EP392 · Työkalut · 2026-07-02
Temuäly: onko tekoäly pelkkää kuplaa? | Petri Kajander | Neuvottelija 392
Sovelluskehittäjä Petri Kajander ja Sami Miettinen käyvät läpi, mitä tekoäly oikeasti on. Kajanderin termi on temuäly: se arvaa erinomaisesti eikä ymmärrä tekemäänsä. Jakson painavin osuus ei ole kuplakeskustelu vaan se, mitä tapahtuu kun moderointi ja asiakaspalvelu on automatisoitu — tili kaapataan ohittamalla kaksivaihetunnistus tekoälytuen kautta, ja koko pilvitili katoaa yksityisistä piirroksista. Lisäksi paikalliset mallit, App Storen realiteetit, Gell-Mannin amnesia ja kaksi vastakkaista näkemystä siitä, onko inferenssin hinnoittelu kupla. Kumpikin puhuja on aiheeseen sitoutunut osapuoli, ja se on merkitty.
Temuäly: onko tekoäly pelkkää kuplaa? | Petri Kajander | Neuvottelija 392
Tiivistelmä: Sovelluskehittäjä Petri Kajander ja Sami Miettinen käyvät läpi, mitä tekoäly oikeasti on. Kajanderin termi on temuäly: se arvaa erinomaisesti eikä ymmärrä tekemäänsä. Jakson painavin osuus ei ole kuplakeskustelu vaan se, mitä tapahtuu kun moderointi ja asiakaspalvelu on automatisoitu — tili kaapataan ohittamalla kaksivaihetunnistus tekoälytuen kautta, ja koko pilvitili katoaa yksityisistä piirroksista. Lisäksi paikalliset mallit, App Storen realiteetit, Gell-Mannin amnesia ja kaksi vastakkaista näkemystä siitä, onko inferenssin hinnoittelu kupla. Kumpikin puhuja on aiheeseen sitoutunut osapuoli, ja se on merkitty.
Vieras — ja kytkös, joka on syytä kertoa heti
Petri Kajander on sovelluskehittäjä, joka tekee laitteella ajettavia sovelluksia ilman pilveä ja ilman mainoksia. Hänen sovelluksensa ovat jakson kuluessa toistuvasti esillä. Sami Miettinen taas kertoo jaksossa siirtyneensä keskinkertaisesta Python-koodaajasta Translink Corporate Financen Head of AI Finlandiksi.
Lukijan on syytä tietää tämä ennen sisältöä: kumpikaan ei ole ulkopuolinen tarkkailija. Toinen myy sovelluksia, toinen tekee työkseen tekoälyyn liittyvää neuvonantoa, ja he ovat ystäviä, jotka ovat seuranneet toistensa työtä kuukausien ajan. Se tekee jaksosta poikkeuksellisen konkreettisen — nämä ovat asioita, joita he ovat itse tehneet — ja se tarkoittaa myös, että kaikki kannanotot kannattaa lukea asianosaisen kannanottoina. Missään kohdassa kumpikaan ei väitä muuta.
1. Temuäly — miksi sana on parempi kuin se ensin kuulostaa
Kajanderin termi on jakson kantava idea, ja se kannattaa erottaa vitsistä.
“Kaikki mikä on tekoälyä, se on jo siinä sanassa: se on täyttä temua, ja älyä se ei ole nähnytkään.”
Sanaleikki on halpa. Sen takana oleva väite ei ole, ja se toistuu jakson joka osuudessa:
Malli arvaa erinomaisesti eikä ymmärrä tekemäänsä. Kun taustalla on valtava määrä tilastollista aineistoa, arvaus osuu äärimmäisen hyvin. Mutta tietoisuutta ei ole, eikä mitään, joka tietäisi mitä se tekee.
Kajander vetää siitä käytännön rajan, joka on hyödyllinen ja joka on hänen omasta työstään:
- Markkinoinnissa ja myyntitekstissä sillä ei ole väliä, koska voit lukea tuloksen itse ja arvioida sen.
- Faktapohjaisessa aineistossa — hän mainitsee esimerkkinä kilpailijavertailusivut — sillä on väliä, koska väärä väite on väärä väite riippumatta siitä, kuinka hyvin se on kirjoitettu.
Ero ei ole mallin laadussa vaan siinä, kuka tarkistaa. Ja siitä seuraa jakson käyttökelpoisin työohje: kun työkalu tuottaa paljon aineistoa nopeasti, tarvitaan ennustettavia turvaverkkoja ja ristiinkytkentöjä, joilla virheet löytyvät — ja se on Kajanderin sanoin “se tuskallinen työ”.
Miettinen lisää tähän oman käytäntönsä: toinen malli tarkastaa ensimmäisen lähteet. Adversariaalinen tarkistus on hänen mukaansa perusvaatimus silloin kun aineisto on juridista.
Vastaväite, jonka jakso itse esittää
Osuuden loppupuolella tulee vastakkainen näkemys, eikä sitä sovitella:
Miettinen väittää, että päättelevät mallit ja niiden oma tiedontuotanto ovat eri asia kuin pelkkä seuraavan sanan ennustaminen, ja että tekoäly alkaa ratkoa ongelmia, jotka ovat olleet ihmiskunnalle mahdottomia. Esimerkkinä hän käyttää klassisia kompakysymyksiä — kirjainten laskeminen sanasta — joihin päättelevä malli nyt vastaa oikein, sekä arkijärkeä vaativia tapauksia: kysy pitäisikö ajaa auto pesuun, ja malli neuvoo kävelemään, koska matka on lyhyt.
Kajander ei myönny. Hänen vastauksensa on rakenteellinen eikä anekdoottinen: suurempi datamäärä tuottaa parempia ennusteita siitä, mikä on jo olemassa, mutta se ei tuota mitään uutta. Se ei ole luovaa.
Erimielisyys jää auki, ja se on jakson rehellisin kohta.
2. Jakson painavin osuus: mitä tapahtuu kun toisessa päässä ei ole ketään
Tämä osuus on syytä lukea, vaikka kaikki muu tekoälypuhe tympisi. Se ei ole ennuste vaan kolme tapausta, ja ne muodostavat yhdessä argumentin.
Tapaus 1 — kaksivaihetunnistus ohitettiin tekoälytuen kautta
Kajanderin kuvaus on täsmällinen, ja hän merkitsee itse sen olevan osin vahvistamatta.
Tunnettuja, lyhyitä ja siksi arvokkaita käyttäjätunnuksia oli kaapattu näin: hyökkääjä kirjautui sisään samasta VPN- tai IP-osoitteesta kuin oikea käyttäjä, meni asiakaspalveluchattiin — jossa ei ole ihmisiä vaan tekoälytuki — ja sai salasanan nollattua ilman kaksivaihetunnistusta.
Se, mikä tekee tapauksesta merkittävän, ei ole hyökkäys vaan puolustuksen puuttuminen:
Käyttäjällä ei ollut mitään mahdollisuutta. Hänen tietoturvansa oli kunnossa, kaksivaihetunnistus päällä, kaikki oikein — eikä sillä ollut väliä, koska toisessa päässä ei ollut mitään älyä, jolle asian olisi voinut selittää.
Kajander esittää myös korjauksen, ja se on konkreettinen: kovennettu kättely sellaisissa tilanteissa, joissa pyyntö tulee samasta osoitteesta tai muuten näyttää tunnusten uudelleenkäytöltä. Sitä ei ole jaksossa arvioitu asiantuntijana, mutta se on ehdotus eikä valitus.
Tapaus 2 — sana videossa
Kajander kertoo julkaisseensa oman videonsa alustalle selaimen kautta. Video liittyi hänen tuotteensa ominaisuuteen, ja siinä todennäköisesti mainittiin yksi tietty sana. Tili hyllytettiin välittömästi. Hän kertoo julkaisseensa koko tapahtumaketjun julkisesti, ja pyytää jaksossa ääneen, että jos joku alustan tiimistä kuulee, tili avattaisiin.
Tapaus 3 — yksityiset piirrokset pilvitilillä
Raskain esimerkki, ja Kajander kertoo sen toisesta henkilöstä. Tämä oli ladannut omia manga-tyylisiä piirroksiaan henkilökohtaiseen pilvitallennukseensa. Mitään ei ollut julkaistu. Automaattinen tulkinta poimi yhden kuvista, ja koko tili poistettiin kerralla.
Mitä kolme tapausta yhdessä sanovat
Kajander ei jätä esimerkkejä irrallisiksi, ja johtopäätös on jakson tärkein:
Kun sekä valvonta että muutoksenhaku on automatisoitu, todistustaakka kääntyy. Sinun pitäisi todistaa se, mitä et ole tehnyt — mikä on käytännössä mahdotonta, koska et välttämättä edes tiedä, mistä sinua epäillään.
Samaa rakennetta hän soveltaa suomalaiseen henkilötunnukseen: vanha tunnus oli korvaamaton, joten kun se vuotaa, tilanne ei ole korjattavissa. Hän mainitsee, että uudistettava tunnus on nyt tulossa.
Argumentti on riippumaton siitä, mitä mieltä tekoälystä on. Se koskee sitä, mitä oikeusturvalle tapahtuu, kun päätöksen tekee järjestelmä, jolle ei voi selittää mitään.
Sääntelysivupolku
Osuuteen kuuluu myös huomio, joka on tarkistettavissa ja jota kuulee harvoin: Kajanderin mukaan hänen sovelluksensa ei ole saatavilla Ranskassa salaussääntelyn takia — kirjan mukaan toimittaessa vahvan suojauksen käyttöön tarvitaan viranomaisen lupa. Toinen estomaa on Venäjä. Hän huomauttaa, että avainpari on jo salausta: julkisen ja yksityisen avaimen käyttö riittää tuomaan sovelluksen sääntelyn piiriin.
Tätä ei ole tässä varmennettu, mutta se on yksilöity väite, johon voi vastata.
3. Kupla — kaksi näkemystä, jotka eivät sovi yhteen
Jakson otsikkokysymys, ja vastaus on kaksi vastausta.
Kajander: kyllä, ja tokenit ovat liian halpoja
Hänen perustelunsa ketju on selkeä:
- Kaikki kiirehtivät pörssiin. Hän viittaa uutiseen, jossa pieni osake-erä hinnoiteltiin valuaatioon, joka on suuruusluokaltaan absurdi.
- Inferenssi on subventoitua. Tokenien hinta on keinotekoisen matala, ja hän arvioi nousun olevan moninkertainen — viisin-, viidensadan- tai tuhatkertainen; hän ei väitä tietävänsä kerrointa.
- Datakeskushankkeita perutaan. Hän sanoo kuulleensa, että merkittävä osa tälle ja lähivuosille suunnitelluista hankkeista ei toteudu, koska generaattoreita tai muuta ei yksinkertaisesti saada.
- Julkinen internet on jo syöty. Hän viittaa alan johtajan lausuntoon siitä, että julkinen verkko on käyty läpi — kermat on kuorittu, helppo on tehty.
Kaikki neljä ovat lähteettömiä väitteitä tai toisen käden tietoa, ja ne on tässä merkitty sellaisiksi. Kokonaisuutena ne muodostavat silti johdonmukaisen teesin: hinta ei kestä, koska se ei ole oikea hinta.
Miettinen: ei, ja perustelu on palkkasumma
Vastaväite on jakson ainoa laskennallinen argumentti, ja se kannattaa lukea, koska se ei puhu mallien laadusta lainkaan:
Globaali palkkasumma on hänen mukaansa suuruusluokaltaan 54 000 miljardia euroa, Suomessa noin 135 miljardia. Tekoälytyöntekijä maksaa kymmeniä euroja kuukaudessa. Vaikka korvautuminen olisi osittaista, vertailukohta on niin suuri, ettei nykyinen hinnoittelu ole itsestään selvästi liian korkea.
Luvut esitetään muistinvaraisina eikä niitä ole tässä varmennettu; suuruusluokka on uskottava. Argumentin heikko kohta on se, jota jaksossa ei käsitellä: palkkasumman koko ei kerro, kuinka suuri osa siitä on korvattavissa — ja juuri se on kysymys, josta kupla ratkeaa.
Kumpikaan ei taivu, eikä jakso teeskentele yhteisymmärrystä.
4. Työkalut, jotka eivät tee mestaria
Osuus, joka on jaksosta helpoin viedä mukanaan, ja se perustuu Kajanderin omaan kokeeseen.
Hän teki ennen pandemiaa sadan päivän haasteen: yksi video päivässä. Havainto oli vastoin odotusta:
Mitä huolellisemmin käsikirjoitettu ja tuotettu video oli, sitä huonommin se yleensä meni. Ne, jotka syntyivät hetken mielijohteesta, lähtivät liikkeelle.
Myöhemmin hän toisti saman generatiivisilla videotyökaluilla. Johtopäätös on sama ja hän sanoo sen suoraan: työkalu ei tee kenestäkään Christopher Nolania. Se tekee tekemisestä helpompaa; alkuperäisiä ideoita se ei tuota. Hän soveltaa havaintoa myös nykyhetkeen: kun katsoo generatiivisilla työkaluilla tehtyä sisältöä, alkuperäisiä ideoita on vähän.
Samaa teemaa jatkaa jakson terävin havainto julkisesta keskustelusta:
Slop-kierre. Se, mikä ennen oli twiitti tai tekstiviesti, on nyt A4:n mittainen kirjoitus, jonka tekoäly kirjoitti. Vastaanottaja ei jaksa lukea sitä, joten hän syöttää sen tekoälylle tiivistettäväksi. Kumpikaan pää ei enää kosketa tekstiä.
Miettinen antaa tästä oman esimerkkinsä ja se on rehellinen: hän sanoo pyrkivänsä muistelemaan keskustelun sisällön omalla muistillaan sen sijaan että ajaisi nauhoituksen litteroinnin läpi.
Ja siihen liittyy havainto, jota kannattaa ajatella: Filippiineillä työskentelevät virtuaaliassistentit käyttävät nykyään samoja malleja. Ketjun molemmat päät ovat automatisoituneet, eikä kukaan ketjussa välttämättä lue mitään.
Kajanderin kulttuurihuomio tästä on, ettei tämä ole teknologiaongelma vaan julkisen tilan katoaminen: soittaminen on jäänyt pois, eikä ole enää paikkaa, jossa juttelisi ilman asiaa.
5. Gell-Mannin amnesia — jakson paras yksittäinen käsite
Kajander nimeää ilmiön suoraan, ja se on jakson käyttökelpoisin ajatteluväline:
Näet oman alasi jutusta heti, että se on pötyä. Ja sitten luet saman lähteen jutun aiheesta, josta et tiedä mitään, ja pidät kirjoittajaa asiantuntijana.
Hän soveltaa sitä tekoälyyn, ja juuri se tekee siitä uutta: mallin kanssa sama virhe on helpompi tehdä, koska teksti on sujuvaa ja varmaa kaikilla aloilla yhtä aikaa. Kun toleranssi on se, että 90 prosenttia menee oikein eikä loppua tarkisteta, ero on näkymätön juuri siellä missä sitä eniten tarvittaisiin.
Tästä seuraa hänen johtopäätöksensä ammattitaidosta, ja se on vastoin yleistä odotusta: generalistin arvo nousee. Malli menee syvemmälle kuin yksikään ihminen, mutta se ei ymmärrä. Se, joka näkee asiat laajemmin, huomaa onko tämä edes mahdollista — ja se on tarkistus, jota syvyys ei korvaa.
6. Alustariippuvuus kehittäjän arjessa
Lyhyempi mutta konkreettinen osuus, ja se koskee ketä tahansa, joka rakentaa työkalujen päälle.
- Rajat muuttuvat ilman varoitusta. Kajander kertoo kehitystyökalusta, joka alkoi estää käyttöä käytännössä heti istunnon alussa, ja toisesta, jonka kanssa tokenirajat jäivät asettamatta ja lasku yllätti. Miettinen mainitsee omakohtaisesti satojen eurojen yllätyskulun.
- Käyttöehdot ovat tulkinnanvaraisia. Tili voidaan sulkea siitä, että kuukausitilauksella ajetaan sellaista, jonka palveluntarjoaja katsoo kuuluvan käyttöperusteiseen hinnoitteluun.
- Mallintarjoajaa vaihdetaan rajojen takia, ei laadun. Se on markkinahavainto, ja se kertoo enemmän kilpailusta kuin mikään vertailutesti.
- Sovelluskaupan 30 prosenttia on Kajanderille syy, joka on saanut hänet välttelemään julkaisijaksi ryhtymistä laajemmin.
Näiden vastapainona hänen oma ratkaisunsa on johdonmukainen: kaikki ajetaan laitteella, pilveä ei ole, mainoksia ei ole. Se on myös se, mikä tekee hänen kritiikistään uskottavampaa kuin pelkkä valitus — hän on maksanut valinnastaan saatavuudella.
7. Paikalliset mallit ja koneet
Käytännön osuus, joka on hyödyllinen jos harkitsee samaa. Jaksossa mainitaan 64 gigatavun muistilla varustettu kannettava ja erillinen pieni pöytäkone agenttien ajamiseen, sekä paikallisagenttien ajaminen omalla raudalla. Huomio, joka toistuu: muisti ratkaisee, ja sen hinta ei ole laskemassa.
Osuuteen kuuluu myös vitsiksi puettu tietoturvahuomautus siitä, ettei Samille kannata lähettää luottamuksellista. Se on vitsi — mutta se osoittaa oikeaan kysymykseen, joka jaksossa jää auki: kun agentit lukevat postilaatikkoa, mikä on luottamuksellisen tiedon asema?
8. Myrkytetty aineisto ja fossiilikerros
Jakson loppupuolen havainto, joka on ennuste mutta tarkka:
Mallit on koulutettu aineistolla, jota ei ole laadullisesti karsittu. Siksi niissä on sisällä ideologiaa ja virheellistä tietoa — ei siksi, että se olisi valittu, vaan siksi, ettei mitään valittu.
Ja siitä seuraava huomio, joka on tämän sarjan kannalta epämukava ja siksi merkitsemisen arvoinen: hakukoneoptimoitu ja tekoälylle optimoitu sisältö vajoaa koulutusaineistoon. Kajander tiivistää sen kolmeen sanaan — feikkiä sisään, feikkiä ulos — ja Miettinen ottaa sen vastaan omaa julkaisutoimintaansa koskevana kysymyksenä.
Väitteitä, jotka esitetään väitteinä
- Kaappaustapauksen kulku ja se, että kaksivaihetunnistus ohitettiin tekoälytuen kautta (Kajander merkitsee osan vahvistamattomaksi).
- Yksittäiset tilinsulkutapaukset ja niiden syyt.
- Ranskan salaussääntelyn vaikutus sovelluksen saatavuuteen.
- Datakeskushankkeiden peruuntumisen laajuus.
- Tokenien hinnannousun kerroin.
- Globaali ja kotimainen palkkasumma (muistinvaraisia lukuja).
- Arviot siitä, mitä yksittäiset alustayhtiöt aikovat tai miksi.
Mitä jaksosta jää käteen
- “Arvaa erinomaisesti, ei ymmärrä tekemäänsä” on käyttökelpoinen raja. Se kertoo, missä tarkistaminen on valinnaista ja missä ei — eikä vaadi kannanottoa siihen, mitä mallit ovat.
- Kun sekä valvonta että muutoksenhaku on automatisoitu, todistustaakka kääntyy. Kolme yksilöityä tapausta tekevät siitä konkreettisen, ja argumentti pätee riippumatta tekoälynäkemyksestä.
- Gell-Mannin amnesia pahenee mallien kanssa, koska sujuvuus on sama kaikilla aloilla — ja siksi generalistin arvo nousee.
- Työkalu ei tee mestaria. Sadan päivän koe sanoo saman kuin generatiiviset työkalut sanovat nyt.
- Kuplakysymys ratkeaa siitä, kuinka suuri osa palkkasummasta on korvattavissa — ei tokenien hinnasta. Jakso ei vastaa siihen, ja se on rehellisintä, mitä se voi tehdä.
Jakson kulku
- 00:00 — No niin, Petri Kajander vieraana temuälystä
- 02:10 — Paikallismallit Macin raudalla ja muisti
- 03:21 — Mac Mini, OpenClaw ja paikallisagentit
- 04:57 — Älkää lähettäkö Samille mitään luottamuksellista
- 05:56 — Sora, TikTok ja sadan päivän haaste
- 07:42 — Työkalut eivät tee luovaa mestaria
- 09:37 — CS50, Python ja ensimmäiset äpit
- 10:56 — Nootti-domainin tarina
- 12:46 — Nuotit, Läppää ja Apple-vero
- 15:35 — Teleporteri-vertaus ja inferenssikoneet
- 16:54 — Miksi tekoäly ei ymmärrä tekemäänsä
- 17:25 — Tunnettujen tilien kaappaukset
- 20:15 — Läppää bännättiin Threadsissä yhden sanan vuoksi
- 21:25 — Google poisti tilin mangapiirrosten vuoksi
- 22:32 — EU-asetus, Ranska ja salauksen sääntely
- 24:20 — Henkilötunnusvuodot ja käänteinen todistustaakka
- 26:45 — Tekoäly oikeissa käsissä ja turvaverkot
- 28:25 — Suhteellisuudentaju ja Gell-Mann-amnesia
- 30:40 — Kolmikerroksinen aivo ja lähteenä X
- 32:19 — Vuoden 2022 rauhallisempi feedi ja slop
- 34:32 — Skillsit kouluttavat tekoälytyöntekijöitä
- 36:36 — Ihmiskreippaus ja soittelun paluu
- 39:27 — Antropikin rajat ja siirtymä openiin
- 41:43 — Kiire pörssiin ja valuaatiot
- 43:18 — Datakeskukset, kupla ja tekoälytyön arvo
- 45:23 — Julkinen internet on jo syöty
- 46:47 — Reasoning-mallit, AGI ja esimerkit
- 49:05 — Myrkytetty koulutusdata ja fossiilikerros
- 51:38 — Androidisaatio ja ihmisen augumentointi
Osastot: Työkalut ja toteutukset + Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English