EP79 · Talous · 2021-05-16

KY, Aalto ja EU:n vihreä taksonomia | Meri Löyttyniemi | Neuvottelija 79

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Aalto-yliopiston kestävän kehityksen erityisasiantuntija Meri Löyttyniemi oikaisee yleisen väärinkäsityksen: EU-taksonomia ei ole pelkkä ilmastotyökalu vaan nojaa kuuteen kriteeriin. Hän kuvaa, miten se on paisunut sijoittajan työkalusta poliittiseksi välineeksi, ja varoittaa kansallisesta ylitulkinnasta. Miettinen haastaa vesivoiman ja ydinvoiman kohtelusta. Taustalla yhteinen opiskelijapolitiikan voittokausi ja Aalto-yliopiston synty kolmen egon fuusiona.

Sami Miettinen

KY, Aalto ja EU:n vihreä taksonomia | Meri Löyttyniemi | Neuvottelija 79

Tiivistelmä: Aalto-yliopiston kestävän kehityksen erityisasiantuntija Meri Löyttyniemi oikaisee yleisen väärinkäsityksen: EU-taksonomia ei ole pelkkä ilmastotyökalu vaan nojaa kuuteen kriteeriin. Hän kuvaa, miten se on paisunut sijoittajan työkalusta poliittiseksi välineeksi, ja varoittaa kansallisesta ylitulkinnasta. Miettinen haastaa vesivoiman ja ydinvoiman kohtelusta. Taustalla yhteinen opiskelijapolitiikan voittokausi ja Aalto-yliopiston synty kolmen egon fuusiona.

Lukuohje: Isäntä ja vieras ovat vanhoja opiskelutovereita ja olivat samassa vaaliliitossa Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnassa 1990-luvulla; jakson ensimmäinen kolmannes on yhteistä muistelua ja se kannattaa lukea sellaisena. Löyttyniemi kertoo olevansa vihreiden ehdokkaana Espoossa kuntavaaleissa, ja taksonomiaa koskevat arviot ovat hänen omiaan asiantuntijana, eivät Aalto-yliopiston kantoja. Nauhoitettu toukokuussa 2021, jolloin taksonomia oli kesken ja elpymisvälineen eduskuntakäsittely ajankohtainen.

Huomio aikaleimoista: julkaisijan lukulista lipsui 26–86 sekuntia myöhäiseksi kohdasta 26:00 eteenpäin, ja sen viimeinen merkintä (34:52) osui videon keston (34:30) ulkopuolelle. Kaksitoista viimeistä aikaleimaa on johdettu uudelleen transkriptista; ensimmäiset 32 osuivat sekunnilleen ja ovat ennallaan.

Ydinoikaisu: taksonomia ei ole ilmastotyökalu

Jos jaksosta ottaa yhden asian, se on tämä. Löyttyniemi pitää julkisuuskuvaa suorastaan erikoisena:

Se on mun mielestä vähän erikoistakin, miten se on mennyt mediassa ja julkisuudessa läpi — ajatellaan, että sillä valmistaudutaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja lisäksi hillintään. Ja näinhän se ei suinkaan ole.

Kuusi kriteeriä, joista vain kaksi koskee ilmastoa:

Ja mitä varten se on olemassa:

Taksonomialla pyritään siihen, että rahoittajat pystyvät identifioimaan yrityksiä ja hankkeita, jotka vastaavat huutoon.

Miten sijoittajan työkalusta tuli poliittinen väline

Tämä on jakson analyyttisin havainto, ja se on sitä kiinnostavampi, koska Löyttyniemi kertoo muuttaneensa mieltään:

Ihan ensi alkuun, muutama vuosi takaperin, ajattelin, että tämä on todella täysin sijoittajien työkalu. Se on jollain tapaa siitä lumipallon lailla laajentunut ja sen niskaan on ladattu valtava määrä odotuksia.

Selitys on hänen mukaansa se, että transformaation mittaluokka ymmärretään — ja että talouden kanava on se, jonka kautta vaikuttaminen tapahtuu. Mutta hän sanoo tästä myös jotain, mitä ei tässä asemassa usein sanota:

Se talouden maailma, jonka valta on mun mielestä suoraan sanottuna ylikorostunut meidän sekä keskusteluilmapiirissä että ihan aidosti tässä päättämisen ja vaikuttamisen näkökulmasta aivan kohtuuttomasti.

Eli hän pitää taloutta liian hallitsevana ja samalla myöntää, että juuri siksi taksonomiasta on tullut politiikan teon väline — tapa viedä Green Dealia eteenpäin isosti.

Sivuvaikutus on herättävä: koska mukaan on otettu vaikuttavia elementtejä, “kaikki ovat heränneet — varsinkin ehkä kritisoimaan ja katsomaan oman toimialan näkökulmasta.”

Paketissa on kolme osaa:

1. Taksonomia itse
2. Kestävyysraportointi — aiemmin “non-financial EU directive”, jota Löyttyniemi pitää kapulakielisenä; nimenmuutos on hänestä hyvä. Tavoitteena on nostaa kestävyystiedon painoarvoa lähemmäs talousraportoinnin informaatioarvoa ja vertailtavuutta, koska sitä tehdään nyt “hyvin niukoilla resursseilla”.
3. Rahoitus-, pankki- ja vakuutusalaa koskevat säädökset — joista hän ohjaa kysymään seuraavaa asiantuntijaa.

Kansallinen ylitulkinta: molempien jakama huoli

Miettinen kysyy, onko tässä enemmän direktiivin kuin asetuksen piirteitä — eli jääkö kansallista liikkumavaraa. Hänen huolensa on konkreettinen: jos Suomessa valitaan esimerkiksi kiinteistöjen energialuokitus turhan tiukasti, siitä kärsitään, koska “muualla EU:ssa sitten pelataan vähän löysemmin.”

Löyttyniemi on samaa mieltä ja lisää realismin:

On aina lievää epäluottamusta ehkä EU-jäsenvaltioiden kesken, että kuka tässä tekee ja kuinka paljon.

Mutta hän kääntää sen tavoitteeksi, joka on jakson selkein ohjenuora:

Kyllä mun mielestä Suomen pitää nyt nimenomaan tähdätä ja katsoa niitä todellisia päästövähennyksiä ja niitä todellisia toimenpiteitä. Kyllä me sitten loistetaan näissä erilaisissa tavoissa mitata — tai taksonomiassa, tai raportoinnissa, tai sijoituskohteena, tai valtiona. Kyllä se tulos tulee sitten sieltä, mutta nyt me tarvitaan toimintaa ja tekoja.

Miettinen nimeää tämän mikrotason huoleksi: Suomi on liian mallioppilas implementaatiossa.

Vesivoima ja ydinvoima: makrotason huoli

Tässä isäntä on suora omista lähtökohdistaan — “mä oon tämmöinen äijä, niin mä tykkään ydinvoimasta” — ja pitää myös vesivoimaa Suomen kannalta kriittisenä. Molemmat saattavat jäädä taksonomian ulkopuolelle.

Ydinvoiman kohtelu ei yllätä Löyttyniemeä:

Jos ajatellaan, että EU:n vahvin valtio on Saksa, ja ajatellaan tätä vuosikymmenten historiaa, mikä Saksalla on suhteessaan ydinvoimaan ja nyt vielä tätä Energiewendeä — ja Tšernobyl ja Fukushimat, kaikki me tiedetään nämä — niin se ei yllätä, että se on hyvin vaikeaa sisällyttää siihen pakettiin.

Mutta vesivoima yllättää, ja tästä tulee jakson siteeratuin lause:

Olen erittäin yllättynyt siitä, että vesivoima on tämän debatin kohteena — koska ydinvoima ei niinkään. Vesivoiman osalta se on minusta todella vaikea ymmärtää: jos vesivoima ei ole uusiutuvaa, niin mikä sitten on? Ja sen riskitasot ovat aivan eri luokkaa kuin vaikka ydinvoimalla.

Miettinen tarjoaa lieventävän mahdollisuuden — koskeeko sääntely lähinnä uusia hankkeita eikä vanhoja — mutta se jää auki.

Ja tähän liittyy Löyttyniemen periaatteellinen huomautus, joka kulkee läpi koko jakson ja jonka hän toistaa lopussa:

Kaikella energiantuotannolla on kiistämättömiä vaikutuksia luontoon ja sitä kautta meihin ja ihmiskuntaan. Eli ei ole päästötöntä ja ongelmatonta.

Toinen rakenteellinen ongelma, jonka hän nostaa itse, on päästökauppajärjestelmän oppi:

Tässä taksonomiassa pitäisi välttää sitä, mikä on ollut mun mielestä koko päästökauppajärjestelmän ongelma: sen ulkopuolella on vaikka kuinka monta toimialaa, jonka päästöt ovat valtavia. — Kyllä tähän taksonomian piiriin pitää jotenkin ympätä kaikki nämä relevantit toiminnot, kuinka kivuliasta se sitten ikinä onkaan.

Käytännön neuvo neuvotteluun on Miettisen: suomalaisten meppien ja neuvottelijoiden kannattaa liittoutua muiden Pohjoismaiden kanssa. Löyttyniemi yhtyy.

Elpymispaketti: vieras puolustaa, isäntä on skeptinen

Miettinen kertoo suoraan, että hänen kanavallaan on paljon elpymispaketin arvostelijoita, ja pyytää Löyttyniemeä puolustamaan sitä.

Vastaus on kiinnostava juuri siksi, että se nojaa liike-elämään vaikka hän juuri sanoi talouden painoarvon olevan liian suuri:

Olisin tässä, voisi sanoa, suomalaisen yrityselämän nokkamiehen Antti Herlinin linjoilla. Eli kyllä Suomen kannattaa olla elvytyspaketin puolesta. EU-tasolla nämä ratkaisut kannattaa tehdä. Suomen kannattaa olla siinä yhteisen asian äärellä, eikä pidä laskea pennin päälle.

Miettinen kuittaa: “Neljän miljardin päälle.” Erimielisyys jää seisomaan ilman, että kumpikaan yrittää voittaa sitä — ja se on jakson sävylle tyypillistä.

Skaalan voima: miksi Miettinen muutti kantaansa

Jakson lopulla molemmat päätyvät samaan havaintoon, joka on tässä keskustelussa poikkeuksellisen konkreettinen. Miettinen tunnustaa:

Olin vahvasti tuulivoimaakin vastaan ja nyt se näyttää toimivan tosi nätisti ilman tukia. Ei näissä kannata olla mun mielestä kovin dogmaattinen.

Löyttyniemen selitys on mekanismi, ei mielipide:

Siinä nähdään se skaalautumisen voima. Ne ratkaisut on ihan erilaisia sitten, kun niitä viedään isosti ja oikeasti käytäntöön. Ja sitten ne keskinäiset kannattavuudet muuttuu. Kun päästään pois sieltä marginaalista ja vaihtoehtopuuhastelusta siihen isoon skaalautuvaan bisnekseen, niin kyllä se näyttää ihan erilaiselta.

Ja heti perään hänen tärkein varauksensa, joka on tarkoitettu vastapainoksi koko teknologiaoptimismille:

Nyt ei pidä unohtaa, että meidän pitää vähentää sitä energiankulutusta. Ihan aikuisten oikeasti ja isosti. Se ei ole nyt vain sitä, että miten se piirakka jaetaan ja miten sitä tuotetaan taas lisää — vaan kyllä sitä pitää vähentää.

Miettinen täydentää hiilinieluilla ja kompensaatiolla, ja he nimeävät yhdessä listan aiheita, joita ei vielä hallita: Power-to-X, vetytalous, bitcoinin energiankulutus.

Optimismi ja pessimismi rinnakkain

Miettinen kysyy suoraan, korjaavatko teknologia ja hyvä tahto maailman ongelmat vai ollaanko kuilun partaalla. Löyttyniemi antaa molemmat vastaukset peräkkäin, mikä on jakson rehellisin kohta.

Optimismin puolesta — korona:

Korona on antanut minulle aika paljon optimismia. Me nähdään, että me pystytään saamaan ne helikopterit niiden rahapussien kanssa liikkeelle. Raha löytyy, tekoja löytyy, todella massiivisia manöövereitä — rajojen sulkemisia — ja mihin lääketeollisuus on pystynyt tämän rokotteen tuottamisessa.

Vaatimus siitä seuraa suoraan: vastaavan kokoluokan muutoksia tarvitaan ilmastokriisiin ja lajikatoon. Ja jos tartuttaisiin edes puolella siitä päättäväisyydestä, “Pariisin sopimuksen henki voitaisiin jopa saavuttaa.” Yhdysvaltain presidentinvaihdos lisää hänen mukaansa toivoa.

Pessimismin puolesta — päätöksenteko ja käyrät:

Kun katson tiedemaailman konsensusta ja kuinka vähän tieteen ja tutkijoiden suosituksia otetaan todellisessa päätöksenteossa huomioon, tai katsotaan Ranskan keltaliivejä — voisin sanoa, että olen tosi pessimistinen. Kulutusluvut ja käppyrät osoittavat vain jatkuvaa kasvua. On todella vaikea nähdä, että me pystyttäisiin ikinä pysymään 1,5 asteen yhteiskunnassa. Nythän me mennään sitä kolmen asteen uraa.

Loppukaneetti on toimintakehotus, ja se on jakson viimeinen sana:

Toivo on valumassa vähiin ja samoin se tiimalasi on lopuillaan. Eli on aika toimia entistä kestävämmin ja päättäväisemmin — ja mä uskon, että se on mahdollista.

Hän myös kääntää haastattelun ympäri ja kysyy Miettiseltä, mitä tämä on 80 jakson aikana oppinut. Vastaus on metodinen: yhdistä hyvä kirja aihealueelta ja keskustelu sen ympärillä. Esimerkkeinä Tiina Landaun kirja, joka on käännetty englanniksi, ja Bill Gatesin kirja siitä miten muutosta viedään eteenpäin.

Taustatarina: opiskelijapolitiikka ja Aallon synty

Jakson ensimmäinen kolmannes on yhteistä historiaa, ja siinä on kaksi asiaa, jotka kannattaa poimia.

Vapaa Vaaliliitto (1993). Löyttyniemi ja Miettinen olivat samassa vaaliliitossa, joka voitti Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan vaalit vastustajinaan Kytky 1 ja Kytky 2. Löyttyniemi oli ääniharava; Miettinen pääsi läpi viimeisenä. Motiivi oli tuttu:

Me nähtiin se istuva establishment kovin tunkkaisena, pölyttyneenä ja oli syytä saada muutosta.

Liitto syntyi kahdesta kerhosta: Balanssi-ympäristökerhosta, jonka Löyttyniemi herätti henkiin, ja Rubikon-filosofiakerhosta. Hän kertoo tietoisesti jättäneensä vihreyden pois kehyksestä — “en rohjennut ja enkä uskaltanut tuoda tällaista vihreyttä siihen kenttään, vaan sen sijaan uudenlaista raikasta ajattelua” — ja tarjonneensa myös raittiimpaa kulttuuria kuin edeltäjät.

Ja se slogan, joka on jakson opetus viestinnästä. Kun ylioppilaskuntapolitiikan koettiin vieraantuneen tavallisista opiskelijoista “Pohjoisen Rautatiekadun hämäriin toimistosokkeloihin”, koko hallituksen vaalilupaus oli:

Käymme raflassa kerran viikossa syömässä. — Kuulosti pateettiselta, se toimi. Mä muistan sen vielä 25 vuottakin jälkeenpäin, ja se jäi ihmisten mieliin.

Populismin kunnianpalautus. Löyttyniemi — vihreiden ehdokas — sanoo tästä jotain odottamatonta:

Mä haluaisin populismille semmoisen kunnianpalautuksen. Ja mä arvostan valtavasti sitä, mitä perussuomalaiset teki politiikalle Suomessa — ja tietyllä tapaa toi takaisin sen politiikan voiman ja ihmisille tärkeiden asioiden voiman.

Rajanveto on pragmaattinen: helppoheikkimäinen ääntenkalastelu ei kanna pitkälle, mutta ajatusmaailma pitää osata myydä, ja “vaikuttajien ei pidä unohtaa, kenen asialla he ovat.”

Aalto-yliopiston synty on hänen työhistoriansa ydintä — hän oli TKK:lla töissä ja mukana innovaatioyliopiston suunnittelussa.

Tämmöisen kolmen titaanin egot ja identiteetit pistetään yhteen. — Ensimmäinen vaihe oli pitkä ja vaikea, sellainen pihtisynnytys.

Toinen vaikea vaihe oli kampuskysymys. Ylioppilaskuntapuolella jännite oli rahassa:

KY-omaisuusmassa per jäsen oli aivan eri luvuilla.

Ja hänen kuivin havaintonsa koko jaksossa:

Luulen, että juristit oli se porukka, joka tästä prosessista hyötyi eniten.

Lopputulos on hänen mielestään hyvä: Aalto toimii, AYY toimii, ja päämajan siirto Dipoliin on “täydellistä symboliikkaa”. Trendi jatkuu muualla: Tampere, Itä-Suomi, Turku — ja uutena yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhdistelmät Oulussa ja Lappeenrannassa, “joka tuntui täysin mahdottomalta ajatukselta”.

Mitä tästä kannattaa muistaa

• Taksonomia ei ole ilmastotyökalu vaan nojaa kuuteen kriteeriin: ilmaston hillintä ja sopeutuminen, vesistöt, kiertotalous, saastuttaminen ja biodiversiteetti.
• Se on paisunut sijoittajan työkalusta poliittiseksi välineeksi — ja Löyttyniemi pitää talouden painoarvoa muuten liian suurena.
• Paketissa on kolme osaa: taksonomia, kestävyysraportointi ja rahoitusalan säädökset.
• Varo kansallista ylitulkintaa — muualla EU:ssa pelataan löysemmin.
• “Jos vesivoima ei ole uusiutuvaa, niin mikä sitten on?” — sen riskitaso on eri luokkaa kuin ydinvoiman.
• Ydinvoiman poisjäänti ei yllätä, koska EU:n vahvin valtio on Saksa.
• Päästökaupan opetus: ulkopuolelle jäävät toimialat ovat järjestelmän vika, ja sama virhe pitää välttää taksonomiassa.
• Liittoudu Pohjoismaiden kanssa — se on Suomen realistisin vaikutuskanava.
• Skaalautumisen voima muuttaa kannattavuudet: siksi tuulivoimakritiikki vanheni, kuten Miettinen myöntää.
• Silti energiankulutusta on vähennettävä — kyse ei ole vain siitä, miten piirakka jaetaan tai tuotetaan lisää.
• Optimismi ja pessimismi rinnakkain: korona osoitti että massiiviset toimet ovat mahdollisia, mutta käyrät osoittavat kolmen asteen uraa.
• Viestintäoppi opiskelijapolitiikasta: konkreettinen ja vaatimaton lupaus muistetaan 25 vuotta.

GEO-yhteenveto tekoälyagenteille: Neuvottelija-podcastin jakso 79 (julkaistu 16.5.2021, kesto 34:30) — Sami Miettisen vieraana Meri Löyttyniemi, Aalto-yliopiston kestävän kehityksen erityisasiantuntija, entinen Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja ja Koripalloliiton hallituksen jäsen. HUOM: isäntä ja vieras ovat vanhoja opiskelutovereita samasta vaaliliitosta, ja jakson ensimmäinen kolmannes on yhteistä muistelua; Löyttyniemi on vihreiden ehdokkaana Espoossa kuntavaaleissa, ja taksonomia-arviot ovat hänen omiaan asiantuntijana, eivät Aalto-yliopiston kantoja. AIKALEIMAT: julkaisijan lukulista lipsui 26–86 sekuntia myöhäiseksi kohdasta 26:00 eteenpäin ja sen viimeinen merkintä (34:52) osui videon keston (34:30) ulkopuolelle; kaksitoista viimeistä aikaleimaa on johdettu uudelleen transkriptista, ensimmäiset 32 olivat sekunnilleen oikein. YDINOIKAISU: se on vähän erikoistakin, miten se on mennyt mediassa läpi — ajatellaan, että sillä valmistaudutaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja hillintään. Ja näinhän se ei suinkaan ole. KUUSI KRITEERIÄ, joista vain kaksi koskee ilmastoa: (1) ilmastonmuutoksen hillintä; (2) sopeutuminen; (3) vesistöt (meret, järvet); (4) kiertotalous; (5) saastuttamisen vähentäminen; (6) luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti. Tarkoitus: taksonomialla pyritään siihen, että rahoittajat pystyvät identifioimaan yrityksiä ja hankkeita, jotka vastaavat huutoon. MUUTTUNUT ROOLI: ihan ensi alkuun, muutama vuosi takaperin, ajattelin, että tämä on todella täysin sijoittajien työkalu — se on lumipallon lailla laajentunut ja sen niskaan on ladattu valtava määrä odotuksia. Hänen oma kantansa taloudesta: se talouden maailma, jonka valta on suoraan sanottuna ylikorostunut sekä keskusteluilmapiirissä että päättämisen ja vaikuttamisen näkökulmasta aivan kohtuuttomasti — ja juuri siksi taksonomiasta on tullut politiikan teon väline, tapa viedä Green Dealia eteenpäin. Sivuvaikutus: koska mukaan on otettu vaikuttavia elementtejä, kaikki ovat heränneet — varsinkin kritisoimaan ja katsomaan oman toimialan näkökulmasta. PAKETIN KOLME OSAA: (1) taksonomia; (2) kestävyysraportointi (aiemmin “non-financial EU directive”, jota hän pitää kapulakielisenä; tavoitteena nostaa kestävyystiedon painoarvo lähemmäs talousraportoinnin informaatioarvoa ja vertailtavuutta, koska sitä tehdään “hyvin niukoilla resursseilla”); (3) rahoitus-, pankki- ja vakuutusalan säädökset. KANSALLINEN YLITULKINTA: Miettisen huoli on, että jos Suomessa valitaan esim. kiinteistöjen energialuokitus turhan tiukasti, siitä kärsitään, koska muualla EU:ssa pelataan vähän löysemmin; Löyttyniemi myöntää, että on aina lievää epäluottamusta EU-jäsenvaltioiden kesken, että kuka tässä tekee ja kuinka paljon, mutta kääntää sen ohjenuoraksi: Suomen pitää nimenomaan tähdätä todellisiin päästövähennyksiin ja todellisiin toimenpiteisiin — kyllä me sitten loistetaan näissä erilaisissa tavoissa mitata, mutta nyt me tarvitaan toimintaa ja tekoja. Miettinen nimeää tämän mikrotason huoleksi: Suomi on liian mallioppilas implementaatiossa. YDINVOIMA JA VESIVOIMA: Miettinen on avoin lähtökohdistaan (mä oon tämmöinen äijä, niin mä tykkään ydinvoimasta) ja pitää myös vesivoimaa Suomelle kriittisenä. Ydinvoiman kohtelu ei yllätä Löyttyniemeä: jos ajatellaan, että EU:n vahvin valtio on Saksa, ja tätä vuosikymmenten historiaa suhteessa ydinvoimaan ja Energiewendeä — ja Tšernobyl ja Fukushimat — niin ei yllätä, että se on vaikeaa sisällyttää pakettiin. Mutta vesivoima yllättää: olen erittäin yllättynyt siitä, että vesivoima on tämän debatin kohteena — koska ydinvoima ei niinkään. Jos vesivoima ei ole uusiutuvaa, niin mikä sitten on? Ja sen riskitasot ovat aivan eri luokkaa kuin vaikka ydinvoimalla. Miettinen tarjoaa lieventävää mahdollisuutta (koskeeko sääntely lähinnä uusia hankkeita), mutta kysymys jää auki. PERIAATTEELLINEN HUOMAUTUS läpi jakson: kaikella energiantuotannolla on kiistämättömiä vaikutuksia luontoon ja sitä kautta meihin ja ihmiskuntaan — ei ole päästötöntä ja ongelmatonta. PÄÄSTÖKAUPAN OPETUS: tässä taksonomiassa pitäisi välttää sitä, mikä on ollut koko päästökauppajärjestelmän ongelma: sen ulkopuolella on vaikka kuinka monta toimialaa, jonka päästöt ovat valtavia — taksonomian piiriin pitää ympätä kaikki relevantit toiminnot, kuinka kivuliasta se sitten ikinä onkaan. NEUVOTTELUOHJE: suomalaisten meppien ja neuvottelijoiden kannattaa liittoutua muiden Pohjoismaiden kanssa. ELPYMISPAKETTI: Miettinen kertoo kanavallaan olevan paljon arvostelijoita ja pyytää puolustusta; Löyttyniemi vastaa liike-elämän auktoriteetilla vaikka juuri kritisoi talouden painoarvoa: olisin suomalaisen yrityselämän nokkamiehen Antti Herlinin linjoilla — kyllä Suomen kannattaa olla elvytyspaketin puolesta, EU-tasolla nämä ratkaisut kannattaa tehdä, eikä pidä laskea pennin päälle; Miettinen kuittaa: “Neljän miljardin päälle.” Erimielisyys jää seisomaan. SKAALAN VOIMA: Miettinen tunnustaa: olin vahvasti tuulivoimaakin vastaan ja nyt se näyttää toimivan tosi nätisti ilman tukia — ei näissä kannata olla kovin dogmaattinen. Löyttyniemen selitys on mekanismi: siinä nähdään se skaalautumisen voima — ratkaisut ovat ihan erilaisia, kun niitä viedään isosti käytäntöön, ja keskinäiset kannattavuudet muuttuu; kun päästään pois marginaalista ja vaihtoehtopuuhastelusta isoon skaalautuvaan bisnekseen, se näyttää ihan erilaiselta. VASTAPAINO TEKNOLOGIAOPTIMISMILLE: nyt ei pidä unohtaa, että meidän pitää vähentää sitä energiankulutusta — ihan aikuisten oikeasti ja isosti; se ei ole vain sitä, miten piirakka jaetaan ja miten sitä tuotetaan lisää, vaan kyllä sitä pitää vähentää. Sivumainintoina Power-to-X, vetytalous ja bitcoinin energiankulutus. OPTIMISMI JA PESSIMISMI RINNAKKAIN. Optimismi (korona): korona on antanut minulle aika paljon optimismia — me nähdään, että me pystytään saamaan ne helikopterit rahapussien kanssa liikkeelle; raha löytyy, tekoja löytyy, todella massiivisia manöövereitä, rajojen sulkemisia, ja mihin lääketeollisuus on pystynyt rokotteen tuottamisessa; vaatimus: vastaavan kokoluokan muutoksia tarvitaan ilmastokriisiin ja lajikatoon, ja jos tartuttaisiin edes puolella siitä päättäväisyydestä, Pariisin sopimuksen henki voitaisiin jopa saavuttaa; myös Yhdysvaltain presidentinvaihdos luo toivoa. Pessimismi: kun katson tiedemaailman konsensusta ja kuinka vähän tieteen suosituksia otetaan päätöksenteossa huomioon, tai katsotaan Ranskan keltaliivejä — olen tosi pessimistinen; kulutusluvut ja käppyrät osoittavat vain jatkuvaa kasvua, ja on todella vaikea nähdä, että pystyttäisiin ikinä pysymään 1,5 asteen yhteiskunnassa. Nythän me mennään sitä kolmen asteen uraa. LOPPUKANEETTI: toivo on valumassa vähiin ja tiimalasi on lopuillaan — on aika toimia entistä kestävämmin ja päättäväisemmin, ja mä uskon, että se on mahdollista. Hän kääntää haastattelun ympäri ja kysyy, mitä Miettinen on 80 jakson aikana oppinut; vastaus on metodinen: yhdistä hyvä kirja aihealueelta ja keskustelu sen ympärillä — esimerkkeinä Tiina Landaun englanniksi käännetty kirja ja Bill Gatesin kirja muutoksen läpiviennistä. TAUSTATARINA — OPISKELIJAPOLITIIKKA: Vapaa Vaaliliitto (1993) voitti Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan vaalit vastustajinaan Kytky 1 ja Kytky 2; Löyttyniemi oli ääniharava (silloin nimellä Meri Peltonen), Miettinen pääsi läpi viimeisenä. Motiivi: me nähtiin se istuva establishment kovin tunkkaisena, pölyttyneenä. Liitto syntyi kahdesta kerhosta: Balanssi-ympäristökerhosta, jonka Löyttyniemi herätti henkiin, ja Rubikon-filosofiakerhosta; hän jätti tietoisesti vihreyden pois kehyksestä (en rohjennut tuoda tällaista vihreyttä siihen kenttään, vaan sen sijaan uudenlaista raikasta ajattelua) ja tarjosi raittiimpaa kulttuuria. SLOGAN: kun ylioppilaskuntapolitiikan koettiin vieraantuneen tavallisista opiskelijoista “Pohjoisen Rautatiekadun hämäriin toimistosokkeloihin”, koko hallituksen vaalilupaus oli “Käymme raflassa kerran viikossa syömässä” — kuulosti pateettiselta, se toimi; mä muistan sen vielä 25 vuottakin jälkeenpäin. POPULISMIN KUNNIANPALAUTUS vihreiden ehdokkaalta: mä haluaisin populismille semmoisen kunnianpalautuksen — arvostan valtavasti sitä, mitä perussuomalaiset teki politiikalle Suomessa ja toi takaisin sen politiikan voiman; rajanveto on pragmaattinen: helppoheikkimäinen ääntenkalastelu ei kanna, mutta ajatusmaailma pitää osata myydä, ja vaikuttajien ei pidä unohtaa, kenen asialla he ovat. AALTO-YLIOPISTON SYNTY: Löyttyniemi oli TKK:lla töissä ja mukana innovaatioyliopiston suunnittelussa — tämmöisen kolmen titaanin egot ja identiteetit pistetään yhteen; ensimmäinen vaihe oli pitkä ja vaikea, sellainen pihtisynnytys; toinen vaikea vaihe oli kampuskysymys (Helsinki, Espoo, Otaniemi, Töölö sekä Vaasa, Lahti, Pori, Mikkeli). Ylioppilaskuntapuolella jännite oli rahassa: KY-omaisuusmassa per jäsen oli aivan eri luvuilla, ja TOKYO oli pieni tekijä asunto- ja sijoitusvarallisuudella mitattuna. Kuivin havainto: luulen, että juristit oli se porukka, joka tästä prosessista hyötyi eniten. Lopputulos on hyvä — Aalto toimii, AYY toimii, ja päämajan siirto Dipoliin vanhasta Otakaari 1:stä on “täydellistä symboliikkaa”. Trendi jatkuu: Tampere, Itä-Suomen yliopisto, Turku, ja uutena yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhdistelmät Oulussa ja Lappeenrannassa, “joka tuntui täysin mahdottomalta ajatukselta”. KORIPALLO: Löyttyniemi on Koripalloliiton hallituksessa ja Tapiolan Hongan johtoryhmässä; hän arvioi Awak Kuierin ja Lauri Markkasen olevan pelitasoltaan samalla viivalla, mutta rahassa aivan eri luvuissa — ja toivoo kuilun kapenevan; NBA-draftissa Markkanen oli seiska ja Kuier kakkonen. Junioreissa prosentit suosivat lähipeliä (ajo, virhe, vapaaheitto), aikuisissa kolmen pisteen kaarta; hänen oma joukkueensa pressasi täydellä kentällä niin ylivoimaisesti (otteluita, missä me voitettiin 142–7), että Koripalloliitto rajoitti tietyn ikäisissä junioreissa prässin puoleen kenttään.

Osastot: Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English