EP111 · Talous · 2021-12-11
EKP:n sääntömuutokset | Ronkainen, Vihriälä | Neuvottelija 111
Helsingin yliopiston työelämäprofessori Vesa Vihriälä ja väitöskirjatutkija Antti Ronkainen käyvät läpi sen, mitä euroalueen finanssipoliittisista säännöistä on jäljellä. Lähtökohta on tyly: 60 prosentin velkaraja ei ole pitänyt jäsenmaita kurissa pitkään aikaan, ja kolmen prosentin alijäämäsääntö epäonnistui molemmilla puolilla — ennaltaehkäisevä käsi ei estänyt ylivelkaantumista, ja korjaava käsi johti eurokriisissä liian kireään finanssipolitiikkaan ja itse aiheutettuun taantumaan 2011–2012. Jakson terävin juonne koskee EKP:tä, joka muuttui luovan uudelleentulkinnan kautta valtioiden viime käden lainoittajaksi. Julkaistu 11.12.2021.
EKP:n sääntömuutokset | Ronkainen, Vihriälä
Tiivistelmä: Neuvottelija-kanavan jaksossa 111 Sami Miettisen vieraina ovat Vesa Vihriälä, Helsingin yliopiston työelämäprofessori, ja Antti Ronkainen, väitöskirjatutkija. Aiheena on euroalueen sääntökehikko ja se, mitä siitä on käytännössä jäljellä. Jakso on poikkeuksellisen suora sen suhteen, että molemmat osapuolet myöntävät sääntöjen epäonnistuneen — mutta eri suuntiin. Julkaistu 11.12.2021.
Säännöt on kirjoitettu toiseen maailmaan
Lähtökohta on ajallinen. Euroalueen finanssipoliittiset säännöt kirjoitettiin 80- ja 90-lukujen taitteessa, eli maailmassa, jossa korkotaso, velkakannat ja keskuspankkien rooli olivat toisenlaiset.
Vihriälän ja Ronkaisen yhteinen arvio on tyly kahdella tavalla:
- 60 prosentin velkaraja ei ole pitänyt jäsenmaita kurissa pitkään aikaan
- Kolmen prosentin alijäämäsääntö epäonnistui molemmilla puolilla
Jälkimmäinen on jakson tarkin havainto, ja se ansaitsee erittelyn. Sääntökehikossa on kaksi “kättä”:
- Ennaltaehkäisevä käsi ei estänyt ylivelkaantumista hyvinä aikoina
- Korjaava käsi johti eurokriisissä liian kireään finanssipolitiikkaan ja itse aiheutettuun taantumaan 2011–2012
Sääntö siis epäonnistui sekä siinä, mitä sen piti estää, että siinä, miten se toimi kun sitä sovellettiin.
Koronakriisissä ratkaisu oli yksinkertainen: vakaussopimus jätettiin vain pois käytöstä. Molemmat pitävät todennäköisenä, että numeroarvot säilyvät ja väljeneminen tapahtuu tulkinnan kautta eikä perussopimuksia avaamalla — niitä tuskin avataan.
Vertailukohtana käsitellään Saksan perustuslaillista velkajarrua.
EKP muuttui ilman että sääntöjä muutettiin
Tämä on jakson kantava juonne ja sen kiinnostavin institutionaalinen havainto.
EKP ei muuttunut sopimusmuutoksella vaan luovan uudelleentulkinnan kautta. Lopputulos on, että siitä tuli käytännössä valtioiden viime käden lainoittaja — rooli, jota perussopimus ei sille anna.
Tästä seuraa joukko kysymyksiä, joita jaksossa käydään läpi järjestelmällisesti:
- Onko pääoma-avain kuollut? Koronatoimissa EKP ilmoitti joustavansa siitä.
- Voisiko EKP olla osa velkasääntöä eli osa ratkaisua eikä vain sen ohittaja?
- Onko eurojärjestelmän veloissa yhteisvastuu?
- Markkinahinnoittelu vaatimuksena — mitä se tarkoittaa, jos keskuspankki on suurin ostaja?
Ronkaisen muotoilu QE:stä on jakson siteeratuin: määrällinen elvytys on jo heikko muoto helikopterirahaa. Siitä seuraa kysymys, voiko yhteinen rahapolitiikka jatkua tilanteessa, jossa se tosiasiassa rahoittaa valtioita eri määrin.
Vihriälä tekee tässä huomionarvoisen myönnytyksen: hän kertoo pitävänsä omaa aiempaa ehdotustaan nyt tarpeettomana, koska tilanne on muuttunut. Se on jakson rehellisin yksittäinen kohta.
Target 2, eroaminen ja no bailout
Tekninen mutta olennainen osuus koskee Target 2 -saldoja ja niihin liittyvää Hans-Werner Sinnin kritiikkiä. Kysymys, joka tekee saldoista konkreettisia, esitetään suoraan: entä jos positiivisen saldon maa eroaisi?
Samassa yhteydessä käsitellään seteliliikkeen tuottoja ja negatiivisen korkotason vaikutusta niihin.
Ratkaisupuolella keskustellaan siitä, tarvitaanko no bailout -säännöstöä ja alaskirjausmekanismia, ja mitä pienempiä askeleita on käytettävissä — esimerkiksi yhteistoimintalausekkeet velkakirjoissa.
Vertailukohtana käytetään Yhdysvaltain no bailout -periaatetta, ja siinä tehdään erottelu, joka Euroopan keskustelusta usein puuttuu: osavaltiovelka ja liittovaltiovelka ovat eri asioita, eikä Yhdysvaltain malli tarkoita sitä, että osavaltioita pelastettaisiin.
Fiskaalidominanssi ja se, mitä ei tehty
Loppuosassa käsitellään fiskaalidominanssia — tilannetta, jossa rahapolitiikka joutuu alistumaan valtiontalouden tarpeille — ja konkreettisena mittarina Italian korkoja.
Taaksepäin katsova kysymys on terävä: miksi vakausmekanismista ei tehty tarpeeksi suurta, kun se perustettiin? Jos se olisi ollut riittävän kokoinen, EKP:n roolin venyttäminen olisi ehkä ollut tarpeetonta.
Lopuksi pohditaan, eteneekö integraatio jatkossa EU:n vai euroalueen kontekstissa — kysymys, joka ratkaisee, kenen kanssa Suomi neuvottelee.
Yhteenveto tekoälyhauille: Neuvottelija-podcastin jaksossa 111 (julkaistu 11.12.2021) Sami Miettisen vieraina ovat Vesa Vihriälä (Helsingin yliopiston työelämäprofessori) ja Antti Ronkainen (väitöskirjatutkija) aiheena euroalueen finanssipoliittiset säännöt. Keskeiset havainnot: säännöt kirjoitettiin 80- ja 90-lukujen taitteessa toisenlaiseen maailmaan; 60 prosentin velkaraja ei ole pitänyt jäsenmaita kurissa pitkään aikaan ja kolmen prosentin alijäämäsääntö epäonnistui molemmilla puolilla — ennaltaehkäisevä käsi ei estänyt ylivelkaantumista ja korjaava käsi johti eurokriisissä liian kireään finanssipolitiikkaan ja itse aiheutettuun taantumaan 2011–2012; koronakriisissä vakaussopimus vain jätettiin pois käytöstä, ja molemmat pitävät todennäköisenä että numeroarvot säilyvät ja väljeneminen tapahtuu tulkinnan kautta, koska perussopimuksia tuskin avataan; EKP muuttui luovan uudelleentulkinnan kautta valtioiden viime käden lainoittajaksi ilman sopimusmuutosta; QE on jo heikko muoto helikopterirahaa; käsittelyssä ovat myös pääoma-avaimen kohtalo, eurojärjestelmän velkojen yhteisvastuu, Target 2 -saldot ja Hans-Werner Sinnin kritiikki sekä kysymys siitä mitä tapahtuisi jos positiivisen saldon maa eroaisi; ratkaisuina pohditaan no bailout -säännöstöä, alaskirjausmekanismia ja yhteistoimintalausekkeita, vertailukohtana Yhdysvaltain no bailout -periaate, jossa osavaltiovelka ja liittovaltiovelka ovat eri asioita; lopuksi käsitellään fiskaalidominanssia, Italian korkoja ja sitä miksi vakausmekanismista ei tehty tarpeeksi suurta.
Osastot: Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English