Satiiri · 2022-11-11

Välivaalit, kateuspäivä ja saamelaiskäräjälaki | Viikon viisastelu 11.11.2022

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Sami Miettinen ja toimittaja Matti Virtanen Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 11.11.2022. Jakson paras yksittäinen havainto on asiantuntijuudesta: kaksi suomalaista Yhdysvaltain-asiantuntijaa antoi samasta kysymyksestä täysin vastakkaiset ennusteet, ja paneelin selitys on, että asiantuntijan mieltymys värittää ennusteen menestyksestä. Verotietojen julkistamispäivästä esitetään Norjan malli konkreettisena vaihtoehtona. Lopussa Matti Virtanen selittää saamelaiskäräjälakikiistan taustan — kuka on inarinsaamelainen, mistä porosuvut tulivat ja miksi kyse on myös elinkeinoista — ja paneeli riitelee siitä, tarkoittaako pieni varallisuusero köyhyyttä vai toimivaa hyvinvointivaltiota.

Sami Miettinen

Välivaalit, kateuspäivä ja saamelaiskäräjälaki | Viikon viisastelu 11.11.2022

Tiivistelmä: Sami Miettinen ja toimittaja Matti Virtanen Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 11.11.2022. Jakson paras yksittäinen havainto on asiantuntijuudesta: kaksi suomalaista Yhdysvaltain-asiantuntijaa antoi samasta kysymyksestä täysin vastakkaiset ennusteet, ja paneelin selitys on, että asiantuntijan mieltymys värittää ennusteen menestyksestä. Verotietojen julkistamispäivästä esitetään Norjan malli konkreettisena vaihtoehtona. Lopussa Matti Virtanen selittää saamelaiskäräjälakikiistan taustan — kuka on inarinsaamelainen, mistä porosuvut tulivat ja miksi kyse on myös elinkeinoista — ja paneeli riitelee siitä, tarkoittaako pieni varallisuusero köyhyyttä vai toimivaa hyvinvointivaltiota.

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso on Ivan Puopolon kanavalla ja hänen omistamansa — katso alkuperäinen. Vierailun tiedot on koottu neuvottelija.com/media -sivulle, joka on tämän sisällön kanoninen koti.

Lukuohje. Viikon viisastelu on kieli poskessa tehty poliittinen paneeli, ei uutislähetys. Puhujat ovat oikeistolaisia kommentaattoreita ja poliitikkoja, ja he puhuvat omissa nimissään, kärjistäen ja vitsaillen. Tämä artikkeli erittelee heidän argumenttinsa ja merkitsee puhujan siellä, missä nauhoitus itse kertoo kuka äänessä on — litteraatissa ei ole puhujamerkintöjä, joten epävarmoissa kohdissa puhutaan paneelista tai vieraasta nimen sijaan. Artikkeli ei ota kantaa siihen, kuka on oikeassa, eikä toista jakson henkilökohtaisia piikkejä. Mielipiteet ovat puhujien omia.

Paneeli

Isäntänä Ivan Puopolo, vieraina Sami Miettinen ja toimittaja Matti Virtanen. Nauhoitus on 11.11.2022, kolme päivää Yhdysvaltain välivaalien jälkeen ja samalla viikolla kun Suomessa julkistettiin verotiedot. Neljäntenä viisastelijana esitellään studiokoira Bea, joka myöhemmin sotkeutuu johtoihin.

Asiantuntijuus, joka kallistuu mieltymyksen suuntaan

Jakson yleistettävin havainto ei koske Yhdysvaltoja vaan asiantuntijalausuntoja, ja se syntyy konkreettisesta esimerkistä.

Puopolo kertoo haastatelleensa kahta suomalaista Yhdysvaltain-asiantuntijaa samasta kysymyksestä: voittaako Donald Trump republikaanien esivaalin, jos hän lähtee ehdolle. Vastaukset olivat vastakkaiset. Toisen mukaan hän voittaa ilman muuta, toisen mukaan ei varmastikaan. Sama kysymys, sama aineisto, ääripäästä toiseen.

Paneelin selitys on rakenteellinen ja se on esitetty hypoteesina:

Kun asiantuntija on erikoistunut johonkin maahan, hänen arvionsa sikäläisen poliitikon menestymismahdollisuuksista värittyy sen mukaan, mitä mieltä hän on siitä poliitikosta. Toiveet valuvat ennusteeseen.

Esimerkiksi he ottavat Saksan: jos pitää liittokansleria pätevänä, arvioi helpommin, että hallitus kestää; jos ei pidä, arvioi että maa ajautuu vaikeuksiin. Havainto on tarkistettavissa kenen tahansa toimesta jälkikäteen, ja se koskee yhtä lailla heitä itseään — minkä paneeli sanoo ääneen seuraavassa jaksossa.

Välivaalit: mitä ratkesi ja mitä ei

Analyysi on maltillisempaa kuin ohjelman maine antaisi odottaa.

Lähtökohta on se, että istuva presidentti häviää välivaalit lähes aina, Biden oli epäsuosittu ja talous heikko — eli asetelma oli republikaaneille poikkeuksellisen suotuisa. Siksi tulos, jossa edustajainhuone meni republikaaneille pienellä marginaalilla ja senaatti jäi auki, luetaan jaksossa demokraattien torjuntavoitoksi.

Kaksi selitystä esitetään:

• Abortti. Korkeimman oikeuden päätös oli tuoreena mielessä, ja se nosti erityisesti nuorten naisten äänestysaktiivisuutta. Paneelin lisähuomio on terävä: siellä missä aborttioikeudesta pystyi äänestämään, sitä myös tehtiin — ja samalla republikaanit menettivät oman motivoivan kysymyksensä, koska kortti oli jo pelattu.
• Ehdokasvalinta. Trumpin tukemat ehdokkaat pärjäsivät suhteellisesti heikommin, koska moni heistä oli profiloitunut edellisen vaalituloksen kiistämisellä.

Paneelin varaus demokraateille on yhtä suora: tulos ei muuttanut korkeimman oikeuden kokoonpanoa, ja seuraavana oli tulossa ratkaisu positiivisesta erityiskohtelusta korkeakouluvalinnoissa. Sen yhteydessä nostetaan esiin aasialaistaustaisten hakijoiden asema — heiltä on käytännössä vaadittu selvästi parempaa menestystä kokeissa — ja se, että Yhdysvaltain koko väestön rotuluokittelu on itsessään järjestelmä, jota jaksossa pidetään outona.

Media, joka omaksuu toisen narratiivin

Puopolon havainto suomalaisesta uutisoinnista on täsmällinen ja se kannattaa lukea väitteenä, jonka voi itse tarkistaa.

Kampanjassa oli kaksi peilikuvamaista uhkakuvaa: demokraattien mukaan republikaanien voitto tuhoaa demokratian, republikaanien mukaan demokraattien voitto tuhoaa talouden ja turvallisuuden. Hänen väitteensä on, että suomalaisessa uutisoinnissa ensimmäinen toistettiin sellaisenaan ja toinen merkittiin narratiiviksi, jota on syytä oikaista.

Selitys, jonka hän tarjoaa, on kulttuurinen: Yhdysvaltain mittapuulla suomalainen julkisuus on vasemmalla, joten demokraattien kehykset tuntuvat luontevilta ja menevät tarkistamatta läpi.

Ja tästä seuraa jakson rehellisin ehdotus, joka kohdistuu myös heihin itseensä: objektiivisuuden vaatimuksen sijaan kolumnistin pitäisi kertoa oma poliittinen asemansa ja antaa lukijan ottaa se huomioon. “Minäkin voisin kirjoittaa kaikkiin kolumneihini, että okei, minä olen oikeistoliberaali kaveri.”

Politiikka ja totuus

Lyhyt mutta hyvin muotoiltu osuus, joka ei ole kenenkään puolella.

Väite: politiikkaan on sisäänrakennettu epärehellisyyden aste, koska ehdottoman rehellinen poliitikko häviää sellaiselle, joka ei ole. Vastaväite, jonka paneeli kertoo kuulleensa poliitikoilta itseltään: strategia ja ideologia pysyvät, taktiikka muuttuu — eli johdonmukaisuus on siellä, missä se on luvattu.

Tarkennus, joka tekee osuudesta käyttökelpoisen: poliitikot eivät useinkaan valehtele suoraan. Taito on puhua muunneltua totuutta valehtelematta, ja suorasta valheesta kiinni jääminen on yhä uran loppu. Raja näiden välillä on hienoinen eikä selvärajainen, ja paneeli myöntää sen itse.

Sivuhuomiona kerrotaan, että puolueet pitävät kirjaa toistensa vanhoista valheista ja nostavat niitä esiin kostona sopivalla hetkellä. Tämä on paneelin tulkinta, ei dokumentoitu havainto.

Kateuspäivä ja Norjan malli

Verotietojen julkistamispäivästä jakso tarjoaa konkreettisen vaihtoehdon sen sijaan, että vain arvostelisi nykytilaa — ja se on sen arvokkain anti.

Norjan malli: tiedot ovat saatavilla, mutta hakijan on kirjauduttava ja ilmoitettava nimensä, ja kohde näkee kuka on hänen tietojaan katsonut. Paneelin väite on, että tämä lopetti naapurikyttäyksen käytännössä kokonaan. Väite on tarkistettavissa.

Nykytilasta esitetään kolme erillistä ongelmaa:

1. Poistolista on itsessään julkinen. Se, että joku on pyytänyt tietojensa poistoa, päätyy uutiseksi — ja media saa tiedot muita reittejä.
2. Julkisuudella ei ole rajaa käyttötarkoituksen mukaan. Paneeli myöntää suoraan, että poliitikon tulojen ja verojen julkisuudella on selvä yhteiskunnallinen intressi, jos epäillään korruptiota. Viihdejulkkiksen tuloilla ei sellaista intressiä ole. Tämä erottelu tehdään eikä ohiteta.
3. Virhettä ei voi korjata. Jaksossa käsitellään tapausta, jossa henkilö oli ilmoittanut tietoihinsa 133 miljoonan euron summan, joka meni läpi ja uutisoitiin todellisena. Paneelin mukaan lukua ei nykyisen lainsäädännön mukaan voi jälkikäteen korjata.

Siitä, mitä lista jättää kertomatta, paneeli tekee yhden kunnollisen huomion: mukana ovat ansio- ja pääomatuloista maksetut verot, mutta eivät kulutusverot — arvonlisä-, valmiste-, tupakka- ja alkoholiverot. Jos ne laskettaisiin, verokuninkaiden lista näyttäisi toisenlaiselta.

Kaksi tapaa lukea samat varallisuusluvut

Tässä on jakson selvin erimielisyys, ja se kannattaa lukea kokonaan.

Miettinen esittää luvut: länsimaissa varallisuus aikuista kohti on yli satatuhatta euroa suurempi kuin Suomessa, Pohjoismaissa yli kaksisataatuhatta suurempi — ja samaan aikaan rikkain prosentti omistaa Suomessa noin 13 prosenttia varallisuudesta, Ruotsissa noin 30 ja Yhdysvalloissa noin 40. Hänen johtopäätöksensä: “äärimmäisen köyhä, äärimmäisen tasa-arvoinen.”

Virtanen kiistää johtopäätöksen, ei lukuja: “sinä vaan nyt muotoilet hyvinvointivaltion negatiivisella tavalla. Äärimmäisen köyhä tarkoittaa toimivaa hyvinvointivaltiota.”

Miettisen vastaus siirtää kysymyksen puskureihin: kun tulee inflaatiokriisin kaltainen häiriö, kotitalouksilla ei ole varallisuutta ottaa iskua vastaan, ja lasku päätyy valtiolle. Kumpikaan ei siirry toisen kannalle, ja jakso jättää kiistan auki.

Laskennallinen asuntotulo

Verokeskustelun kärki on ehdotus, jota paneeli vastustaa ja jonka se merkitsee taloustieteilijöiden keskuudessa laajasti kannatetuksi — mikä on reilu tapa esittää se.

Mekanismi: omistusasuja saa asumisestaan laskennallista hyötyä, jota ei veroteta. Ehdotuksen mukaan tuo hyöty arvioitaisiin vastaavana vuokrana ja verotettaisiin pääomatulona.

Paneelin vastaväitteet:

• Kiinteistövero ja tontin vero maksetaan jo. Vastapuolen kanta on, että nämä ovat kululuonteisia maksuja, eivät tulon verotusta — paneeli kertoo tämän vasta-argumentin itse.
• Rakenteellinen vastalause. Jos omistamisesta peritään jatkuvaa maksua, omistaminen muuttuu käyttöoikeudeksi. Paneeli käyttää tästä kärjistystä, joka on retoriikkaa eikä analyysiä, ja se on syytä lukea sellaisena.

Miettinen antaa tähän liittyen vinkin, jonka hän itse merkitsee juridisesti ei-sijoitusneuvoksi: omistusasunto on ainoa verovapaa tuloluokka kahden vuoden asumisen jälkeen, joten asunnon vaihtaminen ja edellisen vuokralle jättäminen tuottaa vuokrakassavirran ja verovapaasti kertyneen arvonnousun. Hän esittää itse myös riskin: asuntojen arvot voivat laskea, ja putkiremontit tulevat.

Yleissitovuus — ja korjaus, joka tulee paneelin sisältä

Tämä on hyvä esimerkki siitä, että jakso korjaa omia väitteitään.

Väite: Suomesta puuttuu mekanismi, jolla huono laki saadaan pois, koska perustuslakituomio- istuinta ei ole. Kuvaus, jota paneeli käyttää, on katiska — byrokratiaa menee sisään, mitään ei tule ulos.

Korjaus samassa keskustelussa: mekanismi on olemassa. Suomessa tuomioistuin ei saa soveltaa lakia, joka on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Paneeli päätyy siihen, että jos yleissitovuudesta syntyisi riita ja se vietäisiin tuomioistuimeen, tuomioistuin voisi periaatteessa jättää säännöksen soveltamatta. Väite siitä, että yleissitovuus olisi sopimusvapauden vastainen, jää mielipiteeksi.

Samassa yhteydessä paneeli arvostelee kokoomusta — omaa poliittista lähipiiriään — siitä, ettei se halua pienentää julkista sektoria vaan ainoastaan rahoittaa sen toisin. Muotoilu “Suomen oikeistolaisin vasemmistopuolue” on kärjistys, mutta sen tueksi esitetty havainto on tarkistettavissa: menojen leikkaamisesta puhutaan konditionaalissa.

Ekonomisteille annetaan myös tunnustus: asuntolainojen korkovähennysoikeuden asteittainen poisto oli heidän suosituksensa ja se toteutui.

Saamelaiskäräjälaki: osuus, jossa asiantuntija selittää

Jakson viimeinen kolmannes on sen paras, koska siinä yksi vieraista tietää aiheesta selvästi enemmän kuin muut ja saa selittää. Isäntä merkitsee tämän itse kysymällä “näinkö se, Matti, menee?”

Virtasen kuvaus riidasta:

• Nykytila. Saamelaiskäräjien hallitus päättää vaaliluettelosta, mutta päätökset ovat alistettu hallintotuomioistuimille. Korkein hallinto-oikeus on vuosikymmenten aikana palauttanut äänioikeuden merkittävälle osalle niistä, joilta käräjät oli sen poistanut.
• Kiistan ydin. Näin käräjille on tullut inarinsaamelaisia ja metsäsaamelaisia, joita osa poronhoitoon ja pohjoissaameen nojaavista pitää epäaitoina.
• Historia. Pohjoissaamelaisten porosukujen alkuperäinen toiminta-alue oli Norjassa. He siirtyivät Suomen puolelle 1800-luvun aikana, ja hallinnollisten rajanvetojen vuoksi he ja porokarjat jäivät Suomeen menettäen pääsyn Jäämeren laitumille. Karjat levittäytyivät inarinsaamelaisten alueelle.
• Elinkeino. Inarinsaamelaisten perinteiset elinkeinot ovat kalastus, metsästys ja metsänhoito — eivät intensiivinen poronhoito. Kiista on siis myös elinkeinokiista.
• Kieli. Inarinsaamelaiset ovat olleet enemmän tekemisissä suomalaisten kanssa ja osittain menettäneet kielensä, jota on sittemmin elvytetty julkisin varoin.

Poliittinen asetelma esitetään molemmilta puolilta: keskustan argumentti on, että laki suojelee vähemmistöä siten, että toinen vähemmistö jää suojaa vaille — “vähemmistön vähemmistö” — ja että tätä ryhmää ei kuultu. Hallituksen perustelu on kansainvälinen: EU, YK ja ILO ovat arvostelleet sitä, että valtio määrittelee alkuperäiskansan jäsenyyden.

Paneeli esittää myös loogisen huomion, joka on niiden itsensä mielestä ristiriita: sukupuolilaissa ollaan siirtymässä itsemäärittelyyn, kun taas tässä jäsenyys määritellään polveutumisen kautta. Havainto on kiinnostava, mutta se rinnastaa kaksi eri asiaa — yksilön oikeudellisen aseman ja alkuperäiskansan itsehallinnon — ja lukijan kannattaa pitää tämä mielessä.

Jakson retoriikasta. Aihe on otsikoitu sanoilla, jotka viittaavat kallonmittaukseen ja rotuoppeihin. Se on ohjelman oma kärjistys; tämä artikkeli ei toista sitä, koska kiistan sisältö — kuka päättää jäsenyydestä ja millä perusteella — on esitettävissä ilman sitä.

Väitteitä, jotka esitetään väitteinä

• Kahden asiantuntijan ennusteet. Isännän oma kuvaus omista haastatteluistaan.
• Varallisuusvertailun luvut. Suuruusluokkia, siteerataan muistinvaraisesti.
• Väite, että Norjan malli lopetti naapurikyttäyksen. Esitetään ilman lähdettä.
• 133 miljoonan tapauksen yksityiskohdat ja korjauskelvottomuus. Toisen käden tieto.
• Väite puolueiden kirjanpidosta toistensa valheista. Tulkinta.
• Jakson tulkinta yksittäisten poliitikkojen motiiveista. Päätelmiä aikeista, ei havaintoja.

Mitä jaksosta jää käteen

Asiantuntijahavainto. Kaksi vastakkaista ennustetta samasta kysymyksestä on konkreettinen muistutus siitä, että ulkomaanpolitiikan asiantuntija-arvio sisältää usein myös arvion siitä, mitä arvioija toivoo. Se on käyttökelpoinen luentaohje missä tahansa aiheessa.

Norjan malli. Kateuspäiväkeskustelussa harvoin esitetään vaihtoehto, joka ei ole joko täysi julkisuus tai täysi salaisuus. Tässä se esitetään.

Erimielisyys varallisuudesta. Samat luvut, kaksi vastakkaista johtopäätöstä, eikä kumpaakaan julisteta voittajaksi. Se on jakson rehellisin kohta.

Jakson kulku

• 00:00 — Avaus ja aiheet
• 00:49 — Yhdysvaltain välivaalit: mitä äänestettiin
• 01:38 — “Voitti mutta hävisi” — miksi punaista aaltoa ei tullut
• 02:26 — Trumpin tukemat ehdokkaat ja vaalikieltäjyys
• 03:14 — Abortti äänestysaktiivisuuden ajurina
• 04:47 — Kaksi narratiivia: demokratia vaarassa vastaan talous ja anarkia
• 05:42 — Miksi suomalainen media omaksui toisen niistä
• 06:36 — Ehdotus: kolumnistin pitäisi kertoa oma kantansa
• 07:30 — Mikä oikeasti ratkesi ja mikä ei
• 08:27 — Positiivinen erityiskohtelu ja aasialaistaustaiset hakijat
• 09:14 — Yhdysvaltain rotuluokittelu omana järjestelmänään
• 10:17 — Trump vastaan DeSantis
• 10:45 — Kaksi asiantuntijaa, kaksi vastakkaista ennustetta
• 11:59 — Miksi asiantuntijan mieltymys värittää ennusteen
• 12:45 — Politiikka ja totuus: taktinen totuus
• 14:25 — Missä kulkee valheen ja muunnellun totuuden raja
• 15:11 — Puolueiden kirjanpito toistensa valheista
• 16:43 — Miksi haastateltava ei lähtisi politiikkaan
• 17:33 — Kompromaatin kynnys on laskenut
• 19:13 — Anteeksianto Suomessa ja Yhdysvalloissa
• 20:00 — Kateuspäivä: Norjan malli ja naapurikyttäys
• 21:48 — Poistolista, GDPR ja journalistinen intressi
• 23:23 — Mitä veroluettelo tosiasiassa kertoo
• 24:11 — 133 miljoonan kepponen, jota ei voi korjata
• 25:52 — Ketkä listalla ovat ja miksi lista vaihtuu vuosittain
• 27:24 — Mitä listalta puuttuu: kulutusverot
• 28:16 — Kulutuksen seuranta ja exit-vero
• 29:58 — Omistusasunto ainoana verovapaana tuloluokkana
• 30:44 — Sijoitusvinkki, joka ei ole sijoitusvinkki
• 31:30 — Laskennallinen asuntotulo ja miksi paneeli vastustaa sitä
• 35:32 — Ansiotuloerot, varallisuuserot ja kaksi tapaa lukea samat luvut
• 37:04 — Erimielisyys: köyhä ja tasa-arvoinen vai toimiva hyvinvointivaltio
• 38:42 — Twitter, Musk ja kahdeksan dollaria
• 41:12 — Verojulkisuus Venäjällä ja Yhdysvalloissa
• 43:35 — Vihreys välineenä ja kokoomus “oikeistolaisimpana vasemmistopuolueena”
• 46:00 — Yleissitovuus, katiska ja perustuslain 106 §
• 49:22 — Ekonomistit, joiden suositus meni läpi
• 50:12 — Saamelaiskäräjälaki: mistä kiista syntyy
• 52:37 — Miksi kiista on myös elinkeinokiista
• 54:09 — Inarinsaamelaiset ja pohjoissaamelaiset porosuvut
• 56:43 — Vähemmistön vähemmistö ja kollektiivin logiikka
• 59:02 — Itsehallinto, tulonsiirrot ja identiteetti
• 01:01:30 — Viikon positiiviset uutiset

Osastot: Poliittinen satiiri + Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English