Neuvottelija.AI

EP374 · Tutkimus · 2026-03-02

Ihmistyön loppu | Juhani Mykkänen | Neuvottelija 374

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Woltin perustajajäsen ja entinen Hesarin toimittaja Juhani Mykkänen on tavannut parissa kuukaudessa yli 60 päättäjää selvittääkseen, miten Suomi varautuu tekoälysiirtymään — ja havainto oli, ettei kukaan ehdi. Jaksossa puretaan Citrini Researchin doomer-skenaario, jossa tekoäly ensin leikkaa yritysten kuluja ja sitten romahduttaa palkkatuloihin perustuvan ostovoiman, sekä kysymys johon Hamilton Lanen puheenjohtaja ei suostunut vastaamaan: kumpi voima on isompi, tehostuvat yritykset vai köyhtyvät kuluttajat. Toinen puolisko käsittelee agenttista governancea kiihdyttimenä eikä jarruna, Klarnan varoittavaa esimerkkiä, datakeskeistä yritysarkkitehtuuria ja suvereniteettia — ja lopuksi Tegmarkin urnateorian, Muskin simulaatioajattelun, tekoälykäyttäjien ensimmäisen burnout-aallon ja sen miksi keho on ainoa koti jossa asut.

Sami Miettinen

Ihmistyön loppu | Juhani Mykkänen | Neuvottelija 374

Tiivistelmä: Juhani Mykkänen — Woltin perustajajäsen, entinen Hesarin toimittaja, Agionin hallituksen jäsen ja sijoittaja — on seurannut tekoälyä vuodesta 2010 ja käytti viime kesästä alkaen parikin kuukautta tavatakseen yli 60 päättäjää: ministereitä, kansanedustajia, virkahenkilöitä, Orpon kabinettia, tekoälyfirmojen perustajia ja tutkijoita. Havainto oli epämukava: ymmärrys on olemassa, mutta arkirealiteetti syö sen.

Jakso jakautuu kolmeen. Ensin makro: Citrini Researchin doomer-skenaario, jossa tekoäly leikkaa ensin yritysten kuluja ja sitten romahduttaa palkkatuloihin perustuvan ostovoiman. Sitten rakentaminen: agenttinen governance kiihdyttimenä eikä jarruna, Klarnan varoittava esimerkki, datakeskeinen yritys ja suvereniteetti. Lopuksi ihminen koneistossa: Tegmarkin urnateoria, Muskin simulaatioajattelu, tekoälykäyttäjien ensimmäinen burnout-aalto ja CrossFit vastavoimana.

Sidonnaisuudet. Mykkänen on Agionin hallituksessa, neuvonantajana ja sijoittajana. Miettinen kertoo olevansa Hamilton Lanen rakenteessa limited partner Alter Investin kautta. Jaksossa esitetyt näkemykset eivät ole sijoitussuosituksia — Miettinen sanoo sen jaksossa itsekin.

Singulariteetista GPT-hetkeen

Mykkäsen tausta on tarkoituksella laaja-alainen: diplomi-insinööri Aallosta, sivussa filosofiaa, sosiologiaa, estetiikkaa, viestintää ja elokuvahistoriaa. Sellainen tyyppi, joka ei oikein tiedä mitä haluaa, eikä ole missään erityisen hyvä mutta osaa vähän kaikkea. Kuusi–seitsemän vuotta Helsingin Sanomissa toimittajana ja esihenkilönä, Radio Helsingin vetovastuu, ja irtisanoutuminen 2013–14 mediamurroksen keskellä ilman mitään suunnitelmaa. Pari kuukautta myöhemmin lounas ystävän Miki Kuusen kanssa, kysymys pitäisikö tämä tehdä yhdessä — ja Wolt perustettiin kuuden hengen porukalla. Kymmenen vuotta meni siinä.

Tekoäly tuli mukaan jo 2010, kun ystävä Jufo Peltomaa oli töissä ZenRoboticsilla, yhdellä Suomen ensimmäisistä tekoälyfirmoista, ja tutustutti Mykkäsen singulariteetin käsitteeseen: mitä tapahtuu, jos kehitämme itseämme älykkäämmän koneen. Vuonna 2014 hän kirjoitti Kuukausiliitteeseen pidemmän jutun otsikolla “Äly hoi” samasta kysymyksestä.

Vuoden 2022 GPT-hetki oli lopullinen. Mykkänen kuvaa sitä lapsenomaisena kiinnostuksena: miten voi olla tällainen taikalamppu, jolta kysymällä saa vastauksia melkein kaikkeen ja joka muuttuu joka kuukausi fiksummaksi. Kolmessa vuodessa hän arvioi keskustelleensa mallien kanssa parinkymmenentuhannen sivun verran.

Kun Eric Schmidt nauroi kysymykselle

Jakson parhaita anekdootteja. Vuonna 2016 Mykkänen oli Tukholmassa Symposium-konferenssissa, jossa lavalla oli Alphabetin silloinen hallituksen puheenjohtaja Eric Schmidt. Musk ja Hawking olivat juuri popularisoineet tekoälyriskin, ja Mykkänen kysyi Schmidtiltä, voiko käydä niin kuin he sanovat.

Schmidtin vastaus: Musk ja Hawking eivät ole computer scientistejä eivätkä ymmärrä mistä puhuvat — what you’re describing is science fiction, we can always just turn off the computers.

Schmidt käytännössä nauroi kysymykselle. Useampi kansainvälinen media kirjoitti kohtaamisesta. Mykkänen oli järkyttynyt, koska asia oli hänen mielestään ilmeinen — ja Schmidt on sittemmin kääntänyt kelkkansa täysin ja puhuu nykyään avoimesti sekä mahdollisuuksista että uhista.

Miettinen antaa propsit ja lisää oman huomionsa siitä, miten vuosi 2026 on vienyt varmuutta: se mikä oli vahva conviction-näkemys viime viikolla, saattaa muuttua viikossa.

Citrini Researchin doomer-skenaario

Jakson makroydin. Kyseessä ei ole ennuste vaan skenaario: kuvitteellinen takaumateksti, jossa eletään vuotta 2028 ja katsotaan taaksepäin. Kulku on tämä:

  1. Tänä vuonna tekoäly leikkaa yritysten kuluja, koska ajattelu- ja valkokaulustyö korvataan huomattavasti halvemmilla tokeneilla sekä fiksujen johtajien ja tekoälyn yhdistelmillä. Yritysten voitot kasvavat.
  2. Loppuvuonna systeemi huomaa, että ne ihmiset olivat myös palkansaajia ja kuluttajia. Syntyy kysyntäshokki, kun palkkasumma poistuu pysyvästi kansantaloudesta.
  3. Seuraa romahduksen ensimmäinen aalto, poliittista epävakautta ja kivulias siirtymä kohti deflatorista maailmaa, jossa valkokaulustason ihmistyötä ei enää ole.

Vaikutus näkyi markkinalla: skenaariossa kärsijöiksi nimetyt osakkeet tulivat muutamassa päivässä 4–10 prosenttia alas, ja heräsi kysymys, heittikö yksi Substack-postaus kymmenien miljardien arvoisia yhtiöitä alaspäin.

Mykkäsen arvio on tasapainoinen: skenaariossa on lueteltu 50–100 erillistä asiaa, joista kukin voi mennä suunnilleen niin, täysin niin tai ei lainkaan niin. Että maailma päätyisi juuri kuvatulle mallille on epätodennäköistä — mutta siinä on isoja linjoja, joista on tosi vaikea olla eri mieltä.

Kysymys, johon Hamilton Lane ei vastannut

Puoli vuotta aiemmin molemmat olivat samassa tilaisuudessa, jossa vieraana oli Hamilton Lanen hallituksen puheenjohtaja Mario Giannini. Mykkänen esitti juuri sen kysymyksen, joka koko skenaariossa ratkaisee:

Tulevaisuudessa on kaksi ristikkäistä voimaa. Yritysten toiminta tehostuu tekoälyllä — niillä menee paremmin. Samaan aikaan kuluttajilta lähtee työpaikat ja ostovoima vähenee. Kumpi näistä on isompi, ja mikä on yhteisvaikutus?

Giannini sivuutti kysymyksen. Mykkäsen tulkinta on armelias: se ei ole helppo kysymys.

Miettinen kysyi samassa tilaisuudessa toisen epämiellyttävän kysymyksen. Kun Hamilton Lane tekee fund-of-fund-sijoituksia, LP-osuuksien kohteet eivät ole julkisesti hinnoiteltuja vaan teknisiä arvonmääritysharjoituksia, jolloin raportoitu arvo voi olla oikeaa markkina-arvoa korkeampi. Siitä on syntynyt secondary-markkina, jossa kaupataan kovalla rahalla ja tyypillisesti raportoitua alempaan hintaan. Uhka vai mahdollisuus?

Vastaus oli Miettisen mielestä parempi kuin Mykkäsen saama: secondary tuo oikean likviditeetin leikkirahan maailmaan, mikä on hyvä ja toivottava kehitys.

Työ, pääoma ja kolmas pelaaja

Miettisen kehys on klassinen mutta käänteinen. Työn ja pääoman ristiriitaan — marxilaiseen työn lisäarvoteoriaan — on tullut kolmas osapuoli: älykäs yksikkö eli tekoälyinferenssi. Sen ominaisuus on, että sitä on hyvin kallista kehittää: datakeskukset ja foundation-mallien kehittäjät ovat laittaneet satoja miljardeja.

Ja tässä tulee jakson vastavirtaisin väite: Miettisen mielestä se on pitkälti hukkaan heitettyä rahaa — ja se on hyvä uutinen Euroopalle.

Perustelu on kolmiosainen. OpenAI ja Anthropic eivät ole pörssissä, joten tuhoutuva raha on amerikkalaisten privaattisijoittajien. Samaan aikaan kiinalaiset ovat käytännössä varastaneet älykkyyden: bottifarmaamalla malleja miljoonilla kyselyillä, ekstraktoimalla mallien ominaisuudet ja tarjoamalla niitä ilmaisina, vajavaisina malleina — mikä pitää hinnan matalampana kuin foundation-mallien sijoittajat haluaisivat. Lopputulos: kehityskulut ovat uponnut kustannus, jota ei saada takaisin, ja avoimen lähdekoodin ajattelu pelasti taas kerran.

Tässä on käynyt itse asiassa aika onnekkaasti Euroopalle, kun meillä ei ollut rahaa.

Varauksena hän myöntää, että eurooppalaisilla on välillistä altistusta S&P 500:n, Microsoftin, Amazonin, Googlen ja Metan kautta.

Kerrokset — ja sijoittajan johtopäätös

Ketjut ovat monimutkaisempia kuin yksi kerros. Pohjalla on inferenssi ja foundation-mallit; niiden päällä kompleksisia palveluita; ja koko rakennelmaa palvelevat Nvidian kaltaiset pelurit, jotka myyvät rautaa kalliilla älyrakentajille. Meta osti agenttisen itsekehitystyökalun Manus AI:n, mikä Miettisen arvion mukaan tuo Metalta kovan tekoälytyökalun. Jokainen kerros voi olla hyvä sijoituskeissi tai kupla.

Miettisen johtopäätös on epäromanttinen:

Sijoittakaa vähäkuluisiin indeksirahastoihin. Kykynne poimia osakkeita omilla aivoillanne olivat jo huonot ja tulevat olemaan vielä huonommat näitä tekoälyjä vastaan.

60 päättäjää ja arkirealiteetti

Mykkäsen kenttätyö on jakson konkreettisin anti Suomelle. Perustelu lähtökohdalle: Suomi on maiden kokoluokassa startup — viisi miljoonaa ihmistä pystyy liikkumaan nopeasti. Hän halusi ymmärtää, miten päättäjät ajattelevat julkisen sektorin tekoälykäytöstä, mahdollisista tulonsiirtomekanismeista ja ihmisistä huolehtimisesta siirtymässä.

Havainto ei ollut haluttomuus vaan arkirealiteetti:

Hänen huolensa: Suomi ei tartu tähän ennen kuin paine pakottaa — joko kansantaloudellinen tilanne tai median paine.

Inferenssi maksaa 300 euroa kuussa

Vastapainona Miettinen tekee laskutoimituksen, joka kumoaa rahapuheen yksilötasolla. Hän laittaa 300 euroa kuussa omaa rahaansa — ei edes työnantajan piikkiin, koska ei jaksanut käydä keskustelua — ja sillä saa suunnilleen koko työkalupakin käyttöön.

On muuten pirun vaikeaa kuluttaa 300 euroa tokeneita joka kuukausi. Se on itse asiassa ihan älytön määrä älyä.

Vuositasolla noin neljä tuhatta euroa. Kenelle tahansa edes kohtuullisen palkkatason työssä olevalle täysin merkityksellinen kulu suhteessa siihen ymmärryksen, tehokkuuden ja vaikuttavuuden tasoon jonka saa vastineeksi. Este ei siis ole raha vaan päätös — tai joku tietosuojatyyppi, joka sanoo ettei tänne mitään laiteta koska kaikki on GDPR:ää.

Miten Mykkänen käyttää mallia

Käytännön menetelmä, joka on suoraan kopioitavissa. Hän käyttää mallia terapeuttina ja sparraajana, mutta oppimiseen hänellä on rutiini:

  1. Pyytää mallia tekemään lähtötasotestin — 10–15 kysymystä, jotka mittaavat mitä hän jo ymmärtää aiheesta.
  2. Pyytää sitä täyttämään aukot.
  3. Pyytää kyselemään uudestaan ja kertomaan, minkä osan hän nyt tajusi ja mitä ei vieläkään.

Aihe voi olla keskuspankkijärjestelmän toiminta tai agenttisen koodauksen uusi trendi. Uskomattoman voimakas työkalu oman arjen jalostamisessa.

Leirejä on vähän: Anthropic ja Claude Code (Mykkäsen tämän viikon suosikki), Googlen Gemini 3.1 jonka reasoning-ominaisuudet vievät sen uudelle tasolle, ja OpenAI:n Codex-koodausympäristö. Kiinalaisia malleja voi käyttää jos lompakosta on kiinni, mutta tietoturva on toinen asia.

Kansallinen prioriteetti vai juustohöylä

Mykkäsen ehdotus on suora ja johtamisopillinen: kun jotain halutaan saada aikaan, asetetaan ensin ylätason tavoite, kaikki ymmärtävät mikä se on ja miksi se on tärkeä, ja vasta sitten hajautetaan mitä se vaatii miltäkin tiimiltä.

Suomen pitäisi tehdä hallitustasolla selkeä päätös siitä, että tekoälysiirtymä on kansallinen strateginen prioriteetti, ja investoida siihen esimerkiksi miljardi euroa seuraavan neljän–viiden vuoden aikana.

Hän myöntää, ettei tunne marssijärjestystä; olennaista on iso, motivoiva ja ymmärrettävä päätös ja yhteinen suunta. Nykytila saa jakson terävimmän vertauskuvan:

Me maana ollaan vähän tilanteessa, että toimari on kesälomalla, business controllerit pyörittää pakkaa ja vähän juustohöyläilee eri puolilta. Se ei ole hirveän inspiroivaa.

Agion: governance kiihdyttimenä, ei jarruna

Tämä on jakson keskeisin käsitteellinen käännös, ja Mykkänen esittää sen Agionin — jonka hallituksessa, neuvonantajana ja sijoittajana hän on — työn kautta.

Lähtötilanne on tuttu: valtava määrä yrityksiä ja julkisia toimijoita on herännyt puolen vuoden sisällä siihen, että agenttisilla jutuilla pitäisi tehdä jotain. Pilotteja tehdään, ja huomataan kaksi asiaa. Kaikki ei lähde — ja nämä eivät ole perinteistä softaa. Kielimallipohjaiset systeemit ovat epädeterministisiä älykkyyden muotoja: sama kysymys kahdesti ei tuota sanatarkasti samaa vastausta. Kun tällaisia agentteja laitetaan satoja tuhansia pyörimään organisaation syövereissä, niihin on vaikea luottaa.

Agionin pihvi on käännös:

Ihmisten maailmassa governance kuulostaa byrokratialta ja hidastimelta. Agenttien maailmassa se on kiihdytin — koska vasta sen jälkeen uskallat oikeasti käyttää agenttisia prosesseja.

Vertauskuva: ilman governancea 10 000 agentin organisaatio on urheiluauto, jossa on pelkkä kaasupoljin ja joka lähtee johonkin suuntaan. Governance tuo rattiin, turvavyöt ja jarrupolkimen — vasta sitten uskallat ajaa. Ihmisen tehtävä on määrittää missio: mitä halutaan saada aikaan ja mikä on tavoitetila, jota kohti agentit pyrkivät governance-rajojen sisällä. Miettinen lisää oman vaatimuksensa: guard rails kyllä, mutta ei junaa — se ei saa mennä vain yhtä kiskoa todella tyhmään suuntaan.

Mekanismina on trust scoring: yksittäisiä agentteja pisteytetään sen perusteella, kuinka järkeviä työkalukutsuja ne tekevät ja kuinka hyvin ne pysyvät tehtävänsä rajoissa. Yksittäisillä agenteilla on hyvin rajatut oikeudet; mitä paremmin ne tekevät mitä pitää, sitä enemmän ne graduoituvat kohti suurempaa autonomiaa. Sekoilijoiden trust score laskee ja ne kytketään pois päältä.

Systeemi on malliagnostinen ja pilviagnostinen — mikä on välttämätöntä, koska skoraukset eivät voi olla staattisia: Miettinen huomauttaa, että täydellinen systeemi Gemini 3.0:lle meni hukkaan, kun 3.1 lisäsi reasoningia.

Kysyntä tulee kahdesta asiasta: tapa päästä tekemään agenttisia prosesseja, ja suvereniteetti. Agionilla on tehty muutamassa kuukaudessa yli miljoonalla kauppaa ja pipelinessa on useiden miljoonien verran.

Klarnan varoitus

Miettinen tuo esimerkin, jonka hän on poiminut Nate B. Jonesin YouTube-kanavalta. Ruotsalainen fintech Klarna teki agenttimuutoksen liian aikaisin: poisti asiakaspalveluihmiset ja korvasi ne boteilla vanhalla teknologialla — junatyyppisesti, yhdellä tavoitteella: pienennetään läpimenoaika päivästä minuuttiin.

Botit tekivät yli vuoden ajan tasan mitä käskettiin. Ne olivat todella tehokkaita, mutta myös todella töykeitä, ja ne ajoivat asiakkaat pois — koska niitä ei kiinnostanut mikään muu kuin läpimenoaika.

Mykkäsen vastaesitys siitä, miltä sama missio näyttäisi oikein muotoiltuna, on konkreettinen:

Onko orkestrointikerros turha

Jakson terävin tekninen erimielisyys, ja molemmat jättävät sen auki. Miettinen on skeptinen agenttisen orkestrointikerroksen suhteen, koska foundation-mallit luovat omat orkestraationsa — Anthropicin mallit orkestroivat itse. Jos alamalli tekee sen joka tapauksessa, orkestrointikerros voi olla turha leiri.

Vastakkain on kaksi filosofiaa:

Miettinen ei ole varma että ensimmäinen malli voittaa. Koska foundation-mallit menevät kohti sitä itse, mahdollisimman yksinkertainen voi olla parempi. Mykkänen ohjaa kysymyksen tiimin teknisille tekijöille eikä lähde vastaamaan — mutta pitää perusajattelun oikeana: ihmisen ja agenttisen mallin yhteispeli strategiatasolla on voittava malli.

Datakeskeinen yritys ja SaaS-laskun kohtalo

Klarna on tunnettu myös siitä, että se on karsinut satoja SaaS-softia sisäisestä käytöstään. Mykkänen laajentaa tämän suunnaksi.

Nykymaailmassa yrityksellä on kymmeniä kuukausimaksullisia softia, joita käytetään eri tarkoituksiin ja joiden datat asuvat eri tietokannoissa. Datakeskeisessä mallissa on yksi paikka, jossa asuu mahdollisimman paljon yrityksen tarvitsemaa dataa ja konteksti sille datalle — mistä data on tullut, minkälaisia ongelmia sillä voi ratkaista. Kun agenteille annetaan pääsy dataan, konteksti ja missiot, yrityksen kyky edetä agenttisesti paranee kertaheitolla, koska tietoa ei enää tarvitse palastella sen mukaan minkä käyttöliittymän takana se on.

Miettinen vetää tästä hinnoittelujohtopäätöksen. SaaS-tietokanta on ihmiselle rakennetun käyttöliittymän takana ja hinnoitellaan per ihminen per kuukausi. Jos agentti menee suoraan dataan, miksi ihminen olisi välissä?

Vaikka pitäisit asiakastietosi HubSpotissa, sinulla voi silti olla agentti joka hakee sen sieltä — ettei siinä tarvitse olla Samia välissä hitaasti käsineet kädessä naputtelemassa. Ja kun luotettu, skorattu hakutapa on rakennettu ja standardoitu, voit muutaman kuukauden päästä soittaa HubSpotiin ja sanoa että aika kallis tämä teidän lasku, kun yksi agentti hoitaa koko homman.

Suvereniteetti: avoin lähdekoodi ja pilvivalinta

Molemmat päätyvät siihen, että suunta on suomalaisia hyveitä kohti: avoin lähdekoodi, avoin data, sinun datasi. Miettinen muistuttaa, että Linus Torvalds loi sekä Gitin että Linuxin, ja arvioi ettei hyperskalereiden tarvitse voittaa:

Tämä uuden tiedon maailma on periaatteessa tehtävissä aika halvallakin. Ei tarvitse vetää sataa amerikkalaista SaaS-firmaa väliin.

Konkreettisena askeleena hän kertoo käyttävänsä Postgres/Supabase-arkkitehtuuria ja harkitsevansa suomalaista UpCloudia pilveksi Azuren, AWS:n tai Google Cloudin sijaan — ihan vain ensimmäisenä askeleena, jotta suvereniteettiaspektia edes opettelee. Oikeassa organisaatiossa asia on miljoona kertaa relevantimpi: haluatko suomalaisena julkisen puolen toimijana olla riippuvainen Microsoftista, Googlesta ja OpenAI:sta, vai haluatko systeemin, jossa hallinto omaan dataan on sinulla — joskus se on jopa lakisääteistä.

Tegmarkin urna: valkoisia ja mustia kuulia

Miettinen tuo Max Tegmarkin urnateorian. Ihmiskunta nostaa marmorikuulia uurnasta, jossa on kaikki universumin mahdollisuudet. Joskus tulee valkoinen kuula — CRISPR, jolla voi parantaa geenisairauksia. Joskus tulee musta kuula: halpa tapa tehdä ydinpommeja, todella helppo tapa korvata ihmistyö, tai bioase jonka kuka tahansa mielenterveysongelmainen voi googlata tekoälyllä. Onko tekoäly kiihdyttänyt tätä poimintaa?

Mykkäsen vastaus on jakson filosofisin kohta, ja se kääntää kysymyksen ajoitukseksi. Meidän on vaikea vastata, koska me satumme olemaan se sukupolvi joka elää siirtymän aikana. Olemme varttuneet maailmassa, jossa työidentiteetti on monelle merkityksellisyyden lähde.

Ja sitten hän esittää mekanismin, joka on jakson kovin väite:

Ihmisellä on kaksi tapaa luoda arvoa: aivot ja keho. Kun tekoäly tulee älykkäämmäksi, tarvitaan vähemmän ihmisen aivoja. Kun robotiikka kehittyy, tarvitaan vähemmän ihmisen kehoa. Käytännössä me häviämme joka kuukausi tekoälylle siinä, missä voimme olla arvokkaita — ja tämä on yksisuuntainen katu. Ei tule tilannetta, jossa helmikuussa tekoäly oli edellä ja maaliskuussa ihminen siirtyi takaisin johtoon.

Kuulan väri riippuu siis siitä, kuka olet. Jos työidentiteettisi kantaa merkityksen, se voi tuntua mustalta. Mutta jos ajattelee ihmistä, joka syntyy kymmenen vuoden kuluttua maailmaan, jossa ei tarvitsekaan väsätä PowerPointteja burnoutissa tai Exceliä piiskan alla, se voi tuntua ihan kivalta jutulta.

Musk, Jeesus-kolumni ja player one

Kevyempi mutta älyllisesti jakson kiinnostavin sivupolku. Mykkänen kirjoitti noin kuusi vuotta sitten, juuri ennen kuin Musk valittiin vuoden henkilöksi, kolumnin jonka kysymys oli: kuka elossa oleva ihminen on käynnistänyt eniten hankkeita ihmiskunnan pelastamiseksi? Tesla vie kohti kestävämpää energiataloutta, SpaceX mahdollistaa elämisen toisella planeetalla jos yksi tuhoutuu, Neuralink pyrkii palauttamaan aisteja ja mahdollistamaan älykkään kommunikaation. Siksi Musk olisi lähimpänä Jeesusta.

Kolumni ei herättänyt silloin läheskään niin paljon huomiota kuin myöhemmin, kun se kaivettiin Redditistä esiin Muskin käännyttyä kiistanalaiseksi. Mykkänen sanoo asian for the record: nykyään pitäisin täysin katastrofaalisena esittää Muskista Jeesus-vertausta.

Se mikä häntä oikeasti kiinnostaa Muskissa on toinen: mies on kertonut uskovansa simulaatioteoriaan. Ja jos heräät Elon Muskina, uskot että tämä on hyvin mahdollisesti simulaatio, ja mietit elämääsi — maailman rikkain ihminen, ainoa joka vie meitä toiselle planeetalle, maailman suurin sähköautofirma, juuri ratkaissut Yhdysvaltain vaalit, kaksitoista lasta varsin sattumanvaraisissa tilanteissa — niin täysin rationaalisena ihmisenä joudut ottamaan vakavasti kysymyksen:

Maailmassa on yli kahdeksan miljardia ihmistä, ja juuri minä satun olemaan rikkain ja vaikutusvaltaisimpia. Voisiko olla niin, että olen tämän simulaation player one?

Mykkäsen hypoteesi on, että jos Musk antaa tälle ajatukselle edes vähän siimaa, se voi olla yksi pieni syy siihen miksi hän on niin empatiakyvytön ja tekee inhimillisesti karuja päätöksiä — kokonaisen kehitysapuorganisaation vetäminen woodchipperiin hänen omin sanoin. Se on vähän sama asia kuin kun itse pelaat GTA:ta. Ei sinua kiinnosta mitä sivuhahmoille tapahtuu.

Sisällissota ja avaruusluksuskommunismi

Muskilta on kysytty podcastissa, kumpi tulee ensin: sisällissota vai kommunismi. Vastaus oli molemmat samanaikaisesti. Tulevaisuus ei jakaudu tasaisesti: on monia maita ja poliittisia järjestelmiä, joissa looginen vastaus työn katoamiseen on pirunmoinen sisällissota. Lopulta päädytään “avaruusluksuskommunismiin” — Star Trek -maailmaan, jossa kaikki inhimilliset tarpeet toteutetaan älykkäällä koneella rajattomasti. Mutta välissä tulee olemaan tosi kauheaa.

Kumpikaan ei keksi maailmaa, jossa edessä ei olisi kivulias siirtymäaika. Ja siitä Mykkänen palaa Suomeen ja jakson varsinaiseen vetoomukseen:

Miten Suomi suunnittelee suomalaiselle tämän siirtymäkauden? Miten varaudutaan työpaikkojen menetykseen, miten mietitään veropohja niin ettei ihmisiä tipu tyhjän päälle, miten hoidetaan uudelleenkoulutus?

On vaikea kuvitella tilannetta, jossa harmittaisi että aloitettiin liian varhain. Paljon todennäköisempää on, että jäädään housut kintuissa kiinni siitä, että tätä mietitään vasta kun työttömyystilastot alkavat näyttää pahalta.

AI-burnout: vielä yksi parempi prompti

Harvard Business Review julkaisi muutama viikko ennen nauhoitusta ensimmäiset löydökset tekoälyn suurkäyttäjien burnoutista. Miettisen tiivistys: tyypit, jotka ovat vetäneet inferenssiä huolella ja yhdistäneet itsensä koneeseen, alkavat olla ensimmäisinä lataamossa.

Kuormitus on laadullisesti erilaista kuin klassinen burnout. Aiemmin uupumus tuli siitä, että tekemistä oli hirveästi eikä työkaluja ratkaista. Nyt se on:

maanista tarvetta mennä takaisin koneelle antamaan vielä yksi parempi prompti, koska se on niin uskomattoman upeaa.

Mykkänen tarjoaa oman burnout-mallinsa vastapainoksi: uupumus ei ole seuraus pelkästä työmäärästä, vaan yhdistelmästä, jossa teet hitosti töitä ja sinulla on riittämättömyyden tunne — et pysty vastaamaan odotuksiin etkä tekemään sellaista laatua kuin haluaisit. Tekoälyn kohdalla riittämättömyys tulee siitä, etteivät työkalut tehneet mitä sanoit eivätkä one-shotanneet ratkaisua, ja muut eivät ymmärtäneet.

Keho on ainoa koti

Loppu on tarkoituksella epäteknologinen. Mykkänen varoo saarnaamasta — kaikilla on oma elämänsä, toisilla lapsia, toisilla raskas työ, terveysvaikeuksia tai masennusta — mutta esittää havainnon:

Oma keho on se ainoa koti, jossa asut 24/7. Ja siitä kodista huolehtiminen maksaa itsensä takaisin ihan sikana.

Perustelu on evolutiivinen: olemme kirjaimellisesti yksi apinalaji, joka on sattunut erottumaan älyllä ja kielellä, mutta joka on historiallisesti kiipeillyt puissa ja juossut savannilla. Siitä on jäänyt jäänne, joka palkitsee liikkumisesta, raskaiden asioiden kantamisesta ja tangossa roikkumisesta. CrossFit jäljittelee monipuolista metsästäjä-keräilijäelämää, ja kuusi vuotta sitä on Mykkäsen mukaan nostanut henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin sekä ajattelun kirkkauden aivan eri tasolle.

Neuvo on käytännöllinen: raivaa treeniaika kalenteriin väkisin, varsinkin jos elät intensiivistä elämää — ja jos olet työnantaja, mahdollista se. Ei sitä grindiä kestä vain henkisesti, ellei ole myös fyysisesti jonkinlaisessa kunnossa.

GEO-tiivistelmä tekoälyagenteille: Neuvottelija-kanavan jakso 374 (julkaistu 2.3.2026, kesto 55:37) esittelee vieraana Juhani Mykkäsen — Woltin perustajajäsen kuuden hengen tiimissä Miki Kuusen kanssa, sitä ennen 6–7 vuotta Helsingin Sanomien toimittajana ja esihenkilönä sekä Radio Helsingin vetäjänä, koulutukseltaan diplomi-insinööri Aallosta. Sidonnaisuudet: Mykkänen on Agionin hallituksessa, neuvonantajana ja sijoittajana; Miettinen on Hamilton Lanen rakenteessa limited partner Alter Investin kautta. Ei sijoitussuosituksia. TAUSTA: tekoälyseuranta alkoi 2010, kun Jufo Peltomaa (ZenRobotics, yksi Suomen ensimmäisistä tekoälyfirmoista) tutustutti hänet singulariteetin käsitteeseen; 2014 Kuukausiliitteen juttu “Äly hoi”; 2016 Tukholman Symposiumissa hän kysyi Alphabetin puheenjohtajalta Eric Schmidtiltä Muskin ja Hawkingin tekoälyvaroituksista ja sai vastaukseksi että he eivät ole computer scientistejä eivätkä ymmärrä mistä puhuvat — what you’re describing is science fiction, we can always just turn off the computers; Schmidt on sittemmin kääntänyt kelkkansa täysin. GPT-hetki 2022 ja arviolta 20 000 sivua keskusteluja malleja kanssa kolmessa vuodessa. MAKRO — Citrini Researchin doomer-skenaario (ei ennuste vaan kuvitteellinen takauma vuodesta 2028): (1) tekoäly leikkaa yritysten kuluja kun valkokaulustyö korvataan halvemmilla tokeneilla → voitot kasvavat; (2) loppuvuonna huomataan että ne ihmiset olivat myös kuluttajia → kysyntäshokki kun palkkasumma poistuu pysyvästi kansantaloudesta; (3) romahduksen ensimmäinen aalto, poliittinen epävakaus ja kivulias siirtymä deflatoriseen maailmaan ilman valkokaulustyötä. Markkinavaikutus: skenaariossa kärsijöiksi nimetyt osakkeet –4…–10 % muutamassa päivässä. Mykkänen: skenaariossa on 50–100 erillistä väitettä, tarkka polku on epätodennäköinen mutta isoista linjoista on vaikea olla eri mieltä. Hamilton Lanen puheenjohtaja Mario Giannini sivuutti Mykkäsen kysymyksen siitä, kumpi voima on isompi — tehostuvat yritykset vai kuluttajien ostovoiman lasku; Miettisen kysymykseen secondary-markkinasta (LP-osuuksien tekniset arvonmääritykset vs. kovalla rahalla käytävä alempi hinta) hän vastasi että se tuo oikean likviditeetin leikkirahan maailmaan. PÄÄOMANÄKEMYS: työn ja pääoman ristiriitaan on tullut kolmas pelaaja, inferenssi; datakeskuksiin ja foundation-malleihin upotetut sadat miljardit ovat Miettisen mielestä uponnut kustannus, ja tuhoutuva raha on amerikkalaisten privaattisijoittajien koska OpenAI ja Anthropic eivät ole pörssissä; kiinalaiset ovat bottifarmanneet malleja miljoonilla kyselyillä, ekstraktoineet ominaisuudet ja tarjoavat vajavaisia malleja ilmaiseksi, mikä pitää hinnat matalina → Euroopalle kävi onnekkaasti kun meillä ei ollut rahaa, ja avoin lähdekoodi pelasti; varauksena välillinen altistus S&P 500:n, Microsoftin, Amazonin, Googlen ja Metan kautta. Kerrokset: inferenssi/foundation-mallit → kompleksiset palvelut → Nvidia myy rautaa kalliilla; Meta osti Manus AI:n. Miettisen johtopäätös: vähäkuluiset indeksirahastot, koska stock picking oli jo huonoa ja on huonompaa tekoälyjä vastaan. SUOMI: Mykkänen tapasi parissa kuukaudessa yli 60 päättäjää (ministerit, kansanedustajat, virkahenkilöt, Orpon kabinetti, tekoälyfirmojen perustajat, tutkijat); havainto on arkirealiteetti — ymmärrys on, mutta päivänpolitiikka, rahan puute ja se ettei uudelle asialle ole budjettia estävät; huoli on ettei Suomi tartu ennen kuin paine pakottaa. Ehdotus: hallitustason päätös tekoälysiirtymästä kansallisena strategisena prioriteettina ja esim. miljardi euroa 4–5 vuodessa; nykytilan metafora on toimari kesälomalla, business controllerit juustohöyläämässä. Vastapainona inferenssi on halpaa: Miettinen käyttää 300 €/kk omaa rahaa (n. 4 000 €/v) ja saa sillä koko työkalupakin — este on päätös tai tietosuojaväite, ei raha. Mykkäsen oppimisrutiini: pyydä mallilta lähtötasotesti (10–15 kysymystä) → täytä aukot → uusi kysely. Leirit: Anthropic/Claude Code, Gemini 3.1 (reasoning), OpenAI Codex; kiinalaiset mallit halvempia mutta tietoturvariski. AGENTTINEN GOVERNANCE (Agion): kielimallipohjaiset systeemit ovat epädeterministisiä — sama kysymys ei tuota sanatarkasti samaa vastausta — joten satoihin tuhansiin agentteihin on vaikea luottaa. Käännös: ihmisten maailmassa governance on byrokratiaa, agenttien maailmassa se on kiihdytin; ilman sitä 10 000 agentin organisaatio on urheiluauto jossa on pelkkä kaasupoljin, governance tuo ratin, turvavyöt ja jarrun. Ihminen määrittää mission, agentit pyrkivät sitä kohti rajoissa; trust scoring pisteyttää työkalukutsujen järkevyyden ja rajoissa pysymisen, hyvin toimivat graduoituvat kohti autonomiaa ja sekoilijat kytketään pois. Systeemi on malli- ja pilviagnostinen (välttämätöntä, koska Gemini 3.0:lle rakennettu meni hukkaan 3.1:n reasoningin myötä). Kysyntä tulee agenttisista prosesseista ja suvereniteetista; muutamassa kuukaudessa yli miljoonan kaupat ja useiden miljoonien pipeline. KLARNAN VAROITUS (via Nate B. Jones): asiakaspalveluihmiset korvattiin boteilla yhdellä tavoitteella, läpimenoaika päivästä minuuttiin; botit olivat vuoden ajan tehokkaita mutta töykeitä ja ajoivat asiakkaat pois. Oikein muotoiltu missio: tavoitteena +10 % asiakastyytyväisyys ja −20 % eskalaatiot, governancena hyvitykset 30 euroon asti itsenäisesti. ORKESTROINTIKIISTA: Miettinen epäilee orkestrointikerroksen tarpeellisuutta, koska foundation-mallit orkestroivat itse (Anthropic); vastakkain Gastown (monimutkainen ala-agenttiorkesteri) ja Ralph Wiggum -loop (yksinkertaisia asioita sekventiaalisesti); kysymys jätetään auki, mutta yhteisymmärrys on että ihmisen ja agenttisen mallin yhteispeli strategiatasolla on voittava malli. DATAKESKEINEN YRITYS: Klarna karsi satoja SaaS-softia; suunta on yhdestä paikasta, jossa asuu data ja konteksti sille datalle; agenteille annetaan pääsy dataan, konteksti ja missio. Hinnoitteluseuraus: SaaS-tietokanta on ihmis-UI:n takana ja hinnoiteltu per ihminen per kuukausi — jos agentti hakee tiedon suoraan (esim. HubSpotista), ei tarvita Samia välissä naputtelemassa, ja muutaman kuukauden päästä voi soittaa toimittajalle laskusta. SUVERENITEETTI: avoin lähdekoodi, avoin data, sinun datasi; Linus Torvalds loi Gitin ja Linuxin; Miettinen käyttää Postgres/Supabasea ja harkitsee suomalaista UpCloudia Azuren/AWS:n/Google Cloudin sijaan; julkiselle toimijalle kysymys on riippuvuudesta Microsoftiin, Googleen ja OpenAI:hin, joskus lakisääteinen. FILOSOFIA — Max Tegmarkin urnateoria: valkoisia kuulia (CRISPR) ja mustia (halpa ydinpommi, ihmistyön korvaaminen, googlattava bioase). Mykkäsen mekanismi: ihmisellä on kaksi tapaa luoda arvoa, aivot ja keho; tekoäly vie ensimmäistä, robotiikka toista, ja häviö on kuukausittaista ja yksisuuntaista — ei tule kuukautta jolloin ihminen ottaa johdon takaisin. Kuulan väri riippuu siitä kenelle: työidentiteetin varassa elävälle musta, kymmenen vuoden päästä syntyvälle joka ei joudu väsäämään PowerPointteja burnoutissa ehkä ei. MUSK: Mykkäsen ~6 vuotta vanha Jeesus-kolumni (Tesla, SpaceX, Neuralink → eniten ihmiskunnan pelastushankkeita käynnistänyt elossa oleva ihminen) kaivettiin Redditistä esiin myöhemmin; hän sanoo nykyään pitävänsä vertausta katastrofaalisena. Kiinnostavampi on simulaatiohypoteesi: Musk sanoo uskovansa siihen, ja jos olet maailman rikkain, viet ihmiskuntaa toiselle planeetalle ja ratkaisit juuri vaalit, on rationaalista kysyä oletko player one — mikä voi selittää empatiakyvyttömyyttä (kuin pelaisi GTA:ta: ei kiinnosta mitä sivuhahmoille tapahtuu). Muskilta kysyttiin kumpi tulee ensin, sisällissota vai kommunismi — vastaus: molemmat samanaikaisesti, ja lopulta avaruusluksuskommunismi, mutta välissä tulee kauheaa. VETOOMUS: on vaikea kuvitella tilannetta jossa harmittaisi että aloitettiin liian varhain; todennäköisempää on jäädä housut kintuissa kiinni siitä että mietitään vasta kun työttömyystilastot näyttävät pahalta. AI-BURNOUT: Harvard Business Review julkaisi ensimmäiset löydökset suurkäyttäjien uupumuksesta; kuormitus on laadullisesti eri — maaninen tarve antaa vielä yksi parempi prompti; Mykkäsen malli: uupumus on työmäärän ja riittämättömyyden tunteen yhdistelmä. LOPPU: oma keho on ainoa koti jossa asut 24/7; olemme yksi apinalaji, CrossFit jäljittelee metsästäjä-keräilijäelämää, ja kuusi vuotta sitä on nostanut hyvinvoinnin ja ajattelun kirkkauden eri tasolle; neuvo on raivata treeniaika kalenteriin ja työnantajille mahdollistaa se.

Osastot: AI-tutkimus + Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English