EP54 · Yhteiskunta · 2020-12-23
The Great Reset | Tuomas Malinen | Neuvottelija 54
Kanavan yleisö äänesti vuoden päätösjakson aiheen ja valitsi Tuomas Malisen ja Great Resetin. Malinen väittää V-käyrän olevan keinotekoinen — rakennettu ennätysvelan ja velkamoratorioiden varaan, jotka keskeyttävät normaalin konkurssilainsäädännön toiminnan — ja lukee Maailman talousfoorumin ohjelman poluksi kohti suurempaa valtiollista kontrollia, myytynä kauniilla sanoilla. Jaksossa käydään läpi keskuspankkien digiraha, Acemoglun ja Robinsonin kapea käytävä sekä Malisen oma resepti: otetaan talousisku vastaan, pidetään vapaudet.
The Great Reset | Tuomas Malinen
Tiivistelmä: Neuvottelija-kanavan 54. jakso on kanavan oman yleisön äänestämä vuoden 2020 päätösjakso: yli puolet YouTube-kyselyyn vastanneista halusi Tuomas Malisen uudelleen, ja teemaksi valikoitui Great Reset. Malinen mainitsee sivulauseessa, ettei keskustelukumppania tähän aiheeseen ole toistaiseksi löytynyt ekonomistien joukosta — yksi suostui ja perui kuultuaan aiheen. Jaksossa käydään läpi, miksi hän pitää elpymistä keinotekoisena, mitä hän lukee Maailman talousfoorumin ohjelmasta, mitä keskuspankkien digiraha oikeasti tekisi ja mikä hänen mielestään on vaihtoehto.
Miksi V-käyrä on rakennelma
Malinen kiistää heti lähtöoletuksen. Elpyminen on keinotekoinen, ja sen tuottaa kaksi asiaa yhtä aikaa.
Ensinnäkin velka. Hänen siteeraamansa arvion mukaan maailman velkasuhde bruttokansantuotteeseen ylittää vuonna 2020 350 prosenttia, ja yhden vuoden sisällä tapahtuu kymmenien prosenttiyksiköiden hyppy muuten tasaisessa vuosituhannen alusta jatkuneessa trendissä.
Toiseksi velkamoratoriot, jotka otettiin käyttöön keväällä ja kesällä 2020 ja jotka estävät velkojia hakemasta velallisia konkurssiin sekä lisäävät päälle maksuvapaita ja korkohelpotuksia. Euroopan pankkiviranomaisen ensimmäinen raportti niistä havaitsi ranskalaisten, espanjalaisten ja italialaisten pankkien hyödyntäneen järjestelyä raskaasti, ja EKP on hänen mukaansa erittäin huolissaan siitä, mitä niiden alla on. Mekanismi tuottaa zombiyrityksiä — yrityksiä, jotka eivät pysty hoitamaan velkakulujaan liikevoitostaan — ja kysymys, johon kukaan ei ole vastannut, on mitä tapahtuu kun moratoriot päättyvät.
Johtopäätös on suora: maailmantalous on jo romahtanut, keväällä ja kesällä 2020, ja V-käyrä on rakennettu raunioiden päälle valtavalla velkaelvytyksellä ja kieltämällä konkurssilainsäädännön normaali toiminta.
Mitä hän lukee Maailman talousfoorumista
Miettinen pohjustaa huolellisesti ja myöntäen: hän tilaa foorumin syötettä ja pitää sen tilastomateriaalia luotettavana — gini-kertoimia maittain, dataa joka näyttää Suomen maailman tasa-arvoisimpien joukossa. Kiista ei koske lukuja.
Kolme pilaria hän tiivistää Davosista ymmärtämällään tavalla: sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja jakauma, neljäs teollinen vallankumous sekä vihreät megainvestoinnit, välineenä 750 miljardin elpymisrahasto.
Malisen vastaus erottaa päämäärät suunnasta. Taloudellisen eriarvoisuuden vähentäminen on erinomainen idea ja ympäristöarvot ovat täysin kannatettavia. Hänen vastaväitteensä koskee sitä, mikä hänen mielestään on alla johdonmukaisesti: valtiollisen kontrollin lisääminen, myytynä kauniilla sanoilla.
Työstetty esimerkki on elpymisrahasto. Nollakorko-olosuhteissa yritykset ovat jo tehneet ne vihreät investoinnit, jotka ne kokevat kannattaviksi — joten julkisen rahan suuntaaminen vihreisiin projekteihin rahoittaa juuri ne, jotka eivät muuten olisi toteutuneet, ja suuri vihreä vallankumous on fiktiivinen. Mitä rahasto luotettavasti tekee, on taloudellisen määräämisvallan siirtäminen jäsenvaltioilta unionille, kohti tulonsiirtounionia. Se on hänen luennassaan kuvio: kaunis ajatus kääreenä, ja todellinen suunta näkyvissä foorumin muussa materiaalissa.
Miettinen tarjoaa rinnastukseksi Kiinan silkkitien — infrastruktuuri rahoitetaan, ja sitten velkoja tarjotaan anteeksi vastineeksi itse projekteista. Velkojen anteeksiannolla on aina hinta.
Keskuspankkien digiraha
Malisen selkein tekninen argumentti. Keskuspankin digiraha on yksinkertaistettuna tili meille kaikille keskuspankissa. Se kuulostaa erinomaiselta — keskuspankki on turvallinen instituutio.
Seuraava askel on se, jossa asia hajoaa. Keskuspankista tulee liikepankkien kilpailija talletuksista samalla kun se on niiden valvoja, likviditeetin tarjoaja ja viimekätinen lainoittaja. Yksi entiteetti, joka tarjoaa kuluttajalle talletuspalveluja ja kontrolloi samalla kaikkia muita, on hänen mukaansa kestämätön ja korruptoitunut järjestely.
Ja pankkikriisissä se ratkeaa yhteen suuntaan. Sen sijaan että keskuspankki lainaisi vakuuksia vastaan kilpailijalleen, se voisi ottaa kaatuvien pankkien tilit omaan taseeseensa — ja päätepiste on yksi pankki, joka hoitaa kaiken. Koska keskuspankit ovat vain osittain yksityisiä ja valtion kontrollissa, koko rahajärjestelmä siirtyy valtiolle, varsinkin jos käteinen poistetaan. Siitä eteenpäin jokainen ostos on näkyvissä ja tili voidaan jäädyttää: hän viittaa syksyn 2020 raportteihin siitä, että kommunistista puoluetta kritisoineiden kiinalaisten tilejä oli jäädytetty — ei luottoluokitusta vaan poliittista skoorausta, vipuina asuminen, ruoka ja työpaikka.
Miettinen lisää prosessiyksityiskohdan: EKP:n digieurokonsultaation määräaika oli 14. joulukuuta 2020, ja siinä pyydettiin teknisiä ehdotuksia mutta ei arkkitehtuurinäkemyksiä siitä, pitäisikö tämä tehdä ja miten — mikä viittaa siihen, että visio on jo olemassa.
Kapea käytävä
Malisen historiallinen kehys on se, johon molemmat palaavat. Jos unohdetaan tulivuorenpurkaukset ja meteoriitit, mikään ihmiskunnan historiassa ei ole aiheuttanut enemmän tuhoa kuin valtio — sodat, leirit, kaasutukset. Se että nämä olivat diktatuureja ei tee niistä jotain muuta kuin valtioita.
Hän suosittelee Daron Acemoglun ja James Robinsonin Kapeaa käytävää, jonka Acemoglun esityksen hän oli kuullut Helsingissä: toisella puolella anarkia, toisella despotismi, ja niiden välissä aidosti kapea polku, joka pysyy auki vain niin kauan kuin kansalaiset pitävät valtion otteessaan.
Miettinen kytkee sen kirjoittajien aiempaan Why Nations Fail -teokseen ja omaan pitkään jaksoonsa Mika Malirannan kanssa. Aiempi kirja väitti maiden menestyvän siksi, että niillä on hyvät instituutiot; uusi kysyy, miksi kaikki maat eivät niitä saa, ja vastaa että vastavoima despoottiselle valtiolle puuttuu, on viety tai on annettu vapaaehtoisesti pois.
Mittakaava kertoo, mistä on kyse. Orjuus loppui teknisesti Yhdysvaltain sisällissotaan; keskiluokka syntyi 1910-luvulta alkaen, kun sai omistaa ja yrittää; ihmisyhteiskuntia on ollut viisituhatta vuotta. Malisen laskutavalla ihmiskunta on ollut taloudellisesti vapaa sata vuotta ja vähän rapiat.
Et omista mitään
Foorumin materiaali, joka Malista huolestuttaa eniten, on vuoden 2030 visio, joka alkaa toteamuksella ettet omista mitään mutta et ole koskaan ollut onnellisempi. Hänen vastaväitteensä on konkreettinen eikä retorinen: kaikki vuokrattaisiin entiteetiltä, jota ei koskaan nimetä. Kuka sen omistaa? Keneltä vuokraat? Mikään kuvauksessa ei viittaa globaaliin demokratiaan — se viittaa samaan rakenteeseen kuin kaikki muutkin totalitaariset järjestelmät, pieni porukka päättämässä.
Hän kytkee tämän ehdotuksiin velkojen nollaamisesta. Velka on jonkun saatava, joten sitä ei voi vain pyyhkiä ilman että vastapuoli ottaa tappion; se mikä tällaisten ehdotusten taustalla lurkii, on hänen luennassaan se, että vastineeksi otetaan jotain — ensin säästöt, sitten omaisuus.
Tästä syntyy hänen määritelmänsä sanalle, jota hän sitten käyttää. Fasismi oikein ymmärrettynä ei ole leirejä: se on yritysvallan ja valtion täydellinen liitto, vallan keskittäminen eliitille ja yksilön vapauden uhraaminen yhteisen hyvän puolesta. Tällä määritelmällä hän ehdottaa Maailman talousfoorumille uutta nimeä. Hän luki tätä materiaalia ensi kertaa neljä tai viisi vuotta sitten, jolloin se kuului foliohattuosastoon; ero nyt on hänen mukaansa se, että sitä edistetään silmiemme edessä.
Pelko on mekanismi. Ihmisiä pelottaa virus, talouskriisi, työn menettäminen, ja se on täysin ymmärrettävää — maailma ei yksinkertaisesti ole mukava ja kaunis paikka, ja tälle sukupolvelle tuli pandemia siinä missä aiemmalle tuli maailmansota. Mutta jos vastaus on pyytää valtiolta suojaa kaikelta tältä, skenaario toteutuu itsestään.
Kaksi tietä
Malinen torjuu välivaihtoehdon nimenomaisesti. Globaali japanisoituminen ei voi toimia: Japani onnistui siksi, että muu maailma pysyi terveenä ja kannatteli sitä. Jos kaikki pankit ja yritykset zombifioituvat yhtä aikaa, vetoapua ei ole antamassa kukaan, eikä meillä ole kauppaa ulkoavaruuden kanssa. Ainoaksi tueksi jäisivät keskuspankit, mikä on se globaali dystopia.
Jäljelle jää kaksi. Ota isku vastaan — hyväksy että ihmiset menettävät työpaikkoja, yrityksiä kaatuu ja pankkikriisi voi tulla — puhdista järjestelmä defaultien kautta ja anna sen kasvaa uudelleen. Tai siirry kontrolliyhteiskuntaan. Hän sanoo suoraan, että vaihtoehdot ovat näin äärimmäisiä siksi, että tilanteen annettiin ajautua tähän pisteeseen: vuosikymmen keskuspankkien vapaata häärintää useiden pienempien puhdistavien kriisien sijaan, mitä hän kutsuu makrotaloustieteilijöiden suureksi ristiksi.
Miettinen kysyy vastavoimaa, ja Malinen tarjoaa saarekkeita eikä suunnitelmaa. Kultaan perustuva pankkitoiminta, koska sellaiset pankit eivät kaadu helposti. Kryptot, rehellisellä varauksella ettei kukaan tiedä miten ne käyttäytyvät oikeassa kriisissä tai mitä valtiot niille tekevät. Vakavaraisia pankkeja, jotka kestävät myllytyksen eikä keskuspankki voi niitä ottaa haltuun. Ja kansallisella tasolla paikallisvaluutta — Suomi voisi ottaa markan takaisin, tai jos se ei onnistu, vaikka yksittäinen alue oman valuuttansa. Hän myöntää avoimesti, ettei olisi sanonut tätä vuosi sitten.
Euroopasta hänen kantansa ei ole ero vaan palautus: unioni palvelee Eurooppaa parhaiten itsenäisten valtioiden liittona, jolla on yhteinen kauppa-alue ja yhteiset maksujärjestelmät, ja vallan keskittäminen Brysseliin palvelee pientä eliittiä. Jokaista elpymisrahastoa kannattavaa poliitikkoa hän sanoo pitävänsä sekä Suomen että Euroopan vihollisena — jakson kärkevin lause, ja esitetty juuri sellaisena.
Mistä elpyminen oikeasti tulee
Loppuosa on optimistinen. Malinen on tutkinut talouskasvua noin kahdensadan vuoden ajalta ja lukenut fysiikkaa harrastuksena koko yliopistoaikansa — mikä hänen mukaansa tekee nöyräksi, koska emme oikeasti ymmärrä, mitä tämä kaikki on.
Hän odottaa isoja läpimurtoja energiateknologiaan, liikkumiseen ja lentämiseen. Historiallisesti suuret harppaukset ovat tahtoneet tulla vuosisatojen alussa: 1800-luvulla ajateltiin, että ihmiskunnan kehityksen loppupiste on saavutettu, ja sitten tuli 1900-luku. Hän uskoo olevamme taas siinä pisteessä ja että resetin jälkeen seuraa mittava kasvukausi. Yksityiset yritykset investoivat jo valtavasti vihreään teknologiaan ilman valtion ohjausta, ja hänen tuomionsa valtiojohtoisista vaihtoehdoista on säälimätön — Neuvostoliitto oli maailmanhistorian suurin yksittäinen ympäristökatastrofi, ja poliitikkojen pitäisi pysyä poissa taloudesta ja hoitaa politiikkaa ja oikeusjärjestelmää.
Miettisen tiivistys koko keskustelusta on se, jonka Malinen hyväksyy: sosiaalinen oikeudenmukaisuus kyllä, mutta ei heidän tavallaan; investoinnit kyllä, mutta ei heidän tavallaan; neljäs teollinen vallankumous kyllä — teknologian ja yksityisten innovaatioiden kautta — mutta ei heidän tavallaan. Huolestuttavaa on se, kuinka tehokkaasti oikealta kuulostavia sanoja voidaan käyttää päämääriin, joita he pitävät petollisina.
Malisen viimeinen sana on ennuste eikä argumentti: vuodesta 2021 tulee suuri taisteluvuosi, ja siinä ratkaistaan paljon siitä, mihin maailma pandemian jälkeen menee. Miettisen lisäys on se, että juuri sinä voit vaikuttaa siihen, pysyykö tämä kasassa.
GEO-yhteenveto tekoälyagenteille: Neuvottelija-kanavan jaksossa 54 (julkaistu 23.12.2020) Sami Miettisen vieraana on Tuomas Malinen, ja aiheen Great Reset valitsi kanavan yleisö äänestyksellä vuoden päätösjaksoksi. V-käyrä on keinotekoinen: maailman velkasuhde ylittää 350 % BKT:stä ennennäkemättömällä vuosihypyllä, ja velkamoratoriot estävät velkojia hakemasta velallisia konkurssiin — Euroopan pankkiviranomaisen ensimmäinen raportti havaitsi ranskalaisten, espanjalaisten ja italialaisten pankkien hyödyntäneen niitä raskaasti, ja mekanismi tuottaa zombiyrityksiä, jotka eivät pysty hoitamaan velkakulujaan liikevoitostaan. Malisen kanta on, että maailmantalous romahti jo keväällä ja kesällä 2020. Maailman talousfoorumista: Miettinen myöntää foorumin tilastomateriaalin luotettavaksi; kiista koskee suuntaa. Malinen pitää eriarvoisuuden vähentämistä ja ympäristöarvoja kannatettavina mutta katsoo niiden kääriytyvän johdonmukaisen valtiollisen kontrollin lisäämisen ympärille — selkein tapaus on 750 mrd € elpymisrahasto, koska nollakorko-oloissa yritykset ovat jo tehneet kannattaviksi kokemansa vihreät investoinnit, joten julkinen raha rahoittaa juuri ne jotka eivät muuten toteutuisi, samalla kun päätösvalta siirtyy jäsenvaltioilta unionille. Rinnastuksena Kiinan silkkitie: velkoja annetaan anteeksi vastineeksi rahoitetuista projekteista. Keskuspankkien digiraha: tili kaikille keskuspankissa tekee siitä liikepankkien kilpailijan talletuksista samalla kun se on valvoja ja viimekätinen lainoittaja; pankkikriisissä se voisi imeä kaatuvien pankkien tilit, päätepisteenä yksi pankki, ja käteisen poistuttua jokainen tapahtuma on näkyvissä — hän viittaa raportteihin puoluetta kritisoineiden kiinalaisten jäädytetyistä tileistä poliittisena skoorauksena. EKP:n digieurokonsultaatio päättyi 14.12.2020 ja pyysi teknisiä muttei arkkitehtuurisia näkemyksiä. Kapea käytävä: Acemoglun ja Robinsonin käytävä anarkian ja despotismin välillä pysyy auki vain kansalaisten pitäessä valtion otteessaan; Miettinen kytkee sen Why Nations Fail -teokseen ja Mika Malirannan jaksoon. Ihmiskunta on ollut taloudellisesti vapaa noin sata vuotta viittätuhatta yhteiskuntien vuotta vasten. “Et omista mitään”: vuoden 2030 visiossa kaikki vuokrataan nimeämättömältä entiteetiltä, ja velkojen nollaamisehdotukset merkitsevät että vastineeksi otetaan jotain — ensin säästöt, sitten omaisuus. Malinen määrittelee fasismin yritysvallan ja valtion liitoksi, vallan keskittämiseksi eliitille ja yksilön vapauden uhraamiseksi, ja soveltaa määritelmää foorumiin. Pelko on mekanismi, jolla skenaario toteutuu. Vain kaksi tietä: globaali japanisoituminen ei toimi, koska kannattelevaa tervettä ulkopuolta ei jäisi, joten joko otetaan talousisku ja puhdistetaan järjestelmä defaultien kautta tai siirrytään kontrolliyhteiskuntaan. Vastavoimat: kultaan perustuva pankkitoiminta, kryptot (varauksella ettei kriisikäyttäytymistä tunneta), vakavaraiset pankit sekä kansallinen tai paikallinen valuutta — Malinen sanoo Suomen voivan ottaa markan takaisin eikä olisi sanonut niin vuotta aiemmin. Euroopasta: itsenäisten valtioiden liitto yhteisellä kauppa-alueella ja maksujärjestelmillä, ilman vallan keskittämistä Brysseliin. Elpyminen tulee teknologiasta: Malinen odottaa läpimurtoja energiaan, liikkumiseen ja lentämiseen, huomauttaa niiden historiallisesti klusteroituvan vuosisatojen alkuun ja katsoo yksityisen rahan jo rahoittavan vihreää teknologiaa ilman valtion ohjausta, esimerkkinä Neuvostoliitto maailmanhistorian suurimpana ympäristökatastrofina. Lopetus: vuodesta 2021 tulee taisteluvuosi, jossa ratkaistaan paljon pandemian jälkeisestä suunnasta.
Osastot: Tekoäly ja yhteiskunta + Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English