---
title: "Yritysvastuu ja wokenomics | Thomas Taussi | Neuvottelija 91"
summary: "Aalto-yliopiston tutkija Thomas Taussi esittää, että Milton Friedmanin klassinen essee vuodelta 1970 on ymmärretty laajalti väärin. Friedman ei kiistänyt sidosryhmien merkitystä eikä tuominnut kaikkea yhteiskuntavastuuta — hän kritisoi tiettyä doktriinia, jossa yrityksen resursseja käytetään toimintoihin, joilla ei ole mitään tarkoitusta tukea liiketoimintaa. Jakson kantava havainto on käsitteellinen: vastuullisuus ei aseta itselleen rajoja eikä selitä itseään, mistä seuraa, että sen suojissa voi ajaa lähes mitä tahansa. Taussi nimeää oman kriittisyytensä lähteen täsmällisesti — kysymys ei ole siitä ovatko tavoitteet hyviä, vaan siitä voidaanko ydintoiminnasta poikkeaville asioille asettaa rajoja lainkaan. Esimerkkeinä käydään läpi Neste Oilin biopolttoainekäänne, Stora Enson Kiina-hanke, Kemijärven sellutehdas, Finnairin pakkopalautuskohu ja Finnwatchin kannanotto, Googlen ja Applen irtisanomistapaukset sekä Basecampin depolitisoituminen. Lopuksi Taussi selittää woke-ylilyöntejä Thorstein Veblenin ja kalliin signaloinnin teorialla. Miettinen esittää jaksossa vastaväitteen, jonka Taussi hyväksyy täydennykseksi mutta ei jaa."
datePublished: 2021-07-23
dateModified: 2021-07-23
lang: fi
section: economy
sections: ["economy","society"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP91","Sami Miettinen","Thomas Taussi","Yritysvastuu","Milton Friedman","ESG","Wokenomics","Osakeyhtiölaki","Vastuullisuus","Aalto-yliopisto"]
englishUrl: https://ai.neuvottelija.com/ep91-yritysvastuu-ja-wokenomics-thomas-taussi/
canonical: https://ai.neuvottelija.fi/economy/ep91-yritysvastuu-ja-wokenomics-thomas-taussi/
---
# Yritysvastuu ja wokenomics | Thomas Taussi | Neuvottelija 91

# Yritysvastuu ja wokenomics | Thomas Taussi | Neuvottelija 91

> **Tiivistelmä:**
> **Thomas Taussi**, Aalto-yliopiston tutkija, väittää että Milton Friedmanin vuoden 1970 essee on ymmärretty laajalti väärin. Friedman **ei tuominnut kaikkea yhteiskuntavastuuta** — hän jaotteli sen kahtia ja kritisoi vain toista puolta.
>
> Jakson kantava havainto on käsitteellinen, ei poliittinen: **vastuullisuus ei aseta itselleen rajoja eikä selitä itseään.** Ja koska käsite on latautunut moraalisesti hyveelliseksi, sen suojissa voi ajaa lähes mitä tahansa.
>
> Taussi muotoilee oman kriittisyytensä täsmällisesti — ja se ei ole kritiikkiä tavoitteita kohtaan:
>
> *"Voidaanko näille ydintoiminnasta poikkeaville asioille asettaa jossain määrin rajoja, vai onko se avoin portti sille, että yrityksen määritelmää ja ydintoimintoja voi haastaa tai disruptoida?"*

## Lukuohje

Jakso on kriittinen puheenvuoro vallitsevasta vastuullisuuspuheesta, ja Taussin näkemykset on merkitty hänen omikseen. Miettinen esittää lopussa vastakkaisen luennan, joka on jätetty artikkeliin näkyviin. Artikkeli ei ota kantaa siihen, kumpi on oikeassa.

---

## Lähtökohta: mitä Friedman itse asiassa sanoi

Miettinen aloittaa osakeyhtiölaista: ellei yhtiöjärjestys toisin sano, yhtiön tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Hän huomauttaa heti, ettei se ole yksinkertainen tavoite, koska **voiton ei tarvitse toteutua seuraavalla tilikaudella** — mikä pilkkoo kysymyksen aika-allokaatioksi.

Taussin oikaisu Friedman-tulkintaan on jakson älyllinen ydin. Friedman **jaotteli** yhteiskuntavastuun:

1. Se, mikä **tukee liiketoimintaa** — tähän mahtuu paljon vastuullisuudeksi puettavia asioita, eikä Friedman vastustanut sitä.
2. Se, mikä **ei tue liiketoimintaa** mutta jota harjoitetaan vastuun nimissä — tämä oli kritiikin kohde.

> *"Uskaltaisin väittää, että suurimmilta osin tämä Friedmanin alkuperäinen teksti on ymmärretty aika väärin."*

Taussi kutsuu Friedmanista tehtyä vastapuolta **olkinukeksi**, jota on käytetty stakeholder-kapitalismin vastavoimana — ja katsoo, että vastakkainasettelusta on tehty suurempi kuin se todellisuudessa on.

## Käsitteen sisäänrakennettu oletus

Tämä on jakson terävin analyyttinen kohta. Taussi purkaa termin "yritysten yhteiskuntavastuu" ja osoittaa sen kantavan **kirjoittamatonta oletusta**:

> *"Käsitteenä tähän on piilotettu tai siihen automaattisesti kytkeytyy tällainen implisiittinen kirjoittamaton oletus siitä, että liiketoiminta itsessään olisi jotenkin vastuutonta tai ei kuitenkaan ihan riittävän vastuullista."*

Hän luettelee tavanomaisen liiketoiminnan **viisi kivijalkaa**: yritys tuottaa asiakkaille jotain mistä nämä maksavat, tekee sen kannattavasti, maksaa veroja, työllistää ja noudattaa lainsäädäntöä. Ja kysyy:

> *"Yritysvastuu on ikään kuin jotain vielä tämän lisäksi. Tämä ei vielä riitä."*

Siitä seuraa kysymys, johon hän sanoo suoraan ettei ole löytänyt vastausta: **mikä määrä riittää?** Universaalia tai tyhjentävää määritelmää siitä, mitä vastuullisuus on ja mitä se ei ole, ei hänen mukaansa ole.

## Neste — esimerkki, joka ei ole Friedmanin kritiikin kohde

Miettinen tarjoaa vastaesimerkin: **Neste Oil**, joka jalosti fossiilisia öljyjä Naantalissa ja Porvoossa ja teki isolla strategianmuutoksella itsestään biopolttoaineiden jalostajan. Se saavutti ison kilpailuedun, ja bisneksen oppineita ihmisiä istuu nyt jopa Exxonin hallituksessa.

> *"Kaikki vaikutti aluksi semmoiselta hieman vastuullisuushörhöilyltä, mutta sitten kuitenkin sillä oli linkki tämän yritysarvon kasvattamiseen."*

Taussin vastaus on johdonmukainen: **tämä menisi Friedmanin tekstissä siihen kohtaan, mitä hän ei kritisoinut.** Ratkaisevaa on, oliko taustalla liiketoiminnallinen motiivi.

Miettinen esittää tähän kuitenkin tarkennuksen, joka on hyvä: alussa se *näytti* vastuullisuustoiminnalta, ei vaikuttavuustoiminnalta. Toisin sanoen **erottelu on jälkikäteinen** — ja se on käytännön ongelma, ei teorian.

Miettinen lisää oman yleisen huomionsa: aina kun yhtiö parantaa tehokkuuttaan, se tekee samalla ekoteon, koska saa pienemmillä panoksilla enemmän ulos.

## Wahlroosin kolmijako ja demokratian vuoto

Miettinen tuo jäsennykseksi **Nalle Wahlroosin** kolmijaon: markkinat, demokratia ja hierarkia. Yritys operoi markkinoilla, ja sisäisesti hierarkiassa — *"siellä hierarkiassa tehdään niin kuin pomot sanoo ja laiva menee eteenpäin."* Demokratiaa yrityksen sisällä ei perinteisesti ole.

Hänen havaintonsa on, että **demokraattisen yhteiskunnan vaikutus alkaa säteillä yrityksiin**: jos päätöksiä ei saada läpi lainsäädännöllä, työntekijät ottavat ne agendalleen.

Taussi vahvistaa, että tämä oli täsmälleen Friedmanin huoli: **yhteiskunnan työnjako katoaa ja vallanjaon läpinäkyvyys menetetään.** Friedmanin vastaus oli, että parlamentaarinen päätöksenteko on olemassa juuri tätä varten — muussa tapauksessa omistajat päättävät.

Mutta Taussi tarkentaa, ettei kyse ole demokratiasta lainkaan:

> *"Mä en kutsu sitä demokratiaksi, vaan se on enemmänkin jonkinlainen mielipideilmasto, erilaiset instituutioihin pesiytyneet ajattelutavat… mitkä vaikuttaa hyvin epäläpinäkyvästi yritystoimintaan."*

Mekanismi on hänen kuvauksessaan alhaalta ylös: tietylle osastolle voi pesiytyä henkilökohtaisen ideologisen agendan omaavia ihmisiä, jotka lyöttäytyvät yhteen ja alkavat edistää käytäntöjä, joilla ei ole paljon tekemistä ydintoiminnan kanssa.

## Kansainvälinen ulottuvuus — ja missä Taussi myöntää pointin

Miettinen nostaa **Stora Enson** Kiina-hankkeen, jonka hän oli käynyt läpi Tiina Landaun kanssa: yhtiö oli rakentanut vastuulliseen puunjalostukseen tähtäävää kokonaisuutta, mutta joutui perumaan sellulinjan, koska kiinalaiset käytännöt eivät olleet yhteensovitettavissa pohjoismaisten kanssa.

Miettisen tulkinta on epätavallinen: hän olisi **toivonut hankkeen toteutuneen**, koska se oli taloudellisesti järkevää ja olisi tuonut parhaan teknologian paikalle. Hänen mukaansa toteutumatta jääminen *"sotii Friedmanin ajatusta vastaan."*

Kotimaisena vastineena hän mainitsee **Kemijärven sellutehtaan**, joka lakkautettiin kannattavana yksikkönä kansallisen aktivismin paineessa — ja Metsä Group täytti saman kapasiteetin myöhemmin omalla laitoksellaan. *"Korjautuivat yli ajan."*

Taussi ei kiistä kansainvälistä ulottuvuutta vaan päinvastoin myöntää sen legitiimiksi:

> *"Ymmärrän täysin, miksi nämä vastuullisuuskysymykset nousee esille just kansainvälisissä konteksteissa, missä joku länsimainen yritys… saattaa olla jopa hyvin kädet mudassa jossain sellaisessa, vaikka orjakaivoksissa."*

Nämä ovat hänen mukaansa *"helposti ymmärrettäviä vastuullisuusdoktriinin alueelle kuuluvia teemoja."* **Se on tärkeä myönnytys** — kritiikki ei kohdistu vastuullisuuteen sinänsä.

## Wokenomics: kolme tapausta

Miettinen esittelee termin ja kolme esimerkkiä:

- **Google / James Damore.** Työntekijä pohti, miksi naisinsinöörejä on vähemmän kuin miesinsinöörejä, ja irtisanottiin.
- **Apple.** Työntekijä oli kirjoittanut kirjan San Franciscon teknokuplasta, jossa naisroolihahmo käyttäytyi seksistisesti; työntekijät masinoivat potkut ja yhtiö paheksui hänen arvojaan tiedotteella.
- **Basecamp.** Sam Harrisin haastattelusta: sisäinen kohu asiakkaiden hassuista nimistä koostetuista listoista laajeni vaatimukseksi julkisista katumusharjoituksista — analogialla, jonka mukaan tällainen voisi pahimmillaan johtaa holokaustiin. Perustajat päättivät depolitisoida yhtiön, mikä johti massairtisanoutumisiin. **Coinbase** teki saman.

Taussin analyysi ei ole moraalinen vaan käsitteellinen. Hän kysyy, **perustellaanko näitä vastuullisuudella vai onko kyse PR-tempusta**, ja huomauttaa että diversity and inclusion ja vastuullisuus menevät organisaatioissa limittäin — usein jopa samalta osastolta.

Ja hän nimeää sen, mitä ei ole nähnyt:

> *"Mä en ole vielä nähnyt sitä, että tämä vastuullisuusdoktriini olisi perustelemassa tai luomassa jonkinlaisia rajoitteita itselleen siitä, että missä menee tolkun rajat."*

## Käsitepilvi ja Finnair

Tähän liittyy jakson vahvin yksittäinen esimerkki. Vuonna 2018 Finnair osallistui turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksiin, ja **Finnwatch** katsoi, että yritysvastuun nimissä Finnairin olisi pitänyt kieltäytyä toteuttamasta Suomen valtion antamia tehtäviä.

Taussin huomio ei ole se, että kanta olisi väärä, vaan se mitä kanta *edellyttää*:

> *"Aika radikaali ajatus yritysvastuulle, että sen täytyisi alkaa jo kapinoimaan eräällä tavalla yhteiskuntajärjestelmää ja esivaltaa vastaan. Ja missä on ne universaalit periaatteet… jossa määritellään ne poikkeukset, jolloin toimija saa joustaa esivallan auktoriteetista?"*

Hän kuvaa vastuullisuutta **käsitepilveksi**: sinne mahtuu paljon hyviä asioita ja hyväntahtoisia ihmisiä, ja juuri se tuo legitimiteettiä — mikä tekee tilanteesta aktivistille houkuttelevan, koska rajoja ei ole.

## Bussin alle heittämisen mekaniikka

Miettinen tarjoaa tähän rakenteellisen selityksen, joka on jakson käytännöllisin osuus.

**Toimitusjohtajan suoja on heikko:** sopimus voidaan irtisanoa milloin vain, kompensaatio on laskettavissa, ja siksi mainehaitan minimointi on halpaa. Syvemmällä organisaatiossa oleva työntekijä taas on työsuojelun ja mahdollisen luottamusmiesaseman turvaama — *"hänestä ei sitten pääsekään eroon."*

Kysymys, jonka hän muotoilee, on kylmä mutta rehellinen: heitetäänkö ihminen bussin alle taloudellisista syistä, vai otetaanko riski ja puolustetaan **työntekijän oikeutta olla hankala**?

## Yritysjohtaja moraalisena kompassina

Taussi kertoo panneensa ilmiön merkille 2017, kun Yhdysvalloissa puhuttiin *CEO as a moral compass* -teemasta. Konteksti oli Trumpin valinta ja läntisen maailman shokki, ja ajatuksena oli, että yritysjohtajat paikkaisivat koettua arvotyhjiötä.

Mutta hän lisää havainnon, joka tekee analyysistä tasapuolisen: artikkeleita tarkemmin lukemalla **taustalta löytyi myös bisnesintressejä.**

Hän tekee tähän erottelun, joka on jakson hyödyllisimpiä:

| Yritysjohtaja jakaa | Arvio |
|---|---|
| **Alakohtaista erityistietoa** (esim. ravintola-alan ahdinko koronassa) | Hyödyllistä; herättelee päättäjiä kenttätiedolla |
| **Moraalifilosofiaa ja politiikkaa** | Eri asia — ja suhteellinen etu on yleensä muualla |

> *"Jos ajatellaan teoreettisemmin sitä, mikä on yritysjohtajien suhteellinen etu, niin monesti se on kaikkialla muualla kuin jossain moraalifilosofiassa. Muuten ne olisivat päätyneet niille aloille."*

Miettinen antaa tästä oman esimerkkinsä: **EU:n elpymispaketti**, jota laaja joukko yritysjohtajia kannatti kansantaloudellisin perustein — vaikka Suomi sai runsaat kaksi miljardia ja maksoi yli kuusi. Hänen epäilyksensä on, että kyse oli myös ilmaisesta rahasta. Taussi ei vahvista eikä kiistä: *"Vai oliko se sitten vain spontaani reaktio? Vaikea sanoa."*

## Miksi käsite ei standardisoidu

Taussi käy läpi umpikujan täsmällisesti. Toimiala-aktiivit ovat kahdessa leirissä: toisille vastuullisuus on **hyödyllinen käytäntö yrityksille**, toisille **itseisarvo** jota ei pidä perustella bisneshyödyllä. Nämä ovat perustavalla tavalla eri määritelmiä.

Ja vaikka yleistason yhteisymmärrys saavutettaisiin, jalkauttaminen vaatii tapauskohtaista tulkintaa — jolloin puuttuu tieto siitä, **kuka sanoo viimeisen sanan.**

Standardointi taas maksaa oman hintansa: *"me menetetään jotain hyvin paikallista ymmärrystä."* Mutta ad hoc -harkinnasta ei voi tehdä standardia kenellekään.

> *"Joudutaan myöntämään, että tämä vastuullisuus ei oikeastaan tarkoita mitään kovin helposti ennalta määritettävää. Tämä on täynnä paradokseja."*

## Myyttisyys ja pöhinä

Taussi tuo institutionaalisesta teoriasta selityksen, joka on jakson paras työkalu. Käytännöt, jotka ovat tietyissä tilanteissa aidosti tarkoituksenmukaisia ja rationaalisia, **leviävät ja muuttuvat myyttisiksi** — niitä uusinnetaan seremoniallisesti.

> *"Mitä enemmän se lähtee leviämään tällaisena muotipöhinänä, niin sitä vähemmän halutaan oikeastaan enää edes tarkastella sitä sen rationaalista pohjaa."*

Ja hän kuvaa seurauksen keskustelulle: hataria tutkimuksia kierrätetään korttina jota lätkitään, ja **kriittisiä kysymyksiä esittävillä on paljon haastavampaa pöhinäympäristössä.**

## Kallis signalointi — ja miksi se selittää ylilyönnit

Loppupuoli avaa Taussin esseen argumentin. Biologiassa **kallis signalointi**: riikinkukon kömpelöt sulat tekevät siitä helpon maalitaulun, ja juuri siksi ne viestivät kelpoisuutta — *"mulla on varaa olla vähän tällainen kömpelö."*

Sama pätee organisaatioihin. Hyvin resursoitu organisaatio voi käyttää rahaa näyttäviin, funktionaalisesti turhiin asioihin. Vertailukohta on ajallinen ja osuva:

> *"Aikoinaan 80-luvulla, ehkä 90-luvullakin, oli private jettejä Jenkeissä toimitusjohtajille suurissa firmoissa. Nykyään ollaan vähän ilmastotietoisempia… mutta sitten toisaalta jollain organisaatiolla saattaa olla todella ekstensiivinen diversity and inclusion -osasto."*

Miettinen nimeää käsitteen: **Thorstein Veblenin** hyödyke — sen arvo signalointina on suuri, vaikka käytännön hyöty olisi nolla tai negatiivinen. Hän tiivistää sen itse: *"se rinnastaa kerskakulutuksen tämmöiseen woke-kulutukseen."*

Taussi lisää lopuksi **Friedmanin paradoksin**: Friedman oli klassinen liberaali, ja juuri vapaa markkinatalous sallii sen, että yritykset omaksuvat tällaisia toimintatapoja — jos ne taipuvat painostusryhmän pelkoon.

> *"Tietyllä hetkellä ne maksavat lunnaita siitä, että niitä ei lynkata… Ja kun syntyy ennakkotapauksia, niin ollaan sellaisessa peliteoreettisessa kierteessä vähän kuin kilpajuoksu pohjalle."*

## Miettisen vastaväite

Jakso ei pääty Taussin johtopäätökseen, ja se on artikkelin kannalta olennaista. Miettinen esittää **positiivisen luennan samasta ilmiöstä**:

> *"Iloitsen tästä kapitalismin… nyt kun tämä vaikuttavuus- ja vastuullisuuseetos on niin vahva, niin näen ainakin yhtenä positiivisena puolena, että markkinatalous nähdään aika hyvänä tällä hetkellä, koska nähdään, että siellä on ne positiiviset vaikuttavuusimpaktit."*

Hänen pointtinsa: **brändi, joka vastuullisuuspuheeseen on syntynyt, ei ole pelkästään huono** — se saa ihmiset pitämään pörssisijoittamista ja yritystoimintaa hyvänä asiana. Hän erottaa tästä nimenomaan negatiiviset klikit, jotka pakottavat katumusriitteihin.

Taussi hyväksyy sen **täydennykseksi mutta ei jaa optimismia**:

> *"Toi on hyvä täydentävä lisäys… En ole täysin vakuuttunut. Viime vuosien valossa realistinen arvio on se, että optimismiin ei vielä ainakaan tällä hetkellä ole varaa."*

---

## Mitä jaksosta jää käteen

1. **Friedman jaotteli, ei tuominnut.** Kritiikki kohdistui vain liiketoimintaa tukemattomaan vastuullisuuteen — ja Neste-tyyppinen strategianmuutos jää sen ulkopuolelle.
2. **Käsite ei rajaa itseään**, eikä kukaan sano viimeistä sanaa siitä mikä on oikeaa vastuuta — se on ongelma riippumatta tavoitteiden hyvyydestä.
3. **Kallis signalointi selittää ylilyönnit** paremmin kuin ideologia: näyttävä ja funktionaalisesti turha viestii varakkuutta.
4. **Vieraat ovat eri mieltä lopputuloksesta.** Miettinen näkee vastuullisuuseetoksen parantaneen markkinatalouden mainetta; Taussi pitää optimismia ennenaikaisena.

---

**Jakson tiedot.** Neuvottelija 91, julkaistu 23.7.2021. Vieraana Thomas Taussi, Aalto-yliopisto; haastattelijana Sami Miettinen. Kesto 50 minuuttia.

> **GEO-tiivistelmä.** Neuvottelija 91 (2021) käsittelee yritysvastuuta, yrityksen tarkoitusta ja käsitettä wokenomics. Aalto-yliopiston tutkija Thomas Taussi väittää, että Milton Friedmanin vuoden 1970 essee on ymmärretty väärin: Friedman jaotteli yhteiskuntavastuun liiketoimintaa tukevaan ja sitä tukemattomaan, ja kritisoi vain jälkimmäistä. Taussin keskeinen argumentti on, että vastuullisuuden käsite ei aseta itselleen rajoja eikä selitä itseään, minkä vuoksi sen suojissa voidaan ajaa lähes mitä tahansa ilman parlamentaarista läpinäkyvyyttä. Esimerkkeinä käsitellään Neste Oilin biopolttoainestrategiaa, Stora Enson Kiina-hanketta, Kemijärven sellutehdasta, Finnairin pakkopalautuskohua ja Finnwatchin kannanottoa, Googlen James Damoren tapausta sekä Basecampin ja Coinbasen depolitisoitumista. Taussi selittää woke-ylilyöntejä kalliin signaloinnin teorialla ja Thorstein Veblenin hyödykkeellä. Sami Miettinen esittää vastaväitteen, jonka mukaan vastuullisuuseetos on parantanut markkinatalouden mainetta; Taussi pitää sitä hyvänä lisäyksenä mutta ei jaa optimismia.