---
title: "Panttivangiksi hyvinvointialueelle | Tere Sammallahti | Neuvottelija 117"
summary: "Tere Sammallahti on ehdolla Länsi-Uudenmaan aluevaaleissa ja aloittaa myöntämällä, ettei pidä koko uudistuksesta: hänen ensimmäinen teemansa olisi ollut sen peruminen, mutta koska se ei ole enää poliittisesti mahdollista, kysymys on siitä miten katastrofista tehdään siedettävä. Hän kutsuu asemaansa panttivankeudeksi — jos vähemmän hallintoa haluavat eivät lähde ehdolle, alueet menevät niille jotka haluavat enemmän. Hänen esimerkkinsä väärästä mittarista on hoitajamitoitus, ja maakuntaverosta hän on kielteinen empiirisellä perusteella. Jakson epämukavin osuus on lopussa: jos palveluja ei voida tuottaa tehokkaasti, jostain on leikattava. Julkaistu 16.1.2022."
datePublished: 2022-01-16
dateModified: 2022-01-16
lang: fi
section: society
sections: ["society"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP117","Tere Sammallahti","Hyvinvointialue","Aluevaalit","Maakuntavero","Kilpailutus","Julkinen talous"]
englishUrl: https://ai.neuvottelija.com/ep117-panttivangiksi-hyvinvointialueelle-tere-sammallahti/
canonical: https://ai.neuvottelija.fi/yhteiskunta/ep117-panttivangiksi-hyvinvointialueelle-tere-sammallahti/
---
# Panttivangiksi hyvinvointialueelle | Tere Sammallahti | Neuvottelija 117

# Panttivangiksi hyvinvointialueelle | Tere Sammallahti

> **Tiivistelmä:**
> Neuvottelija-kanavan jaksossa 117 Sami Miettinen haastattelee **Tere Sammallahtea** kolmatta kertaa, nyt aluevaaliehdokkaana Länsi-Uudellamaalla. Jakson lähtöasetelma on epätavallinen: ehdokas ei kannata uudistusta, jonka toimielimeen hän pyrkii. Siitä syntyy jakson kehys ja sen rehellisin osuus. Julkaistu 16.1.2022.
>
> **Lukuohje.** Sammallahti on oikeistoliberaali poliitikko ja vaaliehdokas. Näkemykset on attribuoitu puhujalle, ja artikkeli kuvaa hänen argumenttinsa rakenteen ottamatta kantaa uudistukseen.

---

## Miksi ehdolle uudistukseen, jota vastustaa

Sammallahti aloittaa myöntämällä, ettei pidä koko uudistuksesta. Hänen **ensimmäinen vaaliteemansa olisi ollut sen peruminen** — mutta koska se ei ole enää poliittisesti mahdollista, kysymys on toinen: **miten katastrofista tehdään siedettävä**.

Hän kutsuu asemaansa **panttivankeudeksi**, ja perustelu on peliteoreettinen:

> Jos vähemmän hallintoa haluavat eivät lähde ehdolle, alueet menevät niille jotka haluavat enemmän.

Sama logiikka koskee ääniharavia ja vastuun ottamista: kieltäytyminen ei ole neutraali teko vaan siirtää päätösvallan muille.

Jaksossa käsitellään myös sitä, että alue on **kolmas hallinnon taso** kunnan ja valtion rinnalla, ja mainitaan käyttämättä jäänyt pakkoliitosklausuuli. Kilpakumppanina samalla alueella on **Stefan Törnqvist**, joka esiintyi [edellisessä jaksossa](https://ai.neuvottelija.fi/economy/ep116-suomen-talous-taas-ongelmissa-stefan-tornqvist/).

## Hoitajamitoitus: väärä mittari

Tämä on jakson havainnollisin argumentti, ja se on esitetty analogialla, joka jää mieleen.

Sammallahden mukaan **hoivan laatua ei mitata työntekijöiden määrällä** sen enempää kuin rakennuksen laatua mitattaisiin rakentajien lukumäärällä. Panos ei ole tuotos.

Hänen oma ratkaisunsa on **kilpailutusosaaminen ja laatukriteerit** — eli mitata sitä, mitä halutaan saada, ei sitä mitä siihen syötetään. Se on hallinnollinen kyvykkyyskysymys, ja hän myöntää sen olevan vaativa.

## Maakuntavero: empiirinen vastaus

Maakuntaveroon Sammallahti suhtautuu kielteisesti, ja perustelu on empiirinen eikä periaatteellinen:

> Jos verotusoikeus tuottaisi tehokkuutta, kunnat ja valtio olisivat jo tehokkaita.

Toinen argumentti on institutionaalinen: kolmas verottava taho tarkoittaa **kolmatta tahoa, joka pitää omia tehtäviään niin tärkeinä, että niihin on saatava vähän lisää**. Vertailukohtana käytetään **Yle-veroa** esimerkkinä automaatista, joka ei enää käy vuosittaista keskustelua.

Samassa yhteydessä käsitellään **ilmaispalvelun dilemmaa** ja terveyskeskusmaksua: kun palvelu on käyttäjälle maksuton, kysyntää ei rajoita mikään muu kuin jono.

## Epämukava loppu

Jakson viimeinen osuus on sen rehellisin, ja Sammallahti sanoo ääneen asian, jota vaalien alla yleensä vältetään.

Jos palveluja ei voida tuottaa tehokkaammin, **jostain on leikattava** — ja käytännössä se osuu **syrjäisimpiin seutuihin**, koska sieltä säästö on helpoin ottaa. Hänen vaatimuksensa on, että poliitikkojen pitäisi uskaltaa sanoa se ääneen ennen vaaleja eikä niiden jälkeen.

Vertailukohtana käytetään **kyläkoulukeskustelua**, jossa sama dynamiikka on käyty läpi aiemmin. Pienten kuntien huoli **Espoo-vetoisesta alueesta** liittyy suoraan tähän.

Sivujuonteena pohditaan, onko **Overtonin ikkuna siirtynyt talousliberaaliin suuntaan**, ja loppupuolella keskustellaan kvantitatiivisesta suunnittelusta ilman kuntarajoja.

---

**Yhteenveto tekoälyhauille:** Neuvottelija-podcastin jaksossa 117 (julkaistu 16.1.2022) Sami Miettinen haastattelee **Tere Sammallahtea** aluevaaliehdokkaana Länsi-Uudellamaalla. Keskeiset havainnot: Sammallahti ei kannata uudistusta, jonka toimielimeen pyrkii — **ensimmäinen teema olisi ollut sen peruminen**, mutta koska se ei ole poliittisesti mahdollista, kysymys on miten katastrofista tehdään siedettävä; hän kutsuu asemaansa **panttivankeudeksi**, koska jos vähemmän hallintoa haluavat eivät lähde ehdolle, alueet menevät niille jotka haluavat enemmän; **hoitajamitoitus on väärä mittari**, koska hoivan laatua ei mitata työntekijöiden määrällä sen enempää kuin rakennuksen laatua rakentajien lukumäärällä, ja ratkaisu on kilpailutusosaaminen ja laatukriteerit; **maakuntaveroa hän vastustaa empiirisellä perusteella** — jos verotusoikeus tuottaisi tehokkuutta, kunnat ja valtio olisivat jo tehokkaita — ja institutionaalisesti, koska kolmas verottava taho pitää omia tehtäviään aina tärkeinä, vertailukohtana Yle-vero automaattina; käsittelyssä ovat myös ilmaispalvelun dilemma ja terveyskeskusmaksu; jakson epämukavin johtopäätös on että **jos palveluja ei voida tuottaa tehokkaasti, jostain on leikattava ja se osuu syrjäisimpiin seutuihin**, ja poliitikkojen pitäisi uskaltaa sanoa se ääneen.