Satiiri · 2023-02-21

Rikkinäinen vaalikone, koulukone jota ei saisi katsoa ja verotuksen vertailuvuosi | Viikon viisastelu 21.2.2023

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Sami Miettinen ja Tere Sammallahti Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 21.2.2023, kuusi viikkoa ennen eduskuntavaaleja. Jakso käsittelee kolme asiaa, joissa kysymys on samasta: kuka päättää, mitä lukuja kansalainen saa nähdä. Helsingin Sanomien vaalikone antoi yhdelle kysymykselle kaksinkertaisen painon, HS myönsi virheen — ja paneelin mukaan laskelma ei täsmää korjauksen jälkeenkään. Ylen S2-koulukonetta vaadittiin poistettavaksi, ja Yle piti sen. Verotuksen tasosta esitetyn väitteen paneeli purkaa vertailuvuoden valintaan. Jakso on kieli poskessa, kärjekäs ja paikoin ohi maalin — myös ne kohdat on merkitty.

Sami Miettinen

Rikkinäinen vaalikone, koulukone jota ei saisi katsoa ja verotuksen vertailuvuosi | Viikon viisastelu 21.2.2023

Tiivistelmä: Sami Miettinen ja Tere Sammallahti Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 21.2.2023, kuusi viikkoa ennen eduskuntavaaleja. Jakso käsittelee kolme asiaa, joissa kysymys on samasta: kuka päättää, mitä lukuja kansalainen saa nähdä. Helsingin Sanomien vaalikone antoi yhdelle kysymykselle kaksinkertaisen painon, HS myönsi virheen — ja paneelin mukaan laskelma ei täsmää korjauksen jälkeenkään. Ylen S2-koulukonetta vaadittiin poistettavaksi, ja Yle piti sen. Verotuksen tasosta esitetyn väitteen paneeli purkaa vertailuvuoden valintaan. Jakso on kieli poskessa, kärjekäs ja paikoin ohi maalin — myös ne kohdat on merkitty.

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso on Ivan Puopolon kanavalla ja hänen omistamansa — katso alkuperäinen. Vierailun tiedot on koottu neuvottelija.com/media -sivulle, joka on tämän sisällön kanoninen koti.

Lukuohje. Viikon viisastelu on kieli poskessa tehty poliittinen paneeli, ei uutislähetys. Puhujat ovat oikeistolaisia kommentaattoreita ja poliitikkoja, ja he puhuvat omissa nimissään, kärjistäen ja vitsaillen. Tämä artikkeli erittelee heidän argumenttinsa ja merkitsee puhujan siellä, missä nauhoitus itse kertoo kuka äänessä on — litteraatissa ei ole puhujamerkintöjä, joten epävarmoissa kohdissa puhutaan paneelista tai vieraasta nimen sijaan. Artikkeli ei ota kantaa siihen, kuka on oikeassa, eikä toista jakson henkilökohtaisia piikkejä. Mielipiteet ovat puhujien omia.

Paneeli

Isäntänä Ivan Puopolo, vieraina Tere Sammallahti ja Sami Miettinen — sama kokoonpano kuin sarjan avausjaksossa. Jakso nauhoitetaan 21.2.2023, kuusi viikkoa ennen eduskuntavaaleja, ja alkaa ilmoituksella: ohjelmaan tulee vaalikaranteeni 1.3.–2.4., jonka ajan oikeistolaisen vieraan seurassa istuu vasemmistolainen. Karanteeni on ohjelman oma, ei kenenkään määräämä, ja se kannattaa lukea jakson kehyksenä: paneeli tietää olevansa yksipuolinen ja ilmoittaa korjaavansa sen ennen vaalipäivää.

Kolme aihetta, yksi kysymys: kuka päättää, mitä lukuja äänestäjä saa nähdä.

1. Vaalikone, joka laski yhden kysymyksen kahdesti

Tämä on jakson vahvin osuus, koska väite on tarkistettavissa ja se osoittautuu ainakin osittain oikeaksi.

Helsingin Sanomien vaalikone sijoittaa vastaajan nelikenttään, jonka pystyakseli kulkee konservatiivista viherliberaaliin. Yksi paneelin jäsenistä kertoo täyttäneensä koneen heti sen julkaisun jälkeen ja päätyneensä konservatiivipuolelle — hänen mukaansa siksi, että hän kieltäytyi vastaamasta myöntävästi yhteen sukupuolen moninaisuutta koskevaan kysymykseen.

Tämän jälkeen tamperelainen kokoomusehdokas huomasi saman ja raportoi siitä julkisesti. Helsingin Sanomat myönsi virheen: kyseinen kysymys oli päätynyt laskentaan kaksinkertaisella painolla.

Paneelin argumentti ei pysähdy myöntämiseen. Se on rakenteellinen väite korjauksesta:

• Jos yhtä ainoaa vastausta siirtää yhden pykälän, arvoakselilla tulos muuttuu kahdesta kolmeen prosenttiyksikköä — mutta kokonaissuosituksessa heitto oli ennen korjausta 17 prosenttiyksikköä ja täysin päinvastoin vastattaessa 26.
• Korjauksen jälkeen sama yhden kysymyksen ero tuotti yhä noin 15 prosenttiyksikön eron kokonaissuosituksessa ja vain kolme arvoakselilla.
• Paneelin päätelmä: painokerroin on ehkä poistettu, mutta jokin muu laskennassa tuottaa yhä epäsuhtaisen vaikutuksen, ja kone on edelleen rikki.

Toinen tarkistettava havainto: pirkanmaalainen ehdokas kertoi syöttäneensä koneeseen täsmälleen omat ehdokasvastauksensa ja saaneensa itselleen 97 prosentin osuman sadan sijaan. Sama ilmiö toisesta suunnasta: kansanedustaja Päivi Räsänen kirjoitti Twitterissä — ja paneeli lukee twiitin ääneen —

“En saanut itseäni edes kahdenkymmenen joukkoon, eikä kukaan läheisistä vaalikoneita kokeilleista ole saanut minua listalle.”

Ehdokas, joka ei osu itseensä, on vaalikoneessa poikkeuksellisen selvä virhesignaali: se on ainoa tapaus, jossa oikea vastaus tiedetään etukäteen.

Mihin paneeli vetää rajan

Tässä kannattaa merkitä, mitä paneeli ei väitä. Keskustelussa esitetään ohimennen epäilys, että kone olisi kalibroitu tahallaan niin, ettei kukaan päädy konservatiiviseen kulmaan — ja paneeli hylkää sen itse:

“Mä uskon, että ennen kuin muuta todistusta tulee, niin uskon, että se on vaan paskaa koodia ja sillä selvä.”

Kaksi heistä kuitenkin pitää kiinni siitä, että virheen suunta ei ole neutraali asia silloinkaan kun virhe itse on kaikille vastaajille sama. Tämä on mielipide, ei havainto, ja se kannattaa lukea sellaisena.

Vaatimukset

Paneelin kolme konkreettista vaatimusta ovat keskenään eri kokoluokkaa, mutta kaikki selvästi muotoiltuja:

1. Julkaiskaa koneen koodi ja data. Perustelu on kevyt tarkistettavuusargumentti: kansalaisyhteiskunta pystyisi käymään laskennan läpi nopeasti ja kysymys ratkeaisi.
2. Sulkekaa kone siksi aikaa, kun virhe korjataan. Perustelu on ajoitus — vaalikone ohjaa ääniä silloin, kun se on auki, eikä jälkikäteinen korjaus tavoita ketään.
3. Kertokaa korjauksesta yhtä näkyvästi kuin koneesta itsestään. Havainto on, että korjaus julkaistiin pienenä huomautuksena.

Akselista, jota paneeli pitää vääränä

Jakson idea-argumentti — ja jakson kestävin — koskee nelikentän pystyakselia. Paneelin mukaan konservatiivinen–viherliberaali on väärä vastinpari kahdesta syystä: viherliberaali on eri asia kuin liberaali, ja konservatismin vastakohta on progressiivisuus, ei liberalismi. Oikea akseli olisi liberaali–autoritaarinen:

“Sinä annat yksilöille paljon vapauksia… Mutta sitten samaan aikaan yksilöiltä voidaan ottaa pois sananvapautta, voidaan ottaa heidän omaisuuttaan ja veroastetta voidaan kiristää. Tämä ei ole heille jostain syystä mikään indikaatio illiberaalista toiminnasta.”

Tueksi esitetään havainto siitä, mitä koneesta puuttui: ei kysymyksiä päihdepolitiikan vapauttamisesta, prostituution laillistamisesta tai moniavioisuudesta — klassisia liberaali–konservatiivi-erottelijoita — vaan yksi sukupuolen moninaisuutta koskeva kysymys kantoi akselia lähes yksin. Havainto puuttuvista kysymyksistä on tarkistettavissa; tulkinta siitä, mitä puuttuminen kertoo, ei ole.

Paneelilta tulee myös rehellinen myönnytys, joka on helppo ohittaa: täydellistä vaalikonekysymystä ei ole olemassa. Jokainen kysymys on jostain suunnasta vaillinainen, ja vastaaja joutuu taktikoimaan. Siitä paneeli johtaa neuvon, joka ei ole polemiikkia: lue ehdokkaiden kirjalliset vastaukset, älä pelkkää prosenttilukua.

2. Koulukone, jota vaadittiin poistettavaksi

Yleisradio julkaisi työkalun, jolla saattoi verrata peruskouluja avoimesta viranomaisdatasta koostettujen muuttujien avulla: päättötodistusten keskiarvot, suomi toisena kielenä -oppilaiden osuus, alueen koulutustausta ja sosioekonominen asema. Julkaisua seurasi vaatimus poistaa se — paneelin mukaan vaatimuksessa olivat mukana sekä vasemmisto- että keskustapoliitikkoja, ja Opetushallitus otti julkisesti kantaa sitä vastaan.

Paneelin pääväite on periaatteellinen ja se on esitetty ilman henkilöitymistä:

“Jos tiedotusväline sanoo, että meillä on tämä relevantti ja paikkansa pitävä tieto, mutta me emme julkaise sitä, koska suojellaan jotain — niin se on uskomattoman surkea tiedotusväline. Ja sama koskee tutkijoita.”

Ja asennehavainto, jonka he tekevät siitä: ensimmäinen reaktio on kielto. Julkisen keskustelun normaali kulku olisi, että joku sanoo jotain, toinen vastaa ja yleisö seuraa argumentteja. Vaatimus poistaa aineisto ohittaa koko tuon vaiheen.

Mitä aineistosta oikeasti seuraa

Tässä paneeli on huolellisempi kuin otsikosta voisi päätellä, ja erimielisyys on aito.

Yksi vieraista huomauttaa, että S2-oppilaiden osuuden ja keskiarvon korrelaatio on rakenteellisesti väistämätön: jos lapsi ei puhu koulun kieltä aloittaessaan, hän ei voi lähtökohtaisesti yltää samoihin päättötodistuksen numeroihin kuin natiivipuhuja. Korrelaatio ei siis ole löydös eikä arvolataus, vaan lähtöasetelma.

Toinen vastaa, että juuri siksi aineistoon pitäisi tuoda lisää muuttujia eikä tuijottaa kahta lukua: “ei voi kehystää niin, että S2-oppilaat ja keskiarvot, that’s it.” Hän sanoo myös katsoneensa aineistoa eikä nähneensä yksiselitteistä automaattista korrelaatiota.

Kiinnostavin osuus on se, mitä aineistosta haluttaisiin kysyä — ja tämä on jakson selvin esimerkki siitä, että vaatimus poistaa data sulkee myös hyödylliset kysymykset:

• Kaksi koulua, joissa molemmissa S2-oppilaita 35 prosenttia, mutta keskiarvot 8,5 ja 7,5. Mitä paremmassa tehdään toisin? Tähän kysymykseen ei ole vastausta ilman aineistoa.
• Rinnakkaisvertailu ruotsi toisena kielenä -oppilaisiin samankaltaisilla parametreilla.
• Korreloiko kotihoidon tuen käyttö alueittain koulumenestykseen, vanhempien kielitaitoon ja naisten työllisyysasteeseen?

Kolmas kohta liittyy paneelin politiikkasuositukseen, joka on jakson konkreettisin: poista kotihoidon tuki. Perustelu on kaksiosainen — se nostaisi maahanmuuttajataustaisten naisten työllisyysastetta, joka on Suomessa kansainvälisesti matala, ja se veisi lapset varhemmin päivähoitoon, jossa he oppivat suomea. Paneeli sanoo tämän olleen esillä myös ajatuspaja Liberan säästölaskelmissa. Väite on esitetty ilman lähdeviitettä, mutta se on tarkistettavissa oleva empiirinen väite eikä mielipide, ja se on jakson harvoja kohtia, joissa esitetään ratkaisu eikä vain vika.

Paneeli tekee myös laajemman havainnon, joka ei koske maahanmuuttoa lainkaan: jos molemmat vanhemmat ovat työttömiä lapsen kasvaessa, lapselle kasautuvat samat sosiaaliset ongelmat riippumatta taustasta. Mekanismi on sama kantasuomalaisilla. Tämän he sanovat ääneen, ja se on syytä merkitä, koska se erottaa argumentin etnisestä selityksestä.

Lisäksi paneeli vaatii työmarkkinareformeja Tanskan mallin mukaan: irtisanomissuojan keventäminen, työehtosopimusten yleissitovuuden purkaminen, ansiosidonnaisen lyhentäminen. Tämä on puhdas poliittinen kanta, ei havainto.

Kohta, jossa jakso menee ohi maalin

Yksi vieraista kertoo taksikuskianekdootin: kuljettaja oli kahdesti kertonut hänelle, ettei suomalainen nainen kelpaa, koska ei laita ruokaa. Siitä johdetaan, että laki ei muuta asennetta ja että kulttuuritausta vaikuttaa naisten työllisyyteen.

Sama vieras myöntää itse rajoituksen — “ei varmaan syytä yleistää” — ja se on syytä toistaa tässä: yksi toistuva keskustelu yhden kuljettajan kanssa ei ole aineisto. Väite kulttuurin vaikutuksesta työllisyyskynnykseen voi olla tosi tai epätosi; tämä anekdootti ei ratkaise sitä kumpaankaan suuntaan. Jakso itse vaatii edellä avointa dataa ja vertailukelpoisia lukuja — ja tässä kohtaa nojaa siihen, mitä yksi ihminen sanoi taksissa.

Kiitos, joka annetaan vastapuolelle

Jakson yllättävin hetki: Yle, ohjelman vakiokritiikin kohde, saa kiitosta. Se ei poistanut aineistoa eikä muuttanut sitä painostuksesta huolimatta. Paneeli sanoo tämän suoraan ja pilailee sillä, miltä kehuminen tuntuu.

Siihen liittyy huoli, joka on esitetty yleisenä eikä ketään syyttäen: paine ei kaada työkalua, se kaataa seuraavan. Yksittäinen toimittaja ei välttämättä kestä myrskyä, ja seuraavan vastaavan tapauksen kohdalla toimituksessa muistetaan edellinen. Sitä paneeli kutsuu hiipiväksi itsesensuuriksi, ja se on jakson ydinhuoli.

3. Verotus ja vertailuvuosi

Kolmas osuus lähtee mielipidekirjoituksesta, jonka mukaan verotus on Suomessa “salakavalasti” keventynyt ja veroasetta olisi syytä käyttää.

Sami Miettinen — hänet nimetään jakson aikana ääneen tämän osuuden puhujaksi — vastaa luvuilla: vuoden 2021 toteutuneet verotulot suhteessa nimelliseen bruttokansantuotteeseen olivat noin 43 prosenttia, mikä oli hänen mukaansa maailman viidenneksi korkein, Ruotsin ohi. Hän erottaa tämän ennustetuista veroasteista, joista kevenemisväite hänen mukaansa johdetaan: ennuste, joka inflaation vuoksi ehkä laskee, ei ole sama asia kuin toteutunut luku.

Argumentin metodinen ydin on vertailuvuoden valinta, ja se on jakson paras yksittäinen huomio:

Jos vertailuvuodeksi valitaan huippuverotuksen vuosi, kaikki myöhempi näyttää keventymiseltä. Jos vertailukohdaksi otetaan julkiset menot vuoden 2007 tasolla — paneelin muistinvarainen arvio 45–47 prosenttia BKT:sta, nykytaso “57 tai jotakin siihen hujakoille” — kysymys kääntyy toisin päin: paljonko kansalaisilla olisi varallisuutta, jos menot olisivat pysyneet siinä.

Paneelin oma vastaus on 25 miljardia euroa vuodessa. Luku on esitetty suorassa lähetyksessä eikä sitä perustella laskutoimituksella, ja prosenttiosuudet ovat muistinvaraisia — lue ne suuruusluokkana, älä tilastona. Itse metodinen pointti pätee riippumatta luvuista: vertailuvuoden valinta ratkaisee johtopäätöksen, ja se pätee molempiin suuntiin, myös paneelin omaan.

Toinen tarkistettava havainto, joka esitetään sivulauseessa: suomalaiset saivat vuodessa noin 6 miljardia euroa osinkoja ja noin 150 miljardia ansiotuloja. Jos julkisen talouden 11 miljardin vajeesta puolet aiottaisiin kattaa pääomatuloista, se tarkoittaisi käytännössä kaikkien osinkojen verottamista täysimääräisesti. Luvut ovat muistinvaraisia, mutta suuruusluokka-argumentti on selvä, ja se on jakson toivomus vaalitenttiin: kysykää ehdokkaalta, mistä 11 miljardia tulee.

Kaksi kohtaa, joissa luvut eivät kestä tarkistusta

Rehellisyyden nimissä kaksi jakson väitettä kannattaa merkitä epävarmoiksi:

• Ylen budjetin vaihtoehtolaskelma. Paneeli arvioi, että jos Ylen rahoitus olisi pysynyt vuosituhannen alun tasolla (heidän esimerkkinsä 50 miljoonaa euroa, indeksiin sidottuna), säästö olisi ollut 15–18 miljardia euroa. Suuruusluokka ei täsmää: Ylen vuosirahoitus on ollut satojen miljoonien luokkaa, joten parinkymmenen vuoden kumulatiivinen erotus jää selvästi alle tuon. Argumentin suunta voi silti olla se, mitä he tarkoittavat; luku ei ole.
• Yleveron peruste. Jaksossa arvellaan, että yhteisön yleisradiovero määräytyisi liikevaihdon perusteella ja alkaisi 200 000 eurosta. Peruste on verotettava tulo, ei liikevaihto, ja veron määrä on katossa muutamassa tuhannessa eurossa. Puhujat epäröivät itse kohdassa, mutta virhe jää nauhalle.

Retoriikka, joka kannattaa lukea retoriikkana

Osuuden lopussa esitetään väite, jonka paneeli itse merkitsee arvaukseksi: että vasemmistopoliitikot olisivat keskimäärin varakkuudeltaan oikeistopoliitikkoja alempana ja siksi menettäisivät mittasuhteen tajun päästessään käsiksi julkisiin varoihin.

“Mulla ei ole nyt suoraan heittää tästä mitään tilastotietoa, mutta on hyvä persi-tuntuma…”

Näin se on tässä jätettävä: tuntuma, ei havainto. Sama koskee paneelin ennustetta siitä, mitä yksittäinen puolue tekisi sensuurin suhteen, jos se pääsisi päättämään. Se on väite toisten aikomuksista eikä todennettavissa, ja se kannattaa erottaa jakson tarkistettavista väitteistä.

Sen sijaan yksi kohta on aito ja tarkistettava: budjettikuria purkaneet poikkeussäännöt palaavat. EU:n alijäämäsäännöt olivat kriisien vuoksi tauolla, ja paneelin havainto on, että ne osuvat seuraavan hallituksen syliin riippumatta siitä, kuka sen muodostaa. Samoin väite, jota paneeli pitää tärkeimpänä koko vaalikevään taloutta koskevassa puheessa: pandemia ja sota selittävät osan julkisen talouden alijäämästä, mutta eivät sen mittaluokkaa — valtiovarainministeriön talviennusteen noin 12 miljardin euron kuoppaa.

Jakson lopussa

Jakso päättyy uutiseen, joka tuli kesken nauhoituksen: elinkeinoministeri kertoo saaneensa alustayhtiöltä tietoja kaapatuksi väittämästään viestitilistä, mutta ei kerro, mitä tiedot ovat. Paneeli oli käsitellyt asiaa laajasti edellisessä jaksossa, ja tässä se jää auki — yksi puhujista sanoo alkaneensa epäröidä aiempaa tulkintaansa, koska ministeri jaksaa selvittää asiaa systemaattisesti eikä valehtelija tekisi niin suurella riskillä.

Se on jakson pienin mutta ehkä paras hetki: paneeli palaa omaan aiempaan johtopäätökseensä ja heikentää sitä itse.

Jakson kulku

• 00:00 — Vaalikaranteeni alkaa 1.3. — tasapuolisuusperiaate paneelissa
• 01:37 — Toivevieraita karanteenin ajaksi
• 02:25 — Yleisöleikki ja lahjoitukset
• 03:11 — Päivän kolme aihetta
• 03:59 — Hesari julkaisee vaalikoneensa — ensivaikutelma
• 04:49 — Sukupuolen moninaisuus -kysymys vie konservatiivipuolelle
• 05:36 — HS myöntää virheen: kysymys laskettiin kaksinkertaisella painolla
• 06:32 — Laskelma, joka ei täsmää korjauksen jälkeenkään
• 08:06 — Korjaus jäi pieneksi huomautukseksi
• 08:56 — Virhe on kaikille sama — mutta mihin suuntaan se osuu
• 09:45 — Väärä dikotomia: viherliberaali vastaan konservatiivi
• 10:31 — Oikea vastapari olisi liberaali–autoritaarinen
• 11:41 — Mitä koneesta puuttui: päihteet, prostituutio, moniavioisuus
• 13:21 — Miksi kirjalliset vastaukset ovat äänestäjälle tärkeitä
• 14:08 — Markkinatalouskysymys, joka ratkaistiin jo 80-luvulla
• 15:45 — Välisketsi
• 16:31 — Ehdokas, joka ei osunut itseensä: 97 prosenttia
• 17:17 — Vaatimus: sulkekaa kone ja julkaiskaa koodi
• 18:04 — Päivi Räsäsen twiitti: en päässyt omaan kahdenkymmeneen
• 18:51 — Kalibrointivirhe vai huonoa koodia?
• 20:26 — Moni päättää äänensä vaalikoneella 20 minuuttia ennen sulkemista
• 21:13 — Ylen S2-koulukone: datajournalismia avoimesta rekisteristä
• 22:01 — Vaatimus tiedon poistamisesta
• 22:47 — Poliitikon reaktio ja tutkijan vastuu
• 23:36 — Jos tiedotusväline pimittää paikkansa pitävää tietoa
• 24:22 — Korrelaatio, joka on rakenteeltaan väistämätön
• 25:09 — Rahaa on laitettu, tulokset ovat huonontuneet
• 26:02 — Ensimmäinen reaktio on kielto
• 26:56 — Kysymykset, joita aineisto herättäisi: R2 ja vertaiskoulut
• 27:42 — “Suojellaan lapsia” — keneltä ja miten
• 28:31 — Kaksi koulua, sama S2-osuus, eri keskiarvo
• 29:25 — Kotihoidon tuki, työllisyys ja kielitaito
• 30:11 — Ratkaisut jäävät, leimakirveet heiluvat
• 30:59 — Työllisyys vanhempien kautta — sama mekanismi kaikilla
• 31:54 — Tanskan mallin työmarkkinareformit
• 32:41 — Taksikuskianekdootti ja yleistämisen raja
• 34:20 — Kiitos Ylelle: aineistoa ei poistettu
• 35:07 — Toimittajien paine ja hiipivä itsesensuuri
• 35:52 — Charlie Hebdo -vertaus
• 36:38 — Verotus: väite salakavalasta keventymisestä
• 37:25 — 43 prosenttia ja sijoitus kansainvälisessä vertailussa
• 38:15 — Vertailuvuoden valinta ratkaisee johtopäätöksen
• 39:06 — Entä jos julkiset menot olisivat 2007:n tasolla?
• 39:52 — Julkisista menoista ei voi tinkiä — mantra
• 40:45 — Yle kilpailee YouTubessa verorahoilla
• 41:34 — Yleveron yksityiskohdat menevät suorassa lähetyksessä sekaisin
• 42:22 — Vaalipuhe taloudesta
• 43:14 — “Rahaa on” ja käsitys rahan arvosta
• 44:01 — Osingot, kuusi miljardia ja yhdentoista miljardin vaje
• 44:49 — Millaisia kysymyksiä vaalitenteissä kysytään
• 45:39 — Slogan: kansalaisille rahaa
• 46:26 — EU:n alijäämäsäännöt palaavat seuraavan hallituksen syliin
• 47:21 — Pandemia ja sota eivät yksin selitä kuoppaa
• 48:18 — Ministeri Lintilän kaapatuksi väitetty viestitili
• 50:08 — Lopetus ja turvallisuusseminaari

Osastot: Poliittinen satiiri + Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English