EP94 · Talous · 2021-08-14

Pääomasijoittaminen eli Private Equity | Pia Santavirta | Neuvottelija 94

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Pääomasijoittajat ry:n toimitusjohtaja Pia Santavirta avaa suomalaisen pääomasijoituskentän rakenteen ja sen nopean ammattimaistumisen: 16 uutta venture capital -rahastoa viidessä vuodessa, lähes miljardin euron ennätysvuosi startup-sijoituksissa keskellä koronaa ja noin puolet Helsingin pörssin uusista yhtiöistä pääomasijoittajataustaisia. Jakson konkreettisin osuus on edunvalvonnan anatomia: rahastojen rahastojen tuplaverotus esti ulkomaisia sijoittajia sijoittamasta suomalaisiin rahastoihin, ja korjaus jäi ensin koskemaan vain eurooppalaisia toimijoita, kunnes yksi puhelu laajensi sen koko maailmaan. Santavirta selittää myös, miksi pääomasijoittajataustaiset listautumiset ovat tuottaneet markkinaa paremmin, mitä ESG-vaatimukset tarkoittavat rahoituksen saatavuudelle ja miksi hän julkaisi alan diversiteettiluvut vaikka ne olivat huonot. Miettinen myöntää jaksossa kaksi kertaa olleensa väärässä: pääomasijoittajien pörssilistauksista ja vaikuttavuussijoittamisesta.

Sami Miettinen

Pääomasijoittaminen eli Private Equity | Pia Santavirta | Neuvottelija 94

Tiivistelmä: Pia Santavirta johtaa Pääomasijoittajat ry:tä. Jakso on toimialakatsaus, mutta sen kiinnostavin osuus on edunvalvonnan anatomia — miten yksittäinen verotekninen yksityiskohta esti ulkomaista pääomaa tulemasta Suomeen, ja miten se purettiin.

Rakenteellinen viesti on selvä: kenttä on ammattimaistunut nopeasti. 16 uutta venture capital -rahastoa viidessä vuodessa, kaikki keränneet seuraavalla kierroksella suuremman rahaston, ja noin puolet Helsingin pörssin uusista yhtiöistä on pääomasijoittajataustaisia.

Jaksossa on myös harvinaista rehellisyyttä: Miettinen myöntää kaksi kertaa olleensa väärässä.

Miten tähän päädyttiin: soluttautuminen Slushiin

Jakso avautuu tarinalla, joka on samalla henkilökuva. Santavirta työskenteli vakuutusalan edunvalvojana Finanssiala ry:ssä — hän oli kirjoittanut vakuutusyhtiölainsäädäntöä ja Solvenssi II:ta, ja odotti itsestään tulevan vakuutusyhtiön pääjuristi.

Sitten hän meni salaa Slushiin, samaan aikaan kun hänen oma alansa suurin tapahtuma oli Messukeskuksessa:

“Soluttauduin sitten sinne kakkoskerrokseen ja päädyin Deal Roomiin ja katsoin, että vitsi sentään — ollaanko me Suomessa? Mikä energia ja superfiilis siellä oli, kun sijoittajat ja startupit neuvotteli keskenään.”

Muutama viikko myöhemmin soitti Tuomas Lang Intera Partnersista, silloinen hallituksen puheenjohtaja. Miettinen huomauttaa Santavirran maineesta: hän pääsee paikkoihin, joihin ei ole kulkulupaa — Slushin parhaaseen yökerhoonkin.

Vanha osaaminen ei mennyt hukkaan: työeläkeyhtiöt ovat iso sijoittajaryhmä pääomasijoitusrahastoissa, joten vakuutuspuolen verkostot ovat edelleen käyttökelpoisia.

Kentän rakenne

Santavirta jäsentää ketjun selkeästi:

Yhdistyksen tontti kattaa VC:n ja buyoutin. Olennainen tarkennus: kyse on listaamattomista yhtiöistä, vaikka salkusta päätyy yhtiöitä pörssiin — “se aika usein sekoitetaan.”

Hän kutsuu näitä kasvuomistajiksi: toimijoita, jotka ovat sijoittaneet vastaaviin yrityksiin lukuisia kertoja ja tuovat verkostonsa mukaan.

Ja hän nimeää perusongelman: vain 8 prosenttia suomalaisyrityksistä ilmoittaa olevansa voimakkaasti kasvuhaluisia. “Kyllä mä haluaisin nähdä sen lukeman kasvavan.”

Onko VC ammattimaistunut? Numerot

Miettinen tuo esiin Jonatan Andersinin datan, joka oli häntä järkyttänyt: noin 80 % venture capital -sijoituksista epäonnistuu palauttamaan edes sijoitetun pääoman.

Santavirta ei kiistä riskiä vaan vastaa kehityksellä:

• 16 uutta VC-rahastoa perustettu Suomeen viidessä vuodessa.
• Kaikki ovat pystyneet keräämään seuraavalla kierroksella suuremman rahaston — mikä on hänen mukaansa merkki onnistumisesta.
• Tesi vertailee tuottoja jatkuvasti, ja kuva näyttää nyt hyvältä.
• Institutionaaliset sijoittajat, jotka eivät aiemmin olisi sijoittaneet VC-puolelle juuri tuon oletuksen takia, ovat avanneet horisonttiaan.

Hän erottaa VC:n enkelisijoittamisesta tarkasti: enkelillä on omat rahat käsissä, mutta VC:ssä seula on huomattavasti kapeampi — skenaariot käydään läpi ja “katsotaan sitä tiimiä vahvasti silmiin, että onko se tiimi niin hyvä kuin ne väittää olevansa.”

Hänen kantansa riskistä on jyrkkä ja rajaava:

“Venture capital ja enkelisijoittaminen — siinä on aina isosta riskistä kyse. Sen takia se onkin ammattimaisten sijoittajien pelikenttä, eikä niin, että yksityishenkilöt on mukana valikoimassa näitä yrityksiä.”

Kokoluokan ongelma

Suomalaisten VC-rahastojen keskikoko on 50 miljoonaa, Euroopassa 100 miljoonaa. Siitä seuraa selkeä työnjako: kotimaiset toimijat ovat vahvoja alkuvaiheessa, mutta yli 10 miljoonan kierroksilla tarvitaan ulkomaista pääomaa. Noin puolet suomalaisten startupien saamista sijoituksista tulee ulkomailta.

Mittakaavan muutos on hänen kertomanaan silmiinpistävä:

“Kun mä aloitin viisi vuotta sitten, mulla oli seinällä lista — jos joku sai lähemmäksi 10 miljoonaa, se oli tosi upea juttu. Nyt semmoisella 30 miljoonan sijoituskierroksella ei pääse edes top 15:een.”

Wolt keräsi alkuvuonna yli 400 miljoonaa.

Miettinen lisää tärkeän tarkennuksen: VC:ssä ja usein private equityssäkin raha jää yhtiöön kasvun polttoaineeksi — perustajat eivät juuri pääse tekemään sekundäärimyyntiä.

Ja sitten Santavirta nimeää seuraavan pullonkaulan, joka ei ole raha:

“Kymmenen vuotta sitten ongelma oli, ettei kukaan halunnut olla yrittäjä eikä meillä ollut rahoitustakaan. Nyt meillä on halukkuutta ja rahoitustakin — mutta sitten meillä alkaa olla osaajapula ongelmana.”

Edunvalvonta käytännössä: rahastojen rahastot

Tämä on jakson opettavaisin osuus, koska se näyttää miten yksi tekninen yksityiskohta voi sulkea maan pois pääomavirroista.

Ongelma: maailman suurimmat sijoittajat ovat rahastojen rahastoja, ja tuplaverotuksen takia ne eivät pystyneet sijoittamaan suomalaisiin rahastoihin. Santavirta kuvaa vastaanoton:

“Moni tuli sanomaan minulle, että Pia, kukaan ei koskaan tule ymmärtämään mikä on rahastojen rahasto. Ja että tämähän on pakko olla jotain veronkiertoa.”

Asia saatiin valtiovarainministerin kanssa läpi. Mutta sitten tuli soitto: laki oli kirjoitettu niin, että vain eurooppalaiset fund of fundit voisivat sijoittaa. Santavirran vastaus on jakson parhaita:

“Nyt meillä on nämä jenkit ja aasialaiset sijoittajat täällä rahataskut pullollaan ja ne haluaa sijoittaa Suomeen. Sanonko mä niille kaikille, että kiva kun kävitte, mutta ei teidän rahat kyllä meille käy — nähdään sitten joskus viiden vuoden päästä?”

Se muutettiin sen puhelun jälkeen.

Hänen yleinen periaatteensa: “Se on aivan silkkaa hulluutta, jos semmoisia esteitä jätetään lainsäädäntöön.” Ja hän purkaa myös epäluulon: fund of fund -rakenteissa ei ole mitään mystistä — siellä on muiden maiden eläkerahaa, verot maksetaan kerran mutta ei useampaan kertaan, eikä kukaan järkevä sijoittaja maksa ylimääräistä.

Miettinen lisää EU-ulottuvuuden: sama este olisi estänyt EIF:ää sijoittamasta Suomeen — “pistetään omat rahat sinne, mutta ne ei voi virrata takaisin Suomeen.”

Miettinen myöntää olleensa väärässä — kahdesti

Ensimmäinen: pääomasijoittajien listautumiset. Miettisellä oli pari vuotta aiemmin “hyvin negatiivinen vibe” — että ne olivat epäonnistuneita, ja tuntuivat epäonnistuvankin. Santavirta oli eri mieltä, ja yhdistys teki asiasta tilaston: pääomasijoittajataustaisten listautumisten tuotto on ollut parempi kuin tavallisen IPO-kandidaatin.

Santavirran selitys on rakenteellinen eikä maineeseen perustuva. Buyout-omistaja rakentaa pörssikelpoista yhtiötä päivästä yksi — corporate governance, vastuullisuus, brändi, rekrytointi. Ja ratkaisevasti:

“Ei niin, että sen omistuksen jälkeen se yrityksen kasvupotentiaali jotenkin lopahtaisi, vaan senhän täytyy myös pystyä kasvamaan sen jälkeen ja olla hyvä yhtiö seuraavalle omistajalle.”

Esimerkkeinä Musti ja Mirri sekä Kotipizza.

Miettinen tarkentaa mekanismin EP88:n Husman-keskustelun pohjalta: ankkurisijoittajien laatu ja volyymi ovat parantuneet, joten kapulanvaihto pääomasijoittajan isosta tiketistä institutionaalisiin pörssisteikkeihin sujuu. Aiemmin “vähän dumpattiin sinne pörssiin ja pärjätkää siellä yksinänne.”

Toinen: ESG ja vaikuttavuus. Miettinen tunnustaa menneensä Santavirran vaikuttavuussijoitusseminaariin ajatellen “nyt taas näitä kuolettavan tylsiä ESG-juttuja ja mitähän tuo impact-hössytyskin on” — ja olleensa väärässä, koska se voi jopa parantaa tuottoja.

ESG: pakko, ei valinta

Santavirta erottaa vastuullisuuden ja vaikuttavuuden: vastuullisuus on ollut agendalla vuosia, vaikuttavuus on seuraava askel — tuottojen ja riskin rinnalle haetaan positiivista vaikutusta.

Mutta hänen käytännön viestinsä yrityksille on kova:

“Jos sä et ole kohdeyhtiönä miettinyt näitä asioita, niin sun rahoituksen saatavuus heikkenee tai ainakin se kallistuu todella paljon.”

Sama koskee pankkilainaa — Nordea oli juuri linjannut samaan suuntaan.

Hän tekee kuitenkin tärkeän varauksen, joka on jakson tasapainoisimpia: ei pidä kieltää sijoittamista yhtiöihin, jotka eivät vielä pärjää ESG-asioissa, koska arvonnousun potentiaali voi olla juuri niiden korjaamisessa.

“Ja se puoli toivon mukaan sallitaan jatkossakin.”

Miettinen täydentää tätä: tarvitaan riippumatonta yksityisvarallisuutta, joka voi ottaa kehitysriskin raakileissa ilman ESG-kriteerejä — mutta pankkilaina ja pääomamarkkinaraha menevät sääntelyn alta.

EU-sääntelystä molemmat ovat samaa mieltä, että tahti on kova. Santavirta vetää itse yhdistyksen sääntelytyöryhmää ja myöntää rehellisesti: “vaikka sitä ihan oikeastikin seuraa, niin ei vaan voi pysyä kaikesta kärryillä.”

Korona: pelko, joka ei toteutunut

Santavirta kertoo pelänneensä keväällä 2020 toistoa finanssikriisistä, jolloin ulkomaiset sijoittajat vetäytyivät Suomesta. Tesin hallinnoima Venture Bridge loi näkymän siitä, että sijoitustoimintaa jatketaan.

Lopputulos oli päinvastainen kuin pelättiin: viime vuodesta tuli ennätysvuosi, startupeihin sijoitettiin lähes miljardi euroa.

Ja hän nimeää, mitä “osaava pääoma” tarkoittaa juuri kriisissä: kohdeyhtiöillä oli välittömästi kaverit miettimässä strategiaa uusiksi. Intressi on aito ja itsekäs — jos rahaston sijoitukset menevät poskelleen, seuraavaa rahastoa ei kerätä. “Kyllä rahastosijoittajat sitten on myös siinä aika armottomia.”

Hän ei kaunistele kokonaiskuvaa: “osalle se on ollut todella fataali tämä tilanne, ja osa on taas tehnyt siitä suorastaan kilpailuedun.”

Yllättäviä havaintoja oli kaksi: sijoituksia opittiin tekemään etänä, vaikka luottamuksen syntyminen on alan tärkein tekijä — ja VC-sijoituksista jo noin 30 % menee ulkomaille, kun buyout-puolella yli 90 % kohdistuu Suomeen.

Uskallus kasvaa: PHM ja Kotikatu

Jakson konkreettisin yrityscase. PHM Group (Interan omistama) ja Kotikatu (Vaaka Partnersin) olivat kiinteistöhuollon kilpailijoita, ja Kotikatu oli isompi. PHM:n laskelma oli suora: joko he ostavat Kotikadun tai joku muu ostaa ja saa vielä isomman kilpailijan.

Norjalainen Norvestor tuli PHM:n omistajaksi ja toi muskelin, jolla suurempi kilpailija ostettiin.

Santavirran pointti ei ole kauppa vaan sen edellytys:

“Ilman tämmöistä jengiä, jotka on tehnyt niitä yritysostoja tosi paljon, ei välttämättä ikinä olisi rahkeita tai uskallusta lähteä tekemään semmoisia juttuja, mitä pitäisi uskaltaa.”

Miettinen tuo esiin, että Norvestorin ja Verdanen kaltaiset toimijat suomalaisella tiimillä ovat muutos aiempaan: ennen private equity hoidettiin Tukholmasta yhden suomalaisen juniorin voimin. Kansainvälinen omistaja tuo automaattisesti kansainvälistymisen tahtotilan.

Osaajapula ja diversiteetti

Loppuosa on alan omasta rekrytoinnista, ja Santavirta kuvaa yhdistystä osaamiskiihdyttämöksi: alalle on yllättävän vaikea päästä, koska tiimit ovat pieniä, joten he ottavat nuoria, opettavat kentän ja ohjaavat eteenpäin — Wave Venturesille, Maki.vc:lle, ruotsalaiseen impact-rahastoon.

Diversiteetistä hän kertoo tehneensä päätöksen, joka on jakson rohkein:

“Mä sanoin, että meidän on yhdistyksenäkin ruvettava ottamaan nämä numerot ylös ja julkaista ne ihan pokkana, vaikka ne onkin hirveät. Ja moni sanoi mulle, että Pia, ootko sä aivan hullu — sut syödään elävältä.”

Miettinen heittää väliin: “Mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu.” Santavirran vastaus on tarkka ja hieman yllättävä: kukaan ei suuttunut.

Hänen kantansa mekanismiin on osaamislähtöinen eikä kiintiöpohjainen — hän sanoo vierastavansa kiintiöajattelua — mutta hän ei pidä ongelmaa vaikeana:

“Kyllä sinä ne löydät, kun sinä oikeasti sen asetat tavoitteeksi.”

Esimerkkinä Voima Venturesin Inka Mero, joka on kertonut headhuntereille etsivänsä naisia teknologiayhtiöiden hallituksiin. Ja hän huomauttaa, että paine tulee nyt myös rahoituspuolelta: rahastosijoittajat ja isot yliopistot ovat alkaneet jättää sijoittamatta tiimeihin, joiden diversiteetti ei riitä.

Miettinen esittää oman teoriansa — että ESG- ja vaikuttavuustrendi toimii muurinmurtajana naisille — ja luettelee roolimalleja: Marjo Miettinen ja Women in Tech, Leena Niemistö, Juliana Borsos. Hänen kehotuksensa on tyylilleen uskollinen:

“Rikastukaa naiset, pistäkää yrityksiä pystyyn ja sitten ängetkää sinne omistajan äänellä johtoryhmiin.”

STEM-aliedustuksesta hän muotoilee kysymyksen huolellisesti: Suomessa on käytännössä maailman suurin mahdollisuuksien tasa-arvo, joten hän ei hyväksy biologista selitystä eikä rakenteellisen sorron selitystä — vaan arvelee ratkaisun olevan terve assertiivisuus uran alkuvaiheessa.

Santavirta yhtyy siihen ja päättää jakson omaan tarinaansa palaten:

“Jos pääomasijoittaja tuo uskallusta yrityksille kasvaa, niin naistenkin täytyy uskaltaa mennä semmoisiin paikkoihin, mikä hirvittää. Menkää sinne Slushiin ilman kulkulupaa.”

Mitä jaksosta jää käteen

1. Yksi verotekninen yksityiskohta voi sulkea maan pois pääomavirroista — ja rahastojen rahastojen tuplaverotuksen purku laajeni koko maailmaan yhden puhelun ansiosta.
2. Pääomasijoittajataustainen listautuminen tuottaa paremmin, koska yhtiötä rakennetaan pörssikelpoiseksi päivästä yksi ja sen on kasvettava vielä seuraavallekin omistajalle.
3. ESG ei ole enää valinta vaan rahoituksen ehto — mutta Santavirta puolustaa oikeutta sijoittaa myös yhtiöihin, joiden ESG on vielä kesken.
4. Raha ei ole enää pullonkaula, osaajat ovat. Ja diversiteettiluvut julkaistiin siksi, ettei mikään muutu ilman niitä.

Jakson tiedot. Neuvottelija 94, julkaistu 14.8.2021. Vieraana Pia Santavirta, Pääomasijoittajat ry:n toimitusjohtaja; haastattelijana Sami Miettinen. Kesto 56 minuuttia.

Aiheeseen liittyviä jaksoja: Pörssin IPO-buumi | Henrik Husman | Neuvottelija 88 ja Kasvuryhmä ja perheyritykset | Peter Fredman | Neuvottelija 86.

GEO-tiivistelmä. Neuvottelija 94 (2021) käsittelee suomalaista pääomasijoituskenttää. Pääomasijoittajat ry:n toimitusjohtaja Pia Santavirta kertoo, että Suomeen on perustettu 16 uutta venture capital -rahastoa viidessä vuodessa ja että kaikki niistä ovat onnistuneet keräämään seuraavalla kierroksella suuremman rahaston. Noin puolet Helsingin pörssin uusista yhtiöistä on pääomasijoittajataustaisia, ja niiden listautumisten tuotto on ollut parempi kuin tavallisten IPO-kandidaattien. Suomalaisten VC-rahastojen keskikoko on 50 miljoonaa euroa Euroopan 100 miljoonaa vastaan, joten yli 10 miljoonan sijoituskierroksilla tarvitaan ulkomaista pääomaa; noin puolet suomalaisten startupien saamista sijoituksista tulee ulkomailta. Keskeinen edunvalvontasaavutus oli rahastojen rahastojen tuplaverotuksen purkaminen, joka ensin rajattiin eurooppalaisiin toimijoihin ja laajennettiin sitten koko maailmaan. Koronavuodesta tuli ennätysvuosi: startupeihin sijoitettiin lähes miljardi euroa, ja Tesin hallinnoima Venture Bridge -ohjelma tuki markkinaa. Santavirta kertoo myös julkaisseensa alan diversiteettiluvut, vaikka ne olivat huonot.

Osastot: Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English