--- title: "KD nousee jalat maassa | Sari Essayah | Neuvottelija 185" summary: "Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah viimeisenä vieraana ennen huhtikuun 2023 eduskuntavaaleja, samana aamuna kun Ylen viimeinen gallup nosti KD:n RKP:n ohi. Jakson rakenteellisin havainto ei ole vaalitilanne vaan koalitiomatematiikka: kun kaikki muut ovat kertoneet, keiden kanssa ne eivät mene hallitukseen, KD:stä tulee se puolue, jota ilman hallitusta ei ehkä synny. Lisäksi terävä kritiikki EU-vaikuttamisen ajoituksesta — kanta pitäisi viedä silloin, kun direktiivi on vasta pilkkeenä komission silmäkulmassa — ansiosidonnaisen ulottaminen kaikille porrastettuna, kotihoidon tuen puolustus vertailuluvulla, jota keskustelussa ei yleensä esitetä, ja kotoutumisen kielilisä. Julkaistu 31.3.2023." datePublished: 2023-03-31 dateModified: 2023-03-31 lang: fi section: society sections: ["society","economy"] authors: ["Sami Miettinen"] tags: ["Neuvottelija","EP185","Sari Essayah","Kristillisdemokraatit","Eduskuntavaalit 2023","EU-politiikka","Ennallistamisasetus","Ansiosidonnainen","Sosiaaliturva","Maatalous","Sote"] englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/ep185-kd-nousee-jalat-maassa-sari-essayah/ canonical: https://ai.neuvottelija.fi/yhteiskunta/ep185-kd-nousee-jalat-maassa-sari-essayah/ --- # KD nousee jalat maassa | Sari Essayah | Neuvottelija 185 # KD nousee jalat maassa | Sari Essayah > **Tiivistelmä:** > Jaksossa 185 Sami Miettinen haastattelee **kristillisdemokraattien puheenjohtajaa Sari > Essayahia** kaksi päivää ennen huhtikuun 2023 eduskuntavaaleja. Julkaistu 31.3.2023. > > **Lukuohje.** Tämä on vaalijakso, jossa puolueen puheenjohtaja puhuu omassa nimessään > kaksi päivää ennen vaalipäivää. Näkemykset ovat hänen, vaalilupaukset ja ennusteet on > merkitty tässä ennusteiksi, eikä artikkeli ota kantaa siihen, kuka on oikeassa. > Kilpailevien puolueiden näkemykset eivät ole jaksossa edustettuina. --- ## Koalitiomatematiikka, joka on jakson kestävin havainto Vaalitilanne vanhenee, mutta Essayahin havainto hallituksen muodostamisesta ei. Hän huomauttaa, että KD on käytännössä ainoa puolue, joka ei ole ennakkoon rajannut ketään hallituskumppanina pois. Ja siitä seuraa laskutoimitus: > Tällä hetkellä näyttää siltä, että maahan ei saada hallitusta ilman > kristillisdemokraatteja, koska kaikki muut ovat kertoneet, kenen kanssa nyt ei ainakaan > mennä samaan hallitukseen. Hänen perustelunsa on periaatteellinen eikä taktinen: mikään puolue ei ole Suomessa koskaan saanut yli 50:tä prosenttia, joten koalitio on aina pakko muodostaa. Hän viittaa myös presidentin valtiopäivien päättäjäispuheeseen, jossa vaalipuheiden kovuuteen kiinnitettiin huomiota — ja muistuttaa, että **yhteistyökyky on se, joka ratkaisee yllättävissä kriisitilanteissa**, kuten kuluvalla kaudella nähtiin. Tämä on argumentti, jonka arvo ei riipu siitä, mitä mieltä KD:n politiikasta on. Se on havainto siitä, mitä poissulkemisten julistaminen tekee hallituksen muodostamiselle. ## Missä KD sijaitsee arvokartalla Miettinen sanoo suoraan, ettei pidä Suomessa vakiintuneesta nelikentästä. Essayahin vastaus on tavallista täsmällisempi. KD on hänen mukaansa **selkeästi konservatiivinen ja oikealla, mutta lähellä keskiviivaa** — keskusta-oikeistopuolue, kuten kristillisdemokraatit ovat ympäri Eurooppaa asemoituneet. Ja siitä hän tekee johtopäätöksen, joka on käytännöllinen: > Kun se on siinä lähellä origoa, se tarkoittaa myös sitä, että aika iso joukko > suomalaisia sijoittautuu siihen. Toisin sanoen: puolueen sijainti kartan keskellä ei ole kompromissi vaan tavoitettavuusväite. ## EU-vaikuttamisen ajoitus: jakson paras yksittäinen pointti Tämä osuus on syytä lukea, vaikka vaalit eivät kiinnostaisi, koska se koskee menettelytapaa eikä puoluekantaa. Essayahin kritiikki ei ensisijaisesti ole se, että Suomen kannat olisivat olleet vääriä. Se on, että ne ovat tulleet **liian myöhään ja liian ympäripyöreinä**, ja että EU-suuntaan on viestitty useammalla suulla erilaista viestiä — mikä ei paranna uskottavuutta eikä vaikutusmahdollisuuksia. Ja sitten hän muotoilee oikean ajoituksen kuvana, joka jää mieleen: > Siellä pitäisi olla aina niin hyvissä ajoin liikkeellä, että kun joku > direktiiviehdotus on **vasta pilkkeenä silmäkulmassa siellä komission päässä**, niin > silloin pitäisi olla jo Suomen kantaa viemässä eteenpäin. Hänen esimerkkinsä ovat elpymisrahasto, metsäpolitiikka, **ennallistamisasetus** ja energiatehokkuusdirektiivi. Jälkimmäisessä hän antaa tunnustusta siitä, että eduskunta ehti tehdä toissijaisuushuomautuksen — mitä ennallistamisasetuksessa ei ehditty — mutta pitää suuntaa silti vääränä. **Hän arvostelee myös omaa viiteryhmäänsä.** Kysyttäessä suomalaisten meppien äänestyskäyttäytymisestä hän toteaa, että kokoomuksen ryhmä hajosi ja että perussuomalaisista toinen puuttui äänestyksestä kokonaan — vaikka puolue on aiheessa yleensä kriittinen. Hänen vaatimuksensa on johdonmukaisuus: > Nämä on niin tärkeitä äänestyksiä, että niissä olisi äärimmäisen hyvä, että siellä on > samat linjat kuin Suomen eduskunnassa olevilla puolueilla. Hänen sisällöllinen argumenttinsa energiatehokkuusdirektiivistä on maantieteellinen: energiatehokkuuden parantaminen Espanjassa tai Italiassa on eri asia kuin Suomessa, jossa rakennuskanta on jo energiatehokasta — *"eihän meillä lämmitellä harakoille."* Ennallistamisasetuksesta hän nostaa esiin sekä **omaisuudensuojan** että sen, että kustannus Suomelle olisi miljardiluokkaa. ## Verotus: mitä KD ei lupaa Essayahin linja on tässä poikkeuksellisen selvärajainen: **ei korotuksia työn ja yrittämisen verotukseen eikä pääomaverotukseen.** Erityishuoli koskee listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennuksen poistamista, koska juuri siellä on pk-yrityssektori, joka työllistää. Hän ei kuitenkaan puolusta nykyjärjestelmää sellaisenaan, ja se on huomionarvoista: > Toki esimerkiksi tätä nettovarallisuuslaskentasääntöä voidaan tarkastella, sitä en > kiellä. Hänen vasta-argumenttinsa on liikkuvuus: yrityksen kotipaikan voi nykyään siirtää nopeasti Suomenlahden toiselle puolelle, ja Suomessa on jo valmiiksi liian vähän pääomaa ja investointeja. Hän oikaisee myös yhden keskustelussa toistuvan käsityksen: puhe listaamattomien osinkojen "verovapaudesta" on harhaanjohtavaa, koska kyse on omaisuudesta, **jota on jo kertaalleen verotettu.** **Tasaverosta hän ei innostu.** Miettinen esittää Viron mallin ja myöntää itse sen olevan Suomessa radikaali ajatus. Essayahin vastaus on lyhyt ja suora — *"tämä KD ei kyllä ihan tasaveroon taivu, kyllä me nähdään tämä progressio kuitenkin."* **Erimielisyys jää voimaan**, mikä on tässä artikkelissa syytä merkitä näkyviin: haastattelija ja vieras eivät ole samaa mieltä. ## Ansiosidonnainen: laajennus, ei leikkaus Tämä on jakson konkreettisin politiikkasisältö, ja se poikkeaa siitä, mitä vaalikeskustelusta yleensä muistaa. Essayah pitää koko keskustelua **blokkiutuneena** ja esittää kaksi muutosta, jotka kulkevat eri suuntiin: **1. Ansiosidonnainen kaikille.** Perustelu on aritmeettinen: valtio maksaa siitä jo nyt 95 prosenttia, ja suuri joukko nuoria tekee epätyypillisiä työsuhteita, joissa turvaa ei ole. *"Minkä ihmeen takia ei sitten ulotettaisi kaikille?"* **2. Porrastus.** KD ei ole lyhentämässä kestoa — hän erottaa kantansa nimenomaisesti kokoomuksen lyhennysmallista — vaan porrastamassa tasoa. Hänen mukaansa laajennus ja porrastus yhdessä tuottaisivat nelijaksoisella mallilla **148 miljoonaa** valtion kassaan. Laajempi kehys on **kannustava perusturva**: minimietuudet — työmarkkinatuki, peruspäiväraha, sairauspäiväraha, vanhempainpäiväraha — yhdistettäisiin yhdeksi kokonaisuudeksi, joka ajettaisiin samaan tulorekisteriin palkkatulon ja verotuksen kanssa, jotta etuus reagoisi tuloihin liukuvasti eikä hypähdellen. Essayah sanoo istuvansa itse sosiaaliturvaa uudistavassa komiteassa ja pitää suuntaa oikeana. ## Kotihoidon tuki ja luku, jota ei yleensä esitetä Miettinen kysyy suoraan, onko kotihoidon tuen puolustaminen vaikea asema taloudellisesti. Essayahin vastaus sisältää vertailuluvun, joka on jakson yllättävin yksittäinen väite: > Samanikäisten lapsettomien miesten työttömyysaste on korkeampi kuin niiden äitien, > jotka ovat kotihoidon tuella. Tämä on yksi sellainen, joka aina sivuutetaan näissä > keskusteluissa — että ketä sinne työelämään nyt oikeasti pitäisi patistella. *Tarkennus.* Tämä on Essayahin esittämä vertailu; artikkeli ei vahvista lukua, ja vertailun tulos riippuu siitä, miten ikäryhmä ja työvoimaan kuuluminen rajataan. Hänen varsinainen ratkaisunsa ei kuitenkaan ole tuen puolustaminen vaan kustannusten siirtäminen: **vanhemmuuden kustannukset vakuutuspohjaisiksi Ruotsin mallin mukaan**, jolloin kaikki työnantajat osallistuvat niiden maksamiseen. Kaksi perustelua: - se poistaa **piilosyrjinnän** nuorilta naisilta työmarkkinoilla - se on oikeudenmukaista, koska lapset ovat koko yhteiskuntaa varten Ja siitä seuraa hänen periaatteellinen kantansa: kun kustannus ei enää kasaudu yhdelle työnantajalle, **sen vahtiminen, kuka kotona on, voi jäädä pois** — perhe päättää itse. Hän lisää, että palkkaepätasa-arvo on työmarkkinajärjestöjen pöytien asia, ei jotain jota korjataan *"ihmisten keittiön pöydän äärestä."* ## Kotoutuminen: kielilisä ja kustannusneutraalius Konkreettinen ehdotus, jonka mekaniikka kannattaa lukea tarkkaan, koska se on tarkoituksella kaksisuuntainen. Malli: **lasketaan ensin työmarkkinatukea kaikilta**, ja sen jälkeen kielikokeella voi osoittaa osaamisensa ja saada **kielilisän** takaisin. Essayahin mukaan tämä tekee uudistuksesta **kustannusneutraalin** ja tuo kannustavuutta kielenopiskeluun. Hän perustelee sitä eduskunnan tarkastusvaliokunnan kotouttamisraportilla ja sillä, että kielitaidon puute on kaikkein eniten työmarkkinoilta syrjäyttävä tekijä — ja huomauttaa, että vastaavia sosiaaliturvaan liitettyjä kannustimia on muissakin Pohjoismaissa. ## Maatalous turvallisuuskysymyksenä Osuus, joka ennakoi Essayahin myöhempää ministerisalkkua, ja jonka argumentti on huoltovarmuudellinen eikä maaseutupoliittinen. Hänen kuvauksensa arvoketjusta on suora: kauppa on tehnyt kovaa tulosta ja elintarviketeollisuus hyvää, mutta **tuottajalla ei meinaa olla varaa tuottaa**. Ratkaisu on lainsäädännöllinen — elintarvikemarkkinalakiin **kustannusindeksi**, joka huomioi nopeat kustannusnousut, koska nyt kustannukset kaatuvat tuottajan niskaan ja tukipaketit ovat tulleet myöhässä. Korkojen nousu osuu hänen mukaansa erityisesti nuoriin tilallisiin, joilla on isoja investointeja ja maksettuja sisarosuuksia. Hänen luodullaan luku on karu: **kolme tilaa päivässä menee nurin**, ja kaatuvien joukossa on kannattavia tiloja. > Ei tässä maailman ajassa Suomi voi jättäytyä ruokahuollossa vieraan varaan. *Tarkennus.* "Kolme tilaa päivässä" on Essayahin jaksossa esittämä luku; artikkeli ei vahvista sitä. ## Aluepolitiikka vahvuuksien kautta Essayah tekee eron, joka erottaa KD:n kannan keskustalaisesta perinteestä, ja tekee sen itse: > Ehkä se vanhamuotoinen keskustalainen politiikka on ollut sitä, että kaadetaan rahaa > sinne, missä erityisen heikosti menee. KD lähtee siitä, että sieltä alueelta löytyy ne > omat vahvuudet, ja vahvistetaan niitä. Välineiksi hän nimeää **sähköveron alueellisen porrastuksen** Ruotsin malliin — jossa Pohjois-Ruotsissa maksetaan selvästi pienempää energiahintaa, mikä on hänen mukaansa vetänyt sinne valmistavaa teollisuutta — sekä kuljetustuet ja opintolainojen alueellisen vähennysmahdollisuuden. ## Hyvinvointialueiden verotusoikeus: jyrkin ei Miettinen heittää ajatuksen hyvinvointialueiden omasta verotusoikeudesta *"no taxation without representation"* -hengessä. Essayahin vastaus on jakson jyrkin: > Ei, missään nimessä. Se olisi aivan järkyttävää. Sehän vasta saisi meidän veroasteen > singahtamaan. Perustelu ei kuitenkaan ole vain veroaste vaan **eriytyminen**: siellä missä väestö ikääntyy, vähenee ja sairastaa, verotus olisi kovinta — mikä kasvattaisi alue-eroja entisestään. Sote-korjaussarjasta hän nimeää kolme kohtaa: rahoitusmallin uudistus painopisteenä ennaltaehkäisy, rahoituskertoimet niin etteivät ne rankaise ikääntyviä ja sairastavia alueita, ja puuttuvat erät — **palkkaharmonisaatio- ja ICT-kustannukset** — mukaan laskelmiin. Kela-korvausten leikkauksesta hän esittää aikajanan, joka on hänen kritiikkinsä ydin: leikkaus tehtiin, jotta hoitajamitoitus saataisiin voimaan — ja kun mitoitusta sitten lykättiin, **leikkaus jäi silti voimaan.** ## Kristilliskonservatismin asema Loppuosa käsittelee arvoilmapiirin muutosta vaalikauden aikana. Miettinen kuvaa kauden alkaneen voimakkaalla arvostelulla kristillisiä arvoja kohtaan ja katsoo tilanteen sittemmin helpottaneen. *Tässä artikkelissa ei toisteta jaksossa esitettyä luonnehdintaa yksittäisestä virkamiehestä; kyse on haastattelijan mielipiteestä, joka ei lisää asiaan analyyttistä sisältöä.* Essayahin oma vastaus on periaatteellinen ja kohdistuu suvaitsevaisuuden käsitteeseen: > Jos suvaitsevaisuus käsitetään sellaisena asiana, että olet suvaitsevainen kun ajattelet > juuri niin kuin minä ajattelen — no kyllä se on aika kapeasti määritelty. Hän liittää tämän siihen, että Suomessa vietettiin tuolloin **uskonnonvapauden satavuotisjuhlavuotta**, ja pitää keskeisinä perusarvoina sananvapautta ja mielipiteenvapautta riippumatta siitä, kenen mielipiteestä on kyse. Hänen johtopäätöksensä: > Sehän kaventaa, jos mikä, demokratiaa kaikilta. ## Loppukiri Jakso päättyy kuvaan, joka on Essayahin oma: hän on **kilpakävelyn maailmanmestari**, ja kampanjan viimeisiä päiviä käsitellään loppukirinä. Miettinen kysyy, voiko kilpakävelyssä ottaa loppukirin. Vastaus tiivistää jakson paremmin kuin mikään ohjelmajulistus: > Kyllä voi. **Hyvällä tekniikalla** voi ottaa loppukirin. Politiikassa on ihan sama asia. Ja Miettisen jatkokysymys — ettei molempia jalkoja saa olla ilmassa maalikameran kohdalla — saa vastauksen, joka on samalla jakson otsikko: > Me ollaan realisteja, me ollaan aina vähintään toinen jalka maassa. ## Mitä jaksosta jää käteen Kolme asiaa. **Poissulkeminen on koalitiostrategia, jolla on hinta.** Essayahin havainto siitä, että kun kaikki muut rajaavat kumppaneita pois, rajaamatta jättävästä tulee välttämätön, on hallitusten muodostamisen logiikkaa eikä vaalipuhetta — ja se pätee yhtä lailla muihin vaaleihin. **EU-vaikuttamisessa ajoitus on sisältöä.** Kuva direktiivistä "pilkkeenä komission silmäkulmassa" on jakson paras yksittäinen muotoilu, ja kritiikin kohde on menettely: myöhään muodostettu ja monella suulla viestitty kanta ei vaikuta, olipa se sisällöltään mikä tahansa. **Ansiosidonnaisen laajentaminen porrastamalla on aidosti eri ehdotus kuin leikkaaminen.** Essayah erottaa kantansa nimenomaisesti kokoomuksen mallista, ja ehdotus — kaikille, mutta porrastettuna — on arvioitavissa riippumatta siitä, mitä mieltä on KD:n muusta politiikasta.