---
title: "Taloustoimituksen hullu vuosi | Alex af Heurlin | Neuvottelija 92"
summary: "Helsingin Sanomien HS Visionin toimittaja Alex af Heurlin kertoo, millaista on kirjoittaa sijoittamisesta vuonna, jolloin SPACit, IPO-buumi, moderni rahateoria ja EU:n koronaelvytys ovat kaikki yhtä aikaa otsikoissa. Jakso on kahden markkinaseuraajan keskustelu, jossa toimittaja kritisoi Suomen ensimmäistä SPACia suoraan — 'miksi sä haluaisit ostaa sikaa säkissä' — ja jossa MMT:stä esitetään kaksi luentaa: af Heurlinille se on ansiokas kuvaus siitä mitä maailmassa jo tapahtuu, Miettiselle oikea järjestelmäkuvaus mutta vasemmistolaisesti brändätty. Miettinen tarkentaa, ettei MMT toimi euroalueella lainkaan, koska mekanismit edellyttävät omaa valuuttaa ja omaa verotusta. Keskustelu kääntyy suomalaisten heikkoon finanssivarallisuuteen, OECD:n kärkiveroasteeseen ja Juha Hurmeen kuvaamaan nollasummakulttuuriin. Lopuksi puidaan Roger Wessmanin osakesäästämiskritiikkiä, Bessembinderin tutkimusta harvoista voittajaosakkeista ja teknojättien valtaa. Mukana myös rehellinen keskustelu siitä, miksi toimittajien kannattaa tulla henkilöinä esiin."
datePublished: 2021-07-30
dateModified: 2021-07-30
lang: fi
section: economy
sections: ["economy","society"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP92","Sami Miettinen","Alex af Heurlin","HS Vision","Talousjournalismi","SPAC","MMT","Indeksisijoittaminen","Verotus","Teknojätit","ECU-2"]
englishUrl: https://ai.neuvottelija.com/ep92-taloustoimituksen-hullu-vuosi-alex-af-heurlin/
canonical: https://ai.neuvottelija.fi/economy/ep92-taloustoimituksen-hullu-vuosi-alex-af-heurlin/
---
# Taloustoimituksen hullu vuosi | Alex af Heurlin | Neuvottelija 92

# Taloustoimituksen hullu vuosi | Alex af Heurlin | Neuvottelija 92

> **Tiivistelmä:**
> **Alex af Heurlin** on Helsingin Sanomien **HS Visionin** toimittaja, ja jakso käy läpi vuoden, jolloin SPACit, IPO-buumi, moderni rahateoria ja EU:n koronaelvytys osuivat kaikki samaan otsikkovirtaan.
>
> Formaatti on epätavallinen: Miettinen kutsuu itseään **larppaavaksi toimittajaksi** ja haastattelee toimittajaa hänen omista jutuistaan. Molemmat ovat haastatelleet samoja ihmisiä, ja jakso rakentuu niiden ympärille.
>
> Sisällöllisesti painavinta on **MMT:n kaksi luentaa** — ja Miettisen tarkennus siitä, miksi teoria ei toimi euroalueella lainkaan.

---

## Toimittajan tausta ja markkinoiden anomaliat

af Heurlin opiskeli valtiotieteellisessä politiikan tutkimusta — *"jälkikäteen ei kyllä politiikan tutkimus ihan hirveästi kiinnostavaa, ennemmin markkinat"* — ja päätyi Arvopaperi-lehteen, sitten Kauppalehdelle ja Talouselämälle, välissä pari vuotta viestintäpäällikkönä.

Kipinä tuli rahoituksen johdantokurssilta ja **markkinoiden tehokkuuden käsitteestä**, joka vaivaa häntä edelleen: usein markkinat ovat tehokkaat, mutta eivät aina. Hänen suosikkihavaintonsa on tieteenfilosofinen ja hauska:

> *"Yleensähän tiede on sellaista, joka yrittää jotain säännönmukaisuuksia löytää. Rahoitusmarkkinoilla menee niin päin, että löydetään joku säännönmukaisuus ja sitten kun se löydetään, niin yleensä se katoaa saman tien — mikä on täysin absurdi tieteellisyyden ominaisuus."*

## HS Vision ja miksi toimittajan kannattaa näkyä

Miettinen kysyy suoraan, onko HS Vision tietoista **Financial Timesin** kopiointia. Vastaus on rehellinen: *"kai sen uskaltaa sanoa, että totta kai"* — ja lohenpunaisia talousjulkaisuja on Euroopassa muitakin. *"Ihan tietoista, pilke silmäkulmassa, perässä juoksemistakin."*

Tästä seuraa jakson mediakriittisin osuus, ja se on itsekriittinen. af Heurlin toteaa seuranneensa sijoittamisen kenttää kymmenen vuotta ja huomanneensa, että **kiinnostavat sisällöt tulevat yhä useammin valtamedian ulkopuolelta** — Inderes, Nordnet ja muut. Hän pitää sitä merkkinä siitä, että suuret mediat ovat jättäneet jotain tekemättä nuorten lukijoiden suuntaan.

Miettinen kuvaa "valtamedia"-käsitteen ongelman terävästi:

> *"Siinähän on sellainen oletus, että teillä on joku kollektiivi, joka sitten siellä kulmahuoneessa miettii, että mites tänään viedään liittovaltiota eteenpäin tai pistetään kapitalistit kyykkyyn."*

Molempien lääke on sama: **toimittajien pitää tulla esiin henkilöinä.** Se lisää inhimillisyyttä ja rikkoo narratiivin. Esimerkkinä mainitaan HS:n Tuomas Peltomäki, joka on ottanut rennon asenteen ja käynyt tubessa.

## SPAC — toimittajan suora tuomio

Miettinen kehuu af Heurlinin kirjoittaneen Suomen ensimmäisestä SPACista *"hyväntahtoisesti"*. Vastaus ei ole hyväntahtoinen.

af Heurlin selittää ensin, miksi rakenne syntyi Yhdysvalloissa: piensijoittajat eivät pääse siellä helposti mukaan listautumisanteihin, ja **SPAC on kiertotie sisään**. Sen jälkeen tulee tuomio:

> *"Mä en oikeasti ymmärrä, miksi Suomessa tarvitaan SPAC."*

Ja kuva, joka jää mieleen:

> *"Miksi maailmassa on 40 000 pörssiyhtiötä, niin miksi sä haluaisit ostaa sikaa säkissä?"*

Miettinen puolustaa rakennetta varovaisesti — yrityskauppamekanismi voi ratkaista kohdeyhtiön omistusongelman ja hinnasta voi tinkiä — mutta myöntää sen keinotekoisuuden. Molemmat pitävät Yhdysvaltain **satoja SPACeja** epäterveenä, etenkin kun ne ostavat joskus jo pörssissä olevia yhtiöitä.

af Heurlinin skeptisyyden ydin on markkinatilanne: pääomasijoittajilla on ennätysmäärä rahaa ja *"kaikkien suomalaisten keskikokoisten yritysten ovella on vähintään käyty koputtelemaan."* Mikä siis olisi se kohde, joka on muilta piilossa?

## MMT: kaksi luentaa samasta asiasta

Jakson analyyttisin osuus, ja se rakentuu erimielisyydeksi joka ei ole riita.

**af Heurlinin luenta** on myönteinen ja empiirinen. MMT:n suurin ansio on, että *"se kuvaa aika hyvin sitä, mitä maailmassa tällä hetkellä tapahtuu"*: raha- ja finanssipolitiikan suhde on muuttunut oleellisesti, korot ovat valuneet alas kymmenen vuotta, ja lisää finanssipolitiikkaa on tarvittu.

Hän kertoo haastatelleensa **Lauri Holappaa** ja taustaksi valtavirtataloustieteilijöitä, jotka suhtautuvat MMT:hen penseästi — ja pitää nokittelua molemminpuolisesti naurettavana. Mutta hän esittää valtavirralle terävän kysymyksen:

> *"Jos olisi kymmenen vuotta sitten kysynyt valtavirtataloustieteilijältä, että jos maailma olisi tässä tilanteessa, olisiko heidän politiikkasuosituksensa silloinkin ollut sama — vai ovatko he joutuneet myöntämään, että okei, maailma toimii tällä tavalla?"*

**Miettisen luenta** hyväksyy kuvauksen mutta hylkää brändin. Hän viittaa Inderesin Sauli Vilénin kanssa tekemäänsä jaksoon *keskuspankkisosialismista*:

> *"MMT on oikea järjestelmäkuvaus rahajärjestelmästä… mutta se on vasemmistolainen brändäys sille. Jännästi ei haluta kutsua sitä keskuspankkisosialismiksi, mitä se oikeasti on."*

af Heurlin ei kiistä tätä — *"tuo on ihan hyvä pointti, tuo termikikkailu"* — ja lisää oman havaintonsa MMT-kirjallisuudesta, joka on jakson rehellisimpiä:

> *"He samaan aikaan sanovat, että MMT on täysin empiirinen, että haluamme vain kuvata miten järjestelmä toimii. Mutta silti siellä ihan joka sivulla käy hyvin selväksi, mitä suurin osa näistä puolestapuhujista haluaa: huomattavasti vahvempaa valtion roolia."*

### Ja miksi se ei toimi eurossa

Tämä on Miettisen olennaisin tekninen väite. MMT edellyttää **suvereenia konstellaatiota**: oma valuutta, oma keskuspankki, oma eduskunta, oma verotus, oma liikepankkijärjestelmä — kuten Ruotsissa tai Unkarissa. Silloin verotus toimii **vastaventtiilinä**, jolla löysä raha otetaan takaisin.

> *"Mutta kun sulla on ylikansallinen valuutta, kuten euro, niin nämä mekanismit ei toimi ollenkaan, koska se valuu 19 eurovaltioon — ja EU:n fiskaalikapasiteetti sisältää vielä kahdeksan muuta EU-valtiota, joilla on omat rahat ja jotka voi pelata free rideria."*

## Elvytyspaketti: ajoitus ja ennakkotapaus

af Heurlin esittää paketista kaksi erillistä kritiikkiä, ja erottelu on huolellinen.

**Ajoitus.** Elvytystä olisi tarvittu vuosi aiemmin, kun osa taloudesta oli pysäytetty. *"Nyt maailmantalous käy mitä kovimmilla kierroksilla varmaan sitten 80-luvun, inflaatiopaineet ovat nousussa — ja juuri nyt EU päättää avata nämä elvytyshanat."* Hän lieventää itse: paketti ei ole kovin iso, koska se jakautuu monelle vuodelle.

**Ennakkotapaus.** Tämä on hänen systeeminen huolensa: *"haluttiin tai ei, niin kyllähän tässä jonkinnäköistä ennakkotapausta puljataan"*, ja Keski-Euroopassa sitä pidetään jo itsestäänselvyytenä. **Tässä on EU:n tuleva kriisiratkaisumekanismi.**

Hän myös kiistää Miettisen "valtamedia masinoi läpi" -läpän ja nimeää kollegansa **Tuomas Niskakankaan**, joka kirjoitti paketista asiallisen kriittisen jutun.

Miettinen esittelee EP89:n kaksi skenaariota: Metelisen liittovaltiotulkinnan ja Vuorisen hypoteesin siitä, että EKP monetisoi yhteisvelan **Vesa Vihriälän ehdottamalla nollakorkoisella perpetuaalilla**. Hän pitää jälkimmäistä kiinnostavana mutta hieman naiivina, koska veto-oikeus estää hallitut ratkaisut.

af Heurlin vastaa tähän historiallisella havainnolla, joka on jakson parhaita:

> *"Kun katsoo EU-historiaa, niin ei mitään tärkeitä päätöksiä saada juuri eteenpäin muuta kuin kriisissä. Tässäkin tuutetaan varmaan epäselviä sääntöjä, eikä kukaan tiedä tarkalleen, miten tämän laskun maksaa — sitten ehkä seuraavassa kriisissä ratkeaa se maksaja."*

## Peliteoria: kaksi kertaa

Miettinen johtaa monetisoinnista peliteoreettisen päätelmän: jos velka ei kaadu kansalaisten maksettavaksi, **kaikkien kannattaa ottaa velkaa ja jakaa se omille kansalaisilleen**, koska musta pekka lankeaa joko inflaationa tai keskuspankin taseeseen *"joskus vuonna miekka ja kivi."* Ordoliberaali tai luterilais-protestanttinen valtio vain höynäytetään.

af Heurlin lisää toisen peliteoreettisen asetelman, joka selittää **miksi keskustelua ei käydä**: melkein joka maassa on yksi EU-kriittinen laitapuolue ja sitten suuri massa EU-myönteisiä puolueita. Enemmistön etu on olla käymättä keskustelua — *"annetaan tämän vaan rullata eteenpäin"* — koska **ainoa joka keskustelusta hyötyy on se EU-kriittinen puolue.**

Miettinen tarjoaa tähän provokaation: perussuomalaiset voisi *flipata* liittovaltiomyönteiseksi veropopulismilla — jos velat kollektivisoidaan, miksi pitää Suomen veroaste korkealla? *"Tehdään niin kuin saajamaat."* af Heurlin pitää ideaa kiinnostavana mutta epäilee kulttuuria: *"suomalaiset suhtautuu veroihin huomattavasti myönteisemmin keskimäärin kuin jossain Keski-Euroopassa."*

## Faktavaje — ja pyyntö toimitukselle

Miettinen paasaa avoimesti (ja pyytää sitä anteeksi) suomalaisten talouslukujen tuntemuksesta:

- Veroaste noin **43 %** vs. OECD:n **34 %** — Suomi on OECD:n viidenneksi korkein, ja Ruotsi meni ohi kun se poisti solidaarisuusveronsa.
- **Ansiotulot 130 mrd €/v, pääomatulot 10 mrd €/v** — kun narratiivi on juuri toisinpäin.
- Suomen varallisuustaso on hänen mukaansa **Itä-Euroopan tasoa**, ei länsimaista.

Ja hän esittää toiveen suoraan vieraalleen: *"nyt kun te olette löytäneet tämän FT-tyyppisen median, niin näitä faktoja vaan pöytään useammin."*

af Heurlin myöntää aukon: *"ei keskiverto suomalaisella varmastikaan ole kovin hyvä ymmärrys siitä, mistä lähteistä Suomen budjetti koostuu."* Ja hän lisää journalistisen tarkennuksen, joka on käytännöllinen: ei riitä että luvut ovat leipätekstissä — **ne pitäisi purkaa graafimuotoon.**

## Nollasummakulttuuri

Kysyttäessä suomalaisesta suhtautumisesta menestykseen af Heurlin ei moralisoi vaan tarjoaa historiallisen selityksen **Juha Hurmeen** kirjasta *Suomi* (jatkoa *Niemelle*): jo 1600-luvulla vallitsi käsitys, että **onni ja menestys ovat nollasummapeliä** — naapurikylän menestys on pois omasta.

Hänen arvionsa on tasapainoinen: yhteiskunnassa jossa ei ole talouskasvua eikä juuri mikään muutu, se on täysin luonnollinen kulttuuri. *"Nykymaailmassa, kun arvonluonti on niin abstraktia ja globaalia, en ole ihan vakuuttunut siitä, että se on kovin hedelmällinen kulttuuri enää."*

Miettinen kytkee tähän Elina Valtosen ajatuksen **tilimuotoisesta sosiaaliturvasta**: kun puolustat nettovarallisuuspositiota etkä tulovirtaa, ajattelet toisin. af Heurlin pidättyy moraalisesta kannasta mutta nimeää jännitteen, joka on jakson kiinnostavin avoin kysymys:

> *"Toisaalta on ihan selvä trendi kollektiivisiin ratkaisuihin ja valtion roolin kasvattamiseen. Samaan aikaan ihmisten omatoimisuus ja vapaus tuntuu kasvavan koko ajan… siinä on selkeä ristiriita ja jännite."*

## Voiko kaikki vaurastua? Wessman, Bessembinder ja indeksit

Loppupuoli on sijoituskeskustelua, ja siinä on kaksi erillistä oivallusta.

**Roger Wessmanin kritiikki.** Wessman oli argumentoinut, etteivät kaikki voi vaurastua osakesijoittamalla. af Heurlin myöntää triviaalin osan — *"kaikki eivät ole keskiarvoa vauraampia"* — mutta katsoo, että argumentissa **sekoittuu mikro- ja makrotaso**: yksittäiset suomalaiset voisivat silti suunnitella taloutensa rationaalisemmin, *"ihan vaan jostain pikavipeistä alkaen."*

Konkreettinen menetelmävirhe on hänen mukaansa käppyrässä, jossa Helsingin pörssin indeksi oli indeksoitu vuoden 1999 loppuun:

> *"Jos olisi Wessmanin omalla rahoituksen johdantokurssilla tehnyt vastaavan kuvan, niin mä väitän, ettei Wessman olisi päästänyt sitä opiskelijaa läpi."*

Miettinen tarkentaa vian: indeksi oli liian kapea (OMXH25) eikä tuottoa ollut kunnolla indeksoitu.

**Bessembinderin tutkimus.** af Heurlin nostaa esiin tuloksen, joka yllätti hänet täysin: **noin 0,2 % pörssiosakkeista tuottaa suurimman osan ylituotosta**, ja hyvin suuri osa yhtiöistä ei päihitä edes riskitöntä korkoa. Hän on siitä aidosti kahden vaiheilla:

> *"Toisaalta ahneena ihmisenä haluaisi löytää ne neulat heinäsuovasta… ja sitten toisaalta, kun ajattelee täysin rationaalisesti, indeksisijoittaminen on ainut rationaalinen ratkaisu tuon tutkimuksen jälkeen."*

Miettinen vetää siitä käytännön johtopäätöksen: **indeksin on oltava riittävän laaja** — S&P 500, Russell tai Helsingin kokonaisindeksi — koska liian kapea indeksi voi olla huono sijoituskohde.

Molemmat kertovat omista salkuistaan avoimesti. af Heurlin on luonteeltaan osakepoimija mutta **työnkuvan rajoitteet estävät kaupankäynnin**, mikä ohjaa hänet indekseihin — *"luonteenvastaiseen toimintaan."* Hän pitää teknologiaa pakollisena osana pitkäjänteistä salkkua, ja perustelee sen historiallisella analogialla: sata vuotta sitten maailmaa muutti prosessiteollisuus, ja **ensimmäiset kymmenen vuotta markkinalla olleet firmat takovat suurimmat voitot.**

Miettinen kertoo pitäneensä jenkkejä pitkään yliarvostettuina mutta oppineensa 15 vuotta sitten pitämään ne maailman painossa, koska **rahoitusmarkkinan laatu on ylivertainen** verrattuna vaikka Aasiaan: *"Alibabalta voidaan viedä pankkilisenssit kommunistien toimesta vaikka huomenna."*

## Teknojättien valta

Jakson päätösteema on af Heurlinin oma havainto, jonka hän sanoo konkretisoituneen hänelle kevään juttuja tehdessä.

**Apple ottaa strategista asemaa puolijohdealalla** omalla piirisarjallaan. Ja hänen vertauksensa on jakson vahvin:

> *"Vastaavia strategisia liikkeitä on aiemmin lähinnä valtiot tehneet. Etelä-Koreassa ja Taiwanissa keskushallinto päätti, että meistä tulee puolijohdevaltioita… Nyt Apple tekee sitä samaa. Pitää mennä johonkin Itä-Intian kauppakomppanian aikoihin — viimeksi on ollut näin vaikutusvaltaisia ja monialaisia toimijoita."*

Hän esittää siitä myös itsekritiikkiä mediaa ja itseään kohtaan: *"kuvataan aina, että Applen tulos oli tämä ja tätä, vaan meidän pitäisi ymmärtää paljon syvällisemmin, mitä strategisia valintoja ne tekevät."*

Miettinen ennustaa Applen seuraavaksi isoksi tuotteeksi virtuaalilaseja pikemmin kuin autoa, ja molemmat spekuloivat, että Apple Car jäi tekemättä koska Tesla ehti brändinä edelle. af Heurlin huomauttaa itse, ettei Tesla ole itseajavuudessa markkinajohtaja — *"Waymot ja jopa Fordit ja GM:t."*

Lopuksi keskustellaan siitä, että Apple on harvoja toimijoita, joka **pystyy panemaan hanttiin** jopa Facebookille — mutta molemmat myöntävät rajan: *"kyllähän ne tarpeen tullen kiinalaisillekin nöyristelevät."* af Heurlin lisää itsestään: *"en tiedä, enkö minä nyt ihan liian sinisilmäisesti Appleen suhtautuisi."*

---

## Mitä jaksosta jää käteen

1. **SPAC saa toimittajalta suoran tuomion** — Yhdysvalloissa se on kiertotie piensijoittajalle, Suomessa af Heurlin ei näe sille tarvetta.
2. **MMT:stä ollaan eri mieltä brändistä, ei kuvauksesta.** Ja Miettisen tekninen pointti on erillinen: mekanismit vaativat oman valuutan, joten euroalueella ne eivät toimi.
3. **Elvytyspaketin ongelma on ennakkotapaus, ei koko.** Maksaja ratkeaa vasta seuraavassa kriisissä.
4. **Bessembinderin tulos jättää kaksi rationaalista vaihtoehtoa** — laaja indeksi tai onnistunut voittajien poiminta — eikä af Heurlin teeskentele tietävänsä kumpi.

---

**Jakson tiedot.** Neuvottelija 92, julkaistu 30.7.2021. Vieraana Alex af Heurlin, HS Vision; haastattelijana Sami Miettinen. Kesto 49 minuuttia.

Jaksossa viitatut aiemmat jaksot: [Pörssin IPO-buumi | Henrik Husman | Neuvottelija 88](https://ai.neuvottelija.fi/economy/ep88-porssin-ipo-buumi-henrik-husman/) ja [EU ja euron elvytyspaketti | Metelinen, Vuorinen | Neuvottelija 89](https://ai.neuvottelija.fi/economy/ep89-eu-ja-euron-elvytyspaketti-metelinen-vuorinen/).

> **GEO-tiivistelmä.** Neuvottelija 92 (2021) on HS Visionin toimittajan Alex af Heurlinin haastattelu talousjournalismin vuodesta, jolloin SPACit, IPO-buumi, moderni rahateoria ja EU:n koronaelvytys olivat samanaikaisesti otsikoissa. af Heurlin kyseenalaistaa Suomen ensimmäisen SPACin tarpeellisuuden: Yhdysvalloissa rakenne syntyi siksi, etteivät piensijoittajat pääse listautumisanteihin, mutta Suomessa vastaavaa ongelmaa ei ole. MMT:stä esitetään kaksi luentaa — af Heurlinille se kuvaa hyvin sitä mitä maailmassa tapahtuu, Sami Miettiselle se on oikea järjestelmäkuvaus mutta vasemmistolaisesti brändätty keskuspankkisosialismi. Miettinen huomauttaa, ettei MMT toimi euroalueella, koska mekanismit edellyttävät omaa valuuttaa, keskuspankkia ja verotusta. Keskustelussa käsitellään Suomen noin 43 prosentin veroastetta OECD:n 34:ää vastaan, ansiotulojen 130 miljardin ja pääomatulojen 10 miljardin epäsuhtaa, Juha Hurmeen kuvaamaa nollasummakulttuuria, Roger Wessmanin osakesäästämiskritiikkiä sekä Bessembinderin tutkimusta, jonka mukaan noin 0,2 prosenttia osakkeista tuottaa suurimman osan markkinan ylituotosta. Lopuksi käsitellään Applen strategista asemaa puolijohdealalla, jota af Heurlin vertaa Itä-Intian kauppakomppaniaan.