Satiiri · 2022-09-23

Liikekannallepano, kateuspäivä ja kielletyt sanat | Viikon viisastelu 23.9.2022

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Sami Miettinen ja Tere Sammallahti Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 23.9.2022, samana viikkona kun Venäjä julisti osittaisen liikekannallepanon. Jakson kestävin osuus on käsitteellinen: paneeli erottaa biologisen sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin toisistaan ja väittää, että näiden sekoittaminen on kielellinen eikä tieteellinen muutos. Ukraina-osuudessa paneeli on avoimesti eri mieltä kahdesta asiasta — pitäisikö Suomen avata raja venäläisille asevelvollisille, ja onko neuvotteluratkaisu ylipäätään hyväksyttävä. Talouspuolella Miettinen asettaa Uniperin 5,6 miljardin tappion mittakaavaan: se vastaa noin 15:tä prosenttia kaikkien suomalaisten suorista osakeomistuksista.

Sami Miettinen

Liikekannallepano, kateuspäivä ja kielletyt sanat | Viikon viisastelu 23.9.2022

Tiivistelmä: Sami Miettinen ja Tere Sammallahti Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 23.9.2022, samana viikkona kun Venäjä julisti osittaisen liikekannallepanon. Jakson kestävin osuus on käsitteellinen: paneeli erottaa biologisen sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin toisistaan ja väittää, että näiden sekoittaminen on kielellinen eikä tieteellinen muutos. Ukraina-osuudessa paneeli on avoimesti eri mieltä kahdesta asiasta — pitäisikö Suomen avata raja venäläisille asevelvollisille, ja onko neuvotteluratkaisu ylipäätään hyväksyttävä. Talouspuolella Miettinen asettaa Uniperin 5,6 miljardin tappion mittakaavaan: se vastaa noin 15:tä prosenttia kaikkien suomalaisten suorista osakeomistuksista.

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso on Ivan Puopolon kanavalla ja hänen omistamansa — katso alkuperäinen. Vierailun tiedot on koottu neuvottelija.com/media -sivulle, joka on tämän sisällön kanoninen koti.

Lukuohje. Viikon viisastelu on kieli poskessa tehty poliittinen paneeli, ei uutislähetys. Puhujat ovat oikeistolaisia kommentaattoreita ja poliitikkoja, ja he puhuvat omissa nimissään, kärjistäen ja vitsaillen. Tämä artikkeli erittelee heidän argumenttinsa ja merkitsee puhujan siellä, missä nauhoitus itse kertoo kuka äänessä on — litteraatissa ei ole puhujamerkintöjä, joten epävarmoissa kohdissa puhutaan paneelista tai vieraasta nimen sijaan. Artikkeli ei ota kantaa siihen, kuka on oikeassa, eikä toista jakson henkilökohtaisia piikkejä. Mielipiteet ovat puhujien omia.

Paneeli

Isäntänä Ivan Puopolo, vieraina Sami Miettinen ja Tere Sammallahti. Nauhoitus on 23.9.2022 — samalla viikolla, kun Venäjä julisti osittaisen liikekannallepanon ja kun Mahsa Aminin kuolema Iranin moraalipoliisin käsissä oli juuri noussut uutisiin.

Käsite-ero, joka kantaa pisimmälle

Jakson kestävin ajatus ei ole poliittinen vaan käsitteellinen, ja se kannattaa lukea erillään siitä, mitä mieltä kukin on aiheen politiikasta.

Paneelin väite on, että suomen kielessä oli aiemmin kaksi eri sanaa kahdelle eri asialle: sukupuoli viittasi biologiseen sukupuoleen ja sukupuoli-identiteetti subjektiiviseen kokemukseen. Jälkimmäisiä voi olla niin monta kuin on ihmisiä; edellisiä on kaksi. Heidän väitteensä on, että kun nämä kaksi sanaa sulautetaan yhdeksi, muutos tapahtuu kielessä eikä tieteessä — ja että sen jälkeen kumpaakaan asiaa ei voi enää nimetä täsmällisesti.

Tähän liitetään Orwell-viittaus uuskielestä. Vertaus on paneelin oma ja sitä käytetään jaksossa toistuvasti; lukijan on syytä tietää, että se on retorinen kehys eikä analyysi.

Sama erottelu palaa jakson lopussa kahdessa käytännöllisessä muodossa, ja siellä se on konkreettisimmillaan:

• Tilastointi. Jos sukupuolen voi ilmoittaa itse, sukupuolten välisten erojen tilastollinen tarkastelu muuttuu epätarkemmaksi. Paneeli kysyy, pitäisikö syntymässä merkitty sukupuoli silti säilyä rekisterissä juuri tilastointia varten.
• Diagnostiikka. Lääketieteessä sukupuolella on merkitystä diagnoosissa. Paneelin esimerkki on kärjistetty — tajuton potilas onnettomuuspaikalla — mutta kysymys siitä, kumpaa tietoa hoitava lääkäri käyttää, on aito.

Henkilötunnusuudistus: kohta, jossa paneeli on samaa mieltä

Tämä on jakson paras esimerkki siitä, että paneeli erottaa asian ja sen perustelun.

Henkilötunnuksesta ollaan poistamassa sukupuolitieto. Paneeli sanoo suoraan, että uudistus itsessään on järkevä ja pitäisi tehdä — nykyinen tunnus on tietoturvan kannalta huono, koska sitä ei käytännössä voi vaihtaa, ja “jos nyt laittaisin Ivanin sotun tähän, niin tavallaan sun elämä menisi pilalle.” Miettinen vertaa Britannian kansallisvakuutustunnukseen, joka on vaihdettavissa kuin lukon avain; hän kertoo asuneensa Englannissa.

Heidän erimielisyytensä koskee perustelua, ei sisältöä: heidän mielestään uudistus tehdään väärällä perusteella, ja siitä seuraa, että sen hyödyt mitoitetaan väärin. Se on kunnollinen erottelu, ja se on harvinainen tässä formaatissa.

Raja, poliittinen tahto ja Hesarin pääkirjoitus

Venäläisten maahantulosta paneeli tekee menettelyllisen huomion, joka on tarkistettavissa päivämäärillä.

Väite on, että muut maat tulkitsevat voimassa olevaa lakia niin, että haluttu poliittinen lopputulos saavutetaan, kun taas Suomessa säädetään mieluummin uusi asetus kuin tulkitaan olemassa olevaa. Tästä seuraa hitaus, joka näkyy ulospäin periaatteellisuutena.

Todiste, jonka paneeli tarjoaa, on ajallinen: Helsingin Sanomat oli pääkirjoituksessaan todennut, että rajan pitäminen auki on oikeusvaltion puolustamista — ja muutamaa päivää myöhemmin tuli tieto, että Suomi aikoo sulkea rajan. Paneelin kysymys on, mitä oikeusvaltiosta silloin seuraa. Se on retorinen kysymys, mutta sen taustalla oleva aikajana on tarkistettavissa.

Isäntä kertoo julkaisseensa edellisenä päivänä omalle kanavalleen videon samasta teemasta: hänen mukaansa hallituskautta leimaa reaktiivisuus ja ennakoinnin puute, ja hän luettelee esimerkeiksi rajahybridin, Nato-kannan, turpeen ja hoitajamitoituksen. Luettelo on hänen oma tulkintansa.

Kenellä on valta sanoa, mikä on perustuslain mukaista

Jakso palaa samaan institutionaaliseen kysymykseen kuin edellisviikon jakso, mutta terävämmin.

Paneelin väite on, että perustuslainmukaisuuden arviointi on Suomessa poliittisen elimen käsissä ja että asiantuntijakuulemiset painottuvat yhteen suuntaan. Esimerkkinä käytetään edellisen hallituskauden sote-uudistusta, jonka markkinaperusteisuus kaatui perustuslakivaliokunnassa.

Tähän liitetään ennuste maalittamislain käsittelystä: lakiesitys menee perustuslakivaliokuntaan, kuultavat asiantuntijat ovat paneelin mukaan valikoituneita, kaksi puoluetta jättää eriävän ja laki menee läpi. Tämä on ennuste, ei havainto, ja se kannattaa lukea sellaisena.

Jaksossa kerrotaan myös, että yksi puhujista väitteli lakialoitteen tehneen kansanedustajan kanssa televisiossa, ja että lakia vastustivat tuolloin vain kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset. Puoluekannat ovat tarkistettavissa; ennuste käsittelyn lopputuloksesta ei ollut sitä nauhoitushetkellä.

Erottaminen ilman näyttöä

Paneeli käsittelee erään kansanedustajan poistamista eduskuntaryhmästään, ja se tekee sen tavalla, joka kannattaa panna merkille: kritiikki kohdistuu heidän omaan poliittiseen lähipiiriinsä.

Artikkeli ei toista väitteiden sisältöä. Paneelin argumentti on menettelyllinen ja se tiivistyy yhteen kohtaan: heidän mielestään ryhmä olisi tehnyt viisaasti, jos olisi odottanut konkreettista näyttöä tai tuomiota ennen seuraamusta. Se on oikeusvaltioargumentti, joka on riippumaton siitä, mitä kukin ajattelee tapauksesta.

Iran ja kaksoisstandardi

Avausjakso käsittelee Mahsa Aminin kuolemaa ja Iranin mielenosoituksia. Paneelin väite on, että suomalainen tasa-arvokeskustelu on äänekkäämpi kotimaisista, paljon vähäisemmistä asioista kuin tällaisesta, ja että hiljaisuus selittyy ideologisella asetelmalla, jossa huomio kohdistuu aina länsimaiseen valtaan.

Tämä on tulkinta motiiveista, ja se on syytä lukea sellaisena. Havainto siitä, kuinka paljon aiheesta puhuttiin Suomessa syyskuussa 2022, on kenen tahansa tarkistettavissa.

Kateuspäivä ja poistolista

Verotietojen julkistamispäivästä paneeli esittää neljä erillistä argumenttia, joista kolme on rakenteellisia:

1. Julkisuuden peruste ei kanna. Tutkimuskäyttö ei edellytä, että tiedot painetaan iltapäivälehden etusivulle; tutkijat saisivat aineiston muutenkin.
2. Poistolistasta on tullut maalituslista. Se, että joku pyytää tietojensa poistoa julkaistavalta listalta, nostetaan itsessään uutiseksi — jolloin yksityisyyden suojaaminen muuttuu häpeän aiheeksi. Jaksossa siteerataan haastattelua, jossa talousjohtaja sanoo, ettei halua leimautua suurituloiseksi.
3. Käytäntö ei ole globaali normi. Tämä on tarkistettavissa oleva väite ja pitää paikkansa: harva maa julkaisee yksilöidyt tuloverotiedot.
4. Neljäs argumentti on kulttuurinen ja selvästi mielipide: että Suomessa menestyminen on jotain, joka pitää piilottaa.

Varallisuusfaktat, jotka paneeli haluaa keskusteluun

Tässä jakso siirtyy lukuihin, ja ne ovat sen vahvinta antia, koska ne ovat tarkistettavissa ja koska ne kääntävät julkisen keskustelun asetelman ympäri.

• Keskimääräinen suomalainen on varallisuudeltaan lähempänä portugalilaista kuin muita pohjoismaalaisia, ja jää noin sata tuhatta muista Pohjoismaista. (Sama Credit Suissen aineisto, jota käsitellään tarkemmin Neuvottelijan jaksossa 173.)
• Rikkain prosentti omistaa Suomessa noin 13 prosenttia varallisuudesta, kun Yhdysvalloissa vastaava luku on yli 40. Paneelin johtopäätös: Suomessa on maailman pienimpiä varallisuuseroja — “kun ei ole varallisuutta, niin ei ole varallisuuseroja.”
• Ylimpään tulodesiiliin pääsee noin 55 000 euron bruttotuloilla.
• Rikkaimman prosentin kynnys on noin 1,6 miljoonaa euroa asunto mukaan lukien, ja dollarimiljonäärejä asuntoineen on luokkaa 85 000.
• Paneelin rakenteellinen huomio on, että Suomessa harva elää säännöllisillä pääomatuloilla; listojen kärki vaihtuu vuosittain, koska tulo syntyy yrityksen myynnistä uran loppuvaiheessa. Siksi “miljonääriverosta” puhuttaessa ei useinkaan eritellä, kenestä puhutaan.

Miettisen mittakaavavertailu on jakson tehokkain yksittäinen luku: Fortumin Uniper-tappio, 5,6 miljardia euroa, vastaa noin 15:tä prosenttia kaikkien suomalaisten yksityishenkilöiden suorista osakeomistuksista yhteensä. Hän myös huomauttaa, että lopputulos olisi voinut olla huomattavasti pahempi.

Naisen euro ja selittämätön jäännös

Palkkaerokeskustelussa paneelin argumentti on kaksiportainen, ja ensimmäinen porras on tarkistettavissa.

Ensimmäinen väite: samasta työstä samalla työnantajalla maksetaan käytännössä sama palkka sukupuolesta riippumatta, ja se on jo laajasti hyväksytty. Siksi keskustelu on siirtynyt toiseen muotoiluun — samanarvoisesta työstä.

Toinen väite koskee selittämätöntä jäännöstä. Paneelin muotoilu on täsmällinen ja oikea: selittämätön ero on selittämätön. Se ei tarkoita, että ero johtuisi sukupuolesta; se tarkoittaa, että syytä ei ole löydetty.

Kolmas osa on heidän oma ehdokkaansa puuttuvaksi muuttujaksi: työn tuottavuus, jota ei mitata palkkatilastoissa. Esimerkki, jonka toinen puhuja antaa, on konkreettinen: jos asiakas haluaa nimenomaan tietyn tekijän projektiinsa ja on valmis maksamaan hänestä enemmän, ero on selitettävissä vaikka se tilastossa näkyisi selittämättömänä.

Tähän liittyy myös jaksossa toistuva väite verojen jakautumisesta sukupuolen mukaan, ja se esitetään ilman lähdettä — samoin kuin edellisessä jaksossa.

Ukraina: kaksi asiaa, joista paneeli on eri mieltä

Tämä on jakson paras osuus, koska siinä ei päädytä yhteiseen kantaan.

Ensimmäinen erimielisyys: pitäisikö raja avata asevelvollisuutta pakeneville venäläisille?

Toinen puhuja sanoo ymmärtävänsä ajatuksen — päästetään pois ne, jotka eivät halua tukea sotaa — mutta torjuu sen. Hänen argumenttinsa on, että vapaus joudutaan lopulta lunastamaan maan sisällä, ja jos juuri se väestönosa, joka voisi käynnistää muutoksen, päästetään pois, muutos ei tapahdu koskaan. Hän lisää turvallisuusargumentin: merkittävän venäläisen diasporan syntyminen naapurimaihin on itsessään riski.

Vastapuoli ei kiistä logiikkaa mutta esittää kaksi vasta-argumenttia: antautuminen sotatoimissa ei ole turvallinen vaihtoehto yksittäiselle sotilaalle, ja vaikka Putin kaatuisi lähipiirinsä käsissä, tilalle tulisi todennäköisesti toinen diktaattori — joten tie demokratiaan ei kulje sitä kautta. Vastaus tähän on, että juuri siksi demokratiamielisten pitäisi olla maassa. Kumpikaan ei siirry.

Toinen erimielisyys: onko neuvotteluratkaisu hyväksyttävä?

Miettinen kertoo tehneensä keväällä neuvotteluharjoituksen, jossa piti neuvotella rauha Ukrainaan, ja asettaneensa Venäjän minimipositioksi kaksi asiaa: Sevastopolin laivastotukikohdan ja pakotteiden purkamisen. Hänen oma minimipositionsa Ukrainalle on Krimin luovuttaminen ja Luhanskin ja Donetskin palauttaminen.

Toinen puhuja torjuu tämän suoraan: “ei tuumaakaan” — Venäjä on lyötävä siihen asti, että kaikki alueet palautuvat, ja liennytys tarkoittaisi hävittyä erää. Erimielisyys jää auki, ja se on jakson rehellisin kohta.

Molemmat ovat sen sijaan samaa mieltä siitä, että liitosäänestykset ovat mekanismi: jos vallatut alueet julistetaan Venäjäksi, niiden takaisinvaltaus voidaan esittää hyökkäyksenä Venäjän maaperälle, ja siitä avautuu doktriinin mukainen perustelu taktiselle ydinaseelle. Paneeli pitää sen todennäköisyyttä pienenä mutta kieltäytyy sulkemasta sitä pois.

Todistamisen taakka — myös omaan suuntaan

Paneeli tekee Ukraina-uutisoinnista saman havainnon, jonka se teki kotimaan uutisoinnista: todistamisen taakka vaihtelee sen mukaan, mihin suuntaan tieto kallistuu. Ukrainalle myönteinen tieto menee läpi kevyellä todistelulla, Venäjälle myönteinen ei.

Olennaista on, että paneeli esittää tämän omaa kantaansa vastaan: se, että uutisointi kallistuu heidän kannattamaansa suuntaan, tuottaa silti väärän kuvan, ja siitä seuraa tuudittautuminen. Tämän vuoksi luku liikekannallepanon mittakaavasta on jaksossa esitetty varoituksena eikä voitonjulistuksena.

“Moraalinen fantasiamaailma”

Käsite on yhden puhujan oma, ja hän merkitsee sen itse omakseen. Rakenne on seuraava: politiikka pyrkii maalaamaan moraalisen fantasiamaailman, jonka kanssa ristiriitaiset väitteet määritellään moraalisesti mahdottomiksi — ja pienessä maassa vaihtoehdon esittäminen edellyttäisi toista fantasiamaailmaa, jota kukaan ei uskalla kannattaa, koska se leimataan välittömästi.

Tästä johdetaan jakson jyrkin väite: empatia ei ole oikeudenmukaisuutta. Argumentti on, että empatia reagoi siihen, kuka näyttää kärsivältä juuri nyt, kun taas laki kohtelee ihmisiä yhdenmukaisesti — ja että yhdenmukaisuus on se, mikä tekee siitä oikeudenmukaisen. Puhuja kertoo pitäneensä aiemmin vastakkaista näkemystä.

Esimerkkinä käytetään hoitajamitoitusta: kun laki myydään huolenpidolla, sen kritiikki kääntyy välittömästi kylmyydeksi, eikä tekninen vastaväite — että pullonkaula on hoitajien määrä eikä mitoitusluku — pääse käsittelyyn. Tämä on paneelin tulkinta keskustelun kulusta.

Väitteitä, jotka esitetään väitteinä

• Tšekkoslovakian miehityksen joukkomäärä 1968. Jaksossa mainitaan 800 000; julkiset arviot vaihtelevat huomattavasti ja ovat tyypillisesti pienempiä. Vertailun tarkoitus on mittakaava.
• Taktisten ydinaseiden tehon vertaus Hiroshimaan. Nauhoite on tässä kohdin epäselvä; numeroa ei kannata lainata jaksosta.
• Verojen jakautuminen sukupuolen mukaan. Esitetään ilman lähdettä.
• Ennuste maalittamislain käsittelystä. Ennuste, ei havainto.
• Väite Yhdysvaltain ilmavoimien akatemian kieliohjeesta. Toisen käden uutistieto.
• Väite, että pakotteet purevat Venäjään heikommin kuin toisin päin. Paneeli on tästä itse eri mieltä kesken keskustelun.

Mitä jaksosta jää käteen

Kolme asiaa.

Käsite-ero. Kahden sanan pitäminen erillään on argumentti, joka ei riipu siitä, mitä mieltä on sukupuolipolitiikasta, ja se on jaksossa muotoiltu selvemmin kuin useimmissa aihetta käsittelevissä teksteissä.

Mittakaava. Uniperin tappio suhteessa suomalaisten koko suoraan osakevarallisuuteen on luku, joka tekee abstraktista summasta ymmärrettävän.

Erimielisyys. Kaksi kohtaa, joissa paneeli ei päädy yhteiseen kantaan — raja ja neuvotteluratkaisu — ovat jakson luotettavin osa juuri siksi, ettei niitä siloteltu.

Jakson kulku

• 00:00 — Iran, moraalipoliisi ja kaksoisstandardi
• 02:29 — Suomen oma moraalipoliisi ja eduskuntaryhmästä erottaminen
• 04:07 — Leimakirveet ja painostuskampanjat
• 05:42 — Venäjän liikekannallepano ja Turkin rooli
• 06:30 — Sanna Ukkolan kolumni: miten miehistä puhutaan
• 08:12 — Millaisessa ympäristössä pojat kasvavat
• 09:02 — Äiti ja isä kiellettyjen sanojen listalla
• 10:46 — Orwell, uuskieli ja sukupuoli vastaan sukupuoli-identiteetti
• 11:32 — Raja kiinni venäläisiltä — jos poliittista tahtoa löytyy
• 13:08 — Reaktiivisuus hallituksen leimana
• 14:42 — Perustuslakivaliokunta, oikeuskansleri ja THL
• 16:17 — Maalittamislaki: ketkä kannattavat ja mitä käsittelyssä tapahtuu
• 17:55 — Kateuspäivä ja poistolista, josta tuli maalituslista
• 20:23 — Faktat suomalaisten varallisuudesta
• 21:13 — Uniperin 5,6 miljardin tappio mittakaavassa
• 22:45 — Kansallinen perspektiiviharha rikkaista
• 25:14 — Naisen euro, selittämätön ero ja työn tuottavuus
• 29:26 — Harari, tekoäly ja lohdutuksen sanat
• 30:16 — Liikekannallepanon mittakaava ja tuleva talvi
• 31:53 — Todistamisen taakka Ukraina-uutisoinnissa
• 32:51 — Taktiset ydinaseet ja liitosäänestykset
• 33:37 — Pitäisikö raja avata sotilaskarkureille — paneeli on eri mieltä
• 37:05 — Neuvotteluratkaisun minimipositiot
• 40:26 — Sinisilmäisyys ja vertailu vuoteen 1968
• 42:00 — Pakotteiden epäsymmetria ja ydinvoiman vaihtoehtoinen historia
• 44:25 — “Moraalinen fantasiamaailma” ja miksi vaihtoehtoa ei uskalleta esittää
• 45:58 — Yhdeksännen tason linkit ja lustraation puute
• 46:43 — Legenda kokoomuksesta Putinin puolueen veljespuolueena
• 47:30 — Empatia ei ole oikeudenmukaisuutta
• 49:49 — Translaki, henkilötunnus ja mihin uudistus oikeasti kannattaa tehdä
• 52:12 — Itsemäärittely, tilastot ja lääketieteellinen diagnostiikka
• 54:33 — ESG-kysely, joka kysyy johtajien rotua

Osastot: Poliittinen satiiri + Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English