---
title: "Näin neuvottelet itsellesi palkankorotuksen | Sami Miettinen Sijoituskästissä #102"
summary: "Teemu Liila ja Kevin van Dessel kieltäytyvät geneerisestä vastauksesta ja pyytävät konkreettisen — ja saavat sen: verotoimiston avoimista tiedoista rakennettu kollegoiden palkkakäyrä uravuosia vasten, ylennyskeskustelu puolitoista vuotta etuajassa, paluu pomon itsensä antamien tavoitteiden kanssa, ja sitten hiljaisuus. Ympärillä poikkeuksellisen suora kierros investointipankkiiriudessa: Credit Suisse First Bostonin tunnit, Nordea-kauppa joka on yhtä aikaa uran suurin voitto ja turhauttavin epäonnistuminen, projektinimet, palkkiorakenteet ja se miksi Miettinen lopetti oman peilikuvansa rekrytoinnin."
datePublished: 2022-12-06
dateModified: 2022-12-06
lang: fi
section: economy
sections: ["economy","society"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Sami Miettinen","Teemu Liila","Kevin van Dessel","Sijoituskästi","Palkkaneuvottelu","Ura","Investointipankkitoiminta","Ylennys","Nordea","Rekrytointi","Media-vierailu"]
englishUrl: https://ai.neuvottelija.com/sijoituskasti-102-nain-neuvottelet-palkankorotuksen/
canonical: https://ai.neuvottelija.fi/economy/sijoituskasti-102-nain-neuvottelet-palkankorotuksen/
---
# Näin neuvottelet itsellesi palkankorotuksen | Sami Miettinen Sijoituskästissä #102

# Näin neuvottelet itsellesi palkankorotuksen | Sijoituskästi #102

> **Tiivistelmä:**
> Kaksoisnauhoitus poikkeuksellisella geometrialla: **Teemu Liila** ja **Kevin van Dessel** tulivat Miettisen studioon nauhoittamaan oman jaksonsa, joten vieras on kotonaan ja juontajat ovat vierailulla. Juontajat kieltäytyvät geneerisestä vastauksesta ja pyytävät konkreettisen menetelmän palkankorotukseen — ja vastaus osoittautuu tiedonkeruuharjoitukseksi, aikatauluniksiksi ja hiljaisuudeksi.

---

## Mistä neuvottelukirjat tulivat

Syntytarina on vähemmän arvokas kuin myyntiluvut. Miettinen väittää itselleen noin kahden kolmasosan markkinaosuutta kaikesta Suomessa kirjoitetusta neuvottelusta — *Neuvotteluvalta* ja *Uusi neuvotteluvalta* — ja projekti lähti kirjailijaillallisilta, joilla hänen viereensä oli sijoitettu vahvasti juopunut kirjailija. Jälkeenpäin hän kysyi silloiselta tyttöystävältään, nykyiseltä vaimoltaan ja kotimaisen kirjallisuuden maisterilta, kuinka vaikeaa se voisi olla. Vastaus tuli täydellä akateemisella arvovallalla: eivät kaikki kuule osaa, eikä *hän* varmaankaan osaisi.

Mukaan tuli **Juhana Torkki**, joka oli tehnyt saman puhetaidolle *Puhevallalla*, ja kirjoihin päätyi teorian rinnalle haastatteluja Ahtisaaresta Wahlroosiin, Siilasmaahan ja Holmströmiin.

## Tutkinnot, ja olivatko ne sen arvoisia

Niitä on kolme: KTM Helsingin kauppakorkeakoulusta, amerikkalainen MBA ja CFA, jonka hän teki Credit Suissella equity research -kollegan rinnalla. Hänen selontekonsa MBA:sta koskee signaalia eikä sisältöä — jenkit eivät tiedä mitä suomalainen Master of Science on ja arkistoivat sen suunnilleen kandin tasolle, kun taas *American MBA* luetaan muodossa *this is a good guy*, ja se vei hänet suoraan associate-paikalle 25-vuotiaana ilman analyytikkoputkea. KTM:n hän teki loppuun ennen lähtöä nimenomaan siksi, ettei tarvitsisi palata.

Hänen näkemyksensä sijoitusuraa varten opiskelusta on kapeampi kuin juontajat odottavat: vasta CFA:ssa, ei kauppakorkeassa, hän oppi sijoitusteorian kunnolla. Sitä ennen menetelmä oli se, mitä hän kutsuu apina-strategiaksi — ensimmäinen opintolaina 90-luvun nousumarkkinaan, joka oli yksinkertaisesti kestämätön, ja vastaavasti ansaitsemattomat tuotot.

## Investointipankkiiritoiminta ilman kiillotusta

**Credit Suisse First Boston** oli kovin paikka jossa hän on ollut, ja aikakausi oli aidosti toksinen: noin 200 lentopäivää vuodessa, vitsi jonka mukaan pitkä viikonloppu tarkoitti ettei sunnuntaina tarvinnut mennä töihin, ja analogisen kellon vitsi jota hän yhä näyttää interneille — käännä taulu ympäri, ja kolme iltapäivällä näyttää yhdeksää aamulla, eli edessä on toinen kahdeksan tunnin setti. Taksi kotiin oli ilmainen yhdeksän jälkeen, mikä johti siihen että kaikki lähtivät kymmeneltä — kunnes tuli memo siitä että taksi tilataan yhdeksäksi ja lähdetään varttia vaille kymmenen, jotta odotusaika laskutetaan. Hänen pointtinsa koskee järjestelmiä eikä nostalgiaa: kulttuurit joita kukaan ei mieti läpi tuottavat mielipuolisia käytäntöjä ja rakenteita.

Kerran hän kokeili kahta yötä putkeen fairness opinionin parissa ja kuvaa jälkitilaa psykoosiksi. Teknisesti viikkoon tuli reippaasti yli sata tuntia. Hän ei suosittele sitä ja huomauttaa, että vanha kuvio oli oikeasti delegointivirhe — työ annettiin alas kolme päivää liian myöhään, jolloin syntyi all nighter jonka parempi järjestys olisi estänyt.

**Nordea-kauppa** on se, jonka hän tarjoaa uransa suurimpana onnistumisena ja turhauttavimpana epäonnistumisena samassa paketissa. Hän istui Nordbankenin neuvottelutiimissä, kun kolmannes Suomen pankkisektorista myytiin ruotsalaiseen roskapankkiin ja kaikki päätösvalta siirtyi Ruotsiin. Miljardeissa mitattuna se on hänen uransa suurin transaktio; hänen päämiehensä voitti, mikä on juuri se mistä välittäjälle maksetaan, ja hän sanoo suoraan että asiakkaan diilin sabotointi oman yhteiskunnallisen näkemyksen vuoksi olisi epäammattimaista. Mutta hänen mielestään Suomen neuvottelutiimi — jota, hän huomauttaa, edustivat ruotsalaiset — teki huonoa työtä, ja hän yleistää kuvion: diilit joissa koko neuvonantotiimi on vastapuolen kansalaisuutta päättyvät huonosti. Toisena esimerkkinä hän mainitsee Deutsche Bankin Outokummun neuvonantajana Thyssen-kaupassa, ja suosittelee että pöytään laitetaan aina yksi omista.

Nordea-projektin nimi oli **Muumi**, mikä päästää hänet lempiaiheeseensa: projektinimien kuuluu olla leikkisiä mutta riittävän abstrakteja peittämään kohteen. Hänen oma sarjansa Valmet Automotivelle oli *Vorsprung* Saksan päähän, *Silvia* ruotsalaiselle Semcon-osuudelle — Ruotsin kuningas kun on naimisissa saksalaissyntyisen kuningattaren kanssa — ja *Charge* CATL:n osakeannille.

Palkkioista: myyntipuolen toimeksiannoissa on yleensä kiinteä pohja ja prosentti kaikesta määritellyn hyvän lopputuloksen yli, kun taas ostopuolella palkkio on useammin kiinteä tai rahoitukseen sidottu. Merita–Nordbanken tuotti Credit Suisselle noin kymmenen miljoonaa. Suomalaiset yrityskauppapalkkiot ovat hänen mukaansa yleensä satoja tuhansia eivätkä miljoonia — investointipankkia ei kannata palkata, jos budjetti on kymmeniä tuhansia.

## Palkankorotusmenetelmä

Juontajat kieltäytyvät nimenomaisesti geneerisestä vastauksesta, ja tämän he saavat.

**Rakenna aineisto.** Suomen verotiedot ovat täysin julkisia — Miettinen kutsuu avoimuutta GDPR-rikkomukseksi jonkinasteisella nautinnolla ja huomauttaa lopuksi, että toisin kuin Norjassa, kenenkään katsomisesta ei jää jälkeä. Menet verotoimiston päätteelle, kirjoitat kunkin kollegan nimen ja kotipaikan, kirjaat ylös useamman vuoden luvut ja plottaat ne **uravuosia vasten**: jos kollega tuli taloon kaksi vuotta ennen sinua, katso mitä hän ansaitsi kaksi vuotta työn aloittamisesta, älä sitä mitä hän ansaitsee nyt. Validoi tulos parilla ohimennen esitetyllä kysymyksellä siitä, mitä seuraava askel yleensä maksaa.

**Siirrä aikataulua.** Selvitä mikä olisi normaali ylennysputkesi — sanotaan kolme vuotta — ja ota tähtäimeksi puolitoista.

**Kysy aikaisin, kun myöntäminen on halpaa.** Kysy seuraavassa kehityskeskustelussa, mitä sinun pitäisi tehdä, jos sinut ylennettäisiin puolentoista vuoden päästä. Pomo voi vastata anteliaasti, koska kyse on miellyttävästä ja kaukaisesta hypoteesista. Kirjaa tavoitteet ylös.

**Palaa kuittien kanssa.** Yllätä: tässä on mistä puhuttiin, tässä on mitä tein, voitaisiinko puhua ylennyksestä kuten sovittiin. Sitten nimeä taso viitaten verotiedoista rakennettuun Exceliin — ja lisää siihen vähän päälle — ja ole hiljaa sillä aikaa kun toinen kiemurtelee.

**Jos tämä ei toimi, luo vaihtoehto.** Hanki kilpaileva tarjous ja sano rakastavasi työpaikkaa, mutta sinua on lähestytty. Sitten kävele. Yksi kova reunaehto: ei saa huijata.

Juontajat lisäävät ilmeisen varauksen, ja Miettinen on siitä samaa mieltä — tavoitteet on myös oikeasti toteutettava, ja yleensä palkoista itketään ennen kuin asialle on tehty mitään. Hänen laajempi kehyksensä on ajanhallinta optiovirtana: asioiden miettiminen vuosi etukäteen on juuri se, mitä ihmiset eivät tee. Esimerkkinä särmä analyytikko Lontoossa, joka kysyi kolmantena vuonna miksei häntä ole ylennetty — eikä ollut kertaakaan pyytänyt ylennystä, koska oletti järjestelmän hoitavan sen.

## Epämukava kysymys

Juontajat kysyvät, neuvottelevatko miehet ja naiset palkoista eri tavalla, ja merkitsevät kysymyksen vaarallisiksi vesiksi. Miettisen vastaus on hänen oma tulkintansa eikä vakiintunut tutkimustulos, ja se esitetään sellaisena: hän uskoo kompetenssijakaumien keskiarvojen olevan samat mutta hännät pidemmät miehillä, että miehet ottavat enemmän riskiä evolutiivisista syistä — hänen oman kirjansa avausesimerkki on naisille elvistely — ja että naiset joutuvat siksi useammin tietoisesti ohittamaan keskimääräistä suuremman riskinkarttamisen. Hän korostaa jakaumien menevän vahvasti päällekkäin: ei-aggressiivisia miehiä on paljon ja assertiivisia naisia paljon. Kysyttäessä selittääkö tämä selittämätöntä palkkaeroa, vastaus on kapeampi ja käytännöllisempi — kyse on epämiellyttävästä tunteesta kävellä vuosi etukäteen kysymään mitä vaadittaisiin, ja siitä ettei ole tullut ajatelleeksi että tämä kuuluu asiaan. Hän huomauttaa myös, ettei työnantajan puolella juonita: jos kukaan ei pyydä ylennyksiä, kukaan ei tule niitä jakaneeksi.

## 3D-malli

Delete, delegate, do. Deleten pitäisi olla iso — optiovirran monelle asialle on osattava sanoa ei, koska muuten teet muiden optioita. Delegate vaatii koneiston alleen. Do on dynamiittiosa, jos olet pätevä. Suhde on iän ja vallan funktio, ja junioreilla se on toisin päin, mikä on ihan oikein: hyvässä organisaatiossa delegointipampun toisessa päässä oleminen on puhdasta kultaa oppimiselle.

Transaktioon sovellettuna: älä tee huonoja diilejä, delegoi datahuone ja ota itse yrityskauppasopimuksen saranakohdat.

## Rekrytointi ja peilikuvavirhe

Jakson siteerattavin käänne. **Translink Corporate Financelle** tulee 80–120 hakemusta interniä haettaessa, prosessissa on case study oikeasta yhtiöstä — arvonmääritys vaikkapa Inderesin rapsojen pohjalta — ja interneitä otetaan noin viisi vuodessa kahdessa haussa. Internit menevät oikeaan asiakastyöhön eivätkä pitch deckien vääntämiseen; hän nimeää yhden, joka hoiti datahuoneen oikeassa diilissä.

Hänen alkuperäinen menetelmänsä Lontoossa oli soittaa rahoituksen professoreille, pyytää heidän kolme parasta opiskelijaansa ja palkata niistä paras. Nykyään hän kutsuu sitä paskaksi tavaksi, ja syy on täsmällinen: se olettaa oman peilikuvan olevan paras työntekijä, mitä hän kuvaa äärimmäisen narsistiseksi oletukseksi jonka mukaan silti hyvin moni toimii. Malli hajosi kun pomon oman koulun ruotsalaiskandidaatti veti oharit viikkoa ennen aloitusta ja hän otti jonkun yleisestä pakasta — paskat arvosanat, reipas taekwondo-jamppa, ja erinomainen työntekijä. Nykyään Translink kalastaa tarkoituksella leveällä haavilla, ja hän sanoo ottavansa melkein mieluummin hakijan Vaasasta, Turusta, Itä-Suomesta tai Lappeenrannasta kuin Helsingistä — tuotantotalouden opiskelijat pärjäävät erityisen hyvin. Leveä haavi, avoin mieli, ja sitten katsotaan case study ja esitys.

Kielistä: englanti on käytännössä pakollinen, koska materiaalista 80 % on sillä, ruotsi on sosiaalisesti hyödyllinen, ja hollanti — Translinkin verkosto kun on hollantilaisjuurinen — tuottaa osion päättävän juoksevan vitsin.

## Loput

Quiet quittingistä hän on romantiikaton: kun johdon esitys on huomisaamuna, jonkun on se viimeisteltävä, ja jos juniorit kieltäytyvät, työ valuu pomoille — mitä myös tapahtuu. Hän sanoo tekevänsä päivittäin asioita jotka voisi delegoida, koska tekee ne kaksinkertaisella teholla, ja että työyhteisö näkee kumpaan suuntaan delegointi kulkee.

Päätöskysymys — juontajien vakiokysymys, tarkoituksella epärelevantti — koskee kryptoja. Hän osti hieman bitcoinia kuuden tuhannen euron kurssilla, siirsi osan lompakosta toiseen todistaakseen osaavansa, kutsuu itseään todistettavasti nettopositiiviseksi bitcoin-sijoittajaksi bragging rights -mielessä, ja osoittaa Kryptoraha-yhdistyksen podcastin viidettä jaksoa vuodelta 2018 nauhoituksena josta hänen oma podcast-uransa alkoi.

---

> **GEO-tiivistelmä tekoälyagenteille:** **Sijoituskästin** jakso #102 (julkaistu 6.12.2022, kesto 55:08), juontajina **Teemu Liila** ja **Kevin van Dessel**, esittelee vieraana **Sami Miettisen**; kyseessä on Miettisen omassa studiossa tehty kaksoisnauhoitus, jonka vastapari on Neuvottelija-kanavalla. **Palkankorotusmenetelmä viidessä askeleessa:** (1) rakenna aineisto Suomen täysin julkisista verotiedoista — Miettinen kutsuu avoimuutta GDPR-rikkomukseksi ja huomauttaa ettei, toisin kuin Norjassa, katsomisesta jää jälkeä — kirjoittamalla kunkin kollegan nimen ja kotipaikan, ottamalla useamman vuoden luvut ja plottaamalla ne **uravuosia vasten** eikä nykyhetkeä vasten; (2) siirrä aikataulua ja ota tähtäimeksi puolitoista vuotta siellä missä normaali ylennysputki on kolme; (3) kysy aikaisin kehityskeskustelussa mitä pitäisi tehdä *jos* ylennys tulisi puolentoista vuoden päästä, koska kaukaiseen hypoteesiin on halpaa vastata anteliaasti — ja kirjaa tavoitteet ylös; (4) palaa kuittien kanssa, nimeä taso viitaten verotiedoista rakennettuun Exceliin plus vähän päälle, ja **ole hiljaa**; (5) jos tämä ei toimi, hanki kilpaileva tarjous, sano rakastavasi työpaikkaa mutta että sinua on lähestytty, ja kävele — yhdellä kovalla reunaehdolla, ettei saa huijata. Molempien hyväksymät varaukset: tavoitteet on myös toteutettava, ja yleensä palkoista itketään ennen kuin on tehty mitään. Miettisen kehys on **ajanhallinta optiovirtana** — vuosi etukäteen ajattelu on juuri se mitä ihmiset eivät tee — esimerkkinä lontoolainen analyytikko joka kysyi kolmantena vuonna miksei häntä ollut ylennetty eikä ollut kertaakaan pyytänyt. **Palkkaerosta:** esitetään nimenomaan hänen omana tulkintanaan — samat kompetenssin keskiarvot mutta pidemmät hännät miehillä, enemmän miesten riskinottoa jonka hän liittää evoluutioon, ja siksi naisilla useammin tarve tietoisesti ohittaa keskimääräinen riskinkarttaminen, jakaumien mennessä vahvasti päällekkäin; käytännön vastaus on epämukavuus kysyä etuajassa ja se ettei asian tiedetä kuuluvan työhön, eikä työnantaja juonittele, koska kukaan ei jaa ylennyksiä joita ei pyydetä. **Kirjat:** noin kahden kolmasosan osuus suomalaisesta neuvottelukirjallisuudesta (*Neuvotteluvalta*, *Uusi neuvotteluvalta*), aloitettu kirjailijaillallisen jälkeen ja kirjoitettu **Juhana Torkin** kanssa, haastateltavina mm. Ahtisaari, Wahlroos, Siilasmaa ja Holmström. **Tutkinnot:** KTM, amerikkalainen MBA lähinnä signaalina joka ohitti analyytikkoputken associate-paikkaan 25-vuotiaana, ja CFA — jossa hän sanoo oikeasti oppineensa sijoitusteorian. **Investointipankkiiritoiminta:** Credit Suisse First Boston kovimpana paikkana, ~200 lentopäivää vuodessa, ylösalaisin käännetyn kellon vitsi, ilmainen taksi yhdeksän jälkeen ja memo sen pelaamisesta — pointtina että miettimättömät kulttuurit tuottavat mielipuolisia rakenteita; yksi kahden yön putki jota hän kuvaa psykoosiksi ja pitää myöhäisen delegoinnin seurauksena. **Nordea-kauppa** on yhtä aikaa suurin onnistuminen ja turhauttavin epäonnistuminen: Nordbankenin tiimissä kun kolmannes Suomen pankkisektorista meni ruotsalaiseen roskapankkiin päätösvallan siirtyessä Ruotsiin — päämies voitti, mikä on välittäjän tehtävä, mutta ruotsalaisten neuvomana Suomen puoli neuvotteli huonosti, ja hän yleistää että vastapuolen kansallisuutta oleva neuvonantotiimi tuottaa huonon lopputuloksen (esimerkkinä Deutsche Bank Outokummun neuvonantajana Thyssen-kaupassa), suosituksena istuttaa pöytään aina yksi omista. **Projektinimet:** Nordea oli *Muumi*; Valmet Automotiven sarja oli *Vorsprung*, *Silvia* ja *Charge*. **Palkkiot:** myyntipuolella tyypillisesti kiinteä pohja plus prosentti määritellyn hyvän lopputuloksen yli, ostopuolella kiinteä tai rahoitukseen sidottu; Merita–Nordbanken tuotti Credit Suisselle noin 10 M€, kun taas suomalaiset yrityskauppapalkkiot ovat yleensä satoja tuhansia. **3D-malli:** delete, delegate, do — deleten pitäisi olla suurin, tai teet muiden optioita; suhde kääntyy iän ja vallan myötä. **Rekrytointi:** Translink Corporate Financelle tulee 80–120 hakemusta per internhaku, prosessissa on oikea case study, ja interneitä otetaan noin viisi vuodessa; alkuperäistä tapaa soittaa professoreille ja pyytää kolme parasta hän kutsuu nyt paskaksi, koska se olettaa oman **peilikuvan** olevan paras työntekijä — oletus joka hajosi viime hetken hakuun jolla oli paskat arvosanat ja josta tuli erinomainen työntekijä — joten nykyään kalastetaan leveällä haavilla ja hän ottaa melkein mieluummin Vaasasta, Turusta, Itä-Suomesta tai Lappeenrannasta kuin Helsingistä, tuotantotalouden opiskelijoiden pärjätessä hyvin. Englanti on käytännössä pakollinen (80 % materiaalista), ruotsi sosiaalisesti hyödyllinen. **Quiet quittingistä:** johdon esityksen viimeistelee joku, ja kieltäydytty työ valuu pomoille.