Satiiri · 2024-04-23
Kansanedustaja selittää veronkorotuksen ja pöydässä ollaan eri mieltä | Viikon viisastelu 23.4.2024
Sami Miettinen, kansanedustaja Onni Rostila ja (myöhässä) Tere Sammallahti Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 23.4.2024, kun Petteri Orpon hallitus oli juuri päättänyt puolentoista miljardin veronkorotuksista ja arvonlisäveron nostosta 25,5 prosenttiin. Tämä on sarjan poikkeus: hallituspuolueen kansanedustaja istuu selittämässä päätöstä ihmisille, jotka ovat siitä eri mieltä, ja erimielisyys kestää koko jakson. Kumpikin osapuoli esittää parhaan argumenttinsa, ja molemmat on tässä kirjattu.
Kansanedustaja selittää veronkorotuksen ja pöydässä ollaan eri mieltä | Viikon viisastelu 23.4.2024
Tiivistelmä: Sami Miettinen, kansanedustaja Onni Rostila ja (myöhässä) Tere Sammallahti Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 23.4.2024, kun Petteri Orpon hallitus oli juuri päättänyt puolentoista miljardin veronkorotuksista ja arvonlisäveron nostosta 25,5 prosenttiin. Tämä on sarjan poikkeus: hallituspuolueen kansanedustaja istuu selittämässä päätöstä ihmisille, jotka ovat siitä eri mieltä, ja erimielisyys kestää koko jakson. Kumpikin osapuoli esittää parhaan argumenttinsa, ja molemmat on tässä kirjattu.
Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso on Ivan Puopolon kanavalla ja hänen omistamansa — katso alkuperäinen. Vierailun tiedot on koottu neuvottelija.com/media -sivulle, joka on tämän sisällön kanoninen koti.
Lukuohje. Viikon viisastelu on kieli poskessa tehty poliittinen paneeli, ei uutislähetys. Puhujat ovat oikeistolaisia kommentaattoreita ja poliitikkoja, ja he puhuvat omissa nimissään, kärjistäen ja vitsaillen. Tämä artikkeli erittelee heidän argumenttinsa ja merkitsee puhujan siellä, missä nauhoitus itse kertoo kuka äänessä on — litteraatissa ei ole puhujamerkintöjä, joten epävarmoissa kohdissa puhutaan paneelista tai vieraasta nimen sijaan. Artikkeli ei ota kantaa siihen, kuka on oikeassa, eikä toista jakson henkilökohtaisia piikkejä. Mielipiteet ovat puhujien omia.
Paneeli
Isäntänä Ivan Puopolo, vieraina Sami Miettinen ja perussuomalaisten kansanedustaja Onni Rostila; Tere Sammallahti saapuu puolivälissä. Nauhoitettu 23.4.2024, pian sen jälkeen kun hallitus oli päättänyt noin puolentoista miljardin euron veronkorotuksista, joista suurin yksittäinen erä oli arvonlisäveron yleisen kannan nosto 25,5 prosenttiin.
Tämä jakso on sarjan poikkeus. Muissa jaksoissa paneeli arvostelee jotakuta, joka ei ole paikalla. Tässä hallituspuolueen kansanedustaja istuu selittämässä päätöstä ihmisille, jotka ovat siitä avoimesti eri mieltä — ja erimielisyys kestää koko jakson. Isäntä varoittaa alussa, että äänenvoimakkuus nousee ja päälle puhutaan.
Siksi tämä artikkeli on rakennettu toisin kuin muut: molempien osapuolten paras argumentti on kirjattu erikseen.
Puolustus: miksi veroja korotettiin
Onni Rostila esittää viisi perustelua. Ne ovat keskenään eri vahvuisia, ja ne on tässä eritelty sellaisinaan.
- Tästä varoitettiin ennen vaaleja. Rostilan mukaan sekä puoluejohto että hän itse olivat sanoneet, että jos talousennusteet heikkenevät merkittävästi, pelkkä leikkaaminen ei riitä. Väite on tarkistettavissa, eikä sitä jaksossa kiistetä.
- EU:n alijäämämenettely. Syksyn ja talven ennusteiden perusteella lisäsopeutusta tarvittiin noin kolme miljardia, tai Suomi olisi ajautunut menettelyyn.
- Neljän puolueen kompromissi. Lopputulos on neuvottelutulos, jossa jokaisella puolueella on omat suojellut kohteensa. Rostila nimeää tämän suoraan syyksi sille, ettei hänen oma linjansa toteutunut.
- Aikarajoite. Leikkausten nopeutta rajoittaa se, että suuri osa julkisista menoista on lakisääteisiä. Velvoitteen poistaminen vaatii lainvalmistelun, joka kestää puolesta vuodesta vuoteen — siis kesken budjettivuoden leikkaaminen kohdistuu sinne, missä velvoitetta ei ole, eikä sinne, missä meno on.
- Palvelutason raja. Mitä enemmän leikataan, sitä lähemmäs tulee raja, jossa palvelu lakkaa toimimasta — ja siitä syntyy seuraavien vaalien kampanja-aineisto.
Rostila esittää myös strategisen argumentin, joka on osuuden kiinnostavin: jos leikkaaminen ajaa hallintopalvelut kriisiin, vasemmisto saa vaalikampanjaansa työkalun, jolla koko sopeutuslinja käännetään. Hän ei väitä, että leikkaaminen olisi väärin, vaan että sen annostelu on poliittinen laskelma.
Ja hän myöntää oman kantansa: “minäkin olisin mielellään leikannut paljon enemmän.”
Hyökkäys: miksi se ei kelpaa
Sami Miettinen vastaa viidellä argumentilla, joista osa on tarkistettavissa ja osa kannanottoja. Ne on syytä erottaa.
Tarkistettavat:
- Arvonlisäveron kansainvälinen asema. 25,5 prosentin yleinen kanta on maailman korkeimpia — Unkarin 27 prosentin jälkeen käytännössä maailman toiseksi korkein, Tanskan, Ruotsin, Norjan ja Kroatian 25 prosentin edellä. Tämä pitää paikkansa.
- Ehdotus, joka on jakson konkreettisin: merkitkää budjettikirjaan jokaisen veron kohdalle sulkeisiin Suomen kansainvälinen sijoitus siinä verossa. Ehdotus on halpa, toteutettavissa ja vaikeasti vastustettava — ja se on esitetty vakavasti.
- Korjaus kesken toisen puheenvuoron: kun Rostila sanoo, ettei jotain “voida tehdä”, Miettinen huomauttaa, ettei mitään mekanismia ole, joka estäisi — kyse on siitä, ettei haluta. Erottelu on aiheellinen ja se hyväksytään.
Kannanotot ja laskelmat, joita ei ole perusteltu:
- “Vääjäämättä laskeva kokonaisveroaste.” Miettisen väite on, että veroasteen ennustettu lasku on toistuva perustelu, joka johtaa aina uusiin korotuksiin — ja ettei lasku koskaan toteudu. Väite on testattavissa, mutta jaksossa sitä ei testata.
- Ruotsi-vertailu. Väite, että Ruotsin yksityisvarallisuuden kehityksellä skaalattuna Suomessa olisi noin 700 miljardia euroa enemmän yksityisvarallisuutta, esitetään ilman laskelmaa. Suuruusluokka on valtava ja perustelu puuttuu; se on luettava havainnollistuksena.
- Osinkojen kokonaismäärä. Jaksossa esitetty luku ei ole yhdenmukainen sen kanssa, minkä sama puhuja esitti vuoden 2023 jaksossa. Kumpaakaan ei ole perusteltu lähteellä, ja niiden välinen ero jää selittämättä.
Miettisen retorisesti tehokkain kohta ei ole luku vaan vertaus: jos yritys menettää asiakkaan, se etsii uuden tulonlähteen — se ei vaadi asiakkaalta rahoja takaisin. Vertaus on kärjistys, mutta se tekee kysymyksen näkyväksi: mikä on julkisen talouden vastine sopeutumiselle.
Kohta, jossa molemmat ovat samaa mieltä
Yleisradion rahoitus. Paneeli — myös hallituspuolueen edustaja — toteaa, että rahoitusta voidaan leikata ilman lakimuutosta, ja että parlamentaariseen yhteisymmärrykseen vetoaminen on suoja eikä este. Kyse ei ole siitä, ettei voida, vaan siitä, ettei haluta.
Samoin ollaan yhtä mieltä siitä, että sopeutuksen mittaluokka on aiempiin hallituksiin nähden suuri — ja Miettinen esittää siitä vastalauseen, joka on hyvä: vertailu edellisiin ei kerro riittävyydestä, jos edelliset jäivät kauas.
Yksi tunnustus annetaan hallitukselle yksimielisesti: työmarkkinauudistuksissa se ei taipunut painostuksesta huolimatta.
Toinen puolisko: luokittelu, mainosraha ja luottamus
Jakson loppuosa käsittelee tapausta, jossa brittiläinen julkaisija oli menettänyt mainostuloja päädyttyään kansainvälisen disinformaatiota luokittelevan indeksin riskilistalle. Paneeli kertoo katsoneensa asiasta videon ja kuvaa tapauksen sen pohjalta.
Rakenteellinen argumentti, joka on jakson kestävin: kun luokittelijan disinformaation määritelmä laajenee “paikkansa pitämättömästä tiedosta” sisältämään myös sisältöä, jota pidetään haitallisena tai jakavana, luokittelusta tulee sisältökannan arviointia tosiasiakysymyksen sijaan — ja koska luokitus vaikuttaa mainosrahaan, sillä on taloudellisia seurauksia riippumatta siitä, pitääkö julkaisijan väite paikkansa.
Argumentti on riippumaton siitä, mitä mieltä kyseisestä julkaisijasta on, ja se on vastattavissa.
Ja sitten osuudessa on kohtia, joita ei ole tarkistettu:
- Väite indeksiä rahoittavista tahoista, mukaan lukien nimeltä mainittu yksityishenkilö, esitetään muistinvaraisesti ja ilman lähdettä. Se on tässä merkitty tarkistamattomaksi, eikä sitä toisteta väitteenä.
- Luonnehdinnat siitä, mitkä julkaisut listalle päätyivät, perustuvat samaan videoon.
Paneeli tekee osuudesta myös huomautuksen itseään vastaan, ja se on syytä lainata:
“Mä en väitä, että vaihtoehtomedia olisi yhtään sen luotettavampi. Tuskinpa on.”
Heidän väitteensä on siis luottamuksen suhteesta eikä paremmuudesta: valtamediaan kohdistuva luottamus on heidän mielestään suurempi kuin sen tarkkuus ansaitsee — mutta siitä ei seuraa, että vaihtoehto olisi parempi.
Osuuden heikoin kohta on väite siitä, kenet päästetään haastatteluun ja kenet ei. Se perustuu yhteen muistikuvaan ajatuspajassa työskentelystä ja muutamaan esimerkkiin. Väite voi olla tosi, mutta näin esitettynä se ei ole osoitettu.
Väitteitä, jotka esitetään väitteinä
- Ruotsi-vertailun 700 miljardin laskelma.
- Osinkojen kokonaismäärä (ristiriidassa saman puhujan aiemman luvun kanssa).
- Indeksin rahoittajia koskevat väitteet.
- Väitteet siitä, kuka pääsee suomalaisessa mediassa ääneen ja kuka ei.
- Arviot yksittäisten puolueiden neuvottelumotiiveista koalition sisällä.
Mitä jaksosta jää käteen
- “Ei voi” ja “ei haluta” ovat eri asioita. Korjaus tehdään kesken lauseen, se hyväksytään, ja se muuttaa loppujakson asetelman. Se on jakson paras yksittäinen hetki.
- Aikarajoite on oikea argumentti, mutta se ei ole ikuinen. Lakisääteinen meno vaatii lainvalmistelun — mikä tarkoittaa, että valmistelu olisi pitänyt aloittaa aiemmin, ja tämän kumpikin osapuoli myöntää.
- Merkitkää ranking sulkuihin. Pienin ehdotus koko jaksossa on myös sen toteutettavin: jos jokaisen veron kohdalla lukisi Suomen kansainvälinen sijoitus, keskustelu käytäisiin eri pohjalta.
- Erimielisyys kestää loppuun asti. Kukaan ei taivu, eikä jakso teeskentele yksimielisyyttä — mikä tekee siitä sarjan luettavimman.
Jakson kulku
- 00:52 — Varoitus: tässä jaksossa huudetaan
- 01:40 — Kokoonpano ja yksi tyhjä penkki
- 02:28 — Kysymys, jonka kuulijat lähettivät
- 03:17 — Puolitoista miljardia ja alv 25,5
- 04:03 — Rostilan selitys osa 1: mitä ennen vaaleja sanottiin
- 04:54 — Alijäämämenettelyn uhka
- 05:42 — Korjaus: ei voi vai ei haluta?
- 06:29 — “What would Milei do?”
- 07:18 — Miksi vaihtoehtoa ei ollut
- 08:31 — Kritiikki viestintään, ei päätökseen
- 09:17 — Vääjäämättä laskeva veroaste
- 10:04 — Kuka maksaa ja kuinka paljon
- 10:55 — Neuvotteluvoima koalitiossa
- 11:44 — Puoliväliriihi ja kirittäminen
- 12:31 — Mitä lehdet kirjoittavat samaan aikaan
- 13:20 — Uusien verojen etsiminen
- 14:08 — Vertailu Ruotsiin ja varallisuuslaskelma
- 14:54 — Mitä osingot ovat suuruusluokkana
- 15:52 — Asiakkaan menettäminen vertauksena
- 16:39 — Miksi veroaste ei koskaan laske
- 17:30 — Opposition vaihtoehto
- 18:17 — Ehdotus: ranking sulkuihin budjettikirjaan
- 19:06 — Mitä “suurituloisten verot” tarkoittaa
- 19:55 — Kun ottamatta jättäminen on törsäämistä
- 20:44 — Opposition retoriikka ja sukupuolijakauma
- 21:36 — Hyvinvointivaltio naisen puolueena
- 22:32 — Nettoveronmaksajat ja palvelujen käyttö
- 23:19 — Tere saapuu
- 24:05 — Myöhästyminen taktiikkana
- 24:52 — Jokaisella puolueella on omansa
- 25:39 — Korporatistinen perintö
- 26:32 — Miksei vain päätetä?
- 27:19 — Kenen pöydällä 13 miljardia on
- 28:05 — Yle: leikata voi ilman lakimuutosta
- 28:59 — Rajoitteet leikkausten nopeudelle
- 29:45 — Kenelle korot maksetaan
- 30:33 — Likviditeetti ja velkakirjamarkkinat
- 31:18 — Lakisääteiset velvoitteet ensin
- 32:04 — Miksi korotus on pysyvä eikä väliaikainen?
- 32:51 — Valmisteluaika ministeriössä
- 33:42 — Kenen sormille se napsahtaa
- 34:37 — Antifragiili järjestelmä
- 35:26 — Matalalla roikkuvat hedelmät
- 36:22 — Koalitio, kannatus ja raja
- 37:15 — Kuka huutaa jo nyt
- 38:01 — Kolmannen sektorin palveluvelvoite
- 38:52 — Vertaaminen edellisiin hallituksiin
- 39:40 — Muisto vuodelta 2007
- 40:27 — Ruotsin valinta ja sen tulos
- 41:33 — Mistä lähdetään liikkeelle
- 42:19 — Eläkejärjestelmä varallisuuden selittäjänä
- 43:06 — Piste hallitukselle yhdestä asiasta
- 43:55 — Julkaisija, joka putosi mainosmarkkinoilta
- 44:43 — Miten disinformaatio määritellään
- 45:34 — Määritelmän laajeneminen
- 46:19 — Käytännön seuraukset
- 47:09 — Kuka rahoittaa luokittelijan
- 48:01 — Vaikutus julkiseen keskusteluun
- 48:48 — Luottamus valtamediaan
- 49:49 — Miten sama juttu kehystetään
- 50:39 — Puuttuuko Suomesta neutraali media?
- 51:26 — Kuka pääsee haastatteluun
- 52:13 — Ketkä listalle päätyivät
- 53:00 — Huomio disinformaation alkuperästä
- 53:46 — Viestintäohje hallitukselle
- 54:37 — Uudelleennimeäminen politiikan välineenä
- 55:23 — Mistä opposition vaikeneminen kertoo
- 56:14 — Lopetus
Osastot: Poliittinen satiiri + Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English