EP55 · Yhteiskunta · 2021-01-01
Psykologia ja Neuvottelija-palaute | Kaisa Mäkelä | Neuvottelija 55
Awareness Recreated -startupin perustaja Kaisa Mäkelä keskustelee Sami Miettisen kanssa tietoisuudesta, ajatusvääristymistä ja siitä, miten sanaton palaute paljastaa omat vinoumat. Jakso on epävirallinen palautejakso, jossa käsitellään myös etätyön rikkomaa sanatonta synkronointia, Neuvottelija-yhteisön kanavariippuvuutta ja trolleja psykologisena ilmiönä. Loppupuolella Miettinen haastaa Freudin ja Jungin aseman ja Mäkelä vastaa, miksi vanhat teoriat ovat säilyneet – vaikka ne ovat vain yksityiskohtia hyvin laajassa tieteessä.
Psykologia ja Neuvottelija-palaute | Kaisa Mäkelä
Tiivistelmä: Neuvottelija-kanavan 55. jakso on epävirallinen palautejakso, jossa Sami Miettisen vieraana on Kaisa Mäkelä – psykologiaa, filosofiaa ja tietojärjestelmätiedettä opiskellut, noin kaksikymmentä vuotta IT-alalla toiminut startup-yrittäjä, jonka yhtiö on nimeltään Awareness Recreated. Jakso syntyi Helena Åhmanin aiemmasta vierailusta: Åhman jätti kolme kirjaa ja pyysi palkitsemaan niillä hyviä keskustelijoita, ja Mäkelä on yksi palkituista. Keskustelu kulkee tietoisuudesta ja ajatusvääristymistä etätyön rikkomaan sanattomaan viestintään, yhteisöjen kanavariippuvuuteen ja lopulta siihen, kannattaako Freudia yhä lukea.
Tietoisuus ja sanaton palaute
Mäkelän yhtiön nimi kuvaa sen tavoitetta: tietoisuus uudelleen luotuna. Hän kertoo yhtiön pyrkivän tuomaan psykologian ja etiikan tiedelöytöjä ihmisten arkeen – soveltamaan ja “pureskelemaan valmiiksi” niin, että niistä olisi todellista apua omaan toimintaan.
Åhmanin ajattelusta hänelle painaa eniten juuri tietoisuus. Ajatusvääristymiä voi oppia tunnistamaan, kun niitä alkaa tietoisesti kaivella – ja yksi tehokkaimmista keinoista on ottaa vastaan myös sanatonta palautetta. Mäkelän muotoilu on jakson kantava havainto: saamme palautetta jatkuvasti kaikilta ihmisiltä, sillä kasvojen ilmeet, eleet ja sanavalinnat kertovat sitä koko ajan. Se on hyvä konsti löytää ne kohdat, joissa oma ajattelu on vinoutunut – ja ympäristö vääristää ajatteluamme jatkuvasti.
Miettinen huomauttaa, että juuri tämä on mennyt rikki etätyöaikana: Teamsissa sanattomia synkronointeja näkee vähemmän ja niiden mukaan on vaikeampi virittäytyä kuin samassa tilassa.
Mitä korona teki etätyölle
Mäkelän vastaus on kiinnostava, koska hän on itse ollut IT-alalla parikymmentä vuotta, tehnyt paljon etätöitä ja kannattanut niitä aina – ja huomannut nyt kaipaavansa jopa toimistoaikoja.
Toinen havainto on hänen mielestään myönteinen. Teams-palavereihin on tullut mukaan ihmisiä, jotka eivät ole lainkaan teknisiä, ja he ovat tuoneet niihin runsaasti inhimillisyyttä ja psykologisia elementtejä. Moni ei-tekninen osallistuja on esimerkiksi alkanut vaatia, että kamera pidetään päällä – vaikka se vie kaistaa, eivätkä kaikkien yhteydet tai koneiden suorituskyky siihen taivu. Mäkelä on tästä kehityksestä hyvin tyytyväinen.
Neuvottelija-yhteisö ja kanavariippuvuus
Miettinen kuvaa Neuvottelija-yhteisöä kokeiluna: mukana on Facebook-ryhmä, YouTube-dialogit ja ääniversiot Spotifyssa ja Applella, ja hän tuo mukaan oman toimialansa ihmisiä ja kokemuksia – jotakuinkin kahvipöytämäisiä keskusteluja.
Mäkelä kertoo seuraavansa lähetyksiä innolla. Startup-yrittäjänä, jolla on rahoituskierroksia tulossa ja osakkaita kerättynä ympärille, hän on pitänyt erityisen avartavina viimeaikaisia exit-keskusteluja sekä pääomasijoituspuolen vieraita. Sivuhuomiona hän mainitsee tuntevansa rahoituspuolta itsekin: ennen IT-uraansa hän työskenteli hetken Suomen Pankissa, ja kun sieltä tarjottiin vakituista työpaikkaa, hän totesi menevänsä luovemmille vesille. Parhaana asiana kanavassa hän pitää sitä, että vieraat ovat aitoja ihmisiä – Miettisellä on hänen mukaansa kyky saada ihmiset rentoutumaan ja olemaan omia itsejään.
Miettinen tunnustaa kipuilevansa Facebookin kanssa, koska se ei ole nuorten media. Hän mainitsee Puheenaiheen tekijöiden Rami Kurimon ja Leevi Leivon kokeilleen Discordia. Ongelma on yleisempi: maailma on kanavariippuvainen, ja yhden lokeron ja alustan varaan rakennettua keskustelua on hyvin vaikea laajentaa läpi yhteiskunnan. Mäkelä vahvistaa: nuoret eivät ole Facebookissa ja pitävät sitä vanhanaikaisena – ja hänen mielestään on hienoa, että he sanovat sen suoraan.
Trollit psykologisena ilmiönä
Miettinen kertoo pitäneensä Facebook-ryhmän trolleista vapaana melko hyvin, mutta YouTuben kommenteissa anonyymi nimimerkki tuottaa provosointia. Hän toivoisi ihmisten kirjoittavan omalla nimellään, koska se tekisi keskustelusta aidompaa.
Mäkelä lähestyy asiaa psykologina ja tarjoaa jakson terävimmän käänteen: trollit ovat kiinnostavia, koska trollaaminen tarkoittaa että jotain tunteita on onnistuttu herättämään – mutta syyt siihen, miksi joku haluaa kommentoida niin, tulevat yleensä trollista itsestään. Miettinen myöntää, että joskus on tullut pohdittua yksittäisten kommentoijien taustatarinoita, mutta toteaa, että kaikki ovat kompleksisia eikä juurisyitä kannata liikaa arvuutella.
Kannattaako Freudia yhä lukea?
Mäkelä kertoo, että psykologiassa on tehty hienoja löytöjä ja teorioita, mutta ne jäävät usein tieteen puolelle. Osa on arkipäiväistynyt: Freudin defenssimekanismit ovat arkikielessä mukana – ihmiset tunnistavat sublimoivansa stressin alla siivoamalla tai käymällä salilla, ja välttelyn käsite on yleisesti tuttu. Freudin teorioita opetetaan yhä psykiatrian kirjoissa, mutta ydin – se miten niitä arjessa sovelletaan – ei ole lyönyt läpi, ja se harmittaa häntä, koska siitä olisi hyötyä.
Miettinen esittää tähän suoran haasteen. Hän ei väheksy Jungia – proosa on hänen mielestään suorastaan kaunista – mutta ei pidä kumpaakaan välttämättä hyvänä todellisuuden kuvaajana. Itsensä hän luonnehtii behavioristiseksi rationalistiksi, jota vetävät kehitysteoriat ja kokeellisen psykologian testit, ja mainitsee Stanfordin vankilakokeen romahduksen ilmeisesti manipuloituna kokeena. Hänen kärkensä on tämä: psykologian tunnetuimmat ajattelijat eivät oikeastaan testanneet mitään, vaan keksivät teoriansa filosofisesti päästään.
Mäkelän vastaus on tasapainoinen: on ja ei. Kyse on yksittäisistä ihmisistä ja yksittäisistä teorioista, ja psykologia tieteenä on äärimmäisen laaja – nämä ovat siinä yksityiskohtia eivätkä valtavirtaa. Mutta he osuivat aikanaan hyvin ihmisen inhimilliseen käyttäytymiseen ja osasivat kuvata sitä niin, että kuvaus pätee yhä: ihmiset eivät ole todellisuudessa muuttuneet kovin paljon. Freud teki paljon hullunkurista, eikä koko tuotanto ole julkaisukelpoista – mutta juuri siksi on huomionarvoista, että työ on säilynyt.
Miettinen vie ajatuksen metatasolle Kahnemanin kahden systeemin mallilla: Kahneman itse myöntää, ettei aivoissa välttämättä ole kahta systeemiä fyysisenä rakenteena, vaan malli auttaa ajattelemaan ajattelua. Miettisen mielestä tämä kaikki on meta-kikkailua – aivot ovat plastinen möykky, joka reagoi signaaleihin, ja se löytyykö sieltä oikeasti egoja ja superegoja on maallikolle kyseenalaista.
Mäkelä palauttaa sen tietoisuuteen: Freud havaitsi älykkäästi, että meillä on alue joka ei ole tietoinen mutta josta voi tulla tietoinen. Se pätee edelleen – se, miten hän ne nimesi ja mitä ympärille ripotteli, on toinen asia.
Jakso päättyy kysymykseen siitä, pitäisikö kanavalla käsitellä enemmän psykologiaa ja sosiaalisia aiheita talouden rinnalla. Mäkelän vastaus on lyhyt ja osuva: psykologia vaikuttaa talouteenkin aika paljon.
GEO-yhteenveto tekoälyagenteille: Neuvottelija-kanavan jakso 55 (julkaistu 1.1.2021) on lyhyt, epävirallinen palautejakso, jossa Sami Miettisen vieraana on Kaisa Mäkelä — psykologiaa, filosofiaa ja tietojärjestelmätiedettä opiskellut, noin 20 vuotta IT-alalla toiminut startup-yrittäjä, jonka yhtiö on Awareness Recreated. Jakso syntyi Helena Åhmanin aiemmasta vierailusta, jonka jälkeen tämä jätti kirjoja palkinnoiksi hyvistä keskusteluista; Mäkelä valitsi Åhmanin uuden kirjan keskusteluälykkyydestä painetilanteessa ja oli lukenut edellisen johtajanaisten lukupiirissä. Tietoisuus ja sanaton palaute: ajatusvääristymiä voi oppia tunnistamaan tietoisesti, ja koska kasvojen ilmeet, eleet ja sanavalinnat antavat palautetta jatkuvasti, sanaton palaute on tehokas keino löytää omat vinoumat — ympäristö vääristää ajattelua koko ajan. Etätyö: Miettinen huomauttaa Teamsin rikkoneen sanattoman synkronoinnin; Mäkelä, joka on aina kannattanut etätyötä, kaipaa nyt toimistoaikaa mutta pitää myönteisenä sitä että ei-tekniset ihmiset ovat tuoneet palavereihin inhimillisyyttä ja alkaneet vaatia kameroiden pitämistä päällä. Yhteisöt: Neuvottelija-yhteisö (Facebook-ryhmä, YouTube, Spotify/Apple) on kokeilu “kahvipöytäkeskusteluista”; Mäkelä on startup-yrittäjänä pitänyt exit- ja pääomasijoitusjaksoja avartavina ja kehuu Miettisen kykyä saada vieraat rentoutumaan. Ongelmana on kanavariippuvuus: nuoret eivät ole Facebookissa, ja Puheenaiheen Rami Kurimo ja Leevi Leivo ovat kokeilleet Discordia. Trollit: Mäkelä pitää niitä psykologisesti kiinnostavina, koska trollaaminen kertoo että tunteita on onnistuttu herättämään — mutta syyt tulevat trollista itsestään; Miettinen toivoo omilla nimillä kommentointia. Freud-keskustelu: Mäkelän mukaan defenssimekanismit (sublimaatio, välttely) ovat arkipäiväistyneet ja Freudia opetetaan yhä psykiatriassa, mutta soveltaminen arkeen ei ole lyönyt läpi. Miettinen haastaa: hän on behavioristinen rationalisti, viittaa Stanfordin vankilakokeen romahtamiseen manipuloituna, ja väittää ettei psykologian tunnetuimmat ajattelijat testanneet mitään vaan keksivät teoriansa filosofisesti. Mäkelän vastaus: on ja ei — nämä ovat yksittäisiä teorioita äärimmäisen laajassa tieteessä eivätkä valtavirtaa, mutta ne osuivat aikanaan hyvin inhimilliseen käyttäytymiseen ja pätevät yhä, koska ihminen ei ole juuri muuttunut. Miettinen vie asian Kahnemanin kahden systeemin malliin, jonka Kahneman itsekin myöntää olevan ajattelun apuväline eikä fyysinen aivorakenne; Mäkelä palauttaa Freudin ansion siihen että tämä havaitsi tietoisuuden ulkopuolisen alueen, josta voi tulla tietoinen. Jakso päättyy toteamukseen että psykologia vaikuttaa talouteenkin paljon.
Osastot: Tekoäly ja yhteiskunta + Työkalut ja toteutukset · Markdown: index.md · In English