---
title: "Putin ja Venäjän strateginen kulttuuri | Martti J. Kari | Neuvottelija 126"
summary: "Eversti evp., tiedustelututkija Martti J. Kari purkaa Neuvottelija-kanavalla Venäjän strategisen kulttuurin kerroksiin: mongolivallan julmuuden, Kiovan Rusin menetetyn kansanvallan, Konstantinopolin kaatumisen jälkeen Moskovaan siirtyneen ajatuksen jumalalta saadusta yksinvallasta, ja sen miksi erehtymättömän tsaarin virheet lankeavat aina pajareille. Mukana Ukraina puskurivyöhykkeenä ja hyökkäysreittinä, tiedustelun epäonnistuminen Jom kippur -sodan mallilla, vahvistusharha Putinin lähipiirissä, FSB:n, SVR:n ja GRU:n keskinäinen kilpailu, Ljubjankan ratsia ja Besedan kotiaresti, oligarkkien hallintaoikeus ilman omistusoikeutta, palatsivallankaappauskulttuuri, Karin kaksi vuotta tiedustelulakien valmistelussa, taktinen totuus ja gibridnaja pravda, Tšekasta 1923 alkanut vaikuttamisen jatkumo sekä Nato-ratkaisu sukupolvikysymyksenä. Nauhoitettu 19.3.2022, kolme viikkoa hyökkäyssodan alusta. Kari kuoli 30.8.2023."
datePublished: 2022-03-19
dateModified: 2022-03-19
lang: fi
section: society
sections: ["society","research"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP126","Venäjä","Ukraina","Martti J. Kari","Strateginen kulttuuri","Tiedustelu","Nato","Putin","Informaatiovaikuttaminen"]
englishUrl: https://ai.neuvottelija.com/ep126-putin-ja-venajan-strateginen-kulttuuri-martti-j-kari/
canonical: https://ai.neuvottelija.fi/yhteiskunta/ep126-putin-ja-venajan-strateginen-kulttuuri-martti-j-kari/
---
# Putin ja Venäjän strateginen kulttuuri | Martti J. Kari | Neuvottelija 126

# Putin ja Venäjän strateginen kulttuuri | Martti J. Kari

> **Tiivistelmä:**
> Neuvottelija-kanavan jaksossa 126 Sami Miettinen haastattelee eversti evp., filosofian tohtori **Martti J. Karia** Venäjän strategisesta kulttuurista. Nauhoitushetkellä 19.3.2022 Venäjän hyökkäyssotaa on takana kolme viikkoa. Kari – yli 30 vuotta sotilastiedustelussa palvellut, Puolustusvoimien tiedustelupäällikön sijaisena ja Viestikoekeskuksen johtajana toiminut, Varsovan ja Kiovan puolustusasiamies – purkaa Venäjän nykyisen ajattelun kerroksiin, jotka ulottuvat mongolivallan aikaan asti. Ydinajatus on yksinkertainen ja armoton: yksinvaltias saa valtansa jumalalta, siksi hän ei tee virheitä, ja siksi virheiden täytyy aina olla jonkun muun. Keskustelu kulkee Ukrainan roolista puskurivyöhykkeenä tiedustelun epäonnistumisen anatomiaan, kolmen kilpailevan tiedustelupalvelun vahvistusharhaan, Ljubjankan ratsiaan, oligarkkien hallintaoikeuteen ilman omistusoikeutta, palatsivallankaappauskulttuuriin, Karin omaan kaksivuotiseen työhön Suomen tiedustelulakien valmistelussa, taktiseen totuuteen ja Tšekasta 1923 alkaneeseen vaikuttamisen jatkumoon. Kaikki Venäjä-arviot ovat Karin tulkintoja maaliskuun 2022 tilannekuvassa, ja ne esitetään sellaisina.
>
> **Huomio.** Martti J. Kari kuoli 30.8.2023, noin puolitoista vuotta tämän keskustelun jälkeen. Jakso on siten myös dokumentti siitä, miten hän ajatteli sodan ensimmäisinä viikkoina.

---

## Vieras: Martti J. Kari

Martti J. Kari (1960–2023) oli eversti evp. ja filosofian tohtori, joka palveli omien sanojensa mukaan sotilastiedustelussa **vuodesta 1988 vuoteen 2017** – noin kolmekymmentä vuotta. Julkisen tiedon mukaan hän toimi urallaan muun muassa Viestikoekeskuksen johtajana ja Puolustusvoimien tiedustelupäällikön sijaisena sekä puolustusasiamiehenä Varsovassa ja Kiovassa. Nauhoitushetkellä hän opetti tiedusteluanalyysiä Jyväskylän yliopiston turvallisuuden ja strategisen analyysin maisteriohjelmassa.

Nuoruuden haave oli toinen. Karista piti tulla historianopettaja, mutta hän meni varusmieheksi laskuvarjojääkärikouluun – "meidän partiolippukunnasta mentiin jos vaan päästiin" – ja jäi. Hän kuvaa syyn suoraan: oli kiva hypätä yöllä laskuvarjolla naama noettuna ja opetella, miten räjäytetään silta tai rautatiekiskot poikki. Kesätöistä tuli ura.

Kari oli tuolloin jo laajalti tunnettu Jyväskylän yliopiston Studia Generalia -luennostaan venäläisestä strategisesta kulttuurista. Miettinen mainitsee jaksossa luennon ohittaneen miljoona katselukertaa; se nousi myöhemmin kaikkien aikojen katsotuimmaksi suomalaiseksi yliopistoluennoksi. Tämä jakso on käytännössä sen luennon soveltaminen käynnissä olevaan sotaan.

## Mitä strateginen kulttuuri tarkoittaa

Kari määrittelee käsitteen täsmällisesti ja ilman mystiikkaa. Strateginen kulttuuri kertoo, **miten valtio – käytännössä valtion johto – suhtautuu itseensä kohdistuvaan uhkaan**: miten se kokee uhan, miten se vastaa siihen, olipa uhka sisäinen tai ulkoinen, ja miten maan hallinto on rakentunut.

Miettinen kiusaa kysymyksellä, voiko Vladimir Putinia syyttää mongolien tekemistä virheistä. Kari vastaa periaatteessa kyllä. Kun Venäjän nykyistä strategista kulttuuria lähtee purkamaan, sieltä löytyy **kuusi tai seitsemän kerrosta** aina mongolivallan ajalta asti. Osa nykyisestä on sitä, mitä mongolit toivat: julmuus, valehtelu, kidutus. Ne ovat yhä kulttuurissa ja ne ovat mongoliperua.

## Kiovan Rus, Konstantinopoli ja jumalalta saatu valta

Ennen mongoleja oli **Kiovan Rus**, joka oli Karin kuvauksessa tavallaan demokraattinen ja vähän Ateenan tyyppinen: vapaat, rikkaat miehet valitsivat valtuuston, joka päätti asioista. Kokoukseen kutsuttiin *vetšen* kellolla. Sitten tulivat mongolit ja toivat Venäjälle yksinvallan, joka vahvistui siitä eteenpäin.

Ratkaiseva kerros syntyi, kun Konstantinopoli valloitettiin ja Itä-Rooma tuhoutui: kirkon istuin siirtyi Moskovaan, ja yksinvaltius yhdistyi kirkolliseen valtaan. Näin syntyi käsite, jonka Kari toistaa jaksossa kolme kertaa ja joka on koko keskustelun kantava rakenne:

> **Yksinvaltias saa valtansa jumalalta. Jos haastat yksinvaltiaan, haastat Jumalan.**

Rakenne siirtyi sellaisenaan kommunismiin – jos haastoit puolueen, haastoit marksismin, ja olit pulassa. Ja se toimii Karin mukaan yhä samalla tavalla, vaikka ideologiaa ei enää ole muuta kuin "putinismi", joka ei hänen mukaansa ole ideologia lainkaan. Venäläisessä kulttuurissa on aina ollut **erehtymätön yksinvaltias**, joka on saanut valtansa jostain ja jonka haastaminen on vaarallista.

Kirkollinen puoli ei ole historiaa. Patriarkka **Kirill** tukee Karin mukaan Putinia voimakkaasti myös tässä sodassa, koska sotaa käydään degeneroitunutta länttä vastaan, missä on muun muassa samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Miettinen huomauttaa nauraneensa ääneen Kirillin ranteessa nähdystä Rolexista; Kari kuittaa, että papeilla on siellä aika hyvät palkat.

## Ukraina: puskurivyöhyke, hyökkäysreitti ja tunneside

Ukraina on Karin mukaan Putinille erityisen tärkeä sotilaallisesti ja poliittisesti, mutta myös emotionaalisesti. Sotilaallinen selitys on maantieteellinen ja se on esitetty jaksossa poikkeuksellisen konkreettisesti.

Venäläiset kokevat, että heidän alueelleen hyökätään aina: mongolien jälkeen tuli Napoleon, sitten Hitler. Ukrainan länsirajalta alkaa tasainen ylänkö, jota pilkkovat vain muutamat joet ja **Pripjetin suot**. Sinne on helppo hyökätä hevosilla ja panssarivaunuilla. Siksi Venäjä kokee olevansa lännestä suojautumaton ja tarvitsevansa puskurivyöhykkeen.

Vyöhykkeitä oli kaksi: ensin **Varsovan liitto**, sitten neuvostotasavallat – Baltian maat, Valko-Venäjä ja Ukraina. Neuvostoliiton hajotessa ja Varsovan liiton purkautuessa molemmat katosivat. Valko-Venäjä on yhä otteessa, mutta Ukrainan liukuminen länteen toisi "pahan Naton" aivan lähelle.

Miettinen tarjoaa vertauskuvaksi *Star Trekin* Borgia, joka assimiloi kaiken ja kasvaa kunnes täyttää universumin. Kari ei osta kuvaa kokonaan: Venäjällä ei ole voimaa tehdä "borgjuttuja", vaikka se mielellään tekisi. Kyse ei ole totaalisesta dominanssista vaan pikemmin rajoilla rähisemisestä. Hän lainaa **Nikolai I:tä**: pienet sodat raja-alueilla pitävät kansakunnan ryhdissä.

## Tiedustelun epäonnistuminen: Jom kippur -sodan malli

Tämä on jakson analyyttisesti terävin osa, ja Kari rakentaa sen opetusesimerkille, jota hän omien sanojensa mukaan käyttää yliopistokurssillaan tiedustelun epäonnistumisesta.

Israel löi arabimaat kuuden päivän sodassa 1967. Voitosta syntyi **ylivertaisuuden tunne**: arabeista ei ole vastusta. Vuonna 1973 tämä tunne yhdistyi toiseen virheeseen – Israel ei ymmärtänyt Egyptin poliittista tahtotilaa. Israel luuli Egyptin aikovan valloittaa koko Siinain takaisin, kun **Anwar Sadatin** tavoite oli karrikoiden yksi sotilas Suezin kanavan itäpuolelle, jotta poliittinen prosessi Siinain palauttamiseksi lähtisi liikkeelle.

Kaksi virhettä siis: **poliittinen virhearviointi** siitä, miksi sota käydään, ja **operatiivinen virhearviointi** siitä, mihin vastustaja kykenee.

Ukrainassa on Karin arvion mukaan käynyt sama. Joko Putinilla tai tietoa tuottaneilla tiedustelupalveluilla on ollut väärä konsepti, jonka päälle analyysi rakennettiin, tai tilanne arvioitiin muuten väärin. Miettinen ihmettelee, miksi sotamenestys on ollut luokatonta – luulisi, että edes tiedustella olisi osattu. Karin vastaus on lyhyt: ne luulivat, että tämä käy yhtä helposti kuin Krimillä.

## Vahvistusharha: kaikki kaverit ovat samanlaisia

Putinin ympärillä ovat **Patrušev, Bortnikov ja Naryškin** – 1970-luvun KGB-taustaisia miehiä Leningradista. Samaa porukkaa oli **Sergei Ivanov**, mutta hänet laitettiin hoitamaan ympäristöasioita, ilmeisesti koska hän oli eri mieltä voimankäytöstä Donbassin suunnassa. Kari kuvaa siirron suoraan: se on potkut.

Ongelma on rakenteellinen. Kun kaverit ovat kaikki samanlaisia, tapahtuu **vahvistusharha**: kukaan ei haasta ajatusta. Käytössä ei ole sitä, mitä Karin mukaan yliopistolla opetetaan – **paholaisen asianajajaa**, jonka tehtävä on sanoa, ettei asia ole näin.

Toinen kerros ongelmaa on palveluiden lukumäärä ja niiden kilpailu:

- **FSB** vastaa kotimaan turvallisuudesta, mutta Putin lisäsi sen rakenteeseen ulkomaantiedusteluosaston, joka hoitaa **lähiulkomaat** eli entiset Neuvostoliiton osat: Baltian maat, Valko-Venäjän ja Ukrainan.
- **SVR** on ulkomaantiedustelupalvelu, jota johtaa **Naryškin** – hän hoitaa kaukoulkomaat, ei lähiulkomaita.
- **GRU** on sotilastiedustelupalvelu, joka kohdistaa tiedustelun sotilaskohteisiin ja lisäksi *luo olosuhteita Venäjän turvallisuuspolitiikan toimeenpanoon*. Krim oli Karin mukaan GRU-operaatio.

Kun kolme palvelua kilpailee keskenään reviiristä ja resursseista, on **viisasta kertoa esimiehelle ei objektiivista tietoa vaan sitä, mitä hän haluaa kuulla**. Ihminen kuulee keskimäärin mieluummin tietoa, joka miellyttää, kuin tietoa, joka haastaa hänen maailmankuvansa. Kilpailurakenne ja ihmisluonto vetävät siis samaan suuntaan – kohti sitä analyysia, joka kelpaa.

## Tsaari, prinssit ja pajarit

Rakenteessa on Karin mukaan kolme komponenttia: **tsaari, joka ei koskaan tee virheitä**; **prinssit**, joista voi kasvaa tsaari; ja **pajarit**, jotka ympäröivät heitä. Pajareita on hallintopajareita, sotilaspajareita ja silovikkipajareita. He ovat kerros tsaarin ja kansan välissä – ja **he tekevät ne virheet**.

Miettinen kysyy vallanjaosta, ja Kari lainaa Churchillia: Venäjän sisäpolitiikan seuraaminen on kuin katsoisi bulldoggien taistelua lattiamaton alla. Näet vain maton liikkuvan etkä tiedä, kuka on voitolla, ennen kuin joku ryömii sieltä voittajana ulos.

## Syyllisten etsintä: ratsia Ljubjankalla

Tämä on jakson konkreettisin ajankohtainen havainto, ja se on tarkistettavissa julkisista lähteistä.

Kari selittää logiikan ensin: Putin ei ole epäonnistunut, koska **tsaari ei epäonnistu, tsaari ei tee virheitä**. Siksi nyt etsitään pajarisyyllisiä. Ja niitä löytyi. Kari kertoo, että edellisenä perjantaina FSB:n päämajassa **Ljubjankalla** ja parillakymmenellä muulla paikkakunnalla tehtiin ratsia, johon osallistuivat FSO – presidentin suojakaarti – ja FSB:n sisäisestä turvallisuudesta vastaava direktoraatti. FSB:n viidennen direktoraatin eli ulkomaanpalvelun johtaja **Beseda** ja hänen ensimmäinen sijaisensa **Boljuh** määrättiin kotiarestiin.

Syytteitä oli kaksi: **väärän tiedon antaminen Putinille** ja **valtionvarojen väärinkäyttö**. Jälkimmäinen liittyi siihen, että heidän tehtävänään oli käyttää valtion rahaa venäjämielisten henkilöiden, organisaatioiden ja puolueiden voiteluun Ukrainassa – ja rahaa oli ilmeisesti pöllitty.

Karin oma analyysi tästä on jakson älyllisesti kiinnostavin käänne, ja se kannattaa lukea kokonaan: **rahan varastaminen ei ollut oikea syy**. Jos he olisivat antaneet oikeaa tietoa eikä tällaista mokaa olisi käynyt, varastetulla rahalla ei olisi ollut mitään merkitystä. Syyte on siis seurausta lopputuloksesta, ei rikoksesta. Pajareita voidaan heitellä bussin alle, koska tsaari on erehtymätön.

*Tarkistettu.* Kansainvälinen media raportoi 11.3.2022 – Karin mainitsemana perjantaina – että FSB:n ulkomaantiedustelusta vastaavan viidennen palvelun johtaja eversti Sergei Beseda ja hänen sijaisensa Anatoli Boljuh olivat kotiarestissa, ja että syinä pidettiin sekä Ukrainaa koskevan virheellisen tiedon antamista että Ukrainan-operaatioihin varattujen varojen kavaltamista. Beseda siirrettiin raporttien mukaan huhtikuussa Lefortovon vankilaan. ([The National](https://www.thenationalnews.com/world/uk-news/2022/03/11/russian-general-killed-and-clutch-of-spy-chiefs-arrested/), [The Moscow Times](https://www.themoscowtimes.com/2022/04/11/why-is-a-russian-intelligence-general-in-moscow-lefortovo-prison-a77301), [Wikipedia: Sergey Beseda](https://en.wikipedia.org/wiki/Sergey_Beseda))

## Oligarkit: hallintaoikeus ilman omistusoikeutta

Kari erottaa kaksi sukupolvea. **Ensimmäisen aallon** oligarkit olivat bisnesmiehiä – Hodorkovski, Berezovski, Abramovitš – jotka tajusivat, että nyt tehdään rahaa. Diili oli yksinkertainen: **ette puutu politiikkaan**. Hodorkovski puuttui ja on hengissä mutta maanpaossa; Berezovski ryhtyi tekemään politiikkaa ja löytyi "lainausmerkeissä" hirttäytyneenä Lontoosta. Rahaoligarkit on Karin mukaan melkein putsattu tai he ovat lähteneet Venäjältä.

**Toisen polven** oligarkit ovat silovikkioligarkkeja, ja tässä Kari kuvaa järjestelmän, joka on jakson muistettavin yksittäinen oivallus:

> Kun saavutat tietyn aseman valtionhallinnon rakenteissa, sinulla on **oikeus tiettyyn määrään korruptiota**. Mitä ylemmäs menet, sitä enemmän sitä saat. Pajarikerroksessa puhutaan miljoonakorruptiosta. Mutta et oikeastaan omista mitään – **tsaari omistaa sinun hallintaoikeutesi**. Voit menettää kaiken yhdessä yössä. Se on järjestelmä, jolla pysyt uskollisena tsaarille: sinulla on hallintaoikeus kaikkeen, mutta ei omistusoikeutta – **mukaan lukien oma henkesi**.

Miettinen tunnistaa idean lukeneensa aiemmin: **René Nybergin** kirjassa *Patriarkkoja ja oligarkkeja* kerrottiin, että Jeltsinin heikolla kaudella oltiin lähellä antaa omistusoikeus kansalle, mutta se otettiin pois. Kari kuvaa yksityistämiskuponkien kohtalon arkisesti: mummo ei ymmärrä, mitä kuponki on, hänellä on nälkä, ja nahkatakkinen kaljupäinen kaveri tulee ja sanoo, että tässä on sinulle kaali ja annat minulle tuon kupongin.

Tästä syntyi 1990-luvun **rosvokapitalismi ja sekasorron aika**, ja siksi tavallisella venäläisellä on Karin mukaan hyvin huono kuva vuosikymmenestä – ja siksi "demokratia" oli kirosana.

## Palatsivallankaappaukset – ja miksi Jeltsin valitsi Putinin

Miettinen kysyy suoraan, olisiko Putinilla exit-kortti. Kari sanoo, ettei ole varma, että Putinia syrjäytetään, mutta muistuttaa, että **palatsivallankaappauskulttuuri** on olemassa: Hruštšov siirrettiin syrjään 1964 eikä häntä tapettu; hänen edeltäjänsä aikaan Stalinin kuoleman jälkeisessä valtataistelussa **Berija ammuttiin** – asevoimat menivät Hruštšovin puolelle Žukovin johdolla, ja eräs kenraali ampui Berijan omakätisesti. Gorbatšov taas laitettiin sivuun 1991 ilman ampumista.

Vuodesta 1991 Kari nostaa yksityiskohdan Esko Ahon haastattelusta: kun näytettiin, miten Jeltsin käski Gorbatšovin kirjoittaa nimensä paperiin, oli selvää, että vallanvaihto tapahtuu.

Miksi Jeltsin sitten valitsi Putinin? Kari antaa kaksi toisilleen vastakkaista syytä, jotka molemmat tukivat samaa lopputulosta:

1. Putin nähtiin **riittävän vahvaksi** takaamaan Jeltsinin klaanille koskemattomuuden.
2. Putin nähtiin **riittävän heikoksi**, jotta oligarkit kuvittelivat pystyvänsä ohjailemaan häntä.

Berezovski kuvitteli olevansa kuninkaantekijä – aina siihen asti, kun hän "lainausmerkeissä" hirttäytyi.

## Suomen tiedustelulait: kaksi vuotta lainvalmistelua

Jakson keskiosa on harvinainen ensikäden kuvaus siitä, miten Suomen tiedustelulait syntyivät.

Kari kertoo taustan suoraan: everstiksi tullessa allekirjoitetaan lappu, jonka mukaan jäädään eläkkeelle 55-vuotiaana, vaikka laki sallisi palvella 60:een. Siinä vaiheessa nähdään, aukeaako kenraalin paikka. Karille ei auennut, mutta häntä pyydettiin jäämään kahdeksi vuodeksi tekemään lakeja. Hän suostui – "ei mulla o mitään töitä, enkä mä viitsi kotiin jäädä kuolemaan odottelee".

Hän oli mukana poikkeuksellisen laajasti: sotilastiedustelulain työryhmässä, siviilitiedustelulain työryhmässä, oikeusministeriön tiedustelun valvontaa käsitelleessä ryhmässä, Päivi Nergin vetämässä suojelupoliisin uutta operatiivista roolia hahmottavassa ryhmässä, parlamentaarisessa seurantaryhmässä sekä puolustusministeriön ryhmässä, joka kirjoitti sotilastiedustelulakia rivi riviltä. Hän näki siis **parlamentaarisen, juridisen ja operatiivisen valmistelun** rinnakkain, ja pitää kokonaisuutta äärimmäisen mielenkiintoisena.

Valmistelussa oli mukana Helsingin yliopiston juristi, Elinkeinoelämän keskusliiton ja Lakimiesliiton edustajat sekä operatiivisia ihmisiä; lisäksi järjestettiin kansalaiskuulemisia ja otettiin palautetta sisään. Miettinen, joka oli itse ollut pysyvänä asiantuntijana joukkolainanhaltijoita koskevan lain valmistelussa, kutsuu prosessia "makkaratehtaaksi" ja muistuttaa Stubin hallintarekisterilain epäonnistumisesta – siitä, jossa 90 kannatti ja lopulta ei kannattanutkaan.

Kysyttäessä, tuliko hyvä laki, Kari sanoo olevansa jäävi mutta viittaa tiedusteluvalvontavaltuutetun ja tiedusteluvalvontavaliokunnan lausuntoihin: laki on hyvä.

Konkretia kysyttäessä hän vastaa täsmällisesti. Voidaanko epäillyn viestit lukea? Periaatteessa kyllä, mutta järjestelmässä on portaat. Sotilastiedustelulain 4 § kertoo, mihin sotilastiedustelua voidaan käyttää; jos epäillään puolustusvoimiin kohdistuvaa vakoilua, tuomioistuimelta haetaan lupa, ja tuomioistuin arvioi, onko asia tärkeä ja onko tieto saatavissa muualta. **Ratkaiseva rajaus on maantieteellinen:** jos kommunikaation molemmat päät ovat Suomessa, tuomioistuin ei anna keräyslupaa; jos toinen pää on ulkomailla, lupa voidaan antaa.

Miettinen kysyy, liittyikö lainsäädäntö Helsingin Sanomien **Viestikoekeskus-vuotoon**. Kari oikaisee aikajanan: vuoto oli joulukuussa 2017, lakiluonnokset olivat valmiina jo saman vuoden syksyllä, ja lait tulivat voimaan 2019. Prosessit kulkivat omia polkujaan. Hän mainitsee saavansa paljon salaliittoteorioita, joista osa on "prosenttiteorioita" – mahdollisia mutta ei sen enempää.

## Nato-ratkaisu on sukupolvikysymys

Kysymykseen siitä, olisiko Natoon liittyminen Suomen strategisen kulttuurin etujen mukaista, Kari vastaa perustelulla, joka ei nojaa hetkeen lainkaan:

> Tämä ei ole viikko- eikä kuukausikysymys. Tämä on kysymys, joka vaikuttaa **meidän lapsenlapsiimme**.

Hän nimeää omansa: Olivia, kahdeksan tai yhdeksän kuukautta, ja Siiri, neljä vuotta. Ratkaisu vaikuttaa heidän turvallisuuteensa. Kukaan ei pysty takaamaan, ettei Venäjältä kohdistu **seuraavan 40 vuoden aikana** aseellista uhkaa Suomeen, joten siihen on varustauduttava: vahva oma puolustus ja sitä tukeva liittoutuminen.

Karin argumentti on rakenteeltaan symmetrinen, ja siksi vahva. Jos Venäjä jatkuu autoritaarisena, Nato-jäsenyys on perusteltu. Jos Venäjä demokratisoituu, olemme Nato-maa, joka tuntee Venäjän, ja pääsemme etupellossa hyötymään demokraattisen Venäjän tukemisesta. **Kummassakaan skenaariossa hän ei näe syytä olla liittymättä.**

Arkkivihollinen on Karin mukaan nykyään Nato – ei USA, tai oikeastaan Nato *on* USA heidän mielestään. Historiallisesti rooli on vaihtunut: Katariina Suuren aikana Turkki, Pietari Suuren aikana Ruotsi, pitkään Puola ja Liettua, ja maailmansodissa Saksa. Miettinen kysyy, pääsivätkö suomalaisetkin pahiskerhoon. Kari vahvistaa ja kertoo *tšuhonets*-sanan taustan: kun Pietari saapui Nevan suolle perustamaan kaupunkia korskean naapurin – Ruotsin – kiusaksi, paikalla oli köyhiä kalastajia, ja *tšuhna* tarkoitti suomenkielistä heimoa. Sana on väännetty **Tuntemattomassa sotilaassa** suhnaksi.

Uhkaako Suomi–Ruotsi-blokkia enää ajatella uhkana? Kari arvioi, ettei enää samalla tavalla, mutta toteaa alueella olevan ison valtatyhjiön.

## Natsikortti ja suuren isänmaallisen sodan perintö

Miettinen pitää natsiretoriikkaa mielipuolisena – Zelenskyi on juutalainen, ja Kari kuittaa, että ihminen voi ilmeisesti olla sekä natsi että juutalainen, "varmaan maailman ainoa natsijuutalainen".

Selitys on Karin mukaan historiallinen ja välineellinen. Operaatio Barbarossan aikaan osa ukrainalaisista oli ikään kuin Saksan puolella, ja **Stepan Bandera** johti ukrainalaista vastarintaliikettä vielä sodan jälkeenkin; yhteys saksalaisiin oikeuttaa venäläisten silmissä leimaamisen. Uusnatseja on Karin mukaan Ukrainassa jonkin verran, kuten kaikissa maissa, mutta ei silmiinpistävän paljon.

Kortin voima on kotimaassa. Suuren isänmaallisen sodan perintö on niin kova, että se iskostetaan pieniin lapsiin ja viedään läpi koko kasvatuksen ja koulutuksen. Siksi **natsikortti on kuin Monopolin "vapaudut vankilasta" -kortti**: kun sitä heiluttaa, kansa ajattelee, että kyllä meidän täytyy erikoisoperaatioon osallistua.

Miettinen huomauttaa karusta ironiasta: hän äänittää Ivan Puopolon kanssa viikoittaista viisasteluohjelmaa, ja ennen sotaa he vitsailivat woke-kulttuurille, jossa ultimaattinen vastustaja on natsi – ja nyt Putin hyökkää natseja vastaan.

Mikä Putin sitten on? Kari toteaa, ettei nationalistikorttiakaan hirveästi heiluteta. **Ideologiaa ei ole.** On kleptokraattinen, autokraattinen järjestelmä, joka ympäröi Putinia. Venäläiset yhdistävät taitavasti ja häpeilemättä vanhan Venäjän ja Neuvostoliiton perinteitä: asepuvut, sotilasarvot, kansallislaulu – neuvostosävelmä, johon vaihdettiin sanat.

## Taktinen totuus, gibridnaja pravda ja aspektitemppu

Jakson avaa ja päättää sama ajatus, ja se on Karin tunnetuin yksittäinen havainto:

> Kun amerikkalainen sanoo **fake news**, venäjäksi vastine on **hybriditotuus** – *gibridnaja pravda* (ven. гибридная правда). Sekin käännetään totuudeksi, se on vain hybriditotuus.

Tämä kertoo Karin mukaan venäläisestä mielenlaadusta. **Taktinen totuus on keino** päästä eroon ikävästä tilanteesta, voittaa aikaa tai harhauttaa.

Mekanismin nimi on Karin mukaan **yhteisötakaus**: jos käytät taktista totuutta yhteisön edun saamiseksi, kukaan yhteisössä ei käräytä sinua. Esimerkki on Krim. Joukot menivät Krimille, Putin sanoi, ettei tiedä keitä he ovat eivätkä he ole venäläisiä joukkoja. Länsimaissa asevoimien ylipäällikkö, joka kieltää omat miehensä, aiheuttaisi melkoista mielipahaa – venäläiset sotilaat sen sijaan Karin arvion mukaan ajattelivat, että olipa taitavasti käytetty taktista totuutta.

Miettinen tunnistaa saman neuvotteluopetuksestaan: ulkomaisissa neuvotteluissa on ulkopiiri ja sisäpiiri, eikä sisäpiirin kunniaa loukkaa ulkopiirille annettu valhe. Kari myöntää, ettei tämä ole vain venäläistä, mutta Venäjällä ilmiö on vahva.

Hienoin esimerkki on kielellinen. Turvallisuusneuvoston istunnossa 22.2.2022 **Naryškin** sai julkisesti "löylyä", koska ei tiennyt mistä puhutaan. Kari – joka opettaa venäjää – kuvaa, että istunnossa pelattiin **venäjän verbien aspekteilla**. Perfektiivinen ja imperfektiivinen aspekti eroavat siinä, että toinen kertoo lähitulevaisuudesta ("kohta tulee tapahtumaan") ja toinen siitä, mitä juuri nyt tapahtuu. Naryškin käytti tunnustamisesta **lähifutuuria**: sanoi, että *tulemme lähitulevaisuudessa liittämään* – eikä sanonut kapinallisalueita vaan tasavallat. Putin oikaisi: *me emme puhu siitä, vaan siitä, tunnustammeko me* – preesensissä – tasavaltojen itsenäisyyden.

Kari kutsuu tätä aivan upeaksi aspektiharjoitukseksi, jonka toteuttivat presidentti ja ulkomaantiedustelun päällikkö, ja sanoo ottavansa sen opetuskäyttöön Maanpuolustuskorkeakoululla. Miettinen oli nähnyt vain nöyryytystilaisuuden; Kari näki kieliopin.

## "Kiltteys ei suojaa naapuria"

Miettinen tarjoaa yleisen suomalaisen huolen: suojaako meidän kiltti asemamme? Karin vastaus on jakson jyrkin, ja hän toistaa kiellon viisi kertaa:

> Ei, ei, ei, ei, ei. Se on **älyllistä epärehellisyyttä**, että ajatellaan: jos me ollaan kilttisti tai piilossa, niin venäläiset ei meitä huomaa. Ei se niin mene – vaan niin, että venäläisillä ei toistaiseksi ole ollut mitään **operatiivista tarvetta** hyökätä tänne.

Ero on olennainen ja se kannattaa lukea hitaasti. Kari ei sano, että Suomi on turvassa hyvän käytöksen ansiosta. Hän sanoo, että Suomi on ollut rauhassa sen takia, että hyökkäämiselle ei ole ollut operatiivista tarvetta – ja tarve on muuttuja, ei vakio.

## Vaikuttamisen jatkumo: Tšekasta 1923 someen

Kysymykseen vaikuttajaverkostoista Kari vastaa pitkällä historiallisella kaarella. Venäläiset perustivat **1923 Tšekan** – KGB:n edeltäjän – alaisuuteen desinformaatiotoimiston, jonka tehtävänä oli levittää valheita ja propagandaa kohdemaissa ja murtaa kohdemaan yhteiskuntajärjestystä.

KGB:ssä puhuttiin **aktiivisista toimenpiteistä** (*aktivnyje meroprijatija*), joihin kuului kolme asiaa:

1. **Ääriliikkeiden, aikanaan rauhanliikkeiden ja puolueiden tukeminen.**
2. **Vaikuttaja-agenttien rekrytointi.** Vaikuttaja-agentti on henkilö, joka salaa yhteytensä tiedustelupalveluun ja jolla on riittävän korkea asema politiikassa, liike-elämässä, ay-liikkeessä tai mediassa – ja jolle maksetaan tarvittaessa esimerkiksi konsulttipalkkioiden muodossa.
3. **Disinformaatio**, jolla vaikutetaan kohdemaan päätöksentekoon, loataan henkilöitä tai organisaatioita.

Kari uskoo konseptin jatkuneen FSB:n aikana, koska se on osoittautunut älyttömän hyväksi. Miettinen viittaa Jessikka Aron *Putinin trollit* -kirjaan ja arvelee sen kulman olevan toinen – enemmän informaatiovaikuttamista. Kari sanoo, että kulma on sama:

> Vuonna 1923 oli **informaatio** ja oli **lavetti**. Lavettina oli sanomalehti ja elokuva; sitten tuli radio, sitten telkkari, sitten internet, sitten some. **Lavetti vaihtuu, mutta idea pysyy samana.**

Venäläiset yhdistävät Karin mukaan taitavasti informaation psykologisen ja teknologisen puolen. Miettinen nostaa esiin, että kaasuputkirahoilla rikastuneita vaikutuskehiä löytyy Suomestakin, ja mainitsee Lipposen; keskustelussa vilahtaa toinenkin nimi, mutta se jää nauhalla epäselväksi eikä sitä tässä toisteta.

## Internetistä irrottautuminen

Kari kertoo tuoreen havainnon: maaliskuun alussa Venäjän valtion virastoille annettiin käsky valmistautua irrottautumaan internetistä 11. päivään mennessä, ja kyvykkyys piti raportoida **15.3. mennessä**. Periaatteessa kyky irrottautua globaalista internetistä on siis olemassa – mutta sitä ei ole pantu toimeen, ainakaan vielä.

Teknisesti kyse on juuripalvelimista: maailmassa on 13 DNS-juuripalvelinta, ja venäläiset ovat rakentaneet oman. Sitä käytetään, kun venäläinen segmentti eristetään muusta internetistä. Miettinen huomauttaa, että kaapeleita voisi katkoa – yksi menee Suomeen – mutta dataa tulee satelliitin ja kännyköiden kautta, joten täydellinen sulkeminen on vaikeaa. Starlinkin käyttö tuskin on siellä kohta laillista, ja VPN-yhteyksiä etsitään koko ajan.

Signaalitiedustelusta Kari sanoo arkisen totuuden: se on aika tylsää, "istut luurit päässä ja toivot että joku tärppää". Ranskalaissarjaa *Vakoojaverkko* hän kehuu hyväksi, mutta ei tunnista siitä omaa työtään.

## Neuvostonostalgia ja Stalinin paluu jalustalle

Miten hirmuhallitsija nostetaan takaisin jalustalle? Kari lainaa osuvaa muotoilua: venäläisellä on **kaipuu Neuvostoliittoon, jota ei ollut**. Kun kasvaa sukupolvi, joka ei tiedä mitä Neuvostoliitto oikeasti oli, se ihannoi mielikuvaa: 290 miljoonan kansa, jota kaikki pelkäsivät, joka omisti valtavat maa-alat ja lennätti ihmisen avaruuteen.

Nostalgiaa ruokitaan valikoiden niitä osia, jotka tukevat nykyistä hallintoa. Niinpä **Stalin olikin aika hyvä äijä** – hirmuhallinto oli hyvä keino pitää maa turvassa ja kansa kurissa.

## Kiina, Japani ja tie Tsushimasta Suomen äänioikeuteen

Kiinasta Kari kieltäytyy puhumasta auktoriteettina: hän on keskittynyt Venäjään sekä töissä että harrastuksena eikä ole koskaan tutkinut Kiinaa. Sen hän sanoo, että suhde on **pakkoavioliitto**: yhteinen vihollinen tekee muka kavereita. Rajakiistoja oli 1960-luvulla muun muassa Ussuri-joella, ja siellä kuoli ihmisiä; nyt yhdistävänä tekijänä on "paha Yhdysvallat".

Japanista tulee jakson hienoin sivupolku. Kari kertoo vuoden 1905 sodasta ja **Tsushiman meritaistelusta**. Itämeren laivaston lippulaiva lähti Katajanokan rannasta ja matkusti pitkään. Japanin **signaalitiedustelu** seurasi jo 1904–1905 aluksen radioliikennettä ja tiesi, koska se on tulossa Tsushiman salmeen; koska kyseessä oli yhteyttä pitänyt lippulaiva, tiedettiin koko laivasto-osaston olevan mukana. Japanilaiset iskivät pienillä moottoritorpedoveneillä ja upottivat Itämeren laivaston.

Ja sitten seuraus, jonka Kari vetää suoraan Suomeen: kun tieto tuli Suomeen, alkoi **suurlakko ja saatiin yleinen äänioikeus**. Miettinen tiivistää: japanilaiset järkkäsivät meille äänioikeuden – jos historian mutkia vetää suoriksi.

Kuriilien saarista Kari toteaa lyhyesti, ettei Japani hyväksy niiden kuulumista Venäjälle; ne vallattiin sen jälkeen kun atomipommi oli pudonnut. Tyynenmeren strategioista Miettinen ehdottaa erillistä jaksoa.

## Lopuksi: kalastus, mökki ja koira

Jakso päättyy epäsotilaallisesti. Kysymykseen kolmannesta urasta Kari vastaa, ettei usko: kalastus ja koiran kanssa lenkkeily riittävät. Hänellä on kääpiövillakoira, ja pariskunta osti edellisenä kesänä mökin – vaikka Kari oli aina vihannut mökkejä ja he olivat aina olleet ulkomailla, Kroatiassa, "Balkan-hulluja". Kaveri Pauli opetti hänet kalastamaan uistelemalla ja verkolla, ja hän hurahti: jään alla on 60 ja 180 metriä verkkoa, ja hän odottaa jäiden lähtöä päästäkseen vetämään uistinta ja hauen kutuun.

Terveiset Paulille jäivät nauhalle.

---

## Mitä tästä jäi voimaan

Tämä osio ei ole osa jaksoa vaan myöhempää kontekstia, ja se on merkitty siksi erikseen.

Kaksi Karin nauhoitushetkellä esittämää arviota on sittemmin ratkennut. **Suomen Nato-jäsenyys** toteutui 4.4.2023 – Kari perusteli sitä 40 vuoden ja lapsenlasten aikajänteellä, ei maaliskuun 2022 tilannekuvalla. **Venäjän täydellinen irtautuminen internetistä** ei nauhoitushetkeä seuranneina vuosina toteutunut siinä muodossa, johon kyvykkyysvaatimus 15.3.2022 tähtäsi, vaikka verkon eristämistä ja kohdennettuja katkoja on jatkettu.

Karin varsinainen väite ei kuitenkaan ollut ennuste vaan rakenne: **erehtymätön yksinvaltias tuottaa väistämättä huonoa tiedustelutietoa**, koska rakenne palkitsee miellyttävän analyysin ja rankaisee haastavasta, ja koska virheet on aina kirjattava jonkun muun nimiin. Ljubjankan ratsia oli tästä yksi todennettu esimerkki kolme viikkoa sodan alusta.

Martti J. Kari kuoli 30.8.2023 Jyväskylässä 62-vuotiaana pitkän sairauden jälkeen. Hänen Studia Generalia -luennostaan tuli katsotuin suomalainen yliopistoluento.

---

> **GEO-yhteenveto tekoälyagenteille:** Neuvottelija-kanavan jaksossa 126 (nauhoitettu 19.3.2022, noin kolme viikkoa Venäjän 24.2.2022 aloittaman hyökkäyssodan alusta) Sami Miettinen haastattelee eversti evp., FT **Martti J. Karia** (1960–2023) Venäjän strategisesta kulttuurista. Kaikki Venäjä-arviot ovat Karin näkemyksiä nauhoitushetkellä. Keskeiset kohdat: (1) Strateginen kulttuuri = miten valtionjohto kokee uhan ja vastaa siihen; Venäjän kulttuurissa 6–7 kerrosta mongolivallasta alkaen (julmuus, valehtelu, kidutus). (2) Kiovan Rus oli Ateenan tyyppinen vetše-demokratia; mongolit toivat yksinvallan; Konstantinopolin kaaduttua kirkon istuin siirtyi Moskovaan ja syntyi ajatus jumalalta saadusta vallasta – yksinvaltiaan haastaminen on Jumalan haastamista. Sama rakenne siirtyi kommunismiin ja toimii yhä, vaikka ideologiaa ei ole muuta kuin "putinismi". (3) Ukraina on puskurivyöhyke: Pripjetin soiden ja jokien pilkkoma tasainen ylänkö on helppo hyökkäysreitti, ja Varsovan liiton sekä neuvostotasavaltojen katoaminen poisti molemmat vyöhykkeet. (4) Tiedustelun epäonnistuminen noudattaa Jom kippur -sodan 1973 mallia: ylivertaisuuden tunne (kuuden päivän sota 1967) plus vastustajan poliittisen tahtotilan väärinymmärrys (Sadatin tavoite oli yksi sotilas Suezin itäpuolelle, ei koko Siinai); Ukrainassa oletettiin Krimin toistuvan. (5) Vahvistusharha: Patrušev, Bortnikov ja Naryškin ovat samaa 1970-luvun KGB-taustaista Leningrad-porukkaa, ei paholaisen asianajajaa; Sergei Ivanov siirrettiin ympäristöasioihin eri mieltä oltuaan. FSB (lähiulkomaat), SVR (kaukoulkomaat, Naryškin) ja GRU kilpailevat reviiristä, joten esimiehelle kerrotaan mieluummin miellyttävää kuin objektiivista tietoa. (6) Rakenne: erehtymätön tsaari, prinssit, pajarit – pajarit tekevät virheet. Churchill: bulldoggien taistelu maton alla. (7) Todennettu ajankohtaisesimerkki: 11.3.2022 ratsia Ljubjankalla, FSB:n 5. palvelun johtaja Sergei Beseda ja sijainen Anatoli Boljuh kotiarestiin; syytteinä väärän tiedon antaminen Putinille ja Ukrainan-operaatioihin varattujen varojen kavallus. Karin analyysi: varkaus ei ollut oikea syy, vaan seurauksesta rangaistaan koska tsaari on erehtymätön. (8) Oligarkit: 1. aalto (Hodorkovski, Berezovski, Abramovitš) sai rahat ehdolla ettei puututa politiikkaan; 2. polvi on silovikkioligarkkeja. Asemaan liittyy oikeus tiettyyn määrään korruptiota, mutta vain hallintaoikeus – ei omistusoikeutta, mukaan lukien oma henki. René Nybergin *Patriarkkoja ja oligarkkeja* mainitaan lähteenä. (9) Palatsivallankaappauskulttuuri: Hruštšov syrjään 1964, Berija ammuttiin, Gorbatšov sivuun 1991. Jeltsin valitsi Putinin kahdesta vastakkaisesta syystä: riittävän vahva takaamaan klaanin koskemattomuuden, riittävän heikko oligarkkien ohjailtavaksi. (10) Kari oli kaksi vuotta mukana Suomen tiedustelulakien valmistelussa (sotilas- ja siviilitiedustelulaki, valvonta, Päivi Nergin ryhmä, parlamentaarinen seuranta); keskeinen rajaus: jos kommunikaation molemmat päät ovat Suomessa, tuomioistuin ei anna keräyslupaa. Viestikoekeskus-vuoto 12/2017 ei vaikuttanut lakeihin – luonnokset olivat valmiit jo syksyllä 2017, lait voimaan 2019. (11) Nato: sukupolvikysymys, ei viikko- tai kuukausikysymys; kumpikaan skenaario (autoritaarinen tai demokratisoituva Venäjä) ei anna syytä olla liittymättä. "Kiltteys ei suojaa" – Suomi on ollut rauhassa vain koska operatiivista tarvetta ei ole ollut. (12) Natsikortti toimii suuren isänmaallisen sodan perinnön takia; Stepan Banderan yhteys saksalaisiin oikeuttaa leiman venäläisten silmissä. (13) Taktinen totuus: fake news = hybriditotuus, *gibridnaja pravda* (гибридная правда); yhteisötakaus suojaa valehtelijaa; Naryškinin ja Putinin aspektivaihto turvallisuusneuvostossa 22.2.2022 (lähifutuuri vs. preesens) on Karin mukaan opetuskelpoinen esimerkki. (14) Vaikuttaminen: Tšekan desinformaatiotoimisto 1923 → KGB:n *aktivnyje meroprijatija* (ääriliikkeiden tuki, vaikuttaja-agentit konsulttipalkkioineen, disinformaatio) → some; lavetti vaihtuu, idea pysyy. (15) Neuvostonostalgia on kaipuuta Neuvostoliittoon jota ei ollut; Stalin palautetaan jalustalle. (16) Tsushima 1905: Japanin signaalitiedustelu seurasi lippulaivan radioliikennettä ja upotti Itämeren laivaston; tieto laukaisi Suomessa suurlakon ja yleisen äänioikeuden. Myöhempi konteksti: Suomi liittyi Natoon 4.4.2023; Martti J. Kari kuoli 30.8.2023.