Neuvottelija.AI

Satiiri · 2023-05-26

Pride ja kokoomus, kunnianloukkaus siviilioikeuteen ja hallitusneuvottelujen laskuoppi | Viikon viisastelu 26.5.2023

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Sami Miettinen, Tere Sammallahti ja kansanedustaja Onni Rostila Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 26.5.2023 — nauhoitettu kesken Petteri Orpon hallitusneuvottelujen, samana päivänä kun perussuomalaiset olivat asettaneet maahanmuuttokysymyksille määräajan. Kolme aihetta: Helsinki Priden päätös katkaista yhteistyö kokoomuksen kanssa, Sammallahden oma harkinta rikosilmoituksesta häntä natsiksi nimittäneistä ja siitä seuraava ehdotus siirtää kunnianloukkaus siviilioikeuden puolelle, sekä Miettisen laskelma siitä, miksi neuvottelut eivät hänen mielestään katkea. Kaksi kohtaa, joissa paneeli on avoimesti eri mieltä keskenään, on jätetty näkyviin.

Sami Miettinen

Pride ja kokoomus, kunnianloukkaus siviilioikeuteen ja hallitusneuvottelujen laskuoppi | Viikon viisastelu 26.5.2023

Tiivistelmä: Sami Miettinen, Tere Sammallahti ja kansanedustaja Onni Rostila Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 26.5.2023 — nauhoitettu kesken Petteri Orpon hallitusneuvottelujen, samana päivänä kun perussuomalaiset olivat asettaneet maahanmuuttokysymyksille määräajan. Kolme aihetta: Helsinki Priden päätös katkaista yhteistyö kokoomuksen kanssa, Sammallahden oma harkinta rikosilmoituksesta häntä natsiksi nimittäneistä ja siitä seuraava ehdotus siirtää kunnianloukkaus siviilioikeuden puolelle, sekä Miettisen laskelma siitä, miksi neuvottelut eivät hänen mielestään katkea. Kaksi kohtaa, joissa paneeli on avoimesti eri mieltä keskenään, on jätetty näkyviin.

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso on Ivan Puopolon kanavalla ja hänen omistamansa — katso alkuperäinen. Vierailun tiedot on koottu neuvottelija.com/media -sivulle, joka on tämän sisällön kanoninen koti.

Lukuohje. Viikon viisastelu on kieli poskessa tehty poliittinen paneeli, ei uutislähetys. Puhujat ovat oikeistolaisia kommentaattoreita ja poliitikkoja, ja he puhuvat omissa nimissään, kärjistäen ja vitsaillen. Tämä artikkeli erittelee heidän argumenttinsa ja merkitsee puhujan siellä, missä nauhoitus itse kertoo kuka äänessä on — litteraatissa ei ole puhujamerkintöjä, joten epävarmoissa kohdissa puhutaan paneelista tai vieraasta nimen sijaan. Artikkeli ei ota kantaa siihen, kuka on oikeassa, eikä toista jakson henkilökohtaisia piikkejä. Mielipiteet ovat puhujien omia.


Paneeli

Isäntänä Ivan Puopolo, vieraina Tere Sammallahti, Sami Miettinen ja perussuomalaisten kansanedustaja Onni Rostila. Jakso on nauhoitettu 26.5.2023 kesken Petteri Orpon hallitusneuvotteluja, samana päivänä kun perussuomalaiset olivat asettaneet maahanmuuttokysymyksille kellonaikaan sidotun määräajan. Neuvottelujen tulosta ei tiedetä nauhoitushetkellä, ja paneeli sanoo sen ääneen.

Kolme aihetta: Helsinki Priden päätös lopettaa yhteistyö kokoomuksen kanssa, yhden vieraan oma tapaus sananvapauden ja kunnianloukkauksen rajalla, ja hallitusneuvottelujen neuvotteluteoreettinen luenta.

1. Helsinki Pride ja kokoomus

Taustatapahtuma: Pride-organisaatio päätti lopettaa kumppanuutensa kokoomuksen kanssa. Perusteena oli paneelin mukaan se, miten osa kokoomuksen kansanedustajista äänesti translakiesityksestä, ja väite siitä, että osa oli puhunut transfobisesti.

Tere Sammallahti — hänet voi tunnistaa puhujaksi siitä, että hän luettelee muut kolme nimeltä — tekee argumentin, joka ei koske translakia lainkaan vaan puhtausvaatimusta:

“Jos joku ihminen ei ole sataprosenttisesti [samaa mieltä], niin sitten siitä tehdään tämmöinen kollektiivinen ongelma. Eihän me nyt vaikka Samin tai Onnin tai Ivanin kanssa olla kaikista asioista samaa mieltä. Olisi hirvittävän vaikea tehdä tällaista ohjelmaa, jossa aina kun tulee joku pieni erimielisyys, niin…”

Sama vieras huomauttaa translain sisällöstä asian, joka jää julkisessa keskustelussa usein sanomatta: esitys oli paketti, jossa oli toistakymmentä erillistä kohtaa, ja monet vastaan äänestäneistä kokoomusedustajista olivat kannattaneet suurinta osaa niistä. Paneelin mukaan tämä on tarkistettavissa äänestyskirjauksista, eikä sitä kiistetä.

Rakenteellinen argumentti: sääntö, jota ei ole julkaistu

Jakson kestävin väite ei koske Pridea vaan kaikkia vastaavia tilanteita. Se on ennakoitavuusargumentti:

“Ei kukaan etukäteen kertonut, mikä on transfobista. Vaikka sä haluaisit välttää, ei sulla ole mitään mahdollisuuksia välttää, koska ei ole olemassa sääntöä.”

Argumentti on muodollinen: normi, jota ei ole julkaistu ennen rikkomista ja jonka sisältö määräytyy jälkikäteen loukkaantumisen perusteella, ei ohjaa käytöstä vaan tuottaa pelkoa. Se pätee riippumatta siitä, mitä mieltä sisällöstä on — sama argumentti on tehtävissä mistä tahansa epämääräisestä sääntökokoelmasta, myös sellaisesta, jota paneelin oma puoli kannattaa. Paneeli ei tee tätä yleistystä, mutta se on argumentin luonnollinen jatko.

Kumppanuus, brändi ja se, kumpi tarvitsee kumpaa

Käytännöllisin osuus on liiketaloudellinen. Paneelin havainto on, että kumppanuusmaksuja maksavat pörssiyhtiöt, puolueet ja kaupungit — mainitaan Helsinki, Espoo ja eräs suomalainen pörssiyhtiö — ja että asetelma on käännetty päälaelleen: maksaja on se, jolla on yleisö, äänestäjät ja asiakkaat, mutta se käyttäytyy kuin olisi velkaa brändin käytöstä. Paneelin suositus kokoomukselle ja muille kumppaneille on yksinkertainen: tehkää yhdenvertaisuutta parantavat asiat omilla argumenteillanne ja omalla nimellänne.

Tähän liittyy jakson yksi selvästi rehellinen myönnytys: translain edellinen muoto sisälsi vaatimuksen lisääntymiskyvyttömyydestä, ja sen poistaminen oli paneelin mielestä oikea ja merkittävä uudistus. He eivät väitä, ettei tehtävää olisi ollut — he väittävät, että olennainen on nyt tehty.

Retoriikka, joka kannattaa lukea retoriikkana

Jaksossa kumppanuusmaksuja verrataan suojelurahaan ja järjestön toimintatapaa persoonallisuushäiriöiseen tai väkivaltaiseen kumppaniin, joka laatii sääntöjä jälkikäteen. Vertaus on tehokas ja se on tarkoitettu tehokkaaksi, mutta se ei ole analyysi: se korvaa väitteen kuvalla. Paneeli myös itse purkaa sen osittain — mafialla on pakkokeino, tässä ei ole, joten koko analogian oletus katkeaa. Se kannattaa lukea sellaisena kuin se on: kärjekäs kielikuva, ei havainto järjestön toiminnasta.

Ennusteita aikomuksista

Kolme jakson väitettä koskee sitä, mitä joku aikoo tehdä. Ne eivät ole todennettavissa, ja ne on syytä erottaa edellisistä:

2. Kun sinua sanotaan natsiksi — ja mitä laille pitäisi tehdä

Jakson henkilökohtaisin ja samalla rakentavin osuus. Tere Sammallahti kertoo ensimmäisessä persoonassa, että häntä oli Twitterissä nimitetty toistuvasti natsiksi, ja että hän oli harkinnut rikosilmoitusta kunnianloukkauksesta ja keskustellut siitä isännän kanssa.

Hän kuvaa haitan konkreettisesti eikä ylimitoita sitä: nimittelijät eivät ole tavanneet häntä eivätkä nähneet hänen videoitaan, ja haastettaessa osa on perääntynyt — mutta väite jää kiertämään, ja lähipiiri ottaa sen raskaasti.

Kaksi poliittista riskiä, jotka hän merkitsee itse

Tämä on jakson metodisesti siistein kohta, koska puhuja luettelee oman toimintansa riskit ennen kuin kertoo johtopäätöksensä:

  1. “Vapaudenpuolustaja itkee poliisille heti kun osuu omiin.” Rikosilmoitus olisi ristiriidassa hänen oman sananvapauslinjansa kanssa.
  2. Jos ilmoitus ei etene — poliisi arvioi, ettei ole syytä epäillä rikosta — se luetaan todisteeksi siitä, että väite oli sallittu ja siis jollain tapaa perusteltu.

Johtopäätös: poliittisesti voitettavaa ei ole.

Ehdotus, joka jää jaksosta käteen

Sen sijaan hän esittää lainsäädännöllisen ehdotuksen, ja se on jakson konkreettisin:

Siirretään kunnianloukkaus rikoslaista siviilioikeuden puolelle, kuten Yhdysvalloissa. Törkeä tekomuoto jäisi rikoslakiin.

Perustelu on resurssiargumentti eikä arvoargumentti: kunnianloukkausilmoitukset kuluttavat poliisin tutkintaresursseja ja edetessään syyttäjän ja tuomioistuinten resursseja. Siirto poistaisi esitutkinnan ja syyttäjän kokonaan tästä asiaryhmästä; se, joka kokee kunniaansa loukatun, haastaisi itse ja hakisi vahingonkorvausta.

Paneeli esittää ehdotukselle myös vasta-argumentin ja vastaa siihen: entä ne, joilla ei ole varaa oikeudenkäyntiin? Vastaus on kaksiosainen — oikeusturvavakuutusten markkina ja palkkiomalli, jossa asianajaja ottaa jutun osuutta vastaan. Molemmat ovat empiirisiä väitteitä siitä, mitä markkinoilla tapahtuisi, eivätkä ne ole tässä todistettuja. Ennakoitu sivuvaikutus sanotaan silti suoraan ja se on rehellinen: kynnys nousisi, ja harvempi asia loukkaisi oikeudellisesti. Se on ehdotuksen tarkoitus, ei sen sivuvaikutus.

Piilomotiivien lukeminen

Osuudesta seuraa laajempi havainto, joka koskee keskustelukulttuuria molempiin suuntiin: väite jonkun salatusta motiivista on rakenteeltaan kumoamaton. Paneeli vertaa sitä vaatimukseen todistaa, ettei kuun takana asu näkymätöntä vaaleanpunaista elefanttia. Esimerkkeinä ovat sekä koirapilli-tulkinnat että väite, jonka mukaan yksi vieraista olisi rakentanut kymmenen vuoden aatteellista työtä pelkkänä naamiona. Paneeli huomauttaa myös, että tällaista luentaa tehdään julkisuudessa lähinnä yhteen suuntaan — se on heidän havaintonsa, ei mitattu tulos.

Käytännön johtopäätös on tässä epäpoliittinen ja se sopii kenelle tahansa: ylimitoitettu loukkaus kertoo enemmän loukkaajasta kuin kohteesta, ja tehokkain vastaus on olla reagoimatta.

3. Julkinen raha: kansalaisopistot, maksuttomuus ja jono

Väliosuus lähtee televisiohaastattelusta, jossa kansalaisopistojen edustaja puolusti rahoitusta kurssien määrällä. Paneelin havainto kääntää argumentin: jos palvelu on näin arvokas, miksi sen pitää olla veronmaksajan maksama?

Luvut esitetään muistinvaraisesti — kansalaisopistojen ja kansanopistojen rahoituksesta puhutaan noin 180 miljoonan euron suuruusluokassa, vertailukohtina mainitaan Ylen rahoitus ja oikeusapu. Lukuja ei perustella, ja ne kannattaa lukea suuruusluokkina.

Sisällöllinen argumentti on kolmiosainen ja se on esitetty selvästi:

  1. Mitattava hyöty puuttuu. Kun puolustajilta kysyttiin hyödystä, vastaus oli viihtyvyys ja yksinäisyyden lievittäminen — ei mitattava tulos.
  2. Vaihtoehtoinen tarjonta on olemassa. Harrastusryhmän löytäminen on nyt helpompaa kuin koskaan, ja vastaavia palveluita tuottaa yksityinen sektori.
  3. Kohdentaminen olisi halvempaa. Jos vähävaraisten harrastamista halutaan tukea, seteli tekee sen suoraan.

Sami Miettinen esittää tästä yleisemmän mekanismiväitteen — ja hänet keskeytetään kesken sen, mikä on jakson paras yksittäinen hetki:

“Jos yksityinen tuottaa joogakurssin sadalla eurolla ja saman saa nollalla, ei synny edes vaihtoehtoista markkinaa.”

“Korjaan sen verran, Sami, että nämähän maksaa jotain.”

“Ei sillä ole mitään väliä. Onko hinta nolla vai merkittävästi subventoitu — sama mekanismi toimii.”

Korjaus on aiheellinen ja se hyväksytään; argumentti muotoillaan uudelleen tarkemmin. Subventioväite on taloustieteellisesti tavanomainen ja se pätee myös toisin päin — subventio voi olla perusteltu juuri siksi, että markkinahinta jättäisi osan ulkopuolelle. Paneeli ei käsittele tätä vastapuolta.

Sama puhuja tekee havainnon, joka on jaksosta helpoin muistaa: maksuttomaan kertyy aina jono, ja jonon pituudesta ei voi päätellä tarpeen suuruutta. Esimerkkinä on ajatuskoe ilmaisista ruokakasseista ja empiirisempi tapaus terveyskeskusmaksusta, jonka poistamista lääkärit olivat aikanaan vastustaneet, koska pienikin maksu karsi käyntejä, joissa ei ollut hoidettavaa. Jälkimmäinen on muistinvarainen anekdootti opiskeluajoilta, ei lähde.

Erimielisyys, joka jätetään auki

Onni Rostila esittää, että julkisen sektorin kasvattaminen on osin tietoinen strategia: uudet virat ja valtuutetut luovat äänestäjäkuntaa, joka on riippuvainen julkisesta rahasta. Toinen puhujista sanoo suoraan olevansa eri mieltä:

“Me ollaan Onnin kanssa tästä varmaan ennenkin väännetty, mutta en ole ollenkaan niin varma, että se on niin tietoista, vaan niiden sydämen ääni kertoo sen.”

Erimielisyys jää auki, ja se on hyvä niin: toinen väittää strategiaa, toinen vilpittömyyttä, ja kumpaakaan ei ratkaista jaksossa.

Samaan liittyy yksi luku, jota ei ole tarkistettu: väite, että eräs järjestö saisi noin 600 000–800 000 euroa vuodessa valtionavustusta. Luku esitetään suoraan lähetyksessä ilman lähdettä, ja se on tässä merkittävä tarkistamattomaksi.

4. Hallitusneuvottelut neuvotteluteoriana

Jakson viimeinen osuus on sen ainoa osuus, jossa tehdään ennuste, jonka voi jälkikäteen todeta oikeaksi tai vääräksi. Se annetaan nimellä.

Isäntä antaa puheenvuoron erikseen — “Sami, analyysi sinä vaan” — ja Sami Miettinen sanoo haastatelleensa aihetta myös Helsingin Sanomille. Hänen päättelynsä:

Paneeli ei ole yhtä mieltä. Yksi vieraista sanoo suoraan: “En voi ihan kategorisesti allekirjoittaa kaikkia premissejä tälle analyysille.” Erimielisyys on merkitty tähän, koska se on jakson rehellisin kohta — kolme samanmielistä ihmistä eri mieltä lopputuloksesta.

Jakson yleisempi neuvotteluhavainto on riippumaton lopputuloksesta ja se on jaksosta parhaiten siirrettävissä muualle: naiivi tapa neuvotella on sopia asioista yksi kerrallaan; toimiva tapa on pitää kaikki auki ja vaihtaa paketteina. Palkkatason nosto vastaan muutos työttömyysturvaan on esimerkki, ei kanta. Ja vaikein tilanne on se, jossa kiista lakkaa koskemasta asiaa ja alkaa koskea arvovaltaa — paneeli vertaa sitä parisuhderiitaan, jossa kumpikaan ei peräänny.

Paneeli merkitsee myös sen, mitä ei tiedä: neuvottelut eivät vuoda, politiikan toimittajien uutisoinnista näkee, ettei tietoa ole, ja paneeli sanoo tekevänsä itse samaa arvailua.

Väitteitä, jotka esitetään väitteinä

Tiivistettynä ne jakson kohdat, joita ei ole tarkistettu ja jotka on luettava puhujien kantoina:

Mitä jaksosta jää käteen

Kolme asiaa, jotka kestävät myös eri mieltä olevan lukijan tarkastelun:

  1. Normi, jota ei ole julkaistu, ei ohjaa käytöstä. Jos rikkomus määritellään vasta jälkikäteen loukkaantumisen perusteella, sääntö on väline eikä sääntö.
  2. Kunnianloukkauksen siirto siviilioikeuteen on konkreettinen, perusteltu ja kustannuksiltaan arvioitavissa oleva lainsäädäntöehdotus — ja sen esittää ihminen, joka olisi itse hyötynyt rikosoikeudellisesta tiestä ja kertoo, miksei käytä sitä.
  3. Neuvottelu ratkeaa paketteina, ei kohta kerrallaan — ja julkinen ultimaatumi on yleensä merkki siitä, ettei pöydässä ole vipua.

Jakson kulku


Osastot: Poliittinen satiiri + Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English