Satiiri · 2023-12-08

Linnan juhlien hinta, Pisa-pudotuksen selitykset ja puheenvuoro tavallisuuden puolesta | Viikon viisastelu 8.12.2023

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Sami Miettinen, Tere Sammallahti ja kansanedustaja Onni Rostila Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 8.12.2023, kaksi päivää Linnan juhlien ja kolme päivää Pisa-tulosten julkistuksen jälkeen. Jakso alkaa siitä, mitä juhlat maksavat — ja paneeli, joka myy "verotus on varastamista" -paitoja, päätyy puolustamaan niitä. Pääosa käsittelee Pisa-pudotusta: kannustimet, inkluusio, luokalle jättäminen, resurssien kasvu ja kielitaito. Lopussa jakso kääntyy odottamattomaan suuntaan ja puolustaa tavallista elämää.

Sami Miettinen

Linnan juhlien hinta, Pisa-pudotuksen selitykset ja puheenvuoro tavallisuuden puolesta | Viikon viisastelu 8.12.2023

Tiivistelmä: Sami Miettinen, Tere Sammallahti ja kansanedustaja Onni Rostila Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 8.12.2023, kaksi päivää Linnan juhlien ja kolme päivää Pisa-tulosten julkistuksen jälkeen. Jakso alkaa siitä, mitä juhlat maksavat — ja paneeli, joka myy “verotus on varastamista” -paitoja, päätyy puolustamaan niitä. Pääosa käsittelee Pisa-pudotusta: kannustimet, inkluusio, luokalle jättäminen, resurssien kasvu ja kielitaito. Lopussa jakso kääntyy odottamattomaan suuntaan ja puolustaa tavallista elämää.

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso on Ivan Puopolon kanavalla ja hänen omistamansa — katso alkuperäinen. Vierailun tiedot on koottu neuvottelija.com/media -sivulle, joka on tämän sisällön kanoninen koti.

Lukuohje. Viikon viisastelu on kieli poskessa tehty poliittinen paneeli, ei uutislähetys. Puhujat ovat oikeistolaisia kommentaattoreita ja poliitikkoja, ja he puhuvat omissa nimissään, kärjistäen ja vitsaillen. Tämä artikkeli erittelee heidän argumenttinsa ja merkitsee puhujan siellä, missä nauhoitus itse kertoo kuka äänessä on — litteraatissa ei ole puhujamerkintöjä, joten epävarmoissa kohdissa puhutaan paneelista tai vieraasta nimen sijaan. Artikkeli ei ota kantaa siihen, kuka on oikeassa, eikä toista jakson henkilökohtaisia piikkejä. Mielipiteet ovat puhujien omia.

Paneeli

Isäntänä Ivan Puopolo, vieraina Sami Miettinen, Tere Sammallahti ja perussuomalaisten kansanedustaja Onni Rostila — paneelin oma nimitys on “klassikko kokoonpano”. Nauhoitettu perjantaina 8.12.2023: Linnan juhlista oli kulunut kaksi päivää ja Pisa-tulosten julkistuksesta kolme.

Jakso jakautuu kolmeen osaan, joista viimeistä ei osaa otsikosta odottaa.

1. Linnan juhlat — ja paneeli, joka päätyy puolustamaan niitä

Lähtökohta on ohjelman vakiokanta: verovaroilla järjestetty juhla on lähtökohtaisesti tuhlausta. Paneeli myy kirjaimellisesti “verotus on varastamista” -paitoja.

Ja sitten se tekee jotain, mikä on jakson yllättävin liike: se tarkistaa luvun, ja luvun tarkistaminen muuttaa keskustelun.

Yksi vieraista arvaa hinnaksi 300 000 euroa. Toinen esittää tarkistetun luvun: vuoden 2023 juhlien budjetti oli 275 000 euroa, ja se oli Sauli Niinistön kauden kallein — edellinen ennätys, 263 000 euroa, oli vuodelta 2013. Sen jälkeen argumentti muuttuu, koska mittakaava on tiedossa.

Puolustus tulee kolmesta suunnasta, ja ne ovat keskenään erilaisia:

• Onni Rostila perustelee rituaalilla ja perinteellä: yhteinen kansallinen kokemus on itsessään arvo, ja Suomessa on vähän tilaisuuksia, joissa se syntyy.
• Toinen vieraista sanoo seisovansa aidalla: juhlat voisi tehdä pienemmälläkin, mutta perinteen arvoa hän ei kiistä. Hän huomauttaa myös, että vieraiden joukossa on tavallista väkeä, yrittäjiä ja eläkeläisiä, eikä pelkkää eliittiä.
• Kulttuuriargumentti: juhla on käytännössä ainoa tilaisuus, jossa Suomessa käytetään juhlapukeutumista, ja se ylläpitää tapaa, joka muuten katoaisi.

Paikan päällä olleet kertovat myös havainnon, joka on jakson lämpimin: salissa kätellään ja toivotetaan hyvää itsenäisyyspäivää myös niille, joiden kanssa muuten kalistellaan sapeleita. Nimeltä mainitaan kaksi vasemmistopoliitikkoa esimerkkinä siitä, että tilaisuus toimii.

Osuudesta jää yksi konkreettinen ehdotus: toiset juhlat seuraavaksi päiväksi, vieraina tavalliset kansalaiset — ihmiset, jotka äänestävät mutta eivät koskaan näy missään.

2. Pisa — viisi selitystä ja se, mitä ne selittävät

Pisa-tulosten pudotus oli juuri julkistettu. Paneelin käsittely on jakson painavin osuus, ja se on syytä lukea selityserittelynä eikä kannanottona.

Selitys 1: kannustimet

Rakenteellinen argumentti, joka ei koske ketään henkilönä: hallinnon kannustin ei ole saada luokkia toimimaan vaan näyttää kollegoiden silmissä hyvältä. Siksi julkisuudessa toistetaan sitä selitystä, joka on sosiaalisesti turvallinen. Argumentti on yleinen ja se pätee mihin tahansa organisaatioon, myös sellaiseen, jota paneeli kannattaa.

Selitys 2: resurssit eivät ole vähentyneet

Paneelin luku: panostus oppilasta kohti oli parikymmentä vuotta sitten noin 4 600 euroa ja on nyt yli 10 000 euroa. Johtopäätös: lisäresurssit eivät voi olla ainoa vastaus, koska resurssit ovat jo kasvaneet samalla kun tulokset ovat laskeneet.

Yksi varaus on tähän lisättävä, eikä paneeli tee sitä: luvut ovat nimellisiä. Kahdessa vuosikymmenessä hintataso on noussut merkittävästi, joten reaalinen kasvu on selvästi pienempi kuin kaksinkertaistuminen. Argumentin suunta säilyy — reaalinenkin panostus on noussut — mutta sen voima on pienempi kuin luvusta päätellen.

Selitys 3: inkluusio ja tasoryhmät

Tämä on osuuden hienovaraisin kohta, koska paneeli ei ole yksimielinen eikä teeskentele olevansa.

Yksi vieraista sanoo suoraan, että inkluusion ajatus on kaunis ja toimii tiettyyn pisteeseen asti, mutta väittää, että monella luokalla on ylitetty se, mihin yhden opettajan pedagoginen osaaminen ja aika riittävät. Toinen menee pidemmälle ja pitää inkluusiota lähtökohtaisesti virheenä.

Tasoryhmien puolesta esitetään motivaatioargumentti: sopivan kokoinen ero omaan tasoon nähden kannustaa parempaan suoritukseen. Väite esitetään tutkimustietoon viitaten, mutta lähdettä ei nimetä.

Vastapuolen argumenttia — että tasoryhmittely lukitsee heikoimmat paikalleen — ei käsitellä. Se on osuuden selvin aukko.

Paneeli mainitsee myös opettajan, joka oli vuosia aiemmin arvostellut kehitystä julkisesti ja joutunut sen jälkeen voimakkaan arvostelun kohteeksi. Tapausta ei ole tässä varmennettu.

Selitys 4: luokalle jättäminen

Väite on, että etenemiskriteereistä ei enää pidetä kiinni, ja että tämä vahingoittaa eniten niitä oppilaita, joiden pohjatiedot jäävät puutteellisiksi. Paneeli sanoo asian tavalla, joka on syytä lainata, koska se kääntää oletetun asetelman ympäri: oppilas päästetään eteenpäin, ja siten asetetaan epäonnistumaan.

Selitys 5: kieli

Osuuden kiistellyin ja samalla täsmällisin kohta. Paneelin väite on, että Pisa-pudotusta selittävistä muuttujista oppilaspohjan muutos jätetään julkisessa keskustelussa mainitsematta, vaikka se näkyy tilastoissa. He viittaavat siihen, että sekä ensimmäisen että toisen polven maahanmuuttajataustaiset oppilaat pärjäävät keskimäärin selvästi heikommin. Tämä on tarkistettavissa oleva väite, ja sen suunta vastaa Pisa-raportoinnissa julkaistuja tuloksia — ero on Suomessa kansainvälisesti verrattuna suuri.

Olennaista on, mihin paneeli selityksen vie. He eivät vie sitä etniseen selitykseen. Yksi vieraista sanoo suoraan: “Mä luulen, että se ei johdu niinkään etnisestä taustasta, vaan tästä kielestä.” Siitä seuraa kolme ehdotusta:

1. Suomi toisena kielenä -opetukseen on panostettava, ei englantiin vaihtamiseen.
2. Käännöstyökaluja kannattaa käyttää palveluissa niin, että perhe saa asiansa hoidettua sillä välin kun kieltä opitaan.
3. Maahanmuuton valikoivuudella on vaikutus seuraavaan sukupolveen. Väite on yleisempi kuin maahanmuutto: korkeasti koulutettujen lapset pärjäävät koulussa keskimäärin paremmin riippumatta siitä, mistä perhe on kotoisin.

Ehdotus kielikokeesta kouluun pääsyn ehtona heitetään ilmaan ja jätetään kehittelemättä. Se on jakson pisimmälle menevä ajatus, ja sen ilmeiset ongelmat — oppivelvollisuus, yhdenvertaisuus, se että lapsi ei valitse kielitaitoaan — jäävät käsittelemättä.

Kohta, jossa paneeli nojaa anekdootteihin

Kieliosuuteen tuodaan useita yksittäisiä havaintoja: Sami Miettinen kertoo oman podcast-jaksonsa rakennusalan keskustelusta, jossa kielitaito erotti työryhmät toisistaan; lisäksi esitetään koulun pihaa, sosiaalisen median leikkeitä ja yksittäisiä tapauksia koskevia huomioita.

Näistä rakennusalan havainto on vähiten heikko, koska sen lähde kerrotaan. Muut ovat anekdootteja, ja paneeli itse tekee niistä yleistyksiä. Väite kielitaidon merkityksestä työnhaussa voi olla tosi — mutta nämä havainnot eivät sitä osoita, ja jakso vaatii muualla juuri sitä, että väitteet perustellaan aineistolla.

Paneeli tekee samasta aiheesta myös erottelun, joka kannattaa merkitä: työhönotossa kriteerien pitää olla selkeät ja niitä pitää soveltaa yhdenmukaisesti, mutta arjessa suomea toisena kielenä puhuvia pitäisi rohkaista käyttämään kieltä, koska se on ainoa tapa oppia. Se on rakentava kanta, ja se sanotaan ääneen.

3. Puheenvuoro tavallisuuden puolesta

Jakso päättyy jonnekin aivan muualle kuin mistä se alkoi, ja tämä on sen paras osuus.

Ivan Puopolo puhuu nuorille katsojille suoraan: on ihan ok olla tavallinen. Hänen havaintonsa on, että julkinen keskustelu pyörii oletuksen ympärillä, jonka mukaan kaikkien pitäisi olla korkeakoulutettuja ja saavuttaa tietty tulotaso — ja että keskiluokkaisuus on tosiasiassa yksi parhaista paikoista olla: sinulla menee hyvin, et ole valokeilassa, eikä kukaan murskaa sinua julkisesti.

Onni Rostila jatkaa omalla kokemuksellaan: se, mitä hän tekee eduskunnassa, on toissijaista sen rinnalla, että vain hän voi olla omien lastensa vanhempi.

Ja sitten tulee vastaväite, joka pelastaa osuuden sentimentaalisuudelta. Yksi vieraista huomauttaa, että kokemus on uniikki kokijalle, mutta ei sinänsä: lasten saaminen ja perheellistyminen ovat ihmisten kesken hyvin samankaltaisia, ja juuri se on argumentti sen puolesta. Jos et tiedä, onko se sinun juttusi, evidenssi on se, että se on ollut miljardien ihmisten juttu.

Samaan liittyy havainto sosiaalisesta mediasta, joka on jaksosta helpoin viedä mukanaan: kuva, jossa kenellekään ei koskaan tapahdu mitään huonoa, on illuusio — ja kerran vuodessa julkaistu “on ollut vähän vaikeaa” -päivitys ei korjaa sitä.

Väitteitä, jotka esitetään väitteinä

• Tutkimusviite tasoryhmien motivaatiovaikutuksesta (lähdettä ei nimetä).
• Opettajan julkista arvostelua koskeva tapaus.
• Yksittäiset anekdootit kielitaidosta koulussa ja työelämässä.
• Arviot siitä, kuinka suunnitelmallista yksittäisen poliitikon julkisuuskuva on — paneeli on tästä itse eri mieltä, ja erimielisyys jää auki.
• Panostus oppilasta kohti on esitetty nimellisenä, ilman inflaatiokorjausta.

Mitä jaksosta jää käteen

1. Luvun tarkistaminen muuttaa keskustelun. Paneeli arvaa Linnan juhlien hinnan väärin, tarkistaa sen ja muuttaa kantaansa kesken lähetyksen.
2. Selityksiä on useita, ja ne on syytä eritellä. Pisa-pudotukselle tarjotaan viisi selitystä eikä yhtä syyllistä — ja kielikysymys viedään nimenomaan kielen eikä taustan selitykseen.
3. On ihan ok olla tavallinen. Se on jakson väite, jota kukaan ei esitä poliittisena — ja ehkä juuri siksi se jää mieleen.

Jakson kulku

• 00:00 — Terveisiä rinteestä
• 03:13 — Kokoonpano ja itsenäisyyspäiväspesiaali
• 04:06 — “Linnanjuhlatarkkailijoina”
• 04:53 — Paljonko juhlat maksavat — arvaus ja oikea luku
• 05:41 — Juhlapukeutuminen kulttuurina
• 06:27 — 275 000 euroa ja vertailu aiempiin vuosiin
• 07:17 — Ketä juhliin kutsutaan
• 08:05 — Perinne, joka on muualla harvinainen
• 08:53 — Näyttääkö se hauskalta televisiossa?
• 09:52 — Miltä se tuntui paikan päällä
• 10:40 — Poliittiset vastustajat samassa salissa
• 11:40 — Ehdotus: toiset juhlat tavallisille kansalaisille
• 12:27 — Jatkopaikkojen puute
• 13:18 — Huomiotalous ja mediapeli
• 14:12 — Erimielisyys: onko se suunniteltua?
• 15:47 — Mitä “ravisteleminen” tarkoittaa käytännössä
• 16:35 — Imago työnä
• 17:22 — Siirtymä Pisaan
• 18:08 — Kannustimet ratkaisevat käytöksen
• 18:58 — Lisää resursseja vastauksena kaikkeen
• 19:51 — Panostus oppilasta kohti kahdessakymmenessä vuodessa
• 20:37 — Kotien rooli ja läksyt
• 21:29 — Tasoryhmät ja motivaatio
• 22:19 — Inkluusio: kaunis ajatus ja sen raja
• 23:06 — Opettaja, joka kritisoi ja joutui maaliin
• 23:56 — Kyselytunti, jossa ilmeinen muuttuja jäi mainitsematta
• 24:42 — Mitä tilastot kertovat
• 25:31 — Kun enemmistö luokasta tarvitsee tukea
• 26:20 — Kielikoe kouluun? — ehdotus ja sen ongelmat
• 27:11 — Kieli ammatillisena ja yhteiskunnallisena kysymyksenä
• 27:58 — Koulun pihan valtakieli
• 28:59 — Luokalle jättäminen ja kriteerit
• 29:53 — Lyhyt sisältö ja keskittyminen
• 30:40 — Suuret kertomukset, joita ei saa kyseenalaistaa
• 31:38 — Havainto työmailta
• 32:24 — Syrjintä vai kielitaito?
• 33:15 — Anekdootteja ja niiden painoarvo
• 34:23 — Miksi kielitaito on työssä ratkaiseva
• 35:12 — Mitä pitäisi tehdä: S2 kuntoon ja työkalut käyttöön
• 36:03 — Valikoiva maahanmuutto ja seuraava sukupolvi
• 36:53 — Tabu ja moraalinen leimautuminen
• 37:44 — Vertaus uskonnolliseen kieltoon
• 38:30 — Miksi yhteisöt tuottavat tabuja
• 39:18 — “On ihan ok olla tavallinen”
• 40:07 — Keskiluokkaisuus parhaana asemana
• 41:03 — Mikä on toissijaista uran rinnalla
• 41:49 — Vastaväite: onko kokemus uniikki?
• 42:53 — Somekuva ja illuusio
• 43:40 — Rohkaisu suomea toisena kielenä puhuville
• 44:29 — Lopetus

Osastot: Poliittinen satiiri + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English