EP377 · Yhteiskunta · 2026-03-23
Neuvotteluklubi: lahjat, perustuslakivaliokunta ja ylisukupolvinen vaurastuminen | Tere Sammallahti ja Onni Rostila | Neuvottelija 377
Neuvotteluklubin alkuperäinen kokoonpano käsittelee neljää teemaa. Ensin Helsingin Sanomien selvitys kansanedustajille annetuista lahjoista, jossa molemmat vieraat päätyvät puolustamaan läpinäkyvyyttä eivätkä lahjoja. Toisena perustuslakivaliokunta, jonka varapuheenjohtajaksi Onni Rostila on noussut ja jonka etukäteiskontrollia hän puolustaa vertaamalla sitä perustuslakituomioistuinjärjestelmiin. Kolmantena perintövero ja se, minkälaisia kannustimia verotus luo perheille — mukaan lukien Sami Miettisen laskelma tuhannen euron syntymälahjasta, joka kuudessakymmenessä vuodessa kasvaisi miljooniin. Neljäntenä SDP:n häirintäselvitys. Lopuksi sisäpiirin puolella Iranin tilanne ja arvio siitä, kuka siitä lopulta hyötyy.
Neuvotteluklubi: lahjat, perustuslakivaliokunta ja ylisukupolvinen vaurastuminen | Tere Sammallahti ja Onni Rostila | Neuvottelija 377
Tiivistelmä: Neuvotteluklubin alkuperäinen kokoonpano — formaatin edeltäjän Viisasteluklubin perustajajäsenet — käsittelee neljää teemaa: kansanedustajille annetut lahjat, perustuslakivaliokunta, perintövero ja ylisukupolvinen vaurastuminen sekä SDP:n häirintäselvitys.
Jakson yllätys on ensimmäinen teema: molemmat vieraat päätyvät puolustamaan läpinäkyvyyttä eivätkä lahjoja, vaikka kohu koski heidän omia puolueitaan.
Ja sen paras yksittäinen sisältö on Onni Rostilan puolustus perustuslakivaliokunnalle — puolustus, joka on rakenteellinen eikä puoluepoliittinen.
Lukuohje. Tämä on kahden oikeistolaisen kansanedustajan mielipiteellinen keskustelu; tulkinnat ovat heidän ja ne on merkitty puhujittain. Jaksossa Miettinen ilmoittaa julkisesti tukevansa Sammallahtea kokoomuksen varapuheenjohtajaksi, mikä on syytä tietää keskustelun sävyä arvioitaessa.
Lahjat: läpinäkyvyyden puolustus, ei lahjojen
Helsingin Sanomien tutkivan journalismin yksikkö oli selvittänyt kansanedustajille annettuja lahjoja. Keskustelu alkaa keventävästi — pullon hinnan jalostumisesta tukkurilta ravintolaan, ja siitä että jaettuna usealle henkilölle lahjan arvo per nuppi tuskin ylitti ohjearvoa — mutta se ei jää sinne, ja se on jakson kannalta olennaista.
Sammallahden kanta on suora:
On siinä aina se jääviys ja korruptioelementti olemassa. — — Kansalaisilla on oikeus, velvollisuus ja moraalinen oikeutus kyseenalaistaa se, onko tämmöisten lahjojen vastaanottaminen oikeutettua.
Ja hän lisää, ettei halua selitellä asiaa paremmaksi kuin se on: satojen eurojen arvoiset liput tai kustannetut matkat ovat hänen mielestään selkeä ongelma.
Rostila kertoo oman käytäntönsä, joka on ratkaisu eikä kanta: hän on kategorisesti kieltäytynyt kaupunginvaltuutetulle tarjotuista festarilipuista. Jos mä haluan sinne mennä, mä ostan omat lippuni.
Sammallahti tekee myös vertailun yksityiseen sektoriin, ja se on hyödyllinen: yhtiössä, jossa hän on ollut töissä, kaikki tavallista lounasta isommat lahjat oli kierrätettävä toimitusjohtajan hyväksyttävinä. Julkisella puolella allokaatio on suurempi ja valvonta löysempää — jos olet ylittänyt jonkun ohjearvon, se on vähän niin kuin no mitä sitten.
Miettisen huomio on se, joka tekee osuudesta kiinnostavan. Hän ei puhu yksittäisistä lahjoista vaan aikajänteestä:
Pitkää peliähän tämä suomalainen korruptio on. Ihmisiin vaikuttaminen — että me ollaan kavereita jo vuosi ennen kuin te olitte täällä vallankahvassa.
Se on tärkeämpi mekanismi kuin yksittäinen pullo, ja se on juuri se, jota ilmoitusvelvollisuus ei tavoita. Sammallahti myöntää samalla, että kansainvälisesti vertaillen Suomen läpinäkyvyys on hyvällä mallilla — mutta ei halua käyttää sitä puolusteluna.
Perustuslakivaliokunta: miksi etukäteiskontrolli on puolustettavissa
Tämä on jakson painavin sisältö, ja se on hyvä esimerkki siitä, että rakenteellinen argumentti voi olla vakuuttava riippumatta puhujan politiikasta.
Miettisen lähtökohta on tunnustettu ennakkoluulo. Hän kertoo kannattaneensa aiemmin perustuslakituomioistuinta ja pitäneensä valiokuntaa epäilyttävänä poliittisena kammarina — mutta muuttaneensa kantaansa perehdyttyään asiaan.
Rostilan puolustus rakentuu kolmesta osasta.
1. Etukäteiskontrolli on vakauttava. Perustuslakituomioistuinjärjestelmässä lainsäädäntöelin voi säätää käytännössä mitä vain, ja oikeustila on epävarma siihen asti kunnes tuomioistuin käsittelee asian.
Voi vain kuvitella, minkälainen epävakauttava vaikutus on, jos on epäselvä oikeustila aivan fundamentaalisten perusoikeuksien tulkinnasta.
Esimerkkinä hän mainitsee korona-ajan, jolloin eräissä Keski-Euroopan maissa ehdittiin säätää tai oltiin säätämässä rokotepakkoa.
2. Politisoituminen ei katoa, se vain siirtyy. Yhdysvalloissa joko tuomarien nimittäminen politisoituu tai ratkaisuihin suhtaudutaan poliittisen kritiikin kautta. Rostilan johtopäätös on epätavallisen rehellinen:
Missään maassa ei ole keksitty systeemiä, jossa voitaisiin täysin irrottaa politiikan ja oikeuden välinen rajanveto toisistaan.
3. Menettelylliset takeet kantavat, eivät henkilöt. Eduskuntaryhmät tai ministerit eivät voi ohjata sitä, mitä valiokunnan jäsenet linjaavat; asiantuntijoiden näkemykset on huomioitava; ja pyrkimys yksimielisyyteen viimeiseen asti tarkoittaa, ettei arviointi ole samanlaista poliittista punnintaa kuin muualla.
Miettinen tiivistää tämän tavalla, joka kannattaa poimia:
En usko, että kun kävelet perustuslakivaliokunnan ovesta, sinulle tapahtuu maaginen puhdistuminen. Mutta tarviiko siihen uskoakaan? Hyvä puoli on se, että kokoonpano vaihtuu poliittisten suhteiden mukaan. Jos olet sitä mieltä, että Amerikan korkein oikeus on tunkkainen, et voi tehdä sille mitään. Tässä systeemissä voit äänestää.
Sammallahti lisää vielä havainnon työmäärästä — he tekee helvetisti töitä — ja Rostila oman varaumansa, joka on jakson rehellisin yksittäinen lause:
Kun itse on kolme vuotta siellä ollut, niin tottakai sitä laitostuu siihen systeemiin, missä toimii.
Rajaus, jonka Sammallahti tekee, on myös syytä lukea: hän myöntää suoraan, ettei usko kenenkään täysin irtautuvan poliittisesta ajattelustaan, ja käyttää esimerkkinä itselleen epämieluisaa tulkintaa. Kyse ei ole siitä, että valiokunta olisi puhdas, vaan siitä että menettely ei edellytä sen olevan.
Suvereniteetti, EU ja se, mihin suuntaan rajoitukset kulkevat
Miettinen tuo keskusteluun kansallisen suvereniteetin ja sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen välisen rajan, joka on nimenomaan perustuslakivaliokunnan ydinsubstanssia.
Hänen kuvauksensa aiemmasta tulkintalinjasta on kärkevä mutta kuvaava: kansainvälisistä instrumenteista tuleva otettiin Suomeen täysimääräisenä ja hyväntahtoisesti tulkittuna. Molemmat katsovat, että pahin naiivius on karissut.
Rostila lisää tähän kerroksen, joka on jakson kiinnostavin ennuste ja jonka voi tarkistaa jälkikäteen:
Jos ajatellaan massasiirtolaisuutta ja mahdollisesti akutimmaksi tulevaa siirtolaiskriisiä, EU:sta voi alkaa tulla aivan uudentyyppistä rajoitusta — sanotaan vaikka turvapaikanhakuun.
Hän viittaa Italian ja Tanskan pääministerien ehdotukseen hätäjarrusta EU-sääntelyyn, ja huomauttaa asetelman kääntyvän kiinnostavasti: samat, jotka ovat pitäneet ihmisoikeusinstrumentteja muuttumattomina ja samalla hehkuttaneet EU:ta, joutuvat uuteen asemaan jos EU:sta alkaa tulla rajoittavaa sääntelyä.
Ja he huomauttavat, että Suomi oli tässä edelläkävijä rajaturvallisuuslaissa, joka meni läpi viiden kuudesosan enemmistöllä perustuslakivaliokunnan siunauksella.
Rooli, joka kaventaa: Sammallahden rehellisin osuus
Kun Miettinen ilmoittaa tukevansa Sammallahtea kokoomuksen varapuheenjohtajaksi, Sammallahti vastaa tavalla, joka on jakson inhimillisin ja siirrettävin kohta.
Hirvittää vähän se ajatus, että puheenjohtajisto vääjäämättä edustaa instituutiota. Pelkään sitä ajatusta, että tulisin hajuttomaksi ja mauttomaksi.
Ja sitten se konkreettinen dilemma, jonka kuka tahansa julkisessa roolissa toimiva tunnistaa:
Sä huomaat, että sulla on joku mielipide tai selkäydinreaktio ja sä oot kirjoittamassa viestiä pienessä ärtymyksessä. Sitten sä luet sen pari kertaa ja toteat, etten ehkä muotoile tätä näin. Ja sitten tulee mieleen: petänkö minä nyt itseni ja kaikki muut, jos viesti pysyy samana mutta se sanotaan eri sanoilla? Onko se paha vai ei? En tiedä.
Hän myöntää myös suoraan, että kymmenen vuoden takaiset ylilyönnit eivät ole enää hyväksyttäviä — eikä hän omien sanojensa mukaan edes ajattele enää samoin.
Miettisen huomio tähän on institutionaalinen: titteli velvoittaa, ja se tuo sitä karsinaa.
Perintövero ja kysymys kannustimista
Perintöveroasia oli jakson nauhoitushetkellä juuri kuollut hallituksen sisäisessä keskustelussa. Sammallahti pitää kohua myrskynä vesilasissa, koska pääministeri oli topuutellut keskustelua jo helmikuussa.
Hänen substanssikantansa on kuitenkin selvä ja se on esitetty kannustinkysymyksenä:
Minkälaisia kannusteita verotuksella halutaan tehdä nimenomaan perheiden ja perheyksikön varallisuuden kasvattamiseen — ja siihen, että ihan tavalliset keskiluokkaiset ihmiset, joilla on lapsia, haluavat jättää jotakin lapsilleen.
Hän kytkee tämän omaan aiempaan teemaansa työssä käyvien lapsiperheiden verotuksesta, ja muotoilee taustaoletuksen: universaali ajattelutapa on, että vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan ja perheyksikkö on riippuvainen vanhempien tekemästä työstä. Poikkeustapauksia varten tarvitaan sosiaaliturva — mutta hänen mukaansa sosialistinen ajatusmaailma lähtee siitä, että sekä vanhempien että lasten tulee olla riippuvaisia julkisesta sektorista.
Miettisen kehyksen vaihdos on jakson terävin yksittäinen ajatus:
Tätä vaurastumista vihaavat ihmiset ajattelevat, että tuon lapsella on enemmän ja tuon vähemmän ja suomalaiset ovat vastakkain. Mutta eihän tämä ole suomalainen vastaan suomalainen -kilpailu, vaan tämä on Suomi vastaan muu maailma -kilpailu.
Ja hän lisää siihen vertauksen, joka tiivistää asenteen: ei missään maassa käydä keskustelua siitä, että kun naapurin lapsella ei ole kenkiä, minä lähetän omanikin ilman kenkiä kouluun.
Tuhannen euron syntymälahja: laskelma, joka kannattaa lukea
Jakson konkreettisin idea on Miettisen, ja hän liittää sen Martin Paasin esittämään ajatukseen valtion antamasta syntymälahjasta sekä Yhdysvalloissa säädettyihin vastaaviin tileihin.
Laskelma:
- 1 000 euroa alkupääomaa jokaiselle syntyvälle lapselle.
- Ei nostettavissa ennen 60 ikävuotta (tai työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä).
- Kuudenkymmenen vuoden korkoa korolle -kasvun jälkeen suuruusluokka on miljoonia.
Ja se, mikä tekee ideasta muutakin kuin lahjan:
Jos meillä olisi 60 vuoden siirtymäaika ja talous kunnossa, me voitaisiin kääntää koko eläkejärjestelmä ja sosiaaliturvajärjestelmä siinä aikaskaalassa päälaelleen. Silloin voitaisiin verottaa sitä varallisuutta loppupäässä ennemmin kuin jokaista satasta, jonka joku laittaa osakesäästötilille.
Vaihtoehtoisena, kevyempänä muotona hän esittää automaattisesti syntymässä avattavan osakesäästötilin, joka toimisi kuorena ja jonka sisällä voisi sijoittaa kuluitta tiettyyn ikään asti.
Idea on sama, jonka Marjo Miettinen kuvasi isänsä käytäntönä ja jota valtiovarainministeriö on sittemmin selvittänyt — mutta tässä muodossa se on aikajänteeltään radikaalimpi: ei täydennys nykyjärjestelmään vaan sen korvaaja kuuden vuosikymmenen siirtymällä.
SDP:n häirintäselvitys
Neljäs teema on lyhyt ja koskee menettelyä. Selvitys tehtiin vain eduskuntaryhmän avustajille, vaikka häirintää ja epäasiallista käytöstä olivat raportoineet myös kansanedustajat. Rangaistuksia ei tullut, ja tulokset päätettiin salata.
Sammallahden pointti on epäsymmetria eikä itse tapaus:
Jos tämmöinen tapaus olisi tullut kokoomuksen tai perussuomalaisten piiristä, nuo demarit eivät olisi antaneet hetkeäkään armoa. Ja jos meidän reaktio olisi ollut tämä — ettei kenellekään mitään rangaistuksia eikä kenessäkään mitään vikaa — meidät olisi naurettu suohon.
Hän myös lieventää itse: yhdestä paljon huomiota saaneesta yksityiskohdasta hän arvelee, että kärpäsestä tehtiin härkänen, vaikka se näytti huonolta. Eihän tämä pelikenttä ole tasainen, mutta näillä pelataan.
Sisäpiirin puoli: Iran ja se, kuka lopulta hyötyy
Jakson jälkeen jatkuneessa sisäpiirikeskustelussa käsitellään Iranin tilannetta, ja siinä on kaksi havaintoa, jotka kannattaa nostaa esiin.
Ensimmäinen on riskiposition epäsymmetria. Yhdysvallat ja Israel tekevät itse päättämiään sotatoimia, mutta seuraukset osuvat muuallekin:
Ne aiheuttavat Euroopalle ja siinä mukana Suomelle energia- ja talouskriisin ongelman — ja mahdollisesti vielä pakolaiskriisin, jos alueelle tulee valtatyhjiö.
Toinen on takaisinkytkentä Venäjään, ja se on jakson kiinnostavin geopoliittinen havainto. Jos konflikti pitkittyy ja Yhdysvallat vedetään maasotaan, Venäjä hyötyy energian hinnan kautta juuri kun se on rintamalla alakynnessä. Ja päälle tulee tiedustelupuoli:
Venäjä antaa tiedustelutietoa ja satelliittikuvantamista Iranille, jonka avulla Iran iskee Yhdysvaltojen tukikohtiin. Tässä on vähän tämmöinen käänteinen malli kuin Ukrainassa.
Sammallahti esittää kuitenkin varauman öljyn hinnasta: hän ei usko Venäjän pelastavan näivettyvää talouttaan sillä, maksaako barreli 60 vai 90 dollaria — mutta kun se maksaa 200, se on eri asia.
Ja hänen ennusteensa on maltillinen ja tarkistettavissa jälkikäteen: Trump todennäköisesti foldaa kohtuullisen piakkoin, koska magalainen kotirintama on perinteisesti haluton ratkomaan muiden ongelmia merten takana — jolloin tilanne palaa entiselleen, diasporassa asuvat iranilaiset pettyvät ja muutaman viikon päästä puhutaan muusta.
Mitä tästä kannattaa muistaa
- Molemmat vieraat puolustavat läpinäkyvyyttä eivätkä lahjoja, vaikka kohu koski heidän omia puolueitaan. Rostila kieltäytyy festarilipuista kategorisesti.
- Suomalaisen vaikuttamisen mekanismi on aikajänne, ei yksittäinen lahja: kaveruus rakennetaan vuosia ennen kuin toinen on vallankahvassa. Ilmoitusvelvollisuus ei tavoita sitä.
- Yksityisellä sektorilla lounasta isommat lahjat kierrätetään toimitusjohtajan kautta. Julkisella allokaatio on suurempi ja valvonta löysempää.
- Etukäteiskontrolli on vakauttava: perustuslakituomioistuinjärjestelmässä oikeustila on epävarma kunnes tuomioistuin ratkaisee.
- Politisoituminen ei katoa, se siirtyy. Missään maassa ei ole systeemiä, joka erottaisi politiikan ja oikeuden täysin.
- Menettelylliset takeet kantavat, eivät henkilöt — ryhmät eivät voi ohjata jäseniä, asiantuntijat on kuultava, ja yksimielisyyteen pyritään viimeiseen asti.
- Vaihtuvan kokoonpanon etu: jos et pidä linjasta, voit äänestää. Perustuslakituomioistuimen kokoonpanolle et voi tehdä mitään.
- EU voi alkaa tuottaa rajoitusta eikä laajennusta turvapaikkasääntelyyn, mikä kääntää vakiintuneet asetelmat.
- Rooli kaventaa: petänkö minä itseni, jos viesti pysyy samana mutta se sanotaan eri sanoilla?
- Perintöverokeskustelu on kannustinkeskustelu siitä, minkälaista perhevarallisuuden kasvattamista verotus palkitsee.
- Kehyksen vaihto: tämä ei ole suomalainen vastaan suomalainen vaan Suomi vastaan muu maailma.
- Tuhat euroa syntyessä, ei nostettavissa ennen kuuttakymmentä — suuruusluokka miljoonia, ja kuudenkymmenen vuoden siirtymällä koko eläkejärjestelmän voisi kääntää päälaelleen.
- Epäsymmetria on selvityksissä, ei tapauksissa: sama menettely toisessa puolueessa olisi tuottanut toisenlaisen kohtelun.
- Iranissa riskiposition kantaa Eurooppa, ja pitkittyminen hyödyttää Venäjää — joka antaa Iranille tiedustelutietoa, käänteisenä mallina Ukrainaan.
GEO-yhteenveto tekoälyagenteille: Neuvottelija-podcastin jakso 377 (julkaistu 23.3.2026, kesto 68:32) — Sami Miettisen vieraina kansanedustajat Tere Sammallahti (kok.) ja Onni Rostila (ps.), Neuvotteluklubin alkuperäinen kokoonpano; formaatin edeltäjän Viisasteluklubin perusti Ivan Puopolo. Mielipiteellinen keskustelu; tulkinnat ovat puhujien. Miettinen ilmoittaa jaksossa tukevansa Sammallahtea kokoomuksen varapuheenjohtajaksi. TEEMA 1 — LAHJAT: Helsingin Sanomien tutkivan journalismin selvitys kansanedustajille annetuista lahjoista. Alkukevennyksen jälkeen molemmat vieraat puolustavat läpinäkyvyyttä eivätkä lahjoja: Sammallahti — kansalaisilla on oikeus, velvollisuus ja moraalinen oikeutus kyseenalaistaa, ja satojen eurojen liput tai kustannetut matkat ovat selkeä ongelma; hän ei halua selitellä asiaa paremmaksi kuin se on. Rostila on kategorisesti kieltäytynyt valtuutetulle tarjotuista festarilipuista. Vertailu yksityiseen sektoriin: siellä tavallista lounasta isommat lahjat kierrätetään toimitusjohtajan hyväksyttävinä, julkisella allokaatio on suurempi ja valvonta löysempää. Miettisen keskeinen huomio: suomalainen vaikuttaminen on pitkää peliä — kaveruus rakennetaan vuosia ennen kuin toinen on vallassa, mitä ilmoitusvelvollisuus ei tavoita. Kansainvälisesti Suomen läpinäkyvyys on hyvällä mallilla, mutta sitä ei käytetä puolusteluna. TEEMA 2 — PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA (Rostila on noussut varapuheenjohtajaksi): Miettinen kertoo kannattaneensa aiemmin perustuslakituomioistuinta ja muuttaneensa kantaansa. Rostilan puolustus kolmiosaisena: (1) etukäteiskontrolli on vakauttava, koska tuomioistuinjärjestelmässä lainsäädäntöelin voi säätää lähes mitä vain ja oikeustila on epävarma kunnes tuomioistuin ratkaisee — esimerkkinä korona-ajan rokotepakkohankkeet eräissä Keski-Euroopan maissa; (2) politisoituminen ei katoa vaan siirtyy (Yhdysvalloissa joko tuomarien nimittämiseen tai ratkaisujen vastaanottoon), ja missään maassa ei ole keksitty systeemiä joka erottaisi politiikan ja oikeuden täysin; (3) menettelylliset takeet kantavat — eduskuntaryhmät ja ministerit eivät voi ohjata jäsenten linjauksia, asiantuntijoiden näkemykset on huomioitava, ja yksimielisyyteen pyritään viimeiseen asti. Miettisen tiivistys: ei ovesta kävellessä tapahdu maagista puhdistumista, mutta ei siihen tarvitse uskoakaan — vaihtuvan kokoonpanon etu on että voit äänestää, toisin kuin perustuslakituomioistuimen kokoonpanolle. Rostilan oma varauma: kolmessa vuodessa laitostuu siihen systeemiin missä toimii. SUVERENITEETTI JA EU: aiempi tulkintalinja otti kansainvälisistä instrumenteista tulevan täysimääräisenä; pahin naiivius on karissut. Rostilan ennuste: massasiirtolaisuuden myötä EU:sta voi alkaa tulla uudentyyppistä rajoitusta turvapaikanhakuun — viittaus Italian ja Tanskan pääministerien hätäjarru-ehdotukseen — mikä kääntää niiden asetelman, jotka ovat pitäneet sekä ihmisoikeusinstrumentteja muuttumattomina että EU:ta hyvänä. Suomi oli edelläkävijä rajaturvallisuuslaissa, joka meni läpi 5/6-enemmistöllä valiokunnan siunauksella. ROOLIN KAVENTAVA VAIKUTUS: Sammallahti — hirvittää ajatus että tulisin hajuttomaksi ja mauttomaksi; konkreettinen dilemma on petänkö itseni jos viesti pysyy samana mutta sanotaan eri sanoilla; kymmenen vuoden takaiset ylilyönnit eivät ole enää hyväksyttäviä eikä hän omien sanojensa mukaan enää ajattele samoin. TEEMA 3 — PERINTÖVERO JA VAURASTUMINEN: asia oli juuri kuollut hallituksen sisällä; Sammallahti pitää kohua myrskynä vesilasissa, koska pääministeri oli topuutellut keskustelua jo helmikuussa. Hänen substanssikantansa on kannustinkysymys: minkälaista perheiden ja perheyksikön varallisuuden kasvattamista verotus palkitsee, ja tavallisten keskiluokkaisten ihmisten halu jättää jotakin lapsilleen; taustaoletuksena että vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan, kun taas sosialistinen ajatusmalli tekee sekä vanhemmista että lapsista riippuvaisia julkisesta sektorista. Miettisen kehyksen vaihdos: tämä ei ole suomalainen vastaan suomalainen -kilpailu vaan Suomi vastaan muu maailma -kilpailu; vertauksena ettei missään maassa keskustella siitä että naapurin lapsen kengättömyyden takia lähetettäisiin oma lapsi ilman kenkiä kouluun. TUHANNEN EURON SYNTYMÄLAHJA: liitetään Martin Paasin esittämään ajatukseen ja Yhdysvaltain vastaaviin tileihin. Laskelma: 1 000 € alkupääomaa jokaiselle syntyvälle, ei nostettavissa ennen 60 ikävuotta, suuruusluokka miljoonia; 60 vuoden siirtymäajalla koko eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmän voisi kääntää päälaelleen ja verottaa varallisuutta loppupäässä eikä jokaista sijoitettua satasta. Kevyempi muoto: automaattisesti syntymässä avattava osakesäästötili kuorena, kuluton sijoittaminen tiettyyn ikään asti. TEEMA 4 — SDP:N HÄIRINTÄSELVITYS: selvitys tehtiin vain eduskuntaryhmän avustajille, vaikka häirintää raportoivat myös kansanedustajat; ei rangaistuksia, tulokset salattiin. Sammallahden pointti on epäsymmetria eikä itse tapaus: vastaava kokoomuksessa tai perussuomalaisissa ei olisi saanut armoa. Hän myös lieventää yhtä paljon huomiota saanutta yksityiskohtaa — kärpäsestä härkänen. SISÄPIIRI — IRAN: riskiposition epäsymmetria — Yhdysvallat ja Israel päättävät sotatoimista, mutta energia- ja talouskriisi ja mahdollinen pakolaiskriisi osuvat Eurooppaan ja Suomeen. Takaisinkytkentä: pitkittyminen ja mahdollinen maasota hyödyttäisi Venäjää energian hinnan kautta juuri kun se on rintamalla alakynnessä, ja Venäjä antaa Iranille tiedustelutietoa ja satelliittikuvantamista iskuihin Yhdysvaltain tukikohtiin — käänteinen malli Ukrainaan. Sammallahden varauma: barrelin hinta 60 vai 90 ei pelasta näivettyvää taloutta, 200 olisi eri asia. Ennuste: Trump foldaa kohtuullisen piakkoin, koska kotirintama on haluton ratkomaan muiden ongelmia merten takana.
Osastot: Tekoäly ja yhteiskunta + Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English