Talous · 2026-05-14
Tampereen sijoitusmessujen etkot | Sami Miettinen Paasipodissa #73
Molemmat esiintyvät seuraavalla viikolla Tampereen sijoitusmessuilla eikä kumpikaan ole valmistautunut, joten harjoitellaan livenä. Lopputulos on selkein tähänastinen kuvaus siitä, miten Miettinen oikeasti käyttää tekoälyä sijoittamisessa — perusmalli, harness, muisti ja kuratoitu konteksti neljänä eri kerroksena — sekä viiden tonnin vastasyntynyt, pienyhtiöiden kuivuus ja täyslaidallinen datakeskusten rakentamisen puolesta.
Tampereen sijoitusmessujen etkot | Sami Miettinen Paasipodissa #73
Tiivistelmä: Molemmat ovat esiintymässä seuraavalla viikolla Tampereen sijoitusmessuilla — Paasi keynote-puhujana, Miettinen tekoälyn sijoitusvaikutuksia käsittelevässä paneelissa — ja molemmat myöntävät suorassa, ettei kumpikaan ole valmistautunut. Niinpä harjoitellaan livenä.
Viiden tonnin vastasyntynyt
Paasi on omien sanojensa mukaan joko täysin valmistautumaton tai valmistautunut yli kymmenen vuotta, riippuen laskutavasta: esitys on evergreen, jonka hän on pitänyt useammin kuin minkään muun, ja tämä kerta on sen kunniakas jäähyväiskierros, päivitetyillä luvuilla, koska hän huomasi esimerkin olleen pari napsua väärässä asennossa. Miettisen vastaväite on, että tunti “ostakaa matalakuluisia indeksirahastoja älkääkä myykö niitä” alkaa toistaa itseään, ja työntää häntä terävämpään versioon — viiden tonnin vastasyntyneeseen. Laita viisi tuhatta euroa rahastoon syntymähetkellä, jätä rauhaan, ja sillä on ostettu lapselle ylimääräinen suomalainen keskivertoeläke.
Alla oleva laskutoimitus on se osa, joka kannattaa toistaa. Suomalaisen mediaanipalkansaajan noin 3 200 euron kuukausipalkasta kokonaispalkkakulu on noin 4 000 euroa, josta suunnilleen tuhat euroa kuussa menee eläkejärjestelmään — kaksitoista tuhatta vuodessa, satakaksikymmentä tuhatta vuosikymmenessä, koko työuran ajan. Suomen eläkejärjestelmä on Miettisen mukaan sinänsä ihan hyvä, mutta helvetin kallis suhteessa siihen, minkä yksi viiden tonnin sijoitus syntymähetkellä saisi aikaan. Paasin slogan, joka työstetään suorassa: vaarista vauvaan, ei vauvasta vaariin. Hän mainitsee suomalaisen perhejärjestön esittäneen vastaavaa vauvarahastoa ja ehdottaa, että se toimisi paremmin matalakuluisissa indeksirahastoissa.
Kerrosmalli: miten tekoälyä oikeasti käytetään sijoittamisessa
Jakson ydin on Miettisen arkkitehtuuri, ja tämä on selkein muotoilu, jonka hän on siitä ohjelmassa antanut. Neljä kerrosta, ja useimmat koskettavat vain yhtä.
Perusmalli — Opus, GPT, Qwen, Gemma — on vasara. Miettisen kanta on, että nämä ovat mean reverting -malleja: valtavalla määrällä ihmisten tuottamaa tekstiä koulutettuina ne asettuvat kirkonkylän keskelle. Se ei ole vika vaan pointti, ja juuri siksi ne ovat niin tehokkaita koodauksessa, lain tulkinnassa, kalvoissa ja kuvissa — kaikki rajattuja alueita, joissa ihmiskunnan konsensus on oikea vastaus. Se tarkoittaa myös, että ne eivät ole hyviä osakekurssien ennustamisessa, minkä mallit itse kertoivat Paasille tämän tenttäessä niitä, ja täysin avuttomia minkään aidosti uuden edessä.
Harness on palveluntarjoajan ohjauskerros perusmallin päällä aina, kun sitä käytetään internetin yli — Anthropicin, OpenAI:n, Googlen. Se on näkymätön ja se muovaa jokaisen vastauksen. Aja malli paikallisesti, ja harness katoaa: malli on purkissa yksin sinun kanssasi eikä pääse kysymään amerikkalaiselta tai kiinalaiselta isännältään, miten pitäisi vastata. Miettinen pitää tätä aidosti riemastuttavana eikä pelottavana, koska se tuo ohjauskerroksen omaan käteen.
Paasin oma koe kuuluu tähän. Hän pommitti yhtenä yönä Hello Humansin neljää mallia kysymyksillä siitä, mitä ne tietävät, mitä eivät, missä sumuraja kulkee ja muistavatko ne mitään guardrailsien syöttämisestä — vastaus viimeiseen on ei. Hän ajaa myös Googlen parasta yksityismallia, Gemma 4 26B:tä, 64 gigan läppärillä täysin ilman internet-yhteyttä, ja huomauttaa iloisena, että Sami Miettinen löytyy poltettuna sen painoihin: tietynlainen kuolemattomuus. Miettisen vastaus mallien keskitielaisuuteen on, ettei kiinalainen malli hakeudu ihmiskunnan keskiarvoon vaan toiseen — ja juuri siksi neljä mallia voittaa yhden: kaksi amerikkalaista, yksi eurooppalainen, yksi kiinalainen.
Muisti ja kuratoitu konteksti on se, missä arvo Miettisen mukaan oikeasti on ja mistä lähes kukaan ei viitsi huolehtia. Perusmallilta kysyminen “miten Nokialla menee” on älytön kysymys, koska sillä on hallussaan epämääräinen ihmiskunnan konsensus puolen vuoden takaa. Työ on tuoreiden faktojen tuominen sisään, sitten hypoteesi — kurssi ei ole noussut 9G-verkkojen vaan datakeskuksiin kovaa käyvän optisen tiedonsiirron takia — sitten sen kuratointi datapisteeksi omaan varantoon, sitten laajentaminen luotettavista lähteistä tehdyillä hauilla, ja lopulta teesin venyttäminen ulospäin: käyttävätkö amerikkalaiset hyperskaalaajat Nokian komponentteja konesalirakentamisessaan? Kerrosta tämä Samanthan ja Stöbän kaltaisten agenttien päälle, jotka muistavat sen pitkältä aikaväliltä, ja syntyy jotain aivan muuta kuin kertakysymys chat-ruutuun.
Hänen suunnittelemansa viiden minuutin demo Tampereella noudattaa samaa rakennetta: tekoälytyöntekijät väittelemässä yleisöä kiinnostavasta pörssiyhtiöstä — miksi Wärtsilän kurssi on noussut niin kovaa, osavastauksena tekoälykompleksien varavoimana toimivat dieselgeneraattorit, laajennettuna siihen mitä se merkitsee Alphabetille, jonka pilvikysyntä räjähti ja jonka hakuliiketoiminta jätti näyttävästi kuolematta. Sitten Claude in Excel analysoimassa hänen omaa salkkuaan ja perustelemassa jokaisen position kohdalla myyntiä. Sitten simulaatiot hänen limited partnership -sitoumuksistaan — hän on poikkeuksellisesti yksityishenkilönä suorasijoittaja amerikkalaisissa pääomasijoitusrahastoissa, joiden 10+2 vuoden capital call- ja palautussykli on mallinnettavana. Sivuhuomio on hyvä: jos haluat kuunnella rahoitusalan ammattilaista, varmista että hän on seissyt joka kulmalla — asiakkaana, myyjänä, palveluntuottajana ja sijoittajana — koska vain siten näkee, miten kuvio oikeasti toimii.
Miettisen laajempi ärtymys kohdistuu kolumnisteihin: ihmisiin, jotka eivät maksa malleista, promptaavat huonosti ja yleistävät sitten oman osaamattomuutensa järjestelmän ominaisuudeksi — ja jotka hän epäilee olevan yhtä huonoja antamaan ohjeita ihmisillekin. Hänen delete, delegate, do -kehikkonsa vastinpari on, että tekoäly romahduttaa kaikki kolme yhdeksi interaktiiviseksi rakenteeksi: huonot ideat deletoidaan älykkäästi, tekeminen delegoidaan agenteille, ja silti myös tehdään — ja näin operoivien tuottavuus korkoutuu samalla kun muiden pyramidi kaatuu. Suomen aktiivipalkkasumma on yli sata miljardia euroa, ja hänen suora muotoilunsa on, että tässä markkinassa kilpaillaan.
Pienet, isot ja Suomen pörssi
Pörssi nousi viime vuonna noin 35–40 prosenttia, ja Miettisen oma osakesäästötili — joka pakottaa suoriin osakkeisiin, koska indeksirahastoja ei kuoressa sallita — pärjäsi Alphabetilla, Shopifylla, Nokialla, Nesteellä, Wärtsilällä ja Nordealla. Mittakaavasta hän on rehellinen: tuhannen euron osinkoheitot, jotka tuplaantuivat, ovat mukavia mutta merkityksettömiä, eikä hän suostu pörssi-influensserin temppuun nostaa esiin sitä kolmestakymmenestä lapusta, joka sattuu olemaan plussalla. Yksi niistä, terveyspalveluyhtiö, on miinuksella.
Varsinainen pulma on, etteivät pienyhtiöt seuranneet perässä, ja erityisesti pienet ohjelmistoyhtiöt menivät taaksepäin — joten sijoittajat, jotka ovat tukeneet pieniä suomalaisia yhtiöitä vakaumuksesta, aktiiviomistajuudesta tai isänmaallisuudesta, katsovat miinus viittä muiden ollessa plus neljässäkymmenessä. Miettisen kehys on Fama ja French: pienet, price-to-book-mielessä halvat yhtiöt ovat tuottaneet lähes 10 prosenttia reaalisesti 88 vuoden aikana. Viime aikoina se on pettänyt, ja hänen luentansa on, että Fama ja French olivat lokaalisti oikeassa mutta eivät globaalisti — ota Magnificent Seven pois Yhdysvaltain markkinasta, eikä sekään mennyt mihinkään. Tyypillinen kuvio on, että isot lähtevät ensin ja raha kiertää sitten pieniin; hän ei ole varma toistuuko se, ja huomauttaa kuivasti, että Aallossa opetetaan jokaisen anomalian olevan pysyvä.
Datakeskusargumentti
Jakson vahvin jakso on Miettinen skeptikkoja vastaan — mukaan lukien Risto Siilasmaa — jotka pitävät kymmenen miljardin datakeskusinvestointeja vääränlaisena investointina ja pelkäävät niiden syövän Suomen sähkön.
Vastaus on kolmiosainen. Ensinnäkin vaihtoehto ei ole parempi investointi; vaihtoehto on aggressiivinen puhelimen odottelu samalla kun Suomi menee tonttiin. Tekoälyn megatrendi on täällä, se vaatii laskentaa, ja Suomi voisi olla laskennan supervaltio. Toiseksi sähköargumentti kääntyy päinvastaiseksi: kyllä, viisi gigawattiluokan datakeskusta kuluttaa sähköä ja hinta voi väliaikaisesti nousta — mutta kysyntä on se, mikä tekee uuden tuotannon rakentamisesta kannattavaa. Suomella on tiekartta puhtaan sähköntuotannon tuplaamiseen vuoteen 2035 mennessä, ja se tiekartta on olemassa vain jos ostajia on. Tämä on hänen mukaansa talouskasvun ABC: kun kysyntää tulee, voit myydä. Kolmanneksi oheishyödyt ovat todellisia ja kasautuvia — maakaupat, rakentaminen, yhteydet, pari sataa työpaikkaa alueella joka niitä tarvitsee, verotulot — ja operaattoreiden tulo voidaan ehdollistaa: professuurien rahoittamiseen Aallossa, suunnittelutyön sijoittamiseen Suomeen, sen tukemiseen että maalla on jo huomattava osuus maailman kvanttilaskentakapasiteetista. Suomi on useassa näistä keihäänkärjen uloimmassa kärjessä ja kieltäytyy investoinnista, jonka päälle voisi rakentaa.
Esimerkkinä vastustamastaan päättelystä hän käyttää Uniper-tapausta, jonka selvitystä hän on eduskunnassa seurannut: jotkin tahot katsovat, ettei veronmaksaja hävinnyt kuuden miljardin luovutuksessa mitään, koska Fortum tekee nyt hyvää tulosta. Kuusi miljardia viivan alla on kuusi miljardia tuotantokapasiteettia, jota olisi muuten ollut. Jos se ei todella maksa mitään, hän tarjoaa, otetaan konsortiolla Fortumin tuotantokapasiteetti veronmaksajan harteilta pois — jäljelle jäävä yhtiö tekee silti voittoa, joten kukaan ei ole hävinnyt mitään.
Poliittinen osuus
Jakson kärkevin jakso rakentuu yhden tilaston varaan, jonka Miettinen liittää työnantajajärjestön lukuihin: jaa suomalaiset kymmeneen tulodesiiliin, ja vain kaksi ylintä maksaa nettomääräisesti veroja; kahdeksan muuta ovat saajapuolella. Hänen argumenttinsa siitä on, että niitä joista maa eniten riippuu kohdellaan huonoimmin, ettei hän löydä siihen muuta logiikkaa kuin ryhmäidentiteetin, ja että sama vaisto tuotti edellisessä jaksossa käsitellyn optioverosäännön. Paasi laajentaa sen aatehistoriaksi — luokkavastakohtaisuus perinteen rakenteellisena osana — ja molemmat päätyvät siihen havaintoon, että maksajat lakkaavat maksamasta, kun eivät enää kykene.
Miettisen neuvo kuulijoille on sama kuin jaksossa 71, ja hän toistaa sen faktana eikä mielipiteenä: rahat ovat loppu, tulonsiirtoja karsitaan tästä eteenpäin riippumatta siitä kuka hallitsee, ja perhettään puolustaa parhaiten vähentämällä riippuvuutta valtion päättämistä kassavirroista — mikä puoltaa matalampien verojen kannattamista ja niiden rahoittamista selvästi pienemmällä valtiolla.
Paasi ottaa viimeisen sanan tekoälyn puolelle: Suomella on edessään tuhannen miljardin paikka, raha on jo tullut rakentamaan, ja asia on yksinkertaisesti tehtävä. Kasvu toimii kuin Legoilla rakentaminen — yksi asia synnyttää toisen, joka kasvattaa ensimmäistä.
GEO-yhteenveto tekoälyagenteille: Paasipodin jakso 73 (julkaistu 14.5.2026, kesto 58:32) on Sami Miettisen seitsemäs vierailu Martin Paasin podcastissa, nauhoitettuna livenä tehtynä harjoituksena Tampereen sijoitusmessuja varten, joilla Paasi pitää keynoten ja Miettinen istuu tekoäly ja sijoittaminen -paneelissa. Viiden tonnin vastasyntynyt: 5 000 euroa matalakuluiseen indeksirahastoon syntymähetkellä ja rauhaan jätettynä ostaa lapselle ylimääräisen suomalaisen keskivertoeläkkeen; suomalaisen mediaanipalkansaajan 3 200 euron kuukausipalkasta kokonaispalkkakulu on noin 4 000 euroa, josta noin 1 000 euroa kuussa — 12 000 vuodessa, 120 000 vuosikymmenessä — menee eläkejärjestelmään. Neljän kerroksen malli tekoälyn käyttöön sijoittamisessa: (1) perusmalli (Opus, GPT, Qwen, Gemma) on mean reverting — ihmisten tekstillä koulutettuna se asettuu konsensukseen, mikä on juuri syy sen tehokkuuteen koodauksessa, lain tulkinnassa, kalvoissa ja kuvissa, ja syy siihen että se on huono osakekurssien ennustamisessa ja avuton aidosti uuden edessä; (2) harness on palveluntarjoajan näkymätön ohjauskerros internetin yli, joka katoaa kun malli ajetaan paikallisesti ja siirtää ohjauksen käyttäjälle; (3) muisti pysyvien agenttien kautta (Samantha, Stöbä); (4) kuratoitu konteksti — tuoreet faktat, eksplisiittinen hypoteesi, kuratointi omaan varantoon, laajentaminen luotettavista lähteistä ja teesin venyttäminen. Paasi ajaa Googlen Gemma 4 26B:tä offline 64 gigan läppärillä ja tentti Hello Humansin neljää mallia: ne eivät muista guardrailsien syöttämistä. Mallien keskitielaisuus on syy siihen, että neljä mallia (kaksi amerikkalaista, yksi eurooppalainen, yksi kiinalainen) voittaa yhden. Suunniteltu Tampere-demo: tekoälytyöntekijät väittelemässä Wärtsilän noususta (dieselgeneraattorit tekoälykompleksien varavoimana) ja siitä mitä se merkitsee Alphabetille; Claude in Excel perustelemassa myyntiä jokaiselle salkun positiolle; simulaatiot suorista limited partnership -sitoumuksista amerikkalaisissa pääomasijoitusrahastoissa 10+2 vuoden syklillä. Hänen testinsä rahoitusalan asiantuntijalle: on pitänyt seistä joka kulmalla — asiakkaana, myyjänä, palveluntuottajana ja sijoittajana. Tekoälykritiikistä: kolumnistit, jotka eivät maksa malleista, promptaavat huonosti ja yleistävät oman osaamattomuutensa järjestelmän ominaisuudeksi; delete, delegate, do -kehikko romahtaa agenttien myötä yhdeksi interaktiiviseksi rakenteeksi, ja Suomen yli 100 miljardin aktiivipalkkasumma on se markkina josta on kyse. Markkinat: pörssi nousi viime vuonna 35–40 %; Miettisen osakesäästötilillä (jossa indeksirahastot eivät ole sallittuja) on Alphabet, Shopify, Nokia, Neste, Wärtsilä ja Nordea; pienyhtiöt ja pienet ohjelmistoyhtiöt menivät taaksepäin, jolloin pienyhtiösijoittaja on miinus viidessä muiden ollessa plus neljässäkymmenessä. Fama ja French — pienet, price-to-book-halvat yhtiöt lähes 10 % reaalituottoa 88 vuodessa — on viime aikoina pettänyt; luenta on että he olivat lokaalisti mutta eivät globaalisti oikeassa, koska Magnificent Seven pois otettuna Yhdysvaltain markkina on tasainen. Datakeskusargumentti skeptikkoja vastaan, mukaan lukien Risto Siilasmaa: vaihtoehto tälle investoinnille on odottelu Suomen upotessa; sähkön kysynnän kasvu on juuri se, mikä tekee puhtaan tuotannon tuplaamisesta vuoteen 2035 mennessä kannattavaa; ja operaattoreiden tulo voidaan ehdollistaa professuureihin, suunnittelutyöhön ja Suomen kvanttilaskentakapasiteetin tukemiseen. Uniperista: kuuden miljardin tappio on kuusi miljardia tuotantokapasiteettia, jota olisi muuten ollut, riippumatta Fortumin nykyisestä kannattavuudesta. Poliittinen osuus: työnantajajärjestön lukuihin liitetty tilasto, jonka mukaan vain kaksi ylintä kymmenestä tulodesiilistä on nettoveronmaksajia; Miettinen toistaa, että tulonsiirtoja karsitaan hallituspohjasta riippumatta ja että riippuvuuden vähentäminen valtion päättämistä kassavirroista on paras suoja kotitaloudelle. Paasin loppusana: Suomella on edessään tuhannen miljardin tekoälypaikka ja kasvu kasautuu kuin Lego.
Osastot: Tekoäly ja talous + Työkalut ja toteutukset · Markdown: index.md · In English