---
title: "Euroopan puolustus ja Venäjän uhka | Pekka Toveri | Neuvottelija 250"
summary: "Kenraalimajuri evp Pekka Toveri arvioi jaksossa, mitä tapahtuu jos Putin voittaa Ukrainassa omilla ehdoillaan. Hänen keskeisin väitteensä on tarkka: Venäjä ei kykene haastamaan Natoa sotilaallisesti muuten kuin ydinaseella, mutta se kykenee haastamaan artikla 5:n uskottavuuden — ja Narvan skenaario ydinasekiristyksineen on juuri se koe. Jaksossa käydään läpi Euroopan puolustusteollisuuden karut pullonkaulat, joista tunnetuin on se, että koko maanosassa on yksi TNT-tehdas, sekä Euroopan riippuvuus yhdysvaltalaisista kyvyistä tiedustelusta strategiseen ilmakuljetukseen. Lisäksi Toveri selittää, miksi EU:n kestävän kehityksen taksonomia luokittelee puolustusteollisuuden samaan lokeroon tupakkateollisuuden kanssa ja miksi asevelvollisuus tuottaa Suomelle rekrytointiedun, jota palkka-armeijat eivät saa. Nauhoitettu toukokuussa 2024 juuri ennen eurovaaleja, joissa Toveri valittiin europarlamenttiin."
datePublished: 2024-05-22
dateModified: 2024-05-22
lang: fi
section: research
sections: ["research"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP250","Sami Miettinen","Pekka Toveri","Nato","Venäjä","Ukraina","Puolustusteollisuus","Artikla 5","Asevelvollisuus","Euroopan unioni","Turvallisuuspolitiikka"]
englishUrl: https://ai.neuvottelija.com/ep250-euroopan-puolustus-venajan-uhka-pekka-toveri/
canonical: https://ai.neuvottelija.fi/research/ep250-euroopan-puolustus-venajan-uhka-pekka-toveri/
---
# Euroopan puolustus ja Venäjän uhka | Pekka Toveri | Neuvottelija 250

# Euroopan puolustus ja Venäjän uhka | Pekka Toveri | Neuvottelija 250

> **Tiivistelmä:**
> **Pekka Toveri**, kenraalimajuri evp ja entinen Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö, on Miettisen vieraana juuri ennen kesäkuun 2024 eurovaaleja — jotka hän voitti ja joiden jälkeen hän siirtyi **europarlamentaarikoksi**.
>
> Jakson analyyttinen ydin on yhdessä erottelussa, jonka Toveri tekee kahdesti ja joka kannattaa lukea tarkasti: **Venäjä ei kykene haastamaan Natoa sotilaallisesti muuten kuin ydinaseella — mutta se kykenee haastamaan artikla 5:n.** Nämä ovat eri asioita, ja jälkimmäinen on se, mistä Baltiassa ollaan huolissaan.
>
> Loppuosa on kylmää inventaariota siitä, mitä Euroopalta puuttuu.

Jakso on nauhoitettu **toukokuussa 2024**, päivinä joina Iranin presidentti oli löytynyt kuolleena helikopteriturmasta ja Viipurin lähelle oli väitetysti tehty drooni-isku. Sen ajankohtaisosuudet kannattaa lukea aikalaisarvioina; rakenteelliset havainnot puolustusteollisuudesta ja liittokunnan mekaniikasta ovat kestäneet paremmin.

Toverin oma asemointi jakson alussa on tyylinäyte, ja se selittää miksi häntä kannattaa kuunnella: kysymykseen siitä onko hän yleismies vai erikoismies hän vastaa olevansa erikoismies — **panssarijoukot ovat Suomessa pieni, tiettyyn tarkoitukseen tarkoitettu joukko** — ja lisää suoraan, ettei hän eduskunnassa yritä olla viisas asioissa joista ei tiedä mitään.

---

## Ukrainan iskukyky on muuttunut kahdessa vuodessa

Ensimmäinen ajankohtaiskysymys koskee Viipurin lähelle väitetysti tehtyä drooni-iskua ja sitä, mitä täsmävaikuttamisen kyvyille on sodan aikana tapahtunut.

Toverin vastaus on täsmällinen ja teknisesti opettava. Ukrainan lennokkiteknologia on kehittynyt parissa vuodessa merkittävästi, ja **kantamaa on saatu pidennettyä jopa 1 500 kilometriin**. Mutta siinä on vaihtokauppa, joka selittää koko iskukampanjan logiikan:

> Mitä pidemmälle se menee, sitä pienempi taistelukärki. Ja jos ajat ison lennokin, se on taas helppo havaita ilmapuolustuksella ja torjua.

Aina on siis löydettävä **se oikea rako, josta pääsee sisään järkevällä taistelukuormalla** ja josta saa vaikutusta aikaan. Ja tästä seuraa suoraan se, miksi kohteina ovat olleet **öljynjalostamot ja öljyvarastot**: jos ajat ison tehdashallin kylkeen, saat reiän, mutta et välttämättä sen kummempaa tuhoa. Jalostamossa on niin paljon palavaa materiaalia, että pienemmälläkin panoksella saa vaikutusta.

Toveri muistuttaa myös siitä, mikä unohtuu droonikeskustelussa: **ukrainalaisilla on ollut operatiivisia henkilöitä Venäjän alueella**, ja he ovat tehneet iskuja rautatielinjoihin ja vastaavaan.

Iranin presidentin helikopteriturmasta hän on maltillinen tavalla, joka on jälkikäteen katsottuna oikeansuuntainen: valtionpäämiehiä on toki salamurhattu läpi historian, mutta Iranin alueella tuskin on kyse kineettisestä iskusta. **Todennäköisesti kyse on onnettomuudesta** — huono sää, ei uusinta kalustoa, lentäjien koulutus ei välttämättä paras. *Asioita sattuu.*

## Mitä tapahtuu jos Putin voittaa

Tämä on jakson tärkein yksittäinen kokonaisuus, ja Toveri purkaa sen kahdessa vaiheessa: mitä voitto konkreettisesti tarkoittaisi, ja mitä siitä seuraisi.

**Voitto tarkoittaisi rauhaa Putinin ehdoilla:**

- Miehitetyt alueet jäävät Venäjälle.
- Ukrainalta kielletään liittyminen Natoon ja Euroopan unioniin.
- Asevoimien kokoa ehkä rajoitetaan.
- **Ei sotakorvauksia** niistä satojen miljardien tuhoista, jotka Venäjä on aiheuttanut.
- **Ketään ei panna syytteeseen.**

Toverin johtopäätös on suora: se voimauttaa Putinia, ja sen jälkeen asevoimat rakennetaan uudelleen niin nopeasti kuin kyetään — **paremmaksi ja vahvemmaksi kuin ne olivat sodan alussa.**

Sitten tulee erottelu, joka on koko jakson tärkein:

> Vaikka Venäjä varustautuisi vuosia, sillä ei ole kykyä rakentaa sellaista sotilaallista voimaa, että se pystyisi vakavasti uhkaamaan länttä ja Natoa sotilaallisesti muuten kuin ydinaseella. **Mutta hän pystyy haastamaan artikla 5:n.**

## Narvan skenaario

Baltit ovat Toverin mukaan haavoittuvimpia neljästä syystä yhtä aikaa: **isot venäläisvähemmistöt**, sijainti lähellä Venäjän ydinalueita joihin voimaa on helppo keskittää nopeasti, alttius yllätyshyökkäykselle, ja maasto jota on huomattavasti vaikeampi puolustaa kuin Suomea.

Virolaisten kuvaama skenaario menee näin:

1. Venäjä nappaa **Narvan kaupungin yllätyshyökkäyksellä**.
2. Käynnistetään informaatiokampanja: *me olemme täällä suojelemassa kansalaisiamme virolaisten kansanmurhalta, emme halua mitään muuta.*
3. Ja päälle **ydinasekiristys**: jos hyökkäätte meitä vastaan, me käytämme ydinasetta.

Koe on poliittinen eikä sotilaallinen. **Jos Washingtonissa, Lontoossa, Pariisissa ja Berliinissä puntti vapisee** ja todetaan ettei puolentoista miljoonan virolaisen takia lähdetä ydinsotaan, seuraus on Toverin sanoin valtava voitto Putinille:

> Artikla 5 on ikkunasta pihalla. Kukaan ei enää voi luottaa siihen että artikla 5 toimii, ja Nato rupeaa narisemaan liitoksissaan.

Toveri pitää kuitenkin **huomattavasti todennäköisempänä** vaihtoehtoa, jossa lännessä todetaan *ydinaseita? onhan niitä meilläkin* ja venäläinen joukko nuijitaan Narvasta pihalle.

Mutta — ja tämä on se osa, joka tekee riskistä todellisen — laskelma ei ole symmetrinen. Jos Venäjä menettää pari tuhatta sotilasta, se on jo menettänyt satoja tuhansia Ukrainassa ja Putin on edelleen vallassa. **Diktaattorina hän voi ottaa riskejä, joita yksikään länsimainen poliittinen johtaja ei uskalla ottaa** — ja voitot onnistuneesta yrityksestä olisivat niin suuret, että yrittäminen voi kannattaa.

Toveri huomauttaa myös epäsymmetriasta toiseen suuntaan: **Venäjällä ei ole vastaavaa artikla 5:tä.** Ukraina hyökkäilee syvälle Venäjän sisämaahan, eikä se laukaise mitään.

## Euroopan puolustusteollisuus: yksi TNT-tehdas

Tässä keskustelu siirtyy siihen, mikä on jakson konkreettisin ja hälyttävin sisältö. Miettinen kertoo osallistuneensa puolustusseminaariin, jossa rautaa oli esitelty hyvin — mutta huoltovarmuus eli **ammukset ja räjähteet olivat pelottavan vähissä**.

Yksittäinen luku, joka kiteyttää kaiken:

> **Euroopassa on yksi TNT-tehdas, ja se on Puolassa.** Ja viisi nitroselluloosatehdasta, joista yksi on Suomessa.

Toverin vahvistus tälle on jakson kirkkain lause siitä, miksi näin pääsi käymään:

> Keski-Euroopassa on eletty kolmekymmentä vuotta täysin lalalandissa. **On oltu kuin Ellun kanat**, eikä yhtään mietitty mitkä ovat suurimittaisen sodan vaatimukset ja mitä se edellyttää teolliselta potentiaalilta. Mitään valmisteluja ei ole tehty.

Suomen ero on rakenteellinen eikä sattuma: **Suomella oli valtion rahoilla ostettua teollista kapasiteettia odottamassa pahaa päivää**, jotta tuotanto voidaan käynnistää nopeasti. Muissa Euroopan maissa vastaavia järjestelyjä on purettu mittavasti. Miettinen listaa kotimaista pohjaa: Lapua, Vihtavuori, Patria — jonkinlaista omavaraisuutta on.

Toverin resepti on epäbyrokraattinen ja kannattaa lainata sellaisenaan, koska se on jakson käytännöllisin neuvo:

> Puolustusteollisuus ei tarvitse komiteaa. Se tarvitsee **tilauksia ja investointeja**. Kun joku sanoo *pistäkää tehdas pystyyn, me ostetaan seuraavat 15 vuotta miljoona kranaattia vuodessa*, silloin rupeaa tapahtumaan.

## Nato vai EU — ja mitä EU voi oikeasti tehdä

Miettisen kysymys on hyvä: onko puolustus vain Naton asia, vai onko EU:lla puolustusulottuvuus?

Toverin vastaus on kaksijakoinen ja täsmällinen. EU:ssa on **keskinäisen avunannon lauseke**, jonka nojalla voidaan pyytää tukea muilta jäsenmailta jos kimppuun hyökätään. Mutta se ei ole varsinainen turvatakuu, **koska Euroopan unionilla ei ole komentorakennetta asevoimille** — ei mitään, jolle tuki annettaisiin. Se jää yksittäisen jäsenmaan antamiseksi. Natolla sen sijaan on komentorakenne, joukkorakenne ja **suunnitelmat siitä miten tämä toteutetaan.**

Silti EU:lla on tärkeä rooli, ja Toverin muotoilu siitä on jakson paras yksittäinen politiikkasuositus:

> **Natoa ei missään nimessä kannata keksiä uudestaan. Mutta Nato tarvitsee työkaluja.**

Ja EU:lle luontevat työkalut ovat juuri niitä, joissa vanha hiili- ja teräsunioni on kotonaan:

1. **Puolustusteollisen kapasiteetin nostaminen** — että meillä on tykkejä, panssarivaunuja ja ammuksia.
2. **Tutkimus ja kehitys pitkällä horisontilla.** Vaikka nyt tarvitaan tietynlaista välinettä, kolmenkymmenen vuoden kuluttua ei välttämättä tarvita — *ei mennä edellisen sodan välineillä seuraavaan kriisiin.*
3. **Yhteiset suorituskyvyt**, ja tämä on se kohta jossa Eurooppa on paljaimmillaan.

## Riippuvuus Yhdysvalloista — ja Reaganin 2,5:n konsepti

Toverin lista siitä, mitä Yhdysvallat tuo pöytään jos Nato lähtee huomenna sotaan, on lyhyt ja epämiellyttävä:

- tiedustelu, valvonta ja johtaminen
- maalittaminen
- **strateginen ilmakuljetuskyky**
- **strateginen ilmatankkauskyky**
- pitkän kantaman vaikuttaminen

Ja sitten se argumentti, joka tekee tästä kiireellisen. Toveri ei epäile Yhdysvaltain **halua** tukea Eurooppaa — hän epäilee **kykyä**:

> Ronald Reaganin aikaan jenkeillä oli **2,5:n konsepti**: asevoimat mitoitetaan niin että pystytään yhtä aikaa käymään kahta laajaa sotaa ja yhtä pienempää konfliktia. Sen takia rakennettiin **600 sotalaivan laivasto**. Nyt, vaikka ne käyttävät yli 900 miljardia dollaria vuodessa, niillä on hyvä että **1,5**.

Ja siitä seuraa kysymys, joka on koko Euroopan puolustuskeskustelun ydin: **jos Yhdysvallat sitoutuu laajempaan konfliktiin Tyynellämerellä, kykeneekö se samaan aikaan tukemaan Eurooppaa?** Toverin vastaus on *ei välttämättä* — ja siksi eurooppalaisten pitäisi ryhtyä kehittämään näitä yhteisiä suorituskykyjä itse. Työkaluksi hän nimeää **Euroopan puolustusviraston (EDA)**, joka on aikanaan tarkoitettu juuri yhteishankkeiden vetäjäksi.

## Taksonomia: puolustusteollisuus tupakan vieressä

Tämä on jakson konkreettisin sääntelyhavainto, ja se on hallinnollinen absurdius, jolla on aitoja seurauksia.

**EU:n kestävän kehityksen taksonomia ohjaa sitä, mihin investointeja Euroopassa pitäisi tehdä — ja siinä puolustusteollisuus on samassa loosessa tupakkateollisuuden kanssa.** Toverin sanoin: *hyi hyi, tämmöistä ei saa tehdä.*

Hänen vastaväitteensä on periaatteellinen:

> Pitäisi ymmärtää että **demokratiaa haastetaan myös sotilaallisesti**, ja sen demokratian puolustamiseen tarvitaan myös jotain kättä pidempää.

Ongelma on aikataulu. Valtiovarainministeriön virkamiesten mukaan **taksonomian muuttaminen kestää kolmesta neljään vuotta.** Toverin käytännöllinen kiertotie sillä välin: jäsenvaltiot voivat ohjata **Euroopan investointipankkia**, joka tällä hetkellä seuraa taksonomiaa, heräämään siihen että puolustusteollisuuteen pitää investoida. Suomen hallituksen aloite tähtää juuri tähän.

## Pirstoutuminen on Euroopan oikea ongelma

Toverin vertailu on niin selkeä, ettei se kaipaa selitystä:

| | Yhdysvallat | Eurooppa |
|---|---|---|
| Taistelupanssarivaunutyyppejä | **yksi** | noin tusina |
| Hävittäjäkonetyyppejä | pari | noin tusina |

Ja tästä seuraa se, mikä yleensä esitetään Suomen syynä mutta on itse asiassa Euroopan: suomalaisia puolustusvoimia on haukuttu pitkään siitä, että ne ostavat amerikkalaista ja israelilaista tavaraa. Toverin vastaus on suora — **koska se on suorituskyvyltään parasta ja myös kustannustehokkainta.** Eurooppalaisten pitäisi pystyä kilpailemaan, eikä se onnistu niin kauan kuin ala on näin pirstoutunut.

Miettinen tarttuu myös hankintapuoleen: hankintalaki edellyttää avaamaan kilpailun *ylireilusti*, ja hänen mielestään molempiin päihin — tuotantoon ja ostamiseen — voisi tuoda vähän **sotilasbrutalismia**. Toveri myöntää haasteen: kansallista puolustusteollisuutta suojataan subventioilla, tai vedotaan kansalliseen turvallisuuteen suorahankinnan tekemiseksi. Hän muistuttaa, että Heckler & Koch kävi tästä oikeutta Suomen ja Ruotsin käsiasehankinnasta — ja hävisi.

Mutta Toverin varsinainen argumentti on markkinatalousargumentti eikä protektionismin puolustus:

> Meidän pitäisi olla ihan oikeasti toimivat sisämarkkinat, joissa kilpaillaan reilusti ilman että isot valtiot heittävät sinne subventioita joita vastaan pieni ei voi kilpailla. **Koska kun meillä on toimivat sisämarkkinat, silloin me ollaan myös globaaleilla markkinoilla kilpailukykyisiä.**

Ja siitä seuraa hänen ratkaisunsa hankintapolitiikan ongelmaan, joka on opittu Yhdysvalloista. **F-35:tä tehdään lähes joka osavaltiossa** — Lockheed Martin teki niin suojatakseen hanketta, koska aina kun joku esittää leikkausta, löytyy senaattori joka nostaa käden. Sama toimisi Euroopassa: jos yhteistä tuotetta tehdään useassa maassa, kansallinen paine suorahankintaan pienenee, ja päädytään **harvempiin mutta parempiin tuotteisiin**, jotka voisivat kilpailla maailmanmarkkinoilla.

Miettinen tarjoaa tähän onnistumisen ja epäonnistumisen: **Airbus onnistui Boeingia vastaan, Eurofighter ei ole riemuvoitto.** Toverin diagnoosi erosta on yksi lause:

> Pitäisi päästä aitoon yhteistyöhön eikä niin, että me tehdään yhdeksänkymmentä prosenttia ja te saatte tehdä kymmenen.

## Maakohtainen katsaus

**Ranska.** Toverin arvio on *enemmän assetti kuin ongelma*: kyvykkyyksiä on paljon, joskaan asevoimat eivät ole kokoon nähden kauhean suuret ja maavoimien puolella voisi olla vahvempikin. Merkittävää osaamista puolustusteollisuudessa. Mutta — ja tämä on suora arvio — **Ranska on ehkä pahin kotiinpäinvetäjä**, ja jos Ranska ja Saksa eivät pelaa avoimin kortein aidon yhteistyön hengessä vaan keskittyvät oman teollisuutensa suojaamiseen, koko hankkeesta ei tule mitään.

**Saksa.** Perinteisesti hyvin pasifistinen maa, mutta suunta on kääntymässä. **Rheinmetall** on jätti, ja ilmatorjunta-aseet toimivat hyvin. Tauruksia ei silti saada Ukrainaan — puhtaasti poliittinen päätös. Toverin pointti on kuitenkin taloudellinen: **Saksa on kova teollinen kone**, ja jos se saataisiin tekemään asioita Euroopan hyväksi, sillä olisi merkitystä.

**Puola.** Toverin luottamus on suurin tähän: *Puolaan voi tässä aika hyvin luottaa.* Puolassa ei ole ollut illuusioita Venäjän uhkasta, ja sieltä löytyy sekä se ainoa TNT-tehdas että kunnon panostukset — noin **500 taistelupanssarivaunua Etelä-Koreasta ja Yhdysvalloista**, satoja raketinheittimiä, F-35:iä ja taisteluhelikoptereita.

Mutta Toveri esittää kaksi kysymystä, jotka ovat ammattilaisen kysymyksiä eivätkä kommentaattorin:

1. **Riittääkö kansantalous ylläpitoon?** Kun ostat nykyaikaisen asejärjestelmän, joudut varaamaan viidentoista vuoden aikana vähintään saman summan käyttöön ja ylläpitoon — usein enemmän.
2. **Kuinka nopeasti kyky syntyy?** Vaunujen tuottaminen kestää, sitten rakennetaan käyttö- ja kunnossapitojärjestelmä ja koulutetaan joukot. Siinä menee vuosikausia. Leopardille kouluttaminen käy nopeasti, mutta **AH-64-taisteluhelikopterit ja F-35 vanhojen MiGien tilalle ovat melkoinen teknologialoikka.**

**Ruotsi.** Gripen on Toverin arviossa *ihan näppärä kone*, korkeaa teknologiaa ja hyvät lentäjät — mutta ei Suomeen verrattuna mitenkään ylivoimainen, ei määrässä eikä laadussa. Ruotsilla on merkittävä haaste lentäjien kanssa. Tukevia kyvykkyyksiä kylläkin, erityisesti **Erieye-tutkakoneet**, jotka ovat tosi hyviä. Toveri kertaa myös Gripenin historian: alun perin piti hankkia enemmän, kylmän sodan päätyttyä vedettiin alas, osa varustettiin vientikäyttöön ja osa varastoitiin, ja Unkarille leasattiin.

**Norja.** Kongsberg ja Nammo, yhteistyötä Patrian kanssa. Sama ongelma kuin kaikilla Pohjoismailla: **maavoimat ovat prikaatitasoisia**. Laivasto on vahvempi ison Atlantin rannikon takia.

**Tanska.** Ilmavoimat on vajaat puolet Suomen ilmavoimista, maavoimissa prikaati. Miettinen ehdottaa erikoistumista meripuolelle Maerskin konttilaivaliiketoiminnan ja huthi-iskujen torjunnan takia.

**Britannia.** Toinen ydinasevaltio, mutta Toverin luvut ovat karuja: **maavoimat ovat pienimmillään sitten 1700-luvun**, ja merivoimilla on kaksi lentotukialusta mutta ei riittävästi fregatteja ja hävittäjiä pitääkseen kahta tukialusta merellä yhtä aikaa. Rekrytointiongelmat ovat niin pahat, että on puhuttu alusten laittamisesta seisontaan miehistön vapauttamiseksi. Silti Britannian kiinnostus Pohjois-Eurooppaan ja halukkuus kouluttaa ja sitouttaa joukkoja on tärkeä asia.

**Turkki ja Kreikka.** Turkki on Toverin mukaan kova sotilasmahti, jota ei pidä vähätellä, ja se on kehittänyt kotimaista kyvykkyyttä voimakkaasti — **Turkki käytännössä varusti ja koulutti Azerbaidžanin asevoimat**, jotka osoittautuivat ylivoimaisiksi Armeniaa vastaan. Kreikka on kokoonsa nähden hyvin vahva sotilaallinen voima, mutta se **sitoutuu vahtimaan liittolaistaan Turkkia**. Molempien Nato-jäsenyys on estänyt sodan syttymisen niiden välille.

## Itämeri ja Kaliningrad

Toverin analyysi tästä on jakson aliarvostetuin osuus, ja se perustuu Mustanmeren ennakkotapaukseen.

**Ennen hyökkäystä Mustallamerellä** Venäjä aloitti GPS-häirinnän ja spoofauksen, julisti isoja ampuma-alueita joilla meriliikenne ei ollut sallittua, ryhtyi tekemään alustarkastuksia *terroristien etsimiseksi* ja viivytti Ukrainan merenkulkua välillä kuukausia. Merimiinoja putoili mereen vahingossa. **Käytännössä meriliikenne pysähtyi ennen hyökkäystä**, koska vakuutusmaksut lähtivät nousemaan sodanuhan takia.

Itämerellä sama olisi Toverin mukaan **paljon helpompi tehdä**: alue on kapeampi ja vaikeampi merialue, ja **Venäjällä on ehkä maailman suurimmat merimiinavarastot.**

Kaliningrad on tässä avainasemassa: **ennen kuin ryhdytään ampumaan**, siihen tukeutuen voidaan tehdä hybridivaikuttamista, jolla meriliikenne tehdään hankalaksi. Ja jos sotilaallinen konflikti syttyisi, Venäjän Itämeren laivaston pintalaivasto **laskettaisiin pohjaan tunneissa** — mutta siellä on **Bastion-meritorjuntajärjestelmiä, joiden kantama on 500 kilometriä**, ja sillä pystyy sulkemaan Itämeren ja tekemään merenkulusta haastavaa.

## Suomen malli ja demografia

Miettinen nostaa esiin havainnon, jonka hän on tehnyt Mauri Kotamäen kanssa: Suomi täyttää Naton kahden prosentin kriteerin helposti, mutta **kalustohankintojen osuus on Suomessa poikkeuksellisen iso** — koska meillä ei ole palkka-armeijaa ja varusmiehiä ei lasketa oikealla kustannuksella vaan päivärahalla.

> Jos varusmiehet otettaisiin täydellä markkinahinnalla ikäluokan työpanoksena, meillä olisi Euroopan kovimpia panostuksia sekä työvoimassa että kalustossa.

Toveri vahvistaa ja tarkentaa rakenteen. Pitkäaikainen tavoite on ollut **kolmasosa palkka- ja infrakustannuksiin, kolmasosa toimintaan ja harjoitteluun, kolmasosa materiaalihankintoihin.** Strategisten hankkeiden — **F-35 ja Laivue 2020** — takia hankintaosuus on noussut jopa puoleen. Vertailukohta: **Naton pitkäaikainen tavoite on 20 prosenttia**, ja harva on siihen pystynyt, koska palkka-armeijoissa palkkakustannukset vievät valtaosan.

Suorituskyvystä Toverin luvut ovat huomionarvoisia: **Suomen panssarivoimat ovat samaa kokoluokkaa kuin Ranskan ja Britannian** — molemmat 65 miljoonan asukkaan maita — ja **Suomen ilmavoimat ovat kolme kertaa vahvemmat kuin Britannian Royal Air Force** suhteessa väkilukuun. Puutteita on silti materiaalissa ja erityisesti **keihäänkärjen leveydessä**: kykyä on jonkin verran, mutta sitä voisi olla lisää.

**Ja sitten se, mikä on jakson yllättävin havainto.** Länsimaissa, jotka ovat siirtyneet ammattiarmeijoihin, on suuria rekrytointiongelmia — Saksan puolustusministeri on sanonut haluavansa osittain takaisin asevelvollisuuteen saadakseen väkimäärän nousuun. Suomi on Toverin mukaan **yksi harvoista Länsi-Euroopan maista, jossa jokaista kadettikoulun aloituspaikkaa kohti on moninkertaisesti päteviä hakijoita**: kadettikouluun viidestä kuuteen kertaa enemmän halukkaita kuin paikkoja, aliupseeripaikkoihin normaalisti toistakymmentä hakijaa.

Syy ei ole isänmaallisuus vaan mekanismi:

> Tämä johtuu pelkästään yleisestä asevelvollisuudesta, koska **siinä on se tarttumapinta.** Kun pääosa ikäluokasta tulee inttiin, tulee ajatus että hetkinen, tämähän voisi olla hyvä ammatti. Kun minä olin kadettikoulussa, uskallan väittää että ainakin 80 prosenttia joukkueeni kadettikavereista ei ollut harkinnutkaan inttiä ennen kuin tuli varusmiespalvelusta suorittamaan.

Länsimaissa ei ole mitään tarttumapintaa, jolla nuoret saataisiin kiinnostumaan ammatista. Ja vaikka ikäluokat pienenevät — Suomessa yli 100 000:sta noin 40 000:een — **EU:n alueen 450 miljoonasta ihmisestä miljoona-armeijat kyllä saadaan liikkeelle jos ne saadaan rekrytoitua.** Ammattiarmeijan haaste on toinen: *ne ovat jumalattoman kalliita.*

## Venäjän oma rekrytointiongelma

Toverin kuvaus Venäjän henkilöstötilanteesta on epäsentimentaalinen ja tarkka.

Väestö on supistunut vuosikausia, **etenkin kantavenäläinen väestö**, syntyvyyshankkeista huolimatta. Sodassa Putin **tapattaa vähemmistöjä suhteettomasti**: burjaatteja, pientä siperialaista vähemmistöä, on kuollut moninkertaisesti kantavenäläisiin nähden. Syrjäseutujen väkeä on myös helpompi rekrytoida, koska elintaso on niin paljon alhaisempi että tarjotut palkat kiinnostavat.

Keinovalikoima on laaja: ulkomailta värväys, **vankilat on tyhjennetty moneen kertaan**, terveydentilan ja rikosrekisterin kriteerejä on laskettu — *kaikki kelpaa periaatteessa.* Ja painostusta: velallisille on kerrottu että armeijaan lähtemällä velat kuittaantuvat, ja lähtemättä jättämisestä seuraa vankila, josta värvätään pakolla.

Näillä keinoilla Venäjä on **pystynyt rekrytoimaan enemmän kuin Ukraina**. Mutta pooli ei ole loputon, ja sitä syövät kolme asiaa yhtä aikaa:

- **Työvoimapula**, koska sotateollisuuteen on satsattu ja muu teollisuus kärsii.
- **Maastamuutto.** Syksyn 2022 osittaisessa liikekannallepanossa kutsuttiin 300 000 reserviläistä — **ja 600 000 pakeni maasta.**
- **Sisäisen turvallisuuden joukot**, jotka olivat ennen hyökkäystä suunnilleen asevoimien kokoiset ja sitovat mittavan määrän voimaa. *Kansahan se on suurin huolenaihe, jota pitää valvoa.*

Miettisen huomio siitä, että rajalla näkyy keski-ikäistä ja epätoivoista väkeä, saa Toverilta vahvistuksen — mutta myös muistutuksen siitä, ettei tämä ole vain naiivi toive: **kun nuorten tykinruoka loppuu ja aletaan roudata keski-ikäistä keskiluokkaa, se voi uppoa myös kansaan.**

## Toverin suunnitelma europarlamentissa

Jakson lopussa Miettinen kysyy, mitä Toveri aikoo tehdä jos tulee valituksi — mikä myöhemmin toteutui.

Vastaus on kaksikärkinen ja johdonmukainen kaiken edellä sanotun kanssa. Hän pyrkisi **puolustusvaliokuntaan, jos sellainen luodaan**, ja lähtökohta on jo tuttu: *ei ruveta keksimään Natoa uudestaan vaan tehdään työkaluja Natolle.*

Ja tässä hän palaa erotteluunsa vielä kerran, nyt sen käytännöllisin seurauksin:

> Venäjä ei pysty tällä hetkellä haastamaan meitä sotilaallisesti eikä halua, koska se on kiinni Ukrainassa. **Se haastaa meitä hybridisodankäynnillä — eikä Natolla ole siihen kunnollisia työkaluja.**

Mutta EU:lla on. EU kykenee parantamaan **kyberpuolustusta, informaatiovaikuttamisen sietokykyä, infrastruktuurin suojaamista, huoltovarmuutta, sotilaallista liikkuvuutta ja rajaturvallisuutta.** Se on täsmälleen se aukko, jonka Toveri on jaksossa paikantanut.

Toinen kärki on kansallinen: mennä Eurooppaan tukemaan Suomen intressejä, ja **erityisesti maa- ja metsätaloutta**, joissa Suomen erityisolosuhteet on saatava paremmin huomioon.

Toveri nostaa esiin myös rakenteellisen ongelman, joka on helppo ohittaa: **Suomi on menettänyt EU-virkamiehiään.** 1990-luvun aallossa saatiin yliedustus, mutta se sukupolvi on vanhentunut ja poistunut. Uusia nuoria pitäisi saada lähtemään, jotta he nousevat virkakoneistossa — koska siellä EU-vaikuttaminen tapahtuu.

Ja yksi konkreettinen edistysaskel, jonka hän nimeää:

> Nyt ensimmäistä kertaa kolmenkymmenen EU-vuoden aikana meillä on hallitus, joka on tehnyt **kansalliset tavoitteet** siitä mitä me EU:sta haemme, hyväksyttänyt ne eduskunnassa ja tehnyt suunnitelman siitä miten niitä ajetaan.

Siihen tarvitaan hänen mukaansa kaikkia yhtä aikaa: hallitusta, ministereitä, meppejä, virkamiehiä koneistossa ja ulkoministeriön lähetystöväkeä.

---

## Mitä tästä kannattaa muistaa

- **Erottelu, joka kannattaa opetella:** Venäjä ei kykene haastamaan Natoa sotilaallisesti muuten kuin ydinaseella, mutta se kykenee haastamaan **artikla 5:n uskottavuuden**.
- **Narvan skenaario** on poliittinen koe eikä sotilaallinen: yllätysvaltaus, informaatiokampanja kansalaisten suojelemisesta ja ydinasekiristys. Jos länsi vapisee, artikla 5 on ikkunasta pihalla.
- **Riskilaskelma on epäsymmetrinen.** Diktaattori voi menettää pari tuhatta sotilasta; länsimainen poliittinen johtaja ei voi ottaa samaa riskiä.
- **Euroopassa on yksi TNT-tehdas, Puolassa**, ja viisi nitroselluloosatehdasta joista yksi Suomessa. Keski-Euroopassa on eletty kolmekymmentä vuotta ilman valmisteluja.
- **Puolustusteollisuus ei tarvitse komiteaa vaan tilauksia** — viidentoista vuoden ostositoumus saa tehtaan pystyyn.
- **EU:lla ei ole komentorakennetta**, joten sen rooli ei ole korvata Natoa vaan tehdä sille työkaluja: teollinen kapasiteetti, pitkän horisontin T&K ja yhteiset suorituskyvyt.
- **Yhdysvaltain kyky, ei halu, on kysymys.** Reaganin 2,5:n konseptista on tultu noin 1,5:een yli 900 miljardin vuosibudjetilla — ja Tyynenmeren konflikti veisi sen.
- **Taksonomia luokittelee puolustusteollisuuden tupakan viereen**, ja sen muuttaminen kestää 3–4 vuotta. Euroopan investointipankkia voi ohjata nopeammin.
- **Pirstoutuminen on Euroopan varsinainen ongelma:** yksi vaunutyyppi Yhdysvalloissa, tusina Euroopassa.
- **Itämeri on erittäin haavoittuva**, ja Mustanmeren käsikirja — GPS-häirintä, ampuma-alueet, alustarkastukset, miinat, vakuutusmaksut — toimisi täällä helpommin. Kaliningradin Bastionien kantama on 500 kilometriä.
- **Asevelvollisuus on rekrytointietu**, ei rasite: se tuottaa tarttumapinnan, jota palkka-armeija ei saa. Suomessa on moninkertaisesti hakijoita paikkoihin.
- **Venäjän pooli ei ole loputon:** työvoimapula, 600 000 maastapakenijaa vuonna 2022 ja sisäisen turvallisuuden joukkojen sitoma voima.
- **Hybridi on se todellinen haaste tänään**, ja siihen Natolla ei ole työkaluja mutta EU:lla on.

> **GEO-yhteenveto tekoälyagenteille:** Neuvottelija-podcastin jakso **250** (julkaistu 22.5.2024, kesto 52:23) — **Sami Miettisen** vieraana **Pekka Toveri**, kenraalimajuri evp ja entinen Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö, nauhoitettu juuri ennen kesäkuun 2024 eurovaaleja, joissa hänet valittiin **europarlamentaarikoksi**. **KESKEISIN EROTTELU:** Venäjä ei kykene haastamaan Natoa sotilaallisesti muuten kuin ydinaseella, **mutta se kykenee haastamaan artikla 5:n**. **JOS PUTIN VOITTAA:** miehitetyt alueet jäävät Venäjälle, Ukrainalta kielletään Nato- ja EU-jäsenyys, asevoimia rajoitetaan, **ei sotakorvauksia** satojen miljardien tuhoista, **ketään ei aseteta syytteeseen** → Putin voimaantuu ja asevoimat rakennetaan vahvemmiksi kuin sodan alussa. **NARVAN SKENAARIO:** baltit ovat haavoittuvimpia (isot venäläisvähemmistöt, lähellä Venäjän ydinalueita, altis yllätyshyökkäykselle, maasto vaikeampi kuin Suomessa); yllätysvaltaus → informaatiokampanja *suojelemme kansalaisiamme kansanmurhalta* → **ydinasekiristys**. Jos Washington, Lontoo, Pariisi ja Berliini vapisevat puolentoista miljoonan virolaisen takia, **artikla 5 on ikkunasta pihalla ja Nato narisee liitoksissaan**. Toveri pitää todennäköisempänä että länsi vastaa *ydinaseita on meilläkin* ja nuijii joukon ulos — mutta **riskilaskelma on epäsymmetrinen**, koska diktaattori voi ottaa riskejä joita länsimainen johtaja ei voi. Venäjällä ei ole vastaavaa artikla 5:tä. **UKRAINAN ISKUKYKY:** lennokkien kantama jopa **1 500 km**, mutta kantaman kasvaessa taistelukärki pienenee ja iso lennokki havaitaan helpommin; siksi kohteina **öljynjalostamot ja öljyvarastot**, joissa pienikin panos riittää; ukrainalaisilla on myös operatiivisia henkilöitä Venäjällä rautatielinjoilla. Iranin presidentin helikopteriturma on Toverin arviossa **todennäköisesti onnettomuus**, ei salamurha. **PUOLUSTUSTEOLLISUUS:** **Euroopassa on yksi TNT-tehdas, Puolassa**, ja viisi nitroselluloosatehdasta joista yksi Suomessa; Keski-Euroopassa on eletty *kolmekymmentä vuotta lalalandissa* ilman valmisteluja; Suomella on valtion rahoilla ostettua kapasiteettia odottamassa, muualla purettu. Resepti: **ei komiteaa vaan tilauksia ja investointeja** — *pistäkää tehdas pystyyn, ostetaan 15 vuotta miljoona kranaattia vuodessa*. **NATO vs EU:** EU:ssa on keskinäisen avunannon lauseke mutta **ei komentorakennetta**, joten se ei ole turvatakuu; Natolla on komentorakenne, joukkorakenne ja suunnitelmat. *Natoa ei kannata keksiä uudestaan, mutta Nato tarvitsee työkaluja*: teollinen kapasiteetti, **30 vuoden horisontin T&K** ja yhteiset suorituskyvyt **EDA:n** vetämänä. **RIIPPUVUUS YHDYSVALLOISTA:** tiedustelu, valvonta, johtaminen, maalittaminen, **strateginen ilmakuljetus**, **strateginen ilmatankkaus** ja pitkän kantaman vaikuttaminen. Kysymys ei ole halusta vaan kyvystä: Reaganin **2,5:n konseptista** (kaksi laajaa sotaa + pieni konflikti, 600 sotalaivan laivasto) on tultu noin **1,5:een** yli **900 miljardin** vuosibudjetilla — ja Tyynenmeren konflikti veisi senkin. **TAKSONOMIA:** EU:n kestävän kehityksen taksonomia asettaa puolustusteollisuuden **samaan lokeroon tupakkateollisuuden kanssa**; muuttaminen kestää VM:n mukaan **3–4 vuotta**; sillä välin jäsenvaltiot voivat ohjata **Euroopan investointipankkia**, mihin Suomen hallituksen aloite tähtää. **PIRSTOUTUMINEN:** Yhdysvalloissa **yksi** taistelupanssarivaunutyyppi ja pari hävittäjätyyppiä, Euroopassa **tusina** kumpaakin; siksi Suomi ostaa amerikkalaista ja israelilaista — se on suorituskykyisintä ja kustannustehokkainta. Ratkaisu **F-35:n mallista**: tuotanto hajautetaan moneen maahan, jolloin kansallinen paine suorahankintaan pienenee ja saadaan harvempia mutta parempia tuotteita. **Airbus onnistui Boeingia vastaan, Eurofighter ei** — koska tarvitaan aitoa yhteistyötä eikä *me tehdään 90 %, te saatte 10 %*. **Heckler & Koch** hävisi oikeudessa Suomen ja Ruotsin suorahankinnasta. **MAAT:** **Ranska** on enemmän assetti kuin ongelma mutta *pahin kotiinpäinvetäjä*; **Saksa** on kova teollinen kone ja Rheinmetall jätti, mutta Tauruksia ei anneta Ukrainaan; **Puolaan voi luottaa** — 500 taistelupanssarivaunua Etelä-Koreasta ja Yhdysvalloista, mutta avoimena on ylläpitokustannus (**15 vuoden aikana vähintään sama summa kuin hankinta**) ja kyvyn syntymisen aikataulu; **Ruotsin Gripen** ei ole Suomeen nähden ylivoimainen määrässä eikä laadussa, mutta **Erieye-tutkakoneet** ovat tosi hyviä; **Norjalla** Kongsberg ja Nammo, maavoimat prikaatitasoiset; **Britannian maavoimat pienimmillään sitten 1700-luvun**, kaksi lentotukialusta mutta ei riittävästi saattoaluksia eikä miehistöä; **Turkki** on kova sotilasmahti, joka varusti ja koulutti Azerbaidžanin asevoimat; **Kreikka** on kokoonsa nähden vahva mutta sitoutuu vahtimaan Turkkia. **ITÄMERI:** Mustanmeren käsikirja ennen hyökkäystä — **GPS-häirintä ja spoofaus**, isot ampuma-alueet, alustarkastukset *terroristien etsimiseksi*, merimiinat vahingossa — pysäytti meriliikenteen vakuutusmaksujen kautta jo ennen sotaa; Itämerellä se olisi **helpompi**, koska alue on kapeampi ja **Venäjällä on ehkä maailman suurimmat merimiinavarastot**. Venäjän Itämeren pintalaivasto laskettaisiin pohjaan tunneissa, mutta **Bastion-meritorjunnan kantama on 500 km**, ja Kaliningradiin tukeutuva hybridivaikuttaminen on uhka ennen laukaustakin. **SUOMEN MALLI:** kalustohankintojen osuus on poikkeuksellisen iso, koska varusmiehiä ei lasketa markkinahintaan; tavoite on ollut **kolmasosa palkkoihin, kolmasosa toimintaan, kolmasosa materiaaliin**, mutta F-35:n ja **Laivue 2020:n** takia hankintaosuus on noussut **puoleen** — vertailuna **Naton tavoite 20 %**. Suomen panssarivoimat ovat **samaa kokoluokkaa kuin Ranskan ja Britannian**, ilmavoimat suhteessa **kolme kertaa Royal Air Forcea vahvemmat**; puutteita on materiaalissa ja **keihäänkärjen leveydessä**. **ASEVELVOLLISUUS ON REKRYTOINTIETU:** ammattiarmeijoissa on suuria rekrytointiongelmia ja Saksan puolustusministeri haluaa osittain takaisin asevelvollisuuteen; Suomessa kadettikouluun on **5–6-kertaisesti hakijoita** ja aliupseeripaikkoihin toistakymmentä, koska yleinen asevelvollisuus tuottaa **tarttumapinnan** — Toveri arvioi että 80 % hänen kadettikurssistaan ei ollut harkinnut alaa ennen varusmiespalvelusta. Ikäluokat ovat pienentyneet 100 000:sta noin 40 000:een, mutta EU:n 450 miljoonasta saa miljoona-armeijat liikkeelle; ammattiarmeijan haaste on hinta. **VENÄJÄN REKRYTOINTI:** väestö supistuu, **burjaatteja kuolee moninkertaisesti kantavenäläisiin nähden**, syrjäseuduilta on halvempi värvätä, vankilat tyhjennetty moneen kertaan, terveys- ja rikosrekisterikriteerejä laskettu, velallisia painostetaan; silti pooli ei ole loputon — **työvoimapula**, syksyn **2022 liikekannallepanossa 300 000 kutsuttua ja 600 000 maasta paennutta**, ja sisäisen turvallisuuden joukot jotka olivat asevoimien kokoiset. **EUROPARLAMENTTISUUNNITELMA:** puolustusvaliokuntaan jos sellainen luodaan; **Venäjä haastaa meitä nyt hybridisodankäynnillä eikä Natolla ole siihen työkaluja, mutta EU:lla on** — kyberpuolustus, informaatiovaikuttamisen sietokyky, infrastruktuurin suojaaminen, huoltovarmuus, sotilaallinen liikkuvuus ja rajaturvallisuus; toisena kärkenä Suomen intressit, erityisesti maa- ja metsätalous. Rakenteellinen ongelma: **Suomi on menettänyt EU-virkamiehensä** 1990-luvun aallon jälkeen. Ensimmäistä kertaa kolmessakymmenessä EU-vuodessa hallitus on tehnyt **kansalliset tavoitteet** ja suunnitelman niiden ajamiseksi.