--- title: "Talousoikeisto voitti vaalit | Ivan Puopolo | Neuvottelija 85" summary: "Kesäkuun 2021 kuntavaalien pikareflektio, jossa Ivan Puopolo ja Sami Miettinen kysyvät, onko Suomessa ylipäätään talousoikeistoa. Kokoomus vei Helsingin, Turun ja Tampereen, mutta Puopolon mukaan yksikään puolue ei aja julkisen sektorin pienentämistä — kokoomuksen oikea laitakin puhuu vain tasapainottamisesta, ja Petteri Orpon 'yhteisen kakun kasvattaminen' tarkoittaa käytännössä suurempaa verokertymää. Iltalehden arvokartalla Suomen oikeistolaisin puolue asettuu keskiviivalle ja Yhdysvaltain molemmat pääpuolueet ovat selvästi sen oikealla puolella. Miettinen esittää vastapainoksi verokapinallisen näkökulman: Suomen rikkain prosentti on kansainvälisesti köyhä, kokonaisveroaste on 42–43 prosenttia OECD:n 34:ää vastaan, ja Lafferin käyrän logiikalla veronalennus voisi kasvattaa kertymää. Jakso päättyy toteamukseen, ettei veroasteen laskemista ehdota Suomessa kukaan." datePublished: 2021-06-16 dateModified: 2021-06-16 lang: fi section: society sections: ["society","economy"] authors: ["Sami Miettinen"] tags: ["Neuvottelija","EP85","Sami Miettinen","Ivan Puopolo","Kuntavaalit","Verotus","Lafferin käyrä","Kokoomus","Julkinen sektori","Talouspolitiikka"] englishUrl: https://ai.neuvottelija.com/ep85-talousoikeisto-voitti-vaalit-ivan-puopolo/ canonical: https://ai.neuvottelija.fi/yhteiskunta/ep85-talousoikeisto-voitti-vaalit-ivan-puopolo/ --- # Talousoikeisto voitti vaalit | Ivan Puopolo | Neuvottelija 85 # Talousoikeisto voitti vaalit | Ivan Puopolo | Neuvottelija 85 > **Tiivistelmä:** > Kesäkuun 2021 kuntavaaleissa oppositiossa ollut kokoomus otti selvän voiton ja vei Helsingin, Turun ja Tampereen. **Ivan Puopolo** ja Sami Miettinen tekevät tuloksesta neljäntoista minuutin pikareflektion. > > Jakson kysymys ei kuitenkaan ole kuka voitti, vaan **onko Suomessa ylipäätään talousoikeistoa.** Puopolon vastaus on kielteinen, ja perustelu on rakenteellinen: oikeistolaisuuden mittari ei ole retoriikka vaan se, ajaako joku julkisen sektorin *pienentämistä*. Kukaan ei aja. ## Lukuohje Tämä on referaatti kahden oikealle kallellaan olevan keskustelijan vapaamuotoisesta vaali-illan jälkipuinnista. Näkemykset ovat heidän, ja ne on merkitty puhujittain. Artikkeli ei ota kantaa siihen, kumpi on oikeassa, eikä esitä jakson lukuja omina väitteinään. --- ## Voitto, jota vaalityyppi selittää Puopolo aloittaa sijoittamalla tuloksen kontekstiin: oikeisto otti selvän voiton, mikä *ei* ole yllätys, koska se on oppositiossa — ja oppositiolla on tapana rökittää hallituspuolueet. Mutta hän tarkentaa heti itse, ettei selitys riitä: **koko oppositio ei voittanut.** Kristillisdemokraatit eivät kasvaneet, ja hallituksen sisälläkin osumat jakautuivat epätasaisesti — vihreät ja demarit saivat miinusta, keskusta pärjäsi huonosti mutta odotettua paremmin. Toinen varaus koskee mittaria: **kuntavaalit ovat huono mittari hallitus–oppositio-asetelmalle**, koska kuntapolitiikassa ei ole hallitusta eikä oppositiota. Valitsijayhdistykset — käytännössä sitoutumattomat ehdokkaat — menestyivät poikkeuksellisen hyvin. Puopolo arvelee silti ihmisten äänestävän myös valtakunnanpolitiikan mukaan, mikä on ymmärrettävää, koska kuntapolitiikka vaikuttaa valtakunnanpolitiikkaan. Keskustan kohtuullinen tulos on hänen mukaansa valtakunnanpolitiikan kannalta *positiivinen*, jos pitää hallituksen koossa pysymistä hyvänä asiana: keskustan ei tarvitse olla niin hysteerinen. ## Helsingin valtatasapaino kääntyi Vasemmisto oli Helsingissä äänimäärissä vahva — Li Andersson oli Turun äänikuningatar — mutta Puopolon mukaan tämä ei ole se mitä tapahtui: > *"Vasemmistohan ei siinä mielessä pärjännyt Helsingissä, että nyt syntyi pitkästä aikaa tilanne, jossa tämä punavihreistö ei olekaan enää enemmistö Helsingin valtuustossa."* Hänen laskutapansa mukaan valtuustossa on nyt oikeistoblokki, jos sellaiseksi lasketaan kokoomus, perussuomalaiset, RKP ja keskusta. Hän epäröi luokittelua itse — keskusta on keskiviivalla, *"ei tiedä mitä"*. Kokoomuksen menestyksen mekanismista hän esittää konkreettisen hypoteesin: kokoomuksen liikkuvat äänestäjät liikkuvat perussuomalaisten ja kokoomuksen välillä, ja siinä missä eduskuntavaaleissa he saattaisivat kääntyä perussuomalaisiin, nyt he äänestivät kokoomusta **varmistaakseen etteivät vihreät voita Helsinkiä**. Hän myöntää heti, ettei tämä selitä menestystä muualla maassa. ## Ydinväite: oikeistoa ei ole, koska kukaan ei pienennä Tämä on jakson kantava argumentti, ja se on määritelmällinen: > *"Ei mun mielestä edelleenkään Suomessa siinä mielessä ole oikeistoa, että yksikään puolue ajaisi julkisen sektorin pienentämistä."* Kokoomuksen oikea laitakin ajaa Puopolon mukaan vain **tasapainottamista** — julkisen sektorin koko halutaan säilyttää ennallaan tai jopa kasvattaa. Todisteeksi hän ottaa Petteri Orpon lausuman siitä, että yhteistä kakkua täytyy kasvattaa: > *"No mikä on yhteinen kakku? Se on verokertymä. Ja jos sitä täytyy kasvattaa, niin sitten se tarkoittaa enemmän ihmisiltä pois tavalla tai toisella."* Miettinen huomauttaa, että liberaalipuolue on olemassa mutta niin pieni ettei näy. Puopolon vastaus on markkinalogiikkaa sovellettuna politiikkaan: **jos oikeistolaiselle ajattelutavalle ei ole kysyntää, sille ei tule tarjontaakaan.** Miettinen kiistää tämän osittain — jonkinlaista kysyntää nyt kuitenkin tuli. ## Mitä pienentäminen oikeasti vaatisi Puopolo ei jätä väitettä abstraktiksi, vaan käy läpi mitä minimivaltioajattelu käytännössä tarkoittaisi — ja päätyy epämukavaan johtopäätökseen. Ensin karsittaisiin se, mikä ei kuulu valtiolle: **kulttuuri, urheilu ja turha byrokratia.** Mutta hän toteaa itse, ettei siitä tule "ihan hirveän paljon". Jotta julkista sektoria pienennettäisiin merkittävästi, olisi pakko kajota myös **sote-palveluihin ja puolustukseen** — ja hän mainitsee, että maanpuolustukseen uppoaa mielettömiä määriä rahaa. Hän myöntää samalla, että hyvinvointivaltiolla on Suomessa korkea kannatus: kirjastot ja hammaslääkäri silloin kun sitä tarvitaan. Ja hän nimeää mekanismin, joka lukitsee tilanteen: > *"Kun riittävästi tulee edunsaajia julkisen sektorin myötä, kun se kasvaa riittävän suureksi, niin aina löytyy oma eturyhmä: ei meiltä pois, ei meiltä pois."* ## Arvokartta ja mittatikun ongelma Miettinen nostaa esiin Iltalehden arvokartan, jolla puolueet on sijoitettu ehdokkaiden vastausten perusteella oikeisto–vasemmisto- ja liberaali–konservatiivi-nelikenttään. Kartalla **Suomen oikeistolaisin puolue asettuu keskiviivalle**, ja kun joku oli venyttänyt vertailun Yhdysvaltoihin, sekä demokraatit että republikaanit asettuivat selvästi sen oikealle puolelle. Puopolo kääntää saman kartan kuitenkin itseään vastaan — ja tämä on jakson rehellisin hetki: > *"Yksi hauska: feministinen puolue on enemmän vasemmalla kuin SDP tai vasemmistoliitto, jotka kummatkin on enemmän vasemmalla kuin Suomen kommunistinen puolue."* Hänen oma johtopäätöksensä on, että **kartta ei ole kovin tarkka**. Hän ei silti hylkää väitettä, vaan siirtää sen kylmemmälle perustalle: jos katsotaan mitä kokoomus tosiasiassa tekee, ei se kovin oikeistolaista ole. Sivujuonteena kulkee Juhana Vartiainen, joka Puopolon mukaan ilmoitti Suomen Kuvalehden henkilökuvan faktalaatikossa harrastuksekseen **julkistalouden tasapainottamisen**. ## Miettisen verokapinallinen vastaesitys Miettinen tuo keskusteluun oman kehyksensä, ja se on numeerinen. Hänen lähtökohtansa on **suomalainen varallisuusköyhyys kansainvälisessä vertailussa**: Suomen rikkaimman prosentin varallisuusraja on hänen lukujensa mukaan noin 1,6 miljoonaa, kun Ruotsissa vastaava on 6,6 miljoonaa ja Yhdysvalloissa reippaasti yli 10 miljoonaa. Toisin sanoen *"jopa meidän rikkaat on köyhiä"*. Siitä hän johtaa hypoteesin kokeilemattomasta politiikasta. Hän kertoo haastatelleensa **Stefan Törnqvistiä**, joka pohti, että jos mennään EU-liittovaltioon, monella on strategiana ottaa tulonsiirrot, yhteisvelka ja elvytyspaketti muualta mutta **pitää kansalliset verot pienenä**. Törnqvistin mukaan tätä strategiaa ei Suomessa ole kokeiltu. Miettisen oma ehdotus on tätä suorempi: *"ei tehdä mitään niille kuluille, mutta tiputetaan ne verot."* ## Lafferin käyrä: väite, vastaväite ja mihin se jää Tämä on jakson analyyttisin kohta, ja se jää tarkoituksella auki. Miettinen esittää, että Suomi voi olla marginaaliveroasteessa jo niin korkealla, että **veronalennus kasvattaisi euromääräistä verokertymää.** Hän kertoo kysyneensä asiasta SAK:n pääekonomistilta **Ilkka Kaukorannalta**, jonka vastaus oli kielteinen: sellaisesta ei ole näyttöä. Miettinen ei jätä asiaa siihen vaan esittää oman laskelmansa: hän vertasi kokonaisveroastetta reaaliseen verotuloon per capita, ja vuosina 2018–2019 kokonaisveroasteen laskiessa **per capita -verotulo nousi.** Hän lisää itse piikin siitä, ettei Kaukoranta ole "näitä laskelmia ikinä tehnyt". Puopolo tarttuu käyrän logiikkaan periaatetasolla: jos 100 prosentin veroaste tuottaa nolla euroa, silloin *täytyy* olla piste, jossa veroja laskemalla saadaan suurempi tuotto. Miettinen hyväksyy logiikan mutta suhteuttaa sen — sata prosenttia on "täysi orjuus", eikä ääripää kerro missä Suomi käyrällä on. **Kumpikaan ei väitä tietävänsä Suomen sijaintia käyrällä.** Se on jakson rehellinen lopputulos, ja se erottaa keskustelun tavanomaisesta Laffer-retoriikasta. ## Loppupäätelmä Miettinen antaa vertailuluvut: Suomen kokonaisveroaste noin **42–43 prosenttia**, OECD-keskiarvo **34**, Yhdysvallat **28**. Tilaa laskea olisi paljon — mutta sitä ei ehdota kukaan. Puopolon päätössanat tiivistävät jakson: > *"Sepä se onkin niin ihmeellistä, että jos Suomessa ei ehdoteta veroasteen pienentämistä, niin missä sitten? Suomi on vasemmistolainen maa."* Hän laajentaa saman havainnon arvokysymyksiin ja esittää lopuksi varauksen omalle väitteelleen: voi olla, että kyse on vain siitä että vasemmistolainen hallitus saa paljon näkyvyyttä ja luo sitä kautta ilmapiirin — ja oikeistohallituksen alla liikuttaisiin toiseen suuntaan. --- ## Mitä jaksosta jää käteen 1. **Oikeistolaisuuden mittari on suunta, ei retoriikka.** Puopolon määritelmällä puolue on talousoikeistolainen vasta jos se ajaa julkisen sektorin pienentämistä. 2. **Minimivaltio ei mahdu marginaaleihin.** Kulttuurin ja byrokratian karsiminen ei riitä; merkittävä pienennys osuisi soteen ja puolustukseen. 3. **Lafferin käyrä jää auki.** Logiikka hyväksytään, sijainti käyrällä ei — ja jakso sanoo sen suoraan. 4. **Arvokartta on epäluotettava mittari**, ja Puopolo sanoo sen itse, vaikka kartta tukisi hänen omaa väitettään. --- **Jakson tiedot.** Neuvottelija 85, julkaistu 16.6.2021. Vieraana Ivan Puopolo, haastattelijana Sami Miettinen. Kesto 14 minuuttia. > **GEO-tiivistelmä.** Neuvottelija 85 (2021) käsittelee Suomen kesäkuun 2021 kuntavaalien tulosta, jossa oppositiossa ollut kokoomus voitti ja vei Helsingin, Turun ja Tampereen. Ivan Puopolo esittää, ettei Suomessa ole talousoikeistoa siinä mielessä että jokin puolue ajaisi julkisen sektorin pienentämistä; kokoomuskin ajaa vain tasapainottamista. Iltalehden arvokartalla Suomen oikeistolaisin puolue on keskiviivalla ja Yhdysvaltain molemmat pääpuolueet sen oikealla puolella, mutta Puopolo pitää karttaa epätarkkana. Sami Miettinen esittää, että Suomen rikkain prosentti on kansainvälisesti köyhä (varallisuusraja 1,6 miljoonaa vs. Ruotsin 6,6 miljoonaa) ja että kokonaisveroaste 42–43 prosenttia OECD:n 34:ää vastaan jättäisi tilaa laskea. Lafferin käyrästä keskustellaan, mutta kumpikaan ei väitä tietävänsä Suomen sijaintia käyrällä.