Satiiri · 2022-08-26

Marin uhriutuu, Fortum palaa | Viikon viisastelu 26.8.2022

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Sami Miettinen ja Tere Sammallahti Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 26.8.2022, keskellä Sanna Marinin bilevideokohua ja Fortumin Uniper-katastrofia. Paneeli erottaa kohun kahdeksi eri kysymykseksi: mitä pääministerin vapaa-aika on ja mitä pääministeri-instituutio vaatii. Talouspuolella Miettinen purkaa Fortumin ja Uniperin rakenteen — tammikuun kahdeksan miljardin pääomitus, 12 miljardin alaskirjaus, KfW:n yhdeksän miljardia — ja kysyy, tehtiinkö due diligence koskaan kunnolla. Lopussa aito sananvapauskeissi: Helsingin Sanomien viestikoekeskusoikeudenkäynti ja valtion kannustin ylileimata asiakirjoja.

Sami Miettinen

Marin uhriutuu, Fortum palaa | Viikon viisastelu 26.8.2022

Tiivistelmä: Sami Miettinen ja Tere Sammallahti Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 26.8.2022, keskellä Sanna Marinin bilevideokohua ja Fortumin Uniper-katastrofia. Paneeli erottaa kohun kahdeksi eri kysymykseksi: mitä pääministerin vapaa-aika on ja mitä pääministeri-instituutio vaatii. Talouspuolella Miettinen purkaa Fortumin ja Uniperin rakenteen — tammikuun kahdeksan miljardin pääomitus, 12 miljardin alaskirjaus, KfW:n yhdeksän miljardia — ja kysyy, tehtiinkö due diligence koskaan kunnolla. Lopussa aito sananvapauskeissi: Helsingin Sanomien viestikoekeskusoikeudenkäynti ja valtion kannustin ylileimata asiakirjoja.

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso on Ivan Puopolon kanavalla ja hänen omistamansa — katso alkuperäinen. Vierailun tiedot on koottu neuvottelija.com/media -sivulle, joka on tämän sisällön kanoninen koti.

Lukuohje. Viikon viisastelu on kieli poskessa tehty poliittinen paneeli, ei uutislähetys. Puhujat ovat oikeistolaisia kommentaattoreita ja poliitikkoja, ja he puhuvat omissa nimissään, kärjistäen ja vitsaillen. Tämä artikkeli erittelee heidän argumenttinsa ja merkitsee puhujan siellä, missä nauhoitus itse kertoo kuka äänessä on — litteraatissa ei ole puhujamerkintöjä, joten epävarmoissa kohdissa puhutaan paneelista tai vieraasta nimen sijaan. Artikkeli ei ota kantaa siihen, kuka on oikeassa, eikä toista jakson henkilökohtaisia piikkejä. Mielipiteet ovat puhujien omia.

Paneeli

Isäntänä Ivan Puopolo, vieraina Tere Sammallahti ja Sami Miettinen. Nauhoitus on elokuun lopulta 2022, viikko sen jälkeen kun Sanna Marinin juhlimisvideot tulivat julki ja samaan aikaan kun Fortumin saksalaisomistus paloi käsiin. Jakso on siis aikalaisdokumentti kahdesta rinnakkaisesta kriisistä, joista toinen oli mediakohu ja toinen kymmenien miljardien tase-erä.

Kaksi eri kysymystä, jotka menivät kohussa sekaisin

Paneelin hyödyllisin erottelu on heti alussa. Kysymys “saako pääministeri juhlia” ei ole sama kysymys kuin “mitä pääministerin virka vaatii”, ja jakso käsittelee lähes yksinomaan jälkimmäistä.

Paneelin argumentti on rakenteellinen: pääministerin positio on yksi paikka, jossa on kerrallaan yksi ihminen, ja siksi siihen kohdistuvien vaatimusten pitääkin olla lähes epäinhimillisiä — muuten valikoituminen ei toimi. Kukaan ei väitä, ettei pääministeri saisi tuntea pahaa oloa: “mä uskon, että Marinilla on ihan oikeasti henkisesti paha olla.” Väite on, että Lahden kiitospuhe käänsi vallankäyttäjän uhriksi, ja että sellaista puhetta kuuluu pitää terapiassa tai ystäville, ei kansalle viikkoa ennen talvea, jonka asumiskustannukset ovat nousemassa kymmeniä prosentteja. Isäntä Ivan Puopolo merkitsee puheenvuoron omakseen sanomalla tekevänsä aiheesta oman videon.

Sammallahden lisäys on kuvaava eikä syyttävä. Hän kertoo haastatelleensa Marinia televisiossa vuonna 2018, kun tämä oli vielä tuntematon rivikansanedustaja, ja sanoo että nousu Tampereen Hervannasta kahdessa vuodessa maailmanjulkkikseksi on niin nopea, että se hämärtäisi kenen tahansa todellisuudentajun. Siitä hän vetää käytännöllisen johtopäätöksen, joka koskee kaikkia puolueita — ja merkitsee sen itse koskemaan myös omaa puoluekenttäänsä, jonka nuoria hän sanoo kannustaneensa: ennen pääministeriyttä olisi hyvä olla ministerikokemusta, tutkinto, työhistoriaa ja mieluiten jonkinlaista johtajakokemusta. “Sä ymmärrät sen logiikan, millä kaikki ympärillä toimii.”

Toinen toistuva rakenteellinen kritiikki on hallitustyön vastuunjako. Paneelin mukaan Marinin vakiovastaus — kysykää vastuuministeriltä — on uusi tapa, joka on esitetty vanhana maan tapana. Väite on tarkistettavissa oleva, ja jakso esittää sen väitteenä: aiemmin pääministeri on vastannut julkisuudessa myös muiden ministeriensä vaikeista asioista.

Fortum ja Uniper: mistä 12 miljardia tuli

Jakson taloudellinen ydin on Miettisen erittely siitä, miksi Fortumin ongelma ei ollut yksi luku vaan monikerroksinen rakenne.

• Fortumin pohjoismainen liiketoiminta paransi tulostaan koko ajan. Se ei ollut ongelma.
• Uniper oli erillinen saksalainen yhtiö, josta omistettiin kontrolli mutta jonne pääomaa jouduttiin syöttämään erikseen.
• Tammikuussa 2022 Uniperiin meni noin kahdeksan miljardia euroa. Miettisen mukaan oli jakson nauhoitushetkellä yhä epäselvää, tiesikö pääministeri tai omistajaohjausministeri siitä etukäteen — ja kummallakaan tasolla ei oltu suostuttu vastaamaan.
• Saksan kanssa neuvotellussa järjestelyssä valtion kehityspankki KfW oli laittamassa jopa yhdeksän miljardia, ja lisäpääomituksia oli tulossa lokakuun alusta.
• 12 miljardin alaskirjaus ei Miettisen luennassa vielä iskenyt Fortumin vakavaraisuuteen niin, että konkurssi olisi ollut lähellä. Sen sijaan Fortum oli jo varovasti osavuosikatsauksessaan vihjannut voivansa tarvita valtiolta likviditeettitukea tai takauksia johdannaispositioihin. “Siellä on piikki hieman aukeamassa.”

Tämä on jakson paras esimerkki siitä, mitä paneeli tekee kun se on parhaimmillaan: se purkaa otsikkoluvun rakenteeksi. Ja se tekee sen tavalla, joka ei suosi omaa puolta — Miettinen kääntää saman kysymyksen Fortumin johtoa kohti ja kysyy, tehtiinkö Uniper-kaupoissa due diligence koskaan kunnolla, jos kiinteähintaisiin energiatoimituksiin oli sitouduttu ilman suojausta.

Hän liittää saman mekaniikan pienempiin toimijoihin: sähkönmyyjät, jotka olivat myyneet kahden vuoden kiinteitä sopimuksia noin kuuden sentin kilowattituntihintaan, joutuivat myymään tappiolla, kun pörssihinta nousi. Miettinen kertoo, että hänen oma sähköyhtiönsä meni tästä syystä konkurssiin ja sopimus oli vaihdettava.

Sähkö: elokuu, joka oli kalliimpi kuin talvi

Paneeli nostaa esiin luvun, joka oli nauhoitushetkellä uusi: elokuun 2022 päiväkeskihinta oli korkeampi kuin edellisen talven pahimpien hintapiikkien aikaan, ja tämä keskellä lämmintä elokuuta. Paneelin mittakaava on, että aiemmin talven yksittäisestä tuhannen euron megawattituntihinnasta kohistiin, kun nyt oltiin elokuussa käytännössä joka päivä yli viidessäsadassa eurossa.

Ranskan 30-kertaistumista koskeva luku esitetään jaksossa puheenvuorona eikä lähteistettynä tilastona; se kannattaa lukea suuruusluokka-arviona.

Ennuste on paneelin oma: toinen vieraista sanoo, että työllisyyden trendiluvussa näkyy jo notkahdus ja että taantuma ensi vuonna on realiteetti. Neuvo on epädramaattinen — säästä hieman, varaudu katkoihin, pidä pieni kotivara. “Ei tarvitse hamstrata.”

Loppupuolella tulee ydinvoiman vastakysymys, joka on selvästi vastoin puhujien omaa poliittista mieltymystä: jos 1990-luvun ja 2000-luvun alun lupahakemukset olisivat menneet läpi, Suomessa olisi kolmesta viiteen reaktoria enemmän, ja hinta nousisi silti — ei vain yhtä paljon. Ja Olkiluoto 3 yksinään ei paneelin mukaan pudota hintaa juurikaan, vaan lähinnä korvaa Venäjältä tulleen tuonnin. Se on harvinaisen suoraviivainen myönnytys siitä, että yksi rakenteellinen ratkaisu ei ratkaise hintakriisiä.

Sähkön viennistä paneeli tekee vielä huomion, joka osoittautui myöhemmin oikeaksi kysymykseksi: jos jokainen maa alkaa rajoittaa vientiä — Norja oli juuri ilmoittanut aikeestaan — hinta nousee muualla ja Euroopan sisäinen vakaus kärsii. Miettinen huomauttaa, että Suomikin voisi teknisesti katkaista Viron-yhteyden ja laskea kotimaista hintaa, mutta kutsuu sitä itse epäreiluksi pelitavaksi.

Sananvapauskeissi, joka on aito

Jakson kiinnostavin osuus on Helsingin Sanomien viestikoekeskusjuttu, ja se on kiinnostava siksi, että paneeli päätyy siinä puolustamaan sananvapauden rajoittamista — päinvastoin kuin ohjelman vakiolinjasta voisi olettaa.

Puopolo ottaa aiheen esiin itse, ja hänen argumenttinsa kulkee kahdessa osassa:

1. Jos julkaistu materiaali oikeasti on turvallisuussalaisuus, joka voi vaarantaa Suomen turvallisuuden, sananvapauden rajoittaminen on perusteltua. Hän erottaa tämän nimenomaisesti tapauksista, joissa jahdataan yksittäisiä törkeitä tviittejä: “se ei ole ollenkaan sellaista. Tämä on sellaista mahdollisesti.”
2. Ongelma on kannustinrakenteessa. Viranomaisella on kannustin leimata turhankin paljon top secretiksi, koska leiman oikeellisuutta ei voi kukaan ulkopuolinen arvioida. Kun media ei näe sisältöä, se ei voi arvioida yhteiskunnallista merkitystä — ja jos ylileimaaminen on todennäköistä ja tieto on yleisölle olennaista, julkaiseminen on perusteltua.

Toisen vieraan vastaväite pehmentää tätä: hänen muistikuvansa jutusta on, että siinä käsiteltiin myös sijaintia, joka ei ollut yleisesti tiedossa, ja siitä jäi tunne, että puolustukselle arkaluontoista tietoa paljastettiin tarpeettomasti. Kumpikaan ei siirry toisen kannalle, ja erimielisyys jää jaksoon.

Molemmat huomauttavat myös samasta johtajuuskysymyksestä kuin pääministerin kohdalla: päätoimittaja vetäytyi itsekriminointisuojan taakse sen sijaan, että olisi ottanut julkisuudessa vastuun alaistensa työstä.

Missä paneeli on eri mieltä

Erimielisyydet ovat tässä jaksossa se, mikä tekee siitä luettavan.

• Lehdistön toiminnasta. Puopolo pitää sitä, että Iltalehti ja Seiska julkaisivat videot heti, nimenomaan oikeana journalismina, ja arvostelee Hesaria ja Yleä epäröinnistä — mutta antaa Ylelle tunnustuksen siitä, että se lopulta julkaisi. Hän myös kertoo tehneensä aiheesta videokolumnin omalle kanavalleen ja sanoo, ettei vastaavaa saisi julkaista Ylen toimittajana. Toinen puhujista esittää vastakysymyksen, joka jää jaksoon avoimeksi: mitä olisi tapahtunut, jos Iltalehti ja Seiska eivät olisi julkaisseet ensin?
• Armosta. Toinen vieraista ehdottaa, että kovan viikon jälkeen voisi vetää henkeä ja antaa hieman armoa. Puopolo torjuu sen jyrkästi: lehdistön tehtävä ei ole vetää henkeä.
• Ylileimaamisesta. Katso yllä — sama keissi, kaksi eri lukutapaa.
• Nimien kutsumisesta. Sukupuolikeskustelussa toinen vieraista sanoo suoraan, että hänelle on yhdentekevää, miksi ihmiset haluavat itseään kutsuttavan, ja että sukupuolivähemmistöjen oikeuksista pitää pitää huoli. Hänen väitteensä koskee institutionaalista kieltä varhaiskasvatuksessa, ei yksittäisten ihmisten kohtelua. Tämä ero on jaksossa eksplisiittinen, ja se kannattaa lukea sellaisena.

Väitteitä, jotka esitetään väitteinä

Nämä ovat jaksossa esitettyjä puheenvuoroja, eivät varmennettuja lukuja. Ne on merkitty tähän erikseen, koska ne kulkevat jaksossa faktojen rinnalla:

• Turvajärjestelyjen hinta. Väite, että pääministerin ilta teatterin VIP-tilassa maksaa veronmaksajille neljästä viiteen tuhatta euroa, on paneelin oma arvio.
• Verojen jakautuminen sukupuolen mukaan. Yksi puhujista viittaa omaan tviittiinsä, jonka mukaan miehet maksavat merkittävästi suuremman osuuden veroista, paitsi ikäluokissa 18–20 (varusmiespalvelus) ja yli 80-vuotiaissa. Lähdettä ei nimetä.
• Ranskan energian hinnan 30-kertaistuminen talvella. Suuruusluokka-arvio.
• 1500 uutta tilaajaa Puopolon kanavalle Marin-kohun ansiosta. Isännän oma luku.
• Väite, että pääministeri on aina aiemmin vastannut myös muiden ministerien asioista. Esitetään maan tapana; jakso ei nimeä esimerkkejä.

Mitä jaksosta jää käteen

Kaksi asiaa kestää aikaa paremmin kuin muu.

Ensimmäinen on Fortum–Uniper-rakenteen erittely, joka on jaksossa tehty ilman jälkiviisautta ja joka osoittautui jälkikäteen olennaisesti oikeaksi kuvaukseksi siitä, missä raha liikkui.

Toinen on ylileimaamisargumentti. Se on riippumaton siitä, mitä mieltä kukin on Helsingin Sanomista: jos turvaluokittelun oikeellisuutta ei voi kukaan ulkopuolinen tarkistaa, luokittelijalla on rakenteellinen kannustin luokitella liikaa. Se argumentti ei ole poliittinen, ja se on jakson paras yksittäinen ajatus.

Jakson kulku

• 00:00 — Avaus: MM-kisaliput ja se, milloin lahjasta tulee palvelus
• 01:54 — Marinin Lahden puhe ja uhriutumisen retoriikka
• 05:16 — Mitä pääministeri-instituutio vaatii ihmiseltä
• 09:49 — Yksityiselämä, luottamus ja turvallisuus
• 12:45 — Elokuu, joka oli kalliimpi kuin edellinen talvi
• 14:16 — “Kysykää vastuuministeriltä” -doktriini
• 16:11 — Rakettinousu ilman johtajakokemusta
• 18:19 — Kuka julkaisi ja kuka empi: Iltalehti, Seiska, Hesari, Yle
• 22:12 — Marinin poliittinen avaus: osa-aikaisten vakinaistaminen
• 25:47 — Fortum ja Uniper: kahdeksan miljardia sisään, 12 miljardia alas
• 28:19 — Mitä turvajärjestelyt maksavat
• 30:07 — Energian hinta Euroopassa ja Ranskan 30-kertaistuminen
• 31:06 — Nord Stream, Lipponen ja lännen sinisilmäisyys
• 32:16 — Afrikan tähti, representaatio ja “haavekuvan maailma”
• 34:45 — Sukupuolikeskustelu, Orwell ja de-platformaus
• 39:17 — Väite verojen jakautumisesta sukupuolen mukaan
• 41:21 — Helsingin Sanomat oikeudessa: viestikoekeskus ja ylileimaaminen
• 46:59 — Energiavaroitus: taantuma, kotivara ja sähkökatkot
• 48:16 — “Valtion alvipotti pysyy samana” -twiitti
• 49:44 — Ydinvoimapäätökset 1990-luvulta ja Olkiluoto 3
• 50:35 — Norja rajoittaa vientiä — dominoefektin riski

Osastot: Poliittinen satiiri + Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English