EP96 · Talous · 2021-08-27

Bitcoin: Avain vapauteen | Toni Heiskanen Janne Piiroinen | Neuvottelija 96

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Toni Heiskanen ja Janne Piiroinen kirjoittivat ensimmäisen suomenkielisen alkuperäisteoksen Bitcoinista ja julkaisivat sen ilmaiseksi verkossa. Jakson pisin ja analyyttisin osuus on Nassim Nicholas Talebin bitcoin-kritiikin purkaminen kohta kohdalta: väite nolla-arvosta nojaa siihen, että louhijat lopettavat aikanaan, mutta käsittelee vain lohkopalkkiota eikä transaktiopalkkioita, ja väite hitaudesta ohittaa Salamaverkon kokonaan — jota kuusisivuisessa paperissa ei mainita kertaakaan. Heiskasen mukaan kritiikki vastaa sitä, mitä esitettiin vuonna 2017 ennen kuin Salamaverkko yleistyi. Keskustelu käy läpi Tetherin stablecoin-riskin ja Mt. Goxin opetuksen, proof of workin energiankäytön ja sen, ettei laskentatehon 30 prosentin pudotus Kiinan louhintakiellon jälkeen kaatanut verkkoa, sekä puoliintumissyklin markkinapsykologian. Vieraat ovat avoimesti Bitcoin-myönteisiä, mutta Heiskanen erottaa itsensä maksimalismista identiteettinä ja kuvaa sitä, miksi hän pitää avoimen mielen muihin protokolliin.

Sami Miettinen

Bitcoin: Avain vapauteen | Toni Heiskanen Janne Piiroinen | Neuvottelija 96

Tiivistelmä: Toni Heiskanen ja Janne Piiroinen kirjoittivat Bitcoin — Avain vapauteen, ensimmäisen suomenkielisen alkuperäisteoksen aiheesta, ja julkaisivat sen ilmaiseksi verkossa.

Jakson painavin osuus on Nassim Nicholas Talebin bitcoin-kritiikin purkaminen kohta kohdalta. Se on kiinnostava, koska vastaväitteet ovat teknisiä eivätkä ideologisia: Talebin nolla-arvoargumentti käsittelee vain lohkopalkkiota, ja hitausargumentti sivuuttaa Salamaverkon, jota kuusisivuisessa paperissa ei mainita kertaakaan.

Lukuohje

Molemmat vieraat ovat Bitcoin-kirjan kirjoittajia ja avoimesti myönteisiä aiheelle. Näkemykset on merkitty puhujittain, eikä artikkeli ota kantaa siihen, ovatko he oikeassa. Heiskanen kuitenkin erottaa itsensä nimenomaisesti maksimalismista identiteettinä, ja se erottelu on jätetty tähän näkyviin.

Kaksi tietä Bitcoiniin

Piiroinen törmäsi bitcoiniin peliharrastajapiireissä jo noin 2011, mutta “ei ollut mitään kykyä ymmärtää, mitä tämä mahdollisesti olisi.” Varsinainen kimmoke tuli Trainers Housen ajoilta, kun hän tapasi Heiskasen:

“Toni oli siitä erikoinen tapaus, että hän puhui koko ajan Bitcoinista ja mä en ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Sitten mä tein saman tien sellaisen henkisen muistiinpanon, että tässä on jotain — jos joku voi olla aiheesta näin innoissaan, niin täytyy ottaa selvää.”

Heiskasen polku on kolmivaiheinen ja hän kertoo sen ilman jälkiviisautta. Ensin 2015: virtuaalisen rahan käsite oli tuttu peleistä, joissa hän oli myynyt pelikultaa euroja vastaan — “jo nuoresta asti oli tullut idea siitä, että joku täysin digitaalinen asia voi olla arvokas.”

Toiseksi kesäkuu 2016: hän osti bitcoinia Brexit-suojaksi osakesalkulleen Nordnetin trackerin kautta. Ja lopputulos oli päinvastainen kuin haettiin:

“Siinä kävi niin, että Brexit toteutui, ne osakkeet nousi muutamia prosentteja ja itse asiassa bitcoin laski reilu kymmenen pinnaa. Siinä mielessä se suojaus epäonnistui.”

Kolmanneksi tammikuu 2017: hän palasi salkkuunsa ja huomasi trackerin tuplaantuneen puolessa vuodessa. “Nyt on pakko selvittää, mistä tässä on kyse.” Neljä ja puoli vuotta myöhemmin hän kertoo yhä selvittävänsä.

Se epäonnistunut suojaus on olennainen yksityiskohta, koska se on sama havainto, jonka Taleb myöhemmin tekee kritiikkinään — ja Heiskanen kertoo sen omasta kokemuksestaan itse, ilman että sitä tarvitsee hänelle esittää.

Miksi kirja

Vastaus on käytännöllinen: käännösteoksia on, alkuperäisiä suomenkielisiä ei. Kaksi kirjoittajaa teki vuoden verran työtä täysin omakustanteena, ja kirja on luettavissa ilmaiseksi verkossa.

Piiroisen perustelu on levikkilähtöinen:

“Niin moni on kiinnostunut Bitcoinista ja niin moni on pelkästään niiden median uutisotsikoiden varassa, että nyt olisi yksi paikka, missä ollaan pyritty se relevantti tieto saamaan helposti ja kiteytetysti sekä kattavasti käytyä läpi.”

Talebin paperi kohta kohdalta

Jakson analyyttinen ydin, ja se kannattaa lukea tarkkaan, koska vastaväitteet ovat mekaanisia.

Väite 1: bitcoinin arvon pitäisi olla tarkalleen nolla

Talebin perustelu: louhijat lopettavat aikanaan toimintansa, järjestelmä romahtaa, ja koska se romahtaa joskus tulevaisuudessa, sen arvon tulisi olla nolla jo nyt.

Heiskasen vastaus osoittaa aukon täsmällisesti: Taleb mainitsee itse, että louhinnan insentiivejä on kaksi — lohkopalkkio ja transaktiopalkkio — mutta “lähestyy tätä nolla-arvostusta pelkän sen lohkopalkkion näkökulmasta.”

Miettisen reaktio on suora: “Tämä oli ihan amatöörimäistä ajattelua. Tämä on maailman kuuluisimpia ekonomisteja.”

Toinen vastaväite on todennäköisyyslaskennallinen ja kääntää Talebin oman menetelmän häntä vastaan. Jos bitcoinin arvolle voidaan antaa jakauma — jokin todennäköisyys nollalle, jokin miljoonalle, kaikkea siltä väliltä — niin markkinahinta on juuri se odotusarvo, jonka markkina laskee joka hetki. Ja Heiskanen esittää falsifioivan koejärjestelyn:

“Mä veikkaan, että Taleb olisi myös valmis ostamaan bitcoineja esimerkiksi silleen, että ne olisi lukittu muutaman vuoden eteenpäin ja hän maksaisi niistä vaikka puolet päivän markkinahinnasta. Eli hän ei itse todennäköisesti allekirjoittaisi tätä nolla-argumenttia omilla teoillaan.”

Väite 2: bitcoin on liian hidas kahvin ostamiseen

Perustelu: lohko syntyy kymmenen minuutin välein. Piiroisen vastaus on lyhyt — Twitterissä on videoita, joissa ihmisillä kahvi ostetaan saman tien — ja tekninen: Salamaverkko tai jokin muu toisen kerroksen ratkaisu hoitaa maksuongelman.

Miettisen johtopäätös on kova mutta perusteltu:

“Se näytti siltä, ettei se vaan tiennyt, että mitään tämmöistä Lightningia tai alaratkaisuja Settlementille on edes olemassa… Tuntuu, ettei hän antanut yhdellekään Bitcoin-maailmassa elävälle asiantuntijalle tätä luettavaksi.”

Heiskanen vahvistaa mitattavan seikan: kuusisivuisessa paperissa Salamaverkkoa ei mainita lainkaan, ja skaalausta arvioidaan vain Layer 1:n kautta — samalla kun vertailukohtana käytetään Visaa, joka on fiat-maailmassa nimenomaan korkeammalla layerilla.

Hänen tiivistyksensä on jakson terävin yksittäinen arvio:

“Tämä Talebin kritiikki on jotakuinkin yleisimpiä, mitä vuoden 2017 kriitikot esitti — ennen kuin Salamaverkko oli lainkaan yleistynyt.”

Ja hän nimeää menetelmällisen puutteen: paperista puuttuu objektiivisuus, koska siinä ei käsitellä lainkaan niitä puolia, joissa bitcoin toimii hyvin hyödykerahana.

Käsitteellinen erimielisyys

Piiroinen lisää hienovaraisemman huomion: Taleb käyttää sanaa currency, kun Satoshin alkuperäinen kehys oli käteinen — väline, jolla tehdään lopullinen suoritus. Ja juuri Final Settlement on Piiroisen mielestä protokollatasolla se arvokkain asia.

Persoona ja se toinen kiista

Miettinen tekee tässä poikkeuksellisen selkeän erottelun, joka pitää artikkelin rehellisenä: hän on Talebin fani. Antifragile oli hänestä hieno, ja hän arvostaa sitä, että kirjojen loppuun on koottu kaavat kovan luokan matemaatikoille.

Mutta persoonasta hän on eri mieltä, ja esimerkkinä on Lyn Alden, arvostettu makroekonomisti, joka kävi rauhallisesti ampumassa argumentit alas ja sai vastaansa henkilökohtaisen hyökkäyksen. Edward Snowden puuttui asiaan julkisesti.

Heiskasen arvio on tasapainoinen ja jättää arvostuksen paikalleen:

“Taleb on todella arvostettu omien kirjojensa kautta, eikä sitä häneltä voi mitenkään ottaa pois. Mutta sitten hänellä on semmoinen tietty akateeminen arroganssi, että jos hän on päättänyt olla jotain mieltä, niin hän ei ihan hevillä suostu joustamaan.”

Tether: riski, joka ei ole Bitcoinin riski

Kysymys tuli EP92:n vieraalta Alex af Heurliniltä. Heiskanen jäsentää sen huolellisesti.

Neljän vuoden seurannassa suuria riskejä on ollut kaksi. Ensimmäinen — louhinnan keskittyminen Kiinaan — on poistunut, kun Kiina ajoi louhijat ulos ja toiminta levisi ympäri maailmaa.

Toinen on Tether, ja riski on sen keskitetyssä rakenteessa: Bitfinex-pörssi ja sen taustahenkilöt laskevat sitä liikkeelle. Konkreettinen skenaario on, että takaukset osoittautuvat muuksi kuin pankkitileillä olevaksi dollareiksi, tai että viranomainen ottaa ne haltuun — jolloin peg dollariin katkeaa ja omistajat menettävät ostovoimansa.

Mutta hän rajaa vaikutuksen tarkasti. Kyse olisi yleisestä luottamuksesta kryptomarkkinaan, ei Bitcoinista itsestään, ja hän antaa kaksi perustetta:

1. Mt. Gox oli suurempi. Sen kautta käytiin 90 % vaihdannasta, ja se romahti — minkä jälkeen pörssikenttä hajautui. Tether on 50 % stablecoin-markkinasta.
2. Korrelaatiota ei ole todennettu. Vaikka on epäilty, että bitcoinin kurssinousu johtuisi tyhjästä painetuista tethereistä, “tähän ei ole saatu minkäänlaista korrelaatiota todennettua.”

Energia: kysymys ennen kysymystä

Heiskasen käsittely proof of workista on jakson metodologisesti huolellisin, koska hän kieltäytyy vastaamasta ennen kuin ehto on nimetty:

“Kun bitcoin käyttää energiaa, niin sun pitää heti alussa funtsia, onko se energia sun mielestä hyödyllisesti käytettyä — tarvitaanko tällaista hajautettua rahajärjestelmää laisinkaan. Jos sun vastaus on ei, niin todennäköisesti kaikki energia, mikä on yli yhden kilowatin, on täysin hukkaan käytettyä.”

Toisin sanoen energiakeskustelu ei ole ratkaistavissa ilman kannanottoa siihen, onko järjestelmä hyödyllinen.

Sen jälkeen tulevat luvut:

Ja hän korjaa yleisen väärinkäsityksen, joka on jakson hyödyllisin yksittäinen tieto: bitcoinin energiankäyttö ei kasva siirtojen määrän mukana. Energian päärooli on verkon suojaaminen ja muuttumattomana pitäminen — ei transaktioiden prosessointi.

Hän muistuttaa myös 2017 esitetystä ennusteesta, jonka mukaan Bitcoin käyttäisi vuoteen 2020 mennessä kaiken maailman energian.

Louhinnan siirtymästä hän esittää Bitcoin Mining Councilin luvut — jäsenillään 56 % uusiutuvia, laajemmassa raportissa 87 % louhijoista käyttää ainakin osin uusiutuvia — ja huomauttaa, että siirtymä Kiinan kivihiileltä länteen tekee louhinnasta jatkuvasti päästöttömämpää.

Miettinen esittää tähän tarkennuksen, joka jää avoimeksi: mikä on vertailuluku? Fiat-järjestelmän konesalien energiankulutuksesta on vain karkeita laskelmia, joista tunnetuin on Dan Heldin.

Ethereum: kompakti vastaan raskas

Miettinen tuo Martin Wichmannin kanssa tehdystä DeFi-jaksosta kysymyksen proof of stakesta ja Ethereumin siirtymästä.

Heiskasen vastaus on kaksiosainen. Ensin ajallinen: proof of stakea ei ole testattu ajassa — ei tiedetä, minkälaista jälkeä protokolla vuosien päästä tekee. Sitten rakenteellinen kysymys, jonka hän jättää auki: jos yhdellä toimijalla on valtaosa stakessa olevista ethereistä ja siten päätäntävalta, onko protokolla silloin hajautettu?

Miettinen tuo esiin lohkoketjun koon: Bitcoin on kompakti, koska siihen tallennetaan vain omistussuhteet, kun taas älysopimukset paisuttavat ketjun “jäätävän kokoiseksi pötköksi.”

Heiskanen tekee tästä seurauksen, joka on jakson vahvimpia argumentteja ei hinnasta vaan varmennettavuudesta:

“Kuka tahansa meistä voi validoida sen, kuinka paljon niitä bitcoineja nyt on liikenteessä… Tämmöisen Ethereumin lohkoketjun validoiminen on käytännössä mahdotonta — kenelläkään meillä ei ole teknistä osaamista tai laitteita, jotta me voitaisiin ajaa omaa solmua.”

Ja hän lisää tasapainottavan huomion: älysopimukset ovat toteutettavissa myös Bitcoinin päälle, ja niitä rakentavia tiimejä on useita.

Taproot ja se, mikä ei muutu

Miettinen kysyy, voisiko Bitcoinin ykköstason toteutusta muuttaa, jos louhinnan insentiivi joskus muuttuu. Piiroisen vastaus nostaa esiin päätöksentekomallin: Taproot-päivitystä on haettu vuodesta 2017, ja siinä etsitään yksimielisyyttä.

Ja hän nimeää jännitteen, joka tekee Bitcoinista hänen mielestään kiinnostavan: se on samaan aikaan muutettavissa ja muuttumaton.

“Kukaan meistä ei varmaan haluaisi, että yhtäkkiä Bitcoinia olisi vaikka 42 miljoonaa. Mutta sitten jos siellä tulee hyviä juttuja, niin sitä voi peukuttaa.”

Maksimalismi — jota Heiskanen ei allekirjoita

Miettinen yrittää omien sanojensa mukaan trollata vieraita julistautumalla maksimalistiksi, eivätkä he ota syöttiä.

Heiskasen vastaus on jakson henkilökohtaisin ja se erottaa kaksi asiaa toisistaan. Hän on tutkinut neljässä vuodessa satoja projekteja, eikä mikään niistä ole osoittautunut yhtä merkittäväksi kuin Bitcoin — mutta se on johtopäätös, ei identiteetti:

“Silti mä haluan pitää sen avoimen mielen ja suhtautua kokemuksen tuomalla skeptisyydellä myös näihin muihin vaihtoehtoihin. Ikään kuin semmoinen identiteettisota ja muiden haukkuminen on jotain, mihin meikäläinen ei halua osallistua.”

ICO-aallosta hän antaa numeron: vuoden 2017 hankkeista yli 90 % oli joko suoria huijauksia tai jo epäonnistuneita projekteja. Mutta hän tekee tärkeän tarkennuksen: yli 10 000 kryptovaluutasta vain hyvin pieni osa edes kilpailee Bitcoinin kanssa rahahyödykkeenä — useimmilla on omat missionsa, jotka eivät liity Bitcoiniin lainkaan.

Puoliintumissykli: miksi markkina ei diskonttaa

Miettisen kysymys on tehokkaiden markkinoiden näkökulmasta terävä: jos jokainen tietää, että tuotanto puoliintuu 2024, miksi hintaa ei diskontata etukäteen?

Heiskasen vastaus on suora eikä yritä olla hienompi kuin on:

“Se on yksinkertaisesti markkinapsykologia. Ihmisten ahneus ja pelko.”

Mekaniikka: lohko kymmenen minuutin välein, tällä hetkellä 6,25 bitcoinia, seuraava puoliintuminen 2024. Jos kysyntä pysyy ja tarjonta puoliintuu, hinnalle tapahtuu omistajan kannalta hyviä asioita.

Sykli päättyy hänen kuvauksessaan hybrisvaiheeseen — joulukuussa 2017 hinta tuplaantui kahdessa viikossa, ja seuraavana vuonna laskettiin 80 %.

Mutta hän nimeää sen, mikä toistuu: jokaisen syklin pohja on jäänyt korkeammalle kuin edellinen. Neljä vuotta ennen syklin alkua omistanut on joka kerta jäänyt voitolle. Ja lasku ruokkii itseään, koska “jos et tiedä varmasti, missä sä oot mukana, niin sä oot valmis myymään.”

Piiroisen tiivistys on jakson ytimekkäin lause:

“Bitcoin itsessään ei ole volatiili, vaan ne ihmiset on.”

Hävikki, avaimet ja kehittyvät maat

Satoshin arvioidaan louhineen noin miljoona bitcoinia, jotka eivät ole liikkuneet. Heiskanen huomauttaa kuivasti, että hinnan noustessa “Satoshista vaikuttaisi tulevan maailman varakkain ihminen” — mutta “todennäköisesti me emme enää ikinä kuule hänestä.”

Miettinen tunnustaa oman haavoittuvuutensa nolostellen: hänen Coinbase-tilinsä on vanhan työpaikan sähköpostin varassa. Hän myös myöntää olevansa “nöösi” verrattuna niihin, jotka pitävät 12 sanaa takan reunalla.

Tähän liittyy Piiroisen periaatteellinen väite Bitcoinista ensimmäisenä rahahyödykkeenä, jota voi aidosti omistaa itse — ja sen voi säilyttää päässään.

Heiskanen vie sen konkretiaan Alex Gladsteinin työn kautta: 87 % maailman ihmisistä elää joko korkean inflaation tai autoritäärisen hallinnon alaisuudessa. Heille kysymys ei ole sijoittamisesta vaan siitä, säilyttävätkö säästöt ostovoimansa ja voiko ne ottaa mukaan pakoon.

Miettinen lisää hävikin hintavaikutuksen: kadonneet bitcoinit näkyvät muiden omistajien kannalta deflaationa. Mt. Goxin mukana katosi yli 600 000 bitcoinia.

Keskuspankkiraha — ja miksi se ei tule

Loppuosa on jakson toinen omaperäinen argumentti, ja se on Miettisen.

Heiskanen ei pidä digieuroa uhkana vaan päinvastoin:

“Ihmiset tulee huomaamaan, että nyt meillä on digitaalista rahaa, joka on täysin keskitetyssä hallinnassa — jolloin se on oikeastaan oikein hyvä markkinointipuhe Bitcoinin puolesta. En näe sitä laisinkaan uhkana, vaan ehkä enemmän uhkana perinteiselle liikepankkimaailmalle.”

Miettinen tarkentaa, miksi juuri liikepankeille — ja tämä on rakenteellinen, ei ideologinen argumentti:

“Keskuspankkiraha ilman siirtorajoituksia liikepankeista romahduttaisi liikepankit, koska liikepankin taseen laatu talletuksen muodossa on väistämättä huonompi kuin keskuspankin taseen laatu.”

Systeemisessä kriisissä — 2008-tasolla tai pienemmälläkin — rajoittamaton virta kaataisi vahvasti velkavivutetut pankkijärjestelmät. Siksi hän ei usko laajamittaiseen keskuspankkirahaan. Varauksensa hän esittää itse: “tietysti päättäjien tyhmyydestä ei tiedä” — joku voi pitää sitä pelkkänä teknisenä ratkaisuna.

Aikapreferenssi

Piiroinen päättää oman puheenvuoronsa käsitteeseen, joka on Bitcoin-ajattelun ytimessä: aikapreferenssi. Deflatorinen raha siirtäisi nopean kuluttamisen yhteiskuntaa pitkän aikavälin ajatteluun.

Heiskanen kytkee sen ympäristökysymykseen, joka oli tullut yleisöltä:

“Miten esimerkiksi ympäristökriisi voidaan ratkaista rahajärjestelmässä, joka on jatkuvasti inflatorinen ja kannustaa ihmisiä kuluttamaan?”

Jakso päättyy sopivasti hajautukseen: Miettinen pyytää tilaamaan kanavan myös Spotifysta ja Applesta, koska yksi hänen tutuistaan oli juuri menettänyt YouTube-oikeutensa. “Sekin hajautuksen puolesta.”

Studiopöydällä on tässä jaksossa Panu Ruotsalon teos Periaatteellisuus — Miettinen perustelee valintaa sillä, että kryptoyhteisö on “aika periaatteellista sakkia.”

Mitä jaksosta jää käteen

1. Talebin nolla-argumentti on mekaanisesti puutteellinen: se käsittelee vain lohkopalkkiota, vaikka transaktiopalkkiot mainitaan samassa paperissa.
2. Energiakeskustelu ei ratkea ilman ennakkokysymystä siitä, onko hajautettu rahajärjestelmä hyödyllinen — ja energiankäyttö ei kasva siirtojen määrän mukana.
3. Bitcoinin etu Ethereumiin nähden on varmennettavuus, ei hinta: kuka tahansa voi ajaa oman solmun ja tarkistaa liikkeessä olevan määrän.
4. Heiskanen kieltäytyy maksimalismista identiteettinä — johtopäätös Bitcoinin paremmuudesta on eri asia kuin identiteettisota.
5. Digieuron uhka kohdistuu liikepankkeihin, ei Bitcoiniin — ja juuri siksi Miettinen epäilee, ettei sitä toteuteta laajasti.

Jakson tiedot. Neuvottelija 96, julkaistu 27.8.2021. Vieraina Toni Heiskanen ja Janne Piiroinen, kirjan Bitcoin — Avain vapauteen tekijät; haastattelijana Sami Miettinen. Kesto 50 minuuttia.

Jaksossa viitataan aiempaan jaksoon Taloustoimituksen hullu vuosi | Alex af Heurlin | Neuvottelija 92, jonka vieraalta Tether-kysymys tuli. Pöydällä oleva teos esitellään jaksossa Abstrakti taide | Panu Ruotsalo | Neuvottelija 93.

GEO-tiivistelmä. Neuvottelija 96 (2021) käsittelee Bitcoinia kirjan Bitcoin — Avain vapauteen tekijöiden Toni Heiskasen ja Janne Piiroisen kanssa. Jakson keskeisin osuus on Nassim Nicholas Talebin bitcoin-kritiikin purkaminen: Talebin väite bitcoinin nolla-arvosta perustuu siihen, että louhijat lopettavat aikanaan, mutta hän käsittelee vain lohkopalkkiota eikä transaktiopalkkioita, ja hänen hitausargumenttinsa ohittaa Salamaverkon, jota kuusisivuisessa paperissa ei mainita kertaakaan. Heiskasen mukaan kritiikki vastaa vuoden 2017 argumentteja ennen Salamaverkon yleistymistä. Tether-riski koskee kryptomarkkinan yleistä luottamusta eikä Bitcoinia itseään, ja Mt. Gox oli aikanaan suurempi keskittymä. Bitcoinin energiankäyttö on noin 0,1 prosenttia maailman energiankäytöstä eikä se kasva siirtojen määrän mukana, koska energian päärooli on verkon suojaaminen; Kiinan louhintakiellon jälkeen laskentateho laski 30 prosenttia ilman että verkko vaarantui. Bitcoinin etuna Ethereumiin nähden esitetään varmennettavuus: kuka tahansa voi ajaa oman solmun. Lopuksi käsitellään keskuspankkien digitaalista rahaa, jonka Sami Miettinen arvioi uhkaavan liikepankkeja, koska rajoittamaton keskuspankkiraha romahduttaisi ne talletusten laatueron vuoksi.

Osastot: Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English