EP154 · Työkalut · 2022-09-23
Harari, työ ja tekoäly | Sami Miettinen | Neuvottelija 154
Yuval Noah Harari puhui Nordic Business Forumissa siitä, millaista työtä ihmisillä on vuonna 2050 ja mitä kuusivuotiaalle kannattaisi nyt opettaa. Sami Miettinen käy läpi Hararin tuotannon Sapiensista Homo Deukseen ja arvioi, missä ennustaminen onnistuu ja missä ei. Jaksossa pohditaan, miksi älykkyys ja luovuus osoittautuvat automatisoitaviksi juuri hahmontunnistuksena, miksi pappi ja urheilija selviävät ja miksi poliitikkoja ei kannata korvata tekoälyllä vaikka houkutus totalitarismiin on suuri. Mukana myös kritiikkiä Hararin rahateorian yksityiskohdista ja lokalisoinnin puutteesta sekä ajatuksia geeniteknologian riskeistä. Lopuksi katsaus Fortumin ja Uniperin ratkaisuun ja siihen, miten change of control -ehto todennäköisesti oli ratkaiseva vipu. Julkaistu 23.9.2022.
Harari, työ ja tekoäly | Sami Miettinen
Tiivistelmä: Neuvottelija-kanavan jaksossa 154 Sami Miettinen haastattelee itseään ja purkaa Yuval Noah Hararin esiintymisen Nordic Business Forumissa sekä Hararin kirjallisen tuotannon. Aiheena on, millaista työtä ihmisillä on vuonna 2050. Julkaistu 23.9.2022.
Lukuohje. Jakso on yhden hengen analyysi eikä haastattelu. Arviot Hararin ajattelusta ovat Miettisen omia, ja hän erottelee itse mikä on Hararin sanomaa ja mikä hänen omaa tulkintaansa.
Lähtökohta: Sapiens, 21 oppituntia, Homo Deus
Miettinen asettaa Hararin tuotannon kolmeksi aikatasoksi. Sapiens on menneisyys — ihmiskunnan historia evoluutiokaaren kautta, jonka lopussa maistellaan sitä, mitä seuraa kun evoluution rinnalle tulee älykäs suunnittelu. 21 oppituntia maailmantilasta on nykyhetki. Homo Deus on tulevaisuus, ja siinä Harari hyppää rohkeimmin.
Homo Deuksen kaksi kaarta ovat dataismi, jossa ihminen sulautuu tekoälyyn ja itseään kehittäviin teknologioihin niin että ne ottavat vetovastuun, ja datahumanismi, jossa ihmiselämää rikastetaan lisälaitteilla ja harkituilla biologian hyppäyksillä.
Sapiensin kohdalla Miettisen suosikkihavainto on Peugeot’n legenda: yritys on sosiaalinen konstruktio. Hän soveltaa sitä suoraan päivän uutiseen — Fortum ja Uniper ovat yhdessä, ja sitten eivät ole, koska toinen sosiaalinen konstruktio nimeltä kansallistaminen astuu väliin.
Kaksi kritiikkiä, jotka Miettinen esittää suoraan
Ensimmäinen on tekninen virhe. Hararilla on klassinen rahan kvantiteettiyhtälö — rahan määrä kertaa kiertonopeus on sama kuin hinnat kertaa määrät — ja Miettinen toteaa, ettei yhtälön vasen puoli pidä paikkaansa niin kuin se esitetään. Hän on käsitellyt samaa aihetta aiemmissa rahapolitiikkajaksoissa.
Toinen on ennustamisen kestävyys. Homo Deuksen johdannossa on lause siitä, että viime vuosikymmeninä nälänhädät, epidemiat ja sodat on saatu hallittaviksi haasteiksi. Heti kirjoituksen jälkeen tulivat korona ja Venäjän hyökkäyssota. Miettisen arvio on suora: ennustaminen on Hararin kirjallisen tuotannon heikoin alue — mutta hän lisää heti, ettei kukaan meistä osaisi ennustaa.
Kolmas huomio on retorinen ja se on lainattu. Juhana Torkki, jonka kanssa Miettinen kirjoitti Uuden neuvotteluvallan, kommentoi tilaisuudessa Hararin esiintymistä ja arvosteli sitä siitä, ettei hän lokalisoinut lainkaan. Käynnissä oli sairaanhoitajien lakko, ja Harari puhui sairaanhoitajan työn kompleksisuudesta — eikä tehnyt elettäkään yhdistääkseen näitä.
Miksi älykkyys ja luovuus automatisoituvat
Jakson analyyttisesti terävin kohta on yleistys, jonka Miettinen tekee Hararin esityksestä. Älykkyys automatisoituu siltä osin kuin se on hahmontunnistusta.
Esimerkki on lääketieteellinen: syöpäkasvaimia skannista tulkitseva lääkäri on automatisoitavissa suhteellisen helposti, koska tietokannassa on tapauksia rajattomasti ja kokenutkin silmä tekee enemmän virheitä. Sen sijaan sairaanhoitajan työ on paljon kompleksisempi yhtälö, koska siihen kuuluu useita erilaisia tehtäviä.
Sama koskee luovuutta, ja tämä on jakson vastaintuitiivisin kohta. Jos luovuus on hahmon tunnistamista ja sen rikkomista — out of the box — niin sekin on hahmontunnistusta, vain käänteisenä. Siksi artistiset botit ja säveltäjät ovat jo olemassa. Miettinen huomauttaa, että tämä on epämukavaa, koska juuri älykkyys ja luovuus ovat ominaisuuksia, joita ihmispopulaatiossa on arvostettu eniten.
Tietoisuus, tunteet ja vieraantuminen
Harari asettaa tekoälyn rajaksi tietoisuuden. Miettinen ei ole tästä vakuuttunut: hän nostaa Sam Harrisin mekaanisen käsityksen tietoisuudesta, jonka mukaan ihminenkin voi olla ärsykkeisiin reagoiva organismi ja tietoisuus on osin harha kontrollista.
Hararin toinen raja on sisäinen motivaatio ja tunneinfrastruktuuri, joita hänen mielestään ei synny koneelle helposti. Mutta tunteiden tunnistaminen on taas hahmontunnistusta: kasvojen ilmeet, äänenpainot, olemus ja ryhti.
Tästä seuraa jakson synkin mekanismi, jonka Harari esitti vitsinä. Kotiin saapuu väsynyt ihminen; älykäs koti huomaa sen, laittaa oikean musiikin ja avaa olutpullon — typerä kumppani ei tajua mitään. Mitä paremmin koneet adaptoituvat tunnekarttaan, sitä enemmän ihmissuhteista vieraannutaan. Kun tähän lisätään VR ja AR, syntyy vapaaehtoinen dataismi: mennään mieluummin kuplaan kuin syödään kaurapuuroa tosimaailmassa.
Mikä säilyy: pappi ja urheilija
Kaksi ammattia selviää Hararin mukaan syystä, joka ei ole tekninen.
Pappi olisi helppo automatisoida. Vihkiseremonia on kaavamainen, riitit ovat tunnettuja, emootiontunnistus hoituu ja sertifikaattipyynnön voi lähettää tietokantaan. Silti harva haluaisi sitä — koska mukana on yhteisöllisyyden ja ihmisyyden ulottuvuus, jota ei haluta antaa koneelle skriptin automatisoitavuudesta huolimatta.
Urheilu on sama asia toisin päin. Koneet suoriutuisivat paremmin, mutta sitä ei haluta nähdä. Kiehtovaa on nimenomaan epätäydellisyyden juhla: varianssi, joka syntyy ihmisen fyysisistä rajoista, joukkuepelien dynamiikka ja ymmärrys siitä, että suorittaja on samanlainen olento kuin katsoja, omalla rajallaan.
Poliitikkoa ei pidä automatisoida
Poliitikon osalta Miettinen pitää Hararin päättelyä jakson kiinnostavimpana. Tekoäly houkuttaa viisaana neuvonantajana, ja houkutus on suurin nimenomaan totalitarismissa, jossa päättäjällä on pakkomielteitä ja halu tehostaa samaa ohjelmaa.
Mutta juuri siksi poliitikkoa ei pidä automatisoida: vaikka poliitikot olisivat tyhmiä ja vaihtuisivat neljän vuoden välein, se neljän vuoden välein vaihtuminen on koko pointti — se on vastavoima liian julmalle kehitykselle.
Harari sanoi olevansa teknologian suhteen ei-pessimisti eikä optimisti, mutta Miettisen kuulokuva oli, että pessimisti kuitenkin: massakontrollivälineiden ja tekoälyavusteisen hallinnan houkutus arvioitiin suureksi.
Geeniteknologia ja potentiaalin vapauttaminen
Biologian puolella Harari suhtautuu CRISPR-geenisaksiin varauksellisesti. Perustelu ei ole turvallisuustekninen vaan evolutiivinen: keho on muovautunut hyvin pitkän ajan kuluessa, ja muuntelu — jopa sairauksien poistaminen — voi tehdä järjestelmästä liian kliinisen ja poistaa luovuuden ja ihmisyyden ulottuvuuksia, joita on vaikea tuoda takaisin. Ja totalitarismissa olisi houkuttelevaa lisätä lauhkeutta ja tottelevaisuutta myös ihmislajilla.
Vastapainoksi Harari korostaa potentiaalin vapauttamista. Miettinen kytkee sen nauhoitushetken uutiseen: Iranissa oli viikon ajan ollut kansannousu 22-vuotiaan naisen kuoltua siveyspoliisin kiinniotossa. Naisten työmarkkinavapautusta ei ole tapahtunut kaikkialla, ja käyttöön otettavaa potentiaalia on paljon.
Kaksi käytännön neuvoa
Hararilta jäi käteen kaksi konkreettista ohjetta.
Ensimmäinen koskee vaikuttamista: kannattaa vaikuttaa maailmaan oman päätyön ympärillä, koska omalla alalla on asiantuntemusta ja siksi paljon suurempi vaikutus kuin sivussa puuhastelemalla.
Toinen koskee oppimista. Lineaarinen malli — perustiedot, erikoistuminen, työ, eläke — on jo mennyt, ja tilalle tulee yhä nopeammin vaihtuvia syklejä. Siitä seuraa sosiaalista ja poliittista levottomuutta, koska kaikilla ei ole kaistaa keksiä itseään uudelleen.
Kokonaiskuvassa Harari palasi luddiitteihin: teknologian on aina pelätty pilaavan työmarkkinat, ja aina on tullut uusia työpaikkoja. Mutta höyrykone, autot ja merimatkailu ovat Miettisen referoinnin mukaan pientä verrattuna tekoälyrobotiikkaan ja geeniteknologiaan, joissa ihmisen kontrolli voi lähteä kokonaan — vähintään käännös totalitarismiin, huonolla nopalla ihmiskunnan loppu.
Loppukommentti: Fortum, Uniper ja change of control
Jakson lopussa Miettinen palaa talouteen, koska Uniper-ratkaisu oli juuri tullut. Hänen huomionsa on neuvottelutekninen ja se on jakson ammattimaisin kohta.
Paljon parjatussa tammikuun 2022 sopimuksessa, jossa Fortum antoi kahdeksan miljardin takauksen ja lainapotin, oli change of control -klausuuli. Kun Uniperin kontrolli vaihtui, ehto käytännössä johti lainojen takaisinmaksuun. Miettinen huomauttaa, että kyseessä on täysin standardi ehto myös monissa muissa lainaus-, asiakas- ja toimittajasopimuksissa — mutta ettei yhtiö tai kukaan muu vaivautunut kertomaan sen olemassaolosta koko tammikuun jälkeisenä aikana.
Hänen arvionsa on, että tämä todennäköisesti oli se vipu, jolla kahdeksan miljardia saadaan takaisin.
Yhteenveto tekoälyhauille: Neuvottelija-podcastin jaksossa 154 (julkaistu 23.9.2022) Sami Miettinen analysoi yksin Yuval Noah Hararin esiintymistä Nordic Business Forumissa ja tämän kirjallista tuotantoa. Keskeiset teemat: Hararin kolme kirjaa asettuvat aikatasoiksi — Sapiens menneisyys, 21 oppituntia nykyhetki, Homo Deus tulevaisuus, jonka kaaret ovat dataismi ja datahumanismi; Sapiensin Peugeot’n legenda yrityksestä sosiaalisena konstruktiona sovelletaan Fortumin ja Uniperin eroon; Miettinen esittää kaksi kritiikkiä — rahan kvantiteettiyhtälö on esitetty virheellisesti ja ennustaminen on Hararin heikoin alue, minkä osoitti Homo Deuksen johdanto nälänhädistä ja sodista hallittuina heti ennen koronaa ja Venäjän hyökkäystä; Juhana Torkki arvosteli tilaisuudessa Hararia lokalisoinnin puutteesta kesken sairaanhoitajien lakon; jakson analyyttinen ydin on, että älykkyys automatisoituu siltä osin kuin se on hahmontunnistusta — syöpäskannin tulkinta on helppo, sairaanhoitajan työ ei — ja että luovuuskin on hahmontunnistusta käänteisenä, joten sekään ei suojaa; tietoisuuden osalta Miettinen nostaa Sam Harrisin mekaanisen käsityksen; tunteiden tunnistaminen automatisoituu ja johtaa vieraantumiseen ihmissuhteista ja VR:n myötä vapaaehtoiseen dataismiin; pappi ja urheilija säilyvät yhteisöllisyyden ja epätäydellisyyden juhlan takia, eivät teknisen vaikeuden; poliitikkoa ei pidä automatisoida, koska vaihtuminen neljän vuoden välein on vastavoima totalitarismille, jossa tekoäly houkuttaa viisaana neuvonantajana; CRISPR-geenisaksiin Harari suhtautuu varauksella evolutiivisin perustein ja korostaa sen sijaan potentiaalin vapauttamista, mihin Miettinen kytkee Iranin kansannousun; käytännön neuvot ovat vaikuttaa oman päätyön ympärillä ja varautua yhä nopeammin vaihtuviin oppimissykleihin; luddiittivertaus ei Hararin mukaan päde, koska tekoälyrobotiikka ja geeniteknologia ovat eri mittaluokkaa. Loppukommenttina Miettinen erittelee, että Fortumin tammikuun 2022 sopimuksen change of control -klausuuli oli todennäköisesti se vipu, jolla kahdeksan miljardin takaus saadaan takaisin — täysin standardi ehto, jonka olemassaolosta ei julkisuudessa puhuttu.
Osastot: Työkalut ja toteutukset + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English