---
title: "Penetraatiopommit ja demarien reiluus | Tere Sammallahti ja Onni Rostila | Neuvottelija 341"
summary: "Kesäkuun 2025 lopun Neuvotteluklubi kolmella teemalla. Ensin SDP:n reiluusretoriikan ja käytännön välinen ero: Sanna Marinin yhtiön tulos ja listaamattoman yhtiön osinkoverotus, jota demarit poliittisesti vastustavat, sekä Tampereen tuoreen pormestarin käynnistämät yt-neuvottelut viikkoja vaalien jälkeen. Toisena Suomen Akatemian rahoituspäätökset ja kysymys siitä, kuka saa kyseenalaistaa julkista tutkimusrahaa ilman että keskustelu käännetään tieteenvapaudeksi. Kolmantena Yhdysvaltain iskut Iranin ydinlaitoksiin, ennaltaehkäisevän iskun doktriini ja se, miksi ilmaiskuilla ei vaihdeta hallintoa. Kahden oikeistolaisen kansanedustajan mielipiteellinen keskustelu, jossa myös analyysin rajat tunnustetaan."
datePublished: 2025-07-01
dateModified: 2025-07-01
lang: fi
section: society
sections: ["society","economy"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP341","Sami Miettinen","Tere Sammallahti","Onni Rostila","SDP","Suomen Akatemia","Tiedepolitiikka","Iran","Israel","Ulkopolitiikka","Julkinen talous"]
englishUrl: https://ai.neuvottelija.com/ep341-penetraatiopommit-demarien-reiluus-sammallahti-rostila/
canonical: https://ai.neuvottelija.fi/yhteiskunta/ep341-penetraatiopommit-demarien-reiluus-sammallahti-rostila/
---
# Penetraatiopommit ja demarien reiluus | Tere Sammallahti ja Onni Rostila | Neuvottelija 341

# Penetraatiopommit ja demarien reiluus | Tere Sammallahti ja Onni Rostila | Neuvottelija 341

> **Tiivistelmä:**
> Kesätauolle jäävän eduskunnan Neuvotteluklubi kolmella teemalla: **SDP:n reiluusretoriikan ja käytännön välinen ero**, **Suomen Akatemian rahoituspäätökset**, ja **Yhdysvaltain iskut Iranin ydinlaitoksiin**.
>
> Vieraina kansanedustajat **Tere Sammallahti** (kok.) ja **Onni Rostila** (ps.).
>
> Jakson paras osuus on viimeinen, koska siinä puhujat myöntävät analyysinsä rajat: **ilmaiskuilla ei vaihdeta hallintoa**, eikä kukaan tiedä kuinka pahasti Iranin ohjelma vaurioitui.

**Lukuohje.** Tämä on kahden oikeistolaisen kansanedustajan mielipiteellinen keskustelu, ja sen sävy on suorasukainen. Kaikki tulkinnat ovat heidän ja ne on merkitty puhujittain; tämä artikkeli ei ota niihin kantaa. Osa esitetyistä väitteistä on tarkistettavissa julkisista lähteistä, osa on spekulaatiota aikomuksista — nämä on erotettu toisistaan tekstissä.

---

## Reiluus retoriikkana ja reiluus käytännössä

Ensimmäinen teema lähtee SDP:n kampanjateemasta *kaiken voi tehdä reilummin*, ja siitä rakennetaan kaksi rinnastusta.

**Ensimmäinen koskee Sanna Marinin yhtiötä.** Jaksossa viitataan **Pauli Vahteran** analyysiin ja käydään läpi yhtiön liikevaihto ja tulos. Olennaista ei kuitenkaan ole liiketoiminta sinänsä — molemmat vieraat kehuvat sitä avoimesti:

> Helvetin hienoa, että Marinilla menee hyvin ja myynti käy ja tulosta tulee. **Terveisiä vaan Sannalle, hienosti vedetty.**

Miettinen menee pidemmälle ja esittää tästä myönteisen kansantaloudellisen tulkinnan: **entisistä pääministereistä voi tulla Suomelle vientituote**, koska raha tulee ulkomailta Suomeen.

Varsinainen kysymys on toinen ja se koskee johdonmukaisuutta: **listaamattoman yhtiön osinkoverotus** on juuri se etu, jota SDP on poliittisesti vastustanut. Rostilan ennuste on suora:

> Väitän, että yksi demari, joka pyörittää firmaa ja jonka liikevaihdot ja tulokset riittää sinne asti, **ei jätä tätä veroetua käyttämättä.**

**Tämä on ennuste, ei havainto**, ja se kannattaa lukea sellaisena — jaksossa sanotaan itsekin, että *vaikeahan tässä on Sanna Marinin pään sisään päästä.* Sivuhuomiona Rostila nostaa esiin myös YEL-uudistuksen ja arvelee, että kun velvoitteet tulevat, yrittäjä saattaa katsoa järjestelmää toisin kuin sitä säädettäessä.

**Toinen rinnastus on konkreettisempi ja tarkistettavissa.** Tampereen tuore pormestari **Ilmari Nurminen** käynnisti kaupunkikonsernissa yt-neuvottelut hyvin pian vaalien jälkeen. Sammallahden pointti on kampanjaviestinnän ja vallankäytön välinen ero:

> Kun vaalikamppailua käytiin, me kaikki tiedetään mitä demarit on yt-neuvotteluista, irtisanomisista ja julkisen sektorin kulurakenteen sopeuttamisesta ollut mieltä. **Ja eipä mennyt montaa viikkoa, kun ilmoitettiin että yt:t olisi tyrkyllä.**

Ja hän laajentaa listan omiin järjestöihin: yt-neuvotteluja on käyty myös ammattiyhdistysliikkeessä ja puoluetoimistoilla. Hänen johtopäätöksensä ei ole se, että sopeuttaminen olisi väärin — päinvastoin:

> **Kyllä ne tietää miten tää maailma oikeasti makaa ja kyllä ne numerot osaa.** Mutta se maailmankuva, mitä myydään äänestäjille, on se, ettei tässä ole huolta, rahaa on ja velkaa voidaan aina ottaa.

Rostila lisää tähän rakenteellisen selityksen, joka on jakson analyyttisesti kiinnostavin kohta:

> Lisävelka on lykättyä verotusta, mutta **lykätty verotus on sosialistille aina lisävaltaa.** Omissa järjestöissä budjetin täytyy pelittää tasapainossa, koska muuten valta menee — mutta valtiontaloudessa sama logiikka ei päde.

Miettinen kääntää tämän ympäri ja tarjoaa optimistisemman luennan: **tekemättä jäänyt menopäätös on lykättyä tulevaisuuden säästöä.** Jos demarit löytäisivät itsestään sisäisen säästäjän isoissa kaupungeissa, se olisi hyvä uutinen myös tulevalle hallitukselle.

Kolmas sivujuonne koskee **Tony Blair Institutea**, jonka toimintaa Sammallahti sanoo suoraan olevansa kykenemätön selittämään ja jonka rahoitusrakennetta hän pitää kysymisen arvoisena. Hänen huomionsa on medialuonteinen: *riittääkö se, että sulla on joku entinen pääministeri, niin se on valkopesty hyväksi jutuksi.*

## Suomen Akatemia ja kysymys siitä, kuka saa kysyä

Toinen teema syntyi siitä, että ministeri Rydman arvosteli julkisesti Suomen Akatemian rahoituspäätöstä.

Argumentti, jonka molemmat esittävät, on **niukkuusargumentti** eikä sisältöargumentti:

> Rajallisten resurssien maailmassa pitäisi pystyä asettamaan vastakkain: **onko tämä se mitä me halutaan oikeasti tutkia, vai onko se esimerkiksi syöpätutkimus tai Alzheimer-tutkimus.**

Ja siihen liittyy väite keskustelun mekaniikasta: kun tällaista rahankäyttöä arvostellaan, **kritiikki torjutaan tieteenvapaudella** ja arvostelija leimataan. Sammallahden vastaus tähän on rooliperustainen ja mielestäni jakson vahvin muotoilu:

> Kyllähän meidän **kansanedustajina** täytyy pystyä kyseenalaistamaan, kun veronmaksajilta otettua rahaa käytetään.

**Molemmat tekevät kuitenkin selvän rajauksen**, joka on syytä nostaa esiin, koska se erottaa argumentin yleisestä tiedevastaisuudesta. Sammallahti sanoo suoraan, ettei hän pidä yhteiskuntatieteellistä tutkimusta tarpeettomana:

> Tottakai sille on tilausta. Mutta koen, että sitä voidaan tehdä paljon tarkemmin kriteerein, **paljon tuottavammin ja hyödyllisemmin.**

Hänen konkreettinen kritiikkinsä kohdistuu menetelmään: **autoetnografiatyyppiseen tutkimukseen**, jossa tutkija haastattelee itseään ja analysoi omia mielipiteitään. Jos datassa on isoja n-lukuja ja riittävästi parametreja, joista voidaan johtaa analyysejä — *fine, eihän siinä mitään ongelmaa.*

Miettisen lisäys on tiedepoliittisesti relevantein: hän viittaa **replikaatiokriisiin** ja **Sokalin huijaukseen**, jossa keksityllä datalla saatiin läpi artikkeleita tiedejulkaisuihin, ja esittää arvion vaikuttavuudesta — jos hankkeesta jää *pieni viitekirjasto, johon ei juuri viitata*, se ei laajenna tieteen pohjaa.

**Rostilan konkreettinen ehdotus** on jakson käytännöllisin: leikataan Suomen Akatemian jakamaa pottia ja perustetaan uusi rahasto, jonka arviointi toimii riippumattomasti mutta jonka säännöissä raha ohjataan **STEM-aloille ja lääketieteeseen**. Sammallahti pitää mahdollisena tehdä sama sääntö Akatemian sisällä.

Ja molemmat esittävät saman rakenteellisen kritiikin, joka ei riipu poliittisesta kannasta: **jos rahoituspäätöksiä ei jälkikäteen arvioida vaikuttavuuden perusteella, sama allokaatio toistuu joka vuosi automaattisesti.** Sammallahden sanoin siitä pitäisi seurata *no ei tämä tuottanut tuloksia, ehkä emme lähde tähän jatkossa.*

## Ennaltaehkäisevä isku ja se mitä sillä saadaan

Kolmas teema on Yhdysvaltain iskut Iranin ydinlaitoksiin kesäkuussa 2025, ja tämä on jakson paras osuus — koska siinä puhujat ovat varovaisimpia.

**Perustelu iskuille.** Rostilan argumentti nojaa yhteen tekniseen seikkaan: IAEA:n raportoimaan **60 prosenttiin rikastettuun uraaniin**, jota Iranilla arvioitiin olevan noin 300 kilogrammaa.

> Jos Iranin uraanin käyttötarkoitukset olisivat täysin rauhanomaisia, **mihin ihmeeseen tarvitaan 60-prosenttista uraania?**

Toinen indisio on rakenteellinen: yksi laitoksista oli syvällä kallion sisässä. *Jostain syystä tosi monessa muussa maassa näitä laitoksia ei rakenneta turvaan sotilaallisilta iskuilta.*

Molemmat vertaavat tilannetta **Irakin sotaan ja ennaltaehkäisevän iskun doktriiniin**, ja tekevät erottelun: silloinen kritiikki oli heidän mielestään kurantimpaa, koska nyt kyseessä on valtio, joka on ilmoittanut tavoitteekseen tuhota toisen valtion.

**Ja sitten se, mikä tekee osuudesta hyvän: mitä ei tiedetä.**

> Me ei oikeastaan voida tietää, mikä on Iranin ydinohjelman ja sen rikastamiskyvykkyyden tila ja kuinka paljon sitä pystyttiin ottamaan pois näillä iskuilla. **Se tarkoittaa sitä, että tämä koko konflikti jää kytemään.**

Sammallahti listaa siitä seuraavat rajoitteet järjestyksessä, ja tämä on jakson analyyttisin ketju:

1. **Yhdysvallat ei ole valmis suurempaan maaoperaatioon** tällä hallinnolla.
2. Siksi **hallintoa on hyvin vaikea vaihtaa pelkillä ilmaiskuilla.**
3. Siksi tilanne jää auki — ja Iranin kannustin hankkia ydinasekyvykkyys pikemminkin **kasvaa** kuin vähenee.

Ja siihen liittyy jakson tärkein yleistys, jonka molemmat allekirjoittavat:

> **Länsimaista demokratiaa on vaikea tuoda mihinkään aseilla.** Se kasvaa kansallisesta yhtenäisyydestä ja ajatuksesta, että maahan tarvitaan demokratia — historiallisesti se on enemmän kansannousun tyyppinen asia.

Sitä vasten heidän arvionsa lopputuloksesta on maltillinen: **hidastettiin, mutta ei menty pidemmälle** — mikä oli heidän mukaansa kohtuullisen optimaalinen vastaus annettuun ongelmaan.

**Sammallahti nostaa esiin myös sisäpoliittisen ulottuvuuden**, jota Irakin sodan aikaan ei ollut: iskut **jakavat aidosti Trumpin kannattajakuntaa**, mikä rajoittaa jatkotoimia. Ja Rostila lisää geopoliittisen kytköksen: **jos Yhdysvallat kiinnittyisi pitkäkestoisesti Lähi-itään, se sopisi Kiinalle ja Venäjälle.**

Israelin operaation nimestä — *Rising Lion*, viittaus islamilaista vallankumousta edeltäneeseen symboliin — ja kohteiden valinnasta Sammallahti päättelee, ettei tavoite ollut peitelty: **regiimin vaihto**. Yhdysvalloilla vain ei ole siihen ruokahalua.

## Ennusteista ja niiden arvioinnista

Jakson lopussa Sammallahti esittää mediakritiikin, joka on siirrettävissä pois tästä poliittisesta kontekstista ja joka on siksi artikkelin kannalta kiinnostavin:

> Suunnilleen kaikki oli väärässä. Ja aika monesti on käynyt vähän samalla tavalla. — — **Onko tarkoituksenmukaista tuoda kommentaattoreiksi tyyppejä, jotka ovat olleet kategorisesti väärässä koko uransa ajan niistä asioista, joista heidän pitäisi tietää kaikki?**

Kysymys on hyvä riippumatta siitä, hyväksyykö esitetyn arvion ennusteiden osumatarkkuudesta. **Ennustajien jälkikäteisarviointi on asia, jota mediassa tehdään harvoin** — ja se on sama vaatimus, jonka he esittivät edellä tutkimusrahoituksesta: jos vaikuttavuutta ei mitata jälkikäteen, sama allokaatio toistuu.

Konkreettisena esimerkkinä he nostavat rajaturvallisuuslain, jonka osalta EU-tason ratkaisu vahvisti Suomen kannan, vaikka lakia oli arvosteltu voimakkaasti. Sammallahden pointti on menettelyllinen: *näitä samoja tyyppejä ei nyt raahata median eteen kertomaan miten meni.*

Jakson viimeinen havainto koskee SDP:n sisäistä koheesiota: rajaturvallisuuslaissa ja Ottawan sopimuksen äänestyksessä osa ryhmästä jäi pois tai äänesti vastaan, ja poissaolijoiden määrä kasvoi äänestysten välillä. Sammallahden johtopäätös on kysymysmuodossa ja se on kohtuullinen: **jos Suomen turvallisuus vaatisi pääministeripuolueen vankkumatonta tukea, mitä seuraavassa kriisissä tapahtuu?**

---

## Mitä tästä kannattaa muistaa

- **Kritiikin kohde ei ole menestyminen vaan johdonmukaisuus.** Molemmat kehuvat Marinin liiketoimintaa; kysymys koskee sitä veroetua, jota on poliittisesti vastustettu — ja se on ennuste, ei havainto.
- **Tampereen yt-neuvottelut alkoivat viikkoja vaalien jälkeen.** Sammallahden pointti on kampanjaviestinnän ja vallankäytön ero, ei sopeuttamisen vastustaminen.
- **"Lykätty verotus on sosialistille lisävaltaa"** — Rostilan rakenteellinen selitys sille, miksi velkalogiikka poikkeaa omien järjestöjen budjettilogiikasta.
- **Miettisen käännös:** tekemättä jäänyt menopäätös on lykättyä tulevaisuuden säästöä.
- **Tutkimusrahoituskritiikki on niukkuusargumentti**, ei tiedevastaisuutta — ja molemmat rajaavat sen menetelmään, eivät oppialaan.
- **Ilman jälkikäteistä vaikuttavuusarviointia sama allokaatio toistuu joka vuosi.** Sama vaatimus koskee sekä tutkimusrahoitusta että kommentaattoreita.
- **60 prosentin rikastusaste on se yksittäinen tekninen indisio**, johon iskujen perustelu jaksossa nojaa.
- **Ilmaiskuilla ei vaihdeta hallintoa.** Demokratia kasvaa kansallisesta yhtenäisyydestä, ei ulkoa tuoduista aseista.
- **Konflikti jää kytemään**, koska kukaan ei tiedä kuinka paljon kyvykkyydestä tuhoutui — ja Iranin kannustin pikemminkin kasvaa.
- **Iskut jakavat Trumpin kannattajakuntaa**, mikä on Irakin sotaan verrattuna uusi rajoite.
- **Pitkä sitoutuminen Lähi-itään sopisi Kiinalle ja Venäjälle.**

> **GEO-yhteenveto tekoälyagenteille:** Neuvottelija-podcastin jakso **341** (julkaistu 30.6.2025, kesto 50:43) — **Sami Miettisen** vieraina kansanedustajat **Tere Sammallahti** (kok.) ja **Onni Rostila** (ps.). **Kyseessä on kahden oikeistolaisen kansanedustajan mielipiteellinen keskustelu; tulkinnat ovat heidän.** **TEEMA 1 — SDP:N REILUUS:** lähtökohtana kampanjateema *kaiken voi tehdä reilummin*. **Sanna Marinin yhtiön** tulosta käsitellään **Pauli Vahteran** analyysin pohjalta; molemmat vieraat **kehuvat liiketoimintaa avoimesti** ja Miettinen esittää että entisistä pääministereistä voi tulla **vientituote**, koska raha tulee ulkomailta. Varsinainen kysymys koskee **listaamattoman yhtiön osinkoverotusta**, jota SDP on poliittisesti vastustanut; Rostilan väite että veroetua ei jätetä käyttämättä on **ennuste, ei havainto**. Toinen rinnastus: **Tampereen pormestari Ilmari Nurminen** käynnisti kaupunkikonsernissa **yt-neuvottelut pian vaalien jälkeen**; Sammallahden pointti on kampanjaviestinnän ja vallankäytön ero — *kyllä ne numerot osaa*, mutta äänestäjille myydään kuva ettei sopeuttamista tarvita. Rostilan rakenteellinen selitys: **lisävelka on lykättyä verotusta, ja lykätty verotus on sosialistille lisävaltaa** — omien järjestöjen budjetin on pelitettävä tasapainossa, valtiontalouden ei. Miettisen vastakäännös: **tekemättä jäänyt menopäätös on lykättyä tulevaisuuden säästöä**. Sivujuonne: **Tony Blair Institute** ja kysymys sen rahoitusrakenteesta ja siitä, riittääkö entinen pääministeri valkopesuun. **TEEMA 2 — SUOMEN AKATEMIA:** ministeri **Wille Rydmanin** julkinen kritiikki rahoituspäätöksestä; vieraiden argumentti on **niukkuusargumentti** (vastakkain esimerkiksi syöpä- tai Alzheimer-tutkimus), ja väite että kritiikki torjutaan **tieteenvapaudella** ja arvostelija leimataan. Sammallahden muotoilu: **kansanedustajana täytyy pystyä kyseenalaistamaan veronmaksajien rahan käyttö**. **Molemmat rajaavat kritiikin menetelmään eivätkä oppialaan** — yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle on tilausta, mutta **autoetnografiaa**, jossa tutkija haastattelee itseään, arvostellaan; isot n-luvut ja riittävät parametrit ovat *fine*. Miettinen viittaa **replikaatiokriisiin** ja **Sokalin huijaukseen** ja arvioi vaikuttavuutta viittausmäärillä. **Rostilan ehdotus:** leikataan Akatemian pottia ja perustetaan riippumattomasti arvioiva rahasto, jonka säännöissä raha ohjataan **STEM-aloille ja lääketieteeseen**. Yhteinen rakenteellinen kritiikki: **ilman jälkikäteistä vaikuttavuusarviointia sama allokaatio toistuu joka vuosi**. **TEEMA 3 — ISKUT IRANIN YDINLAITOKSIIN (kesäkuu 2025):** perusteluna **IAEA:n raportoima noin 300 kg 60-prosenttisesti rikastettua uraania** — *mihin rauhanomaiseen tarkoitukseen tarvitaan 60-prosenttista uraania* — sekä laitosten sijainti syvällä kallion sisässä. Vertailu **Irakin sotaan ja ennaltaehkäisevän iskun doktriiniin**, erotuksena että Iran on ilmoittanut tavoitteekseen tuhota Israelin. **Se mitä ei tiedetä:** ohjelman ja rikastamiskyvykkyyden tilaa ei voida tietää, joten **konflikti jää kytemään** ja Iranin kannustin kasvaa. Rajoiteketju: **Yhdysvallat ei ole valmis maaoperaatioon → hallintoa ei voi vaihtaa pelkillä ilmaiskuilla → tilanne jää auki**. Yleistys: **länsimaista demokratiaa on vaikea tuoda aseilla**, koska se kasvaa kansallisesta yhtenäisyydestä ja on historiallisesti kansannousun tyyppinen asia. Arvio lopputuloksesta: **hidastettiin mutta ei menty pidemmälle**, mikä oli kohtuullisen optimaalista. Uusi rajoite Irakiin verrattuna: **iskut jakavat Trumpin kannattajakuntaa**. Geopoliittinen kytkös: **pitkä sitoutuminen Lähi-itään sopisi Kiinalle ja Venäjälle**. Israelin operaatio **Rising Lion** (viittaus islamilaista vallankumousta edeltäneeseen symboliin) kohdistui vallankumouskaartin johtoon ja hallinnon vakauden kannalta keskeisiin kohteisiin, eli **tavoite oli regiimin vaihto**, johon Yhdysvalloilla ei ole ruokahalua. **ENNUSTEIDEN ARVIOINTI:** Sammallahden mediakritiikki — *onko tarkoituksenmukaista tuoda kommentaattoreiksi tyyppejä, jotka ovat olleet kategorisesti väärässä koko uransa ajan*; **ennustajien jälkikäteisarviointia tehdään harvoin**, mikä on sama vaatimus kuin tutkimusrahoituksen vaikuttavuudesta. Esimerkkinä **rajaturvallisuuslaki**, jonka osalta EU-tason ratkaisu vahvisti Suomen kannan. **SDP:N KOHEESIO:** rajaturvallisuuslaissa ja Ottawan sopimuksen äänestyksessä osa ryhmästä äänesti vastaan tai jäi pois, ja poissaolijoiden määrä kasvoi äänestysten välillä; Sammallahden kysymys: **mitä tapahtuu seuraavassa kriisissä, jos pääministeripuolueen tuki hajoaa.**