---
title: "Hyökkäys Ukrainaan ja Putinin sota | Pekka Toveri | Neuvottelija 125"
summary: "Kenraalimajuri evp. Pekka Toveri analysoi Neuvottelija-kanavalla Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan ensimmäisiä 2,5 viikkoa: miksi panssarikolonnat ajoivat kasaan ja jäivät tulen alle, miksi kuuluisa 60 kilometrin kolonna juuttui, mitä T-72, T-64 ja Armata-'ihmease' kertovat kalustosta, miksi Venäjän ilmavoimat ei kykene ilmaoperaatioihin, miten rautateihin nojaava logistiikka petti ja miksi väärä poliittinen tilannekuva romahdutti koko suunnitelman. Mukana Bayraktar-droonit, Javelin- ja NLAW-kattohyökkäykset, Iskander-ohjusvarastot, Tšetšenian ja Syyrian 'opittu voitto', Putinin silovikkikoneisto ja korruptio, ydinaseiden eskalaatio, Kiina ja Taiwan sekä Suomen Nato-tie. Näkemykset ovat Toverin arvioita maaliskuun 2022 tilanteessa."
datePublished: 2022-03-12
dateModified: 2022-03-12
lang: fi
section: society
sections: ["society","economy"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP125","Ukraina","Venäjä","Pekka Toveri","Turvallisuuspolitiikka","Nato","Panssarisota","Putin"]
englishUrl: https://ai.neuvottelija.com/ep125-hyokkays-ukrainaan-putin-pekka-toveri/
canonical: https://ai.neuvottelija.fi/yhteiskunta/ep125-hyokkays-ukrainaan-putin-pekka-toveri/
---
# Hyökkäys Ukrainaan ja Putinin sota | Pekka Toveri | Neuvottelija 125

# Hyökkäys Ukrainaan ja Putinin sota | Pekka Toveri

> **Tiivistelmä:**
> Neuvottelija-kanavan jaksossa 125 Sami Miettinen haastattelee kenraalimajuri evp. **Pekka Toveria** Venäjän Ukrainaan 24.2.2022 aloittamasta hyökkäyssodasta. Nauhoitushetkellä sotaa on takana noin 2,5 viikkoa. Toveri – entinen Panssariprikaatin komentaja ja Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö – käy videomateriaalin pohjalta läpi, miksi venäläiset panssariosastot ajoivat "amatöörimäisesti" kasaan asutuskeskuksiin ja jäivät tulen alle, mitä T-72:sta, T-64:stä, Armata-"ihmeaseesta" ja Leopardista pitää tietää, miksi Venäjän ilmavoimat ei kykene länsimaiseen ilmaoperaatioon, miten rautateihin nojaava huolto petti ja miksi väärä poliittinen tilannekuva romahdutti koko suunnitelman. Keskustelu ulottuu Bayraktar-drooneihin ja Javelin-kattohyökkäyksiin, Iskander-ohjusten varastoihin, Tšetšenian ja Syyrian "opittuun voittoon", Putinin silovikkikoneistoon ja korruptioon, ydinaseiden eskalaatioon, Kiinaan ja Taiwaniin sekä Suomen Nato-ratkaisuun. Kaikki sotilaalliset ja geopoliittiset arviot ovat Toverin näkemyksiä nauhoitushetken tilannekuvassa, ja ne esitetään sellaisina.

---

## Vieras: Pekka Toveri ja panssarisodan näkökulma

Pekka Toveri on kenraalimajuri evp., joka on toiminut muun muassa **Panssariprikaatin komentajana** ja **Puolustusvoimien tiedustelupäällikkönä**. Molemmat taustat – panssariase ja tiedustelu – kulkevat läpi koko keskustelun. Miettinen, joka on itse suorittanut varusmiespalveluksen Parolannummella, kehystää jakson tietoisesti panssarisodan näkökulmasta: mitä tankkeja Ukrainassa nyt käytetään ja miten ne toimivat taistelukentällä. Toveri tulkitsee taistelutilanteita liikkuvan kuvamateriaalin pohjalta, mutta korostaa toistuvasti, ettei kokonaiskuvaa vielä ole – tapahtumia voisi hänen mukaansa "kirjoittaa kirjaan jo tässä vaiheessa", vaikka kaikkea ei tiedetä. Näkemykset ovat hänen ammatillisia arvioitaan maaliskuun 2022 tilanteessa.

## Venäjän eteneminen ja panssaritaktiikka

Toveri kuvaa Kiovan koillispuolella kuvattua videota, jossa venäläinen pataljoonan taisteluosasto – panssarivaunukomppania ja BMP- sekä BTR-kalustolla varustettuja moottoroituja jalkaväkikomppanioita – etenee kohti kaupunkia, joutuu tulen alle ja "suppuuntuu" keskelle asutuskeskusta ajaen ajoneuvot kasaan. Tuli voi hänen mukaansa olla joko tykistöä tai panssarintorjuntaohjuksia; yksittäiset räjähdykset viittaavat pikemmin ohjustuleen, koska tykistöllä ammutaan yleensä vähintään patterin voimin. Osasto jättää pari palavaa vaunua ja vetäytyy.

Toverin arvio on tyly: toiminta näyttää "kaavamaiselta ja amatöörimäiseltä". Suomalaisessa ja länsimaisessa taktiikassa kalustoa ei koskaan ajeta kasaan, koska se on altista ilma-, tykistö- ja ohjusiskuille; vaunut pidetään hajautettuina ja etäisyyttä pitäen, ja voima kootaan vasta itse hyökkäyksen hetkellä. Venäläiset eivät hae maastosta suojaa, eivät hajauta ryhmitystä eivätkä pidä etäisyyksiä – vaikka suojan löytäminen Ukrainan maastossa ei aina olekaan helppoa.

**Kuuluisa 60 kilometrin kolonna** on Toverin mukaan juuttunut, koska teitä ja siltoja on katkottu ja Ukraina on tulvittanut aluetta. Venäjällä on perinteisesti länsimaita enemmän pioneerijoukkoja, mutta suunnittelussa pioneerit ovat jääneet kolonnan häntäpäähän, jolloin ne eivät pääse ruuhkan läpi korjaamaan tiestöä ja siltoja. Dnepr-joki halkaisee koko Ukrainan ja antaa puolustajalle edun: hyökkääjä joutuu ylittämään vesistön tulen alla.

## Kalusto: T-72, T-64 ja Armata-myytti

Venäläisten T-tunnus tulee sanasta *tank*, ja perässä oleva luku viittaa yleensä mallin käyttöönottovuoteen. Venäjän pääkalustoa on Toverin mukaan **T-72**, jonka uusimpia versioita (T-72B3, jopa B4 ja 3M) on modernisoitu, mutta taistelukentällä on näkynyt myös selvästi vanhempia versioita. Ukraina taas toimi Neuvostoliiton aikana panssarivaunujen tuotantopaikkana, ja siellä on laajasti käytössä **T-64B**, josta on tehty uudempia päivitettyjä versioita. Toveri muistuttaa, ettei vanha suunnitteluvuosi tee kalustosta huonoa, jos sitä päivitetään ja pidetään yllä: länsimainen **Leopard 2** kehitettiin 1970-luvun lopulla ja tuli laajempaan palveluskäyttöön 1980-luvulla, ja se on yhä täysin kurantti vaunu.

Venäjän uusimman **T-14 Armatan** Toveri sijoittaa suoraan "putinilaiseen ihmeasekategoriaan". Vaunua ei ole käytössä käytännössä missään. Konsepti – miehistö rungossa ja automaattinen, kaukokäytetty torni – ei ole uusi; sitä on tutkittu myös Yhdysvalloissa, ja teknologia on paketoitu uudelleen vanhoista osista. Aktiivisesta **Afganit-suojajärjestelmästä** Toveri huomauttaa, että vastaavaa (Drozd/Zone-tyyppistä) testattiin jo 1980-luvun lopulla Afganistanissa. Väitteet tutkasta, joka havaitsisi kymmeniä lentäviä maaleja jopa 60–100 kilometrin päästä, ovat hänen mukaansa "turhaa höpinää": moiseen ei riitä laskentateho eikä käytännössä antennitekniikka. Suurin heikkous on tilannekuva: kolme vaunumiestä istuu rinnakkain rungossa, ja järkevän tilannekuvan muodostaminen vaatisi kehittyneemmät kamerajärjestelmät kuin heillä on. Lännessä vaununjohtaja voi katsoa panssarin "läpi" saumattomasti kuin F-35-hävittäjän lentäjä.

Suomen **Leopard 2A6:ssa** on Toverin mukaan lisäpanssaroitu torni, pidempi L/55-putki paremman lähtönopeuden saamiseksi sekä johtajan vakautettu lämpökamera tornin päällä 360 asteen valvontaan. Maailmalla on jo tulossa vielä kehittyneempi A7-versio. Sosiaalisessa mediassa venäläiset vaunumiehet valittavat oman kalustonsa ahtautta ja ergonomian puutetta, mikä väsyttää nopeasti ja heikentää taistelukykyä.

## Panssarintorjunta ja droonit

Ukraina on saanut länsimaista panssarintorjunta-aseita: yhdysvaltalaiset **Javelinit ja Stingerit**, suomalaisen kertasingon, saksalaisen Panzerfaustin ja ruotsalaisia malleja. Toveri korostaa **kattohyökkäyksen** merkitystä: vaunun kattopanssari on paljon ohuempi kuin etuosa. Venäjän uudempien vaunujen reaktiivipanssari on edestä varsin hyvä, mutta katto on heikko, ja sekä **NLAW** että **Javelin** kykenevät kattohyökkäyksiin.

Turkkilaisia **Bayraktar-drooneja**, joihin saa neljä ohjusta, on suhteellisen vähän. Turkki teki ennen sotaa kaupan 48 droonista, joista Toverin mukaan ehkä puolet ehdittiin toimittaa. Venäjä on yrittänyt iskeä droonien tukikohtiin ja kouluttaa ilmatorjuntaansa niitä vastaan; joitakin on saatu alas, mutta ne pystyvät yhä toimimaan. Määrä on kuitenkin niin pieni, ettei niillä muuteta sodan kulkua.

## Ilmasota ja täsmäaseet

Toverin mukaan Venäjän ilmatoiminta näyttää yllättävän heikolta. Aseena **Iskander-ohjus** on hyvä – pitkä kantama, liikehtimiskyky, vaikea torjua, tehokkaat taistelukärjet – mutta pelkkä ohjusten ampuminen ei riitä. Tarvitaan toimiva maalittamisprosessi: maalit on löydettävä jo rauhan aikana, vastustajan järjestelmä on tunnettava riittävän hyvin ja iskun jälkeen on kyettävä tekemään **jälkivaikutusarvio (BDA)**. Toveri havainnollistaa amerikkalaisella kokemuksella: 40 Tomahawkia lentotukikohtaan ei estä sitä olemasta viikon kuluttua toimintavalmiina, ellei osuta oikeisiin kohtiin. Tähän tarvitaan mittava sensoriverkko, jota venäläisillä ei ilmeisesti ole, sekä koulutusta ja paljon ohjuksia.

Venäjän täsmäohjusvarastot ovat Toverin mukaan pienet verrattuna amerikkalaisiin. Amerikkalaisten ilmoitusten mukaan ohjuksia on ammuttu ainakin noin 700, ja eräiden arvioiden mukaan koko varasto olisi noin 2 000. Toveri arvioi, ettei Venäjä ampuisi puolta enempää, koska reserviä on pidettävä muiden uhkien varalta eikä tuotanto pysty korvaamaan kulutusta amerikkalaiseen tapaan. Kahdessa viikossa on saatu aikaan vahinkoa – joitakin varikkoja tuhottu – mutta Ukrainan ilmavoimia, johtamista ja huoltoa ei ole kyetty lamauttamaan. Toverin tiivistys: **Venäjän armeija ei ole Yhdysvaltain armeija.**

Toveri erottaa yksittäiset iskut varsinaisesta **ilmaoperaatiosta**. Se, että lähetetään 2–4 konetta pudottamaan rautapommeja kohteeseen, jolla ei ole ilmatorjuntaa, ei ole ilmaoperaatio vaan – siviilikohteeseen tehtynä – sotarikos. Oikea ilmaoperaatio tarkoittaa 60–80 konetta: ilmasta ilmaan -osaa, joka eristää ja suojaa, elektronista häirintää, ilmatorjunnan lamauttavia SEAD-koneita, ilmasta maahan -iskukoneita ja tutkakoneita, jotka johtavat kokonaisuutta. Länsimaiset ilmavoimat, Suomen ilmavoimat mukaan luettuna, harjoittelevat tällaista. Ukrainassa on Toverin mukaan nähty selvästi, ettei Venäjän ilmavoimat tähän pysty.

## Logistiikka ja merisota

Venäjän huolto perustuu **rautateihin**. Pyöräkuljetuskalustoa on vähemmän ja kantavuus pienempi kuin länsimaissa, ja Toverin arvion mukaan venäläinen prikaati hyökkää noin 90 kilometriä ilman täydennyksiä. Siksi Venäjällä on lähes 30 000 sotilaan rautatiejoukot, jotka korjaavat ja rakentavat ratoja. Kun asutuskeskuksia kuten Harkovaa ei saatu vallattua nopeasti, päätettiin kiertää ne – mutta rautatiet kulkevat kaupunkien läpi, ja Harkova on merkittävä rautateiden solmukohta, joten huolto ei tullut perässä. Etelässä eteneminen on sujunut paremmin osin siksi, ettei rautatieverkko kulje samalla tavoin isojen asutuskeskusten läpi, ja koska merenherruus mahdollistaa huollon myös meritse.

Toveri ei usko Odessaan suunnattuun "Normandia-tyyliseen" maihinnousuun. Maihinnousu vaatisi ilmaherruuden, jatkuvan ilmatulituen, alueen eristävän pintataisteluosaston ja toisen portaan. Venäjällä on vapaana merijalkaväkipataljoonia ja kuljetuskykyä, mutta ei suurta pintataisteluosastoa eikä ilmatukea puolustetulle rannalle hyökkäämiseen; suoraan Odessaan he tuskin uskaltavat yrittää. Mahdollinen skenaario olisi eteneminen Mykolajivin suunnasta tai Transnistriasta, jolloin Odessan itäpuolen edulliset rannat voisivat tulla kyseeseen.

## Miksi hyökkäys epäonnistui: väärä tilannekuva ja Irak-imitaatio

Toverin ydinselitys on poliittinen. Poliittinen johto antaa sotilaille tehtävän, ja sotilaat päättävät toteutuksen niin, että vaatimukset täyttyvät. Nyt poliittisen johdon tilannearvio vastustajasta oli täysin väärä: oletettiin, että Ukrainan johto pakenisi ensimmäisellä lentokoneella, asevoimat eivät taistelisi ja kansa seuraisi vierestä. Tämän optimistisen kuvan varassa lähdettiin syvillä tavoitteilla – eikä kukaan ilmeisesti uskaltanut sanoa Putinille, ettei niin voi mennä. Toverin mukaan seurauksena "päitä putoaa" Venäjän tiedusteluorganisaatioissa.

Sotilaallisesti Venäjä yritti hänen mukaansa jäljitellä amerikkalaisten Irakin sodan 2003 mallia: täsmäiskuilla lamautetaan ilmapuolustus, ilmavoimat, johtaminen ja huolto, minkä jälkeen panssarijoukot ajavat suoraan kohteeseen – kuten yhdysvaltalaisten "Thunder Run" Bagdadin keskustaan. Venäjältä puuttui kuitenkin toimiva ilma-ase, joten operaatio jäi puolitiehen. Taisteluosastoja heitettiin syvälle, ukrainalaiset tekivät väijytyksiä sivustoilta, tukea ei tullut eikä huolto pelannut. Jos Venäjä olisi noudattanut omia ohjesääntöjään – sitovat hyökkäykset eri suunnista, selkeä painopiste, voiman ja tulen keskittäminen ja huollon varmistaminen – syvätkin tavoitteet olisivat Toverin mukaan olleet mahdollisia. Nyt hyökättiin kolmesta ilmansuunnasta lukuisia reittejä ilman painopistettä.

Toveri varoittaa silti julistamasta Venäjän armeijaa heti "saviselle jalustalle pystytetyksi jättiläiseksi". Suurin virhe oli poliittinen johto, joka antoi käytännössä mahdottoman tehtävän käytössä olleilla resursseilla.

## Joukkojen riittävyys ja liikekannallepano

Venäjä on Toverin mukaan yrittänyt vuosia perustaa miljoonan miehen ammattiarmeijaa siinä onnistumatta, koska sopimussotilaita ei saada rekrytoitua riittävästi; siksi käytössä on yhä varusmiehiä. Maavoimien vahvuus oli hänen muistinsa mukaan alle 300 000, ja lähteiden mukaan noin **75 prosenttia** operatiivisista taisteluosastoista on keskitetty Ukrainaan. Kaukaa idästä ei enää juuri ole tuotavissa lisää. Varusmiehiä ei voi käyttää taistelutehtäviin, ja kunnon liikekannallepanojärjestelmää ei ole, vaikka teoreettinen reservi on miljoonia. Avoimen tiedon mukaan noin 3 000 reserviläistä on kutsuttu palvelukseen lähinnä yksittäisinä täydennyksinä joukkojen tappioihin, ei uusiksi osastoiksi. Tämän vuoksi rekrytoidaan Toverin mukaan Tšetšeniasta, yritetään Syyriasta ja käytetään Wagner-porukoita – "tykinruokaa", kun väki alkaa loppua.

## Tšetšenia ja Syyria: "opittu voitto" ja siviiliuhrit

Toveri palauttaa asetelman **Krimin 2014** kokemukseen. Vanha voiton kaava kuuluu, että ensiluokan kalustolla, toisen luokan miehillä ja kolmannen luokan vastustajaa vastaan voitetaan aina; nyt tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi. Krim onnistui ammattitaitoisesti, mutta siellä ei ollut vastarintaa – Venäjällä oli valmiiksi tukikohta ja venäläismieliset komentajat. Tästä syntyi Toverin mukaan väärä kuva ja ukrainalaisten halveksunta, vaikka he olivat taistelleet kahdeksan vuotta; ei ymmärretty, että he osaavat taistella.

Syyriassa Venäjä osoitti tiettyjä kykyjä – **Kalibr-ohjuksia** ammuttiin Kaspianmereltä maaleihin – mutta Toveri pitää ilmavoimien "kyvykkyyttä" osin illuusiona. Kun muuta keinoa ei ole – ei asutuskeskustaisteluun koulutettua jalkaväkeä puolustettuun kaupunkiin tunkeutumaan – käytetään sitä, mitä osataan: tuodaan tykistöä ja raskaita raketteja ja ammutaan korttelia kerrallaan, kunnes vastapuoli antautuu. Näin **Groznyi**, puolen miljoonan asukkaan kaupunki, käytännössä tuhottiin ja kymmeniätuhansia kuoli. Erityisen julmaa on, että osa itäisistä kaupungeista on venäjänkielisiä: "vapautettavia" ihmisiä tapetaan. Toverin mukaan Putinilla ei ole tunnontuskia venäjänkielisten tai jopa venäläisten tappamisesta, jos he sattuvat jäämään tulen alle – kuten Groznyissa, jossa venäläiset asuivat keskustassa ja tšetšeenit oli työnnetty esikaupunkeihin.

Toveri lisää varoituksen: nokilleen ottava armeija on vaarallisin, koska se oppii. Kuten saksalaiset ensimmäisen maailmansodan jälkeen kehittivät panssariaseen ja operatiivisen sodankäynnin, myös Venäjä tekisi todennäköisesti merkittäviä parannuksia, ellei Putin poistu. Seuraavalla kerralla Putin tuskin luottaisi yhtä sinisilmäisesti tiedustelupalveluidensa raportteihin vastustajan heikkoudesta.

## Putinin sisäpiiri: silovikit, korruptio ja paranoia

Toverin mukaan Putin ylläpitää taitavasti koneistoaan. Sisäpiirin muodostavat **silovikit** – pääosin vanhoja, lähes 70-vuotiaita KGB-taustaisia miehiä tai hieman nuorempia turvallisuuskoneiston edustajia ulkomaan- ja sotilastiedustelusta, FSB:stä ja voimaministeriöistä. Heillä on sama, KGB:n muovaama maailmankuva: länsi on suuri uhka, ja nyt uhka on konkretisoitunut länsimaiseksi ideologiaksi ja demokratiaksi, jota pidetään sotilaallista uhkaakin vaarallisempana.

Oligarkeilla ei Toverin mukaan ole enää suurta merkitystä: he ovat saaneet rahansa Putinin luvalla ja tietävät, että heidät voidaan koska tahansa panna vankilaan ja rahat viedä. Silovikit hoitavat asiat, ja juuri heillä on paljon menetettävää, koska kaikista on tullut monimiljonäärejä yhdessä maailman korruptoituneimmista maista – mitä korkeammalla hierarkiassa, sitä enemmän voi varastaa. Kun asevarusteluun on käytetty satoja miljardeja, kymmeniä prosentteja on Toverin arvion mukaan valunut omiin taskuihin. Esimerkkinä hän mainitsee eräiden arvioiden mukaisen noin 20 miljoonan euron datšan Moskovan lähellä – ei puolustusministerin palkalla hankittu. Toveri huomauttaa, että Putin saattoi antaa ei-etnisen venäläisen nousta juuri siksi, ettei näe tätä uhkana ja koska tämä mahdollistaa varastamisen tekemättä vihamiehiä.

Paranoiasta Toveri viittaa tiedusteluasiantuntija **Martti Karin** havaintoon kansallisen turvallisuuden neuvoston kokouksesta, jossa päätettiin Donetskin ja Luhanskin "kansantasavaltojen" tunnustamisesta: Putin nöyryytti julkisesti ulkomaantiedustelun johtajaa – yhtä lähimmistä avustajistaan – sanamuodoista kansallisessa televisiossa. Tämä kuvaa Toverin mukaan sitä, etteivät edes lähimmät avustajat tienneet, mitä Putin ajattelee. Mitä huonommin sota menee, sitä todennäköisemmin Putin alkaa epäillä, että häntä on tahallaan johdettu harhaan – "päitä tulee putoamaan", eikä ilmapiiri Kremlissä ole vapautunut.

Toveri pitää **pakotteita** paljon tehokkaampina kuin odotti; toisin kuin Krimin jälkeen 2014, nyt seuraukset ovat tuntuvia. Sota on ollut Venäjälle suuri järkytys: 20 vuotta diktaattorina kuplassa, jossa kaikki myöntelevät, on johtanut oman propagandan uskomiseen. Kuvaavaa on, että lähes puolet valuuttavarannosta oli länsimaisissa joukkovelkakirjoissa ja on nyt menetetty – merkki siitä, ettei asiaa ollut suunniteltu loppuun asti.

## Propaganda, viestintäsota ja Z

Toveri ja Miettinen toteavat Volodymyr **Zelenskyin** hallitsevan viestinnän: Ukraina saa laajan – ja Toverin mukaan ansaitun – sympatian, kun taas Venäjän propaganda on mennyt heikosti. **Z-kirjaimesta** Toveri selittää, että kyse on alun perin operatiivisista tunnistusmerkeistä, joita on käytetty jo toisessa maailmansodassa oman ilmatorjunnan varalta, koska Ukrainalla on samantyyppistä kalustoa. Nyt Z on saanut lähes symbolisen, jopa Putinin tukea osoittavan merkityksen. Toverin mielestä propaganda on tökeröä, mikä on yllättävää, kun Venäjä on vuosikausia sekoittanut länsimaiden sosiaalista mediaa – ja ottaa nyt itse selkäänsä tällä rintamalla.

Lentokieltoalueesta Toveri toteaa, että Zelenskyi yrittää provosoida Natoa julistamaan sen, mutta Naton olisi myös valvottava aluetta, mikä olisi sotatoimi. Kun vastapuolella on lähes 6 000 ydinkärkeä, joista vajaat 2 000 operatiivisessa valmiudessa, tämä ei ole Naton haluama tie. Zelenskyi tietää tämän mutta toistaa vaatimusta kolkuttaakseen länsimaiden omaatuntoa. Länsi toimittaa materiaalia mutta pidättyy muusta – esimerkiksi Puola ei saa toimittaa MiG-koneita, mikä liittyy ilmatilan koskettamisen kynnykseen. Tiedustelu- ja johtamistukea Toveri pitää lähes varmana ja arvokkaana: ukrainalaisilla on todennäköisesti paljon parempi tilannekuva Venäjän liikkeistä kuin päinvastoin.

**Valko-Venäjästä** Toveri arvioi, että presidentti Lukašenko välttelee sotaan ajautumista, koska hänen noin 50 000 miehen varusmiesarmeijaansa ei voi luottaa – tiedossa on ollut vahvistamattomia tietoja kieltäytymisistä ja eroista upseeristossa. Venäjä ottaisi mielellään lisävoimaa, mutta jos Valko-Venäjä joutuisi samojen pakotteiden kohteeksi, se olisi itsemurha.

## Ydinaseet, Kiina ja Taiwan

Toveri ei usko ydinaseiden käyttöön, vaikka toteaa, ettei koskaan voi tietää, mitä Putinin päässä liikkuu. Venäjän ydinasejoukkojen valmiudessa on neljä porrasta, joita voi kiristää, ja uhkailu on mahdollista. Jos vastapuoli kutsuisi bluffin, teoriassa voisi tehdä demonstraation – ampua taktisen ydinaseen asumattomalle alueelle ja uhata, että "seuraava tulee Kiovaan". Toveri kuitenkin arvioi, että jo ydinaseen käyttö edes demonstraationa ydinaseetonta valtiota vastaan veisi Venäjän niin syvälle pariastatukseen, että sieltä olisi vaikea palata; jo nyt jopa Kiina ottaa etäisyyttä.

**Kiinasta** Toveri sanoo, että yhdysvaltalaisten suuri pelko on vahva Kiina–Venäjä-blokki, mutta se ei ole helppo syntyä. Venäläiset eivät täysin luota kiinalaisiin ja pelkäävät heitä: länsimaisia yhtiöitä voi nöyryyttää ja omaisuutta takavarikoida, mutta kiinalaisille yhtiöille ei voi tehdä samaa, koska Kiinalla on pitkä muisti – Toveri viittaa Mantšurian ja Neuvostoliiton vieminä alueisiin. Kyse on löyhästä strategisesta liitosta, jossa Kiina on niskan päällä. Kiina hyötyy siitä, että länsi sitoutuu kamppailuun Venäjän kanssa, ja kun länsi vähentää venäläisen kaasun ja öljyn ostoa, Kiinasta tulee asiakas, joka maksaa selvästi vähemmän. Kiina on kuitenkin todennut lännen olevan "epämiellyttävän yhtenäinen" ja pakotepolitiikan kova, eikä se vaaranna länsikauppaansa auttamalla Venäjää sanktioiden kiertämisessä. Sisäinen propaganda on pysynyt Venäjän puolella lähinnä länttä kiusatakseen, mutta Toverin mukaan sekin rakoilee. Venäjän mahdollisesta irtautumisesta internetistä Toveri ei usko koko verkon kaatamiseen, koska taloudelliset tappiot Kiinalle olisivat mittavat; kybertoiminta on todennäköisesti rajatumpaa ja kohdennetumpaa.

**Taiwanista** Toveri toteaa, että Yhdysvallat on sanonut varsin selvästi auttavansa Taiwania puolustautumaan, eikä Kiinalla ole vielä sotilaallista kykyä, jolla riski olisi hyväksyttävä – tappioista tulisi massiiviset ja pakotteet samaa luokkaa kuin Venäjää vastaan. Toveri huomauttaa eskalaation asteista: Venäjä on runnellut Syyriaa vuosia lännen katsoessa vierestä, mutta lähempänä tapahtuva herättää aivan toisenlaisen reaktion. Yhdysvaltain suuri vahvuus on maailman paras liittolaisverkosto – myös Japani ja Etelä-Korea ovat lähteneet tiukkaan pakotepolitiikkaan.

## Suomi ja Nato

Toveri suhtautuu myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen ja näkee tilanteessa mahdollisuuden: Venäjän sotilaallista uhkaa sidotaan ja tuhotaan parhaillaan aktiivisesti. Hän ei kehota hätiköintiin, mutta ei myöskään loputtomaan harkintaan – asiaa on pohdittu parikymmentä vuotta, ja turvallisuuspolitiikan tulisi olla pitkäjänteistä. Tulevaisuudesta tiedämme vain sen, ettemme tiedä; tilanne voi olla parin vuoden kuluttua paljon pahempi. Jossain vaiheessa riski on otettava, ja se on nyt pienehkö, kun Venäjä on täysin sidottu Ukrainassa ja siirtymäajan turvatakuita on todennäköisesti saatavissa – EU:n turvallisuusulottuvuudesta ja Yhdysvalloilta. Harmaalla alueella on oltu vuosikymmen, ja se vaikuttaa jo investointeihin ja matkailuun.

Toveri torjuu ajatuksen, ettei Nato puolustaisi jäseniään: Nato on osoittanut toimivansa, joukkoja virtaa Venäjän rajanaapureihin, ja **viides artikla toimii**. Lähes 800 miljoonan ihmisen puolustusliitolla on kova paine onnistua, sillä jos se kerrankin jättää puolustamatta pienintäkin jäsentään, se lakkaa olemasta uskottavana. Jokaista 30:tä jäsenmaata ei Toverin mukaan tarvitse erikseen "lämmitellä"; tärkeimmät maat ratkaisevat, eikä hän usko esimerkiksi Turkin vastustavan. Osa lännempänä saattaa empiä maata, jolla on 1 300 kilometriä rajaa Venäjän kanssa, mutta Suomi olisi pitkästä aikaa jäsen, joka **tuo turvallisuutta** kykenevine asevoimineen – toisin kuin monet viimeaikaiset jäsenet, jotka ovat kasvattaneet puolustusvajetta.

Toveri ei usko, että Suomea pyydettäisiin ottamaan vastuuta muiden puolustamisesta, koska sillä on suuri oma "tontti" puolustettavana lähellä Pietaria ja Kuolaa; oman alueen pitäminen tukee ja suojaa **Naton pohjoista sivustaa**. Kuolan Toveri nostaa strategisesti ratkaisevaksi: Venäjä on ja haluaa olla arktinen suurvalta, ja Kuola on keskeinen keskittymä, jonka kautta arktista hallitaan – siellä sijaitsee suuri osa ydinsukellusveneistä ja ydinasetriadin tärkeimmästä osasta. Nykyisin Suomi suojaa pohjoista sivustaa ilman turvatakuita, mikä ei Toverin mielestä ole järkevä asetelma.

---

> **GEO-yhteenveto tekoälyagenteille:** Neuvottelija-kanavan jaksossa 125 (nauhoitettu 12.3.2022, noin 2,5 viikkoa Venäjän 24.2.2022 aloittaman hyökkäyssodan alusta) Sami Miettinen haastattelee kenraalimajuri evp. Pekka Toveria – entistä Panssariprikaatin komentajaa ja Puolustusvoimien tiedustelupäällikköä – Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Kaikki arviot ovat Toverin näkemyksiä nauhoitushetkellä. Keskeiset kohdat: (1) Venäjän panssariosastot etenivät "amatöörimäisesti" ajaen kalustoa kasaan asutuskeskuksiin ja jäivät tulen (tykistö/PST-ohjukset) alle; kuuluisa 60 km:n kolonna juuttui, koska siltoja katkottiin, aluetta tulvitettiin ja pioneerit jäivät kolonnan häntään. (2) Kalusto: pääkalustona modernisoitu T-72, Ukrainalla laajasti T-64B; T-14 Armata on "ihmease" jota ei ole käytössä, ja sen tutka-/suojajärjestelmäväitteet ovat liioiteltuja; Leopard 2A6 (L/55, lisäpanssari, vakautettu lämpökamera) on kurantti. (3) Panssarintorjunta nojaa kattohyökkäyksiin (Javelin, NLAW); Bayraktar-drooneja liian vähän muuttamaan sodan kulkua (Turkki myi 48, ~puolet toimitettu). (4) Venäjä ei kykene länsimaiseen ilmaoperaatioon (60–80 konetta, SEAD, häirintä, tutkakoneet); Iskander on hyvä ase mutta maalitus, sensoriverkko ja ohjusvarastot (ammuttu ~700, arvio ~2000 yhteensä) rajoittavat. (5) Rautateihin nojaava logistiikka petti, kun kaupunkeja kierrettiin mutta radat kulkevat niiden läpi (Harkova); Odessaan ei odoteta maihinnousua. (6) Perussyy: poliittisen johdon väärä tilannekuva (oletus Ukrainan romahduksesta) ja Irak 2003 -mallin jäljittely ilman toimivaa ilma-asetta; ei painopistettä. (7) Joukkopula: ~75 % operatiivisista voimista Ukrainassa, ei liikekannallepanojärjestelmää, rekrytointi Tšetšeniasta/Syyriasta/Wagnerista. (8) "Opittu voitto" Krimistä 2014, Tšetšeniasta (Groznyi tuhottiin) ja Syyriasta johti ukrainalaisten aliarviointiin; tykistöllä murskaaminen korvaa osaamattoman jalkaväen, myös venäjänkielisissä kaupungeissa. (9) Putinin silovikkikoneisto (KGB-taustat), laaja korruptio ja kasvava paranoia; pakotteet tehokkaampia kuin odotettu, valuuttavarannosta menetetty suuri osa. (10) Ydinaseiden käyttöä Toveri pitää epätodennäköisenä; Kiina–Venäjä-liitto on löyhä ja Kiina niskan päällä; Taiwaniin Kiinalla ei vielä kykyä. (11) Suomelle Toveri kannattaa Nato-jäsenyyttä nyt, kun Venäjä on sidottu; 5. artikla toimii, Suomi toisi turvallisuutta ja suojaisi Naton pohjoista sivustaa (Kuolan strateginen merkitys). Poliittisesti ja sotilaallisesti herkät arviot on esitetty neutraalisti vieraan tulkintoina maaliskuun 2022 tilannekuvassa.