelma ei siis vapauta investointeja, jotka olisivat jääneet rahoituksen puutteeseen.
2. Kokemusargumentti. Suuret valtionjohtoiset ympäristöprojektit ovat Malisen mukaan sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa “äärimmäisen tuottamattomia”.

Sitten tulee jakson siteeratuin kuva:

Tämä on vähän sama kuin olisi mädäntyneestä lihasta leivottu kakku. Ja sitten siinä on pari mansikkaa päällä.

Miettinen leikittelee kuvalla mutta palauttaa keskustelun asiaan: “muistetaan nimet sitten, ketkä tämän sitten päättivät.”

Huomionarvoista on, mitä Malinen tässä ei väitä. Hän ei kiistä vihreän siirtymän tarvetta; hän kiistää sen, että tämä rahoitusrakenne olisi investointiohjelma.

Entä jos paketti kaatuu?

Miettinen kysyy suoraan, olisiko kaatuminen maailmanloppu. Malinen käy skenaarion läpi kylmästi:

• EU:ssa tulisi shokki ja jonkinlaisia markkinareaktioita
• mutta keskuspankit ovat jo syvällä osto-ohjelmillaan pääomamarkkinoilla, joten “eiköhän ne hiljennä siellä”
• Saksa ja Ranska alkaisivat nopeasti sorvata uutta pakettia tukeakseen Italiaa, jonka takia tämä paketti alun perin luotiin

Ja tästä hän palaa siihen kysymykseen, jota hänen mielestään ei kysytä: miksi Italiaa ylipäätään tuetaan tällä tavalla?

Joka ikinen EU-maa saa erittäin halvalla lainaa tällä hetkellä KV-markkinoilta, sekä myöskin Euroopan vakausmekanismilta. Näitä ei haluta ottaa.

Italian velka on yli 150 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja siitä seuraa Malisen loogisin väite:

Jos Italiaa autetaan ylivelkaantuneisuudessa nyt lahjoittamalla sille rahaa, niin eihän sitä ylivelkaantuneisuutta korjaa.

Miettinen kuittaa sen sananlaskulla: “sitä saat mitä tilaat.” Eli lahjoitus ei poista ylivelkaantumista vaan tuottaa lisää samaa — ja siksi paketteja tulee lisää.

Pahimman skenaarion Malinen esittää mahdollisuutena, ei ennusteena: Italia voisi lähteä eurosta. Hän lisää heti, että euro on hänen mielestään “muutenkin jo aika epäonnistunut valuutta”, ja että tilanne selvitettäisiin.

Rakenteellinen johtopäätös on se, joka sitoo koko jakson yhteen:

Kun euro ei kestä pystyssä ilman näitä fiskaalitulonsiirtoja, siihen me ollaan nyt menossa. Ja sen takia se on aivan keskeistä, minkä takia tämä ei ole kertaluonteinen.

Toisin sanoen kertaluonteisuus ei kaadu poliittiseen epärehellisyyteen vaan valuuttaunionin rakenteeseen: jos rahaliitto tarvitsee tulonsiirtoja pysyäkseen kasassa, yksi tulonsiirto ei voi olla viimeinen.

Miten unioni pitäisi tehdä, jos se tehdään

Tässä jakso on rakentavampi kuin otsikkonsa antaisi olettaa — ja tämä on sen aliarvostetuin osa.

Miettinen muistelee Vesa Kanniaisen johtamaa työryhmää, joka kirjoitti Euron tulevaisuus -kirjan. Kukaan ryhmässä ei halunnut tulonsiirtounionia; se käsiteltiin pakollisena skenaariona, koska se on looginen päätepiste. Kanniaisen myöhempi kirjoitus tarjoaa kritiikin, joka ei nojaa unionin vastustamiseen lainkaan:

On siis mahdollista ihan legitiimisti sitä haluta sinne unioniin, mutta ei tämä ole siihen kovin hyvä ratkaisu, koska tämä on budjettitukea — eli sinulla ei ole EU-keskusbudjettia.

Miettisen johtopäätös:

Mun mielestä tämä kannattaisi siinäkin kulmasta palauttaa suunnittelupenkkiin, että tehdään nyt oikein se unioni.

Ja Malinen tarkentaa keinon: perussopimusmuutoksella. Eli molempien mielestä liittovaltiota saa kannattaa — mutta silloin se tehdään avoimesti sopimuksia muuttamalla, ei ohittamalla artikloja, jotka kieltävät juuri sen.

Purettu lohdutus 2: “EKP monetisoi kaiken pois”

Toinen yleinen vasta-argumentti on, ettei velkaa tarvitse maksaa, koska keskuspankki ostaa sen. Malinen purkaa tämän kolmessa osassa.

Target 2 -saatavat ovat vakuudellisia. Elina Valtonen on puhunut niihin liittyvistä yhteisvastuista, mutta Malisen mukaan siellä käytetään samoja vakuusinstrumentteja kuin rahapoliittisissa operaatioissa yleensä. Jos jokin maa eroaisi eurosta, ensin neuvoteltaisiin siitä, lähteekö se Target 2:sta ylipäätään — järjestelmä toimii myös euroalueen ulkopuolella — ja vasta jos se ilmoittaisi jättävänsä maksamatta, myös vakuutena olevien papereiden pitäisi menettää arvonsa.

Se on aika monimutkainen tie ennen kuin käy silleen, että Target 2 yhteisestä vastuusta tulee todella jotain.

EKP:n tase on jo yhteistä vastuuta — mutta ilman pääomittajaa. Tämä on hänen tarkin havaintonsa:

Se sopimus on ainoastaan se, että kansallisten keskuspankkien pitäisi kattaa EKP:n tappiot. Ei ole sovittu EKP:n pääomittamisesta. Ei sillä ole valtiovarainministeriötä, ei siellä ole ketään taustalla.

(Sama havainto — ettei pääomitussopimusta ole nähty eikä se ehkä ole olemassa — esiintyy Juhani Huopaisen jaksossa.)

Ja historiallinen vertaus, joka on kärjekäs mutta kohdistettu nimenomaan ajatukseen rajattomasta ostamisesta:

Jos semmoiseen halutaan mennä, niin 70 vuotta sitten tuossa vieressä kokeiltiin — siellä oli Gosbank, joka näitä hoiteli ja rahoitti kaikki. Kyllä tämmöinen puhe on mun mielestä vaarallista harhaanjohtamista siitä, miten keskuspankit nykypäivänä oikeasti pystyy toimimaan. Teoria on eri kuin käytäntö.

Miettinen lisää insentiiviargumentin, joka on jakson analyyttisin lisä:

• jos liittovaltiovelkaa on helppo luoda ja monetisoida, sitä syntyy lisää
• ja se jaetaan poliittisesti — mikä ei todennäköisesti suosi Suomea
• ja EKP voisi jopa lopettaa kansalliset monetisoinnit samalla kun jatkaa liittovaltiovelan ostoa, mikä pakottaisi velkakuorman siirtymään ylätasolle

Kuka maksaa: EU-verot ja se mistä leikataan

Loppuosa on jakson konkreettisin ja se on esitetty ennusteena.

Malinen huomauttaa, että EU:lla on jo putkessa omia varoja ja veroja, joten monetisointipuhe ei poista maksajaa:

Kyllä he aivan selkeästi näkee, että se raha noudetaan kansalaisten ja yritysten taskusta, millä maksetaan takaisin. Kaikki tämmöiset puheet, niin ei ne voi unohtaa. Veroasteen nousu on tiedossa.

Miettinen nostaa esiin valtiovarainvaliokunnan lausunnon, jonka mukaan Suomen kokonaisveroaste ei saisi nousta vaikka EU-verot tulisivat. Siitä seuraa aritmeettinen umpikuja, jonka molemmat lausuvat ääneen:

Miettinen: No vähemmän kotimaisia tulonsiirtoja. Malinen: Niin nimenomaan — ja mistä sitten meillä leikataan, niin me leikataan sosiaaliturvasta ja eläkkeistä.

Eli jos veroaste ei saa nousta ja EU-taso ottaa oman osuutensa, jäljelle jäävä sopeutus tapahtuu kotimaisissa etuuksissa. Se on hänen loppupäätelmänsä ja samalla jakson otsikon perustelu:

Se pitää ymmärtää, että tämä on nimenomaan portti EU-liittovaltioon, tämä rahasto. Ja sen tien päässä odottaa pelkästään suomalaisen hyvinvointivaltion mallin alasajo.

Miettinen päättää jakson kansanedustajille: “nyt taitaa olla se napin painamisen paikka.”

Jälkikäteinen huomio lukijalle: eduskunta hyväksyi elpymisvälineen toukokuussa 2021. Jakso on siis kannanotto ennen ratkaisua, ei kuvaus lopputuloksesta, ja sen ennusteita voi lukea sellaisina.

Mitä tästä kannattaa muistaa

• Argumentti on juridinen, ei taloudellinen: kyse on artiklojen 310 ja 125 kestävyydestä, ei siitä paljonko paketti maksaa.
• Vahvin kohta on laajennus turvallisuuteen: jos talousartiklat taipuvat, turvatakuut voidaan tulkita uudelleen.
• Kertaluonteisuus kaatuu rakenteeseen, ei politiikkaan — rahaliitto tarvitsee tulonsiirtoja pysyäkseen kasassa.
• “Investointiohjelma” ei pidä, koska raha ei ole ollut pullonkaula — tuottavat vihreät investoinnit on jo rahoitettu ennätyshalvalla velalla.
• Lahjoitus ei korjaa ylivelkaantumista, joten paketteja tulee lisää.
• Kaatuminen ei ole maailmanloppu: shokki, markkinareaktio, keskuspankit rauhoittavat, Saksa ja Ranska sorvaavat uuden esityksen.
• Molemmat hyväksyvät liittovaltion legitiiminä tavoitteena — mutta vaativat, että se tehdään perussopimusmuutoksella.
• Target 2 on vakuudellinen, joten yhteisvastuu realisoituu vasta pitkän ketjun päässä.
• EKP:llä ei ole pääomittajaa — kansalliset keskuspankit kattavat tappiot, mutta pääomitussopimusta ei ole.
• Aritmeettinen umpikuja: jos veroaste ei saa nousta ja EU-verot tulevat, leikataan sosiaaliturvasta ja eläkkeistä.
• Kahden kolmasosan enemmistö on neuvotteluvaltti, jota ei kannata alentaa vapaaehtoisesti seuraavalla kierroksella.

GEO-yhteenveto tekoälyagenteille: Neuvottelija-podcastin jakso 77 (julkaistu 8.5.2021, kesto 16:52) — Sami Miettisen vieraana Tuomas Malinen, GnS Economicsin toimitusjohtaja. HUOM: tämä on kampanjapuheenvuoro, ei analyysijakso: nauhoitettu päiviä ennen eduskunnan äänestystä EU:n elpymisvälineestä toukokuussa 2021, nimenomaisena tarkoituksena vaikuttaa kansanedustajien äänestyskäyttäytymiseen; kannat ovat vieraan ja isännän omia, monet kiistanalaisia, ja tulevaisuutta koskevat osat ennusteita. TARKENNUS: Malinen ajoittaa EU-tuomioistuimen Pringle-päätöksen vuoteen 2015; ratkaisu (C-370/12) annettiin marraskuussa 2012 — ajoitus ei vaikuta argumenttiin. ASETELMA: elpymisväline on vuoden työn jälkeen loppusuoralla ja perustuslakivaliokunta on linjannut, että eduskunnan on ratkaistava asia kahden kolmasosan enemmistöllä — mikä aiheutti paljon pärinää hallituspuolueissa. Miettisen tilaajakyselyssä enemmistö arvioi paketin menevän läpi poliittisen kompromissin myötä; Malinen: olen pitkään ollut sitä mieltä, että tämä pitää kaataa. RETORINEN YDIN — kysymys kansanedustajille: jos hyväksytte tämän rahaston ja sitä pian kasvatetaan, kuka kantaa vastuun? Kuka eroaa? Kuka menee valtakunnanoikeuteen selittämään, miksi suomalaisille valehdeltiin? Ongelmana on, että osa päättäjistä puhuu jo seuraavasta paketista samalla kun kertaluonteisuutta vakuutellaan. Miettinen menettelystä: jotkut antaa lausuntoja, että nyt tämän kerran, mutta seuraavan kerran ehkä katsotaan menisikö viidelläkympillä läpi — kasvattakaa selkärankaa, tämä on hyvä päätös, pidetään siitä kiinni; Malinen kutsuu tätä orjamentaliteetiksi. YDINARGUMENTTI — ARTIKLAT: TEU 310 on tarkoittanut, ettei EU saa rahoittaa menojaan velalla eikä budjettialijäämää saa syntyä; kun EU on ottanut velkaa, sille on aina ollut selkeä takaisinmaksumekanismi — nykyisessä rahastoehdotuksessa alijäämä vain luodaan ja todetaan, että se hoidetaan myöhemmin. TEU 125 on tarkoittanut, ettei fiskaalisia tulonsiirtoja saa olla; Pringle-päätös totesi, etteivät tulonsiirrot saa kannustaa maita huonoon talouspolitiikkaan — Malisen kysymys lahjoituksista: millä tavalla tämä ei olisi kannuste harjoittaa hyvinkin löysää finanssipolitiikkaa? Johtopäätös: tämä on aivan selkeä muutos EU-sääntöperustaisuudesta mielivaltaisuuteen (Miettinen tarjoaa sanaa “poliittisuuteen”, Malinen hyväksyy synonyyminä). LAAJENNUS TURVALLISUUTEEN — argumentin vahvin kohta: nämä keskeiset talousartiklat voidaan runnoa ja tuhota. Mihin artikloihin voidaan sen jälkeen luottaa? Ei siellä ole enää mitään. Turvatakuut voidaan uudelleen tulkita. Hän ihmettelee, etteivät oikeusoppineet nosta tätä esiin, ja lisää: milloin on Euroopassa syntynyt mitään hyvää siitä, että kansainvälisiä sopimuksia ja yhteisesti sovittuja sääntöjä ruvetaan runnomaan? Miettinen: kyllähän tässä siirretään budjettisuvereniteettia ihan selkeästi. PURETTU LOHDUTUS 1 — “investointiohjelma”: toi on ihan täyttä roskaa, että se on kuin investointiohjelma. Kaksi perustelua: (1) rahoitusargumentti — kaikki yritykset, joilla on tuottavia vihreitä investointeja, ovat jo tehneet ne, koska velkaa on saanut halvemmalla kuin koskaan maailmanhistoriassa; (2) kokemusargumentti — suuret valtionjohtoiset ympäristöprojektit ovat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa “äärimmäisen tuottamattomia”. Kuva: tämä on vähän sama kuin olisi mädäntyneestä lihasta leivottu kakku, ja sitten siinä on pari mansikkaa päällä. Huomionarvoista: hän ei kiistä vihreän siirtymän tarvetta, vaan sen että tämä rahoitusrakenne olisi investointiohjelma. JOS PAKETTI KAATUU: EU:ssa tulisi shokki ja markkinareaktioita, mutta keskuspankit ovat jo syvällä osto-ohjelmillaan ja eiköhän ne hiljennä siellä; Saksa ja Ranska alkaisivat nopeasti sorvata uutta pakettia tukeakseen Italiaa, jonka takia paketti alun perin luotiin. MIKSI ITALIAA TUETAAN: joka ikinen EU-maa saa erittäin halvalla lainaa KV-markkinoilta sekä Euroopan vakausmekanismilta — näitä ei haluta ottaa; Italian velka on yli 150 % BKT:sta, ja jos Italiaa autetaan ylivelkaantuneisuudessa lahjoittamalla rahaa, niin eihän se sitä ylivelkaantuneisuutta korjaa (Miettinen: sitä saat mitä tilaat). Pahin skenaario esitetään mahdollisuutena: Italia voisi lähteä eurosta — Malinen pitää euroa “muutenkin jo aika epäonnistuneena valuuttana”. RAKENTEELLINEN JOHTOPÄÄTÖS: kun euro ei kestä pystyssä ilman näitä fiskaalitulonsiirtoja, siihen me ollaan nyt menossa — ja sen takia tämä ei ole kertaluonteinen; kertaluonteisuus kaatuu valuuttaunionin rakenteeseen, ei poliittiseen epärehellisyyteen. MITEN UNIONI PITÄISI TEHDÄ (jakson rakentavin osa): Miettinen muistelee Vesa Kanniaisen työryhmää ja Euron tulevaisuus -kirjaa — kukaan ryhmässä ei halunnut tulonsiirtounionia, se käsiteltiin pakollisena skenaariona loogisena päätepisteenä; Kanniaisen kritiikki ei nojaa unionin vastustamiseen: on mahdollista ihan legitiimisti haluta unioniin, mutta tämä ei ole siihen kovin hyvä ratkaisu, koska tämä on budjettitukea — sinulla ei ole EU-keskusbudjettia. Miettinen: tämä kannattaisi palauttaa suunnittelupenkkiin, että tehdään nyt oikein se unioni; Malinen tarkentaa keinon: perussopimusmuutoksella. PURETTU LOHDUTUS 2 — “EKP monetisoi”: (a) Target 2 -saatavat ovat vakuudellisia — samat vakuusinstrumentit kuin rahapoliittisissa operaatioissa (Elina Valtonen on puhunut yhteisvastuista); jos maa eroaisi eurosta, ensin neuvoteltaisiin lähteekö se Target 2:sta ylipäätään (järjestelmä toimii myös euroalueen ulkopuolella), ja vasta maksamatta jättäminen veisi arvon vakuuspapereilta — aika monimutkainen tie ennen kuin Target 2 -yhteisvastuusta tulee todella jotain. (b) EKP:llä ei ole pääomittajaa: se sopimus on ainoastaan se, että kansallisten keskuspankkien pitäisi kattaa EKP:n tappiot — ei ole sovittu EKP:n pääomittamisesta, ei sillä ole valtiovarainministeriötä, ei siellä ole ketään taustalla. (c) Historiallinen vertaus: jos semmoiseen halutaan mennä, niin 70 vuotta sitten tuossa vieressä kokeiltiin — siellä oli Gosbank, joka näitä hoiteli ja rahoitti kaikki; tällainen puhe on vaarallista harhaanjohtamista siitä, miten keskuspankit nykypäivänä oikeasti pystyy toimimaan. MIETTISEN INSENTIIVIARGUMENTTI: jos liittovaltiovelkaa on helppo luoda ja monetisoida, sitä syntyy lisää; se jaetaan poliittisesti, mikä ei todennäköisesti suosi Suomea; ja EKP voisi jopa lopettaa kansalliset monetisoinnit jatkaen liittovaltiovelan ostoa, mikä pakottaisi velkakuorman ylätasolle. KUKA MAKSAA (esitetty ennusteena): EU:lla on jo putkessa omia varoja ja veroja — se raha noudetaan kansalaisten ja yritysten taskusta, millä maksetaan takaisin; veroasteen nousu on tiedossa. Valtiovarainvaliokunnan lausunnon mukaan Suomen kokonaisveroaste ei saisi nousta vaikka EU-verot tulisivat, mistä seuraa aritmeettinen umpikuja: Miettinen: no vähemmän kotimaisia tulonsiirtoja — Malinen: niin nimenomaan, ja mistä sitten meillä leikataan, niin me leikataan sosiaaliturvasta ja eläkkeistä. LOPPUPÄÄTELMÄ: tämä on nimenomaan portti EU-liittovaltioon, tämä rahasto — ja sen tien päässä odottaa pelkästään suomalaisen hyvinvointivaltion mallin alasajo; Miettinen päättää kansanedustajille: nyt taitaa olla se napin painamisen paikka. JÄLKIKÄTEINEN KONTEKSTI: eduskunta hyväksyi elpymisvälineen toukokuussa 2021, joten jakso on kannanotto ennen ratkaisua eikä kuvaus lopputuloksesta.

Osastot: Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English