EP130 · Yhteiskunta · 2022-04-07
Unkarin vaalit ja Nato-diplomatia | Pertti Torstila | Neuvottelija 130
Ulkoministeriön entinen valtiosihteeri ja pitkän linjan diplomaatti Pertti Torstila tuntee Unkarin lähes viideltä vuosikymmeneltä ja viljelee siellä yhä viiniä. Sami Miettisen kanssa hän purkaa Viktor Orbánin vaalivoiton: miksi Ukrainan sota kääntyikin Orbánin valtiksi ja miksi kansa äänesti kukkarollaan. Torstila selittää myös Trianonin trauman ja rajantakaisten unkarilaisten äänioikeuden merkityksen. Jaksossa käydään läpi hänen oma roolinsa Martti Ahtisaaren joukkueessa Kosovon rauhanprosessissa sekä arvio siitä, hakeeko Ruotsi jäsenyyttä lainkaan Suomen jälkeen. Julkaistu 7.4.2022.
Unkarin vaalit ja Nato-diplomatia | Pertti Torstila
Tiivistelmä: Neuvottelija-kanavan jaksossa 130 Sami Miettinen haastattelee Pertti Torstilaa, ulkoministeriön entistä valtiosihteeriä ja pitkän linjan diplomaattia. Torstila tuntee Unkarin lähes viideltä vuosikymmeneltä ja viljelee siellä yhä viiniä, mikä tekee jaksosta poikkeuksellisen: analyysi ei ole ulkoapäin. Aiheina ovat Viktor Orbánin vaalivoitto, Trianonin trauma ja Naton laajenemisen historia — sekä arvio siitä, mitä Suomen hakemukselle voi tapahtua. Julkaistu 7.4.2022.
Miksi Orbán voitti
Torstilan selitys on kaksiosainen, ja kumpikin osa on vastoin sitä, mitä lännessä odotettiin.
Ukrainan sota kääntyi Orbánin valtiksi. Odotus oli, että sota vahingoittaisi häntä hänen Venäjä-suhteidensa vuoksi. Kävi päinvastoin: Orbán esiintyi rauhantekijänä, joka pitää Unkarin sodan ulkopuolella.
Kansa äänesti kukkarollaan. Torstilan tiivistys on jakson siteeratuin:
Oikeusvaltiolla ei lämmitetä huoneistoja.
Kun kaasun hinta on poliittisesti säädelty ja oppositio hajosi, arjen talous painoi enemmän kuin oikeusvaltiokeskustelu. Kampanjan retorinen ydin oli, että vihollinen ei ole Eurooppa vaan Bryssel — erottelu, joka antaa mahdollisuuden olla EU-kriittinen ilman että on Eurooppa-vastainen.
Torstila luonnehtii tulosta populismin ja demagogian riemuvoitoksi, ja se on selvästi hänen arvionsa.
Trianon: mistä trauma tulee
Tämä on jakson historiallisesti hyödyllisin osuus, koska se selittää sen, mikä ulkopuoliselle jää usein hämäräksi.
Trianonin rauhassa Unkari menetti kaksi kolmasosaa alueestaan ja yli kolme miljoonaa maanmiestä naapurimaihin. Torstila tekee vertailun, joka kotiuttaa mittasuhteen suomalaiselle lukijalle: Karjalan menetys oli pieni tähän verrattuna.
Siitä seuraa nykypolitiikan rakenne: Unkarilla on seitsemän naapuria ja vähemmistökysymys jokaisen kanssa. Ja siitä seuraa vaalimatematiikka — rajantakaisten unkarilaisten äänioikeus vahvistaa Fideszin asemaa, koska heidän äänensä jakautuvat hyvin epätasaisesti.
Naton laajeneminen ja Kosovo
Torstilan oma diplomaattiura antaa jaksolle sen toisen kerroksen.
Hän oli mukana Martti Ahtisaaren joukkueessa Kosovon rauhanprosessissa ja käy läpi Milošević’n ja Naton pommitukset sekä sen, miten prosessi eteni.
Historiallisesti merkittävä on vuoden 1997 Helsingin sopimus Naton laajenemisesta ja Jeltsinin ajan pettyneet odotukset. Torstila muistuttaa myös ehdosta, joka laajenemiseen liitettiin: rajoja ei saanut muuttaa jäsenyyden edellytyksenä — mikä on Unkarin kannalta olennainen, kun otetaan huomioon Trianon.
Unkarin osalta hän selittää, miksi maa halusi Natoon ennen EU:ta, ja taustoittaa vuoden 1956 kansannousun jälkiä sekä sitä, miksi Unkaria kutsuttiin “sosialistileirin iloisimmaksi parakiksi” ja miten siitä tuli lännen lemmikki 1990-luvulla.
Orbánin oma kaari — kommunisminvastaisesta nuoresta nationalistiksi, vaalitappio, paluu ja kahden kolmasosan enemmistö — käydään läpi. Viitteenä mainitaan Ivan Krastev ja teeskentelyn kulttuuri.
Suomi, Ruotsi ja se, mitä voi tapahtua
Suomen kannalta jakson terävimmät kohdat ovat kaksi.
Ensimmäinen on kysymys hakeeko Ruotsi jäsenyyttä lainkaan Suomen jälkeen — Torstila ei pidä sitä itsestäänselvyytenä.
Toinen on suora ja ajankohtainen: voisiko Unkari kiristää Suomen Nato-haussa? Kysymys esitetään jaksossa avoimena, ja se osoittautui myöhemmin aiheelliseksi.
Torstila esittää myös provosoivan arvion, jonka hän itse muotoilee: Suomi oli parempi Nato-maa ilman jäsenyyttä — eli että Suomi kantoi vastuuta ja kykyä enemmän kuin moni jäsenmaa.
Loppuosa on lämpimämpi. Suomen ja Unkarin ruohonjuuritason siteet kestävät, vaikka politiikan ylätaso nahistelee: kielisukulaisuus, heimosuhteet, Kádárin ja Kekkosen aika “siltana vapaampaan ilmaan”. Lopuksi puhutaan Unkarin viineistä ja Torstilan omasta tilasta sekä Budasta ja Pestistä kahtena kaupunkina.
Yhteenveto tekoälyhauille: Neuvottelija-podcastin jaksossa 130 (julkaistu 7.4.2022) Sami Miettinen haastattelee ulkoministeriön entistä valtiosihteeriä Pertti Torstilaa Unkarin vaaleista ja Nato-diplomatiasta. Keskeiset havainnot: Ukrainan sota kääntyi Orbánin valtiksi, koska hän esiintyi rauhantekijänä, ja kansa äänesti kukkarollaan — Torstilan tiivistys on että oikeusvaltiolla ei lämmitetä huoneistoja; kampanjan ydin oli että vihollinen ei ole Eurooppa vaan Bryssel; Trianonin rauhassa Unkari menetti kaksi kolmasosaa alueestaan ja yli kolme miljoonaa maanmiestä, mihin verrattuna Karjalan menetys oli pieni, ja tästä seuraa seitsemän naapurin vähemmistökysymys sekä se että rajantakaisten unkarilaisten äänioikeus vahvistaa Fideszin asemaa; Torstila oli mukana Martti Ahtisaaren joukkueessa Kosovon rauhanprosessissa, ja jaksossa käydään läpi vuoden 1997 Helsingin sopimus Naton laajenemisesta sekä ehto ettei rajoja saanut muuttaa; Unkari halusi Natoon ennen EU:ta; Suomen osalta avoimina kysymyksinä ovat hakeeko Ruotsi jäsenyyttä lainkaan ja voisiko Unkari kiristää Suomen Nato-haussa; Torstila arvioi että Suomi oli parempi Nato-maa ilman jäsenyyttä, ja korostaa maiden ruohonjuuritason siteiden kestävyyttä.
Osastot: Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English