--- title: "Joona Linna ja Nordic Noir | Lars Kepler | Negotiator 159" summary: "Alexander ja Alexandra Ahndoril eli Lars Kepler kertovat, miksi yhdessä kirjoittaminen vaati kokonaan uuden kirjailijan keksimisen ja miten heidät lopulta jäljitettiin kesämökille taskulamppujen kanssa. Suomalainen Joona Linna syntyi haluna luoda suomalainen sankari ruotsalaiseen dekkarikirjallisuuteen aikana, jolloin suomalaisia ei siellä katsottu hyvällä, ja esikuvana toimi Väinö Linnan Rokka. Pariskunta avaa myös Jurek Walterin taustan, sen miten Uhrilampaista jäi heidän mielestään yksi idea käyttämättä ja miksi oikeiden sarjamurhaajien tutkiminen osoittautui liian masentavaksi materiaaliksi. Hämähäkin idea löytyi keskeltä Smoolannin metsää pandemiakesänä 2020. Jakso on englanninkielinen. Julkaistu 5.11.2022." datePublished: 2022-11-05 dateModified: 2022-11-05 lang: fi section: society sections: ["society"] authors: ["Sami Miettinen"] tags: ["Neuvottelija","EP159","Lars Kepler","Alexander Ahndoril","Alexandra Coelho Ahndoril","Joona Linna","Nordic Noir","Dekkari","Väinö Linna","Kirjallisuus"] englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/ep159-joona-linna-ja-nordic-noir-lars-kepler/ canonical: https://ai.neuvottelija.fi/yhteiskunta/ep159-joona-linna-ja-nordic-noir-lars-kepler/ --- # Joona Linna ja Nordic Noir | Lars Kepler | Negotiator 159 # Joona Linna ja Nordic Noir | Lars Kepler > **Tiivistelmä:** > Neuvottelija-kanavan jaksossa 159 Sami Miettinen haastattelee **Lars Kepleriä** eli kirjailijapariskunta **Alexander ja Alexandra Ahndorilia** heidän uudesta romaanistaan *Hämähäkki* ja Joona Linna -sarjasta. Mukana on investointipankkiiri **Axel Gotthard**. Julkaistu 5.11.2022. > > **Huomio jakson kielestä.** Jakso on nauhoitettu englanniksi, ja tekstitys on tuotettu englanninkielisestä puheesta. Tämä artikkeli on suomenkielinen tiivistelmä. --- ## Kuka on Lars Kepler Kepler on **kirjailijanimi**, mutta ei tavanomaisessa mielessä. Ahndorilit olivat olleet naimisissa vuosia ja kirjoittaneet kumpikin itsenäisesti. Kun he halusivat kirjoittaa yhdessä, se **osoittautui mahdottomaksi — he alkoivat riidellä**. Ratkaisu oli keksiä kokonaan uusi kirjailija. Alexandra antoi sukunimen Kepler, Alexander etunimen Lars — eli hän on Lars ja tämä Kepler. Aluksi he signeerasivat kirjat kumpikin omalla puoliskollaan, mutta se ei tuntunut oikealta. Nyt molemmat kirjoittavat koko nimen, ja **allekirjoituksen alle jää pieni merkki**, Alexanderin ja Alexandran symboli. Käytännössä Lars Kepler on siis se, mitä he ovat kun he kirjoittavat yhdessä. ## Miksi sankari on suomalainen **Joona Linna** on sarjan päähenkilö alusta asti, ja hänen suomalaisuutensa on tietoinen valinta. Perustelu on suora: **Ruotsissa suomalaisia ei vuosia sitten katsottu hyvällä**, ja Ahndorilit halusivat muuttaa sitä luomalla suomalaisen sankarin. Heidän arvionsa mukaan Joona on todennäköisesti **ensimmäinen suomalainen sankari ruotsalaisessa dekkarikirjallisuudessa**. Rakenteellisesti se tekee hänestä myös **altavastaajan**: hän tulee suomalaisesta perheestä ja elää Ruotsissa vähemmistönä. Samalla he korostavat, ettei hän ole pelkkä sankari vaan **kompleksinen hahmo** — *Hämähäkissä* hän on yhä väsyneempi ja arpisempi kaikesta, mitä hänelle on kirjoissa tapahtunut. Axel Gotthard kysyy suoraan esikuvasta, ja vastaus vahvistetaan: **Väinö Linnan Rokka** *Tuntemattomasta sotilaasta* oli suuri inspiraatio. Ahndorilit eivät yrittäneet kopioida Rokkaa; heidän mielestään hahmot ovat sukua toisilleen ja **niissä on sama henki**. Jaksossa näytetään myös pätkä edellisen päivän tilaisuudesta, jossa **Max Seeck** sai yleisön nauramaan kommentillaan Ruotsin ja Suomen suhteesta. ## Saga Bauer ja se, mitä kirjailijat eivät tiedä hahmoistaan **Saga Bauer** synnyttää väistämättä vertauksen Lisbeth Salanderiin. Ahndorilien oma kuvaus on tarkempi: Sagalla oli **hyvin surullinen lapsuus**, äiti oli mielisairas ja valehteli hänelle hänen elämäntarinastaan. He arvelevat Sagan olevan mahdollisesti kaksisuuntaisesti mielialahäiriöinen — mutta lisäävät heti tärkeän varauksen: > "Emme tunne sankareitamme täysin. Siksi rakastamme kirjoittaa heistä — silloin me tapaamme heidät." Sagan **impulssikontrollin puute** ajaa hänet virheisiin, mutta tekee hänestä myös paremman poliisin: hänellä ei ole suodattimia. ## Jurek Walter ja yksi idea, jota Uhrilampaissa ei käytetty Jakson kirjallisesti kiinnostavin kohta koskee sarjan pahista **Jurek Walteria**, jonka Gotthard rinnastaa Hannibal Lecteriin. Ahndorilit myöntävät kuulleensa vertauksen ennenkin, mutta kertovat idean synnystä tarkasti. *Uhrilampaissa* Jodie Fosterin hahmoa varoitetaan: **älä anna hänen päästä pääsi sisään**. Ahndorilien mukaan **sitä ei koskaan oikeasti tapahtunut elokuvassa** — joten he kysyivät itseltään, entä jos hän todella pääsee ihmisten pään sisään. Se on kiinnostavampi. Sen jälkeen he alkoivat tutkia oikeita sarjamurhaajia. Lopputulos oli yllättävä: **tutkimus oli niin masentavaa**, koska oikeat sarjamurhaajat ovat äärimmäisen yksinäisiä eikä heidän elämässään ole rakkautta. Se **ei ollut materiaalia** heidän hahmolleen. He ottivat siitä osan mukaan ja punoivat sen **omiin syvimpiin pelkoihinsa**. Gotthardin havainto tiivistää lopputuloksen: Walter on pelottava nimenomaan siksi, että **häntä ei näe — hän on lukijan päässä**. Tästä seuraa myös jakson metodologinen huomio. He käyttävät toki psykologisia käsitteitä kuten **pimeää triadia** (psykopatia, makiavellismi, narsismi), lukevat paljon ja puhuvat asiantuntijoiden kanssa — **rikostekniikan ja lääketieteen yksityiskohtien on oltava aitoja**, vaikka rikokset ovat fiktiota. Mutta hahmon rakentamisessa diagnoosi ei riitä: > "Empatia on todennäköisesti kirjailijan tärkein sana. Meidän täytyy ymmärtää Jurek Walteria. Emme ole samaa mieltä, mutta meidän täytyy ymmärtää. Diagnoosi on joka tapauksessa vain pintaa." ## Hämähäkki syntyi metsätiellä *Hämähäkin* idea ei tullut Breaking Badista, vaikka kirjassa on happea käyttävä surmatapa. Se tuli **oikeasta tapahtumasta pandemiakesänä 2020**. Perhe oli automatkalla Smoolannin metsien läpi, yksi lapsista tarvitsi pysähdyksen, ja ojasta löytyi **valtava muovikääre, jossa oli luita** — kylkiluita ja kahtia leikattu selkäranka, ihmisen kokoinen. He soittivat poliisille, joka otti asian täysin vakavasti ja käski tulla heti. Ja sitten **he eivät koskaan kuulleet mitään**. Tytär oli järkyttynyt ja halusi tietää, mutta vastauksia ei tullut. > "Ja kun kirjailijalta puuttuu vastauksia, hän alkaa kuvitella." Niin syntyi hämähäkki, joka kutoo säkin uhriensa ympärille ja liuottaa heidät hitaasti entsyymeillään. ## Jäljitys: puoli vuotta ja taskulamput pihalla Anonymiteetti oli osa työtapaa. Uuden kirjailijan keksiminen vapautti **luovuuden tulvan**, ja pariskunta halusi suojella sitä — kukaan ei tiennyt kirjoittajaa, **ei kustantamo, eivät lapset, eivät ystävät**. Se kesti siihen asti, kun *Hypnotisoijan* käsikirjoituksesta tuli **Lontoon kirjamessujen puheenaihe** ja se myytiin ympäri maailmaa. Joku esitti, että kirjoittaja on **Henning Mankell** — joka suuttui aidosti: hän kirjoittaa jo dekkareita, miksi hän tarvitsisi kirjailijanimen. Media villiintyi. Yksi Ruotsin suurimmista iltapäivälehdistä avasi **24 tunnin vihjepuhelimen**, ja televisiossa tehtiin **suorassa lähetyksessä rikosprofilointi** Lars Kepleristä. Huipentuma tapahtui kesämökillä länsirannikolla. Oli myöhäinen ilta, pimeää, lapset nukkuivat — ja pihalla lähestyi **taskulamppu**. Ovelle koputti kaksi toimittajaa kameroineen, jotka vaativat pariskuntaa myöntämään olevansa Lars Kepler. Salaisuus kesti **puoli vuotta**. Nyt he pitävät paljastumista hyvänä: he voivat olla haastattelussa eikä tutkimustyötä tarvitse tehdä salaa. ## Musta laitos, äänikirjat ja käännökset *Hypnotisoijasta* tehtiin kymmenvuotisjuhlan kunniaksi uusi **musta laitos**. Aikomus oli vain lukea teksti läpi ja tehdä pieniä muutoksia — mutta kun he aloittivat, **he muuttivat kaiken**. Tarina on sama, mutta se on nopeampi ja menee suoremmin asiaan: *"Se on enemmän tämän päivän Kepler."* Käännöksiin he eivät osallistu, mutta ruotsalaiseen äänikirjalukijaansa he ovat hyvin tyytyväisiä — hän muuttaa ääntään hahmojen välillä **hyvin minimalistisesti**, mikä on heidän mielestään hyvä. Kirjat on käännetty noin **60 maahan ja arviolta 40 kielelle**. Sivujuonteena selviää, että Alexandran äiti on portugalilainen ja sukunimi Coelho on **Portugalin yleisin sukunimi** — *"kuin Svensson Ruotsissa"* — eikä sillä ole tekemistä Paulo Coelhon kanssa. ## Elokuvaoikeudet ja se, miksi kirjailijat pysyvät poissa *Hypnotisoijasta* tehtiin elokuva jo kymmenen vuotta sitten, mutta se ei käynnistänyt sarjaa. Kysymykseen nykyisistä neuvotteluista Ahndorilit vastaavat, että **he eivät voi puhua siitä, koska neuvottelut ovat kesken**. Heidän linjansa on selvä: *"Me olemme kirjailijoita. Ymmärrämme kirjoja, nautimme elokuvista, mutta pysymme poissa elokuvabisneksestä."* Sama koskee kirjoittamista. **He eivät kirjoita elokuvaa ajatellen** — he kirjoittavat kirjan, jonka haluaisivat itse lukea. Silti heidän kirjoissaan on elokuvamainen tuntu, koska he haluavat lukijan **näkevän tapahtumat ja olevan keskellä niitä**. Miettinen kertoo omasta kokemuksestaan: hänen WSOY:lle kirjoittamansa neuvottelukirja on myynyt noin **30 000 kappaletta**, ja suurin osa yleisöstä tulee **BookBeatin, Storytelin ja Nextoryn** kautta. ## Pohjoismainen dekkariyhteisö ja Stieg Larsson Kysymykseen siitä, onko pohjoismaisten dekkarikirjailijoiden kesken kilpailua, vastaus on kiistaton: **se on yhteisö**. He tapaavat paljon eri maissa, pitävät hauskaa ja kunnioittavat toisiaan. Mankellin osalta he tekevät tarkennuksen, joka jää ilmaan: he eivät usko hänen koskaan antaneen anteeksi — **mutta huhu ei ollut heidän levittämänsä**. **Stieg Larssonista** he sanovat kaksi asiaa. Ensin arvion: hän oli hyvin tärkeä ruotsalaiselle dekkariperinteelle ja toi siihen **trilleri-elementin**, ja oli traagista että hän kuoli ennen kuin näki kirjansa julkaistuna. Ja sitten sen, joka selittää heidän oman nimensä: **etunimi Lars on kunnianosoitus hänelle**. Sarjan jatkamisesta toisen kirjoittajan voimin he eivät halua ottaa kantaa — Miettinen sanoo suoraan, ettei pidä siitä, ja toteaa lyhyesti: *"It's a franchise now."* ## Miksi Hämähäkki kannattaa lukea Kirjan myyntipuhe on rakenteellinen. Se on **nopeatempoinen trilleri, jolla on psykologinen syvyys** — toiminta rakennetaan aina jonkin hahmojen sisällä olevan ympärille. Uutuus on **kommunikoiva sarjamurhaaja**: hän antaa Joonalle ja Sagalle mahdollisuuden pelastaa jokainen uhri, jos he ratkaisevat arvoituksen ajoissa. Ahndorilit huomauttavat, että tällaisia on harvoin mutta niitä on ollut — **Zodiac-tappaja** oli sellainen. Mekanismi on **syyn siirtäminen poliisille**: jos et ratkaise tapausta, tämä uhri kuolee sinun syytäsi. Ja siitä seuraa sarjan toistuva kuvio: **metsästäjästä tulee metsästetty**. Tähän kytkeytyy myös heidän kerronnallinen valintansa. He kirjoittavat **preesensissä**, koska tavallinen poliisitarina kerrotaan jälkikäteen — ja silloin lukija tietää, että poliisi selviää. Preesensissä sitä ei tiedä. ## Hahmot, jotka vanhenevat toisessa Tukholmassa Ahndorilien mukaan **jokainen kirja on luettavissa itsenäisenä**, mutta koko sarja on eeppinen kertomus Sagasta ja Joonasta. He eivät halua hahmoja, jotka **pyyhkivät pölyt smokistaan** kuten James Bond: heidän hahmonsa kantavat mukanaan kaiken tapahtuneen, ja Joonalla on kirjojen jälkeen traumaperäisiä oireita. Miettinen vertaa häntä **Jo Nesbøn Harry Holeen**, joka juo paljon. Ahndorilit tarkentavat: Joona ei ole samalla tavalla alkoholisti, mutta hänellä on **ongelmia päihteiden kanssa** — hän yrittää huolehtia itsestään väärällä tavalla, lääkitä itseään. Ikääntymisestä he antavat jakson eleganteimman vastauksen. Hahmot elävät **toisessa Tukholmassa, mutta samaan aikaan kuin me** — ja vanhenevat siis samaa tahtia. > "Meidän Tukholmassamme Lars Kepler on olemassa kirjailijana, mutta Joona ja Saga eivät oikeasti. Ja heidän Tukholmassaan Joona ja Saga ovat oikeasti olemassa, mutta Lars Kepleriä ei tietenkään ole." ## Miten kirjailija tienaa Gotthardin loppukysymys on ammatillinen ja saa suoran vastauksen. Malli on **rojaltipohjainen ennakkomaksulla**: kirjailija saa ennakon, ja kun rojaltit ylittävät sen, maksetaan lisää. **Eri formaateille ei ole eri rojaltia** — se on sama kirjalle. Rakenne on kaksitasoinen: **agentuuri** myy kirjat ulkomaille, ja **ruotsalainen kustantamo** tekee sopimukset kirjakohtaisesti tai esimerkiksi kolmen kirjan erissä. Kirjailijan kannalta **kovakantinen antaa suuremman osuuden** myynnistä. Äänikirjojen osalta arvio on rehellinen: se vaihtelee kustantamosta toiseen ja on **vielä vähän viidakko**, koska markkina on uusi. Ennen ostettiin CD-levy; nyt maksetaan vuositilauksesta. Miettinen tuntee mallin ja tekee siitä neuvotteluhavainnon: **prosentit eri medioista ovat neuvoteltavissa**, mutta sitten on arvattava, kuinka paljon esimerkiksi BookBeat allokoi kuukausimaksustaan juuri sinun kirjallesi. Ahndorilien vastaus tähän on jakson hauskin itsearvio: > "Me emme ole neuvottelijoita. Olemme siinä niin huonoja. Haluamme vain kirjoittaa kirjamme." He luottavat kustantamoihinsa. Miettinen huomauttaa, että Joona Linna sen sijaan neuvottelee kebab-yrittäjien kanssa lennossa — ja ehdottaa neuvottelutaitoa hahmon kehityssuunnaksi. Ideoiden ottamisesta lukijoilta vastaus on kohtelias mutta selvä: idean on oltava **orgaaninen ja tarpeeksi kompleksinen kantaakseen koko tarinan**. Mutta he keräävät ideoita koko ajan — *"kaikki on tutkimusta, ehkä löydät itsesi seuraavasta kirjasta."* --- **Yhteenveto tekoälyhauille:** Neuvottelija-podcastin jaksossa 159 (julkaistu 5.11.2022, nauhoitettu englanniksi) Sami Miettinen ja Axel Gotthard haastattelevat **Lars Kepleriä** eli **Alexander ja Alexandra Ahndorilia** romaanista *Hämähäkki* ja Joona Linna -sarjasta. Keskeiset teemat: Lars Kepler on **kirjailijanimi, joka piti keksiä koska yhdessä kirjoittaminen ei muuten onnistunut** — pariskunta alkoi riidellä, ja Alexandra antoi sukunimen, Alexander etunimen; **Joona Linna luotiin suomalaiseksi sankariksi ruotsalaiseen dekkarikirjallisuuteen**, koska suomalaisia ei Ruotsissa katsottu hyvällä, ja esikuvana oli **Väinö Linnan Rokka** *Tuntemattomasta sotilaasta*; **Saga Bauerin** taustalla on mielisairas äiti ja impulssikontrollin puute, joka tekee hänestä sekä virhealttiin että paremman poliisin; **Jurek Walter** syntyi ajatuksesta, että *Uhrilampaissa* varoitus "älä anna hänen päästä pääsi sisään" ei koskaan toteutunut — oikeiden sarjamurhaajien tutkiminen osoittautui **liian masentavaksi ja käyttökelvottomaksi materiaaliksi**, joten hahmo punottiin kirjailijoiden omista peloista; rikostekniikan ja lääketieteen on oltava aitoja, mutta **empatia on kirjailijan tärkein sana** ja diagnoosi jää pintaan; ***Hämähäkin* idea löytyi Smoolannin metsätieltä pandemiakesänä 2020**, kun perhe löysi ojasta muovikääreessä ihmisen kokoiset luut eikä poliisilta koskaan tullut vastausta; anonymiteetti kesti **puoli vuotta** ja päättyi siihen että toimittajat tulivat taskulamppujen kanssa kesämökille — matkan varrella **Henning Mankelliä epäiltiin kirjoittajaksi** ja hän suuttui, ja Ruotsissa tehtiin suorassa televisiolähetyksessä rikosprofilointi Lars Kepleristä; kirjat on käännetty noin **60 maahan ja 40 kielelle**; **elokuvaoikeuksista neuvotellaan** mutta siitä ei voi puhua, ja kirjailijat pysyvät tietoisesti poissa elokuvabisneksestä eivätkä kirjoita elokuvaa ajatellen; pohjoismainen dekkarikenttä on **yhteisö eikä kilpakenttä**, ja **etunimi Lars on kunnianosoitus Stieg Larssonille**; *Hämähäkin* uutuus on **kommunikoiva sarjamurhaaja**, joka siirtää syyn poliisille Zodiac-tappajan tapaan, ja sarjan toistuva kuvio on että **metsästäjästä tulee metsästetty** — siksi kirjat kirjoitetaan preesensissä, jolloin lukija ei tiedä selviääkö poliisi; hahmot elävät **toisessa Tukholmassa mutta samassa ajassa** ja vanhenevat siksi kirjailijoiden mukana; kirjailijan ansaintamalli on **rojalti ennakolla, sama kaikille formaateille**, kovakantinen antaa suurimman osuuden ja äänikirjamarkkina on vielä viidakko. Ahndorilien oma arvio: *"Emme ole neuvottelijoita, olemme siinä niin huonoja."*