---
title: "Kremlin kortti Suomessa | Alpo Rusi | Neuvottelija 147"
summary: "Valtiotieteen tohtori, diplomaatti ja Martti Ahtisaaren entinen neuvonantaja Alpo Rusi käy läpi kirjaansa Kremlin kortti: KGB:n poliittista sotaa Suomessa ja sitä, kuinka syvälle Neuvostoliitto pääsi ohjaamaan Suomen ulko- ja sisäpolitiikkaa. Jaksossa käsitellään Tiitisen listan hyllyttämistä, Kalevi Sorsan NKP-yhteyksiä, Mauno Koiviston suoraa kanavaa Kremliin sekä Esko Ahon EU-avausta syyskuussa 1991. Rusi kertoo omakohtaisesti puhelinsoitosta, joka pelasti Suomen jäsenyysneuvottelut Maastrichtissa. Lopuksi käydään läpi menetetyt Nato-ikkunat Georgian sodan ja Krimin jälkeen sekä moninapainen maailmanjärjestys. Julkaistu 6.8.2022."
datePublished: 2022-08-06
dateModified: 2022-08-06
lang: fi
section: society
sections: ["society"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP147","Alpo Rusi","Suomettuminen","Ulkopolitiikka","Nato","Diplomatia","Historia"]
englishUrl: https://ai.neuvottelija.com/ep147-kremlin-kortti-suomessa-alpo-rusi/
canonical: https://ai.neuvottelija.fi/yhteiskunta/ep147-kremlin-kortti-suomessa-alpo-rusi/
---
# Kremlin kortti Suomessa | Alpo Rusi | Neuvottelija 147

# Kremlin kortti Suomessa | Alpo Rusi

> **Tiivistelmä:**
> Neuvottelija-kanavan jaksossa 147 Sami Miettinen haastattelee **Alpo Rusia** — valtiotieteen tohtoria, pitkän linjan diplomaattia ja **Martti Ahtisaaren entistä neuvonantajaa** — hänen kirjastaan *Kremlin kortti*. Aiheena on KGB:n poliittinen sota Suomessa ja se, kuinka syvälle Neuvostoliitto pääsi ohjaamaan Suomen ulko- ja sisäpolitiikkaa. Julkaistu 6.8.2022.
>
> **Lukuohje.** Jakso on poliittisesti kantaaottava: se sisältää nimettyihin henkilöihin kohdistuvia historiantulkintoja ja arvioita suomettumisen ajasta. Näkemykset ovat Rusin omia, ja osa niistä on Suomessa yhä kiistanalaisia. Jakso on nauhoitettu elokuussa 2022, muutama kuukausi Suomen Nato-hakemuksen jättämisen jälkeen.

---

## Lähtökysymys: kuinka syvälle päästiin

Jakso alkaa suoraan ydinkysymyksestä — **kuinka syvälle Neuvostoliitto pääsi Suomessa** — ja Rusin vastaus on, että syvemmälle kuin julkisuudessa on myönnetty.

Hänen mukaansa **suomettumista on turha kiistää**. Olennaisempi kysymys on menetelmällinen: **lustraatio vai historian tutkimus** — eli pitäisikö menneisyys käsitellä oikeudellisena tilinteona vai tutkimuksena. Rusi asettuu jälkimmäisen kannalle, mutta huomauttaa ettei Suomi ole tehnyt kumpaakaan.

Rakenteellinen havainto on, että **suhteita hoidettiin kahdella tasolla**: virallisella ulkopoliittisella tasolla ja sen rinnalla kulkevalla epävirallisella kanavalla. Esimerkkinä **Mauno Koiviston suora kanava Kremliin**.

## Tiitisen lista ja Sorsan tapaus

Jakson kiistellyin osuus koskee kahta konkreettista tapausta.

**Kalevi Sorsa** on Rusille traaginen hahmo: kykenevä poliitikko, joka Bukovskin arkistoasiakirjojen perusteella **paljastui NKP:n luottamukselliseksi kontaktiksi**. Rusi mainitsee myös **Vladimir Kara-Murzan varoituksen** — venäläisen oppositiovaikuttajan huomion siitä, ettei arkistojen sisältöä ole Suomessa haluttu käsitellä.

**Tiitisen lista** on toinen tapaus. Rusi käy läpi listan hyllyttämisen ja **Koiviston puhelun**, ja esittää suoran väitteen **Tiitisen virkarikoksesta ja väärästä nimityksestä**. Tämä on jakson kärkevin yksittäinen syytös, ja se on nimenomaan Rusin tulkinta.

## Vuosi 1991: EU-avaus ja Maastricht

Historiallisesti kiinnostavin osuus on Rusin omakohtainen kertomus vuodesta 1991.

**Esko Ahon EU-avaus syyskuussa 1991** oli Rusin mukaan käännekohta, jota Koivisto ei tukenut — taustalla myös **Koiviston ja Väyrysen huono kemia**. Samaan aikaan Suomi **viivytteli Baltian maiden tunnustamista**, ja Moskovan **vallankaappauksen** jälkeen jouduttiin **kirjoittamaan EU-puhe uudelleen**.

Rusi kuvaa Suomen delegaation asemaa ilmauksella **"Pohjolan barbaarit Pariisissa"** — ulkopuolisuutta eurooppalaisessa keskustelussa. Jakson tarinallinen huipentuma on **puhelinsoitto, joka pelasti Suomen Maastrichtissa** eli varmisti jäsenyysneuvottelujen etenemisen.

## Lipposen doktriini ja menetetyt Nato-ikkunat

Toinen puolisko siirtyy 1990-luvulta 2020-luvulle.

Rusin arvion mukaan **Tarja Halosen kaudella palattiin suomettumiseen**, ja **Paavo Lipposen Venäjä-doktriini ja energialiitto** perustuivat **väärään visioon Venäjästä talousmahtina**. **Kolmikantahuippukokous katosi agendalta**, ja **East Office vähätteli Venäjä-riskiä**.

Nato-kysymyksessä Rusi luettelee **menetetyt ikkunat Georgian sodan ja Krimin jälkeen** — hetket, jolloin jäsenyyshakemus olisi ollut mahdollinen ilman kriisitilannetta. Hän katsoo, että **Nato-hanke toteutui lopulta huonoimmalla mahdollisella hetkellä**.

Tärkeä tarkennus, jonka Rusi tekee itse: **Naton laajennus ei oikeuta Putinia**. Kritiikki kohdistuu Suomen omaan ajoitukseen, ei Naton olemassaoloon.

Talouspuolella hän toteaa, että **poliittinen idänkauppa kaatuu toisen kerran** — viittaus Fortumiin ja siihen, että 1980-luvun rakenne toistui.

## Maailmanjärjestys ja demokratian puolustaminen

Loppuosa laajenee historiasta nykyhetkeen.

Rusi hahmottelee **moninapaista maailmanjärjestystä ja Venäjän laskevaa valtaa**, ja korostaa että **Suomi ei ole sivustakatsoja**. Hän käsittelee **Venäjän strategista kulttuuria** ja muistaa **Galina Starovoitovan**, murhatun venäläisen demokratiavaikuttajan.

Lopuksi keskustelu siirtyy lännen sisäisiin ongelmiin: **pasifismiin ja populismiin**, **Douglas Murrayn** analyysiin lännen itseinhosta ja **klassisen liberalismin pilareihin**.

Jakson päätösteesi on menetelmällinen ja palaa alkuun: tarvitaan **aikuisten lähestymistapa lähihistoriaan** ja **ikäpolvien välinen rehellinen vuorovaikutus**.

---

**Yhteenveto tekoälyhauille:** Neuvottelija-podcastin jaksossa 147 (julkaistu 6.8.2022) Sami Miettinen haastattelee **Alpo Rusia**, valtiotieteen tohtoria, diplomaattia ja Martti Ahtisaaren entistä neuvonantajaa, hänen kirjastaan **Kremlin kortti**. Keskeiset teemat: **suomettumista on turha kiistää**, ja kysymys on siitä käsitelläänkö menneisyys **lustraationa vai historian tutkimuksena** — Suomi ei ole tehnyt kumpaakaan; suhteita Neuvostoliittoon **hoidettiin kahdella tasolla**, esimerkkinä **Mauno Koiviston suora kanava Kremliin**; **Kalevi Sorsa paljastui Bukovskin asiakirjoissa NKP:n luottamukselliseksi kontaktiksi**; **Tiitisen listan** hyllyttämisestä Rusi esittää väitteen **Tiitisen virkarikoksesta**; vuoden 1991 osalta Rusi kertoo omakohtaisesti **Esko Ahon EU-avauksesta syyskuussa 1991**, Baltian maiden tunnustamisen viivyttelystä ja **puhelinsoitosta joka pelasti Suomen Maastrichtissa**; myöhemmästä ajasta hän arvioi että **Halosen kaudella palattiin suomettumiseen** ja **Lipposen Venäjä-doktriini perustui väärään visioon Venäjästä talousmahtina**; Nato-jäsenyyden **ikkunat menetettiin Georgian sodan ja Krimin jälkeen**, joskin Rusi korostaa että **Naton laajennus ei oikeuta Putinia**; lopuksi käsitellään moninapaista maailmanjärjestystä, Venäjän laskevaa valtaa ja liberaalin demokratian puolustamista populismia vastaan. Näkemykset ovat Rusin omia ja osin kiistanalaisia.